ETELÄOSÄN KÄSVILLISUUS

Transkriptio

1 Nro 63 OLJÄRVEN ETELÄOSÄN KÄSVILLISUUS Maarit Vainio

2 / 1

3 VESI- JA YMPÄRISTÖHÄLLITUKSEN MONISTESÄRJÄ Nro 63 OIJÄRVEN ETELÄOSÄN KASVILLISUUS Maarit Vainio Vesi- ja ympäristöliallitus Helsinki 1988

4 Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona. Julkaisua saa Oulun vesi- ja ympäristöpiiristä. ISBN ISSN Painopaikka: Vesi- la ympäristöhallituksen monistamo Helsinki 1988

5 3 s ISXLLYs sivu 1 JOHDAN1IO 2 ÄINEIStO JA MENELMXT TUTKIMUSALUEEN YLE ISKUVAUS Sijainti ja valumaalue Ilmasto, maa ja kallioperä sekä maisemalliset tekijät Säännöstely ja vedenkorkeuden vaihtelut Veden laatu 4 TUTKIMUSALUEEN KASVILLISUUS 4.1 Tärkeimmät 4.L Osaaluekuvaukset kasvi 11 isuustyypi t Rantametsät Pensaikot Soistuneet rannat Saraikot Kortteikot Mosaiikkimaiset ilmaversoisten seka kasvustot Järvikaislakelluslehtiskasvillisuus Kelluslehtisten kasvustot Uposlehtisten kasvustot KASVI LAJISIO 5.1 Vesikasvit ja tärkeimmät rantakasvit Elomuotoryhmistä ja lajien kasvupaikka vaatimuksista 5.2 Järvityyppi 5.3 Kasvilajiston ja kasvillisuuden suojelullinen merkitys KASVILLISUtJDEN MUUIOKSISTÄ 195-LUVULTA NYKYPXWXN 6.1 Rantamaiseman muutokset 6.2 Vesikasvillisuuden kehitys 6.3 Umpeenkasvuun vaikuttavista tekijöistä KUNNOSTUKSEN JA HOIDON VÄIHTOEHDOISTA 28 8 TIIVISTELMX 29 KIRJALLISUUS 32 LI IITEET

6

7 5 JOHDÄNTO Kuivajoen vesistön keskivaiheilla sijaitseva, matala ja nykyään rehevä Oijärvi on viimeisten 3 vuoden aikana kokenut suuria ympäristömuutoksia. Rantamaiden tulvahaittojen takia järven pin taa laskettiin 195luvun puolivälissä, ja veden korkeutta alet tiin säädellä järven luoteisosasta lähtevään säännöstelykanavaan rakennetulla pohjapadolla. Myöhemmin Ci järven poikki rakennetun Clhavan Ci järven tien penger vähensi oleellisesti veden vailitu mista järven eteläosassa, joka alkoi voimakkaasti relievöityä ja kasvaa umpeen. Myös talvisia happikatoja alkoi ilmetä. Lisäänty nyt metsäojitus ja turvetuotanto ovat vielä kasvattaneet järveen tulevaa kuormitusta. Pengertien rakentaminen yhdessä muiden muutosten kanssa edesaut toi Ci järven eteläosan kehitystä tunnetuksi lintujärveksi. Nel jästä osasta Matilan, Lammas ja Mursunjärvestä sekä Lamminpe rästä koostuva alue onkin yksi valtakunnallisen lintuvesiensuo jeluohjelman kansainvälisesti arvokkaista kohteista. Järvien linnusto on monipuolinen, varsinkin vesilintulajisto on poikkeuk sellisen edustava, ja siihen kuuluu useita sekä eteläisiä että pohjoisia harvinaisuuksia (Maa ja metsätalousministeriön lintu vesityöryhmä 1981). Suurin osa Kuivajoen vesistöalueen kokonaiskalansaaliista saadaan Cijärvestä, ja varsinkin järven eteläpuoli on kevätkutuisten kalojen tärkeä lisääntymisalue. Cijärvellä on myös suuri virkis tyskäyttöarvo; onhan sen rannoilla toistasataa kesämökkiä. Ete läosa tunnetaan hyvänä metsästysalueena: vuosittain lunastetaan 2 5 vesilintulupaa. Lisäksi järveltä pyydetään minkkejä ja piisameja (PohjoisSuomen Vesitutkimustoimisto 1984). Rehevöityminen ja ruohottuminen haittaavat merkittävästi etenkin Ci järven eteläosan kalastus ja virkistyskäyttöä. Tämän vuoksi sen tilan parantaminen on keskeinen tekijä suunniteltaessa Kuiva joen vesistön kehittämistä kalatalouden ja virkistyskäytön kan nalta. Lintuvesien suojeluohjelmassa suositellaan kesävedenpinnan nostamista sekä siltaaukko jen lisäämistä; lisäksi toisaalla esitettyjä kunnostustoimenpiteitä ovat mm. Kivijoen (ks. kuva 1) veden ohjaaminen eteläosan puolelle, säännöstelylaitteiden kor jaaminen kesävedenpinnan nostoon liittyen sekä vesikasvien niit to. Vesihallituksen niittokokeilujen yhteydessä Oijärvellä on niitet ty vesikasvillisuutta järvikortteikkoa ja kaislikkoa vuodes ta 1977 lähtien. Vuonna 198 aloitettiin Oijärvellä kokeilu, jonka tarkoitus oli selvittää niittoajankohdan ja niittokertojen lukumäärän vaikutus kasvustojen palautumiseen (Nybom 198, 1981, 1982 ja 1983). Oulun vesi ja ympäristöpiirissä on vireillä Ci järven kunnostuk seen tähtääviä suunnitelmia, joiden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen voidaan arvioida tehdyn kalataloudellisen perussel vityksen pohjalta (Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto 1984). Lintuvesien suo jeluoh jelman piiriin kuuluvasta Ci järven etelä osasta on tehty linnustoselvitys (Pakanen & Räinä 1987), jonka

8 6 tulokset palvelevat suojelun tarpeiden huomioonottamista kunnos tussuunnitelmassa. Tämän kasvillisuusselvityksen tilaa jana on Oulun vesi ja ympäristöpiiri, ja tavoitteena on ollut kasvilli suuskartan laatiminen, jota voidaan käyttää kunnostuksen suunnit telussa ja seurannassa, sekä Di järven eteläosan kasvillisuuden ja kasviston luonnonsuojelullisen merkityksen arvioiminen. 2 AINE ISTOJÄ MENETELMXT Oijärven eteläosan kasvillisuusselvitykseen liittyvät maastotyöt tein välisenä aikana vuonna Kiertelin järveä soutuveneellä tehden muistiinpanoja lajistosta, kasvustojen koos ta, sijainnista, tiheyksistä ja lajisuliteista. Kasvillisuuskartat luonnostelin maastossa peruskarttapohjalle (mittakaava 1:1). Tein muistiinpanoja myös rantametsän ja pensaikon kasvillisuu desta. Muisti inpano jen tueksi laadin eri puolilta tutkimusaluetta eri laisista kasvustoista näytealakuvauksia, joiden sijainnin merkit sin karttapohjille. Kultakin 63 paikalta tein viisi suuruista näytealaa, jotka sijaitsivat veneellä liikkuessani kuvan 2 a mukaisesti ja rannassa ollessani kuvan 2 1 m x 1 m b tai (kapea kasvillisuusvyöhyke) tapaan rantaviivan suuntaisesti. 2 c EEJ51L a b c Kuva 2. Selitykset: katso teksti. Näytealoilta arvioin kunkin kasvilajin peittävyyden prosentteina (asteikko+,,5, 1, 2,...,5, 7,1,15,2,25,3,4, 9, 95, 99, 1). Järvikaislalta ja kortteelta laskin versoti heyden,5 m x,5 m suuruiselta alalta (ruudun oikea alaneljän nes). Veden syvyyden mittasin kunkin ruudun keskeltä. Jokaisesta viiden alan ryhmästä yhdistin ruutujen tiedot laskemalla lajikoh taiset peittävyyskeskiarvot niiltä ruuduilta, joilla laji esiin tyi, ja laadin näin saaduista 63 kokoomanäytealasta taulukot (liite 2). Kasvillisuuskartta perustuu ilmavalokuviin, jotka otettiin tätä tarkoitusta varten (S. Estama/Tilauslento rin korkeudesta Kodak tettiin 3 VSP 66 Oy) met filmille. Karttaa varten valmis väripaperikuvaa mittakaavaan 1:42. Kuvauksen myöliäi nen ajankohta osoittautui yllättävän onnistuneeksi, sillä kulot

9 7 tuneet kasvustot erottuivat hyvin mustana näkyvää vettä vasten, ja ruskan värisävyjen perusteella oli mahdollista erottaa kasvus tojen valtalajit (sarat / järvikorte / terttualpi / järvikaisla). Haittapuolena oli, että kuvat olivat käytettävissä vasta myöhään syksyllä, jolloin niiden tulkinnassa oli tukeuduttava vain muis tiinpanoihin. Kasvillisuuden umpeenkasvun etenemistä selvitellessäni perehdyin myös Maanmittaushallituksen peruskartoitusta varten ja ottamiin mustavalkoisiin ilmakuviin, jotka oli vedos tettu kuultomuoville mittakaavaan 1:5. Keräämäni putkilokasvi ja sanffnalnäytteet on tarkistanut museon hoitaja, FL Tauno Ulvinen. Putkilokasvinimistö on Retkeilykasvion 3. painoksen (HämetAhti ym. 1986) mukainen, ja sanunalten nimet Koposen (198) mukaan. 3 TUTKIMUSÄLUEEN YLEISKUVAUS 3.1 SIJAINTI JA VÄLUMA-ALUE Ci järvi sijaitsee Kuivaniemen kunnassa Kuivajoen vesistön keski vaiheilla. Oijärveen laskee koillisesta Kivijoki, jonka suisto on maantiepenkereen luoteispuolella. Perämereen laskeva Kuivajoki alkaa Oijärvestä kaksiuomaisena, sillä osa vesistä purkautuu säännöstelykanavan kautta. Di järven etäisyys merenrannasta on n. 3 km, ja korkeus merenpinnasta n. 89 m. Valumaalueen pintaala on 139 km2, josta valtaosa on metsää ja suota. Oijärven koko vesialue on 2162 ha, josta maantiepenkereen kaakkoispuolen lintu vesialueeseen kuuluu n. 631 ha. Lisäksi suojelun piiriin kuuluu n. 75 ha maaalueita. 3.2 ILMASTO, MAA- JA KÄLLIOPERX SEKX MAISEMALLISET TEKIJXT Oijärven korkeudella termisen kasvukauden pituus on 14 vrk, ja tehoisan lämpötilan surruna 9 Vuoden keskisadanta jaksolla (Kolkki 1981). oli 6 mm (Vesihallitus 1983). Tutkimusvuonna kesäkuukausien sademäärät ylittivät jopa puolella normaalikauden keskiarvon (Ilmatieteen laitos 1987). Kallioperä Ci järven alueella on graniittia ja gneissiä. Pintamaa lajeista vallitsevat turve sekä paikoin sora, hiekka ja hieta. Luonnonmaisemaltaan alue kuuluu PohjoisPohjanmaan suolakeuteen, jossa vain muutamat joet ja harjut katkaisevat suuret suoalueet (PohjoisPohjanmaan Seutukaavaliitto 1976). Merkittävin maisemallinen tekijä Ci järven eteläosassa on Pirtti harjusta, Kaitaniemestä, Leväsaaresta ja Leväniemestä koostuva harjumuodostuma, joka erottaa Matilan, Larruias ja Mursunjärven toisistaan (kuva 3). Matilan ja Mursunjärveä, osin Lamminperää km, luonnehtii perinteinen maatalousmaisema rantaan viettävine peltoineen. Niiden osuus koko rantaviivasta on 19 %. Kesäasutus keskittyy Kaitaniemeen ja Leväniemeen. Muilta osin rantoja ympä röivät metsäiset, ojitetut suot. Muutoin kaunista maisemaa häi

10 8 joki 1 5km Kuva 1. Oijärvi sekä Kivijoki ja Kuivajoki. Katkoviiva = maantie. ritsee järven poikki pitkin Pirttiharjua rakennettu tie, jolta katsottuna vastakohta rehevän eteläosan ja pohjoispuolen aukean järvenselän välillä on huomattava. 3.3 SXXNN5STELY JA VEDENKORKEUDEN VAIHTELUT Säännöstelyohjeen mukaan Oijärven tulvaluukut avataan 1.4., ja kun vesi on laskenut tulvan jälkeen korkeudelle 89,3 m, on luukut suljettava. Järven pinta ei saa laskea alle 88,8 m. Vuosijaksolla Ci järven ylimmän ja alimman vedenkor keuden väli on ollut n. 2,5 m; yhden vuoden aikana vastaava suurin vaihtelu on ollut 1,2 2,1 Suomen Vesitutkimustoimisto 1984). m (Vesihallitus 1983, Pohjois Kevättulva on korkeimmillaan toukokuun alkupuoliskolla, minkä jälkeen vesi tavallisesti laskee keskikorkeuden alapuolelle kesä kuun aikana. Älimmillaan vesi on huhtitoukokuussa sekä lop pukesällä (Vesihallitus 1983). Tutkimusvuonna kesävedenkorkeudet olivat vähintään 1 2 cm tavallista suurempia runsaitten sa teitten vuoksi. Oijärven eteläosan järvenselillä veden syvyys on keskimäärin 1 m. Syvin kohta, 1,6 m, sijaitsee peruskartan mukaan Kaitaniemen kärjen edustalla. 3.4 VEDEN LAATU Oulun vesi ja ympäristöpiirin analyyseissä Oijärven eteläosan, kuten koko Oijärven, vesi on todettu hyvin humuspitoiseksi. Vä riarvot ovat korkeita ja rauta ja kiintoainepitoisuus sekä ke miallinen hapenkulutus suuria. Talvisin Ci järven eteläosaa vaivaa

