Tuomiluoman varsi 26 Tuomikylä 34 Savusmäki 36 Pojanluoma 38 Tynjälänmäki 38 Kiviniemenmäki 39

Transkriptio

1 Ilmajoen kunta Kaavoitustoimi

2 1. Yleiskuvaus 8 2. Maisemahistoria Kallio- ja maaperä Topografia Pinta- ja pohjavedet Ilmasto-olosuhteet Maisemarakenne ja -kuva 21 Linnusto Tuomiluoman varsi 26 Tuomikylä 34 Savusmäki 36 Pojanluoma 38 Tynjälänmäki 38 Kiviniemenmäki 39 Honkanevan linnustonsuojelualue 45 Tuomiluoman puronvarsilehto 47 Sahanevanmetsä 48 Sahantien avokallioalue 49 Harakkalanmäen korpi 49 Lähteet 50 Tuomiluoma 55 Avokalliot 57 Siirtolohkareet 58 Maisemapuut 59 Kosteikot 60 Rengonkylän silta 61 Rengonkoski 61 Ruissaari 62 Sauralaksonneva 62 Harakkalanmäen ruohokorpi 62 Neiron perinnemaisema 63 2

3 EU lintulajit 64 EVA lintulajit 64 UHEX lintulajit 65 AU lintulajit 66 LSA lintulajit 66 Liito-orava 70 Lepakko 79 Viitasammakko 89 3

4 Ilmajoen kunnassa on vireillä yleiskaavoitus Tuomikylä-Renko-Pojanluoman alueelle. Luontoselvitys on laadittu Tuomikylä-Renko-Pojanluoman yleiskaavan lähtötietoaineistoksi. Yleiskaava-alue sijaitsee kilometriä Ilmajoen keskustaajamasta itä-kaakkoon. Selvitysalueeseen kuuluu pääosa Tuomikylästä ja Rengosta sekä Pojanluomasta kylän vanha keskusta. 4

5 Maisema- ja luontoselvityksen tavoitteena on antaa riittävä kokonaiskuva selvitysalueen maiseman ja luonnon ominais- ja erityispiirteistä, jotta maankäytön suunnittelussa voidaan luotettavasti arvioida kaavan vaikutukset merkittäviin luontokohteisiin, biodiversiteettiin, harvinaisiin ja uhanalaisiin lajeihin sekä turvata arvokkaiden luontotyyppien säilyminen ja ekologisesti kestävä kehitys. Luontoselvityksessä on huomioitu suunnittelualueen luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilainsäädännön mukaiset arvokkaat luontokohteet ja muut huomionarvoiset luontokohteet sekä suojeltavat, uhanalaiset ja EU-direktiivilajit. Luontoselvityksen on laatinut Ulla-Kaisa Mäntymaa. Lähdeaineistona on ollut seuraavat yleiskaava-aluetta koskevat selvitykset: Luontoselvitykset Luontotutkimus Enviro Oy Ilmajoen kunnan luontoselvitys. Leka Jarkko Seinäjoen kasvillisuuskartoitus Kalajärven padolta Rengon padolle. Länsi-Suomen ympäristökeskus Länsi-Suomen Ympäristökeskus Joen elinympäristökartoitus River Habitat Survey -menetelmällä Seinäjoen vesistössä kesällä Suomen Ympäristökeskus Suomen perinnebiotoopit. Koskinen Mervi ja Makkonen Markus Maisemanhoidon ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Seinäjoelle Peräseinäjoen ja Törnävän välille. Länsi-Suomen Ympäristökeskus Tuomisto Hannu Luontoselvitys Routakallio-Eskoo-Rengonkylä-Honkakylä. Seinäjoen kaupunki Oja Jyrki ja Oja Satu Luontoarvojen perusselvitys, Valtatie 19 Seinäjoen ohitusväylä. Suomen Luontotieto Oy Tuomisto Hannu Viitasammakot - Seinäjoen eteläisen yleiskaavan laajennus, Seinäjoen kaupunki Tuomisto Hannu Lepakkoselvitys, Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Tiehallinto Tuomisto Hannu Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueet, tiesuunnitelma, maastokäynnin muistio Suomen Lintutieteellinen yhdistys Linnustoselvitys, Tuomikylä-Renko-Pojanluoman suunnittelualue. Ilmajoen kunta Kyläsuunnitelmat Tuomikyläseuran kehittämistoimikunta Tuomikylän kyläsuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskus ja Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset Tuomikylän kylämaiseman hoitosuunnitelma. Pojanluoma-seura ry Pojanluoman kylänkehittämissuunnitelma. YVA-selvitykset Ramboll Finland Oy Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Tiehallinto. Ramboll Finland Oy Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Tiehallinto. 5

6 Suunnittelualue on vanhaa kulttuurimaisemaa, jolle on tyypillistä avoimuus asumusten erottuessa saarekkeina peltolakeudella sekä selänteiden reunamilla. Erityisesti Tuomikylän tienvarsimaisema on arvokas kokonaisuus, johon liittyy historiallisia, kulttuurisia ja maisemallisia sisältöjä. Useita vuosisatoja jatkunut maanviljely korostaa maiseman selvärajaisuutta. Peltoaukeiden kasvillisuus on tyypillistä piennarlajistoa ja metsäalueet ovat pääosin metsätalouskäytössä ja suot ojitettuja. Kasvistoltaan monilajisimpia ovat vesiuomien lähiympäristöt. Tuomiluoman ranta-alueella kasvaa rehevää puronvarsilehtoa erityisesti välillä Jauhokoski-Savusmäki. Selvitysalueen linnustollisesti rikkainta aluetta ovat Tuomiluoman rannat, joilla esiintyy runsas ja monipuolinen lajisto yölaulajia. Suomen erityisvastuulajit telkkä ja rantasipi esiintyvät runsaslukuisina Tuomiluoman varressa. Ruisrääkkä on palaamassa takaisin Tuomikylän aukeille pitkän tauon jälkeen. Voimakkaasti taantuneet lajit peltosirkku ja punavarpunen ainakin yrittävät pesiä alueella. Liito-oravahavainnot keskittyvät Rengon metsiin. Pohjanlepakko esiintyy yleisenä koko selvitysalueella. Suunnittelualueen luonnonsuojelukohteet 6

7 Suunnittelualueen luonnonsuojelukohteet Arvokkaat luontokohteet 1 luonnonsuojelualue Osa Honkanevan linnustonsuojelualuetta Muut huomionarvoiset luontokohteet Suojelullisesti merkittävät lintulajit Suojelullisesti merkittävä muu eläimistö 17 metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä 31 huomionarvoista luonto- kohdetta 40 suojelullisesti merkittävää lintulajia 3 suojelullisesti merkittävää eläinlajia Tuomiluoman puronvarsilehto Sahanevan metsä Sahantien avokallioalue Harakkalanmäen korpi 11 lähdettä Tuomiluoma ranta-alueineen avokalliot siirtolohkareet maisemapuut Neiron kosteikkokuopat Rengonkylän silta Rengonkoski Ruissaari Sauralaksonneva Harakkalanmäen ruohokorpi Neiron perinnemaisema 21 EU lintudirektiivilajia 15 EVA Suomen erityisvastuulajia 23 UHEX valtakunnallisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia 5 AU alueellisesti uhanalaista lajia 9 LSA Luonnonsuojelulain 47 nojalla suojeltavaa lajia: 5 uhanalaista ja 4 erityisesti suojeltavaa lajia 9 liito-oravareviiriä 1 luokan I lepakkoalue; vesisiippa 15 luokan II lepakkoaluetta; pohjanlepakko ja vesisiippa 7

