Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet Oulun tiepiiri 2003

Transkriptio

1 mahdollinen kuva Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet Oulun tiepiiri 2003

2

3 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet Tiehallinto Oulun tiepiiri Oulu 2003

4 Julkaisuluvat: Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa nro 20/MYY/03 Peruskarttapohjien kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa on kielletty. Pohjakartat Genimap Oy 2000, L4356 Kannen kuva: Tievalaistus moottoritiellä Oulun kaupungin kohdalla Julkaisua saatavana: Tiehallinto, Oulun tiepiiri Telefaksi Tiehallinto Oulun tiepiiri PL OULU Puhelinvaihde

5 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet. Oulu Tiehallinto, Oulun tiepiiri. 55 s. + liitt. 30 s. TIIVISTELMÄ Oulun tiepiirin yleisistä teistä on vuoden 2002 alun tilanteessa valaistu yhteensä 1283 km eli 10 % tiepituudesta. Tievalaistuksesta on Tiehallinnon omistuksessa 846 km (66 %) ja kuntien omistuksessa 430 km (33 %). Oulun tiepiirissä käytetään tievalaistustiedon hallintaan T&M Valo järjestelmää. Vuodesta 1995 lähtien tiepiiri on rakentanut uutta tievalaistusta vuosittain km. Tievalaistuksen kustannukset olivat vuonna 2001 rakentamisessa (erilliskohteita ) ja hoidossa ja ylläpidossa 1,03 milj.. Erilliskohteiden suunnitteluun Oulun tiepiiri on käyttänyt viime vuosina /vuosi. Vuodesta 2002 lähtien on aloitettu myös vanhojen tievalaistusten saneeraaminen erilliskohteina. Vuosien liikenneonnettomuuksista (6317 kpl) hämärässä on tapahtunut 11 %, pimeällä valaisemattomilla teillä 18 % ja pimeällä valaistuilla teillä 6 %. Pimeällä tapahtuneista onnettomuuksista 44 % oli eläin- ja 31 % yksittäisonnettomuuksia. Pimeällä tapahtuneet kevyen liikenteen onnettomuudet (tievalaistus 34 kpl ja ei tievalaistusta 27 kpl) ja kohtaamisonnettomuudet ovat olleet keskimääräistä vakavampia Oulun tiepiirissä koko Suomen tilastoihin verrattuna. Pimeän ajan onnettomuusriski valaisemattomilla teillä on kolminkertainen valaistuihin teihin verrattuna. Nykyinen tievalaistushankkeiden tarpeen arviointi on tapahtunut hevavähenemien, hyöty/kustannusarviointien ja tiepiirin asiantuntemuksen perusteella. Hankkeet ovat muodostuneet mm. liikenneturvallisuussuunnitelmissa ehdotettujen tievalaistustarpeiden, tiepiiriin tulleiden aloitteiden ja piirin sisältä tulleiden tarpeiden perusteella. Hankkeiden toteutus on ohjelmoitu käytettävissä olevien resurssien mukaan. Tässä selvitystyössä on laadittu esitys Oulun tiepiirin toimintalinjoiksi tievalaistusasioissa. Toimintalinjojen tarkoituksena on ohjata tiepiirin toimintaa tievalaistusasioissa ja yhtenäistää käytäntöjä tievalaistusta koskevissa ratkaisuissa. Työn yhteydessä laadittiin tievalaistushankkeiden yhteismitallinen arviointimenetelmä (laskentakaava), jonka avulla tievalaistushankkeet voidaan luokitella kiireellisyysjärjestykseen koko tiepiirin tai jonkin kunnan alueella. Uuden tievalaistuksen rakentaminen tulisi toteuttaa 32 liittymään ja tielinjaosuuksilla noin 280 km matkalla sekä kevyen liikenteen väyläosuuksilla noin 15 km matkalla. Yhteensä valaistavia kohteita olisi 149. Uudet tievalaistukset maksaisivat yhteensä noin 5,0 milj.. Kustannukset jakautuvat siten, että kiireellisyysluokka I on 2,3 milj., luokka II on 1,4 milj. ja luokka III on 1,3 milj.. Erilliskohteille esitetyllä vuotuisella rahoitustarpeella koko ohjelman toteuttaminen kestää lähes 25 vuotta. Valaistuksen hoito- ja ylläpitokustannukset lisääntyisivät nykyisestä 1,03 milj. /v tasolle 1,40 milj. /v. Nykyisiä tievalaistuksia on tarpeen saneerata noin 310 km matkalla, josta on kokonaan uusittavia kohteita on 143 kpl (85 km) ja valaisimien uusimisia 269 kpl (224 km). Kustannukset on arvioitu yhteensä 2,7 milj.. Kiireellisimpiä kohteita ovat 1970-luvulla tai aikaisemmin rakennetut tievalaistukset ja ne kohteet joissa liikennemäärät ovat suuria. Nykyisten tievalaistusten osalta myötäävyyskohteita on kaikkiaan 239 kpl yhteensä 216 km. Jäykkien pylväiden muuttaminen törmäysturvallisiksi on arvioitu maksavan Kiireellisimpiä kohteita olisivat tievalaistukset, joiden kohdalla nopeusrajoitus on suuri ja liikennemäärät suuria. Toteuttamisohjelmaan sisältyvillä uusilla tievalaistuksilla ja saneerauskohteisiin liittyvällä törmäysturvallisuuden parantamisella arvioidaan saatavan yhteensä noin 3,0 henkilövahinko-onnettomuuden vähennys vuodessa. Uuden ja valaistusteholtaan parannettavan valaistuksen myötä ajomukavuus lisääntyy, liikenneympäristö selkeytyy, ajonopeudet nousevat lähes päivänvaloa vastaaviksi ja kevyen liikenteen olosuhteet paranevat sekä yleinen turvallisuus lisääntyy.

6

7 ESIPUHE Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet raportti toimii pohjana, kun arvioidaan uusien valaistuksien rakentamista, nykyisten valaistusten hoitoa ja ylläpitoa s0ekä vanhojen valaistusten saneeraamistarvetta. Tievalaistuksen toimintalinjat ohjaavat tiepiirin ja sidosryhmien toimintaa. Yhtenäisten toimintalinjojen avulla pyritään varmistamaan yhdenmukaiset käytännöt tievalaistusasioissa koko tiepiirin alueella. Uusien tievalaistusten arviointiin kehitettiin laskentamenetelmä, jonka avulla tievalaistushankkeet voidaan laittaa kiireellisyysjärjestykseen. Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet selvityksen laatimista ohjanneen hankeryhmän työskentelyyn ovat Oulun tiepiiristä osallistuneet Risto Leppänen, Vesa Matturi, Jussi Sääskilahti, Raimo Taka-aho, Heino Heikkinen ja Tarja Jääskeläinen. Konsulttina toimineessa Tieliikelaitoksessa työstä ovat vastanneet Eerik Jarkko, Mika Räsänen ja Ossi Martikainen. Tievalaistuksen historiaosuuden on kirjoittanut Vesa Matturi Oulun tiepiiristä. Oulu 2003 Tiehallinto Oulun tiepiiri

8

9 7 Sisältö 1 JOHDANTO 9 2 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA 10 3 NYKYINEN TIEVALAISTUSTARPEEN ARVIOINTITAPA JA TOTEUTUS 3.1 Tievalaistushankkeiden toteutus tiepiirissä Valaistusaloitteet ja palautteet 18 4 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Nykyiset suunnitteluohjeet, valaistusperusteet Nykytila Oulun tiepiirissä Kustannukset Valaistustiedon hallinta Liikenneturvallisuuden parantaminen 30 5 ARVIOINTIMENETELMÄ Tekijöiden kartoitus Tekijöiden merkitys / painoarvo Tarkastellut menetelmät Kaavan testaus ja soveltuvuus Arviointimenetelmän käytön ohjeistus 40 6 TOIMINTALINJAT TIEVALAISTUKSESSA Valtakunnallinen ohjeistus Yleistä Uudet tievalaistukset Nykyiset tievalaistukset Valaistuksen omistuksen siirto Toimintatavat Oulun tiepiirissä Yleistä Uuden tievalaistuksen rakentaminen Tievalaistuksen omistus Tievalaistuksen saneeraaminen ja myötäävyystarve Hoito ja ylläpito Käyttö ja ohjaus 49 7 TIEVALAISTUSHANKKEET Hankeohjelma Vaikutukset Kustannusvaikutukset ja rahoitustarve 52 8 KIRJALLISUUSLUETTELO 54 9 LIITTEET 55

10

11 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO Taustaa Liikenneturvallisuussuunnitelmissa ja tarveselvityksissä esitettyjen tievalaistushankkeiden sekä tiepiiriin tulevien tievalaistusaloitteiden tarpeellisuuteen ja kiireellisyysjärjestyksen arviointiin ei nykyisellään ole yhteismitallisia menetelmiä. Tehtävänä on tutkia uusien tievalaistushankkeiden rakentamistarpeellisuutta. Tarkoitus on saada aikaan yhtenäiset periaatteet/kriteerit, kuinka ja millä perusteilla tulisi arvioida tievalaistuskohteiden rakentamistarve ja kiireellisyys Oulun tiepiirin alueella. Työn lähtökohtana on parantaa tievalaistuksen rakentamisella mm. liikenneturvallisuutta ja kevyen liikenteen asemaa. Työn tavoitteet Työn tavoitteena on kehittää arviointimenetelmä, jolla voidaan määrittää tievalaistuksen tarpeellisuus ja priorisoida tiepiirin tievalaistuskohteet kiireellisyysjärjestykseen koko Oulun läänin osalta. Tarvittaessa voidaan määrittää myös yhden kunnan tievalaistuskohteet kiireellisyysjärjestykseen. Tavoitteena on ajantasaistaa ja täydentää tiepiirin tievalaistuspolitiikkaa. Tievalaistuspolitiikan tulee ohjata tiepiirin ja sidosryhmien toimintaa niin, että yleisten teiden liikenneturvallisuus sekä sujuvuus paranevat ja uusissa tievalaistushankkeissa päästään mahdollisimman hyvään hyöty-/kustannussuhteeseen. Yhtenäisten toimintalinjojen avulla pidetään piirin käytäntö tievalaistusta koskevissa ratkaisuissa yhtenäisenä. Työn laadinnassa on otettu huomioon Tiehallinnon toimintaohje Yleisten teiden valaisemisessa noudatettavat periaatteet ja aikaisemmat Tiehallinnon ohjeet sekä muu asiaan liittyvä ohjeistus. Kuva 1. Valtatie 22 aamuvalaistuksessa.

