Erityis- ja vaativimman tason palvelut

Transkriptio

1 Erityis- ja vaativimman tason palveluiden Ryhmä 4. Työpaja Puheenjohtajat: Mikko Oranen, Nuorten Ystävät Klaus Ranta, HUS Sihteerit: Päivi Känkänen, THL Tiina Tenhunen, OYS Läsnä: 1. Minna Lammi, Voikukkia ry 2. Jukka Lammi, Voikukkia ry 3. Matti Salminen, Valtion koulukodit/thl 4. Virpi Ropponen, Helsingin yliopisto 5. Siru Kinnunen, KUH 6. Merja Anis, Turun yliopisto 7. Aulikki Kananoja, ylisosiaalineuvos 8. Mia Tapiola, THL 9. Eeva Valjakka, Vasso 10. Erja Santala, Kehitysvammaliitto 11. Minna Lammi, voikukkia ry. 12. Jukka Lammi, Voikukkia ry. 13. Kim Berglund, Lausteen perhekuntoutuskeskus

2 14. Riittakerttu Kaltiala-Heino, Tampereen yliopisto ja TAYS 15. Siru Kinnunen, KUH 16. Eero Jokinen, HUS 17. Merja Anis, Turun yliopisto 18. Jukka Lampinen, Miessakit ry. 19. Hannu Heiskala, HYKS 20. Sari Hanhinen, LSKL 21. Arja Heikkinen, Oulun kaupunki Mistä keskusteltiin Tapaaminen aloitettiin päivän työsuunnitelman läpikäymisellä. Sen jälkeen puheenjohtaja Klaus Ranta johdatti ryhmän keskusteluun vaativien palveluiden ja OT-keskusten rakenteesta. Ranta esitteli koottua materiaalia STM:n taustamateriaalista ja uutta materiaalia siitä, mitä tiedon tuotantoa tarvitaan vaativan tason palveluiden määrittelyyn ja OT-keskusten rakenteen järjestämiseksi. Lisäksi käytiin läpi tiivis koonti 4. ryhmän työskentelystä syksyn aikana ja siitä, mitä tähän asti on saatu aikaiseksi. Keskustelun aluksi kerrattiin viidelle alueelle koottavat palvelut, jotka edellyttävät 1) vaativinta erikoistumista ja erityisosaamista, 2) ovat harvinaisia, 3) tarvitaan harvoin ja 4) edellyttävät suurta väestöpohjaa ja volyymia, jotta varmistetaan riittävä taidon ja osaamisen ylläpitäminen, asiakaslähtöinen ja alueellinen kattava saatavuus, laatu ja potilasturvallisuus, vaikuttavuus ja taloudellisuus. Kotipesinä viidellä OT-keskuksella on sote-yhteistyöalueet, joissa on yliopistollinen sairaala. Palvelut kootaan yhteen verkostomaisesti. Jatkotyöhön jää pohdittavaksi minkälainen OTkeskusten rakenne on, miten ne keskenään verkostoituvat, miten niitä johdetaan ja miten palvelut sovitetaan yhteen.