8 Seinäjoki Ahonkylä Tuomikylä Renko Pojanluoma Suunnittelualue Suunnittelualue sijaitsee Ilmajoen kunnan itäosassa rajautuen osittain Seinäjoen kaupungin rajaan. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 2367 ha. Alue jakautuu kylittäin kolmeen osaan: Tuomikylä, Renko ja Pojanluoma. Tuomikylä on alava Tuomiluomaa seuraileva metsäselänteiden rajaama peltolaakso tienvarsiasutuksineen. Renko muodostuu kolmesta toisistaan poikkeavasta osasta; Seinäjokivartta seuraileva asutus, Kiviniemenmäen ja Neiron tienvarsiasutus sekä Saunaloukon asutus. Pojanluomasta suunnittelualueeseen kuuluu vain sen vanha keskusta. Suunnittelualueen kylät ovat perinteisesti olleet vahvoja kyläkeskuksia. Maatalous on merkittävässä asemassa Tuomikylässä ja Pojanluomalla. Rengossa peltojen osuus on vähäinen ja metsätkin ovat pääosin kylän ulkopuolisten omistuksessa. Kylien hyvät palvelut ja rauhallinen ympäristö takaavat niiden kehittymisen ja suosion väljää kylämäistä asumista arvostavien piirissä. Kuva Mika Ruutiainen

9 Tuomikylä Tuomikylän jokilaaksotasanko on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö, jota hallitsee avoin, harmoninen ja rajoiltaan selkeä maatalousmaisema. Kyrönjokeen laskevan Tuomiluoman yläjuoksulla peltoalueen leveys on vain muutamia satoja metrejä, mutta alajuoksulle tultaessa viljelytasanko levenee paikoin muutamaksi kilometriksi. Asutus on muotoutunut nauhamaisesti kyläraitille, joka mutkittelee kauniisti luoman rannan tuntumassa. Lakeuden maisemakuvassa linnustollisesti merkittävää Tuomiluomaa myötäilevä rantapuusto paikantaa puron sijainnin ja merkitsee sen maisemallisena maamerkkinä. Kuva Mika Ruutiainen

10 Renko Kuva Mika Ruutiainen 2007 Rengon kyläalue on muita kyläalueita metsävaltaisempi, peltojen osuus on alle neljännes pinta-alasta. Seinäjoen jokiuoma kulkee kylän itäisen osan läpi. Rengon kylän halki kulkee valtatie 19, kylässä sijaitsee myös luode-kaakko suuntaisesti Rengonharjun lentokenttä. Kylän itäisen osan asutus ja vapaa-ajan asunnot seurailevat Seinäjokivartta. Kiviniemenmäen ja Neiron asutus seuraa ryhminä vanhaa maantietä. Saunaloukon alun perin harva kyläasutus on viimeisten vuosikymmenten aikana täydentynyt niin, että siinäkin on nyt tienvarsikylän piirteitä. 10

11 Pojanluoma Pojanluoman kyläalue on rakentunut keskeisille etelä-pohjoissuuntaisille moreeniharjuille ja uudempi rakennuskanta on täydentänyt rakennusperinnettä. Kylä on laajentunut harjualueilla vanhaa kylätieverkkoa mukaillen. Pellot avautuvat itään ja länteen yhtyen kylän eteläpuolella laajemmaksi peltolaaksoksi. 11

12 Ilmajoen seudulla lainehti jääkauden jälkeensä jättämä Ancylusjärvi noin 9500 vuotta sitten. Tanskan salmien auetessa Ancylusjärvi muuttui suolaiseksi Litorinamereksi. Noin 3500 vuotta sitten Alajoen viljelytasanko oli vielä Litorinanmeren sisälahti. Ympäröivät korkeammat reuna-alueet olivat jo nousseet merestä. ILMAJOKI ILMAJOKI Ancylusjärvivaihe noin 9000 vuotta sitten. Litorinamerivaihe noin 7200 vuotta sitten. Ilmajoki sai pysyvän asutuksensa Kyrönjokea myöten Satakunnasta ja Hämeestä. Harjujen lämpimät etelärinteet olivat tosin olleet suosittuja asuinpaikkoja jo kivikaudella noin ekr. Varsinaisena pohjalaiskylien muodostumisaikana pidetään 1600-lukua. Tyypillistä oli sijoittaa rakennukset joen ja tien väliin, jolloin molempia voitiin käyttää kulkureitteinä. Maanviljely yleistyi suoalueiden käyttöönoton myötä 1600-luvulta alkaen. Historiallinen asutus on muodostanut yhtenäisiä raittikyliä aina isoonjakoon saakka ja laajentunut 1800-luvun lopulta alkaen vähitellen selänteiden tuntumaan tiivistyen kauttaaltaan 1900-luvun kuluessa. Pitäjänkartassa vuodelta 1706 on Renko jo merkittynä nimellä Rängo. 12

13 Ilmajoen pitäjänkartassa vuodelta 1763 Tuomikylä-Renko-Pojanluoman alue on vielä pääosin Lapuanpään nevaa. Vuoden 1840 kartassa ovat Tuomiluoman varrelle jo syntyneet ensimmäiset tilat; Tuominiemi, Sipilä, Kokko, Viinamäki ja Jauhomäki. 13

14 Tuomikylän ovat asuttaneet Ilmajoen jokivarren asukkaat, ensin torppareina ja sittemmin itsenäisinä tiloina. Tuominiemen ja Hopiavuoren tilat on asutettu noin 1720-luvun paikkeilla. Petäjä, Koskela ja Färmi ovat luultavimmin 1760-aikaista asutusta. Savustenmäelläkin asutusta lienee ollut jo ennen vuotta Haapalanmäen asutus on alkanut 1790 paikkeilla. Viertolan tupa Tuomikylän peltolakeudella ja Ala-Lauroselan torpan Lutakon tytär Heta kotinsa pelloilla. Kuvat Tuomikylä sanoin ja kuvin. Vuoden 1923 kartassa Tuomikylä on jo muotoutunut raittikyläksi peltolaaksoineen Tuomiluoman varrelle. Rengossa asutusta on syntynyt pienialaisten jokivarsipeltojen reunamille ja Pojanluomalla tilat ja torpat ovat rakentuneet laajan peltoaukean pohjoisosan etelä-pohjoissuuntaisille moreeniharjuille. 14

15 Suomen kallioperä on ikivanha. Se kuuluu laajaan prekambriseen Pohjois- ja Itä-Euroopan peruskallioalueeseen, joka on yksi Euraasian mantereen vanhimmista osista. Suunnittelualueen vallitsevana kivilajina on Pohjanmaan liuskevyöhykkeelle tyypillinen migmaattinen biotiittiplagioklasigneissi. Lähinnä Rengon alueella esiintyy synorogenisia eruptiivikivilajeja gneissigraniittia sekä migmaattista gneissigraniittia. Valtaosaltaan suunnittelualueen kallioperä muodostuu siis happamista liuskeista ja syväkivistä. Yksittäisinä esiinmigmaattista biotiittiplagioklasigneissiä migmaattista gneissigraniittia gneissigraniittia peridotiittia Suunnittelualue kuuluu kallioperältään proteotsooisella kaudella, noin 1900 miljoonaa vuotta sitten, syntyneeseen svekofennisten liuskeiden ja gneissien vyöhykkeeseen, joka kulkee noin 50 kilometriä leveänä kaarenmuotoisena muodostumana Kaskisista Seinäjoen kautta Kokkolaan. 15