12 10 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA 2 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA 1960-luku - tievalaistus yleisen tien osaksi Kuusikymmentäluvun alkupuolella ei ollut olemassa vielä varsinaisia suunnitteluohjeita tievalaistusten toteuttamiseksi. Ensimmäiset liikennevalaistuksia koskevat ohjeet ilmestyivät TVH:n normikansioihin vasta joulukuussa Yleisen tien pitäjän toimesta tievalaistuksien rakentaminen aloitettiin Suomessa vuosikymmenen loppupuolella, jolloin tievalaistuksien rakentaminen tuli valtion toimenpiteenä mahdolliseksi, kun tielakiin oli tiehen kuuluvien varusteiden ja laitteiden joukkoon lisätty myös tievalaistus. Tievalaistuksen rakennuttaja aina myös omisti rakentamansa tievalaistuksen ellei muuta oltu sovittu. Valmistuneiden tievalaistusten käyttö ja kunnossapito sälytettiin aina kuntien vastuulle 100 %:sti riippumatta siitä oliko rakennuttajana toiminut kunta vai valtio. Voimayhtiöiden rakentamat tievalaistukset omisti aina voimayhtiö. Tievalaistuksia on tienpitotoimenpiteinä rakennettu aina sekä erillisinä tievalaistushankkeina tai tien parantamishankkeiden yhteydessä toteutettuina tievalaistuksina. Voimayhtiöt rakensivat voimalaitossiltojen kohdalle tievalaistuksia pääosin jo viisikymmentäluvulla (esim. Jylhämä v. 1950, joka on samalla Oulun tiepiirin alueen vanhin tievalaistus). Myös kunnat ovat Oulun tiepiirin alueella aloittaneet yleisten teiden tievalaistuksien rakennuttamisen jo kuusikymmentäluvun alkupuolella. Oulun tiepiirin tiestöllä on yhä käytössä alkuperäisiä 1960-luvulla kunnan toimesta rakennettuja tievalaistuksia (esim. Haukipudas v.1960, Vihanti v.1961, Utajärvi v.1962, Ylivieska v.1964, Nivala v.1965, Ylikiiminki v.1965, Rantsila v.1966, Oulu v.1967, Ruukki v.1967, Yli- Ii v.1968, Hyrynsalmi v.1968). Oulun tiepiirin toimesta ei siis vielä luvulla rakennettu tievalaistuksia. Kunnat ovat vielä nykyäänkin vuosittain rakentaneet joitakin tievalaistuksia luku tievalaistuksen yleistymisen aikaa Suomen valotekninen seura julkaisi Suomessa ensimmäisen teknisen tievalaistussuunnitteluohjeen vuonna Pääperiaatteena suunnittelussa oli se, että pylväsväli on kolme kertaa valaisimen asennuskorkeuden verran (27 m / 9 m tai 30 m / 10 m). Vuosikymmenen alkuun mennessä keskushallintoon oli palkattu henkilöitä koordinoimaan yhä yleistyvää tievalaistusten suunnittelua ja rakentamista tiepiireissä. Samoin tiepiireihin oli palkattu sähköteknikoita hoitamaan työmaiden sähkö- ja puhelinasioita. Näin samalla oli luotu valmiudet omatoimiseen tievalaistusten suunnitteluun ja rakentamiseen tiepiireissä. Aluksi Oulun tiepiiri itse suunnitteli ja myös rakensi tievalaistuksensa. Tiepiirin sähköteknikon rooli tiepiirin valaistusasiantuntijan onkin ollut tiepiireissä alusta asti merkittävä tievalaistusten suunnittelussa, rakentamisessa ja työmaiden valvonnassa. Rakentamisessa Oulun tiepiirissä siirryttiin urakoitsijoiden käyttöön vuonna Uusien valmistuneiden tievalaistusten käyttö ja kunnossapito jäi edelleen 100 %:sti kuntien vastuulle. Oulun tiepiirin ensimmäinen oma tievalaistus valmistui v.1971 Ouluun silloiselle nelostielle välille Kiviniemi-Äimärautio. Tiepiirin rakentamia vuosikymmenen alkupuolelta olevia, nyt jo saneerausikäisiä tievalaistuksia on yhä jonkin verran tiestöllä (esim. Vt 8 Raahe v.1972, Mt 900 Kuhmo v.1972, Mt 7931 Nivala v.1972, Mt

13 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 11 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA 847 Oulu v.1972, Vt 4 Kärsämäki v.1973, Kt 86 Oulainen v. 1973, Mt 800 Kestilä v.1974). Vuosikymmenen puolivälin energiakriisi vaikutti jonkin aikaa tievalaistuksien käyttöön. Energiasäästön vuoksi tievalaistusten käyttöä rajoitettiin sammuttamalla valot määräajaksi kokonaan. Liikenneturvallisuussyistä palattiin pian kuitenkin normaaliin käytäntöön eli valot pidettiin päällä aina pimeän aikana. Valoisana kesäkautena valot pidetään käytöstä pois kytkettynä. Eräät kunnat sammuttelevat yhä omia tievalaistuksiaan aamuyön tunteina. Oulun tiepiiri ei sammuttele omia valaistuksiaan. Kuva 2. Vuonna 1972 rakennettu tievalaistus maantiellä 847 Oulun Pateniemessä luku ohjeistuksen kehittymisen aikaa Vuonna 1979 julkaistiin ja vuonna 1980 otettiin käyttöön ensimmäinen yleisten teiden tienpidon valtion ja kuntien välinen kustannusjako-ohje. Uuden ohjeen tievalaistuksiin mukanaan tuoma muutos oli se, että valtio sitoutui maksamaan 50 % yleisten teiden tievalaistusten energiakustannuksista. Käyttö ja kunnossapito säilyi kuitenkin edelleen kuntien vastuulla. Vuonna 1983 ilmestyi ensimmäinen kattava tiehallinnon tievalaistusohje tievalaistuksien suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Vuonna 1986 julkaistiin myös tievalaistusmitoitustaulukot -kansio, jonka taulukoista suunnittelija saattoi valita sopivan valaisimen, asennuskorkeuden ja pylväsvälin

14 12 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA eri levyisille teille ja eri valaistusluokkaisille teille. Ensimmäiset tievalaistustöiden työselitykset ovat vuodelta Ilmestyneen tievalaistusohjekirjan mukaan tievalaistuskohteen lamppujen vaihto tulisi tehdä kerralla kaikkia valaisimia koskien neljän vuoden välein, jolloin valaistuksen mitoituslaskelmissa suunniteltu tasaisuus säilyisi eikä lamppujen hallitsematon kuoleutuminen olisi jatkuvana kiusana. Vallitseva käytäntö oli kuitenkin silloin ja on yhä edelleenkin valtaosalla kuntia ja tiepiirejä ollut se, että vain palaneita lamppuja vaihdetaan tarpeen mukaan. Kaikki tievalaistussuunnitelmat tarkastettiin ja hyväksyttiin keskushallinnossa aina vuoteen 1987 asti, jolloin tarkastus ja hyväksyminen jäi yksin tiepiirien vastuulle. Nykyisen Oulun tiepiirin alueen osalta varsinaisessa sekä Oulun tiepiirissä että Kainuun tiepiirissä piirin omat tiesuunnittelijat tai konsultit vastasivat mitoitustaulukoiden avulla valaistussuunnittelusta ja piirien sähköteknikot sähkösuunnittelusta. Keski-Pohjanmaalla piirin sähköteknikko vastasi sekä valaistus- että sähkösuunnittelusta. Sähköteknikot avustivat rakennuttamisessa. Rakentaminen hoidettiin urakoitsijoiden voimin. Lisääntyneen tievalaistuksen ja kasvaneiden liikennemäärien myötä myös pylväisiin törmäämiset lisääntyivät. Keskushallinnossa alettiin vuosikymmenen lopulla valmistella ohjeistusta ja kehittää markkinoita törmäyksessä myötäävien pylväiden kehittämiselle ja valmistukselle Suomessa. Kuva 3. Tievalaistus valtatiellä 4 Oulujoen pohjoispuolella luku tievalaistustiedot hallintaan Uusin vielä tätä kirjoitettaessa käytössä oleva tievalaistuksen suunnittelun käsikirja ja normikansioon erikseen sijoitettava tievalaistusohje ilmestyi vuonna Ohjeistuksessa oli uutena mukana törmäyksessä myötääviä pylväitä koskevat osiot. Työselitys uusittiin vastaavasti vuonna Suomen Valoteknisen seuran DOS-pohjaiset tievalaistuksen mitoitusohjelmat korvasivat mitoitustaulukot valaistussuunnittelussa, kunnes valaisinvalmistajien omat helppokäyttöisemmät ohjelmat puolestaan syrjäyttivät ne käytännön suunnittelutyöstä. Valaisimien ominaisuuksien keskinäinen puolueeton