11 9 happikato (ks. myös PohjoisSuomen Vesitutkimustoimisto 1984). Suhteellisen korkeat typen ja fosforin kokonaispitoisuudet osoit tavat järven rehevöitymistä. Esimerkiksi Mursunjärvellä kasvukau den aikana vuosina mitatut kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä jig/l, ja Matilanjärvellä vuosina välillä 33 74»g/l. Vastaavat kokonaistyppilukemat oli vat ig/1 ja pg/l. Ravinnepitoisuudet jär vistä laskevassa vedessä ovat keskimäärin korkeampia kuin sinne tulevassa vedessä, mistä on päätelty (PohjoisSuomen Vesitutki mustoimisto 1984) pohjasedimenttien vapauttavan eneirmän ravintei ta kuin niihin sitoutuu. Veden pharvot osoittavat Ci järven eteläosan veden olevan neut raalia tai lievästi hapanta. Oulun vesi ja ympäristöpiirin mit tauksissa todetut arvot ovat tavallisesti pysytelleet rajoissa 6,4 7,3. Järven pohjalle on kertynyt toista metriä paksu kerros eloperäis tä materiaalia ja mutaa, jonka alla on savensekaista liejua (ks. Insinööritoimisto PSV Oy 1984). Parissa kohtaa Mursunjärvessä oli rantavedessä näkyvillä paljasta hiekkaa. 4 TUTKIMUSALUEEN KÄSVILLISUUS Yleiskartta Oijärven eteläosan kasvillisuudesta on kuvassa 4. Yksityiskohtaisempi kasvillisuuskartta on liitteessä 1. Näyte alataulukot ovat liitteessä 2. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys rannoilta vesialueen keskiosiin on seuraava: rantametsä pensaikkovyöhyke saraikko kortteikko / mosaiikkimaiset ilmaversoisten sekakasvustot kelluslehtiset / uposlehtiset kaislikko ja kelluslehtiskasvustot. Vyöhykkeisyys on täydellisin Matilan ja Larrmasjärven madaltuneimmissa osissa. Eräät kasvustot, esimerkiksi vesisammalikot, eivät ole selvästi sidoksissa mihinkään tiettyyn vyöhykkeeseen. Valtakunnallisessa lintuvesiensuojeluohjelmassa (Maa ja metsäta lousministeriön lintuvesityöryhmä 1981) ilmoitetaan luhta ja ilmaversoiskasvillisuuden pintaalaksi 63 ha, avovesialueen 628 ha ja pensaikko ja rantametsäalueiden alaksi 15 ha. Luhta ja etenkin ilmaversoiskasvillisuuden valtaama ala on kuitenkin mai nittua huomattavasti suurempi. 4.1 TXRKEIMMXT KASVILLISUUSTYYPIT Rantametsät Havupuuvaltaisia kangasmetsiä on lähinnä Kaitaniemessä ja Mati lanjärven pohjoispuolella. Metsätyypiltään ne edustavat puolukka mustikkatyypin kankaita. Kokonaan suojelualuevarauksen piiriin kuuluvassa Kaitaniemessä on keskellä soistuvia, korpisia painan teita. Lehtipuuvaltainen (hieskoivu, haapa, pihlaja) reunus rajaa myös puolukkamustikkakankaita järvelle päin.

12 1 1. Othavaan 2. OijärveLIe 3. Pirttiharju 6. Kaitaniemj 5. Jokiniemi 6. Katosoja 7. Kojamonnieni 8. Lammassaaci 9. Lammasperä 1. Savikoukku 11. Niemi 12. Leväsaarj 13. Leväniemi 14. Leväoja 15. Kuurjnsuo 5m 16. Sankiperänranta 17. Riivatunperä 18. Pajusaari 19. Lamminsatmi 2, Savioja Mursunjärvi Kuva 3. Tutkimusalue Di järven paikannimet. eteläosa sekä tekstissä esiintyvät Lähes kaikki järveä ympäröivät metsät ovat melko nuoria, voimak kaasti kulttuurivaikutteisia hieskoivikkoja. Hieskoivun ohella on varttuneimmissa metsissä usein yksittäisiä kuusia ja mäntyjä. Pensaskerrosta etenkin rannan tuntumassa luonnehtivat paatsama, pihlaja ja pajut. Kenttäkerroksen kasvipeite on epäyhtenäinen; kasvittomia aukkoja on runsaasti varsinkin tiheimmissä koivikois sa. Valoisilla, vähäpuustoisilla paikoilla esiintyvä niittymäinen kasvillisuus kulttuurilajeineen kertoo rantametsien menneisyydes tä laitumina, heinäniittyinä ja hakamaina. Tavanomaiseen lajis toon kuuluvat mm. nurmilauha, nurmirölli, siniheinä, niittynur mikka, jouhivihvilä ja mesimarja. Tuoreen kangasmetsän kasvillisuus on metsäsukkession edetessä valtaamassa alaa niittykasveilta. Juolukka on kangasmetsän la jeista tavallisesti runsain; yleisiä ovat myös mustikka, metsä tähti, kultapiisku, oravanmarja, metsälauha ym. Pohjakerroksessa

13 11 korpikarhunsammal, joka pai on niukalti sanunalia poikkeuksena koin muodostaa jopa ilmakuvissa vihreinä näkyviä laajoja patjoja. Savi koukun kärjessä, Leväsaaressa ja Laminasjärven lounaislaidalla. Kahdessa viimeksi mainitussa paikassa on komeaa monirunkoista, Maisemallisesti tärkeimmät metsät Kaitaniemen lisäksi ovat puistomaista koivikkoa. Poikkeuksellisen rehevä, lehtomaisen vaikutelman antava aluskasvillisuus on Kuurinsuon luoteispuoli sella koivumetsäpaistalla: valtalaji on viitakastikka, jonka seu rassa kasvavat mm. sudenmarja, metsäalvejuuri, mesiangervo ja monet rantakasvit, esim. ranta ja terttualpi, luhtavuohennokka Komeaa rantapuustoa on myös Matilanjärven poh ja rönsyleinikki. joisrannalla (vanha haaparivistö laidunrannan vieressä), Niemessä (kauniita mäntyjä niinikään laidunrannassa) ja Mursunjärven koil lisrannalla (komea kuusikko rantaan viettävällä rinteellä) Pensaikot Vesialueita reunustavat pensaikot olen jakanut kolmeen ryhmään: 1) rantatöyräillä kasvava kapea pensaikkovyö, 2) kuivat, pensaik koiset (metsittyvät) heinäniityt (entiset laitumet, rantaniityt, pakettipellot ym.) ja 3) alavien rantojen pensaikkoluhdat, joista viimeksi mainitut käsittelen soistuneitten rantojen yhteydessä. Lintuvesien suojeluohjelmassa pensaikkovyöhykkeen pituudeksi on arvioitu n. 6 8 % koko rantaviivan pituudesta (252 km, saaret 1,9 km) ja leveydeksi enimmillään yli 1 m. Oijärven eteläosan rannoille on luonteenomaista heti vesirajan jonka reunoilla ja laella kasvava pajukko jää tavallisesti melko kapeaksi vyöhykkeeksi rantametsän tuntumasta nouseva rantatörmä, tai pellon ja saraikon väliin. Jos saraikkovyöhyke on hyvin kapea tai puuttuu, pajut kaartuvat töyräältä suoraan veden ylle. Kiiltopaju ja pohjanpaju ovat tavallisirranat lajit, mutta hieskoi vu, pihlaja, haapa ja paatsama saattavat myös kasvaa rannan pensastossa. Pajukkoisen törmän kenttäkerroksessa esiintyvät monet niin heinäniittyjen kuin rantojenkin lajit. Kurjenjalkaa on yleensä runsaasti, ja vakiolajistoon kuuluvat myös terttualpi, suoorvokki, jouhivihvilä, mesimarja, korpi ja viitakastikka sekä vesisara (ks. liite 2). Kivikkoisilla, kangasmetsään rajau tuvilla törmillä tyypillinen lajiyhdistelmä on kanerva, juolukka, siniheinä ja paikoin myös kielo. Muutamissa kohdin Lannas ja Matilanjärveä, Mursunjärven rannoil la ja Lammiinsalmessa aivan vesirajassa kasvavat kookkaat pajut estävät täysin veneellä liikkujaa rantautumasta. Pensoittuvia pakettipeltoja, entisiä heinäniittyjä ja laitumia on runsaasti eri puolilla aluetta. Osa niistä kasvaa jo tiheää koivikkoa, mutta kuiva, heinäinen niitty pajurykelmineen ja siel lä täällä kasvavine lehtipuineen on vielä tavanomainen näky. Lehtipuu on tavallisesti hieskoivu, pensaikossa on kiilto ja pohjanpajun seassa myös pihlajaa ja paatsamaa. Kenttäkerros on mättäistä, niittylauhavaltaista, ja korpikastikkaa voi esiintyä laajoina kasvustoina. Kuivilla päivänpaahteisilla aloilla on matalia heiniä: punanataa, nurmirölliä, niittynurmikkaa. Yleisiä

14 12 ruohovartisia ovat mesiangervo, lehtovirmajuuri, mesimarja, tysuolaheinä, siankärsämö sältäen niin kulttuuri ym. kuin kasveja. Pensaikkoisia niittyjä ja Pajusaaressa ja sekä Lammassaaressa. Lamasjärven Lajisto on sangen vaihtelevaa niit si kangasmetsälajejakin sekä saraniityn on Mursunjärven Kojamonniemessä, Savikoukussa eniten rannoilla Soistuneet rannat Suuri osa Ci Monin sekä Mursunjärven koivurnetsävyön Sen sekä ojitettuja soita. lounaispuolella reunustavan räme. ja varsille järven eteläosaa ympäröivistä maista paikoin, varsinkin takana lounaisrannalla, suo on Lairmasjärven länsi aukeaa metsäisiä, ja rantaa tavallisimmin ojitettu sijaan alavat, luhtaiset rannat keskittyvät ojansuihin muutamille lyhyille rantaosuuksille. nat olen tässä eritellyt vaikeakulkuisiksi pensaikkoluhdiksi näitä avoimerrmiksi luhtien ulkopuolelle. Luhtaran sekä luhtanevoiksi. Puhtaat saraikot olen jättänyt Pensaikkoluhdat ovat vesirajan tuntumassa kasvavia tiheitä koja, jotka vaihettuvat järvelle päin vesisaraikoksi tosojan suu, näyteala masperä, kasvaa ala 13). Kenttäkerros tai rajoittuvat suoraan avoveteen aukkoinen, sarat saattavat matalassa vedessä hyllyvinä mättäinä, jolloin vesikasvillisuuden raja epämääräiseksi (Lamasjärven eteläi sissä lahdelmissa ja Matilanjärven koillisrannalla). pullosaran ohella kurjenjalka voi esiintyä useita muita pi, raate, vehka, te, vesikuusi jne. Pohjakerros 1uhtasairnialista. ja ja runsas, ja valtalajien seurassa ja vesikasveja: terttual rantakukka, jouhivihvilä, harmaasara, Hyvin pajuk (esim. Ka 6) (Lam on luhta käy Vesi on suo, ranta järvikor on koostuu okarahkasarrmal kasvaa luh on Lamrnasjärven Lamminsalmen sekä Larrminperän yleinen sekin epäyhtenäinen ja tyynymäisinä mättäinä; lehtisarrmalista tavallisirnmat ovat luhtakuiri ja tasirppisamal. Ohutturpeisia pensaikkoluhtia varrella etelä itä ja länsirannoilla, ja koillispuolella, erityisesti Saviojan rantamilla. Pensaikkoluhdat vaihettuvat usein maalle päin eräänlaiseksi taiseksi nevakorveksi (suotyypit: ks. Eurola suorantoja kenttäkerroksessa heinien ja Lamminperän mm. on ennen laidunnettu, muiden luh & Kaakinen 1978). mikä näkyy vieläkin niittylajien runsautena. Leväojan luhtanevaa, vamalla jupensaat tihenee, ja rannoilla joka on leveänä reunoiltaan etenee pinnanmyötäisesti (näyteala 28). Matalat, yksittäiset muodostavat sekaan indifferentit lajit (Eurola kenttäkerroksessa: (5 1 m) vyöhykkeenä umpeenkas pohjan kauempana myös & Kaakinen 1978) enemmistönä pullo, riippa mukana mm. hyllyvää ja kiiltopa pensaskerroksen, joka ilmestyy nuoria hieskoivuja. Nevalajit ja mm. järvikorte. Luhtaisuutta ilmentävinä lajeina ovat vesirajasta ja mutasara, luhtavilla ja ovat kurjenjalka, terttualpi, rentukka ja luhtakastikka. Pohjaa peit tää yhtenäinen tama Leväojan la. hyllyvä pinta. okarahkasarrmalen rahkasanmalen Matala on myös Lamminperän kaakkois itärannal rantojen ohella ja yleisen ja harvapajukkoista luhtanevaa ja muodos

15 3 5 m EJ, Ipiiri Iv E1 havumetsa 1/ metsanen suo F heinäniitty, LLJ pakettipetto j pensaikkoinen tuhtaneva saraikko / mosaiikkjmaiset itmaversojs kasvustot 1 kocttei kko järvikis[a -kettustehtjskasvustot kettustehtiset (,( ) Kuva 4 Tutkimusalueen kasvillisuuden yleiskartta ja yksityiskohtaisen kasvillisuuskartan (liite 1) karttalehtijako (a e).