3 Työryhmässä kerrattiin myös OT-keskuksen tehtävät, joita ovat 1) Palveluiden tuottaminen (asiakastyö, konsultointi, jalkautuminen, integroidut laitosyksiköt) 2) Tutkimus, koulutus ja (yhteistyöalueen tieteellisen tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen keskuksina) sekä 3) Palvelujen alueellinen koordinaatio ja (tarkoituksena luoda malli alueellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan koordinaatiolle, integratiivisen palvelujärjestelmän kehittämiselle ja toimintamallien alueelliselle yhtenäisyydelle). OT-keskusten palvelut eivät ole valinnanvapauden piirissä. On myös joitain sellaisia terveydenhuollon palveluita, joita tullaan keskittämään harvempaan kuin viiteen keskukseen ja nämä palvelut rajataan suunnittelun ulkopuolelle tällä hetkellä. Keskusten välinen työnjako ja valtakunnalliset vastuu/palvelut tulee määritellä. Puheenjohtaja Ranta kävi kootusti läpi, mitä 4. ryhmän työpajoissa on käsitelty tänä syksynä työpajoissa pyrittiin yhteisesti tunnistamaan OT-keskusten asiakasryhmiä ja työpajoissa 3-4. keskusteltiin OT-keskusten funktioista. Lisäksi ryhmän puheenjohtajat ovat tavanneet asiantuntijoita erityiskysymysten puitteissa, kuten eropalvelut, maahanmuuttajuuteen tai rikosseuraamukseen liittyvät asiat. Käsillä olevassa 5. työpajassa käsiteltiin OT-keskusten rakennetta. Millaisella rakenteella OT-keskus toimii, ketkä ovat toimijoita, miten toimintaa ohjataan, mitä toiminnot sijoittuvat jne. Tämän prosessin tueksi todettiin tarvittavan taustatiedon tuotantoa ja käyttöä. Todettiin, että esimerkiksi mielenterveydessä porrasteinen työnjako on jo ollut olemassa ja sovittavissa samoin somaattisissa sairauksissa sekä lastensuojelun ja laitossijoituksen vaativan asiakkuuden osalta. Lisäksi on tunnistettu erityisryhmiä, kuten ero/perhepalvelut, maahanmuuttajat, rikosseuraamus-toimen asiakkaat, joiden porrastettu hoitoon ohjaus ja työnjakosopimukset puuttuvat tällä hetkellä. Heidän osaltaan hoito tulisi määritellä vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Sama koskee päihde- ja vammaispalveluita. Tämä tuo oman kysymyksenä OTkeskusten valmisteluun. Myös somaattisessa terveydenhuollossa tulee huolehtia, että ohjausfunktio toteutuu. Samoin tulee pohtia, miten pediatrisia palveluja tai lastenneurologisia palveluita ja osaamista on riittävästi eri puolilla saatavilla, jotta päästään varhaiseen hoitoon ja tunnistamiseen. Tiedetään, että esimerkiksi päihdenuoret ovat pääasiassa sosiaalipalveluiden piirissä, ja siinä yhteistyö tulisi määritellä horisontaalisesti esimerkiksi mielenterveyspalveluiden kanssa. Samantyyppinen tilanne on myös vammaispalveluissa.

4 Vertikaalinen, näyttöön perustuva ohjaus ontuu tällä hetkellä ja monilla sektoreilla palveluiden sektoroinnin takia ja terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa tehdään asioita eri tavoin. Asiakasryhmien määrittely ja ohjeistuksen tämän pohjalta olisi tärkeää, katsottiinpa asiaa palvelun tarpeesta, laista, asiakaskriteereistä, yksilöstä tai perheestä käsin. Nämä kysymykset tulee ratkaista ennen kuin OT-keskuksia voidaan muodostaa. Ohjaukselle tulee järjestää myös horisontaalisia siltoja. Eli mahdollisuutta tehdä yhdessä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen kesken määritellyissä tilanteissa. Hoidollisuus tulee saada sinne, missä asutaan. Toteutuuko se satelliittikumppanien avulla? Työryhmässä on syksyn aikana käyty keskusteluja, joissa on nostettu esiin tarve luoda selkeät kriteeristöt eri asiakasryhmille, jotta osataan tunnistaa porrasteisesti ne, jotka vaativat erityistä asiantuntemusta ja palvelua. Kriteeristöjen luontiin soveltuvat paremmin tiiviit asiantuntijatyöryhmät jatkossa. Samoin tulee pohtia, miten palvelut saadaan riittävän nopeasti, jotta vältetään pitkittyvät prosessit. Ot-keskuksissa tulisi olla vaativien asiakkaiden palvelu, joka muodostuu yhdeltä akselitaan esimerkiksi akselille: oikeuspsykiatria/pediatria/oikeustoimi ja lastensuojelu. Tavoitteena olisi ottaa mahdollisimman hyvin haltuun tilanteet, jotka vaativat paljon resursseja. OT-keskus ei ole vain palveluyksikkö, vaan sen on huolehdittava kohtuullisella, resursseiltaan uskottavalla tavalla myös ohjauksesta. Tämän vuoksi tarvitaan 1) tietoa volyymeista väestössä, miten palvelu ideaalisesti rakentuisi väestön asiakasryhmien tarpeiden perusteella 2) tietoa nykyisistä palveluista, niiden resursseista ja volyymista ja 3) tietoa overlap-ryhmistä, esim. mthäiriöt sosiaali- ja sivistyspalveluissa, päihdehäiriöt sosiaalipalveluissa, kompleksiset oikeuspsykiatria/juridiikkaryhmät sosiaalipalveluissa. Ot-keskuksiin tulee mahdollistaa ohjauksen resursseja, jos sen ajatellaan vastaavan alueellisesta implementaatiosta ja koulutuksesta. Implementaatiossa täytyy varmistaa myös OT-keskusten yhteistyö ja valtakunnallinen ohjaus. Työryhmälle esiteltiin joitakin perustunnuslukuja. Tilastotietoja tarkastelemalla voitiin todeta, että tunnusluvuissa on alueellista vaihtelua. Toisaalta myös välimatkoilla on merkitystä avohoidon/tutkimusten järjestämisessä. Jossain tapauksissa on kyse myös siitä, että pääsee sairaalaan, esimerkiksi psykiatrisille osastoille on myös jonoa eri puolilla Suomea. Ryhmästä kommentoitiin sitä, että psykiatrian puolella ei tulisi puhua laitoshoidosta, vaan osastohoidosta.