15 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 13 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA vertailu suoritetaan yhä Valoston ohjelmilla keskushallinnon tilaamana asiantuntijapalveluna. Keskushallinto julkaisi aika ajoin myös hyväksyttyjen valaisin- ja pylvästyyppien luetteloita tuotteiden kelpoisuuksien varmistamiseksi urakoissa. Keskushallinnon suunnitelmien tarkastus- ja hyväksymistoiminnan loputtua oli Oulun tiepiirissä päätetty hoitaa tievalaistussuunnittelun koordinaatio niin, että tievalaistussuunnittelua ryhtyi piirissä koordinoimaan valaistussuunnitteluun perehtynyt tiesuunnittelija yhteistyössä sähkösuunnittelusta edelleen vastaavan tiepiirin sähköteknikon kanssa. Nämä asiantuntijat tekivät aluksi myös itse valaistussuunnitelmia hankkeille. Oulun kaupunkiseudulle laadittiin v.1990 näillä yhteisillä voimilla myös tievalaistuksen yleissuunnitelma. Yksittäisen valaistushankkeen ominaisuuksien sijaan oli myös ajateltava pala palalta syntyvää kokonaisuutta (valaistusluokka, valon väri, valaisin-, pylväs- ja varsityypit). Tälle vuosikymmenelle sattunut Oulun, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan tiepiirien vuonna 1993 tapahtunut yhdistyminen lisäsi edelleen koordinaation tarvetta suunnittelun lisäksi myös rakentamisen ja hoidon osalta. Kolmen eri tiepiirin erilaiset käytännöt tuli yhdistää. Asiaa tukeva Oulun tiepiirin tievalaistuspolitiikka hyväksyttiin vuonna Entisten tiepiirien sähköteknikkoresurssit jaettiin tiepiiriin tehtyjen tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden kesken. Entiset Oulun tiepiirin tievalaistusresurssit siirrettiin lopulta tilaajaorganisaatioon. Tiepiirin oma tievalaistussuunnittelu loppui kokonaan vuoteen 1998 mennessä, jolloin tiepiirit muuttuivat tilaajaorganisaatioksi. Uusia konsultteja piti löytää. Niinpä suunnittelupalveluja ryhdyttiin ostamaan myös alalla toimivilta urakoitsijoilta tai verkonrakentamista suorittavilta sähkölaitoksilta. Vuonna 1991 ilmestyi uusi kustannusjako-ohje valtion ja kuntien välille. Keskeistä uudessa ohjeessa oli siirtyminen yhden omistajan periaatteeseen eli omistaja vastaa käytöstä ja kunnossapidosta 100 %:sti. Moottoriväylien, valta- ja kantateiden tievalaistukset siirtyivät valtion omistukseen. Asema- ja rakennuskaava-alueiden osalta kuntien omistukseen siirrettiin valtion omistamat kaava-alueiden sisäpuoliset maanteiden ja paikallisteiden tievalaistukset. Kaava-alueiden ulkopuoliset kuntien omistamat maanteiden ja paikallisteiden tievalaistukset siirrettiin valtion omistukseen, mikäli kyseessä ei ollut erityisen vähäliikenteisen tien tievalaistus tai teknisesti niin vanhentunut tievalaistus, joka pitäisi yhdessä saneerata ennen omistusoikeuden siirtoa. Omistukseen otto perustui siis Oulun tiepiirissäkin tievalaistuksen tarve ja kuntoharkintaan. Johtoajatuksena katselmuksissa oli kuntien tasapuolinen kohtelu. Oulun tiepiirin alueella pääosa tievalaistuksista niin kaava-alueella kuin kaava-alueen ulkopuolellakin olivat valtion rakennuttamia ja siten tarpeelliseksi luettavia. Kuntien rakennuttamista sivukylien tievalaistuksista kuntien omistukseen jäivät käytännössä KVL arvoltaan muutaman sadan ajoneuvon vuorokausiliikenteellä olevat tiet. Näiden joukossa oli tosin usein teknisesti jo vanhentuneitakin tievalaistuksia. Lievästi vanhentuneiden valaistusten osalta omistusoikeuksia Oulun tiepiirissä vaihdettiin ja samalla sitouduttiin puolin ja toisin tievalaistuksen myöhempään saneeraukseen yhdessä erikseen sovittavaan aikaan. Näitä saneerauksia on myöhempinä vuosina pystytty tekemään vain jonkin verran tiehankkeiden muiden tievalaistustöiden yhteydessä. Valta- ja kantateiden varrella olevissa taajamissa

16 14 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA jommalle kummalle osapuolelle jouduttiin usein rakentamaan uudet mittauskeskukset sähkön syötön erottelemiseksi. Muutoskustannukset olivat joskus aika merkittäviä ja ne usein sovittiin puolitettavaksi osapuolten kesken. Hoidon ja energialaskutuksen selkeyttämiseksi yhteisiä mittauskeskuksia ei siis sallittu. Uutta tilanteessa tiepiirille oli se, että valtion omistukseen siirtyvien tievalaistusten hoito piti järjestää. Tievalaistusohjeen mukainen ryhmävaihtomenettely nähtiin Oulun tiepiirissä ainoaksi oikeaksi menettelyksi laajan hajallaan olevan ja lukumääräisesti yhä kasvavan tievalaistusomaisuuden hoitamisessa. Hoidon valmiuksien luomisen osalta tehtiin tiepiirissä seuraavat johtopäätökset. Ryhmävaihtomenettelyn mahdollistamiseksi tuli kolme asiaa olla tiepiirissä kunnossa. Ensiksi tiepiirillä tulisi olla olemassa hoitourakoitsijaa varten sekä sähkönsyötön että omistuksen osalta ajantasaiset loppupiirustukset tiepiirin tievalaistuksista. Toiseksi lamppumäärät ja lampputyypit tulisi myös olla tiedossa suoritemäärien hallinnan vuoksi. Kolmanneksi olemassa olevat vanhat valaistukset tuli jakaa mahdollisimman tasaisesti neljälle hoitovuodelle ja vuosittain rakennettavat uudet valaistuskohteet tuli lisätä hoito-ohjelmaan, jolloin sama kohde tulee ryhmävaihtoon aina neljän vuoden välein. Lisäksi tiepiirissä huomattiin että, tiedon hallinnan tarve tulisi jatkossa korostumaan hoidon tarpeiden lisäksi myös tievalaistusten jatkosuunnittelun, omistuksen, myötäämis- ja saneeraustarpeiden määrittämisessä ja hallinnassa. Niinpä tiedon hallinnan kannalta ainoaksi ratkaisuksi nähtiin se, että valaistustiedot päätettiin siirtää sähköiseen tietokantaan, jonka ylläpitopäivitys olisi tievalaistusasiantuntijoiden vastuulla. Tiedon keruu päätettiin suorittaa maastokäynnein, kunnittain, samalla kertaa kun omistusjakokatselmuksia valmisteltiin. Tietokanta sisältää kaikki yleisillä teillä olevat valaistukset. Uuden kustannusjako-ohjeen mukaiset menettelyt katselmuksineen, muutostöineen ja sopimuksineen sekä tietokantatyöt veivät kahden hengen tiimityönä aikaa kaikkiaan kuusi vuotta ( ), jona aikana käytiin läpi kaikki vanhan Oulun tiepiirin ja Kainuun tiepiirin kunnat. Keski-Pohjanmaalla sopimusasiat oli ehditty hoitaa paikallisen sähköteknikon ja kunnossapitoinsinöörin voimin. Kainuussa uuteen käytäntöön oli osin jo siirrytty ilman perusteellista asioiden läpikäyntiä ja ilman kirjallisia sopimuksia. Loppupiirustukset olivat vanhan Oulun tiepiirin osalta jo ennestään tallessa ja tehdyt muutokset tiedossa. Omistusjaon mukaiset muutokset tulisi nyt huolellisesti vain päivittää kustannusjakokatselmusten perusteella. Loppupiirustusten löytymisessä ja muutosten päivittämisessä oli Kainuun ja Keski-Pohjanmaan tiepiirien osalta paljon puutteita. Tiedon keruu tietokantaan jouduttiin tekemään Keski- Pohjanmaan osalta jälkikäteen osin kesäharjoittelija voimin.

17 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 15 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA Kuva 4. Vuonna 1998 rakennettu tievalaistus maantiellä 847 Oulun Linnanmaalla. Oulun tiepiiriin tietokanta oli aluksi vain excel-taulukkomuodossa. Vuosikymmenen puolivälissä tietokanta siirrettiin Oulun tiepiirin tilauksesta kehitettyyn suuremmat tietokantaominaisuudet sisältävään T&M tuoteperheeseen kuuluvaan T&M Valo järjestelmään. Tietokanta sisältää sekä suunnittelun kannalta tärkeät tekniset tiedot että hoidon kannalta välttämättömät lamppujen tyyppi- ja määrätiedot sekä ryhmävaihto-ohjelman laatimisosion. Loppupiirustusnumerointi on liitetty tietokantaan asiakirjojen löytämisen varmistamiseksi piirustusarkistosta. Tietokannan ylläpitoa on vaikeuttanut tierekisterin osoitejärjestelmämuutokset nykyisten tietojen päivittämisen ja uusien tievalaistustietojen yhteydessä. Ajantasalla pidettynä tietokanta on osoittautunut korvaamattomaksi avuksi käytännön koordinointityössä. Ryhmävaihtomenettely aloitettiin vanhan Oulun tiepiirin osalta v Kaikki Oulun tiepiirin omistukseen siirtyneet tievalaistukset saatiin ryhmävaihtokierron piiriin vuonna Hoitourakointi ostettiin aluksi Tielaitoksen tuotannolta. Vuodesta 1999 lähtien hoito on Tiehallinnon toimesta kilpailutettu erillisinä hoitourakkoina. Lamppujen ryhmävaihdon lisäksi urakkaan sisältyy valaistusten vikojen korjaus. Muut vikakorjaukset hoidetaan laskutusperiaatteella paikallisilta sähkölaitokselta ja entiseltä Tielaitoksen korjaamolta eli Raskone Oy:ltä. Vuosikymmenelle oli luonteenomaista myös vanhojen pylväiden muuttaminen myötääväksi. Oulun tiepiirin osalta voitaneen todeta, että tiepiiri pystyi tietokantojensa perusteella osoittamaan luontevat kohteet keskitettynä jaettavana olleelle erillisrahoitukselle. Energian säästöön kiinnitettiin myös huomiota. Käyttöön on otettu sopivissa kohteissa niin sanottu säästömuuntajatekniikka, jolla lumisena vuoden aikana koko valaistuskohteessa pudotetaan valaistusvoimakkuutta. Merkille pantavaa on 90-luvulla ollut myös se, että taloudellisemmat suurpainenatrium lamput lopulta syrjäyttivät sekä elohopeahöyrylamput että kehittymättömät pienpainenatriumlamput tiepiirin uusissa valaistushankkeissa. Saneeraus mielessä tiepiirissä aloitettiin teknisesti vanhentuneiden vanhojen valaistuksien osittainen saneeraus valaisinvaihtojen myötä (kohteet, jossa tarvetta ei ole kokonaan uusimiseen).