16 Saraikot Valtakunnallisessa lintuvesiensuojeluohjelmassa on arvioitu sara niittyjen osuudeksi 6 8 % Oijärven eteläosan rantaviivan pituudesta ja saravyöhykkeen leveydeksi enirrirnillään 2 1 m. Rantapensaikkoja reunustava saravyö on useirrniten kapea (5 m) ja paikoin jopa puuttuu 1 tällöin avovesi yltää suoraan paju kon reunaan ja matalassa vedessä kasvaa vain yksittäisiä sara tuppaita pajujen välissä. Matilan ja Lammasjärvellä on muutama jopa hehtaarin laajuinen saraniitty. Mursunjärveltä laajat sarai kot puuttuvat, ja Lamminperän rantoja reunustaa paikoin leveäkin, mutta uloimmilta osiltaan repaleinen saraikko. Saraikkojen osuus vesipintaalasta on Matilanjärvessä n. 8 %, LarruTiasjärvessä saman verran, Mursunjärvessä n. 2 kasvavat noin,5 m syvyydessä. % ja Laminperässä n. 13 %. Saraikot Saravyöhykkeen lajisto on melko niukka (ks. näytealat, liite 2). Vesisara on tavallisesti valtalaji, joskus myös pullosara. Pai koitellen löytää muiden sarojen seasta viiltosaran. Kurjenjalkaa saattaa olla hyvinkin runsaasti; monin paikoin olisi aiheellista puhua sarakurjenjalkaniityistä. Kurjenjalka esiintyy runsaana varsinkin pullosaran seurassa. Toinen saraikkojen vakituinen seoslaji on terttualpi, mutta sen peittävyys jää aina pieneksi. Lammasjärven maatuville länsietelärannoille ovat ominaisia rehe vät saratuppaat, joiden väliin jää matalia kelluslehtisten ja vesisamrnalten täyttämiä vesiaukkoja. Korkeille mättäille ovat sarojen sekaan juurtuneet monet lajit: edellä mainittujen lisäksi rantakukka, myrkkykeiso, rantamatara, vehka ja vesikuusi ovat tavallisirrunat. Tällainen kasvillisuus on lähellä sara ja ruoho luhtia ja huomattavan rehevää verrattaessa sitä esimerkiksi Kaitaniemeä kiertävään saravyöhön. Paikoin saraikkoihin kertyy runsaasti tulvan, tuulien ja aallokon tuomaa kuollutta kaislaa, joka kevyenä kelluu pitkään saraikossa ennen kuin painuu pohjaan. Kaislan kulolla on selvä, harventava vaikutus saraikkoon, ja pohjaan painuttuaan se edistää madaltu mista ja umpeenkasvua. Varsinkin Jokiniemen, Matilanjärven poh joisrannan, Kaitaniemen, Leväsaaren ja Leväniemen kärjen rannat näyttävät keräävän runsaasti kuloa. Suurimassa osassa rantaviivaa saraikko rajoittuu suoraan avove teen tai kelluslehtisten vyöhykkeeseen. Umpeenkasvaneilla alueil la Matilan ja Lammasjärvessä saraikkoa reunustaa monin paikoin kortteikko tai ilmaversoisten sekakasvusto Kortteikot Ruokomaisten lajien vyöhykkeestä on lintuvesiensuojeluohjelmassa arvioitu kortteen osuudeksi 6 % ja järvikaislan 4 %. Ärvioisin näiden lajien suhteet nykyään pikemminkin päinvastaiseksi, ja todennäköisesti järvikortteen osuus on vieläkin pienempi. Kort teikkojen osuus vesialueen pintaalasta on Matilanjärvessä n. 4 %, Lammasjärvessä myös n. 4 %, Mursunjärvessä n. 2 % ja Lam minperässä n. 1 %. Laajimmat järvikortevaltaiset kasvustot ovat

17 15 Jokiniemen kyljessä, Lammasjärvellä sekä Mursunjärven luoteis osassa. Rannan vyöhykkeisyydessä kortteikot sijoittuvat saraikko jen ulkopuolelle, alle puolen metrin syvyydestä noin metrin sy vyyteen. Järvikorte esiintyy joko puhtaina kasvustoina tai yhdessä tert tualpin tai kelluslehtisten kanssa fliite 2). Kortteen seassa voi olla myös runsaasti vesisammalia, erityisesti järvikuirisammalta, lampisirppisannalta ja upposirppisairnnalta. Näytealoilta mittaa mieni versotheyksien keskiarvot vaihtelivat välillä versoa/,25 m. Keskimäärin alliaisiirunat versotiheydet olivat n.,9 m syvyydessä ja suurimmat,3,5 m syvyydessä. Terttualpi on hyvin yleinen järvikortteen seuralainen madaltu neilla ja pitkälle umpeenkasvaneilla alueilla. Järvikortetert tualpikasvustot ovat keskittyneet Lammasjärven etelä ja länsirannoille, missä niitä esiintyy rinnan mosaiikkimaisten ilmaver soiskasvustojen kanssa. Järvikortekelluslehtiskasvustoissa kortetiheydet ovat melko al haiset, keskimäärin 31 45). Tällaisia kasvustoja on noin,8 45 versoa/,25 n (näytealat 15, 42 ja 1, m syvyydessä kohta laisen väljillä vesialueilla Savikoukun ja Niemen edustalla sekä Leväsaaren eteläpuolella. Kortteen seurassa kasvavia kelluslehti siä ovat pohjanluinme, konnanulpukka, ulpukan ja konnanulpukan risteymä ja palpakot. Kortteikot saattavat tuulen, jään tms, vaikutuksesta irrota poh jasta ja ajautua rantaan. Kelluvat lautat tarjoavat kasvupaikan monille rantakasveille, mikä oli havaittavissa Leväsaaren etelä rannalla M o s a i i k k i m a i s e t i 1 m a v e r s o i s t e n sekakasvustot Mosaiikkjmaiset ilmaversoiskasvustot ovat monimuotoisia ja moni lajisia hyvin matalien ja pehmeäpohjaisten vesien kasviyhdyskun tia, jotka ovat lähellä luhtakasvillisuutta. Oijärven eteläosassa näitä kasvustoja on lähinnä Jokiniemen vierustalla hyvin lähellä maantietä sekä Lammasjärven länsiosassa. Matilanjärvessä niiden osuus on n. 2% ja Lammasjärvellä n. 6 % vesialueesta, ja ne sijaitsevat välittömästi saraikon ulkopuolella. Mosaiikkimainen kasvillisuus koostuu ilmaversoisten vesikasvien muodostamista, usein yksilajisista vegetatiivisesti leviävistä pienehköistä laikuista ja näiden välisistä matalista vesisamma lien täyttämistä vesiaukoista (ks. liite 2). Terttualpi, jär vikorte ja sarat ovat yleisimät ilmaversoiset, mutta myös vesi kuusen, vehkan ja ratamosarpion pienet kasvustot ovat tavallisia. Veslaukoista sairunalten (mm. lampisirppisarnrnal) seasta löytää usein pikku ja isovesiherneen. Jalan tällaisissa kasvustoissa on mahdoton liikkua, ja kevyesti uivalla ruuhellakin se on hyvin vaikeaa osittain runsaasti kertyneen kaislakulon takia. Mosaiikkimaisuus on hyvin epävakaitten olosuhteitten aiheuttamaa. Kasvustot ovat löyhästi tai ei ollenkaan juurtuneita pehmeään

18 16 pohjaan. Ne joutuvat helposti esimerkiksi jäiden rikkomiksi, jolloin syntyy aukkokohtia, tai tiukemmin juurtuvat lajit valtaa vat niitä J ä r v i k a i s 1 a s uus k e 1 1 u s 1 e h t i s k a s v i 1 1 i Tutkimusalueen keskeiset järvenselät on vallannut järvikaislakas vustojen ja niiden välisissä vesiaukoissa kasvavien kelluslehtis ten muodostama kasvillisuus. Matilanjärvessä kaislikon luonnehti ma kasvillisuus kattaa n. 5 % koko vesialueesta, Lammasjärvessä n. 34 %, Mursunjärvessä n. 5 % ja Lamminperässä n. 6 % (pro senttiosuudet sisältävät niin kaislasaarekkeet kuin niiden väli set kelluslehtisten kasvustot ja vesiaukot). Kaislikot eivät ulotu rantaan asti, vaan niiden ja saraikon tai kortteikon väliin jää yleensä vähintään 5 1 m leveä ilmaversoisista vapaa vyöhyke. Todennäköisesti tämä vyöhyke on jäiden aikaansaannosta, sillä kevättalvella, kun vedenkorkeus on alimmillaan ja vesitila vuus pienimmillään, yltävät n. 6 cm paksut jäät matalassa ranta vyöhykkeessä pohjaan asti ja vahingoittavat kaislan juurakoita (ks. Vesihallitus 1983). Järvikaisla muodostaa lajille tyypillisiä rengasmaisia kasvusto ja, jotka laajenevat reunoilta ulospäin. Tiheimmissä kasvustoissa renkaat ovat menettäneet muotonsa ja kasvavat kutakuinkin kiinni toisissaan, jolloin väliin jää vain pieniä aukkoja. Veneellä läpipääsemättömiä kaislikoita on Matilanjärven länsija Mursun järven luoteisosassa. Jonkinlainen tihentymä on myös Lammasjärven keskellä. Matilanjärvellä kaislikkoon on niitetty kulkuväyliä Jokiniemen ja Kaitaniemen rantojen suuntaisesti. Kaislikoiden harvimmissa osissa saarekkeiden etäisyys toisistaan on 1 2 m, ja niiden välissä on runsaasti avovettä. Kaislikon tihetessä myös kelluslehtiskasvustot muuttuvat yhtenäisemiksi, Laajalti harvaa kaislikkoa on esim. Mursunjärven perukan tuntumassa. Järvikaislasaarekkeista mitatut keskimääräiset versotiheydet vaihtelivat välillä 5-49 versoa/,25 m2. Enimmillään versojen lukumäärä oli 9 kpl/,25 m2 pohjasta irronneella mättäällä. Veden syvyys kaislikon kasvualueilla on,8 1,5 m. Kaislasaa rekkeen kohdalla on tavallisesti,3,4 m matalampaa kuin viereisessä avovesiaukossa. Kelluslehtisten lajikoostumus järvikaislasaarekkeiden ympärillä vaihtelee osaalueittain. Pohjanlummetta on eniten tiheissä kais likoissa, joten se on runsain kelluslehtinen Matilanjärven ja Mursunjärven umpeenkasvaneimmissa osissa. Uistinvita on pohjan lumpeen ohella Matilanjärven valtalaji, mutta ei esiinny yhtä runsaana muissa järvissä. Ulpukka sekä ulpukka x konnanulpukka ovat melko runsaita muualla paitsi Mursun järven kaislikoissa. Konnanulpukka on yleinen kaikilla alueilla, ja erityisen runsaas ti sitä on Mursunjärvessä. Palpakot puuttuvat tiheimmistä kaisla kasvustoista. Lamminperässä järvikaislan ympärillä kasvavat poh janlumme, konnanulpukka ja ulpukka. Vesiaukoissa kasvavat usein myös ahvenvita ja vesisammalet. Eri

19 17 tyisesti vanhoissa kaislakasvustoissa juurakot irtoavat usein pohjasta ja muodostavat kelluvia mättäitä, jotka jäävät paikoil leen muiden kasvustojen sitomina tai ajelehtivat rannoille. Lau tat muodostavat sopivan kasvupaikan monille rantakasveille, jol loin ne lujittuvat entisestään. Madaltuneilla vesialueilla, kuten Lalrffnasjärvellä ja Mursunjärven luoteisosassa, korte on tunkeutu nut vähin erin kaislasaarekkeiden väliin Kelluslehtisten kasvustot Ilmaversoisista vapaa 5 1 m leveä rantoja kiertävä vyöhyke kasvaa puhtaita, yhden lajin muodostamia tai monilajisia, väljiä kelluslehtiskasvustoja. Yksinomaan tässä vyöhykkeessä esiintyviä lajeja ovat vesitatar ja kelluskeiholehti. Ensin mainittua löytyy vain Matilanjärvestä, mutta kelluskeiholeliden nauhamaiset sarai kon ulkoreunaa kiertävät kasvustot ovat yleisiä koko alueella Lamminperää lukuun ottamatta. Myös ulpukka suosii tätä vyöhykettä ja muodostaa monin paikoin puhtaita rannan suuntaisia kasvustoja. Palpakot (siimapalpakko; mahdollisesti myös heinäpalpakko ja näiden lajien risteymät) ovat runsaimmillaan Mursunjärvellä, missä ne esiintyvät laajoina kasvustoina muutoin avoimilla vesi alueilla. Muuallakin ne ovat yleisiä, mutta kasvavat useimmiten muiden lajien seurassa. Konnanulpukka, joka on hyvin yleinen kaikkialla, viihtyy parhaiten samanlaisilla kasvupaikoilla kuin palpakot. Uistinvita ja pohjanlumme sen sijaan esiintyvät lähes yksinomaan suojaisilla paikoilla mieluiten järvikaislan joukossa Uposlelitisten kasvustot Uposlehtisillä vesikasveilla on vähäinen osuus Oijärven eteläosan kasvillisuudessa. Ahvenvita on yleinen koko alueella, ja sen harvahkot kasvustot seurailevat rantaviivaa melko matalassa ve dessä. Tylppälehtivita esiintyy yksittäin tai pienehköinä kasvus toina matalissa, suojaisissa rantavesissä. Pienet puro ja heinä vitakasvustot ovat keskittyneet ojansuihin virtaavaan veteen. 4.2 OSÄ-ALUEKUVAUKSET Matilanjärvi Matilanjärveä (liite 1) rajaavat etelässä metsäiset Kaitaniemi ja Leväsaari. Itä ja koillisrantoja reunustavat peltoaukeat ja niiden väliset lehtimetsäiset palstat. Pohjoisrantaa ja Joki niemeä luonnelitivat yhden talon pihapiiriä ja rantalaitumia lu kuun ottamatta lehti ja kangasmetsät. Rehevä järvikaislakellus lehtiskasvillisuus peittää Matilanjärven selän. Kaitaniemen ja Jokiniemen rantojen suuntaisesti kaislikkoon on niitetty kulku väyliä. Jokiniemen rannassa on leveälti saraniittyä sekä kort teikkoja ja monilajisia ilmaversoisten sekakasvustoja, jotka osoittavat voimakasta umpeenkasvua. Maatuvaa ja ruohottunutta rantaa on myös eräässä koillisrannan suo jaisessa lahdekkeessa. Leväojan suulla kasvaa laajalti saraikkoa ja kortteikkoa; itse Leväojaa reunustaa leveä luhtaneva. Matilanjärvessä ilmaversoisen

