Nurmisiementuotanto-matka Viroon

Transkriptio

1 Nurmisiementuotanto-matka Viroon Matkalaiset Jögevan nurmikkokoetta tarkastelemassa Matkaraportti Satafood Kehittämisyhdistys ry Jukka Saarinen Merja Mäkinen

2 Matkalle osallistui 13 viljelijää tai muuta kasvintuotannon asiantuntijaa sekä kaksi toimihenkilöä Satafoodista. Matkaohjelma oli laadittu Estonian crop research instituutin varajohtajan Pille Ardellin avustuksella, josta suuri kiitos hänelle. Yhteys häneen saatiin MTT:n nurmisiementutkijan Oiva Niemeläisen kontaktien kautta. Pille Ardell oli meitä vastassa ensimmäisessä kohteessa ja seurasi mukana koko matkan ajan omalla autollaan. Matka toteutettiin Suomesta otetulla pikkubussilla. Matkareitti suuntautui Tallinnasta kaakkoon lähes keskeltä Viroa. Yöpymiset tapahtuivat laivalla Tallinnan satamassa ja hotellissa matkan eteläisimmässä kohteessa Otepäässä. Sunnuntai Kokoontuminen Huittisten linja-autoasemalla klo 17.30, josta kuljetus pikkubussilla Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Yöpyminen laivalla. Maanantai Poistuminen laivasta ja hotelliaamiainen. Tunnin ajomatka Tallinnan eteläpuolella sijaitsevalle Kuusikun koeasemalle, jossa tapasimme Pille Ardellin ja paikalliset isäntämme tutkija Heli Meripöldin ja koeaseman johtajan Viktor Lepikin. Keskustelu käytiin pääosin suomeksi, sillä Heli Meripöld puhui varsin hyvin suomea. Kuusikun koeasema Kuusikun koeasema on 90 vuotta vanha ja koeasemalla on käytössä n. 200 ha:n peltoala. Työt tehdään 12 työntekijän voimin. Kuusikun alueen ilmasto on talvisin kylmä ja koeasema onkin Viron kylmän ilmanalan koepaikka. Talvisin lämpötila laskee 25 astetta pakkaselle. Koeaseman pellot olivat huomattavan kiviset. Koetilalle oli rakennettu myös Jokioisten Elonkierron kaltainen esittelykenttä, johon käy tutustumassa mm. koululaisryhmiä. Koeaseman pelloilla oli myös luomukokeita. Eri kokeita oli menossa tällä hetkellä 25 ha:n alalla 30 kappaletta. Kokeet jaettiin lajiketestaukseen, viljelyteknisiin kokeisiin sekä ulkopuolisten tilaamiin kokeisiin (mm. Older group ja Nordic seed). Virossa tuotetaan rehuksi useita Suomessa vähemmän viljeltyjä kasvilajeja. Näistä meille esiteltiin mm. vuohenherne-, valkomesikkä- sekä sinimailasruutuja. Edellä mainitut kasvilajit ovat kaikki nurmipalkokasveja, joilla on omavarainen typpitalous. Vuohenherne on kotoisin Kaukaasiasta, ja kasvista on kahta muotoa: Galega orientalis, jota käytetään rehukasvina ja Galega officinalis, joka on rohtokasvi. Virossa on myös vuohenherneen siementuotantoa yhteensä n. 45 ha:n alalla. Siemeniä viedään mm. Suomeen ja Japanin niille alueille, joissa ilmasto-olot ovat samankaltaiset Viron ilmaston kanssa. Vuohenherne-timotei seoksen ensimmäisen niiton satotaso on 4,5 5,0 tn ka:tta hehtaarilta. Vuohenherne