18 16 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA Vuosikymmenen loppupuolella Oulun tiepiirissä yleistyi käytäntö, jossa kuntien ja valtion yhteisrahoituksella (50 %/ 50 %) toteutettiin vuosittain useita alemman tieverkon valaistuskohteita, jotka yksin tiepiirin rahoituksella olisivat jääneet kokonaan toteutumatta. Tiepiiri vastasi suunnittelusta ja rakennuttamisesta ja valmiit kohteet jäivät pääsääntöisesti kuntien omistukseen luku uusia haasteita Uusi suunnitteluohje on tekeillä. Uusi kustannustenjako-ohje on myös jo ilmestynyt ja se otetaan käyttöön vuoteen 2004 mennessä. Merkittävä muutos kustannustenjaossa on käytännössä se, että kaava-alueiden sisäpuolella liikennevarauksen omaavat väylä voivat siirtyä valtion omistukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että muutostöitä on jälleen tehtävä, jotta sähkönsyötöt saadaan erotettua. Edessä on jälleen resursseja vaativa tehtävä tilanteessa, jossa tiepiirin tievalaistusalan henkilöresurssit ovat vähentyneet. Kuva 5. Tievalaistus Limingassa seututie 813:lla. Muut tiepiirit ovat vuonna 2002 päättäneet siirtyä ryhmävaihtokäytäntöön. Myös tietokantojen olemassa olon tärkeys on nyt muuallakin huomattu.

19 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 17 OULUN TIEPIIRIN TIEVALAISTUKSEN HISTORIA Myötäävien pylväiden käyttö lisääntyy alemmilla tieverkoilla. Valaisinpylväät rakennetaan enää vain poikkeustapauksissa jäykkinä. Oulun tiepiirissä päästiin vuonna 2002 aloittamaan erilliskohteina vanhojen tievalaistusten saneeraus, jossa vanha valaistus puretaan kokonaan pois uuden tieltä (Vt 4 Ii v.1974, Mt 8807 Kajaani v.1967, Vt 20 Oulu v.1974). Saneeraustarpeet tulevat merkittävästi lisääntymään valaistuslaitteiden ikääntymisen myötä. Kilpailuttaminen edellyttää, että tiepiirissä on asiantuntemusta tievalaistusomaisuutemme tilan analysointiin, tiedon ajan tasalla pitämiseen sekä kehittämistarpeiden koordinointiin. Tärkeää on säilyttää omistajan näkökulmasta katsottuna tarkoituksenmukaisuus suunnittelun, rakentamisen ja hoidon palveluhankinnoissa.

20 18 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet NYKYINEN TIEVALAISTUSTARPEEN ARVIOINTITAPA JA TOTEUTUS 3 NYKYINEN TIEVALAISTUSTARPEEN ARVIOINTITAPA JA TOTEUTUS 3.1 Tievalaistushankkeiden toteutus tiepiirissä Tievalaistushankkeiden ohjelmointi on tapahtunut mm. liikenneturvallisuussuunnitelmissa ehdotettujen tievalaistustarpeiden, tiepiiriin tulleiden aloitteiden ja piirin sisältä tulleiden tarpeiden perusteella. Uusimmissa kuntakohtaisissa liikenneturvallisuussuunnitelmissa ehdotetut tievalaistuskohteet on ajankohtaisina laitettu toteutettavista hankkeista kiireellisimpien joukkoon. Tievalaistushankkeitten järjestyksen arvioiminen tehdään nykyisin hevavähenemien (henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet), hyöty-/kustannusarviointien ja tiepiirin asiantuntemuksen perusteella. Asiantuntemukseen vaikuttaa kokemus ja kohteiden perustuntemus. Huomioon otettavia tekijöitä ovat mm. liikennemäärät, alueen asukasmäärä sekä koulujen ja päiväkotien läheisyydet. Järjestykseen laitetut hankkeet ohjelmoidaan käytettävissä olevien resurssien mukaan. Tievalaistuksen rakentamisessa on ollut kolme tapaa: 1. Tiepiiri rakentaa omatoimisesti 2. Tiepiiri rakentaa yhteistyössä kunnan kanssa 3. Kunnat rakentavat hankkeita yleisille teille tiepiiriltä saatavan suunnittelupa menettelyn kautta. Sekä kuntien kanssa yhteistyössä rakennetut tievalaistukset että kuntien suunnitteluluvalla rakentamat tievalaistukset ovat pääsääntöisesti jääneet kuntien omistukseen. Eli kunta on vastannut myös hoidosta ja ylläpidosta. Saneerattavien tievalaistuksien merkitys on ollut ohjelmoinnissa aikaisemmin taka-alalla. Vuodesta 2002 lähtien on aloitettu vanhojen tievalaistusten saneeraamisen erilliskohteina. Aikaisemmin saneeraamista tehtiin vain tien parantamishankkeiden yhteydessä. Tiepiirin toimesta on rakennettu tievalaistuksia sellaisille kevyen liikenteen yhteyksille, jotka ovat rakentamisen jälkeen lakanneet olemasta yleisinä teinä. Tällaiset yksityisteiksi muuttuvat tiet toimivat kevyen liikenteen reitin osana siten, että kevyen liikenteen kulkijat ohjataan yleiseltä tieltä käyttämään valaistua yksityistietä. 3.2 Valaistusaloitteet ja palautteet Tiehallinto ylläpitää valtakunnallista palautejärjestelmää, johon tiepiirikohtaiset aloitteet ja palautteet tallennetaan. Asiakkaat antavat palautetta Tiehallinnolle kirjallisesti, puhelimitse, Internetin avulla sekä henkilökohtaisissa kontakteissa. Aloitteet ja palautteet otetaan huomioon uusien valaistushankkeiden tarpeellisuuden arvioinnissa.

21 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 19 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE 4 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE 4.1 Nykyiset suunnitteluohjeet, valaistusperusteet Nykyisin käytössä ovat seuraavat ohjeet: Tievalaistuksen käsikirja, TIEL , 1991 (uusi Tievalaistuksen käsikirja ilmestyy vuonna 2003) Teiden suunnittelu osa V. Tiehen kuuluvat laitteet kohta 1 Tievalaistus TIEL , 1991 Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet yleisen tien pidossa, Tiehallinnon menettelytapaohjeet tievalaistusten omistusoikeuden siirroissa, 2002 Tiehallinnon toimintaohje: Yleisten teiden valaisemisessa noudatettavat periaatteet, 2002 Törmäysturvallisiksi heikennettyjen valaisin-, sähkö- ja puhelinpylväiden kiipeämisrajoitukset. Tievalaistus/sähkötiedote nro 13, , Tiehallinto, tie- ja liikennetekniikka Telejohdot ja yleiset tiet, TIEL , 1995 Sähköjohdot ja yleiset tiet, TIEH , Tievalaistuksen käsikirjassa on määritelty kriteerit tievalaistuksen tarpeelle ja valaistusteknillisille vaatimuksille sekä esitelty erilaiset valaistuslaitteet. Käsikirjassa ohjeistetaan valaistusperiaatteet ja suunnittelumenetelmät sekä valaistussuunnitelmien sisältö ja esitystapa. Tievalaistuksen rakentamiselle, käytölle ja kunnossapidolle on myös kirjassa omat kappaleensa. Tievalaistuksen käsikirjan mukaan tievalaistus voi olla perusteltua ja kannattavaa: sijainnin liikennemäärän ja liittymätiheyden onnettomuustiheyden perusteella. Sijainnin perusteella valaistaan yleiset tiet taajamissa, avattavat sillat, lossija lauttalaiturit, tunnelit sekä tietyt kaksikaistaisen tien ja moottoritien osat. Liikennemäärän perusteella tievalaistus tulee kannattavaksi, kun liikennemääräraja ja siihen sidottu keskimääräinen henkilövahinko-onnettomuusaste ylitetään. Heva-onnettomuusasteeseen vaikuttavat tien liikennemäärä, liittymätiheys ja kevyt liikenne. Alla olevassa taulukossa on esitetty tieluokkien mukaan jaoteltuna liikennemäärärajat Oulun tiepiirissä, joilla tievalaistus on kannattava. Taulukko 1. Liikennetaloudellisesti kannattavan tievalaistuksen liikennemäärät (Tievalaistuksen käsikirja, sivu 16). Liittymätiheys (kpl / km) 2 5 Päätiet Vain autoliikenne Sekaliikenne Muut maantiet Sekaliikenne

22 20 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Tievalaistuksen kannattavuus voidaan perustella myös onnettomuustiheyden avulla. Tievalaistuksen synnyttämiä onnettomuuskustannussäästöjä verrataan valaistuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Liikennetaloudellisesti kannattava pimeän ajan onnettomuustiheysarvo on 2-kaistaisilla pääteillä 0,6 onn./km*a ja muilla maanteillä 0,5 onn./km*a. Kuva 6. Liikennesuorite valaistuilla ja valaisemattomilla tieosuuksilla vuonna Tiepiirin nykyinen tievalaistuksen suunnittelu perustuu Tiehallinnon antamiin ohjeisiin ja pääsääntöisesti suunnitteluohjeeseen Tievalaistuksen käsikirja, jonka mukaan tievalaistuksen tarve määritellään sijainnin, liikennemäärän ja liittymätiheyden sekä onnettomuustiheyden perusteella.

23 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 21 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE 4.2 Nykytila Oulun tiepiirissä Tievalaistuksen pituus ja omistaja Yleisten teiden pituudesta Oulun tiepiirin alueella on 10 % valaistu. Vilkkaan liikenteen vuoksi valaistuksen osuus on valtateillä suurin (24 %). Verrattuna koko Suomen tilanteeseen Oulun tiepiirin teitä on valaistu keskimääräistä vähemmän. Kuva 7. Oulun tiepiirin tievalaistut tieosuudet vuonna 2002.

24 22 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Valaistuksen osuus hallinnollisen tieluokan mukaan on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 2. Valaistuksen osuus yleisillä teillä vuonna 2001 hallinnollisen tieluokan mukaan. Oulun tiepiiri Koko Suomi Yhteensä Valaistu % Yhteensä Valaistu (km) (km) (km) (km) % Valtatie Kantatie Muut maantiet Paikallistiet Kaikki tiet Oulun tiepiirin yleisten teiden tievalaistuksista Tiehallinnon omistuksessa on 846 km (66 %) ja kuntien omistuksessa 430 km (33 %). Pääteiden valaistus on lähes kokonaan Tiehallinnon omistamaa. Kuntien omistuksessa on melkein puolet seututeiden ja yli puolet yhdysteiden tievalaistuksista. Kuvassa 8 on esitetty valaistuksen omistajuus tieluokittain vuonna km Valta Kanta Seutu Yhdys Kunta 3,5 125,7 301,1 Tiehallinto ,5 147,7 252 Muut 0,2 6 Kuva 8. Tievalaistuksen omistaja tieluokittain Oulun tiepiirissä. Kuvassa 9 tievalaistuksen rakentamisessa tapahtunut kasvu 1990-luvun alkupuolella johtui Oulun moottoritien rakentamisesta. Valtatie 4 välillä Haaransilta - Kiviniemi rakennetaan vuosina moottoritieksi ja samassa yhteydessä rakennetaan vuosina uutta tievalaistusta 31,6 km.

