Vaativimman tason palveluiden ja palvelurakenteiden uudistaminen Ryhmä 4.

Transkriptio

1 Vaativimman tason palveluiden ja palvelurakenteiden uudistaminen Ryhmä 4. Puheenjohtajat: Mikko Oranen, Nuorten Ystävät Klaus Ranta, HUS (estynyt) Sihteerit: Päivi Känkänen, THL Tiina Tenhunen, OYS Läsnä: 1. Erja Santala, Kehitysvammaliitto 2. Sari Hanhinen, Lastensuojelun Keskusliitto 3. Riittakerttu Kaltiala-Heino, Tampereen yliopisto ja TAYS 4. Minna Lammi, Voikukkia ry 5. Kim Berglund, Lausteen perhekuntoutuskeskus 6. Matti Salminen, Valtion koulukodit/thl 7. Kaisu Lempinen, Kasvattajat ry. 8. Pälvi Kaukonen, STM 9. Virpi Ropponen, Helsingin yliopisto 10. Iida Saarinoro 11. Arja Heikkinen, Oulun kaupunki 12. Siru Kinnunen, KUH 13. Merja Anis, Turun yliopisto 14. Eero Jokinen, HUS 15. Seija Aaltonen, Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus 16. Hannu Heiskala, HYKS 17. Marja Darth, KYS 1

2 1. Mistä keskusteltiin Yhteistyökokouksen aluksi pidettiin lyhyt esittäytymiskierros, sillä työryhmä oli täydentynyt uusilla jäsenillä. Tämän jälkeen puheenjohtaja Mikko Oranen kävi läpi syksyn työsuunnitelmaa. Ryhmässä 4. osaamis- ja tukikeskusten toimintaa ja rakennetta on tarkoitus kartoittaa syksyn aikana kolmessa osassa ja vastata kysymyksiin 1.) Kenelle keskus on tarkoitettu ja ketkä ovat vaativien palveluiden asiakkaita? 2.) Mitkä ovat keskuksen tehtävät ja miten ne toteutetaan? 3.) Millä rakenteella lapsi- ja perhepalveluiden vaativia palveluita pitäisi tuottaa? Syksyn työsuunnitelmasta työpajapäivän teemana oli osaamis- ja tukikeskusten asiakasryhmien määrittely, eli keitä vaativien palveluiden asiakkaat ovat ja mitkä ovat asiakkuuden kriteerit. Seuraavassa työpajassa (18.10) eritellään osaamis- ja tukikeskusten tehtäviä asiakastyön näkökulmasta (hoito, terapia, tuki, kuntoutus). Kolmannessa työpajassa (3.11.) pohditaan keskusten tehtäviä ohjauksen, koulutuksen, menetelmien implementoinnin ja konsultaation näkökulmista. Ajatuksena on, että keskuksilla on omia palveluita, mutta toinen tehtävä on tuen tarjoaminen perus- ja erityistasolle eri tavoin. Ohjaus- ja tukikeskusten tulisi olla valtakunnallisen ohjauksen välineitä ja tukikohtia, joiden kautta implementoidaan uusia työmenetelmiä ja turvataan tasalaatuiset palvelut. Marraskuussa (30.11.) jäsennetään keskusten rakennetta ja organisoitumista, jota tulee peilata SOTE-ratkaisuihin ja syksyn aikana koottuun tietoon nykytilanteesta. Joulukuussa (16.12.) esitellään ryhmän työskentelyn tuloksia. Yleistä LAPE-hankkeesta STM:n erityisasiantuntija Pälvi Kaukosen johdolla käytiin yleisesti Lape -hankkeeseen liittyvää keskustelua. Kaukonen esitteli vielä kertauksena LAPE-muutosohjelman ohjaavia periaatteita. Palveluiden rakenteet ja toimintamallit jakautuvat kolmeen tasoon: 1) Matalan kynnyksen palvelut (1. Perhekeskus, 2. Koulu ja vaka 1 ), 2) Erityispalvelut ja 3) Vaativimmat palvelut (OT-keskukset + toimiva hoidon ja suojelun yhdistäminen 1 Koulu ja varhaiskasvatus jäävät kunnan tehtäviksi mutta ne muodostavat suurimman osan lasten ja perheiden palveluista. Tästä syystä ne ovat mukana LAPE-ohjelmassa, joka ei rajaudu pelkästään SOTE-palveluihin. 2