3 leviää tehokkaasti seuraavina vuosina juurakoista. Kasvusto lopetetaan kynnön jälkeen seuraavan vuoden viljakasvustosta Cantor-ruiskutuksella (Virossa kauppanimellä Mustang). Kukkiva vuohenhernekasvusto ja sen juurakkoa Valkomesikkää käytetään maanparannus- ja viherlannoituskasvina. Valkomesikällä on voimakas, syvälle (jopa 2 m syvyyteen) tunkeutuva pääjuuri. Kuusikussa tuotettiin valkomesikästä myös siementä n. 3 ha:n alalla. Koko Viron valkomesikän siementuotantoala on n. 30 ha. Hyvän itämistuloksen saavuttamiseksi siemenet pitää scarifioida eli naarmuttaa mekaanisesti. Valkomesikkää Kuusikun kivisessä pellossa Valkomesikän maata kuohkeuttava paalujuuri Valkomesikkä kylvetään kesäkuun puolivälissä, 2-3 vk suojaviljan kylvön jälkeen 60 cm rivivälillä. Jos maassa ei ole ennen kasvatettu mesikkää, siemenet pitää ympätä. Ympiksi käy sama valmiste kuin sinimailasella. Valkomesikän siemensato puidaan elo-syyskuun vaihteessa kun tehoisaa lämpösummaa

4 on kertynyt astetta. Ennen puintia kasvuston varsisto kuivatetaan Reglone ruiskutuksella. Reglone ei kerrotun mukaan tapa kasvia vaan se toipuu ruiskutuksesta. Kuusikun viljojen lajikekokeissa oli osin samoja lajikkeita, mitä Suomessakin tuotetaan. Yleisin syysvehnälajike Virossa on Svalövin Ada. Mielenkiintoisena ja kasvussa olevana lajikkeena mainittiin latvialainen, vihneellinen Fredis-syysvehnä. Lajike on maatiaislajike, jonka talvenkestävyyttä kehuttiin erityisen hyväksi. Markkinoilla kerrottiin olevan myös Frediksestä polveutuva jalostettu lajike Edvins, johon kohdistui myös suuret odotukset. Tarmo Petersonin ja Priit Orupöldin nurmisiementilat Tilat sijaitsivat pienen ajomatkan päässä Kuusikun koeasemasta. Tilat omistivat yhteiset koneet ja työt tehtiin yhdessä. Tilat olivat keskikokoisia Viron mittapuun mukaan. Petersonin tilalla oli n. 80 ha peltoa ja Orupöldin tilalla kaksinkertainen määrä. Tiloilla tuotettiin nurmisiemeniä, mm. diploidista (Jögeva 433- lajike) että tetraploidista (Varte-lajike) puna-apilaa, timoteitä ja nurminataa. Virolaisella kasvinjalostuslaitoksella, Jogevalla on kaksi tetraploidista puna-apilaa, Varte ja Ilte, joista Varte on aikaisempi. Tetraploidit apilat ovat rehun tuottajina diploidisia satoisampia, mutta siementuotanto on haasteellisempaa. Apilat kylvettiin pienellä siemenmäärällä (4 kg/ha) käyttäen ohraa suojaviljana. Alueella on runsas villisikakanta, jotka tekevät runsaasti tuhoja vehnäviljelyksille. Tämän takia vehnää ei käytettä suojaviljana. Vierailua edeltävänä päivänä lähistön vehnäpellossa oli vieraillut 58 villisikaa. Puna-apilan siemensadot vaihtelivat tiloilla suuresti kuten Suomessakin. Keskisadon sanottiin olevan alle kaksisataa kiloa hehtaarilta. Parhaina vuosina parhailta lohkoilta apilasta on puitu 500 kg/ha. Meille näytetty Varte lajiketta kasvava pelto oli rehevä ja rikkaruohoista puhdas. 11 ha lohko oli jouduttu kuitenkin perkaamaan käsin saunakukista puhtaaksi. Aikaa tähän oli käytetty 100 tuntia. Lohkon reunaan oli edellisenä päivänä tuotu myös mehiläisyhdyskuntia. Tämä oli viljelijöille uutta ja tästä ei heillä ollut aikaisemmilta vuosilta kokemusta. Pellon reunalla seistessämme pelto oli hiljainen ja pölyttäjiä ei ollut juurikaan liikkeellä. Tetraploidien houkuttavuutta heikentää niiden kukkien pitkä teriö, mikä vaikeuttaa mehiläisten pääsyä kukkien meden ja siitepölyn luo.