20 18 kasvillisuuden (saraikot mukaan lukien) peittämän pintaalan suhde vapaaseen tai pelkkien kelluslehtisten peittämään vesialaan on arviolta 2:1. Kaislasaarekkeiden väliset vesiaukot on tässä laskettu mukaan ilmaversoiskasvillisuuteen. Lammas järvi Lammas järven rannat ovat kauttaaltaan kangas tai lehtimetsiä ja suornetsiä. Vesialueen keskellä kukoistavat järvikaisla ja kellus lehtiset ei kuitenkaan yhtä tiheinä kasvustoina kuin Matilan järvellä. Rantoja kiertää yhtenäinen kellusiehtisten vyöhyke. Läntinen perukka on pitkälle madaltunut: pohjaa peittää paksu vesisammalkerros, ja ilmaversoisten kasvustot saraikot, kort teikot ja monilajiset, aukkoiset sekakasvustot ovat laajat ja rehevät. Lammasperässä on niukasti ilmaversoisia, eikä yhtään vesisanmlalia. Lanunassaaren, Savikoukun ja Kaitaniemen välisillä vesillä on harvaa kortteikkoa. Ilmaversoisten valtaamien vesi alueiden suhde vapaisiin vesialueisiin on karkeasti arvioiden 1:1, ilmaversoisten osuus on ehkä hieman suurempi. Mataluus ja rantavesien luhtamainen vesikasvillisuus antavat aihetta pitää Lammasjärven umpeenkasvua osaalueista pisimmälle ehtineenä. Mursun järvi Mursun järven perukkaa ja lounaissivua reunustaa yksitoikkoinen pensaikko- ja lehtimetsävyö. Koillisrannalla Leväniemen jatkeena on maatalousmaisemaa, ja Niemessä on kaunista laidunnettua taa. Järven luoteisosa on voimakkaasti umpeenkasvanut: laajat järvikaislakelluslehtiskasvustot ovat tiheimmillään Niemen, Le väsaaren ja Leväniemen välisillä vesialueilla. Samoilla seuduilla kasvaa myös kortteikkoja. Kaislikko harvenee perukkaa kohti, ja Pajusaaren kaakkoispuolella on vain yksittäisiä tuppaita. Lou naisrannalla kaislikko on lähempänä rantaviivaa kuin koillisran nalla. Perukassa kasvaa laajalti konnanulpukkaa ja palpakkoa. Saraikot kiertävät rantoja kapeana vyöhykkeenä, ja Kuurinsuon rajaa laskevan ojan suistoon kertyneelle lietteelle ja hienolle hiekalle on muodostunut saroja, heiniä ja järvikortetta kasvava tulvaniitty. Ilmaversoiskasvillisuuden suhde avoveteen on Mursun järvellä n. 1:1 ilmaversoiskasvillisuudeksi on luettu myös harvassa kasvavat kaislasaarekkeet ja niiden väliset vesiaukot. Lanuninsalmi ja Lamminperä ran Lanuninsalmi on tiheän koivikon ja suometsän reunustama, ulpukoita kasvava uoma. Lamrninperän länsirannalla on vii jelyksiä, ja itä pohjoisrannalla soistuneita lehtipuuvaitaisia metsiä. Keskellä vesialuetta on jonkin verran kaislikkoa ja kelluslelitisiä, ja sen reunoja kiertävät ulpukkakasvustot. Kortteikkoa on vähän Lammin perän luusuassa. Saraniityt ovat luhtaisia ja reheväkasvuisia, ja Savio jaa reunustaa luhtainen pensaikkovyö. Ilmaversoiskasvilli suuden ja avoveden suhde on n. 1:4. 5 KÄSVILÄJISTO Putkilokasveja kartoitetulta alueelta löytyi 133 taksonia (laji

21 19 luettelo: liite 3). Näistä 25 on Toivosen (1981) luettelossa mainittuja vesikasveja. Lisäksi usein vedessä tavattavia ranta kasveja lajistossa on 12. Vesisammalia löytyi neljä lajia ja näkinpartaisia yksi. Rannan ja suon sammallajistosta ei näytealo jen ulkopuolella tehty järjestelmällisesti muistiinpanoja eikä kerätty näytteitä. 5.1 VESIKASVIT JÄ TXRKEIMMXT RANTAKASVIT Seuraavassa on lyhyesti luonnehdittu kartoituksessa tavattu jen vesi- ja tärkeimpien rantakasvien kasvupaikkoja sekä yleisyyttä ja runsautta Oijärven eteläosassa. Kirjainlyhenne kasvin nimen perässä merkitsee lajin ravinteisuusvaatimuk sia Toivosen (1981) mukaan: oligotrafentti (o), mesotrafentti (m), eutra fentti (e) ja indifferentti ti). Lajien yleisyys ja runsaus (y:r) on esitetty asteikolla 17. Yleisyys: 1 = hyvin harvinainen, 2 = harvinai nen, 3 = melko harvinainen, 4 = satunnaisesti, 5 = melko yleinen, 6 = yleinen, 7 = hyvin yleinen. Runsaus: 1 hyvin niukasti, 2 = niukasti, 3 = melko niukasti, 4 = sirotellusti, 5 melko runsaasti, 6 = runsaasti, 7 = hyvin runsaasti. VESIKASVIT Pikkulimaska (Lemna minor), (m)e. 3:1. Laimuasperässä, Riivatunperässä ja Lainminperässä saraikon / kortteikon seassa. Pikkuvesiherne futricularia minor), i. 4:3. Matalilla, suojaisilla vesi alueilla vesisammalten ja ilmaversoisten joukossa. Lamnasjärven perukka, Jokiniemi. Isovesiherne tri. vulgaris), i. 6:4. Ilmaversoiskasvillisuuden ja saraikon aukkokohdissa matalassa vedessä. Pikkuvesitähti (Callitriche palustris), m. 4:3. Ilmaversoiskasvillisuuöen vesiaukoissa, laidunrannoilla ja ojansuissa matalassa vedessä. Useimien kelluslehtisenä. Purovita (potarroqeton alpinus), o-i. 3:4. Katosojassa ja Saviojassa mata lahkossa, virtaavassa vedessä. Heinävita (P. gramineus), om. 3:4. Leväojassa. Tylppälehtivita fp. obtusifolius), e. 4:4. Matalassa, suojaisessa ranta vedessä, saramättäiden välisissä poukamissa. Matilanjärven koillisranta, Lanmasjärven länsiosa, Mursunjärven lounaisranta. Ahvenvita (P. perfoliatus), i. 6:5. Eniten rantojen ja kaislikon välises sä väljän veden vyöhykkeessä melko matalassa vedessä. limäruoho (Subularia aguatica), om. 1:1. Rantaan ajautuneella kaislan juurimättäällä hyvin matalassa vedessä. Sankaperänranta. Näkinparta (Nitella flexilis), me. 3:3. Kaislikon aukkokohdassa, mata lassa vedessä saraikon ulkopuolella. Mursunjärvi. Ulpukka fnuphar lutea), i. 7:6. Suurimmat puhtaat kasvustot rantaviivan suuntaisesti ilmaversoisista vapaalla vyöhykkeellä. Konnanulpukka (Nuphar pumila), om. 7:7. Mursunjärvellä erityisen runsas. Nuphar lutea x pumila. 6:5. Eniten suojaisilla kasvupaikoilla, myös melko laajoina kasvustoina.

22 2 Pohjanlumme fnyjphaea candida), i. 6:6. Lähes puuttuu avoimilta vesi alueilta, runsainnnillaan tiheän kaislikon aukkokohdissa. Halkaisijaltaan n. metrin suuruiset, lautasmaisen pyöreät kasvustot tunnusomaisia. Vesitatar fpolygonum amphibium), me. 3:4. Maakasvina yksittäin saraikos sa ja rantapensaikossa. Vesikasvina Kaitaniemen pohjoisrannalla parina muutaman aarin kasvustona. Uistinvita (Potamogeton natans), i. 6:5. Runsaimillaan Matilanjärvellä. Kelluskeiholehti (Sagittaria natans), me. 6:5. Keskimäärin,5 m syvyy dessä saraikkovyöhykkeen ulkopuolella. Suosii laidunrantoja. Siimapalpakko (parganium gramineum), m. 7:7. Fertiilejä versoja löytyi määritystä varten Kaitaniemen eteläpuoleiselta tyveltä. Suurin osa kas vustoista steriilejä. Siimapalpakon ohella kasvustoissa on saattanut olla heinäpalpakkoa (5. angustifolium) sekä mainittujen lajien risteymää; mahdollisesti myös rantapalpakon (5. emersum) risteymiä tt. Ulvinen, suull. ilm.). Ratamosarpio fälisma plantagoaguatica), me. 3:3. Aukkoisissa ilmaver soisten sekakasvustoissa. Matilan ja Lalunasjärvi, Mursunjärvessä laidun rannalla. Rantaluikka feleocharis palustris), o(i). 4:4. Harvoina kasvustoina saraikkovyön ulkopuolella. Matilanjärven pohjoisranta, Kaitaniemi, Levä saari, Leväniemi, Niemi. Järvikorte (Eguisetum fluviatile), i. 7:7. Seoslajina rantaluhdissa sekä tiheinä kasvustoina inatalilla vesialueilla sekä maatuvilla rannoilla saraikon ulkopuolella. Vesikuusi (Hippuris vulgaris), i. 4:4. Matalan veden aukkoisessa ilmaver soiskasvillisuudessa. Terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), i. 7:6. Pensaikoissa ja saraikoissa pieninä peittävyyksinä; maatuvilla rannoilla matalassa vedessä tiheinä kasvustoina yksin tai yhdessä kortteen kanssa. Myös pohjasta irronneilla, kelluvilla kaislamättäillä ym. vastaavilla paikoilla. Järviruoko (Phragmites australis), i. 3:4. Seoslajina harvassa saraikossa Leväsaaren rannassa, pieniä kasvustoja Leväniemen etelärannassa ja Mur sunjärven keskellä. Yksittäisiä versoja Lamasjärvellä. Järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), i. 7:7. Tunnusomainen laji koko kartoitetulle alueelle. Järvien keskellä erillisistä saarekkeista muodos tuvina kasvustoina. Puuttuu n. 5 1 m levyiseltä rantaviivan suuntai selta matalan veden vyöhykkeeltä. Rantapalpakko (Sparganium emersum), me. 3:4. Määritys perustuu sterii leihin, pystyihin versoihin ja lehtiin. Leväojan suu, Kuurinsuon ranta, Savioja ja Laifusinperä. Järvikuirisasusal fcalliergon megalophyllum), m. 6:6. Suojaisissa, maatu vissa lahdelmissa sekä syveinmässä vedessä ilmaversoiskasvillisuuden seas sa muiden vesisanunalten joukossa. Upposirppisammal tlrepanocladus teninervis), me. edellä. Lammasjärvi. 4:6. Kasvupaikat kuten Äapasirppisammal (Warnstorf ja procera), om. 2:4. Lampisirpplsamalen seassa. Matala allikko Jokiniemessä maantien varressa. Lampisirppisammal (W. trichophylla), om. 6:7. Maatuvissa lahdelmissa runsaina patjoina; myös ilmaversoiskasvillisuuden seassa. RANTAKASVEJA Viiltosara (Carex acuta), me. 4:4. Vesisaran seassa. Vesisara fc. aguatilis), m. 7:7. Saraikkojen valtalaji.

23 21 Pullosara (C. rostrata), i. 6:5.Muutarnin paikoin saraikossa valtalajina erityisesti laajojen saraniittyjen sisimissä osissa. Luhtasara fc. vesicaria), me. 1:1. Vesirajassa kelluvalla mättäällä. LanTnassaari. Vehka (Calla palustris), nvi. 6:4. Märissä, pensaikkoisissa rantaluhdissa sekä suojaisissa rantavesissä muun Urnaversoiskasvillisuuden aukkokohdis sa. Myrkkykeiso tcicuta virosa), m. 6:4. Rantaviivan tuntumassa kelluvilla sarainättäillä ym. luhtaisilla paikoilla. Rantakukka (Lythrum salicaria), m. 6:4. Rantapensaikko ja saraikkovyö hykkeen laji. Erityisen rehevänä kelluvilla, luhtaisilla saramättäillä. Usein myös kaislajuurakkojen muodostamilla lautoilla. Raate (Menyanthes trifoliata), om. 5:5. Rantapensaikoissa, luhdissa ja luhtanevoilla. Vesikasvina satunnaisesti ilmaversoisten sekakasvustoissa matalassa vedessä. Kurjenjalka (ptifla palustris), i. 7:6. Rantapensaikot, saraikot, luhtaiset suot. Ei varsinaisesti vedessä kasvavana Elomuotoryhmistä ja lajien kasvu paikkavaatimuksista Oijärven eteläosan vesikasvilajistossa vallitsevat elomuotoryhmät ovat kelluslehtiset, joihin kuuluu 8 lajia eli 32 % putkilovesi kasveista (44 %, jos pikkuvesitähti sekä puro ja heinävita lue taan kelluslehtisiin), ja ilmaversoiset, mihin ryhmään myös kuu luu 32 % lajeista (ks. taulukko 1). Irtokellujien, pohjalehtisten ja näkinpartaisten ryhmät ovat pienintrnät: kutakin edustaa vain yksi laji. Fysionomisesti määrää ym ryhmä kokonaisuutta ajatellen ovat ilmaversoiset. Ravjnteisuusvaatjmuksiltaan eutrafentteja tai mesoeutrafentteja on vesikasveista 8 lajia eli 27 % koko vesikasvilajistosta. Vedessä kasvavista rantakasveista rrm. viilto ja luhtasara ovat Toivosen (1981) mukaan vaateliaita. Vahvajuurakkoisille kellus lehtisille ja ilmaversoisille on pohjan laatu kuitenkin tavalli Taulukko 1. Kuhunkin elomuotoryhmään kuuluvien lajien lukumäärä (1) ja osuus (%) kaikista vesikasvilajeista (2) sekä putkilovesi kasveista (3) Oijärven eteläosassa. Irtokellujat = lem, irtokei jujat = ker, vesisamalet = bry, uposlehtiset = elo, pohjalehti set = iso, näkinpartaiset = kar, kelluslehtiset = nym, ilmaver soiset = liel. lem ker bry elo iso kar nym hel