16 tyminä alueelta löytyy myös muutamia muita kivilajeja, muun muassa peridotiittia ja pegmatiittigraniittia, jotka ovat sulasta magmasta muodostuneita syväkivilajeja. Tuomikylän Hopiavuoren myöhäisorogenisen eruptiivikivilajin peridotiitin esiintymä on ainut Etelä-Pohjanmaalta tunnettu ultraemäksisen kiven löytö kallioperästä. Tuomikylässä on joskus ollut jopa pieni peridotiittilouhos. Oulun Yliopiston Geologisessa museossa on almandiinigranaattikivi, punertava granaattikiillegneissi, joka on löytynyt Tuomikylästä. Kultahippujakin on Tuomikylästä löytynyt, mutta ei merkittäviä määriä. Oulun Yliopiston Geologisen museon almandiinigranaattikivi, joka on löytynyt Tuomikylästä. Maaperä yleiskaavaraja Jääkauden tasoittama kallioperä on suunnittelualueella pääosin muutaman metrin paksuisen moreenin peitossa. Tuomikylän korkeimpia metsäisiä alueita peittää jäätikön pohjassa kulkeutunut tiukkaan pakkautunut pohjamoreeni. Tuomiluoman ympäristöä hallitsevat savikot, jotka ovat osittain turvekerroksen peittämiä. Savi kerrostui Ancylusjärven ja Litorinameren pohjaan jopa 20 metrin paksuiseksi kerrokseksi. Tuomikylästä löytyy myös jonkin verran hiekkakasaumia erityisesti Pettutien alueelta. Hiekkamoreenia esiintyy laajoina alueina erityisesti Tuomikyläntien länsipuolella sekä Rengon länsi- ja pohjoispuolella. Jokilaaksoissa moreeni on peittynyt savi- ja silttikerrosten alle. Moreenialueen painanteet ovat usein soistuneita, mutta yleensä turvekerros on ohuehko ja suot melko pieniä. Siellä täällä rahka- ja saraturpeet esiintyvät moreenin päällä peittävinä pintakerroksina. Kiviniemen luoteispuolella on alueen suurin yhtenäinen rahkaturvealue. Pojanluoman pellot ovat pääosin savi- tai hiesupohjaisia. 16

17 Topografia 110 m m Vielä 5000 vuotta sitten suurin osa Ilmajoesta oli merenpohjaa ja vain korkeimmat kohdat olivat kohonneet saariksi. Maan kohotessa merestä aallokko huuhteli monilta mäiltä ohuen moreenipeitteen paljastaen kalliokumpareita ja selänteitä. Ilmajoen korkokuva mielletään yleensä hyvin tasaiseksi. Etelä-Pohjanmaan maisemarakenteelle ominainen tasaisuus ilmenee suunnittelualueella lukuisina peltoalueina, jotka reunustavat pääosin isompia teitä rajautuen yleensä metsän reunaan. Alueen korkeusvaihtelut eivät ole suuria, vaikkakin pieniä kukkuloita ja yleistä maan kohoamista on huomattavissa. Alavimmillaan, noin 45 metrissä, korkeustaso on Tuomiluoman varrella. Suunnittelualueen korkein kohta, Sauralaksonmäki Rengon kaakkoiskulmalla, nousee 90 metriin. Kuva Mika Ruutiainen

18 Suunnittelualueen pintavedet laskevat Tuomiluoman, Seinäjoen ja Kyrkösjärven kautta Kyrönjokeen. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Tuomiluoma Tuomikylän viljelytasangon läpi virtaa kohti Kyrönjokea tuomien reunustama Tuomiluoma. Tuomiluomalla on matalat rannat Savusoikoosen loppuun asti, länteen päin laskiessaan luoman rannat jyrkkenevät. Tuomikyläseuran maiseman- ja ympäristönhoitohankkeena 2002 Tuomiluoman rantoja raivattiin noin viiden kilometrin matkalta ja rantakaistoja kehitettiin sopivin osin luontopoluiksi. Myös muutama uimapaikka ennallistettiin ja pohjapatoja korjattiin. 18

19 Seinäjoki Seinäjoki on yksi Kyrönjoen kolmesta latvahaarasta, jotka alkavat Suomenselältä. Seinäjoki virtaa Rengon kylän läpi lentokentän itä- ja pohjoispuolitse. Tulvien haittojen vähentämiseksi Seinäjokeen on rakennettu Liikapuron, Kalajärven ja Kyrkösjärven säännöstelyaltaat. Kiitotien pohjoispuolella joessa on Rengonkoski, josta haarautuva Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtava täyttökanava on vähentänyt kosken virtaamaa. Kyrkösjärven täyttökanava Lentokentän kiitotien pohjoispuolella joessa on Rengonkoski, jonka kohdalla Seinäjoesta haarautuu Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtava 3,3 kilometrin pituinen täyttökanava, joka on vähentänyt kosken virtaamaa. Kyrkösjärvi on tulvavesien säännöstelyallas, joka täytettiin ensimmäisen kerran Suurin osa Seinäjoen vesistä ohjataan säännöstelypadon kautta täyttökanavaa myöten Kyrkösjärveen. Ohijuoksutuksella saadaan Seinäjoen uomaan tietty minimivirtaama. Tulvatilanteessa vesiä purkautuu pohjapadon kautta myös Seinäjoen luonnolliseen uomaan. 19

20 Suunnittelualue sijoittuu etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajan tuntumaan. Pohjanlahteen on matkaa selvitysalueelta vain vajaa 90 km ja siksi ilmasto on lievästi mereinen vaikuttaen paikallisilmastoon lämpötiloja tasaavasti. Vuoden keskilämpötila on noin +3,5 ºC, tammi-helmikuun keskilämpötila noin -7,5 ºC ja heinäkuun noin +16,5 ºC. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 650 mm ja sadepäiviä kertyy vuodessa keskimäärin 90. Terminen kasvukausi on pituudeltaan noin 155 vuorokautta alkaen keskimäärin toukokuun alussa ja päättyen lokakuun alkupuolella. Tuulet puhaltavat suunnittelualueella enimmäkseen lännestä ja lounaasta. Tuomikylän viljelylakeus on kaakkois-luoteissuuntainen, joten etelänpuoleisilla metsänlaitamilla on kylmempi pienilmasto kuin päivisin etelästä aurinkoa saavalla pohjoispuolella. Tuomiluomaa ympäröi alava tuulinen peltolakeus. Varjoisat puropainanteet pysyvät kautta vuoden ympäristöään viileämpinä ja toimivat alueellisina kosteuden ylläpitäjinä. 20

21 Ilmajoki Suomen maisemamaakunnallisen jaon mukaan Ilmajoki kuuluu Pohjanmaan maisemamaakunnan Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksien seutuun ja Kyrönmaan peltotasangon maisemaruutuun, jolle on tyypillistä sedimenttien kattamien viljavien jokivarsien tasaiset lakeudet, joet sekä jokilaaksojen lähes asumattomat, korkokuvaltaan tasaiset selännealueet. Maisemarakenteelle ominainen tasaisuus aiheutuu kallioperän muotojen laajoista ja tasoittuneista piirteistä sekä jokilaaksoja peittävistä paksuista savi-, hiekka- ja turvekerrostumista. Asutus ja tiestö on Etelä-Pohjanmaalla perinteisesti sijoittunut ensin laaksoihin jokirantojen korkeimmille ja tulvimattomimmille kohdille, missä talojen nauha muodosti isojakoon saakka yhtenäisiä raittikyliä ja laajentui 1800-luvun lopulta alkaen vähitellen selänteiden vaihettumisvyöhykkeille. Pellot on raivattu viljelyyn pääasiassa suoraivaamisen kautta. Sekä Tuomikylän raittimainen kyläasutus että Seinäjokivarren asutusmiljöö Rengossa ovat paikallisesti merkittäviä maisema-alueita. Kuvassa Tuomikylän alavaa peltolaaksoa, taustalla valtakunnallisesti arvokas Alajoki-lakeus. Kuva Mika Ruutiainen