5 Nurmisiementuottajat Tarmo Peterson ja Priit Orupöld (oik.) esittelevät kukkivaa Varte-apilaa Tiloilla tuotettiin myös timoteita ja nurminataa. Timoteilajike oli Jögeva 54 ja natalajike niin ikään Jögevan Arnie. Syksyllä puinnin jälkeen pellolle jäävä sänki murskattiin ja keväällä heinien kasvuun lähtöä nopeutettiin haraamalla, millä poistettiin kuollutta kasvustoa kasvuston päältä. Nurmisiemenet kuivattiin kylmäilmakuivurissa. Työketju puimurista eteenpäin oli omintakeinen. Ainakin osa pelloista sijaitsi ilmeisesti varsin lähellä kuivuria, ja puimuri tyhjennettiin suoraan kuivuriin. Puimurin tyhjennysputki otettiin sivulle ja säiliö tyhjennettiin kuivurirakennuksen seinässä olevaan putkeen, joka vei siemenet suoraan keskelle kuivurin lavaa. Näin siemenet saatiin tuulettumaan ja siementen lämpeneminen saatiin estettyä. Kuivauksen jälkeen kuivuri tyhjennettiin siirtoruuvilla, joka vei siemenet joko välivarastoon tai jopa suoraan viereiselle kunnostuslaitteistolle. Kuivurin koneisto pystyi sekä puhaltamaan, että imemään ilmaa. Imua käytettiin kun haluttiin puhdistaa ilmakanavat sinne varisseista roskista ja siemenistä. Tilojen yhteinen kylmäilmakuivuri ja siemenet suoraan puimurista johtava täyttöputki

6 Kerrotun mukaan Viron nurmisiementuotannossa on yleinen käytäntö, että siemenet kunnostetaan valmiiksi ne tuottaneella tilalla. Suomessa nurmisiementen kauppakunnostus tehdään pääasiassa keskitetysti suuremmissa laitoksissa. Tilan lajittelulaitteisto.ja kunnostettua timotein siementä Vierailimme myös läheisessä Eidaperen kylässä, jossa toimi 1920 luvulla Virossa merkittävä lasitehdas tehdas siirrettiin kuitenkin Tallinnaan. Eidaperessä viljelijöillä oli puna-apilan ja nurminadan suojaviljaan kylvetyt kasvustot. Kummankin pellon suojaviljana oli Borealin jalostama Jyvä ohra, joka oli suosittu viljalajike myös muissa matkan aikana näkemissämme suojaviljakasvustoissa. Kyseessä olevissa pelloissa ohran siemenmäärä oli laskettu 350 kpl itäviä siemeniä/m2 ja nurmikasvien siemenmäärät olivat 8 kg nataa ja 5 kg puna-apilaa/ha. Matkalle osallistujat arvioimassa ohran alle kylvetyn puna-apilan kuntoa

7 Ilmar Mändmets in tila Seuraava vierailukohde oli Viron entisen maatalousministerin ja FAO:n edustajan siemenpakkaamo. Tilalla oli n. 150 ha omaa peltoa, joilla pääkasveina kasvoi kuminaa ja nurmikasvien siemeniä. Tilan työt tehtiin nykyisin oman väen voimin, Ilmar kahden poikansa kanssa. Siemenpakkaamo kunnosti myös muiden tilojen kuminasadot. Kumina oli tilan suurin kasvi n. 80 ha:n viljelyalalla. Kunnostettu sato vietiin pääosin ulos maasta mm. moniin Keski-Euroopan maihin. Takana viimeisin investointi, siementen esipuhdistin. Ilmar Mändmets toinen vasemmalta Siemenkeskus oli rakennettu vaiheittain. Ensimmäinen osa valmistui v. 1997, jonka jälkeen siemenkeskus oli saavuttanut nykyisen muotonsa usean laajennuksen ja laiteasennusten jälkeen. Siemenkäsittelylaitteisto oli hankittu osin uutena ja osin käytettynä (joltakin osin myös Suomesta). Ilmar Mändmets tiesi hyvin Suomen laajan kuminantuotannon, jota hän sanoi jopa ihailevansa. Hänelle Suomen merkitys Euroopan kuminantuotannossa on merkittävä, jopa niin, että Suomi pystyy vaikuttamaan kuminan hintatasoonkin. Valtiomiehenä ja sukulaiskansan edustajana Ilmar Mändmets arvosti myös suomalaisten aineellista apua Viron itsenäistymisen alkuvuosina, josta hän kiitti matkalaisia lämpimästi lopettaessamme vierailua. Kuvassa oikealla Pille Ardell. Virossa kuminaa käytetään monipuolisesti sekä leivonnaisten