24 22 sesti veden laatua tärkeämpi, ja useat niistä ovatkin indiffe renttejä tai vaatimattomia veden ravinteisuuden suhteen. Silti nekin osoittavat rehevyydellään ja runsaudellaan järven rehevöi tymistä. Veden humuspitoisuus ja siitä johtuva valon vähyys lienee ensisi jainen syy upos ja pohjalehtisten vesikasvien vähyyteen. Vaikka esimerkiksi ravinteisuuden suhteen vaatelias tylppälehtivita sietää jonkinasteista veden sameutta (mm. Uotila 1979), on sen kin esiintyminen muiden uposlehtisten tavoin rajoittunut matalaan rantaveteen. Pohjalehtisten kasvua rajoittavat lisäksi runsaana pohjalle kertyvä eloperäinen aines, ilmaversoisten runsaus ja mahdollisesti säännöstelystä aiheutuvat vaikeat kevättalven jää olosuhteet. Vesisanunalet sen sijaan tulevat toimeen vähälläkin valolla, ja paksuina patjoina kasvaessaan huilidioksidin pintaan nostamina estävät valon pääsyn syvemmälle ja katkaisevat muun perustuotannon (ks. Toivonen 1981). Kelluslehtiset viihtyvät yleensä parhaiten pehmeäpohjaisissa, ravinteisissa vesissä vajaan metrin syvyydellä (Toivonen 1981). Ulpukat, erityisesti iso ulpukka sietävät paremmin aallokkoa ja virtaavaa vettä kuin pohjanlumme. Varsinkin viimeksi mainittu, mutta myös jossain määrin ulpukka, hyötyy pohjan pehmenemisestä (Klingstedt 1965, Kurimo 197). Vaatimuksiltaan sangen laaja alainen uistinvita hyötyy sekin vesien rehevöitymisestä, eritoten tästä aiheutuvasta pohjan pehmenemisestä (Kurimo 197). Siimapal pakkoa pidetään syvän veden (yli 1,5 m) lajina, joka vaatii kasvupaikaltaan väljyyttä; heinäpalpakko taas on matalamman veden kasvi (Vaarama 1938, Uotila 1979). Kummankaan ei ole todettu mainittavasti hyötyvän vesistöjen rehevöitymisestä (Kurimo 197). Kelluskeiholehti kasvaa matalissa (,2,7 m) vesissä (Vaarama 1938)ja hyötyy rehevöitymisestä, mutta on indifferentti pohjan laadunsuhteen (Kurimo 197). Järvikortteen ekologinen amplitudi on laaja. Puhtaimmat kasvustot se muodostaa pehmeällä lieju- tai mutapohjalla (mm. Tuomikoski 1958). Rehevöitymisestä sen ei ole todettu hyötyvän (Kurimo 197). Suurin kortteen sietämä vedenkorkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan, tavallisesti välillä,6 1,1 m (Vaarama 1938). Jään ym. kulutukselle korte on kestävämpi kuin esim. järvikaisla (Tuomi koski 1958). Lujasti pohjaan kiinnittynyt järvikaisla saavuttaa suurimmat tiheytensä suojaisilla paikoilla pehmeällä kasvualus talla (mm. Kurimo 197); ihanteellisin kasvusyvyys on,5 1, m (Vaarama 1938). Terttualpi ei ole vaatelias kasvualustansa suh teen, ja vesien likaantumiselle se on indifferentti. Terttualpin paras kasvusyvyys on,2,3 m, joskus jopa yli,6 m (Kurimo 197, Uotila 198). Kookkaat rantasarat ovat parhaimmillaan euli toraalissa, alimman ja ylimmän veden välisellä alueella (Toivonen 1981). Kulttuurin vaikutuksesta rehevöitymisen lisäksi rantojen lai duntamisesta, venevalkamista ym. toiminnasta selvästi hyötyviä lajeja ovat pikkulimaska, tyippälehtivita, pikkuvesitähti, kel luskeiholehti, ratamosarpio ja rantapalpakko (mm. Uotila 1979).

25 JRVITYYPPI Mariston (1941) botaanisessa järvityyppiluokituksessa Oijärven eteläosa sijoittuu lähinnä eutrofisen tyyppiryhmän kaislajärviin (Scirpus lacuster tyyppi). Näille on ominaista ilmaversoisten ja kelluslehtisten suuri osuus sekä upos ja pohjalehtisten vähyys vesikasvillisuudessa. Luonnehtijalajit ovat järvikaisla ja uis tinvita, ja vyöhykkeisyys kaislajärvissä on selvä: saraikot ilmaversoiskasvustot kaislikko kelluslehtiset. Oijärvellä tosin vedenpinnan lasku ja säännöstely ovat vaikuttaneet vyöliyk keisyyteen. Kaislajärvet ovat pienehköja tai keskisuuria, matalia ja yleensä voimakkaan kulttuurivaikutuksen alaisia. Niiden vesi on ravinteikasta, mutta usein varsin humuspitoista. Oi järvi kuuluu korte sekä korteruokojärvien valtaalueeseen (ks. Maristo 1941), mutta kaislajärviä esiintyy aina Pohjois Pohjanmaalle saakka. Oijärven eteläosa sijaitsee siis järvityyp pinsä pohjoisimilla levinneisyysalueilla. Jensenin (198) luokituksessa Oijärven eteläosa sijoittuu ilma versoisten perusteella mesotrofisten tyyppien ryhmään kuuluvaan Scirpus lacustris tyyppin. Jensenin mukaan tähän kasvillisuus tyyppiin kohdistuva uhka Pohjoismaissa on voimakas kohtalainen, sillä järvien vedenpintaa on usein laskettu, ja ne ovat um peenkasvamassa. 5.3 KASVILAJISEON JA KASVILLISUUDEN SUOJELULLINEN MERKITYS Kartoitetulta vesi ja rantaalueelta ei löytynyt uhanalaisia tai silmällä pidettäviä kasvilajeja (Oulun yliopiston kasvimuseon luettelo Oulun läänin Oulun Pohjanmaan alueen uhanalaisista la jeista). Tyippälehtivita on ainoana lajina mukana Valtakunnalli sen 1 intuvesiensuo jeluohjelman vaateliaina huomioonotettavien kasvien luettelossa. Lähikunnissa sitä tavataan vain rannikon tuntumassa rehevissä lampareissa ja jokisuistojen liepeillä, mistä se on todennäköisirtmin vesilintujen mukana levinnyt Oijär velle (T. Ulvinen, suull. ilm.). Retkeilykasvion (HämetAhti ym. 1986) mukaan maakunnassa harvinaisia ovat pikkulimaska, tylppä lelitivita, vesitatar, siimapalpakko, säderusokki ja rantakukka. Taulukossa 2 verrataan Oijärven eteläosan vesikasvilajien luku määrää eräiden muiden relievien lintuvesien kasvilajimääriin. Siikalahti, yräpäänjärvi, Keskimmäinen, Jyväsjärvi ja lidesjärvi ovat viljavien seutujen reheviä tai ylirelievöityneitä (lidesjär vi) järviä, Nurmesjärvi on voimakkaasti umpeenkasvava, ja Koijär vi mesotrofinen, nevareunainen vesijättö. Kirkkosalmi taas on pitkälle umpeenkasvanut, merestä äskettäin kuroutunut rannikkove si, joka maantieteellisesti on lähinnä Oijärveä. Taulukosta ilmenee Oijärven eteläosan lajiston suhteellinen vaa timattomuus eräisiin muihin reheviin järviin verrattuna. Varsi naisten vesikasvien suurehko lajiluku johtuu kelluslehtisten lajistollisesta runsaudesta. Sen sijaan eutrafenttien ja meso eutrafenttien lukumäärä on vähäinen. Erot eivät ilmeisesti niin

26 24 Taulukko 2. Lajilukumääriä eräiltä reheviltä järviltä. 1 = vesi kasvilajeja Linkolan (1932) mukaan, II = varsinaisia vesikasvila jeja (muut paitsi ilmaversoiset) ja 111 = eutrfentit ja meso eutrafentit Toivosen (1981) mukaan: 1 II III Siikalahti (Venäläinen 1982) Xyräpäänjärvi (Pantsar 1933) Keskimmäinen (Meriläinen & Toivonen 1979) Jyväsjärvi (Vaheri 1932) Oijärven eteläosa Nurmijärvi fäario 1933) Kirkkosalmi (Vainio 1985) lidesjärvi (Toivonen & Ranta 1976) Koijärvi (Rassi & Toivonen 198) kään johdu ilmastollisista tekijöistä ja Oijärven pohjoisesta sijainnista muihin nähden, vaan ensi sijassa edafisista seikois ta, joilla on todettu olevan suuri merkitys vesikasviston levin neisyyssuhteissa (mm. Linkola 1932). Oijärven eteläosan kasvilajisto ei sinällään juuri lisää alueen luonnonsuojelullista arvoa, sillä erityisiä harvinaisuuksia ja vaateliasta lajistoa tylppälehtivitaa lukuun ottamatta siellä ei ole. Kasvillisuuden suuri merkitys onkin sen runsaudessa ja rehe vyydessä, mitkä seikat tekevät järven riistantuottoarvoltaan korkeaksi, kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. 6 KASVILLISUUDEN MUUTOKSISTA 195-LUVULTA NYKYPXIVXXN Maanmittaushallituksen ilmakuvaaineiston otetut kuvat ovat peräisin ajalta ennen maantien rakentamista, todennäköisesti myös ennen vedenpinnan alentamista ja säännöstelyn alkua. Vuoden 1978 kuvat (otettu 21.6.) ovat ilmeisesti olleet käytössa Valta kunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman teki jöillä. Maanmittaus hallituksen ilmakuvat soveltuvat huonosti vesikasvillisuuden tarkasteluun, sillä kuvausajankohta on yleensä liian aikainen, ja tummat kaislikot ja kortteikot erottuvat heikosti mustavalkoisis ta kuvista. 6.1 RANTAMAISEMAN MUU IOKSET Näkymät niin vesialueilla kuin rannoillakin olivat 195luvulla kauttaaltaan avoimemmat kuin nykyään. Ävoveden raja ylti nykyisen rantametsän ja pensaikon reunaan, ja leveät sara ja ilmaver soisvyöhykkeet kutakuinkin puuttuivat rannoilta. Nykyisten tiheiden lehtipuuvaltaisten metsien ja rantapensaikko jen tilalla oli avointa tai harvaan pensaikkoista (tulva)niittyä. Ävoimuus säilyi rantojen maatalouskäytön ansiosta: vanhoissa

27 25 ilmakuvissa näkyvät ladot ja vielä nykyäänkin maastosta löytyvät aidanrippeet kertovat niitosta ja laidunnuksesta. Myös nykyistä korkeammalle noussut ja pitempään kestänyt tulva esti puita ja pensaita asettautumasta vesirajaan. Järveä ympäröivien soiden ojitusta on huomattavasti tehostettu sitten 195-luvun, mikä on osaltaan edistänyt rantamaiden metsittymistä. Esimerkiksi Joki niemi, Savikoukku, Riivatunperä ja Saviojan mutka ovat olleet jokseenkin aukeata niitty ja laidunmaata. Merkittävän maisemallisen muutoksen toi luonnollisesti myös maantien rakentaminen. Kapea Pirttiharju Kaitaniemi on menettä nyt erikoisuutensa, ja maantie on lisäksi sulkenut Kivi joen suis ton sivuuoman, joka laski Matilanjärven puolelle. 6.2 VESIKASVILLISUUDEN KEHITYS Matilan järvi Matilan järven rantavesissä ei 195luvulla ollut yhtenäisiä sa raikkoniittyjä eikä kortteikkoja puhumattakaan keskellä järveä kasvavista tiheistä kaislikoista. Ilmakuvasta voi erottaa ranta viivan tuntumassa kasvavia hajanaisia kasvustoja ja yksittäisiä tuppaita, joiden lajeista ei voi tehdä johtopäätöksiä. Vuonna 1978 tilanne saraikkojen ja kortteikkojen osalta oli suurin piir tein nykyisen kaltainen. Saraikkovyö ei ole mainittavasti levin uusia kasvustoja ole ilmestynyt. Sama koskee kortteikkoja ja muita nyt korkeintaan paikallisesti muutamia metrejä rannan ilmaversoiskasvustoja; rantojen asteittaista madaltumista ja pienten hajakasvustojen ilmestymistä ei kuitenkaan voi havaita ilmakuvista. Järvikaisla ja kelluslehtiskasvillisuuden levin neisyysalue järven keskellä oli ilmeisesti jo vuonna 1978 saavut tanut nykyiset rajat. Sen jälkeen on tapahtunut kaislasaarekkei den ja kelluslehtisten lauttojen huomattavaa tihentymistä avove siaukkojen kustannuksella. eikä Lamas järvi Lammas järvi on kasvillisuudeltaan alunperin ollut osaalueista rehevin, sillä se on luonnostaan eristynyt omaksi lahdenperukak seen, jonka vedet vaihtuvat ainoastaan Kaitaniemen ja Savikoukun välisen salmen kautta ja ennen säännöstelyä mahdollisesti myös tulvaaikoina Pirttiharjun yli. Laiwnasjärven rantavesissä ei vielä 195luvulla ollut yhtenäisiä saraikkoniittyjä eikä kort teikkoja. Sen sijaan länsi ja lounaisrannalla on leveällä vyö hykkeellä (n. 4 m) ollut hajanaisia kasvustoja; uloimmissa osissa mahdollisesti kaislasaarekkeita. Kelluslehtisten kasvien vyöhyke näyttää reunustaneen Kaitaniemen eteläsivua. Vuonna 1978 tilanne muistutti jo suuresti nykyistä, eikä sen jälkeen ole ilmaantunut oleellista lisäystä jo vakiintuneiden saraikkojen, kortteikkojen ym. ilmaversoiskasvustojen ja kaislik kojen pintaaloihin. Asteittaisen maatumisen ja tihentymisen määrää ei voi arvioida. Merkittävin muutos on tapahtunut Lammas saaren, Savikoukun ja Kaitaniemen kärjen välisellä vesialueella, johon on ilmaantunut harvaa, kelluslehtisten sekaista kortteikkoa n. 4 ha alueelle.