22 Selvitysalueen jakautuminen viljeltyyn, avoimeen kulttuurimaisemaan ja suljettuihin metsäalueisiin on hyvin selkeä. Useita vuosisatoja jatkunut maanviljely korostaa maiseman selvärajaisuutta. Viljelykset keskittyivät aluksi Tuomiluoman varteen, josta sitten laajenivat etäämmälle kydöttämisen myötä. Alueen tiestö on lähes kokonaan vanhaa perua ja kulkee luontevasti maastomuotoja noudattaen. Asumukset erottuvat saarekkeina Tuomiluoman ranta-alueella, peltojen keskellä sekä selänteiden reunamilla. Rengon kylän asutus sijaitsee vanhassa kulttuurimaisemassa pienialaisten jokivarsipeltojen reunamilla olemassa olevaan tiestöön tukeutuen. Pojanluoman kylärakenne sijoittuu keskeisemmin metsäiseen saarekkeeseen, jota pellot ympäröivät. Tuomikylä on muodostunut perinteisen nauhamaiseksi kyläksi noin kymmenen kilometrin matkalle Tuomiluoman varrelle alkaen Niemi-Nikkolan risteyksestä kantatieltä 67 ja päättyen Haapalanmäelle. Tuomikyläntie mutkittelee kauniisti luoman rannan tuntumassa. Tuomikylän tienvarsimaisema on arvokas kokonaisuus, johon liittyy historiallisia, kulttuurisia ja maisemallisia sisältöjä. Tuomikylän tienvarsimaisemaa. 22

23 Keski-boreaalinen vyöhyke Ilmajoki Luonnonmaantieteellisesti suunnittelualue sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä keskiboreaalisen vyöhykkeen Pohjanmaa-alueen (Kalliola 1973) eteläosassa, jossa kasvaa havupuiden seassa myös lehtipuita, kuten haapaa, leppää ja koivua. Alue kuuluu Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntaan, jossa esiintyy vielä muun muassa vaahteraa, lehmusta ja pähkinäpensasta. Suokasvillisuuden aluejaossa alue kuuluu Rannikko-Suomen kilpikeitaiden sekä Sisä-Suomen viettokeitaiden vaihettumisvyöhykkeeseen. 23

24 Ihmisen toiminnan vaikutus kasvillisuuteen näkyy Ilmajoella lähes kaikkialla, koska asutus on tiheää ja maankäyttö intensiivistä. Puolikulttuurikasvillisuus eli niittyjen, ketojen ja hakojen kasvillisuus on vähentynyt yleisesti maanviljelyn kehityksen myötä. Peltoaukeiden kasvillisuuslajisto koostuu tyypillisistä piennarkasveista sekä pajuista. Selvitysalueen metsiä vallitsevat mäntyvaltaiset kuivahkot ja tuoreet kankaat. Metsäalueet ovat pääosin metsätalouskäytössä ja suot ojitettuja. Kasvistoltaan suhteellisesti monilajisimpia ovat vesiuomien lähiympäristöt sekä joutomaa-alueet. Kasvillisuusselvitystä varten selvitysalue on jaettu kuuteen alueeseen. Tuomikylän ja Tuomiluoman rantojen kasvillisuuskartoituksen on laatinut Kati Ponsiluoma vuonna 2001 ja se liittyy Tuomikylän kylämaiseman hoitosuunnitelmaan, joka on osa Tuomikylässä tulevaisuus -kehittämishanketta. Suunnittelualueen selännemetsien vallitsevina tyyppeinä ovat puolukka- ja mustikkatyypin kuivahko ja tuore kangas. Mäntyvaltaista rämettä esiintyy paikoitellen. Suoalat ovat pienehköjä. Rengon eteläinen suo-osuus liittyy laajaan Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Kasvillisuusselvitystä varten suunnittelualue on jaettu kuuteen kasvillisuusalueeseen. 24

25 1. Tuomiluoman varsi 2. Tuomikylä 3. Savusmäki 4. Pojanluoma 5. Tynjälänmäki 6. Kiviniemenmäki Tuomiluoman varsi 25

26 1. Tuomiluoman varsi Tuomiluoman varrelta on kartoitettu yhdeksän aluetta, jotka lajiston samankaltaisuuden perustella on yhdistetty viideksi osa-alueeksi A-E. A. Jauhokoski-Savusmäki B. Haapamäki C. Koulu D. Ritolantien luomanvarsi E. Jalostuskeskus ja Elomaa A. Jauhokoski-Savusmäki Tuomiluoman varren kasvillisuus välillä Jauhokoski-Savusmäki on lajistollisesti alueen merkittävimpiä. Alueella on rehevää puronvarsilehtoa sekä tuoretta kangasmetsää. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle, käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana 26

27 kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla hieman harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa tavattiin myös muutama yksilö. Vaateliaita lehtokasveja alueelta ei löytynyt. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä on vain vähän kasvillisuutta, lähinnä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. Etäämpänä luomasta kasvillisuus muuttuu tuoreeksi kangasmetsäksi. Puut Pensaat Ruohovartiset Heinät Sanikkaiset Sammalet haapa kuusi pihlaja tuomi kiiltopaju punaherukka tuhkapaju vadelma aitovirna hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kultapiisku käenkaali lillukka mesiangervo metsäkurjenpolvi nokkonen ojakellukka oravanmarja pikkulaukku rantamatara rönsyleinikki terttualpi ulpukka vehka kevätpiippo korpikaisla korpikastikka metsäkastikka nuokkuhelmikkä nurmilauha nurmirölli ojasorsimo ruokohelpi tesma hiirenporras järvikorte metsäalvejuuri metsäimarre sananjalka isonäkinsammal lehtisammalia Populus tremula Picea abies Sorbus aucubaria Prunus padus Salix phylicifolia Ribes spicatum Salix cinerea Rubus idaeus Vicia sepium Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Oxalis acetosella Rubus saxatilis Filipendula ulmaria Geranium sylvaticum Urtica dioica Geum rivale Maianthemum bifolium Rhinanthus minor Galium palustre Ranunculus repens Lysimachia thyrsiflora Nuphar lutea Calla palustris Luzula pilosa Scirpus sylvaticus Calamagrostis purpurea Calamagrostis arundinacea Melica nutans Descampsia cespitosa Agrostis capillaris Glyceria fluitans Phalaris arundinacea Milium effusum Anthyrium filix-femina Equisetum fluviatile Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Pteridium aquilimium Fontinalis antipyretica 27

28 B. Haapamäki Tuomiluoman siirtyessä halkomaan peltolakeuksia Jauhokoski-Savusmäen lehtomainen kasvillisuus vaihettuu vähitellen niitty- ja ojanvarsikasvillisuudeksi. Alueella kasvaa hyvin rehevä, paikoitellen yli metrin mittainen ruohovartinen kasvusto sekä runsaasti yleisiä piennarkasveja kuten maitohorsmaa, mesiangervoa ja pietaryrttiä. Rannan tuntumassa esiintyy paljon jouhivihvilää, järvikortetta, suo-orvokkia, ulpukkaa ja viiltosaraa. Vedessä kasvaa hieman pikkulimaskaa sekä isonäkinsammalta. Puut harmaaleppä hieskoivu Alnus incana Betula pubescens Pensaat kiiltopaju Salix phylicifolia Ruohovartiset ahosuolaheinä hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kurjenjalka lehtovirmajuuri luhtavuohennokka maitohorsma mesiangervo myrkkykeiso niittynätkelmä nokkonen peltovalvatti pietaryrtti pikkulimaska ranta-alpi rantamatara rantanenätti rönsyleinikki suo-orvokki suoputki ulpukka Rumex acetosella Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Anthriscus sylvestris Potentilla palustris Valeriana sambucifolia Scutellaria galericulata Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Cicuta virosa Lathurus pratensis Urtica dioica Sonchus arvensis Tanacetum vulgare Lemna minor Lysimachia vulgaris Galium palustre Roroppa palustris Ranunculus repens Viola palustris Peucedanum palustre Nuphar lutea Heinät jouhivihvilä Juncus filiformis 28