8 että juomien maustamiseen. Kännu kukk = Kukko kannon nokassa. Madis Ajaots in tila Varsinainen suurtila. Madis Ajaotsin ura maanviljelyksen parissa alkoi työskentelyllä Suomessa maatalousharjoittelijana ja lomittajana useaan otteeseen. Suomesta palattuaan Madis lähti opiskelemaan maataloutta Tarton yliopistoon. Madisin lähiomaisista sekä isä että vaimo ovat myös Tarton yliopistosta valmistuneita agronomeja. Tila toimii nykyisin monella tapaa yhteistyössä maatalousyliopiston ja maataloustutkimuksen kanssa. Tila on mm. yliopiston harjoittelutila ja työllistää perheen jäsenten lisäksi joukon ulkopuolisia työntekijöitä. Osoituksena Madis Ajaotsin taidoista ja tilan arvostuksesta Madis valittiin Virossa v vuoden viljelijäksi. Madis Ajaots esittelemässä viljelytietojaan ja kartta-aineistoa

9 Madisin oma viljely alkoi v pienellä ruisalalla, kun perhe sai sovhoosiin liitettyjä peltoja takaisin itselleen. Vilja puitiin Suomesta tuodulla käytetyllä Sampo 657 puimurilla. Viljelyala kasvoi ja viljelykasvivalikoima monipuolistui, sillä jo v viljelyksessä oli myös 100 ha perunaa. Tila on kasvanut vuosien saatossa vauhdilla. Nykyisin tilakokonaisuuteen kuuluu 2250 ha peltoa, joista puolet on omaa ja puolet on vuokrattu, joko valtiolta tai yksityisiltä. Peltolohkot ovat suuria keskimäärin yli 20 ha. Virossa suurten, > 20 ha peltolohkojen ympärille on määrätty jätettäväksi 2,5 m:n levyinen monimuotoisuuskaista pölyttäjiä ja eläimiä varten. Syrjäisempiä peltolohkoja Madis on myös kylvänyt riistapelloksi, joilla on saatu vähennettyä seudun runsaan riistaeläinkannan aiheuttamia vahinkoja muille viljelyksille. Virossa pellon vuokrille on säädetty valtion toimesta 125 /ha kattohinta. Viljeltävään tilakokonaisuuteen kuuluu myös vaimon omistama 90 ha:n tila, jota viljellään luomuna. Tilan talouskeskuksena toimii sovhoosilta ostettu entinen perunavarasto. Perheen koti sijaitsee toisaalla muutaman kilometrin päässä. Varaston laakasiiloissa on tilaa sekä koneille että välivarastoksi suurellekin määrälle viljaa. Siilojen lattioissa on tuuletuskanavat, joiden kautta viljaa voidaan jäähdyttää ja kuivata puhallettavan ilman lämmitysmahdollisuuden ansiosta. Välivarastokapasiteettia myös hyödynnetään tehokkaasti. Madis kertoi esimerkin aikaisemmalta vuodelta, jolloin laakasiilojen ja käytössä olevan Antin 150 hl:n kuivurin avulla kuivattiin 800 ha:n viljat. Viljaa loppukuivattiin lämminilmakuivurissa pitkin talvea ja urakka päättyi vasta maaliskuussa. Tilan mahtavan konehallin käytävä ja viljankuivuri, jolla oli kuivattu 800 ha viljat Tilan konekanta oli mittava. Sato korjataan kolmella puimurilla, joiden pöytäleveydet lähentelevät kymmentä metriä. Näistä yhdessä oli riipijäpöytä, jota Madis kehui hyväksi mm. nadan, apilan, ja viljojen puinnissa. Öljykasvien puintiin riipijäpöytä ei sovellu. Viljojen ruiskutuksessa ja lisälannoituksessa olivat itsekulkevat ruiskut. Kylvön yhteydessä annettava lannoite levitettiin ennen kylvöä samansuuruisena koko kylvettävälle alalle. Lannoitusta täydennettiin sekä rakeisilla että nestemäisillä lannoitteilla kasvukauden edetessä. Lisälannoituksen annostelussa hyödynnettiin satokarttaa. Yaran kehittämä N- sensor tekniikka, jossa traktoriin kiinnitetty kasvuston väriä ja tiheyttä mittaava anturi ohjaa lannoitteen