25 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 23 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Rakennettu km / vuosi Pituus km Vuosittain rakennettu määrä Tievalaistuksen pituus Kuva 9. Vuosittain rakennetun tievalaistuksen pituus sekä tievalaistuksen kokonaispituus kyseisenä vuonna (vuosina rakennettiin valaistusta yhteensä 21,5 km). Valaistusluokka Tievalaistuksen liikenneturvallisuutta ja ympäristöä parantavat vaikutukset saadaan aikaan sopivan valaistusluokan avulla. Autoliikenteen valaistus jaetaan viiteen eri luokkaan A1 A5, valaistusluokan A1 ollessa valaistukseltaan voimakkain. Valaistusluokka riippuu tien ja liikenteen ominaisuuksista. Luokka valitaan seuraavien tekijöiden perusteella: yleinen tie vai katu toiminnallinen luokka poikkileikkaus liikennelaji ajonopeus tai nopeusrajoitus liittymäjärjestelyt ympäristön vaikutus. A5 729 Valaistusluokka A4 A3 A2 A1 40 7,2 0,5 474 Muut Kuva 10. Tievalaistuksen pituus valaistusluokan mukaan.

26 24 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Oulun tiepiirissä tievalaistukset ovat pääsääntöisesti A4 ja A5 luokkaan kuuluvia. Kevyen liikenteen valaistus jaetaan myös viiteen eri luokkaan (K1 K5). Valaistusluokat tulevat muuttumaan uudessa tievalaistuksen käsikirjassa. Tällöin luokkien tunnukset ovat kansalliset. Oulun tiepiirissä yleisistä teistä 10 % on valaistu. Yleisten teiden tievalaistuksista Tiehallinto omistaa 66 % ja kunnat 33 %. Uutta tievalaistusta rakennetaan vuosittain km Valaistuslaitteet Valaistuslaitteita ovat kaikki valaistuksessa tarvittavat kiinteät rakenteet, laitteet ja kalusteet kuten lamput, valaisimet, pylväät, valaisinvarret, perustukset, sähkönjakelulaitteet sekä johtoverkko. Lisäksi ajoradan päällyste toimii välillisenä valaistuselementtinä. Lampputyyppi Lamppujen tärkeimmät ominaisuudet valaistuksen kannalta ovat: valovirta valotehokkuus (lm/w) hyötypolttoikä (h) kuolleisuus valovirran alenema (%) valon väri ja väritoisto valon suunnattavuus hinta. Tievalaistuksen yleisimpinä valonlähteinä käytetään erilaisia kaasupurkauslamppuja niiden suuren valotehokkuuden ja pitkän polttoiän takia. Käytetyt lampputyypit ovat: suurpainenatriumlamput elohopealamput pienpainenatriumlamput. Lampputyypeistä suurpainenatriumlamppujen käyttö on yleisintä. Kyseistä tyyppiä käytetään yleisesti kaikilla teillä ja kaduilla, eritasoliittymissä, kevyen liikenteen väylillä, sillanalusvalaistuksessa ja tunneleissa. Elohopealamppuja voidaan käyttää alempiluokkaisilla teillä, kevyen liikenteen väylillä, pysäköimis-, levähdys- ja palvelualueilla sekä liikennemerkkien valaisemisessa. Pienpainenatriumlamppujen käytöstä ollaan luopumassa niiden lyhyen polttoiän takia. Oulun tiepiirin tievalaistuksista suurpainenatriumlampuilla on valaistu 66 % ja elohopealampuilla 33 %. Ympäristön viihtyisyyden sekä havaitsemisen ja häikäisyn kannalta valon värillä on merkitystä. Elohopealamppujen väri on valkoista, suurpainenatriumlampun vaaleankeltaista ja pienpainenatriumlampun keltaista.

27 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 25 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Valaisimet Valaisimen tehtävänä on valon suuntaaminen hyvällä hyötysuhteella lampusta ajoradalle ja sen lähiympäristöön sekä lampun suojaaminen erilaisilta rasituksilta: likaantuminen, sään vaihtelu, tärinä, korroosio, pöly, ilkivalta, ilman epäpuhtaudet yms. Valaisimen tulee olla helppo huoltaa ja muodoltaan sellainen, että tuulikuorma on mahdollisimman pieni. Valaisimet voidaan jakaa usealla eri tavalla, joista yleisimmät ovat: käyttötarkoituksen mukaan lampputyypin mukaan (ellipsoidi, putki) rakenteen mukaan (suljettu/avoin valaisin) asennustavan mukaan (valaisinvarteen, pylvään päähän, vaijeriin ja pinta- tai uppoasennus) optiikan mukaan (pylväsväli, reunaetäisyys). Kuva 11. Vanha ja uusi varsi ja valaisin. Vasemmalla vuodelta 1977 ja oikealla vuodelta Pylväät ja niiden myötäävyys Valaistuksen rakenteisiin kuuluvat pylväät, varret, tien poikki- tai pituussuuntaiset vaijerit, pylväiden kiinnityslaitteet ja perustukset. Tievalaistuksessa käytettävät vakiorakenteet on suunnittelun, valmistuksen ja asentamisen helpottamisen sekä yhtenäistämisen takia standardisoitu (SFS, CEN) tai esitetty tyyppipiirustuksissa. Pylväät jaotellaan materiaalin perusteella yleensä metalli- ja puupylväisiin. Rakenteeltaan ne voivat olla putki- tai ristikkopylväitä, olakkeellisia, kartiomaisia, jäykkiä tai myötääviä. Oulun tiepiirin tievalaistuspituudesta puupylväiden osuus on hiukan yli 80 %, loppujen pylväiden ollessa metallia. Pylväiden toimintatapa ryhmitellään törmäysturvallisuuden perusteella seuraavasti: turvallisesti pysäyttävä, taipuva pylväs törmäyksessä väistyvä, kokonaan murtuva pylväs törmäyksessä väistyvä, jalustasta irtoava tai katkeava pylväs törmäyksessä jäykkä pylväs.

28 26 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Oulun tiepiirin pylväistä hieman alle puolet on törmäysturvallisia. Lähes kaikki myötäävistä pylväistä on jalustaltaan irtoavia tai murtuvia. Nykyisin uusia jäykkiä pylväitä asennetaan ainoastaan kaiteellisille tai leveille keskikaistoille, kaiteiden taakse ja kevyen liikenteen väylille. Tievalaistuksen käsikirjan (TIEL ) mukaan uusissa valaistuksissa tulee käyttää myötääviä pylväitä, kun KVL ylittää 3000 ajon./d ja nopeusrajoitus on suurempi kuin 50 km/h. Myötääviä pylväitä suositellaan käytettäväksi, kun KVL ylittää ajon./d. Vuonna 2001 ilmestyneessä ohjeessa suositellaan käyttämään myötääviä pylväitä liikennemäärän ollessa 700 ajon./d, kun tiellä käytettävät nopeudet ovat yleensä vähintään 80 km/h. Vuodesta 2002 lähtien Oulun tiepiirissä myötääviä pylväitä on käytetty liikennemäärän ollessa yli 350 ajon./d, kun nopeudet ovat suuremmat kuin 50 km/h. Pylväiden muuttaminen myötääviksi voidaan tehdä mm. alla olevilla menetelmillä. Pylväs koverretaan ontoksi sivukautta 0,6 m matkalla maanpinnasta ylöspäin (puupylväät). Pylvääseen porataan sivusta viisi pylvään halkaisijasta riippuen mm reikää. Reiät peitetään ohuella levyllä (puupylväät). Pylväs sahataan sektoreihin. Pylvään kylkeen sahataan 11 uraa, jotka peitetään rimoilla. Sisus täytetään uretaanivaahdolla (puupylväät). Liukulaippasarja kiinnitetään ruuvein katkaistuun pylvääseen (puu ja metallipylväät). Vuosina myötäävyyttä on tehty erillisrahoituksella valta- ja kantateillä ja viime vuosina hankkeiden yhteydessä. Oulun tiepiirin myötäämättömistä valaistuksista reilut 40 % pitäisi muuttaa myötääviksi. Kuva 12. Vasemmalla törmäyksessä katkennut sektorisahattu pylväs ja oikealla Oulun tiepiirissä yleisimmin käytetyllä menetelmällä ontoksi koverrettu pylväs.

29 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 27 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Kaapelointi Tievalaistuksen sähkönjakelu tehdään valaisimille ilmajohtojen tai maakaapeleiden avulla. Oulun tiepiirissä ilmajohdoin varustettujen valaistusten osuus on 75 % ja maakaapeleiden 25 %. Saneeraus Oulun tiepiirissä Valaisimien vaihtoja on tehty vuosittain. Kokonaan uusittavien kohteiden saneeraaminen on aloitettu vuonna Aikaisemmin uudelleen saneeraamiset on tehty lähinnä tiehankkeiden yhteydessä. Kokonaan uusimisen perusteena on ollut teknisesti vanhentuneet ja energiataloudellisesti kalliit tievalaistukset. Yleisin tievalaistus on puupylväs ilmajohdolla ja suupainenatriumlampulla. Myötääviä pylväitä on käytetty liikennemäärän ollessa yli 350 ajon./d, kun nopeudet ovat suuremmat kuin 50 km/h. 4.3 Kustannukset Suunnittelun kustannukset Tievalaistuksen erilliskohteiden suunnittelukustannukset ovat olleet keskimäärin 800 /km. Erilliskohteiden suunnitteluun Oulun tiepiiri on käyttänyt viime vuosina noin /vuosi. Tiehankkeiden suunnittelun yhteydessä valaistussuunnittelu on ollut kalliimpaa. Rakentamisen kustannukset Vuonna 2001 rakennettiin yhteensä 51 km uutta tievalaistusta. Rakentamiseen käytettiin rahaa , josta erillisten tievalaistuskohteiden osuus oli Tievalaistusten keskimääräiset rakentamiskustannukset on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Keskimääräiset hinnat uuden tievalaistuksen rakentamiselle. Valaisimena SpNa 150 W tai SpNa 250 W, Hinta / km Pylväät myötääviä ja pylväsväli 55 m Puupylväs Ilmajohtoasennus Maakaapelointi Metallipylväs Maakaapelointi Taajaman erikoisvalaistus Maakaapelointi Hoidon ja ylläpidon kustannukset Oulun tiepiirin tievalaistuksen lamppujen ryhmävaihto- ja tievalaistuksien korjauskustannukset olivat vuonna 2001 seuraavat: Lamppujen ryhmävaihto Korjauskustannukset Energiakustannukset Yhteensä