28 26 Mursun järvi Vuoden 1954 kuvista Mursunjärveltä on erotettavissa merkkejä hajanaisista kasvustoista rantaviivan tuntumassa sekä nykyisen tiheimmän kaislikon kohdalla. Vuonna 1978 kaislikko oli järven luoteispäässä ja vakiintunut, mutta harvempi kuin nykyään; sen sijaan viimeisten yhdeksän vuoden aikana säännöllisin välein kasvavien kaislasaarekkeiden rintama on edennyt satoja metrejä kaakkoon kohti Lamminsalmen suuta. Uusia kortteikkoja on kasvanut Niemen edustalle ja Leväsaaren etelälaidalle n. 3 ha alalle. Leväniemen kärjen kohdalla oleva vanha kortesaareke on pysynyt entisellään. Lanminperä Muihin osaalueisiin verrattuna pienirrllrtät muutokset ovat tapahtu neet Lamminperässä sen rantamaita lukuun ottamatta. Jo 195 luvulla rantoja reunusti saraikkovyö ja vesialueella kasvoi to dennäköisesti kelluslehtisiä. Vuonna 1978 järvikaisla oli jo asettunut alueen keskelle ja kortteikkoa ilmestynyt luusuaan. Saraikkovyöt olivat hieman levittäytyneet ulommaksi. Selviä eroja nykyiseen peenkasvua paitsi ei kaislikon tihentymistä ja Saviojan suun um ole havaittavissa. 6.3 UMPEENKÄSVUUN VAIKUTIÄVISTÄ TEKIJdISTX Veden ravinteisuuden, liumuspitoisuuden ja happamuuden sekä jär venpohjan laadun lisäksi vesikasvillisuuden määrää ja laatua ohjailevat monet muutkin tekijät, muun muassa syvyyssuhteet sekä rannan muoto. Veden virtaukset, pinnankorkeuden vaihtelut sekä tulvan ja matalan veden ajoittuminen vaikuttavat myös ratkaise vasti kasvillisuuteen (mm. Toivonen 1981). Oijärven eteläosassa ihmisen toiminta on aiheuttanut oleellisia muutoksia kaikkiin edellä mainittuihin tekijöihin. Vedenpinnan laskun ansiosta järvi rehevöityi ja uusia pohjan vyöhykkeitä vapautui kasvillisuuden käyttöön. Säännöstely on alentanut kevät talvisia vedenkorkeuksia ja lyhentänyt tulvan kestoa, ja lisäksi tien rakentaminen on vaikuttanut veden vaihtumiseen ja sedi mentaatioon. Nykyään kaikkien järvien koko pohjapintaala on vedenkorkeuden puolesta vesikasvien käytettävissä. Vesialueiden keskiosissa syvyys keskimäärin alle metrin on ihanteellinen sekä useim mille kelluslehtisille että järvikaislalle. Konnanulpukka ja siimapalpakko lienevät eräänlaisia pioneereja, joiden laajat kasvustot ovat levittäytyneet väljille, muista vesikasveista vielä vapaille vesialueille. Järvikaisla on levinnyt mahdollisesti ensin kelluslehtisten val taamille paikoille, ja koska tilaa on ollut runsaasti, versosto on päässyt kasvamaan kaikkiin suuntiin muodostaen rengasmaisia saarekkeita. Uusia versotihentymiä ilmestyy vähitellen lisää ja

29 27 entiset laajenevat: olosuhteet saarekkeiden välisissä aukkokoh dissa muuttuvat yhä suojatummiksi, sedimentaatio lisääntyy ja pohja pehmenee. Tästä kehityksestä hyötyy eniten lumme, jonka pyöreitä kasvustoja alkaa ilmaantua kaislikon sekaan, kun saarek keiden välinen etäisyys on keskimäärin 5 1 m. Lumpeen lisään tyessä konnanulpukan ja palpakon osuus vähenee (vrt. Toivonen & Meriläinen 1979). Mursunjärvessä kuvatun kaltainen kehitys on hyvin nähtävissä. Kaislan elinkyky heikkenee kasvuston vanhetessa, sillä laji huo nontaa jätteillään omaa kasvupaikkaansa. Kaislasaarekkeet alkavat rappeutua keskiosastaan lähtien (vrt. Pantsar 1933, Hinneri 1965, Meriläinen & Toivonen 1979). Vanhoissa kaislikon osissa pintaan nousseille juurakkopatjoille ilmestyy rantaluhdan kasveja: suo horsma, terttualpi, rantanenätti, rantakukka ja vesisara. Vesi linnut ja lokit vielä lannoittavat kelluvia kasvilauttoja, jotka saattavat tulla hyvinkin lujiksi ja kestää jopa niille nousevan ihmisen. Matalahkoon veteen kaislan sekaan ilmestyy myös kortteen versoja, jotka voivat olla alkuna tiheille korteterttualpikas vustoille. Tällä tavoin syntyy nopeasti maatumiskeskuksi& jär ven selälle. Jääolosuhteet todennäköisesti estävät niin järvikaislan kuin muidenkin ilmaversoisten runsaan kasvun n 5 1 m leveällä rantoja kiertävällä vyöhykkeellä. Ähvenvita ja kelluslehtiset sietävät paremmin pohjaan asti ulottuvien jäiden kulutusta. Ovat han esim. järvikaislan juurakkopatjat,3,4 m paksuisia, ja niitä näkeekin usein rantaan ajautuneena. Jään toiminta ja mikrobitoiminnan seurauksena syntyvän kaasun kerääntyminen nostavat pohjasta kuolleita juurakoita ja limnistä turvetta, joiden muodostamalle alustalle kehittyy monien ruoho vartisten lajien, kuten ratamosarpion, vehkan, terttualpin ja vesikuusen, mosaiikkimaisia sekakasvustoja (vrt. Meriläinen & Toivonen 1979). Näitä on alavilla rannoilla, joille on runsaasti kertynyt lahoavaa kasvimateriaalia. Aluksi kasvustot kelluvat irrallaan tai ovat löyhästi ankkuroituneina, ja ennen pitkää ne joutuvat lujemmin pohjaan juurtuvan saraikon valtaamiksi, Suojaisille rannoille, joilla sedimentoituminen on voimakasta, on muodostunut tiheitä kortteikkoja. Järvikorte tunnetaan yhtenä ilmaversoiskasvillisuuden pioneerilajeista, joka erittäin nopeas ti pystyy valloittamaan uusia vesialueita (mm. Äario 1933, Hin neri 1965, Meriläinen & Toivonen 1979). Laninasjärven ja Mursun järven luoteisosan alueella on viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut voimakasta kortteen levittäytymistä uusille vesialu eille. Aluksi kortteikko on harvaa, ja sen seassa kasvaa kellus lehtisiä, mutta ennen pitkää nämä väistyvät tihenevän kortever soston ja sen seuralaislajin, terttualpin, tieltä. Oijärven eteläosassa kasvillisuuden voimakkaimman umpeenkasvun keskukset ovat keskellä vesialueita. Rannoilta syvemmälle etene vää umpeenkasvua tapahtuu lähinnä suojaisissa, alavissa lahtien perukoissa, missä jään aiheuttama eroosio on pienempi kuin avoi milla rannoilla. Ellei ratkaisevia muutoksia ympäristöolosuhteis sa tapahdu, tulevat järvikortteen ja kaislan kasvustot edelleen

30 28 tihenemään ja valtaamaan uusia vesialueita. Tähän mennessä ta pahtuneen kehityksen valossa näyttää siltä, että varsinkin Lam massaaren, Savikoukun ja Kaitaniemen sekä Niemen ja Leväsaaren välisillä vesillä kortteikko jatkaa levittäytymistään. Mursunjär vessä järvikaislakasvustot etenevät kohti Lamminsalmen suuta, samoin Lamminperässä kaislikon voi odottaa leviävän laajemmalle alueelle, Vanhimmat ja tiheimmät kaislikot alkanevat ennen pitkää rappeutua, ja uusia lajeja alkaa ilmaantua niiden kasvupaikoille. Järviruoon niukka esiintyminen alueella herättää kysymyksen, olisiko laji kenties uusi tulokas Oijärven eteläosassa, vai onko jokin tekijä tehokkaasti estänyt sen levittäytymisen. Tulevat vuodet näyttävät, alkaako järviruoko runsastua ja muodostua on gelmaksi. 7 KUNNOSTUKSEN JA HOIDON VAIHTO EHDOISTÄ Eteläisen Oijärven virkistyskäyttö ja kalastusmahdollisuuksien kannalta järven nykyinen tila on epätyydyttävä ja vaatii pikaista kunnostamista. Toisaalta järven huomattava lintuvesi ja siten myös riistantuottoarvo on suuresti riippuvainen rehevästä vesi kasvillisuudesta ja rantaluhdista. Linnuston kannalta vesikasvil lisuuden nykytila vaikuttaa sopivalta, sillä rehevyydestään huo limatta kasvustot ovat aukkoisia ja sokkeloisia. Liika tiheys ja kasvustojen yhtenäisyys on vesilinnuille haitallista (ks. Maa ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981, Markkola & Merilä 1985). Niin virkistyskäytön ja kalastuksen kuin linnustonsuoje lunkin etujen mukaista on liiallisen umpeenkasvun estäminen. Kivi joen kääntämisen on arvioitu parantavan Oijärven eteläosan talvista happitilannetta oleellisesti, mikä olisi edullista ka laston kannalta. Kesävesipinnan nostaminen yhdistettynä Kivi joen kääntämiseen ei merkittävästi alentaisi veden ravinnepitoisuutta (PohjoisSuomen Vesitutkimustoimisto 1984). Kesävesipinnan mal tillinen nosto (,3,4 m) hidastaisi kuitenkin kasvillisuuden umpeenkasvua tuhoamatta kasvustoja. Ilmaversoiskasvillisuuden häviäminen vaatisi vähintään 2 metrin syvyyttä; näin suuri nosto ei ole tarpeellista eikä edes mahdollista rantapeltojen vettymis haittojen takia. Tärkeää on, ettei veden korkeutta muutella lin tujen pesimäaikana (Markkola & Merilä 1985). Vesihallituksen jo useana vuonna kokeilema vesikasvien niitto kannattaa yhdistää kesävesipinnan nostoon. Niittämällä voitaisiin avata kulkuväyliä kaislikkoon soutuveneitä varten ja myöherrunässä vaiheessa mahdollisesti lisätä kasvustoihin aukkoja ja sokkeloi suutta vesilintujen elinolojen parantamiseksi. Kulkuväylien avaa minen pääsyn helpottamiseksi väljemmille vesille on tarpeen niillä rannoilla, joilla on asutusta: Kaitaniemen pohjoispuolella sekä Matilanjärven pohjoisrannalla, Niemen edustalla ja Mursun järven koillisrannalla. Myös Sankaperänrannassa on useita venei tä. Mahdollisesti on syytä harkita myös Savikoukun ja Kaitaniemen väliseen salmeen kehittyvän kortteikon niittämistä, ettei se kokonaan tukkisi veden vaihtumista Lammasjärvessä. Muilta osin Lammas järvi olisi hyvä jättää rauhaan enemmiltä toimenpiteiltä, sillä siellä pesii osaalueista eniten vesi ja lokkilintuja

31 29 (Pakanen & Räinä 1987). Lisäksi hidas maatuminen ja umpeenkasvu kuuluu Lanmasjärven luontaiseen kehitykseen, eikä sen rannoilla ole tästä kärsivää asutusta eikä mökkejä. Oijärvellä on tutkittu niittoajankohdan ja niittokertojen luku määrän vaikutusta kortteen ja kaislan uusiutumiseen (mm. Nybom 1983). Ennen heinäkuun loppua ei lintujen pesimärauhan takia niittoa kuitenkaan tulisi aloittaa. Lisäksi mm. lintuyhdyskuntien pesintäpaikat olisi hyvä säilyttää toimien ulkopuolella (Markkola & Merilä 1985). Niitetyt kasvinjätteet olisi kerättävä pois ve sistöstä, etteivät ne lahotessaan vapauta ravinteitaan veteen (ks. Seppänen 1973). Tulvahaittojen vähentäminen säännöstelyllä on vähentänyt myös tulvista aiheutuneita hyötyjä: lahoava kasvimateriaali jää madal luttamaan lalidenpohjia sen sijaan, että tulva nostaisi sen ylös rannoille. Lisäksi tulvien heikentäminen on mahdollistanut pen saikon ja rantametsien vakiintumisen hyvin lähelle vesirajaa ja näin vähentänyt rantojen avoimuutta. Kuitenkin rantaniityt ovat erityisesti lintujen muutonaikaisina levähdyspaikkoina tärkeitä (mm. Maa- ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981), ja etenkin niillä tulisi olla kontaktikohtia avoveteen (Markkola & Merilä 1985). Tutkimusalueella muutonaikaiset suurimmat lintumää rät on tavattu Larnmasjärvellä, Mursun järven luoteisosassa ja Lanminperällä (Pakanen & Räinä 1987), joissa on alavia luhtaisia niittyjä ja vanhassa, maatuvassa kaislikossa kelluvia lauttoja. Rantamaiden laidunnus nykyistä laajemmalti voisi paikoin olla hyväksi pensaikon vähentäjänä ja samalla maiseman parantajana. Pohjasedimenttien ruoppauksiin lienee syytä suhtautua varauksella ainakin lintuveden hoitokeinona. Ruoppauksesta seuraisi veden samentumista, ruoppausmassat saattaisivat aiheuttaa rannoille maisemahaittoja, ja suunnittelematon kaivaminen voisi osua lintu yhteisöjen pesimispaikkoihin tai muuten kasvillisuudeltaan arvok kaisiin osiin. Lisäksi kasvillisuuden ja eläimistön tasapainoti lan palautumista on vaikea ennustaa. Ruoppaukset edistäisivät myös moottoriveneilyä alueella, mikä ei lintujen pesimärauhan paremmin kuin kalastuksen ja alueen pienen koonkaan vuoksi ole tarkoituksenmukaista. 8 TIIVISTELMX Kuivaniemen kunnassa sijaitsevalla Oijärvellä on suuri paikalli nen merkitys sekä kalastuksen että virkistyskäytön kannalta. 195luvulla järven vedenpintaa laskettiin ja sitä alettiin sään nöstellä; lisäksi järven poikki rakennettiin tie. Varsinkin jär ven eteläosa rehevöityi ja alkoi kasvaa umpeen. Samalla siitä kehittyi erinomainen lintuvesi, joka on yksi Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman kansainvälisesti arvokkaista kohteis ta. Oulun vesi ja ympäristöpiirissä on alettu suunnitella järven kunnostusta, jota järven moninaiskäyttö edellyttää. Tämän Oulun vesi ja ympäristöpiirin tilaaman työn tarkoituksena oli laatia Oijärven eteläosan kasvillisuuskartta, selvittää vesikasviston ja kasvillisuuden luonnonsuojelullinen arvo sekä arvioida kunnos tusvaihtoehtojen vaikutusta kasvillisuuteen.