10 syöttömäärää oli Madikselle tuttu, mutta ei ollut ainakaan vielä käytössä. Tilalla oli käytössä mielenkiintoinen sovellus peltojen tarkkailuun. Mm. talvituhojen tarkkailussa käytettiin radio-ohjattavaa pienoishelikopteria. Laitetta pystytään ohjaamaan maasta ja siihen on kiinnitetty videokamera, jonka kuvaa voidaan katsella ja kuvakulmaa ohjata lennätyksen aikana. Laite on varustettu mittausautomatiikalla, joka pystyy määrittämään mm. halutun pellon osan pinta-alan. Laitetta hyödynnettiin mm. talven tuhoamien syyskylvöisten kasvien pinta-alojen ja uusintakylvettävän alan määrittämiseen. Suurilla pintaaloilla laitteesta on oletettavasti iso apu, koska se säästää jalkatyötä ja nopeuttaa tilanteen arviointia. Tilan kalustoa, itsekulkeva ruisku ja riipijäpöydällä varustettu puimuri Suurella tilalla oli suuret kasvilajikohtaiset pinta-alat. Syysvehnää kasvoi 710 ha, hernettä 230 ha ja ohraa 450 ha. Tila oli myös hyvin suuri nurmikasvien siementuottaja, nurmiheiniä tuotettiin 150 ha alalla (mm. ruokohelpeä, jota menee paljon muihin Baltian maihin rehunurmeksi) ja apilaa siemeneksi 190 ha alalla. Lisäksi oli joukko pienempiä kasveja mm. tattaria ja hunajakukkaa yhteensä 25 ha, ruista ja ruisvehnää. Ruisvehnän viljelyn Madis otaksui nousevan markkinoille tulleiden satoisten lajikkeiden ansiosta. Uusista lajikkeista on mahdollista saada Viron olosuhteissa yli 10 tn hehtaarisatoja. Siementuotantoa varten tilalle oli Ruotsista hankittu 60 tn täyttöinen kuivuri. Siementen vuosittainen myyntimäärä on 2000 tn luokkaa. Siemenet myydään joko suoraan toisille viljelijöille tai 130 viljelijän perustamalle osuuskunta Kevili lle, joka myy tavaran eteenpäin. Tartu Agro Tilaa esitteli meille yksi tilan omistajista, agronomi Anne Liiker, jolla on yli 30 vuoden kokemus siementuotannosta. Tartu Agro on entinen sovhoosi, jonka nykyisinä omistajina ovat tilan 9 työtekijää. Tila on jättisuuri 3700 hehtaarin (37 km 2!) peltopinta-alallaan. Pelloista vain 100 hehtaaria on omaa, loppu on vuokrattu valtiolta. Metsää tilaan ei kuulu. Tilalla on myös suuret kotieläinyksiköt; 1300 lehmää ja 5000 lihasikaa. Tilan tuloista 90 % tulee maidosta. Viro tuottaa omaan kulutukseensa nähden lähes kaksinkertaisen maitomäärän, joten Tartu Agron maito viedään suurimmaksi osaksi maan rajojen ulkopuolelle Latviaan ja Liettuaan. Maidontuotantoon on todella panostettu, sillä ilmoitettu litran keskimääräinen vuotuinen maitotuotos on näin suurelle karjalle korkea. Lehmät lypsetään 3 kertaa päivässä. Tähänkään tuotostasoon ei aiota vielä tyytyä vaan tuotantotavoitteet on asetettu vieläkin korkeammalle litraan lypsylehmää