3 vaativimmassa laitoshoidossa). Maakunnassa tulee olemaan useita matalan kynnyksen palvelunpisteitä, mutta mahdollisesti vain yksi erityispalveluita tarjoava yksikkö. Vaativimmat palvelut keskitetään viidelle yhteistoiminta-alueelle. Ryhmän 4. tehtävänä on miettiä vaativien palveluiden kokonaisuutta, johon kuuluvat lastensuojelun vaativat erityispalvelut, vaativat lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut, rikosseuraamusten piiriin joutuneiden palvelut, vaativat maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden palvelut, vaativat päihdepalvelut ja vammaispalvelut. Tarkoitus on, että viidelle yhteistyöalueelle perustetaan osaamis- ja tukikeskuksia, jotka tuottavat vaadittavat palvelut. Keskukset olisivat yhteistyössä muun muassa yliopistojen kanssa tutkimus- ja kehittämistoiminnan muodossa. Muutosohjelmalla pyritään varmistamaan, että palvelut vastaavat lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin valtakunnallisesti yhteneväisillä kriteereillä. Ajatus on, että palveluita integroidaan sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti, otetaan käyttöön uusia konsultaatiomalleja sekä digitaalisia palveluita. SOTE-uudistuksen tarkoituksena on luoda integraatiota ja edistää valinnanvapautta sekä monituottajamallia. Ryhmää mietitytti jatkossa kunnan ja maakunnan toiminnanjako. Pälvi Kaukonen selvitti, että kunnan vastuulla tulee olemaan jatkossa vain ennaltaehkäisevä toiminta esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin muodossa. Muutoin maakunnan perhekeskukset, joita on useita, hoitavat perustason tehtäviä vastaavalla tavalla kuin terveyskeskukset ja hyvinvointineuvolat. Työryhmän tehtävät ja tarkoitus Työryhmässä käytiin yleistä keskusteltua ryhmän tehtävistä ja tarkoituksesta vaativimman tason palveluiden kehittämisessä ja sen rajapintojen määrittelyssä, kun vaativia palveluja kytketään viiteen alueeseen Suomessa. Työryhmässä nähtiin, että keskusten työnjako tulee määritellä ja perusrakenne tulisi olla verkostomainen. Ryhmän yhtenä tehtävänä on kehittää kaikkein vaativimman laitoshoidon malli, jossa voidaan yhdistyy psykiatrinen, lastensuojelullinen ja somaattinen osaaminen. Työpajassa todettiin, että työryhmän tulee kartoittaa ne asiakasryhmät, jotka ovat niin vaativia, ettei niitä voida erityistasolla tai perhekeskuksissa hoitaa, vaan jotka tulee ohjata tai lähettää suoraan osaamis- ja tukikeskukseen. Keskusteltiin myös asiakasryhmien määrittelyn vaikeudesta, sillä kaikissa yksilön/perheiden tilanteissa ei ole mahdollista ennustaa ongelman etenemistä. Kysyttiinkin onko olemassa indikaattoreita, jotka osoittaisivat, että asiakkaan tulee saada heti vaativan tason palvelua. Ryhmässä keskusteltiin siitä, miten määritellään perusteet sille, kuinka jako kolmelle eri palvelutasolle tehdään. Mikäli mahdollista, tulisi perustasolla tunnistaa ne tapaukset, jotka on syytä lähettää suoraan joko erityis- tai vaativiin palveluihin. Mietittiin, että osassa tilanteita henkilön diagnoosi voi olla peruste tason määräytymiseen mutta tärkein määrittävä tekijä on lapsen tai nuoren ja perheen palvelutarve. Somaattisten sairauksien 3