29 Sanikkaiset juolavehnä korpikastikka kylänurmikka luhtakastikka nurmilauha nurmirölli viiltosara järvikorte peltokorte Elymus repens Calamagrostis purpurea Poa pratensis Calamagristis stricta Descampsia cespitosa Agrosrtis capillaris Carex acuta Equisetum fluviatile Equisetum arvense Sammalet isonäkinsammal Fontinalis antipyretica C. Tuomikylän koulu Tuomikylän koulun läheisyydessä Tuomiluoman kasvillisuus muuttuu jälleen hieman lehtomaisempaan suuntaan. Vallitsevina piennarkasveina ovat mesiangervo ja maitohorsma. Koulun läheisyydessä on maisemallisesti ja paikallisesti arvokas lampi sekä pienialainen koskipaikka. Lammen ympäristössä kasvaa jonkin verran kieloa, lehtohorsmaa, maahumalaa, savijäkkärää ja suohorsmaa. Ranta-alueella on tehty havaintoja myös kevätlinnunherneestä. Veden tuntumassa esiintyy jouhivihvilää, kurjenmiekkaa, ratamosarpiota, suo-orvokkia, ulpukkaa, vehkaa ja viiltosaraa. Lammessa kasvaa runsaasti vesitatarta ja uistinvitaa. Koulun rinteen haavikossa kasvaa villiintynyttä herukkaa ja ahomansikkaa. Alueella on suoritettu äskettäin myös ruoppauksia. Ruopatuilla alueilla esiintyy lähinnä jauhosavikkaa, niittysuolaheinää, pihasauniota ja voikukkaa. 29

30 30

31 Puut harmaaleppä pihlaja tuomi Alnus incana Sorbus aucubaria Prunus padus Pensaat kiiltopaju mustaherukka punaherukka vadelma Salix phylicifolia Ribes nigrum Ribes spicatum Rubus idaeus Ruohovartiset ahomansikka jauhosavikka karhunputki kevätlinnunherne kevätpiippo kielo kissankello käenkaali kurjenjalka kurjenmiekka lehtohorsma lehtovirmajuuri luhtavuohennokka maahumala maitohorsma mesiangervo mesimarja metsäkurjenpolvi niittysuolaheinä ojakellukka pihasaunio rantamatara ratamosarpio savijäkkärä suohorsma suo-orvokki ukonkeltano ulpukka voikukka vehka Fragaria vesca Chenopodium album Angelica sylvestris Lathyrus vernus Luzula pilosa Convallaria majalis Campanula rotundifolia Oxalis acetosella Potentilla palustris Iris pseudacorus Epilobium montanum Valeriana sambucifolia Scutellaria galericulata Glechoma hederacea Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Rubus arcticus Geranium sylvaticum Rumex acetosa Geum rivale Matricaria matricarioides Galium palustre Alisma plantago-aquatica Gnaphalium uliginosum Epilobium palustre Viola palustris Hieracium ssp Nuphur lutea Taraxacum Calla palustris Heinät jouhivihvilä juolavehnä korpikastikka nurmilauha nurmirölli viiltosara Juncus filiformis Elymus repens Calamagrostis purpurea Descampsia cespitosa Agrostis capillaris Carex acuta Sanikkaiset metsäalvejuuri metsäimarre Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopterus Kolopuita Tuomiluoman rannassa Vesikasvit uistinvita vesitatar Potamogeton natans Persicaria amphicia 31

32 D. Ritolantien luomanvarsi Alueen kasvillisuudessa on lehtomaisia piirteitä, mutta kasvillisuus ei ole niin rehevää kuin aikaisemmilla alueilla. Alueella kasvaa runsaasti piennarlajistoa, kuten koiranputkea, lehtovirmajuurta, maitohorsmaa, mesiangervoa, ojakärsämöä ja puna-apilaa. Aivan luoman rannassa on alavia alueita, jotka ovat pitkään kevättulvien alla ja se näkyy lajistossa hentojen heinien ja vihvilöiden runsautena. Ruohovartiset Heinät hiirenvirna koiranputki kurjenmiekka lehtovirmajuuri maitohorsma mesiangervo ojakärsämö puna-apila valkoapila jouhivihvilä jänönsara kalvaspiippo keräpäävihvilä konnanvihvilä korpikaisla nurmirölli Vicia cracca Anthriscus sylvestris Iris pseudacorus Valeriana sambucifolia Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Achillea ptarmica Trifolium pretense Trifolium repens Juncus filiformis Care ovalis Lutzula pallidula Juncus conglomeratus Juncus bufonius Scirpus sylvaticus Agrostis capillars 32

33 E. Jalostuskeskus ja Elomaa Jalostuskeskuksen ja Elomaan alueilla Tuomiluoma virtaa peltolakeuksien keskellä, joten luomanvarsilla kasvaa runsaasti pelto-, ojanvarsi- ja niittykasvillisuutta. Molemmilla alueilla kasvillisuutta hallitsevat kiiltolehtipaju sekä hyvin korkea, paikoitellen jopa puolitoista metrinen heinikko. Elomaan alueen sortumakohdassa kasvaa lähinnä rikkakasveja. Vesirajassa ja vedessä kasvaa runsaasti järvikortetta, kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa, ranta-alpia ja ulpukkaa. Vedessä esiintyy runsaana isonäkinsammalta. Jalostuskeskuksen sillan alla kasvaa runsaasti keuhko- ja hetesirppisammalta. Pensaat kiiltopaju Salix phylicifolia Ruohovartiset ahomansikka heinätähtimö hiirenvirna huopaohdake karhunputki kirjopillike koiranputki kurjenmiekka kurjenjalka lehtovirmajuuri maitohorsma mesiangervo nokkonen nurmitatar peltokaali peltolemmikki pelto-ohdake pelto-orvokki peltopillike peltosaunio peltoukonnauris pietaryrtti piharatamo pihatatar pihatähtimö ranta-alpi syysmaitiainen ulpukka valkoapila Fargaria vesca Stellaria graminea Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Galeopsis speciose Anthriscus sylvestris Iris pseudacorus Potentilla palustris Valeriana sambucifolia Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Urtica dioica Polygonum viviparum Brassica rapa Myosotis arvensis Cirsium arvense Viola arvensis Galeopsis bifida Tripleurospermum inodorum Erysimum cheiranthoides Tanacetum vulgare Plantago major Polygonum aviculare Stellaria media Lysimachia vulgaris Leontodon autumnalis Nuphar lutea Trifolium repens Heinät juolavehnä korpikastikka nurmirölli ruokohelpi timotei viitakastikka Elymus repens Calamagrostis purpurea Agrostis capillaris Phalaris arundicea Phleum pretense Calamagrostis canescens Sanikkaiset järvikorte Equisetum fluviatile Sammalet hetesirppisammal isonäkinsammal keuhkosammal Warnstorfia exannulata Fontinalis antipyretica Marchantia polymorpha 33