11 ja vuotta kohti. Lehmät pidetään sisällä ympäri vuoden, vasikat ja nuorkarja pääsevät kesäisin laitumelle. Tilan mittasuhteet ovat valtavat. Käsityksen saamiseksi tarvittiin kiertoajelu linja-autolla tilan viljelyksille. Tilalla on tänä vuonna kasvussa mm. 700 ha syysvehnää, 1050 ha ohraa, rapsia (sekä syys-, että kevätmuotoisia) yhteensä 500 ha, säilörehunurmea n ha, maissia 200 ha, sinimailasta rehuksi 50 ha ja heinämäisiä siemennurmia 200 ha. Apilan siementä ei suurista peltolohkoista ja pölyttäjien riittämättömästä määrästä johtuen tilalla tuoteta vaan se kaikki ostetaan. Tilalla työskentelee 150 henkeä, joista puolet peltoviljelyn ja puolet kotieläinten parissa. Keskimääräinen tilan työntekijän palkan sanottiin olevan 1000 /kk. Keskellä Tartu Agron johtaja agronomi Anne Liiker Kaikki maat kynnetään ja nurmet perustetaan suojaviljaan. Kevätviljojen keskisadoksi v ilmoitettiin 4800 kg/ha, rapsisato 3300 kg /ha, rehunurmien kuiva-ainesato oli 9000 kg/ha (4 korjuukertaa). V sanottiin olleen kasvien kasvun kannalta liian kuiva. Tämän vuoden satonäkymät arvioitiin paremmiksi. Tilalla oli vierailun aikana menossa rehun korjuu. Sateet ja kylmyys olivat viivästyttäneet korjuuta. Samasta syystä näkemämme maissikasvustot olivat myös vielä normaalia pienempiä. Viime talvi oli ollut ankara vähälumisuudesta johtuen ja aiheutti 20 % talvituhon syysvehnälle. Tartu Agrolla ei ole siementuotantoa viljasta. Sen sijaan nurmikasvien siementen tuottajana tila on merkittävä. Tilan timotein siemensadon pitkäaikaiseksi keskiarvoksi ilmoitettiin 400 kg/ha. Siemen timoteit lannoitettiin myös syksyllä pienellä määrällä NPK-lannoitetta. Tila kunnostaa ja sekoittaa siemenseokset itse. Kunnostuslaitteiden sanottiin olevan 60 vuotta vanhoja, mutta tilan tuottamat siemenseokset ovat suosittuja Virossa, koska tila koeviljelyttää siemenseokset ensin omilla pelloillaan ja tutkii eri siemenseoksista saadun sadon laadun ja määrän. Viime aikoina hyväksi havaittu ja yleisesti käytetty

12 siemenseos on sisältänyt 30 % timoteita, 25 % englannin raiheinää, 20 % nurminataa ja 25 % punaapilaa. Seoksella saatu sato on ollut energiapitoista ja sisältänyt paljon sokeria. Hukkakauran myönnettiin avoimesti haittaavan siementuotantoa. Sitä suitsitaan sekä ruiskutuksin että käsin perkaamalla. Tilan tuottama vilja käytetään lähes kaikki eläinten ruokintaan. Tilalla on kaksi 60 vuotta vanhaa kuivuria, joilla kuivataan osa viljasta. Loppuosa viljasta murskesäilötään. Pieni osa viljasta (500 tn vehnää) myydään leipäviljaksi. Sen sijaan kaikki rapsi myydään. Jögeva Matkan viimeinen kohde oli Jögevan kasvinjalostuslaitos Jögevan kylässä. Kokonaisuuteen kuului kasvijalostuslaitos, että siemenkeskus. Valtaosa 800 ha peltoalasta oli siemenkeskuksen käytössä. Siemenkeskus toimittaa vuosittain tn kantasiemeniä. Viime vuoden heinäkuun alussa aiemmin erilliset yksiköt Jögeva, Sangaste ja Saku yhdistettiin Estonian crop research instituutiksi (ECRI). Pille Ardell, joka oli järjestänyt matkaohjelman, toimii uuden laitoksen varajohtajana. Vierailun aluksi kuulimme tutkija Rene Aavolan lyhyen esityksen nurmikasvijalostuksen painopisteistä ja menetelmistä. Työ on sekä uusien lajikkeiden jalostamista, että vanhojen kantojen säilyttämistä. Jalostuksen tärkeä tavoite on lajien ja lajikkeiden talvenkestävyyden parantaminen. Nurmikasvilajeista jalostuksen painopiste on puna-apilassa ja sinimailasessa. Valko- ja alsikeapilaa sekä valkomesikkää ei juuri jalosteta, vaan ainoastaan ylläpidetään. Osa työtä on myös geenipankkiaineiston täydentämistä vanhoista, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneista nurmista. Esityksessä kuulimme ja peltokierroksella myös näimme uuden, Virossa mielenkiintoa herättäneen nurmikasvilajin Koilerian, jonka erityisominaisuudeksi mainittiin nurmikkokasvina sen hidas kasvutapa ja siitä johtuen vähäinen kesänaikainen hoitotarve. Koilerian siemenmääräkoe