5 Työryhmälle esitetyt tunnusluvut ja termit oli otettu Hilmo-järjestelmästä suoraan. Tilastot herättivät runsaasti keskustelua, ja niitä voi itse kukin tarkastella lisää Sotka-netin välityksellä. Nämä tiedot, kun yhteistoiminta alueita ei ole vielä lyöty lukkoon, oli kerätty erva-alueiden mukaisesti. Työryhmässä tarkasteltiin pientä mukavuusotosta eli sellaisia tietoja, jotka on ollut helposti saatavissa kansallisista rekistereistä. Myös käsitteet tulevat sieltä ja on tärkeää keskustella mitä esimerkiksi laitoshoidolla tarkoitetaan. Erilaisiin tunnuslukuihin liittyy myös tulkintaa. Esimerkiksi Kysin ja Oysin korkeat luvut voivat kertoa siitä, että avohoidon mahdollisuudet ovat vähäisemmät etäisyyksien johdosta, tai niitä ei ole. Vaihtoehtoina on, että hoitoa ei ole lainkaan tai sitten hoito on sairaalassa. Toisissa paikoissa avohoitoa on enemmän. Sosiaalipalveluiden osalta ei rekisteröidä henkilötunnuksellisesti juuri mitään. Lastensuojelun sijoituspaikka, sijoitusperuste ja sijoituksen kesto löytyvät, mutta avohoito ei ole rekisteröidy henkilötunnuksellisesti. Rekistereistä ei siis saada tietoa siitä, mitä sosiaalipalveluja lapsi on saanut esim. tukihenkilö, perheneuvolat jne. Tilastotietojen alustava tarkastelu osoitti, että tiedontuotantoa tarvitaan runsaasti kehittämistyön tueksi. Tiedon tuotantoon liittyvät seikat puhuttivat ryhmän jäseniä ja keskustelu oli erittäin vilkasta. Ryhmäläisten toivottiin antavan puheenjohtajille myös tiedontuotantoon liittyvää palautetta, eli mitä tietoa jatkotyöskentelyssä kaivattaisiin. Ranta pohti esityksessään, minkä verran käytetään epidemiologisia tutkimuksia tautien esiintyvyydestä. Suomalaisia epidemiologisia tutkimuksia ei juurikaan ole, vaan jouduttaisiin tarkastelemaan kansainvälisiä tutkimuksia. Kommenttina yleisöstä annettiin, että päällekkäiset diagnoosit psykiatrian puolella ovat yleisiä, jolloin epidemiologia ei kerro kaikkea. Ryhmäläiset kommentoivat kehitysvammaisuuden esiintyvyydestä, että kirjallisuuden mukaan Suomessa on rekisteröityjä kehitysvammaisia n. 1 %. Kuusikkoraportissa on kattava selvitys kehitysvammaisuuden esiintyvyydestä Suomessa. Kehitysvammaisista on saatavilla tietoja myös siitä, minkä verran eri ikäluokissa on mielenterveydenhäiriöitä. Somaattisen sairastavuuden osalta jaottelu voitaisiin perustaa epidemiologiaan ja jakoon: lievät, keskivaikeat ja vaikeat. Ranta kehotti miettimään, miten saadaan esiin lukemia siitä, minkä verran on oireilua yli alojen eli sosiaalitoimen ja terveydenhuollon välistä (=overlap, cross-over). Yleisöstä kommentoitiin, että