34 2. Tuomikylä Tuomikylässä suunnittelualuetta hallitsee avoin, harmoninen ja rajoiltaan selkeä peltolakeus, joka on muotoutunut nauhamaiseksi kyläksi tuomien reunustaman Tuomiluoman rannalle. Lakeuden maisemakuvassa Tuomiluomaa myötäilevä rantapuusto paikantaa joen sijainnin ja merkitsee sen maisemallisena maamerkkinä. Tuomiluoman yläjuoksulla peltoalueen leveys on vain muu-tamia satoja metrejä, mutta alajuoksulle tultaessa se levenee paikoin muutamaksi kilometriksi. Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke tarjoaa suojaa linnustolle, nisäkkäille ja hyönteisille. Run-saslajisimpien reunavyöhykkeiden puusto on harvaa, monilajista ja eri-ikäistä. Reunavyöhykkeillä esiintyvät kiviaidat ja -röykkiöt lisäävät vaihtelua ja ovat mieluisia lämpöä vaativille hyönteisille ja sisiliskoille. Kivipinnoilla voi elää myös vaateliaita sammal- ja jäkälälajeja. Laajoilla ja tehok-kaasti viljellyillä peltoaukeilla metsien reunavyöhykkeet ja avointa viljelymaisemaa halkovat avoojat pientareineen toimivat ekologisina käytävinä eläimille ja kasveille. Lämpimät, etelän-puoleiset reunavyöhykkeet ovat myös niittykasvien kasvupaikkoja. Tuomikylän peltoaukean kasvilajisto koostuu tyypillisistä piennarkasveista sekä pajuista. Ritolantien ojasta on löytynyt muutama maariankämmekkä. Pensaat Ruohovartiset kiiltopaju mustuvapaju tuhkapaju hevonhierakka hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kultapiisku leskenlehti lupiini maariankämmekkä maitohorsma mesiangervo Salix phylicifolia Salix myrsinifolia Salix kinerea Rumex longifolius Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sykvestris Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Tussilago farfara Lupinus polyphyllus Dactylorhiza maculate Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria 34

35 Heinät niittynätkelmä pietaryrtti pikkulaukku puna-apila silmäruoho syysmaitiainen valkoapila jokapaikansara jouhivihvilä juolavehnä kalvaspiippo keräpäävihvilä kevätpiippo koiranheinä konnanvihvilä korpikastikka kylänurmikka niittynurmikka nurmipuntarpää metsäkastikka röyhyvihvilä sykeröpiippo viiltosara viitakastikka Lathurus pratensis Chrysanthemum vulgare Rhinanthus minor Trifolium pretense Euphrasia officinalis Leontodon autumnalis Trifolium repens Carex nigra Juncus filiformis Elymus repens Luzula pallescens Juncus conglomeratus Luzula pilosa Dactylis glomerata Juncus bufonius Calamagrostis purpurea Poa annua Poa pratensis Nurmipuntarpää Calamagrostis arundinacea Juncus effusus Luzula sudetica Carex acuta Calamagrostis canescens Tuomikylän alueen metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaista rämettä tai tuoreen kankaan kuusi- ja sekametsiä. Kenttäkerrokselle ovat tyypillisiä räme- ja metsävarvut. Jonkin verran kasvaa myös lakkaa, kangasmaitikkaa ja tupasvillaa. Suurin osa Tuomikylän itäisellä metsäalueella on mustikkatyypin tuoretta kangasta tai käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta, joissa kasvaa kuusen ohella mäntyä ja lehtipuita. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat varvut sekä kangasmaitikka, käenkaali, lillukka, metsälauha, metsämaitikka ja oravanmarja. Lehtomaisilla kankailla kasvaa myös jonkin verran kultapiiskua, metsäkastikkaa, metsäkortetta, nurmipiippoa ja vanamoa. Lehtomaisia kasvuolosuhteita ilmentävät myös kevätpiippo sekä metsäalvejuuri ja metsäimarre. Tyypillisiä sammalajeja ovat seinä-, karhun- ja rahkasammalet. Puut harmaaleppä hieskoivu kataja kuusi mänty Alnus incana Betula pubescens Juniperus communis Picea abies Pinus sylvestris 35

36 Varpukasvit Ruohovartiset Heinät Sanikkaiset Sammalet pihlaja rauduskoivu juolukka kanerva mustikka puolukka suopursu variksenmarja kangasmaitikka kultapiisku käenkaali lakka lillukka metsämaitikka metsätähti oravanmarja vanamo kevätpiippo metsäkastikka metsälauha nurmipiippo tupasvilla metsäalvejuuri metsäimarre metsäkorte isokynsisammal kangaskynsisammal karhunsammalet metsäkerrossammal rahkasammalet seinäsammal Sorbus aucubaria Petula pendula Vaccinium uliginisum Calluna vulgaris Vacinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Ledum palustre Empetrum nigrum Melampyrum pratense Solidago virgaurea Oxalis acetosella Rubus chamaemorus Rubus saxatilis Melampyrum sylvaticum Trientalis europaea Maianthemum bifolium Linnaea borealis Luzula pilosa Calamagrostis arundinacea Deschampsia flexuosa Luzula multiflora Eriophorum vaginatum Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Dicranum majus Dicranum polysetum Polytrichum ssp. Hylocomium splendens Sphagnum ssp. Pleurozium schreberi 3. Savusmäki 36

37 Jauhokoski-Savusmäen metsät ovat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia kankaita. Sekä puustoltaan että piennar- ja niittykasvilajistoltaan alueella sijaitseva Neiron metsä on monipuolinen sekametsäalue, joka palvelee myös läheisen koulun opintoretkialueena. Metsässä kasvaa huomattavan runsaasti ahomansikkaa ja kieloja. Jonkin verran esiintyy myös nykyään harvinaistumaan päin olevia luhtavuohennokkaa, mesimarjaa ja poimulehteä. Puut Pensaat Ruohovartiset harmaaleppä hieskoivu kataja kuusi mänty pihlaja rauduskoivu tuomi kiiltopaju punaherukka ahomansikka ahosuolaheinä harakankello huopaohdake isoaho-orvokki kangasmaitikka karhunputki kielo kissankello koiranputki kultapiisku kurjenjalka lehtohorsma lehtovirmajuuri lillukka luhtamatara luhtavuohennokka maitohorsma mesiangervo mesimarja niittyhumala nurmitädyke ojakellukka pelto-ohdake poimulehti päivänkakkara siankärsämö syysmaitiainen ukonkeltano Alnus incana Betula pubescens Juniperus communis Picea abies Pinus sylvestris Sorbus aucubaria Petula pendula Prunus padus Salix phylicifolia Ribes spicatum Fragaria vesca Rumex acetosella Campanula patula Cirsium helenioides Viola canina ssp. montana Melampyrum pratense Angelica sylvestris Convallaria majalis Campanula rotundifolia Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Potentilla palustris Epilobium montanum Valeriana sambucifolia Rubus saxatilis Galium uliginosum Scutellaria galericulota Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Rubus arcticus Prunella vulgaris Veronica chamaedrys Geum rivale Cirsium arvense Alchemilla ssp Leucanthemum vulgare Achillea millefolium Leontodon autumnalis Hieracium ssp Heinät lampaannata Festuca ovina 37

38 Sanikkaiset luhtakastikka metsäkastikka metsälauha pohjantähkiö pullosara viiltosara metsäalvejuuri metsäimarre metsäkorte peltokorte Calamagrostis stricta Calamagrostis arundinacea Deschamsia flexuosa Phleum alpinum Carex rostrate Carex acuta Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Equisetum arvense 4. Pojanluoma Pojanluoma tukeutuu laajoihin viljelyalueisiin. Peltoalueelta kohoaa useita metsän peittämiä moreeniharjanteita, joille rakentaminen on pääosin suuntautunut. Metsät ovat pääosin tuoreita mustikka-käenkaalityypin kangasmetsiä. Alueen luoteisosassa on ojitettua rämettä. Peltojen metsäsaarekkeet antavat suojaa, pesimisrauhaa ja ruokailumahdollisuuksia linnustolle ja nisäkkäille. 5. Tynjälänmäki Tynjälänmäki on tuoreiden mustikka-käenkaalityypin metsien aluetta, josta kohoaa muutamia pieniä pohjois-eteläsuuntaisia kuivien kangasmetsien peittämiä mäkiharjanteita. 38