32 3 Kartoitus perustuu maastokäynteihin sekä tehtyyn ilma kuvaukseen. Umpeenkasvun etenemisen arvioinnissa käytettiin Maan mittaushallituksen ilmakuvaaineistoa vuosilta 1954 ja Oijärven eteläosan ranta ja vesikasvillisuudessa oli havaitta vissa seuraava vyöhykkeisyys: rantametsät pensaikot saraikot kortteikot / mosaiikkimaiset ilmaversoiskasvustot kellusleh tiset järvikaislakelluslehtiskasvillisuus. Vyöhykkeisyys oli täydellisin Matilan ja Lammasjärvessä. Peltoa Oijärven eteläosan rantaviivasta on n. 19 %. Rantoja reunustavat metsät ovat enimmäkseen voimakkaasti kulttuurivaikut teisia ja hieskoivuvaltaisia. Soistuneita rantametsiä on Lammas järvellä ja Lamminperällä. Rantatöyrään pensaikko jää usein vain kapeaksi vyöksi metsän ja saraikon väliin. Monin paikoin rannoil la on myös vanhoja, pensoittuneita niittyjä ja pakettipeltoja. Älavilla rannoilla erityisesti Lammasjärvellä, Lairuninperällä ja Leväojan varressa on pensaikkoisia luhtia ja luhtanevoja. Saraikon valtalajeja ovat vesisara, pullosara ja kurjenjalka. Laajimmat saraniityt ovat Matilan ja Lammasjärvessä. Maatuneilla rannoilla saraikon ulkopuolella on kortteikkoja, jotka ovat joko puhtaita järvikortekasvustoja tai järvikorteterttualpi tai jär vikortekelluslehtiskasvustoja. Suojaisimmissa, matalissa lahdek keissa on ilmaversoiskasvustoja, joita luonnehtivat löyhästi juurtuneet ilmaversoisten (mm. terttualpi, vehka, ratamosarpio) muodostamat laikut ja niiden väliset sammalten täyttämät vesiau kot. Tiheässä kasvavat järvikaislasaarekkeet ja niiden väliset kelluslehtisten, erityisesti pohjanlumpeen, kasvustot täyttävät järvenselät. Vain n. 5 1 m leveä vyöhyke rannassa on vapaa ilmaversoisista. Suurimmat avovesialueet, tosin kelluslehtisten peittämät, ovat Mursunjärven perukassa ja Lamminperässä, Putkilokasveja löytyi kartoitetulta alueelta 133 taksonia. Näistä 25 on vesikasveja, lisäksi usein vedessä kasvavia rantakasveja on 12 lajia. Vesisammalia löytyi neljä lajia ja näkinpartaisia yksi. Vallitsevat vesikasvien elomuodot ovat ilmaversoiset ja kellus lehtiset. Eutrafentteja tai mesoeutrafentteja on 27 % vesikasvi lajistosta. Oijärven eteläosan lajistossa ei ole erityisiä harvi naisuuksia eikä hyvin vaateliaitakaan vesikasveja tyippälehtivi taa lukuunottamatta. Mariston (1941) botaanisessa järvityyppiluo kituksessa Oijärven eteläosa lukeutuu eutrofisen tyyppiryhmän kaislajärviin (Scirpus lacuster tyyppi). Jensenin (198) luoki tuksessa järvi sijoittuu ilmaversoisten perusteella mesotrofiseen Scirpus lacustris tyyppiin. Järven kasvillisuuden suurin arvo on sen elintärkeässä merkityksessä alueen monipuoliselle ja runsaal le linnustolle. Sitten 195luvun järven avoimet rantamaisemat ovat huomattavasti pensoittuneet samalla kun ilmaversoiskasvillisuus on vallannut vesialueet. Lammasjärvi on pisimmälle madaltunut, mutta Matilan järvessä on tiheitä ja laajoja kaislikoita. Voimakkaimmillaan umpeenkasvu näyttää olevan vesialueiden keskellä, missä yhä ti henevät kaislikot ja kortteikot valtaavat uusia kasvupaikkoja.

33 31 Kaikkien käyttömuotojen edun mukaista on ± järven eteläosan liiallisen umpeenkasvun estäminen. Kivi joen kääntämisen on ar vioitu parantavan talvista liappitilannetta, ja tiepenkereeseen tehdyt uudet aukot lisäisivät veden vaihtumista. Hajakuormituksen ja turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseen tulisi asettaa entistä enemän painoa. Kasvillisuuden umpeenkasvua voitaisiin hidastaa kasvustoja silti hävittämättä maltillisella kesävesipin nan nostolla (,3,4 m) ja siihen yhdistetyllä vesikasvilli suuden niitolla, jolla avattaisiin kulkuväyliä asutuille rannoil le soutuveneellä liikkumista varten sekä tarpeen mukaan lisättäi sun vesilintujen kaipaamia aukkoja ja sokkeloita liian tiheisiin ja yhtenäisiin kasvustoihin. Rantojen nykyistä yleisempi laidun tammen tai esim. pensaikkojen raivaus korvaisi osittain tulvien säännöstelystä aiheutuneita pensoittumishaittoja ja lisäisi lin nuston kannalta tarpeellisia avomaita rannoille.

34 32 KIRJALLISUUS Äario, L Vegetation und postglaziale Gesch;chte des Nurmi järvisees. Ann. Bot. Soc. Vanamo, vol. 3, no. 2, p Eurola, S. & Kaakinen, E Suotyyppiopas. Porvoo. 87 s. ISBN Hinneri, Tutkimuksia Sääksmäen Saarioisjärven umpeenkas vusta. Luonnon Tutkija, 69. vsk., s HänietAhti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.) Retkeilykasvio. 3., uudistettu painos. Helsinki. 598 s (nid.). ISBN (sid.), ISBN 951 Ilmatieteen laitos Kuukausikatsaus Suomen ilmastoon. Toukokuu 1987 Insinööritoimisto PSV Oy elokuu ISSN Oijärven pohjasedimenttitutkimus. Oulu. Oulun vesipiirin tilaustyö. 2 s., liitteet 4 s. Jensen, S Sjövegetation. In: Nordiska MinisterrUdet. Representativa naturtyper och hotade biotoper i Norden. Vegetationstyper. Nr. 6, p (Ärbetsupplaga) Klingstedt, F. K phar luteum (L.) Sm. Ulpukka. In: Jalas, J. (toim.). Suuri Kasvikirja II. Helsinki. S Kolkki, Taulukoita ja karttoja Suomen lämpöoloista kaudelta Liite Suomen meteorologiseen vuo sikirjaan 65: la. Helsinki, Ilmatieteen laitos. Koponen, T Lehtisarnmalten määritysopas. Helsinki. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita s. Kurimo, U Effect of pollution on the aquatic macroflora of the Varkaus area, Finnish Lake District. Ann. Bot. nici, vol. 7,, p Fen Linkola, K Alueellista lajitilastoa ta. Luonnon Ystävä, 36. vsk., s. maamme putkilokasveis Maa ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä Valtakun nallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Helsinki. Komitean mietintö 1981:32. Maristo, L Die Seetypen Finnlands auf floristischer und vegetationsphysiognomischer Grundlage. Ann. Bot. Soc. Vanamo, vol. 15, no. 5, Markkola, J. & Merilä, E Perusteita ja toimenpidesuosituk sia Hailuodon Kirkkosalmen lintuvesistön kunnostustoimia varten. Oulu. Oulun vesipiirin tilaustyö. Mare Botnicum. 35 s.

35 33 Meriläinen, J. & Toivonen, H Lake Keskimmäinen, dynamics of vegetation in a small shallow lake. Ann. Bot. Fenni ci, vol. 16, p Nybom, C Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. Helsinki. 83 s. Vesihallitus, tiedotus no IS3N , ISSN Nybom, C Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. Tulokset v Helsinki, Vesihallitus. 27 s. Vesihal lituksen monistesarja 1981:7. Nybom, C Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. Tulokset v Helsinki, Vesihallitus. 33 s. Vesihal lituksen monistesarja 1982:115. Nybom, C Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. Tulokset v Helsinki, Vesihallitus. 24 s. Vesihal lituksen monistesarja 1983:179. Pakanen, 5. & Räinä, P Oijärven eteläosan linnustoselvi tys. Oulu. Oulun vesi ja ympäristöpiirin tilaustyö. Käsikirjoitus. Pantsar, L Xyräpäänjärven vesikasvilajien ekologiaa. Änn. Bot. Soc. Vanamo, vol. 3, no. 4, s PohjoisPohjanmaan Seutukaavaliitto PohjoisPohjanmaan luonnonmaisemaselvitys. Oulu. 64 s. PohjoisPohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisusarja Ä:37. ISBN PohjoisSuomen Vesitutkimustoimisto Kuivajoen kalataloudel unen perusselvitys. Oulu. Oulun vesipiirin tilaustyö. 69 s., liitteet 58 s. Rassi, P. & Toivonen, H Koijärven kasvillisuus ja linnus to. In: Koijärvitoimikunnan mietintö. Helsinki. Komi teanmietintö 198: Seppänen, P Järvien kunnostuksen limnologiset perusteet ja toteutusmahdollisuudet. Helsinki, Vesihallitus. 159 s. Vesihallituksen julkaisuja 3. Toivonen, H Sisävesiemme suurkasvillisuus. In: Meriläinen, J. (toim.). Suomen Luonto 4. Vedet. Helsinki Toivonen, H. & Ranta, P Tampereen lidesjärven vesikasvis tosta ja sen muutoksista. Luonnon Tutkija, 8. vsk., s Tuomikoski, R Eguisetum fiuviatile L.;Ehrh. Järvikorte. In:Jalas, J. (toim.). Suuri Kasvikirja 1. Helsinki

36 34 Uotila, P vesien putkilokasvit. Helsinki. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55, 2. uudistettu painos. 82 s. Uotila, P Lysimachia thyrsifiora L. Terttualpi. In: Jalas, J. (toim.). Suuri Kasvikirja III. Helsinki Vaarama, Ä Wasservegetationsstudien am grossee Kallavesi Ann. Bot. Soc. vanairio, vol. 13, no. 1, p vaheri, E Jyväsjärven kasvillisuus. Inn. Bot. Soc. Vanamo, vol 3, no. 1, s Vainio, M Hailuodon Kirkkosalmen vesikasvistosta. Oulun Luonnonystäväin Yhdistys ry. Tiedotuksia, 1. vsk., no. 1, s Venäläinen, J Parikkalan Siikalahden putkilokasvistosta. Memoranda Soc. F. Fl. Fennica, vol. 58, no. 3, s vesihallitus Hydrologinen vuosikirja 198. Helsinki. 174 s. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 53. ISBN

37 35 LIITE 1/1 Liite 1. Oijärven eteläosan kasvillisuuskartat. Kasvillisuuskartoissa käytettyjen symbolien selitykset: L1 ulpukka tetitipuut {] konnanutpukka FE1 heriäinen riitt, kettuskeiho LJ pakettipetto - tehti soistunut tehliputi [] uistinvita L=] vattainen metsa räme vesitatar pajupensaikko L L patpakko pensaikko heinävita tuhta pensaikkonen [1 purovita 2j tuhtaneva LJ sarat (vesi ja [J1 ahvenvita pu(tosara) L] F jarvikorte F] vesi L!L] ti] sammatet jj terftuatpi suovehka vesikuusi jjj ratamosarpio jarviruoko rantapatpakko

38 (v,.u OOt; / N i9flfl9tiitas uej[uiiw

39 1 - - J 37 LIITE 1/3 * === n D.. * / = = = r = t = / 2= DD,. * / 1 = LD z = j j = - j -J = o cr c I J -J J J 3 J J J J c3. J J J 2 = 2= t2 = = = = 2 = **=»1 = 27) = 7) = / / = = * / = = 7) = 2=7) = 9 :7) = 7) / : 7)2= 7)= J -J = J J J j j J - = = = = J= J = & 12 j = =7) dc - = op -J -J jj J -J-J j J o b,,= = G 12= 7) Q o ==2= 12= 12 12= c? o = = o = 7) = 7) zc 7) = 12= c3 o = = D = 7) 12= 7) = -, = 2= (3 (J = c 2= (3 12= = 7) = c)= = C) = (3 c -J j GZ= 7)= (3 G(3 -: 1(37),: :- == j=q= = := = = =i = c.= =: 1= -9=o =o= Ø tz,. = ==Q 2= := Q 2 = = ==== Q ==. = E= - - 4] 4] t (12 21 (/2 -H r-f r (/2 ct3 2 7) C(3 - - bflft II = = (3= II -1 1

40 LIITE 1/4 / J / o 3== / 3 3 J J J o J j -J -J J ) -3 = (3 =----c3. QC3. SOI, c3 c 3 J = = = = ) J = / Q3= j= ]=j= j= 3 z r = a o / i. =o = = C 3 r» =» = AfC? --, C3 = j» j= ) = = = : = = := 1 =9 s% 3 13 = =»3 = 3 13 = 13 -,----, r o - s-- 13 JoQ J J 1=hj=»= D =:= =» = / ) 13 o 3 ) 1 / ado.g» Q )j 1313o13oo9 Db =13/.± 1 v»= =»= -F 13=D %% = 13= 13=, O, Q =»==:= 13.; = D Jo /1313» = 3 = cp1 - J J J JJ 1 ] - = 9» 9»= =O= = -J --3 -c = = c1-1] -Ii (tl cj ---4 rh > (1) 13 9; ] =, -J, J ] J JJ j\ J -J J J I j=d = - = j= - 13 J 3 3 = J = -J-J :, - = 3 J J 13 J c (3Z 3 / 1) = C :»= c 13= = ),4 ) = -J 3 ic Ci) Ci) -H Ui 4] Ui > 1-4 z (1) 3-4 =»I =4=c3:Z3=»=Q ==Q=»=13= - (3 = = (3 (3» i\ G 8 = = = 13 j\ = 13 c3 13 = C7 = (3 -I 3-3 G= =(3 =o 31= =o= =13= 13=» 13(3 o.

