Maantieteen didaktiikka ja ympäristökasvatus pj Hannele Cantell

Transkriptio

1 Maantieteen didaktiikka ja ympäristökasvatus pj Hannele Cantell Aloitussanat Teemaryhmän puheenjohtaja Hannele Cantell Esikoulun opettajien ja opiskelijoiden käsityksiä luonnontieteiden ja matematiikan integroinnista Liisa Suomela Helsingin yliopisto Jari-Matti Vuorio Helsingin yliopisto Suomalaisen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitellään erikseen eri tiedonalat ja niiden keskeisiä sisältöjä. Opetuksen järjestämistä koskevissa ohjeissa korostetaan kuitenkin tieteenalojen eheyttämistä ja käsittelyä kokonaisopetuksen periaatteiden mukaisesti. Eheyttävä ja integroiva opetus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä esimerkiksi nykyinen oppimateriaalien tarjonta tukee ainejakoista opetusta. Tämän tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, mitä esiopettajina toimivat ja esiopetusta opiskelevat ajattelevat kahden toisiaan lähellä olevan oppiaineen, matematiikan ja ympäristö- ja luonnontiedon, integraatiosta. Tutkimuksen aineistona on Likert-asteikkoa käyttävä kysely. Vastaajista 57 on esi- ja alkuopetuksen perusopiskelijoita ja 56 täydennyskoulutuksessa olleita esiopetuksessa työskenteleviä opettajia. Kyselyn aineistoa on käsitelty kvantitatiivisesti vertailemalla ryhmien välisiä keskiarvoja ja hajontoja. Lisäksi käytimme faktorianalyysiä aineiston tiivistämiseksi. Ryhmien välillä suurimmat erot olivat muun muassa lasten rauhattomuuteen ja opetustilan järjestelyihin liittyvissä väitteissä. Aineiston perusteella voitiin muodostaa kolme erilaista faktoria: 1) integraatio tukee oppimista, 2) integraatio vaatii lisätyötä ja 3) integraatiosta ei ole hyötyä. Asiasanat: esiopetus, eheyttäminen, integraatio, ympäristö- ja luonnontieto, matematiikka Primary student teachers ideas about dialogic inquiry-based science teaching Ilkka Ratinen Jyväskylän yliopisto Otto Kulhomäki Jyväskylän yliopisto Jousia Lappi Jyväskylän yliopisto Sami Lehesvuori Jyväskylän yliopisto Jouni Viiri Jyväskylän yliopisto There is a general trend to increase the use of inquiry-based methods in science teaching. Also it has been claimed that dialogic teaching would be more effective for students learning. There are links between dialogic inquiry and inquiry-based science teaching and learning. The key common purpose is of engaging students in real dialogue and thinking about science content and other scientific issues. Furthermore, this kind of engagement would be of fundamental importance in motivating students to take a personal interest, and to participate, in science. Based on the mentioned facts, we are developing primary school teacher education to make students, future teachers, to be more able to use dialogic inquiry-based science teaching. To develop the new teacher education course, we need knowledge