30 28 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Hoidon ja ylläpidon kustannukset olivat vuonna 2001 valaistuskilometrille laskettuna seuraavat: lamppujen ryhmävaihto 470 /km korjauskustannukset 150 /km energiakustannukset 950 /km Saneeraamisen ja myötääväksi muuttamisen kustannukset Saneeraamisen ja myötääväksi muuttamisen keskimääräiset kustannukset ovat pylvästä kohden laskettuna seuraavat: valaisimen vaihto lamppuineen 220 /kpl puupylvään muuttaminen myötääväksi 50 /kpl metallipylvään muuttaminen myötääväksi 200 /kpl Tievalaistuskustannukset Oulun tiepiirissä olivat vuonna 2001: - suunnittelukustannukset (vaihtelee vuosittain ) - rakentamiskustannukset (erillisiä tievalaistuskohteita ) - hoidon ja ylläpidon kustannukset YHTEENSÄ Kuva 13. Tievalaistus Muhoksen taajamassa valtatiellä 22.

31 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 29 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE 4.4 Valaistustiedon hallinta Oulun tiepiirissä on kehitetty valaistustietojen hallintaan tarkoitettu T&M Valo järjestelmä. Järjestelmä mahdollistaa tievalaistuksen nykytiedon hallinnan ja hoitotietojen ylläpidon. Käytettäessä T&M Valo järjestelmää T&M Map käyttöliittymän kanssa voidaan valaistustietoja esittää graafisesti. T&M Valo järjestelmän avulla voidaan: hallita valaistusten teknisiä- ja omistajatietoja arvioida saneeraus- ja myötäämistarpeet suunnitella valaistuksen huoltotarve ja ryhmävaihdot kytkeä loppupiirustusten arkistonumerot ja ylläpitää hoitoon ja ylläpitoon liittyviä asioita. Kuva 14. T&M Valo järjestelmää voidaan käyttää yhdessä karttaliittymän kanssa. Tämän selvityksen yhteydessä todettiin T&M Valo järjestelmän päivittämisen tärkeys. Ongelmia on aiheuttanut aikaa vievä päivittäminen muuttuvien tietojen ja tierekisterimuutosten osalta. Jos muuttuvia tietoja ei ole mahdollisimman pian kirjattu ja korjattu tietokantaan, niin järjestelmän tiedot jäävät helposti päivittämättä. Tietojen oikeellisuus ja ajanmukaisuus on tärkeää, kun tietoja käytetään edelleen hyödyksi.

32 30 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Tievalaistukseen liittyviä tietoja saadaan myös tierekisteristä. Tierekisteristä on mahdollista saada valaistuksista seuraavat tiedot: valaistuksen sijaintitieto, omistaja ja hoitaja valaistuspylväiden laji törmäysturvallisuus lampputyyppi ja sähkökaapelin asennustapa. Tierekisteriin tallennetut valaistustiedot pitävät sisällään useimmiten pelkästään sijaintitiedon. Vaasan ja Lapin tiepiirit ovat päivittäneet pääsääntöisesti edellä mainitut ominaisuudet, muissa tiepiireissä päivittäminen on suurelta osin jäänyt tekemättä. Oulun tiepiirin käyttäessä T&M Valo järjestelmää tierekisteriin on päivitetty pelkästään sijainti ja omistajatiedot. Tievalaistustiedon hallinnassa käytetään T&M Valo järjestelmää. Tietokannan tietojen päivittämisessä on ollut puutteita, koska päivittämiseen ei ole ollut riittävästi resursseja käytettävissä. 4.5 Liikenneturvallisuuden parantaminen Liikenneonnettomuudet Selvityksen ensimmäinen onnettomuustarkastelu tehtiin valoisuuden ja valaistuksen suhteen. Onnettomuusrekisteriin valoisuus ja valaistus koodataan neljään eri kategoriaan, päivänvaloon, hämärään, pimeään (valaisematon) sekä valaistuun tiehen. Taulukossa 4 on esitetty onnettomuusmäärät Oulun tiepiirin alueella viideltä vuodelta sekä koko Suomen onnettomuudet vuodelta Pimeän ajan onnettomuuksien osalta voidaan todeta, että Oulun tiepiirissä onnettomuuksia sattuu pimeään aikaan keskimääräistä enemmän. Tähän on syynä Pohjois-Suomen pimeän ajan pituus sekä valaisemattomien tieosuuksien suurempi määrä. Taulukko 4. Onnettomuudet valoisuuden ja valaistuksen suhteen. Oulun tiepiirissä Koko Suomi 2000 Kaikki % Heva % Kaikki % Heva % Päivänvalo hämärä pimeä (valaisematon) tie valaistu ei tietoa Yhteensä

33 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 31 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Onnettomuustarkastelussa keskityttiin pimeällä tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Pimeällä tapahtuneista onnettomuuksista vajaa puolet oli eläinonnettomuuksia ja kolmas osa yksittäisonnettomuuksia. Onnettomuusluokittain tarkasteltaessa pimeän ajan onnettomuuksissa henkilövahinkoja tapahtui keskimääräistä enemmän kevyen liikenteen ja kohtaamisonnettomuuksissa. Taulukko 5. Onnettomuudet luokittain Oulun tiepiirissä vuosina Pimeän ajan onnettomuudet Kaikki onnettomuudet Kaikki % Heva % * Kaikki % Heva % * Yksittäis Kääntymis Ohitus Risteämis Kohtaamis Peräänajo Eläin Kevyen liikenteen Muut Yhteensä * Heva-onnettomuuksien osuus onnettomuusluokassa Onnettomuustarkastelussa ilmeni valaistuilla tieosuuksilla tapahtuneen suuri määrä onnettomuuksia, jotka on luokiteltu pimeällä tapahtuneiksi. Taulukko 6. Onnettomuudet valoisuuden mukaan. Valaistut tiet Päivä Hämärä Pimeä Valaistu ei tietoa Kaikki Risteämis Kevyen liikenteen Kaikki tiet Päivä Hämärä Pimeä Valaistu ei tietoa Kaikki Risteämis Kevyen liikenteen Valaistujen tieosuuksien pimeällä tapahtuneet onnettomuudet Valaistujen tieosuuksien pimeällä tapahtuneitten onnettomuuksien tutkimiseksi tehtiin poikkitieteellinen tutkimus. Tavoitteena oli löytää mahdollisia syitä siihen, miksi tievalaistuilla osuuksilla tapahtuu paljon pimeiksi luokiteltuja onnettomuuksia. Tutkimusalueeksi rajattiin Oulun seutu ja onnettomuuksista valittiin tutkittavaksi kaikki pimeiksi luokitellut risteämis- ja kevyen liikenteen onnettomuudet (risteämisonnettomuuksia 24 kpl ja kevyen liikenteen onnettomuuksia 11 kpl). Valitulla alueella tapahtui päivän valossa 226 kpl, hämärässä 32 kpl ja valaistuna aikana 29 kpl onnettomuutta. Tievalaistuksen syttymis- ja sammumisajankohtaa ei ollut tarkastelua tehtäessä saatavilla. Tästä johtuen onnettomuuksia arvioitiin ensin onnettomuusajankohdan suhteen. Onnettomuuksista suurin osa tapahtui alkuillan tuntien aikana loka-joulukuussa. Onnettomuuksista 5 kpl tapahtui yöaikaan. Aamupäivän onnettomuudet tapahtuivat pimeän ajan loppumisen aikoihin. Kuvassa 15 on esitetty onnettomuuksien ajankohdat verrattuna auringonlaskun,

34 32 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE hämärän ja pimeän ajankohtiin. Vastaavasti aamupäivän onnettomuudet on esitetty kuvassa 16. Pimeällä tapahtuneet onnettomuudet 0:00 20:00 16:00 12: Aurinko laski Hämärä alkoi Pimeys alkoi Pimeä onnettomuus Kuva 15. Pimeällä tapahtuneet onnettomuudet (ilta). Pimeällä tapahtuneet onnettomuudet 12:00 8:00 4:00 0: Aurinko nousi Hämärä loppui Pimeys loppui Pimeä onnettomuus Kuva 16. Pimeässä tapahtuneet onnettomuudet (aamu). Onnettomuusajankohtien perusteella voidaan todeta, että tievalaistuksen olisi pitänyt olla päällä onnettomuuden tapahtumahetkellä. Onnettomuustapahtumaan ovat ehkä vaikuttaneet pimeät olosuhteet, koska valot ovat syttyneet liian myöhään, sammuneet liian aikaisin tai ne eivät ole olleet jostain muusta syystä johtuen päällä. Mikäli onnettomuus on tapahtunut liian aikaisin sammuneesta tai liian myöhään syttyneestä valaistuksesta, on perusteltua pidentää valojen päällä oloaikaa. Tievalaistuksien päällä oloa ohjaavat hämäräkytkimet ja niiden päällä oloaikaa on säädetty pääasiassa mututuntumalla. Yksi hämäräkytkin saattaa ohjata laajan alueen valaistusta, jolloin olosuhteet eivät välttämättä ole alueen joka puolella samanlaiset. Eräs