4 osalta työnjakoa on jo tehty osittain asetuksella säädellysti, osittain sairaaloiden ja erikoisalojen keskinäisillä ja sisäisillä sopimuksilla. Tähän toimivaan työnjakoon ei ole tarvetta ryhmän työskentelyssä puuttua. Todettiinkin, että vaikka palveluntarpeen arvio on subjektiivinen, sen määrittämiseen tulisi olla myös objektiivisia mittareita. Työn vaikuttavuuttakin tulisi pystyä mittaamaan sovituilla mittareilla, jotta voidaan arvioida, onko kallis panostus kannattavaa. Todettiin myös, että on erotettava toisistaan vaativa arviointi sekä vaativa hoito ja tuki; on olemassa myös tapauksia, joissa henkilö diagnosoidaan erityis- tai vaativalla tasolla, mutta tämän jälkeen hoito toteutetaankin alemmalla palvelutasolla. Asia ei välttämättä ole vaativa, mutta asia voi olla vaativa arvioida. Tunnistaminen vaatii erityisosaamista. Puhuttiin myös siitä, kuinka uudenmallinen asiantuntijakonsultaatiotyö vaikuttaa palvelutasojakoon. Mallissa asiakkaana voidaan ajatella olevan asiakkaan lisäksi myös peruspalvelujen työntekijä, joka saa konsultaatioapua erityistason tai vaativan tason työntekijältä. Keskustelussa tuotiin esiin asiakkaan palveluntarpeen arvioinnin merkitys. Osaamis- ja tukikeskusten osalta tulee huomioida, että yksilöllä tai perheellä ei välttämättä ole vaativan tason palveluiden tarvetta jatkuvasti ja pysyvästi. Esimerkkinä mainittiin moniongelmaiset perheet, joiden tilanne ei välttämättä vaadi vaativan tason palvelua, mutta sen sijaan useita eri palveluita. Keskustelussa tuotiin myös esiin seikka, että asiakaskriteerien väljässä määrittelyssä riskinä on, että liian monet asettuvat vaativien palveluiden piiriin. Lisäksi tulee huomioida, että asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin tekijöillä voi olla hyvinkin erilaiset näkökulmat asiakkaan tilanteeseen, joten palvelutarpeen arviointi voi osin olla subjektiivista. Työryhmässä todettiin, että osaamis- ja tukikeskuksilla tulee siis olla selkeät kriteerit vaativan tason palvelunkäyttäjille, ja niiden tulee myös mitata vaikuttavuutta. Todettiin, että osaamis- ja tukikeskuksen tulee tukea perhekeskuksia. Osaamiskeskuksissa on huippuosaamista, joka tulee osata välittää muille tasoille eli heille, jotka työskentelevät perheiden kanssa. Tarkoituksena on, että palvelukeskukset muodostavat asiakaslähtöisen kokonaisuuden, jossa asiakkaan ei välttämättä tarvitse liikkua, vaan asiantuntijat toimivat verkostoina. Keskusteltiin myös siitä, että jatkossa osaamis- ja tukikeskuksille tulee mahdollisesti toinen nimi. Työpajan päätteeksi jakauduttiin pienryhmiin pohtimaan ketkä ovat vaativien palvelujen asiakkaita, mitkä ovat asiakkuuden kriteerit ja mitkä ovat asioita/ongelmia, joita ei voi hoitaa perhekeskustasolla, vaan jotka tulee keskittää tukikeskukseen. Ryhmät listasivat kolmesta viiteen asiakasryhmää tai tarvetta, joiden hoitaminen tulisi tehdä vaativan tason osaamis- ja tukikeskuksessa. Koonti työryhmätyöskentelystä: Ryhmä 1: 1.) Kehitysvammaiset, jotka ovat vaativassa laitoshoidossa. 4