2 about student teachers ideas about dialogic inquiry-based science teaching. This data about student teachers ideas was gathered with observation sheets and preconception questionnaire. In the presentation we will describe primary student teachers views of science teaching and dialogic teaching. Avainsanat: teacher education, science teaching, dialogic teaching, inquiry learning Vastuu ympäristöstä humanistis-yhteiskunnallisten oppiaineiden sisältönä Essi Aarnio-Linnanvuori Helsingin yliopisto Olen aloittamassa jatko-opintoja aikomuksenani tutkia humanistisyhteiskunnallisten oppiaineiden ympäristösisältöjä aineenopettajien tekemien tulkintojen valossa. Esittelen symposiumissa tutkimussuunnitelmaani. Kirjallisuudessa on moneen otteeseen korostettu ympäristökasvatuksen sisältöjen poikkitieteellisyyttä. Nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta on yksi kaikkea opetusta läpäisevistä aihekokonaisuuksista. Läpäisevän aihekokonaisuuden soveltaminen käytäntöön eri oppiaineissa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Ympäristökysymyksiin liittyvät yhteiskunnalliset ja yksilön arvoista nousevat tekijät ovat merkittäviä sisältöjä ympäristövastuulliseen kansalaisuuteen tähtäävässä kasvatustyössä, ja siksi humanistisyhteiskunnallisten oppiaineiden sisältämä ympäristöopetus on kiinnostava tutkimuskohde. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä humanistisyhteiskunnallisten oppiaineiden aineenopettajilla on ympäristönsuojeluun liittyvistä aiheista opetuksen sisältönä. Tutkimus rajautuu koskemaan historian, yhteiskuntaopin, maantieteen, ev.lut. uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Miten vastuu ympäristöstä sisältyy näihin oppiaineisiin, joissa erityisesti opiskellaan yhteiskuntaan ja arvoihin liittyviä kysymyksiä? Asiasanat: ympäristökasvatus, oppisisällöt, opetussuunnitelma, integraatio Lasten ja nuorten tulevaisuusoppiminen yhteistoiminnallisissa ideasta esitykseen -draamaprojekteissa Anna Lehtonen Helsingin yliopisto Tutkimuksen kohteena olevissa draamakasvatuksen ideasta esitykseen - projekteissa draaman tutkivan oppimisen ja esityksen valmistamismenetelmää sovelletaan tulevaisuuskasvatukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa, miten tulevaisuuden herättämiä kysymyksiä voidaan kouluissa tutkia draaman keinoin yhdessä lasten kanssa eheyttävästi ja toiminnallisesti. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida, millainen on ideasta esitykseen -esityksen valmistamisprosessin oppimispotentiaali tulevaisuuskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa kuvaillaan draamakasvatuksen yhteisöllisiä, taiteellisia oppimisprosesseja sekä selvitetään, miten lasten tulevaisuusajattelu, aktiivinen toimijuus ja osallisuus ryhmässä kehittyvät projektin aikana. Tutkimusongelmat: 1) Millainen on lasten ideoista esitykseen - näytelmänvalmistamismetodin oppimispotentiaali tulevaisuuskasvatuksen näkökulmasta? 2) Miten lasten tulevaisuusajattelu kehittyy taiteellisen tutkivan oppimisen ja näytelmän rakentamisprojektin aikana? 3) Miten lasten osallisuus ja aktiivinen toimijuus ryhmässä kehittyvät yhteistoiminnallisen näytelmäpro-

3 jektin aikana? Tutkimus on laadullinen etnografinen tutkimus. Tutkimusaineiston analyysissa hyödynnetään myös fenomenologisen merkityksen tutkimuksen ja diskurssianalyyttisen vuorovaikutustutkimuksen metodeja. Tutkija on osa tutkimuskohdettaan toimiessaan draamaprosessin opettajana ja ohjaajana. Tutkimusaineisto koostuu näytelmäprojektin eri vaiheissa videoiduista oppitunneista, tutkijaopettajan muistiinpanoista sekä kaikista näytelmäprojekteihin liittyvistä kirjallisista materiaaleista. Asiasanat: tulevaisuuskasvatus, draamakasvatus, ideasta esitykseen