35 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 33 LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE mahdollisuus valaistuksen päällä olon puuttumiseen voi olla valaistuksen tekninen vika. Yhtenä vaihtoehtona arvioitiin onnettomuustutkijan koodausvirhettä, mutta tutkittavien onnettomuuksien määrä ja valaistuksen päällä tai pois olon toteamisen helppous sulkee pois tämän mahdollisuuden. Valaistuksen päällä olon seurantaa ei ole Oulun tiepiirin alueella tehty. Selvitystyön yhteydessä saatiin kuitenkin sähköyhtiön arkistoista tilastotieto valojen syttymisestä ja sammumisesta Pudasjärvellä vuodelta Tämän tiedon avulla tutkittiin tievalaistuksen päällä oloa hämärän ja pimeän ajan suhteen. Auringon lasku- ja nousuajat on määritetty hetkeen, jolloin auringon yläreuna koskettaa horisonttia. Hämärän arvoina on käytetty 6 ja pimeän arvona 15. Kuvan 18 mukaan tievalaistus on sytytetty heti auringon laskun jälkeen ja on sammutettu juuri ennen auringon nousua. Valojen syttyminen Pudasjärvellä :00 20:00 16:00 12: Aurinko laski Hämärä alkoi Pimeys alkoi Valot syttyi Kuva 17. Valojen syttyminen Pudasjärvellä Vertailtaessa tutkittavalla alueella tapahtuneita kaikkia onnettomuuksia, pimeiksi luokiteltuja onnettomuuksia sattuu ajanjakson pituuteen nähden paljon. Tutkimuksessa ei voitu osoittaa suoraan valaistuksen merkitystä onnettomuuteen, mutta lukumääriin perustuen voisi arvioida, että tievalaistuksen päällä oloaikaa pidentämällä onnettomuuksien määrä pienenee. Pimeän ajan onnettomuusmäärät ovat selkeästi nousussa vuositasolla tarkasteltaessa. Vuonna 1999 tapahtui 10 ja vuonna onnettomuutta. Sama noususuuntaus on havaittavissa myös tiepiirin kaikissa tievalaistusalueilla tapahtuneissa pimeiksi luokitelluissa onnettomuuksissa. Lisäksi tarkasteltiin tievalaistuksen iän merkitystä onnettomuuksiin. Tarkastelu suoritettiin jakamalla valaistut tieosuudet ennen ja jälkeen vuotta 1982 rakennettuihin. Todettiin, että tieosuuksilla, joissa on vanhoja tievalaistuksia, tapahtuu keskimääräistä enemmän onnettomuuksia, mutta onnettomuusajankohdan perusteella arvioitiin, ettei tievalaistuksen ikää voida pitää suoraan onnettomuuksia lisäävänä tekijänä.

36 34 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet LÄHTÖKOHDAT TIEVALAISTUKSEN TOTEUTUKSELLE Valoisuuden määritelmä Valoisuus luokillaan yleisesti kolmeen eri luokkaan, päivänvaloon, hämärään ja pimeään. Valoisaksi ajaksi lasketaan auringon nousun ja laskun välinen aika. Hämärä aika alkaa auringon laskiessa ja muuttuu vähitellen pimeäksi. Hämärää on kolmea eri lajia. Taulukko 7. Hämärän eri lajit. Hämärän laji Auringon keskipiste horisontin alapuolella [ ] (astetta) Porvarillinen eli yhteiskunnallinen hämärä < 6 Nauttinen eli merenkulkijain hämärä 6 12 Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä Tähtitieteellisesti pimeä aika katsotaan alkavan, kun auringon keskipiste on enemmän kuin 18 horisontin alapuolella. Kuva 18. Valaistus illan pimeässä ja aamun hämärässä maantiellä 8300 Oulun Kirkkokankaalla ja Sanginsuussa. Oulun tiepiirissä tapahtui 24 % onnettomuuksista pimeällä. Pimeiksi luokitelluista onnettomuuksista oli 44 % eläin- ja 31 % yksittäisonnettomuuksia. Pimeällä tapahtuneet kevyen liikenteen ja kohtaamisonnettomuudet ovat olleet keskimääräistä vakavampia. Onnettomuusajankohtien perusteella voidaan todeta, että valot syttyvät liian myöhään tai sammuvat liian aikaisin.

37 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 35 ARVIOINTIMENETELMÄ 5 ARVIOINTIMENETELMÄ 5.1 Tekijöiden kartoitus Tievalaistuksen arviointimenetelmän tavoitteena on ottaa huomioon tekijät, jotka vaikuttavat tievalaistuksen tarpeellisuuteen. Vaikuttaviksi tekijöiksi arvioitiin seuraavat seikat: kohteen sijainti liikennemäärä onnettomuudet, pimeän ajan onnettomuudet heva-vähenemä koulut ja koulureitit kuntien tekemät aloitteet erityisalueet liittymätiheys. Edellä mainittujen tarpeiden määrittämiseen käytettiin seuraavia lähtöaineistoja: T&M Valo-järjestelmä tierekisteritiedot onnettomuusrekisteri asutustihentymät-aineisto rakennus- ja huoneistorekisteri aloitteet ja aikaisemmat liikenneturvallisuussuunnitelmat kevyen liikenteen väylien tarveselvitys. Lisäksi kartoitettiin mahdollisesti hyödynnettävissä olevat aikaisemmin tehdyt selvitykset ja menetelmät. Aikaisemmat selvitykset joita hyödynnettiin Koululiitu Oulun tiepiiri teetti yhdessä Kuusamon kaupungin kanssa vuonna 1999 menetelmän koulumatkojen liikenneturvallisuuden arvioimiseksi. Menetelmän kehittämistä rahoitti Liikenne- ja viestintäministeriö. Jatkossa menetelmää testattiin useamman kunnan alueella. Menetelmästä käytetään nimitystä Koululiitu. Menetelmässä tutkitaan liikenneympäristön vaikutusta koulumatkojen liikenneturvallisuuteen atk-avusteisesti. Tieosuudet on jaettu ominaisuuksien perusteella homogeenisiin tieosiin. Näille tieosille on määritetty olosuhteiden vaarallisuuden mukaan riskiluvut, joilla tarkoitetaan indeksimuotoon muutettuja tien ja liikenteen ominaisuustietoja. Tieosuuksien vaarallisuutta arvioidaan riskilukujen avulla. Tien ylittämiselle ja tien suuntaiselle kulkemiselle on omat riskilukunsa. Menetelmässä eri tekijöille on annettu oma painoarvonsa. Suurin painoarvo on keskimääräisellä vuorokausiliikenteellä. Muita tekijöitä ovat mm. nopeusrajoitus, raskaiden ajoneuvojen määrä, tien ja pientareen leveys sekä tien

38 36 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet ARVIOINTIMENETELMÄ toiminnallinen luokka. Tekijät ovat joko jatkuvia (esim. KVL) tai rajaarvoluokkiin jaettuja (esim. nopeusrajoitus). Asutustihentymät Oulun tiepiirissä tehtiin vuonna 2000 selvitys tiepiirin alueella olevista asutustihentymistä. Selvityksen tavoitteena oli selvittää asutustihentymien tieyhteyspuutteet. Selvityksen avulla pyritään tarkemmin ohjaamaan teiden ylläpito-, korvaus- ja laajennusinvestointeja kylien ja niiden asukkaiden kannalta tärkeisiin kohteisiin. Lisäksi selvitys käytetään apuna myös tehtäessä päätöksiä paikallisten nopeusrajoitusten sijainnista ja kunnossapitoluokitusten tarkistuksista. Asutustihentymät-tietokanta on rajattu väestön määrän ja etäisyystekijän mukaan. Aineisto on rakennettu ns. ruutupuskurointimenetelmällä siten, että rakennusryhmien välinen etäisyys on suurimmillaan noin 350 metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että toisistaan alle 350 metrin etäisyydellä olevat rakennukset kuuluvat samaan asutustihentymään. Taajama-alueilla etäisyystekijä on 200 m, johon verrattuna asutustihentymän määrittäminen on hieman väljempi. Asutustihentymäselvityksessä aineisto on rajattu vuoden 1995 rakennustietojen perusteella ja asukkaiden tiedot on päivitetty vuoden 1999 tasolle. Asutustihentymäselvityksessä tihentymistä on jätetty pois kuntakeskukset sekä tihentymät, joiden asukasluku on alle 30 asukasta. Tällä rajauksella Oulun tiepiirin alueella on 586 asutustihentymää. Arviointimenetelmän kehittämisessä käytetyt aineistot Liikenneturvallisuussuunnitelmat Oulun tiepiirissä on tehty 27 liikenneturvallisuussuunnitelmaa vuosina Nämä suunnitelmat koskivat 36 kuntaa. Arviointimenetelmän tarkasteluun saatiin suunnitelmista yhteensä 141 tievalaistushanketta. Aloiterekisteri Oulun tiepiiri vastaanottaa kymmeniä erilaisia aloitteita kuukausittain. Aloitteista poimittiin kaikki tievalaistusta koskevat aloitteet. Tievalaistusaloitteita oli kaikkiaan 193 kappaletta. Vanhimmat oli otettu vastaan vuonna 1991, suurin osa vuosina Uusimmat tievalaistukset Vuonna 2001 rakennettuja (45 kpl) ja toimenpideohjelmassa vuonna 2002 rakennettavaksi esitettyjä (25 kpl) tievalaistushankkeita hyödynnettiin tarkastelussa, koska haluttiin arvioida aikaisemmalla tavalla toimenpideohjelmiin valittujen tievalaistushankkeiden tärkeyttä. Kevyen liikenteen tarveselvitys Kevyen liikenteen tarveselvityksen hankeluetteloa hyödynnettiin lopullisen tievalaistuksen hankeluettelon teon yhteydessä. Luettelosta valittiin ne kevyen liikenteen väylähankkeet, joiden kohdalla ei ole nykyisin tievalaistusta. Kyseiset hankkeet katsottiin olevan sopivia kohteita tievalaistuksen rakentamiselle. Tarveselvityksen 133 kevyen liikenteen hankkeesta valittiin 42.