5 2.) Vaativat lastensuojeluasiakkaat, jotka ovat koulukodeissa. Ongelmina kovat aineet, rikollisuus, heikkolahjaisuus, psyykkisesti sairaat, koulunkäyntiongelmat 3.) Päihdenuoret, jotka tarvitsevat vaativaa hoitoa. Nuorilla voi olla myös psyykkisiä ongelmia ja väkivaltaisuutta. 4.) Nuori, joka ei kiinnity palveluihin, eikä omaa verkostoa, kuten vanhempia tai sukulaisia. 5.) Lasten oikeuspsykiatriset tutkimukset ja hoidot Ryhmä 2: 1.) 1.)Lastensuojeluasiakkaat, joilla on vaikea antisosiaalinen kehitys. 2.) Lapset, joilla on erityisen vaikea lastenpsykiatrinen sairaus. Näitä ovat esimerkiksi a. anorektikot, jotka vaativat somaattista ja lastenpsykiatrista hoitoa. b. hoitoresistentit, psykoositasoiset sairaudet c. erittäin vaikeat pakko-oireiset häiriöt. d. erittäin vaikeat käytöshäiriöt. e. pohdinnassa ollut myös autismikirjon häiriöt. 3.) Erotilanteet, jossa on mukana vakavaa vieraannuttamista ja lapsella samaan aikaan osastohoitoa vaativa lastenpsykiatrinen sairaus. 4.) Ryhmässä pohdittiin myös maahanmuuttajien tilannetta, mutta asiaa ei saatu mietittyä loppuun. Ryhmä 3: 1.) Kehitysvammapsykiatria. 2.) Tietyt neuropsykiatriset lapset ja nuoret 3.) Vaikeahoitoiset syömishäiriöt ja psykoosit. 4.) Vaikeasti somaattisten sairaiden lasten ja nuorten tuki, heidän itsenäistymisensä ja tuki hoidon jälkeen. 5.) Moniongelmaiset perheet 6.) Vaikeat erotilanteet. Lapsen edun valvominen. 7.) Heittopussi lastensuojelunuoret, joilla on ollut useita eri sijoituspaikkoja. Putoavat usein avun piiristä. Ryhmä 4: 1.) Lasten ja perheiden pitkäaikaiset/pitkittyneet ongelmatilanteet, joihin ei ole interventioilla pystytty puuttumaan. Tarvitsevat moniammatillista erityisosaamista; somaattista, psyykkistä ja sosiaalityön asiantuntemusta. 2.) Lapset ja nuoret, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Esimerkiksi tahdonvastaisen hoidon ja tuen tarve. 3.) Vaikeasti traumatisoituneet lapset ja nuoret, kuten ja vakavaa väkivaltaa ja kidutusta kokeneet (pakolaistaustaiset). 2. Mistä sovittiin 5

6 2a.) Sovittiin seuraavan työsuunnitelman toteuttamisesta: Ketä keskukset palvelevat asiakkuuden kriteerien määrittely Keskusten tehtävät (hoito, terapia, tuki, kuntoutus ) määrittely ja kehittämistarpeet Keskusten tehtävät (ohjaus, koulutus, menetelmien implementointi jne.) määrittely ja kehittämistarpeet OT-keskusten rakenne keskusten organisoituminen.peilaus SOTEkokonaisratkaisuihin ja syksyn aikana koottuun selvitystietoon nykytilanteesta Työskentelyn tulosten esittely 2b.) Sovittiin, että kokouksesta lähetetään osallistujille muistio, jota voi kommentoida kirjallisesti. Muistio on LAPEn sivuilla ja kommentit voi lähettää sähköpostitse ryhmän sihteerille. 2c.) Seuraavalla kerralla keskustellaan osaamis- ja tukikeskusten toiminnasta. Tämän teeman käsittely on jaettu kahteen osaan. Seuraavassa tapaamisessa käsitellään asiakas- ja potilastyön tasoa jatketaan tarkastelemalla keskusten ohjaus, koulutus ja implementoinnin tuen tehtävien toteuttamistapoja. 6