41 = O 3 39 LIITE 1/5 CCCCrSC -J cc - r Å ( 4 II 3.j d C J..J QQ i j J3 3 o 3j.J J cp!.z. e o -3-3 J 3 o = f Q J ;3 cp oo 3 3 J -J 3J.J% j Q -3 J. J J J oa -3 ogo e J cl c = a ogo J.J - ) o o -3 - Q J J 3. G Jo o j = o zza? a - jo - J I = - = = a -J = j - -, o JQ o a J ao a:z o i - = = = 3 a J - o o = : =J QoQ > = = 8 o = = = J J 3 j -J J = 3 j 1== 3 J Z = o2j - J -3 = d = = 3 - -J i -J J 3 e o J = v 3 =3 o = j := == :=:= -3z: j= go = -i -3 J -J ZZQO = / -J 33 3 = = = Q==3=-3=-3 = = -3 Q Q=J =G 3 =JO! J i = - g L 3J / = = 2 3 Q 3 Cl Oo : J / Q / ( boaob, -J o J 3 J = =»=. a -3= = J c- D = 1 - a - - o 1) = = = 3 = -3=== D ) = G i = - /.4J = = ) =,= = J= = == D = = D = = JJ - CI).J D DD :1=o J;; -J = = =-J q ) o = O1_ = = = = = Z J A ) L. / :ai ---i 3 = =Q jai 7f( - r1 ) -3 II j - / 11 2 o -3= = -3=-3, fl J 1) = D=! - Q - 1) = -, D3/ oa =G - () =Q=aa c

42 :: - LIITE 1/6 4 C3 cj (3 (3 D = - = Q 33 7o rio (3 - i2 == I3 Q 3 = == 33 c -J 3 cts 3 33 jo 3 33 II (t UI UI 33 J j C -J 3 3 L Q jqg J) 3 Ja3 8-JJ-j j E CD CD > UI rt5 ci) 1 j J j j. 3 J j 3 3- I jq j J - -J j 3 3 j. J 3 J JQ 3 3 D j j j j Q zz J 7 J 3 1i J J J ci j = 3 cd = j O -j J 3 = UI z ci) 4 ci) > :UI Ot, UI 3 3 iqa 3o Z = J-- QG - QG J o J ;: = G J Q o9

43 II 1 1/I 41/3 vesitatar palpakko järvikorte vesikuusi terttualpi järviruoko,1 4 > järvikaisla,2j Lf 8/5 li1 hieskoivu haapa pohjanpaju kiiltopaju pihlaja kanerva mustikka karpalo III juolukka viiltosara vesisara harmaasara juurtosara mutasara pullosara luhtavilla luhtarölli nurmirölli nurmilauha 6f/f ti 5/5 ioi, /7 punanata jouhivihvilä siniheinä 5/, liii 2/; lii 111 II, 5 lu Liite 2. Rantakasvillisuusnäytealat. /y = peitt. $ / niiden alojen 1km 5;stä, joilla laji esiintyy. 1 = rantapensaikot, II = kuivat pensaikkoiset niityt, 111 = rantaluhdat, lv = saraikot z pikkulimaska isovesiherne lampisirppisaoonal konnanulpukka >11 >3 Ij / ji/f t/. 1/ /3.1/3. 41/1 >311 >:2 1/1 4 1, 2/; 7/1/ ii fil H 1/- 3/j.i/q /8/11 -tii?i5 1/5.;/ 3/5,/ f/l 3. / //3 1/1 61/1 2/j I11ÖI2o/t 1/ 1 /3. 5/1 3/1 /3. 37/ / I i E3 // / 25/1 1/1.3/1 3/h 39/1/ 3/1/ 1.1! 3/5 f/1 1/1 1/1 /3/6 3 /3 // 3/11 3/11.3/1 2/1 //3. 3/3 /5/5 1/1/ 2/9,/33D/7 11/1/ /5- /5/5 51/5 15/3. 4q/5 51/5.z,1; q/5 ///1) 1Iq 53/11 h L/ 1 jokapaikansara 3/; 2/. t/5 5/1 Ii.ia. 15/2. 41/2. 1/1 1/7 /3I1!ff 1/1 1/3 1/1 5/1 1/7.3/1 /3 1ii: rönsyrölli ym. fi1 fil 15/5.31/1 viitakastikka lapinkastikka.z/ korpikastikka 1/2 15/9 luhtakastikka 1/ j 1/3 1/7 3-, /3/5 li 1:1/1 1/2. 1/1 /! 1/5 1/1 //3 /3/J 23/2! 11/2. 1/1 LII 2/2 2/5 S/5 1/1 / /I 61/1 1/3 3J2 i/3 i/j lehtonurmjkka rantanurmika LII 715-1/1 II 3 niittynurmikka karheanurmjkka

44 Liite 2. Rantakasvillisuusnäytealat, jatkoa. siankärsämö vehka rentukka myrkkykeiso maitohorsma suohorsma peltokorte mesiangervo rantamatara pikkumatara luhtamatara sarjakeltano 1/11 rantanätkelmä ranta-alpi rantakukka kangasmaitikka metsämaitikka raate luhtakuusio suoputki rönsyleinikki rantanenätti mesimar ja niittysuolaheinä luhtavuohennokka kultapiisku 1/3 metsätähti 3/2, lehtovirmajuuri rantatädyke korpiorvokki suoorvokki 1/! kurjehjoikl, suonihuopasamrnal luhtakuirisammal palmusammal luhtasirppisanmlal nevasirppisamal rantakarhunsanmial luhtakarhunsammal korpilehväsammal seinäsammal yleinen rahkasamml, hiirenhäntärahkas okarahkasaasnal hiirensaunnal Marchantia sp. (II /5-3/5 <-u1i 1/! III 11 / 1 6//f III III 39I5 2/2 4/11 1 /! I/ iii J/3, 61/) 41/ fil veden syy. max veden syvyys min.ni poikkeama kkn keskt vedenkorkeudesta / // 4 3/4) zn /1 4/! ui 3/1 1/1,/1 3/5-4/2 5/2 2/11 III / /71 31/5 1/ /4) fil 4! II 1/11 iii LII 1/5-3/11 5/3 L//i 5- ; 3/3,, iii 33/ 4/ /! /9 2/3 3/1 1/1 2/1 ili -uji /1 /L 1/1 1/1!I4 61/7 1/3, 1/2 41/1 r1/l LIII 1/ /1/ 5/5- /19 11/3 /2/7 61/2, 1/? 61/1 (/1 41/1 1/1 1/7 11/,.5/1 1/1.2/1 «1 2/5 /3/ 62/5- //5 2/5 3/3.27/3.21/5 13/5 «21/ 4)112 5/ 5/3, 2/3, 2Z/4I3/3, 25/ 4/15 61/1-9/3 35/3, /1 41/1 1/! 61/; III 1/ , i/5 7/s «SÖI « ei) OS ± 33 /) i /5- ö 11 1 / C FI3 +35 St Ö ! +3! )-I5 I37 +3, I-H t1

45 Liite 2. Vesikasvi11isuusnytealat. x / y = peitt. fx) / niiden näytealojen 1km 5:stä, joilla laji esiintyy. 1 = mosaiikkimainen ilmaversoiskasvill., II = kortteikot, III = kaislikot, IV = muu vesikasvillisuus. X = laji esiintyy näytalalla, peittävyyttä ei määritetty /5 )4/5 x/s 9/5 4 c/; 5/11 i Ja 41 4/7,/f x/1 513 w1 43 xli,;/.q / pikkulimaska pikkuvesiherne isovesiherne i/, i/ ahvenvita järvikuirisaimnal upposirppisalteflal lampisirppisaltslal i/1 43 Nitella flexilis pikkuvesitähti ulpukka Nuphar lutea x pum la konnanulpukka [7/ pohjanluwje uistinvita kelluskeiholehti palpakko ratarrosarpio rantaluikka.ii1 järvikorte 4/5 1/5 lj5 vesikuusi 6//f.1/f terttualpi 52h /2/5,a/5 5/5 järvikaisla ( /3 /515 5J,3 /715 :1/5 5/J /5 1/1 29/5 II, III 3/1 22/5 1/13 17/5 /1/5 (.9/.23/5 51/ /tj5 1111,1 37/5.2/5 to/5 3/1 3/7 4/7 /3 4j5 1/1 ://3 /3/5 /9J5 y /1 5/3 55/3 z6/; t//7 4/7 3/, /1/3 39/q 4/.13jq 55/. ii3 I5 3o/5.23/5 5J3 1/3.(I/f II, 1/11 ca/5 4,, 7/1 /q 12/ vesisara pullosara 5/3 jouhivihvilä JI1 vehka IIq rantakukka 11/7 111 luhtakuirisairinal 411 luhtasirppisairrnal 5/1 korte, 1km t)/,2sri2 kaisla, a i7 31 q 5.2a /9 /3 q3 2 3(. 3d veden syy., max, veden syy. min, cm 9q) veden kork. poikkeahia kk:n keskivesitasos /o o Cl F / go *2 8 g g Cl 5?j /35- / /5 /3 /1/ /11 / / /5- / /b ilö /2 3o to o o iö IlO #13 11 /2.! 12! 13 /S /1 /5 joo 25 w t-i 1-1 (3) //2 f/9112/

46 LIITE 3/1 44 Liite 3. Tutkimuksessa tavatut kasvilajit. Usein vedessä kasvavat rantakasvit merkitty!:llä. VESIKASVIT Irtokellujat pikkulimaska flemna minor) Irtokei jujat isovesiherne f Utricularia vuigaris) pikkuvesiherne CU. minor) Uposiehtiset pikkuvesitähti (Callitriche paiustris) purovita (Potaxnogeton alpinus) heinävita tp. gramineus) tyippälehtivita (P. obtusifolius) ahvenvita (P. perfoliatus) Pohjalehtiset äimäruoho (Subularia aguatica) Vesisatsnalet järvikuirisammal (Caiiiergon megalophyllum) upposirppisammai t Drepanociadus tenuinervis) aapasirppisamal (Warnstorfia procera) lampisirppisarrunal (W. trichophyiia) Näkinpartaiset Nitelia flexiiis Keilusiehtiset ulpukka fnuphar lutea) konnanulpukka fn. pumila) Nuphar lutep x pumila pohjanlunsie (Nynphaea candida) vesitatar tpoiygonum amphibium) uistinvita (Potamogeton natans) keliuskeiholehti tsagittaria natans) siimapalpakko (Sparganium gramineum) Ilmaversoiset ratamosarpio (Misme plantago-aguatica) rantaluikka( 1eocharis palustris) järvikorte (Eguisetum fiuviatile) vesikuusi (Hippuris vuigaris) terttualpi (Lysimachia thyrsifiora) järviruoko fphragmites australis) järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) rantapalpakko fsparganium emersum) RAPA- JA MAAKASVIT Puut ja pensaat harmaaleppä fäinus incana) rauduskoivu (Betula pendula) hieskoivu (3. pubescens) kuusi (Picea abies) mänty (Pinus sylvestris) haapa (Populus tremula) paatsama (Phamnus frangula) raita (Salix caprea) pohjanpaju (5. lapponum) kiiltopaju (5. phylicifolia) pihlaja (Sorbus aucuparia) Varvut suokukka (Andromeda polifolia) vaivaiskoivu (Betula nana) kanerva (Calluna vuigaris) vaivero (Chamaedaphne calyculata) mustikka (Vaccinium niyrtillus) karpalo (V. oxycoccos) juolukka (V. uliginosum) puolukka tv. vitisidaea) Saramaiset kasvit viiltosara (Carex acuta) * vesisara (C. aguatilis) * polkusara (C. brunnescens) harmaasara (C. canescens) juurtosara CC. chordorrhiza) mutasara CC. limosa) riippasara CC. magellanica) tupassara CC. nigra SSp. jncella) jokapaikansara (C. nigra ssp. flj9) pullosara CC. rostrata) * luhtasara fc. vesicaria) luhtavilla (Eriophorum angustifolium) tupasvilla (E. vaginatum) Heinämäiset kasvit luhtarölli (Agrostis canina) nurmirölli CÄ. capillaris) rönsyrölli ym. CA. stolonifera s. lat., SiS. A. gigantea) tuoksusimake fanthoxanthum odoratum) vijtakastikka (calamagrostis canescens) lapinkastikka tc. lapponica) korpikastikka CC. purpurea) luhtakastikka CC. stricta) nurmilauha (Deschampsia cespitosa) metsälauha CD. flexuosa) lampaannata (Festuca ovina) punanata (F. rubra) jouhivihvilä (Juncus filiformis) nurmipiippo (Luzula multifiora) sykeröpiippo CL. sudetica) siniheinä (Molinia caerulea) nurmitähkiö (Phleurn pratense) kylänurmikka (Poa annua) lehtonurmikka (P. nemoralis) rantanurmikka (P. palustris) niittynurmikka (P. pratensis) karheanurmikka (P. trivialis) Ruohot siankärsämö (Achillea millefolium) ojakärsämö CÄ. ptarmica) karliunputki (Ari elica sylvestris) hiirenporras At yrium filixfemina) säderusokki (Bidens radiata) * vehka (Calla palustris) * rentukka (Caltha palustris) * myrkkykeiso (Cicuta virosa) * kielo (Convallaria malalis) ruohokanukka (Cornus suecica) metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) maitohorsma (Epilobium angustifolium) suohorssa te. palustre) peltokorte (Eguisetum arvense) mesiangervo (Filipendula ulmaria) kirjopillike (Galeopsis speciosa) rantamatara (Galium palustre) pikkumatara (G. pikkumatara) luhtamatara (G. uliginosum) metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) metsäimarre (Gymaocarpium dryopteris) sarjakeltano (Hieracium umbellatum) ahokeltano CM. Vuigataryhmä) rantanätkelmä (Lathyrus palustris) syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) rantaalpi (Lysimachia vuigaris) rantakukka (Lythrum salicaria) * oravanmarja (Maianthemum bifolium) kangasmaitikka (Melanpyrum prayense) metsämaitikka CM. sylvaticum) raate (Menyanthes trifoliata) * sudenmarja (Paris guadrifolia) luhtakuusio (Pedicularis palustris) suoputki CPeucedanum palustre) nurmitatar (Polygonum viviparum) kurjenjalka CPotentilla palustris) *

47 45 LIITE 3/2 Liite 3 jatkuu. (Ruohot) pikkutalvikki (Pyrola minor) niittyleinikki (Ranunculus acris) rönsyleinikki (R. repens) pikkulaukku trhinanthus minor) rantanentti (Rorippa palustris) * mesimarja (Rubus arcticus) hilla fr. chasnaerrrus) niittysuolaheinä (Rumex acetosa) vesihierakka (R. aguaticus) * luhtavuohennokka tscutellaria galericulata) kultapiisku fsolidago vjrgaurea) heinätähtimö fstellaria graminea) metsätähti (Trientalis europaea) valkoapila (Trifolium repens) lehtovira1ajuuri (Valeriana sambucifolia) rantatädyke fveronica longifolia) korpiorvokki (Viola epipsila) suaorvokki fv. palustris) Aitosausnalet suonihuopasaniral (AulacorTsiluxn palustre) huirensanural (Bryum sp.) luhtakuirisamnal (Calliergon cordifoliuin) palmusaniral (Climacium dendroides) luhtasirppisanunal fdrepanocladus aduncus) korpikarhunsammal tpolytrichum contnune) rantakarhunsaniral fp. jensenii) luhtakarhunsaninal tp. sqartzii) sulkasaninal (Ptiliun cristacastrensis) korpilehväsairinal fplagiornnium ellipticum) seinäsamal fpleurozium sohreberi) nevasirppisamal (Warnstorfja fluitans) Rahkasamalet yleinen rahkasamal (Sphagnum angustifoliuin) huirenhäntärahkasaimnal ts. fimbriatum) korpirahkasanunal ts. girgensohnui) haprarahkasanrnal ts. riparium) kirjava rahkasamnal ts. russowii) okarahkasanffnal ts. sguarrosum) Maksasajrrnalet Marchantia sp,

48

49

50