6 lastenkotilapsista hoitoa vaativaa psykiatrista sairastavuutta olisi yli puolella. Sen sijaan psykiatrisessa osastohoidossa olevilla puolestaan ei ole lastensuojelullista taustaa näin paljoa. Oulussa on juuri selvitelty lastensuojelun sijoitettujen lasten tilannetta, ja heillä suurella osalla oli päihdeongelma (NHG-raportti). Yleisöstä kommentoitiin, että ongelmana on ollut se, että mikäli nuorella on ollut akuutti päihdeongelma, hänen psykiatrinen hoitonsa jää helposti toteutumatta. Tietoa nuorten päihteiden käytöstä on kerätty Päihdetilastollisessa vuosikirjassa ja Espatutkimuksessa. Lastenpsykiatrialla lisääntyvä diagnoosi on ollut laaja-alainen oppimisen pulma. Puheenjohtaja Mikko Oranen kertoi, että palvelutietoa lastensuojelulaitoksista, psykiatriasta, oikeuspsykiatriasta ja -psykologiasta, sosiaalipediatriasta, nuorten päihdehoidosta, kehitysvammaalasta ja hallinto-oikeudesta tulisi kerätä ja sen perusteella tehdä jakoa erityisen ja vaativan tason välillä. Ranta kertoi, että Helsingissä on menossa Refinement-hanke, jossa on kerätty dataa, jonka mukaan sijoittavista laitoksista n. 70 % oli yksityisiä toimijoita. Henkilökuntarakenteessa on paljon sairaanhoitajia, mutta vähemmän erityistyöntekijöitä. On tärkeää tietää, mitä palveluita yksiköt voivat tuottaa? Vaikeimmin oirehtivat pitäisi olla resursoiduissa yksiköissä. Miten kunnat tekevät sijoituspäätökset, vai sijoitetaanko lapset halvimman tarjouksen tekijälle. Pysyvimmät tulokset saataisiin, mikäli hoidollisiin yksiköihin osattaisiin sijoittaa oikeanlaiset lapset. Yleisöstä kommentoitiin, että tilaajan asiantuntemuksen pitäisi olla aina parempi kuin tuottajan. Jos lastensuojelusta puuttuu osaamisasteen arviointi, tilaan kyky erottaa hoidon laatu, on vaikeaa porrastaa palvelun ostaminen. Ryhmästä kerrottiin, että sijoituspaikkojen laatua katsottaessa voidaan tarkistaa, onko sijoituslaitoksella sosiaalialan luvan lisäksi myös terveydenhuollon lupa. Näitä oli kaikista sijoitusyksiköistä vain kahdeksalla. Oulussa oli ollut aikaisemmin lastenkodissa omaa psykiatrista hoitoa, mutta hoito oli kehittynyt väärään suuntaan, eikä hoitoa kontrolloinut/johtanut kukaan. Olikin tehty päätös, että hoito ostetaan tämän sijaan kunnan erikoissairaanhoidosta. Pienten kehitysvammaisten lasten laitospaikkoja on vähennetty Oulussa, koska ne olivat toimimattomia ja paikoille sijoitettiin päihdevanhempien lapsia akuuttijaksoille. Sen sijaan otettiin käyttöön päivystysperhepaikkoja, joissa lapset ovat pärjänneet paremmin. Nuorille kehitysvammaisille on laitospaikkojen sijaan tehty kerrostaloasuntoja yhteisillä tiloilla varustettuna, mikä on palvellut omatoimista asumista.