39 6. Kiviniemenmäki Kiviniemen alueelle sijoittuu selvitysalueen korkein alue, Uhverinmäki, joka rajautuu koillisessa Kyrkösjärven kanavaan. Metsät ovat pääosin kuivaa puolukkatyypin kangasta, jota pienialaiset rämelaikut pilkkovat. Uhverinmäen tuoreen kankaan laaja katinliekosaareke. 39

40 Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys laati linnustoselvityksen kartassa rajatulle alueelle kesällä Pelto-alueiden lajilaskenta tehtiin pistelaskentana ja metsäalueet linjalaskentana. Lisäksi tehtiin muutonaikaista seurantaa sekä kolme yölaulajalaskentaa. Tuomiluoman vesilintuja selvitettiin Laskentatietoja on täydennetty Tiira-havaintojärjestelmässä olevilla tiedoilla sekä haastattelemalla alueella asuvia ja retkeileviä lintuharrastajia. Suunnittelualueella ei ole kevät- tai syysmuuttoaikana isoja lintumääriä kerääviä kohteita. Muuttoaikoina tavataan pelloilla ruokailemassa muun muassa laulujoutsenia ja kapustarintoja. Kottaraisia on alueella melko runsaasti alueen hevostilojen ansiosta. Voimakkaasti taantuneet peltosirkku ja punavarpunen ainakin yrittivät pesiä alueella. Kaakkoinen laji harjalintu harhautuu vuosittain Suomeen, yksi havainto harjalinnusta on Tuomikylän koululta noin vuodelta Teeren soidinalueita löytyy Tuomikylän alueelta sekä Pettumäestä että Pinomäestä. Voimakkaasti taantuneesta erittäin uhanalaisesta suokukosta tehtiin havainto Pettutieltä, jossa oli pellolla ruokailemassa noin 30 yksilön parvi. Selvitysalueen linnustollisesti rikkainta aluetta ovat Tuomiluoman rannat, joilla esiintyy erityisen runsas ja monipuolinen lajisto yölaulajia. Myös Suomen erityisvastuulajit telkkä ja rantasipi esiintyvät runsaslukuisina Tuomiluoman varressa. Havainnot kahdesta telkkäpoikueesta Tuomiluomassa on sekä kesältä 2007 että Myös karuilla rannoilla pesivä rantasipi on kelpuuttanut Tuomiluoman pesimäympäristökseen. 40

41 Ruisrääkkä on palaamassa takaisin Tuomikylän aukeille pitkän tauon jälkeen. Kesällä 2011 ruisrääkän runsaus Tuomikylän pelloilla oli silmiinpistävää. Lintulaskennan laskentalinjat ja -pisteet selvitysalueella. 41

42 Peltoalueiden pistelaskenta Pistelaskenta tehtiin erinomaisessa laskentasäässä Laskentapisteitä oli 18 ja ne sijoitettiin peltoalueille. Pisteiltä selvitettiin viljelyalueiden lajit ja niiden runsaus. Pisteiltä havainnoitiin myös maaseutuasutuksen piirissä viihtyvää linnustoa sekä metsien lajeja. Havaintoja saatiin 49 lintulajista. Runsaimmat lajit olivat räkättirastas, sepelkyyhky ja pajulintu. Laji pareja räkättirastas 22 sepelkyyhky 20 pajulintu 18 peippo 17 talitiainen 14 naakka 13 varpunen 12 fasaani harakka 11 keltasirkku isokuovi 10 käki varis 9 kiuru kirjosieppo 8 lehtokerttu vihervarpunen 7 pensastasku punakylkirastas pensaskerttu 5 viherpeippo kurki haarapääsky sinitiainen 4 pikkuvarpunen töyhtöhyyppä tervapääsky metsäkirvinen 3 västäräkki korppi teeri käpytikka räystäspääsky punarinta 2 leppälintu laulurastas valkoviklo rantasipi käenpiika rautiainen satakieli mustarastas hernekerttu 1 tiltaltti hömötiainen närhi punatulkku peltosirkku pajusirkku Metsäalueiden linjalaskenta Metsäalueet laskettiin linjalaskentana kolmena aamuna hyvässä laskentasäässä 31.5, 3.6 ja Laskentalinjoja oli viisi eri puolilla kartoitettavaa aluetta ja ne asetettiin maastoon mahdollisimman kattavasti. Laskentalinjojen yhteispituus oli metriä ja niiden varrella havaittiin 46 lintulajia. Runsaimmat lajit olivat peippo, pajulintu ja metsäkirvinen. Laji pareja peippo 75 pajulintu 55 metsäkirvinen 27 keltasirkku 20 vihervarpunen 19 käki 17 punarinta 16 sepelkyyhky 15 laulurastas 10 hömötiainen talitiainen 9 varis 8 räkättirastas 7 kirjosieppo naakka 6 kurki metsäviklo käpytikka leppälintu 5 tiltaltti sinitiainen käpylintulaji satakieli mustarastas lehtokerttu harmaasieppo 4 harakka korppi kuovi punakylkirastas hernekerttu 3 hippiäinen fasaani rautiainen puukiipijä närhi 2 viherpeippo punatulkku kanahaukka lehtokurppa palokärki kiuru räystäspääsky 1 kulorastas pensaskerttu töyhtötiainen 42