39 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 37 ARVIOINTIMENETELMÄ 5.2 Tekijöiden merkitys / painoarvo Arviointimenetelmän tekijöiden merkitystä arvioitiin liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Tekijöiksi valittiin hevavähemästä laskettava heva-arvo, koululiituarvo, asutustihentymä ja taajama. Liikennemäärä- ja onnettomuustiedot jätettiin omina tekijöinä arviointikaavasta pois, koska ne tulee huomioiduksi heva- ja koululiituarvoissa. Lisäksi pois jätettiin liittymätiheysaineisto, koska sen ei katsottu tieosajaolla soveltuvan tievalaistuksen arviointiin. Uuden rakennettavan tievalaistuksen vaikutusta liikenneturvallisuuteen arvioidaan Tarva-ohjelman avulla. Tarva-ohjelmalla saatavasta henkilövahinkoon johtaneitten onnettumuuksien vähenemäarvosta saadaan laskettua arviointikaavaan sijoitettava heva-arvo seuraavalla kaavalla. Heva-arvo = Hevavähenemä / valaistuksen pituus (km) * Heva-arvon avulla eri pituisille tievalaistushankkeille saadaan vertailukelpoinen muuttuja arviointikaavaan sijoitettavaksi. Heva-arvon suuruus vaihtelee pääsääntöisesti 0 ja 20 välillä. Jotkut yksittäiset kohteet voivat saada lyhyen pituuden johdosta suuremman arvon. Kaavan testauksessa käytettyjen aineistojen heva-arvot olivat seuraavat. keskiarvo minimi maksimi LT-suunnitelmat 5, ,111 aloitteet 5, ,143 uusimmat valaistukset 6, ,575 Koululiitumenetelmällä laskettu arvo saadaan osaksi samojen tekijöiden avulla kuin heva-vähenemä. Koululiitu painottaa liikenteellisiä muuttujia eri tavalla. Koululiitumenetelmän antamat arvot vaihtelevat tiepiirin teillä 0 ja 267 välillä. Koko tiepiirin teiden keskiarvo on 156. Koululiituarvon jakaantuu homogeenisiin tieosuuksiin, jolloin tarkasteltavalla tievalaistusosuudella saattaa olla useampia koululiituarvoja. Koululiituarvo lasketaan tievalaistuskaavaan painotettuna keskiarvona. (Koululiitu arvo pituus) Pituus

40 38 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet ARVIOINTIMENETELMÄ Kaavan testauksessa käytettyjen aineistojen koululiituarvojen keskiarvot, minimit ja maksimit olivat seuraavat. keskiarvo minimi maksimi LT-suunnitelmat aloitteet uusimmat valaistukset Tievalaistuskaavaan asutustihentymäaineiston avulla saadaan korostetuksi tievalaistuksen tarpeellisuutta niille tieosuuksille, jotka ovat asutuilla alueilla. Kaavaan otetaan mukaan kaikki yli 50 asukkaan asutustihentymät. Asutustihentymien lisäksi kaavaan otetaan mukaan myös taajamat. Valaistushankkeen sijoittuessa taajama-alueelle, sen merkitystä korostetaan taajamakertoimella. Oulun tiepiirin alueella on vuoden 1995 tilaston mukaan 103 taajamaa. Asutustihentymien ja taajamien määrä tulee esille taulukossa 8. Taulukko 8. Oulun tiepiirin asutustihentymien ja taajamien suhde. Asutustihentymäluokka Yli 500 asutustihentymien määrä (kpl) niistä taajamassa (kpl) Tarkastellut menetelmät Arviointimenetelmän teossa tarkasteltiin useampaa eri mahdollisuutta toteuttaa tievalaistuskaava. Aikaisemmissa selvityksissä käytettyjä laskentamenetelmiä verrattiin ja kokeiltiin. Selvitystyön aikana päädyttiin tievalaistuksen kannalta sopivimpaan vaihtoehtoon. Oulun kaupungille tehdyssä meluselvityksessä käytettyä menetelmää, jossa arvioitavat kohteet laitettiin eri tekijöiden suhteen paremmuusjärjestykseen ja järjestyslukujen summan määrätessä lopullisen järjestyksen, ei pidetty tievalaistuksen arviointiin soveltuvana. Tievalaistuksen arviointiin haluttiin menetelmä, jolla pystytään tekemään arviointi myös yksittäiselle hankkeelle. Tievalaistuksen arviointikaavassa kokeiltiin muuttujien jakamista eri luokkiin asutustihentymäaineiston tapaan. Heva- ja liituarvoille määritettiin luokkavälit ja niille tunnusluku. Kaavaa testattiin pienimuotoisesti tunnuslukujen avulla. Todettiin tunnuslukujen avulla laskettuna laskennan olevan liian suurpiirteistä. Luokkajaon tekeminen jo muuttujille aiheuttaa liian suuria vaihteluja sekä tekijöissä että lopputuloksessa.

41 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet 39 ARVIOINTIMENETELMÄ Arviointikaavaksi todettiin soveltuvan parhaiten eksaktien lukuarvojen avulla laskettava kaava. Kaava muodostui seuraavaksi: Tievalaistusarvo = ( a x Heva + b x Liitu ) x Taa x Tih x Vai, jossa Heva = heva-arvo Liitu = koululiituarvo a = heva-arvon kerroin b = koululiituarvon kerroin Taa = taajaman kerroin Tih = asutustihentymän kerroin Vai = taajaman ja tihentymän vaikutuskerroin. 5.4 Kaavan testaus ja soveltuvuus Laskentakaavaa testattiin kertoimien määrittämiseksi eri tavoin aikaisemmin kerrottuja aineistoja hyödyntäen. Heva-arvo ja koululiituarvo haluttiin suurusluokaltaan samansuuruisiksi, koska molempien arvojen laskennassa on hyödynnetty osaksi samoja lähtötietoja, kuten esim. liikennemäärä, liittymätiheys, onnettomuudet ja nopeusrajoitus. Arviointikaavassa taajamien ja asutustihentymien merkitystä haluttiin korostaa, jotta tievalaistuksen rakentaminen kohdistuisi alueille joissa on jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Arc View -paikkatieto-ohjelman avulla määritettiin tievalaistushankkeen mahdollinen sijoittuminen taajaman ja asutustihentymän alueelle. Mikäli hanke sijoittuu alueelle, sille annettiin alueen mukainen kerroin. Testauksen yhteydessä todettiin alueiden merkityksen korostuvan virheellisesti niissä hankkeissä, jotka sijoittuvat vain osaksi asutustihentymä- ja taajama-alueille. Tästä johtuen taajamien ja asutustihentymien merkitystä valaistushankkeen kokonaisuuteen arvioitiin erillisellä vaikutuskertoimella. Vaikutuskertoimen määrityksessä on huomattava se, ettei kertoimen käytöllä poisteta asutustihentymän ja taajaman merkitystä ( Taa * Tih * Vai > 2 ). Kaavan testauksen myötä tievalaistuksen arviointikaavan kertoimet määritettiin seuraaviksi: heva-arvon kerroin a = 1,0 koululiidun kerroin b = 0,1 taajaman kerroin Taa = 1 2 asutustihentymän kerroin Tih = 1 5 vaikutuskerroin Vai = 0,2 1,0. Tievalaistuksen arviointikaava soveltuu tievalaistushankkeitten tärkeysjärjestyksen määrittämiseen tielinjaosuuksilla. Kaavan avulla on helppo laskea esille tulevien uusien hankkeiden tievalaistusarvot ja määritellä niiden kiireellisyysluokat. Käytännössä laskennan voi suorittaa taskulaskimella, kun tiedetään hankkeen heva-arvo, koululiituarvon painotettu keskiarvo sekä mahdollinen sijoittuminen taajaman tai tihentymän alueelle. Taajaman ja tihentymän merkityksen valaistushankkeelle määritetään vaikutuskertoimen avulla.

42 40 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet ARVIOINTIMENETELMÄ 5.5 Arviointimenetelmän käytön ohjeistus Tievalaistuksen tarpeellisuus arvioidaan tievalaistuksen arviointikaavalla. Tievalaistusarvo = ( Heva-arvo x Koululiituarvo ) x Taa x Tih x Vai Arviointikaavan muuttujia on esitelty tarkemmin kappaleissa 5.2 ja 5.4. Alla olevaan taulukkoon on koottu yhteenvetona kaavan muuttujien ja kertoimien määrittämisen ohjeistus. Taulukko 9. Tievalaistuskaavan muuttujat ja kertoimet. Heva-arvo Heva-vähenemä / pituus [km] * 1000 Koululiituarvo Koululiituarvo Pituus pituus Asutus-tihentymä Ei tihentymää tai alle Yli 500 Kerroin [Tih] Taajama Taajaman ulkopuolella Liittyy taajamaan Kerroin [Taa] 1 2 Taajaman ja tihentymän merkitys hankkeeseen Alueiden Hanke sijoittuu merkitys Merkitys vähäinen Merkitys suuri kokonaan alueisiin hankkeeseen Kerroin [Vai] 0,2 0,6 0,6 1,0 1,0 Tievalaistushankkeen kiireellisyysluokka määritetään tievalaistusarvon perusteella alla olevan taulukon mukaisesti. Taulukko 10. Tievalaistushankkeen kiireellisyysluokitus. Kiireellisyysluokka Tievalaistuksen arviointikaavan arvo KL KL KL KL 4 < 40 Taulukko 11. Yhden tievalaistushankkeen lähtötiedot ja laskenta-arvot. Tie Aosa Aet Losa Let Pituus HEVA Heva-arvo ,005 5,0 Koululiituarvo Koululiitukerroin Taajamakerroin Asukastihentymäkerroin 205 0,1 2 5 Vaikutuskerroin Tievalaistusarvo Kunta Kiireellisyysluokka 1,0 255 Kiiminki KL 1

43 Oulun tiepiirin tievalaistuksen toimintalinjat ja kehittämistarpeet ARVIOINTIMENETELMÄ 41 Esimerkki tievalaistushankkeen kiireellisyysluokan laskemiseksi. Hanke: tievalaistuksen rakentaminen myötäävin pylväin hankkeen pituus 1000m tieosoite: 848/03/ /3390. Tarva-ohjelmalla lasketaan heva-vähenemä. Þ Lasketaan heva-arvo Þ / 1 km * = 5.0 Koululiituaineistosta poimitaan tieosuuden koululiituarvot ja lasketaan niille painotettu keskiarvo. Esimerkkitapauksessa koululiituarvo on koko hankkeen osalta saman suuruinen 205. Asutustihentymäaineistosta nähdään hankkeen sijoittuvan asutusluokan yli 500 alueelle. Asutustihentymäkertoimeksi hanke saa arvon 5. Taajama-aineiston mukaan hanke sijoittuu suurelta osin taajaman alueelle. Taajamakertoimeksi hanke saa arvon 2. Taajaman ja asutustihentymän vaikutuskerroin on 1,0. Tievalaistuskaavan avulla laskettuna hanke saa tievalaistusarvoksi Þ ( 5 + 0,1 *205 ) * 5 * 2 * 1 = 255 Þ valaistushanke sijoittuu kiireellisyysluokkaan I. Kuva 19. Esimerkki tievalaistushankkeen kiireellisyysluokan laskemiseksi.