7 Ryhmässä todettiin, että LAPE:n lähtökohtaisena ajatuksena on ollut, että perustaso tulee poistamaan ongelmia. Nyt vaativa taso ei saisi paisua, sillä tätä myötä 10 % lapsista tulisi vaativiin palveluihin, mikä ei palvele esim. kaukaa matkustavia. Ranta vastasi, että resursseista ja niiden sijoittamisesta pitää keskustella samaan aikaan kuin asiakasryhmistä. Pienryhmätyöskentely Puheenjohtaja Mikko Orasen johdolla työskenneltiin työpajan iltapäivässä pienryhmissä. Ryhmä jakaantui kolmeen osaan. Jokainen pienryhmä mietti OT-keskuksen rakennetta ja hahmotti siitä myös kuvan fläpille. Kuvia ei ole vielä purettu tekstiksi, mutta ohessa tiivistetysti joitain asioita, joita nousi ryhmien keskusteluissa esiin. Tehtävänanto ryhmille: Mikä on realistinen OT-keskuksen rakenne ja minkälaisista yksiköstä/osista se koostuu: ketkä, missä, mitä, miten paljon, jako, ohjaus, palvelun järjestäminen? Mitä tietoa esitetyn lisäksi tarvitaan sen rakentamiseen? Esiin nousseita näkökulmia: Ei yksittäistä rakennusta, vaan asiantuntijaverkosto omissa yksiköissään. Eli uutta, fyysistä yksikköä ei rakenneta, vaan hyödynnetään olemassa olevat toimijat ja rakennukset Voiko yksittäistä johtajaa olla, koska toimijat ovat hyvin erilaisia, enemminkin, että asiantuntijat toimivat omassa organisaatiossaan? HUS:n harvinaisten sairauksien kanssa toimijoilta voisi saada arvokasta kokemusta esim. verkoston keräämisestä OT-keskukset tarvitsevat juridista osaamista - mukaan perheoikeuden ja lapsioikeuden taitava juristi Tutkimustyö ja siihen liittyvä metodinen ovat olennainen osa yksikön toimintaa. Toiminta on kytköksissä lääketieteen ja sosiaalitieteiden yliopisto-opetukseen. Tultaessa alueelliseen kehittämiseen ja uusien käytäntöjen levittämiseen tulee käyttöön myös osaamiskeskukset. Osaamiskeskuksia on kahdenlaisia; hoidollisia ja levittäviä osaamiskeskuksia. Nämä voisivat olla yksi osa tätä kokonaisuutta joko viiteen alueeseen kytketty tai maakunnallisella pohjalla. Sosiaalialan osaamiskeskuksia on tällä hetkellä enemmän kuin viisi kappaletta ja sieltä voisi löytyä resursseja maakuntatasolle.

8 OT-keskus vastaa prosessien sujuvuudesta Myös kansainvälistä verkostoitumista tarvitaan, etenkin harvinaisissa tapauksissa. Erikoissairaanhoidon osalta OT-keskukseen tulisi: lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, somaattiset lastenalat, kehitysvammahuolto. Ratkottavana on, mikä olemassa olevista palveluista tulisi maakunnasta, mikä kunnasta. Entä mikä osuus lastensuojelusta tulisi OTkeskuksiin, olisiko se vain pieni vaikeahoitoinen taso? OT-keskuksissa asiantuntijat osaavat työskennellä vaativampaa tukea tarvitsevien kanssa, mutta toisaalta voidaan vastaanottaa lähete, joka voidaan palauttaa ihan ohjeineen. OTkeskukset eivät voi ns. paisua liikaa, vaan se hoitaa monimutkaisimmat ja vaikeimmat caset. Silloin konsultaatio ja asiakasohjaus koskee myös lastenkoteja. Tehtävänä on myös ohjata ja valvoa vertikaalista integraatiota, ja että tämä toteutuu. Tärkeänä tehtävänä nähdään myös koulutus. OT-keskukset kouluttavat henkilökuntaa vaikeimpien casejen käsittelyyn. Koulutus turvaa sen, ettei OT-keskukset tukkeudu liian suuresta asiakas- ja potilasmäärästä. OT-keskukset ovat pääasiassa konsultatiivisia. Keskuksiin tulee myös vaikeita caseja fyysisesti käymään. OT-keskuksissa on tiettyjen alojen asiantuntijuutta, joita ovat lastensuojelu, oikeuspsykiatria, nuorisopsykiatria, lastenpsykiatria, somatiikkaa edustava sosiaalipediatria. Nämä pitävät yhteyttä muihin yliopistosairaalan yksiköihin sekä sosiaalialan yksiköihin. Keskuksissa on tietty osaajamäärä. Toivotaan, että OT-keskuksissa on myös tutkijoiden positioita, jotka voi keskittyä opetukseen. Vaikka yhteistyötä tehdään yliopistojen kanssa, on yksiköillä oma roolinsa opetuksen ja tutkimuksen kanssa. Yliopistojen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. 2. Mitä sovittiin Sovittiin, että ryhmissä tehtyjä luonnoksia OT-keskusten alustavasta rakennehahmottelusta hyödynnetään jatkotyöskentelyssä.