työtapa Monikulttuurisuus alakoulun maantieteen opetuksessa Leena Kaarina Lahti Itä-Suomen yliopisto Monikulttuurisuudella on ymmärretty kansainvälisessä politiikassa kulttuuripiirteiltään eroavien ryhmien vuorovaikutusta. Monikulttuurisuus on alkanut Suomessa saada kansainvälisesti uuden merkityksen 20 viimeisen vuoden aikana. Vuonna 1990 Suomessa oli maahanmuuttajaa, vuonna 2005 luku oli Pakolaisia on vastaanotettu vuodesta 1973 lähtien yli Suomen kansalaisuuden saaneita on vuodesta 1994 lähtien noin Muuttovoitto oli vuonna 2007 ensimmäisen kerran suurempaa kuin luonnollinen väestönlisäys. Koko väestöstä osuus on noin 3 %. Suurimmat muuttaneiden kansalaisuus/kieliryhmät ovat venäjä, viro, ruotsi, somalia, kiina, thaimaa, saksa ja turkki. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa on ohjeet kieli- ja kulttuuriryhmien opetuksesta: saamelaiset, romanit, viittomakieliset ja maahanmuuttajat. Aihekokonaisuuksista toisena on Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys. Ympäristö- ja luonnontiedon keskeisiä sisältöjä luokille 1-4 ovat mm. oma lähiympäristö, kotiseutu ja maapallo ihmisen elinpaikkana. Luokkien 5-6 maantiedossa otsake on Ihmisten elämän ja elinympäristöjen monimuotoisuus maapallolla pitäen sisällään oman ja muiden kulttuurien ymmärtämisen. Maantiede on keskeisessä asemassa monikulttuurisuuden ja globaalin vastuun ymmärtämisessä. Tämän esityksen pohjalta on tarkoitus keskustella, miten alakoulun maantieteen opetuksessa aihetta tulisi lähestyä. Asiasanat: monikulttuurisuus, alakoulu, maantieteen opetus Tauko Koulun oma ympäristö nettikartalle - interaktiivinen karttasovellus alakouluun Pirjo Hellemaa (pirjo.hellemaa@helsinki.fi) Helsingin yliopisto Liisa Suomela (liisa.suomela@helsinki.fi) Helsingin yliopisto Länsimaissa digitaaliset kartat ovat jokapäiväisessä käytössä ja niiden käyttö kuuluu kansalaistaitoihin. Peruskoulun alaluokille sopiva karttasovellus on kuitenkin toistaiseksi puuttunut. Digitaalisten karttojen käytön opettelu alaluokilla pienentää kynnystä siirtyä myöhemmin varsinaisten paikkatieto- eli GIS-ohjelmistojen käyttöön. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan alimpien luokkien ympäristö- ja luonnontiedon opetuksen kohteena on lasten oma lähiympäristö ja kotiseutu. Tämän hankkeen tavoitteena on 1) luoda ilmainen, interaktiivinen digitaalinen karttasovellus, joka kattaa koulujen lähiympäristön, 2) selvittää sovel-

4 luksen käyttömahdollisuuksia alaluokilla ja 3) yhdistää lasten oma tieto ympäristöstään maantieteelliseen tietoon ja paikallishistoriaan. Karttoja käyttäessään lapset oppivat niiden lukemista, tutustuvat eri mittakaavoihin, ilmansuuntiin, ilmakuvan ja kartan eroihin, kartan symbolikieleen ja karttaohjelmien käyttöön. Samalla voidaan tutustua omaan ympäristöön, kuten paikallisiin julkisiin palveluihin. Kartoilla työskentely on hyvin konstruktiivista tekemällä oppimista. Lapset merkitsevät kartoille omat tärkeät paikkansa, kirjoittavat niistä tarinoita ja liittävät karttoihin ottamiaan valokuvia. Opettaja voi yhdistää koko luokan tuotokset yhdeksi tietokannaksi samalle karttapohjalle. Hankkeessamme kolmannen luokan oppilaat piirsivät koulumatkojaan ja kuvasivat tärkeitä paikkojaan sekä nähtävyyksiä netissä olevalle karttapohjalle. Asiasanat: interaktiivinen karttasovellus, karttataidot, ympäristön tuntemus Biologian ja maantieteen opettajat ja Web 2.0 Ilta-Kanerva Kankaanrinta Helsingin yliopisto Vuotta 2005 pidetään käännekohtana tietoverkkojen ajanlaskussa. Siitä alkaa Web 2.0:n kausi, jolle on tyypillistä lukemattomat sosiaaliset ja visuaaliset palvelut sekä mobiililaitteet. Koska tietoverkkojen soveltamisesta maantieteen opetukseen vuoteen 2004 saakka on jo yleiskuva, haluttiin selvittää missä määrin opettajien kärkijoukko on tarttunut tietoverkkojen seuraavan polven sovelluksiin. Biologian ja maantieteen opettajille jaettiin aiheesta kyselylomake alan vuosittaisessa kokoontumisessa marraskuussa Parilta sadalta osallistujalta saatiin 22 vastausta. Tutkimuksessa selvitettiin miten usein ja miten syvällisesti integroituen opettajat käyttivät verkon sosiaalisia ja visuaalisia sovelluksia sekä mobiililaitteita. Käyttö ulottui opetukseen, sen valmisteluun, hallintoon ja ammattiasioihin. Opettajat käyttivät eniten mobiililaitteita, kuten matkaviestimiä, kameroita, satelliittipaikantimia ja kannettavia tietokoneita. Sosiaalisten sovellusten käyttö oli vähäisempää: vain videopalvelut olivat yhtä suosittuja laitteiden kanssa. Näiden jälkeen tulivat karttapalvelut ja animaatiot. Jonkin verran käytettiin wikipedioita, blogeja, valokuva- ja powerpoint-palveluita. Oppilaat käyttivät samoja sovelluksia kuin opettajat. Molemmat käyttivät sovelluksia jonkin verran ja käyttö oli varsin pinnallista. Hyödyllisimpinä ja lupaavimpina opetussovelluksina opettajat pitivät karttapalveluita, kannettavia tietokoneita, paikkatietoa, animaatioita, wikejä ja videoita. Asiasanat: verkko-opetus, Web 2.0, biologia, maantiede Tuloksia ja tulkintoja nuorten mentaalikartoista Hannele Cantell Helsingin yliopisto Nuoret, media ja maailmankuvat -tutkimus on käynnistynyt keväällä Tutkimuksessa selvitetään nuorten käyttämiä medialähteitä sekä nuorten kokemaa ja heille välittyvää käsitystä maailmasta näiden lähteiden kautta. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa noin 400 peruskoululaiselta ja lukiolaiselta. Aineisto koostuu sähköisistä kyselylomakkeista, mentaalikartoista sekä ryhmähaastatteluista. Tässä esityksessä esitetään tuloksia nuorten laatimien mentaalikarttojen sisällöstä. Karttoja on tutkittu kahdesta näkökulmasta. Ensiksi tarkastellaan mentaalikarttojen laatua kahdeksanportaisen asteikon avulla. Analyysissä on kiinnitetty huomiota

5 muun muassa alueiden koon, sijainnin, yksityiskohtien ja keskinäisten suhteiden esittämiseen. Toiseksi analysoidaan karttoihin merkittyjä paikannimiä, joita pyydettiin listaamaan aineistonkeruun yhteydessä seuraavan ohjeen mukaisesti: Merkitse tai nimeä karttaasi kolme paikkaa, joista pidät tai jonne haluaisit matkustaa. Merkitse tai nimeä karttaan myös kolme paikkaa, joista et pidä tai jonne et halua matkustaa. Tulokset osoittavat, että nuorten mentaalikartoissa on selvästi tiettyjä positiivisesti ja negatiivisesti miellettyjä paikkoja. Alakoululaisten, yläkoululaisten ja lukiolaisten mentaalikartoissa on olennaisia eroja. Tulosten perusteella voidaan tehdä tulkintoja ja päätelmiä nuorten maantieteellisestä maailmankuvasta ja siihen osaltaan vaikuttavasta medialähteiden käytöstä. Asiasanat: mentaalikartta, maailmankuva, media, nuoret