43 Selvitysalueella havaitut 116 lintulajia, suojelullisesti merkitykselliset linnut merkitty tähdellä Cygnus cygnus Anser fabalis Anas platyrhynchos Bucephala clangula Mergus merganser Bonasia bonsai Lagopus lagopus Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Perdix perdix Phasanius colchicus Ardea cinerea Ciconia ciconia Haliaeetus albicill Circus cyaneus Accipiter gentilis Accipiter nisus Aquila chrysaetos Falco tinnunculus Falco subbuteo Crex crex Grus grus Charadrius dubius Pluvialis apricaria Vanellus vanellus Philomachus pugnas Gallinago gallinago Scolopax rusticola Numenius arquata Tringa nebularia Tringa ochropus Tringa glareola Actitis hypoleucos Larus ridipundus Larus canus Larus fuscus Larus argentatus Larus marinus Larus minitus Sternula albifrons Columba livia Columba palumbus Cuculus canorus Bubo bubo Glaucidium passerinum Strix uralensis Asio otus Aegolius funerus Apus apus Upupa epops Jynx torquila Drycopus martius Dendrocopos major Dendrocopos minor Picoides tridactylus Alauda arvensis Hirundo rustica Delichon urbica Anthus tivialis *Laulujoutsen *Metsähanhi Sinisorsa *Telkkä *Isokoskelo *Pyy *Riekko *Teeri *Metso Peltopyy Fasaani Harmaahaikara Kattohaikara *Merikotka *Sinisuohaukka Kanahaukka Varpushaukka *Maakotka Tuulihaukka Nuolihaukka *Ruisrääkkä *Kurki Pikkutylli *Kapustarinta Töyhtöhyyppä *Suokukko Taivaanvuohi Lehtokurppa *Isokuovi *Valkoviklo Metsäviklo *Liro *Rantasipi *Naurulokki Kalalokki *Selkälokki Harmaalokki Merilokki *Pikkulokki *Pikkutiira Kesykyyhky Sepelkyyhky Käki *Huuhkaja *Varpuspöllö *Viirupöllö Sarvipöllö *Helmipöllö Tervapääsky Harjalintu *Käenpiika *Palokärki Käpytikka Pikkutikka *Pohjantikka Kiuru Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Anthus pratensis Motacilla flava Motacilla alba Bombycilla garrulous Cinclus cinclus Prunella modularis Erithacus rubecula Luscinia luscinia Phoenicurus phoenicurus Saxiola rubetra Oenanthe oenanthe Turdus merula Turdus pilaris Turdus philomelos Turdus iliacus Turdus viscivorus Locustella naevia Acrocephalus schoenobaenus Acrocephalus dumetorum Acrocephalus palustris Sylvia curruca Sylvia communis Sylvia borin Phylloscopus collybita Phylloscopus trochilus Regulus regulus Muscicapa striata Ficedula hypoleuca Aegithalos caudatus Parus montanus Parus cristatus Parus ater Parus caeruleus Parus major Certia familiris Lanius collurio Lanius excubitor Garrulus glandarius Pica pica Nucifraga caryucatactes Corvus monedula Corvus corone cornix Corvus corax Sturnus vulgaris Passer domesticus Passer montanus Fringilla coelebs Fringilla montifringilla Carduelis chloris Carduelis spinus Carduelis flammea Loxia sp Cardopadus erythrinus Pyrrhula pyrrhula Plectrophenax nivalis Emberiza citrinella Emberiza hortulana Emberiza schoeniclus *Niittykirvinen *Keltavästäräkki Västäräkki Tilhi *Koskikara Rautiainen Punarinta Satakieli *Leppälintu Pensastasku *Kivitasku Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Pensassirkkalintu Ruokokerttunen Viitakerttunen Luhtakerttunen Hernekerttu Pensaskerttu Lehtokerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Pyrstötiainen Hömötiainen Töyhtötiainen Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen Puukiipijä *Pikkulepinkäinen Isolepinkäinen Närhi Harakka Pähkinähakki Naakka Varis Korppi Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen Peippo *Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Isokäpylintu, pikkukäpylintu *Punavarpunen Punatulkku *Pulmunen Keltasirkku *Peltosirkku Pajusirkku 43

44 Arvokkaat luontokohteet Natura alueet Suunnittelualueella ei sijaitse Natura alueita. Lähimmät Natura alueet ovat Tuoresluoman lehdot noin seitsemän kilometriä länteen ja Seinäjoen Paukaneva noin 15 kilometriä koilliseen suunnittelualueesta. Luonnonsuojeluohjelma-alueet Suunnittelualueella ei sijaitse luonnonsuojeluohjelma-alueita. Lähimmät luonnonsuojeluohjelmaalueet ovat Tuoresluoman lehdot noin seitsemän kilometriä länteen ja Alajoen valtakunnallisesti arvokas maisema-alue noin viisi kilometriä luoteeseen suunnittelualueesta. 44

45 Suojeluohjelmien kohteet Honkanevan linnustonsuojelualue Ote maakuntakaavasta linnustonsuojelualue Linnuston suojelualue Sauralaksonneva Honkalanneva Rengon kylän kaakkoiskulmauksessa sijaitsee pienialaisena suojelualue, joka on osa Etelä- Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitettua Honkanevan linnustonsuojelualuetta. Maakuntakaavan suojelualuemerkinnällä osoitetaan linnuston tärkeimmät pesimä- ja kerääntymisalueet. Etelä-Pohjanmaan suojelualueet yhdessä Natura verkoston kanssa muodostavat seudulle selkeitä ekologisia yhteysvyöhykkeitä. Suoalue on osa Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Honkaneva-Sauralaksonneva on eri suotyyppien mosaiikkia, mutta pääosin se on lyhytkorsinevaa ja rämettä. Suon laiteita on jonkin verran ojitettu, mutta pääosin suo on luonnontilainen. Suon pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa kapustarinta, keltavästäräkki, kiuru, kuovi, liro ja töyhtöhyyppä. Suoyhdistymän alueella esiintyy myös isolepinkäistä ja riekkoa. Lintudirektiivin liitteen 1 lajeina suoalueella esiintyy kapustarinta, liro, teeri ja metso sekä uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviksi luokiteltuina lajeina isolepinkäinen, teeri ja metso. Honkaneva on mukana valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Honkanevan halki on valmistunut pitkospuureitti, joka yhdistää suon eteläpuolisen Honkamäen sen pohjoispuolella olevaan Sauralaksonmäkeen. Honkaneva-Sauralaksonnevan alue on kasvistollisesti, eläimistöltään ja maisemallisesti sekä virkistyskohteena paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. 45

46 Metso-ohjelmakohteet Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Vesilain mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Suunnittelualueella ei sijaitse Metso-ohjelmakohteita eli kohteita, jotka kuuluvat Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan Suunnittelualueella ei havaittu luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä. Suunnittelualueella ei havaittu vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita eikä vesilain 587/ luvun 11 tai 3 luvun 2 mukaisia kohteita. Metsälain 1093/ luvun 10 tärkeät elinympäristöt ovat kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja/tai maastonpiirteiden perusteella ympäristöstään selvästi erottuvia ympäristöjä, joita tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan edellytykset biologisen monimuotoisuuden säilymiselle. 1. Tuomiluoman puronvarsilehto 2. Sahanevan metsä 3. Sahantien avokallioalue 4. Harakkalanmäen korpi Lähde 46

47 1. Tuomiluoman puronvarsilehto Tuomiluoman varressa on Jauhokosken ja Savusmäen välillä lehtomaista kangasmetsää sekä pienialaisia puronvarsilehtoja. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla hieman harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa on tavattu muutama yksilö. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. Alueen suojeluarvo on paikallinen. 47

48 2. Sahanevan metsä Sahanevan reunassa sijaitseva vanhan metsän alue kalliokumpareineen on maisemallisesti, kasvistollisesti ja eläimistöltään paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. Osa kalliokumpareikosta ja korvesta on metsälain suojaama. Alueen lounaiskärjessä on tervahauta. Yli satavuotinen tuoreen kangasmetsän puusto ja pökkelöt antavat alueelle aarniomaisen luonteen. Hannu Tuomisto

49 3. Sahantien avokallioalue 4. Harakkalanmäen korpi 3 4 Sahantien pohjoispuolella sijaitseva Sahantien avokallioalue on maisemallisesti ja eläimistöltään merkittävä kalliokumpareikko karukkokangasmaastossa. Kohde on paikallisesti huomioitava luontokohde ja osa kallioalueesta on metsälain suojaama. Alue on metson ruokailumaastoa. Hannu Tuomisto 2007 Harakkalanmäen korpi on melko luonnontilainen kangaskorpinen korpireunus, joka on kasvistollisesti ja paikallisesti merkittävä luontokohde. 49

50 5-16 Lähteet Tuomikylän koilliskulmauksessa on laaja lähteikköalue. Kolme lähdettä on myös Tuomikylän peltolaakson läntisellä selänteellä. Lähde nro 6 50

51 Lähde nro 7 9. Lähde nro 8 51

52 Lähde nro 9 Lähde nro 10 Lähde nro 11 52

53 Lähde nro 12 Lähde nro 16 53

54 Muut huomionarvoiset luontokohteet 1 Tuomiluoma ranta-alueineen 2-14 avokallio siirtolohkare maisemapuu kosteikko 27 Rengonkylän silta 28 Rengonkoski 29 Ruissaari 30 Sauralaksonneva 31 Harakkalanmäen ruohokorpi 32 Perinnemaisema 54