13 Koileria siementuotantovaiheessa Kenttäkierroksen aikana näimme koeruutuja hyvin monenlaisista kokeista. Menossa on mm. Pohjoismaiden ja Viron yhteinen raiheinälajikkeiden viljelyarvoa selvittävä koe. Virossa parhaiten on selviytynyt virolainen Raite- lajike. Raiheinistä on sekä tetraploidisia että diploidisia muotoja. Yleinen havainto kokeissa on ollut, että tetraploidit ovat satoisampia ja vähemmän alttiita ruostetaudeille kuin diploidit muodot. Puna-apilan siementuotanto on ongelmallista myös Virossa. Ongelma on tuttu. Apilan voimakas kasvu ja sen lakoutuminen haittaavat siementen puintia. Tetraploidien puna-apiloiden varsi- ja lehdistömassaa kuihdutetaan ennen puintia tehtävällä Reglone-ruiskutuksella. Mielenkiintoinen oli myös puna-apilan kasvunsäädekäsittely, jota tutkittiin eräässä kokeessa. Eri määrillä Moddusta ruiskutetuista ruuduista erottui annos 1 l/ha edukseen. Kasvusto oli lyhentynyt selvästi, mutta näytti silti elävältä ja hyvävoimaiselta. Apilan korrensäätökäsittely ei kuitenkaan ole sallittua Virossa kuten ei Suomessakaan. Tutkija Sirje Tamm (keskellä) esittelemässä puna-apilan kasvunsäädekoetta

14 Loppuyhteenveto Matka oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Käytännön järjestelyt sujuivat suunnitellusti ja aikataulun tiukkuudesta huolimatta siinä pysyttiin varsin hyvin. Siitä suuret kiitokset matkaohjelman laatineelle ja mukana seuranneelle Pille Ardellille. Matkaa suosi myös kesän lämpö. Tämä yhdessä pikkubussin ilmastointilaitteen rikkoutumisen kanssa teki matkan teon kuitenkin aika ajoin tukalaksi. Kärsivällisyydestä lähtee kiitokset myös matkalla mukana olleille. Tapaamamme virolaiset tuottajat kertoivat avoimesti tuotantotavoistaan ja maatalouden nykytilanteesta Virossa. Esiteltyjen virolaisten kasvintuotantotilojen tasosta saatiin hyvä käsitys ja se todettiin korkeatasoiseksi. Matka osoitti myös sen, että Virossa on merkittävä määrä nurmisiementen tuottajia ja tuotantoa. Suuren peltopinta-alan turvin Virolla on potentiaalia tarvittaessa kasvattaa tuotantoa nykyisestä suurestikin. Viljelyolosuhteet olivat vierailemillamme tiloilla hyvät ja kasvukausi on hieman pidempi kuin eteläisessä Suomessa. Lajikkeet, niin viljan kuin nurmikasvienkin osalta, ovat osin samoja kuin Suomessa. Ilmaston samankaltaisuudesta johtuen Virossa tuotetaan Suomessa jalostettuja lajikkeita ja päinvastoin. Merkille pantavaa oli Borealin ohra-lajikkeen suosio viljelyssä. Nurmikasvien siementen tuonti ja vienti Suomen ja Viron välillä on mahdollista tarjoten molemmille maille sekä uhkia että mahdollisuuksia. Näkemämme tilat edustivat virolaisittain sekä keskikokoisia että hyvin suuria tiloja. Suurilla tiloilla kasvilajikohtaiset viljelypinta-alat olivat suuria ja tilat hyödynsivät tehokkaasti uusinta viljelytekniikkaa mm. täsmälannoitusta. Virossa hyödynnetään olemassa olevia vanhoja tuotantotiloja mallikkaasti. Mm. vanhasta perunavarastosta on saatu vähäisin muutoksin toimivan tuntuinen varasto suurelle konekannalle ja mittava välivarasto viljalle. Näkemillämme pienemmillä tiloilla oli puolestaan käytössä kiinnostavia kustannustehokkaita ratkaisuja sekä yhteistyötä muiden tilojen kanssa, jotka mahdollistavat kilpailukykyisen tuotannon. Keskusteluissa esille tulleet nurmikasvien pitkäaikaiset keskimääräiset satotasot olivat samaa tasoa kuin Suomessa.