ITÄ-UUDENMAAN MATKAILUN TULO- JA TYÖLLISYYSTUTKIMUS JOHDANTO. 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet 1.2 Käsitteet 1.3 Tutkimuksen kulku

Transkriptio

1 ITÄ-UUDENMAAN MATKAILUN TULO- JA TYÖLLISYYSTUTKIMUS JOHDANTO 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet 1.2 Käsitteet 1.3 Tutkimuksen kulku 2 ITÄ-UUSIMAA MATKAILUALUEENA 3 ITÄ-UUDENMAAN MATKAILIJOIDEN KULUTUS MAAKUNNASSA 2.1 Päiväkävijät 2.2 Hotellivieraat 2.3 Muu majoitus 2.4 Vierasvenesatamat 2.5 Kesämökkiläiset 2.6 Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät 3 ITÄ-UUSMAALAISTEN YRITYSTEN MATKAILUTULO 4 MATKAILUTULO ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA Suora matkailutulo 4.2 Epäsuora matkailutulo 4.3 Vertailu Ahvenanmaan vuoden 2008 tutkimukseen 5 MATKAILUN TYÖLLISTÄVÄ VAIKUTUS ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA YHTEENVETO LÄHDELUETTELO LIITTEET

2 1 JOHDANTO 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet Itä-Uusimaa on suosittu matkailumaakunta Etelä-Suomessa pääkaupunkiseudun itäpuolella. Alueen suosituimmat matkailukohteet ovat Porvoon ja Loviisan kaupungit. Muita merkittäviä, matkailijoiden suosimia käyntikohteita ovat mm. Pukaron Paroni Lapinjärvellä ja Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä, joka on osa nykyistä Loviisaa. Vuosina tehty Itä-Uudenmaan kävijä- tutkimus osoitti, että suuri osa maakunnan matkailijoista oli päiväkävijöitä. He käyttivät paljon mm. kahvilaja ravintolapalveluja, mutta käytetyn rahan määrä ei tässä tutkimuksessa selvitetty. Myös kokonaismatkailijamäärää ei pystytty tuolloin selvittämään, ei edes päiväkävijöiden osalta. Jotta maakunnan matkailun todellinen laajuus ja volyymi selviäisivät, maakuntaliitto ja HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu päättivät rahoittaa uuden tutkimushankkeen toteutettavaksi vuonna Tutkimushankkeessa selvitettiin Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset matkailijahaastattelujen, mökkiläisille ja itäuusmaalaisille kohdistettujen kyselyjen sekä yrityskyselyn avulla. Kyse on siis ns. pohjoismaisesta mallista, jossa menomenetelmällä selvitetään matkailijoiden rahankäyttöä ja tulomenetelmällä matkailutuloa sitä saavilta yrityksiltä. Tutkimushankkeen tavoitteena on helpottaa maakunnallisen matkailuun ja matkailun kehittämiseen liittyvää päätöksentekoa. Saadut tulokset ovat erityisen tärkeitä juuri nyt, syksyllä 2010, kun Itä-Uudenmaan liitto liittyy vuoden 2011 alussa osaksi suurempaa Uudenmaan liittoa, jonka toiminnassa matkailulla ei ole ehkä ollut yhtä suurta merkitystä kuin Itä-Uudellamaalla. Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimus on maakunnalle räätälöity tutkimus, jossa aineisto kerättiin vuoden 2009 aikana. Matkailijahaastattelut tehtiin maakunnan tärkeimmissä matkailukohteissa, Porvoossa ja Loviisassa. Paljon kävijöitä keräävää Pukaron Paronia ei valittu haastattelukohteeksi, koska aiemmasta tutkimuksesta selvisi, että haastatteluja on vaikea saada ja kohdetta ei miellettä mitenkään osaksi Itä-Uuttamaata. Mökkiläisten, itäuusmaalaisten ja yritysten maantieteellinen jakauma on tasaisempi maakunnassa. Näiden kunnallinen jako perustuu kuntien asukaslukuihin, vapaa-ajan asuntojen ja yritysten määrään. Matkailijahaastattelujen tavoite oli 2500 haastattelua, mökkiläiskyselyjen 250, itäuusmaalaiskyselyn 500 ja yrityshaastattelujen 100.

3 Tutkimusprojektin projektipäällikkönä toimi yliopettaja, FL Jarmo Ritalahti HAAGA-HELIAsta. Projektikoordinaattorina vuoden 2009 ajan HAAGA-HELIAssa työskenteli restonomi (AMK) Tanja Buch, jonka opinnäytetyö käsittelee tutkimuksen menomenetelmäosiota. Tulomenetelmäosiosta opinnäytetyön tekee opiskelija Irina Silander. Molempien opinnäytetyöt valmistuvat lukuvuoden aikana. Tutkimuksen suunnittelussa ja aineiston analyysissa ja tuloksissa on ollut mukana HAAGA-HELIAn lehtori, KTL Eva Holmberg sekä suunnittelussa yliopettaja, KTL Aarni Moisala. Opiskelijoiden tukena erityisesti aineiston käsittelyssä on ollut opettaja, HuK Lauri Perkki. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut Itä-Uudenmaan matkailutoimikunta. Tämä projektiraportin tulokset perustuvat restonomi (AMK) Tanja Buchin menomenetelmä- ja opiskelija Irina Silanderin tulomenetelmätutkimuksiin. 1.2 Käytetyt käsitteet Matkailija-käsite Matkailijaksi selvityksessä määriteltiin UNWTO:n matkailijamääritelmän mukaisesti henkilö, joka tilapäisesti siirtyy tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolelle vapaa-ajanvietto-, liikematka- tai muussa tarkoituksessa (Jyvälä 1981:8). Tässä selvityksessä esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien luona sekä myös omalla loma-asunnollaan yöpyvät henkilöt on laskettu matkailijoiksi heidän vakituisen asuinkuntansa ollessa toinen kuin loma-asunnon sijaintikunta. Pohjoismaiden malli Suomessa matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia on tutkittu lähinnä pohjoismaisella mallilla, joka on esitelty yksityiskohtaisesti Matkailun edistämiskeskuksen (1983) julkaisussa. Malli jakautuu tulo- ja menomenetelmään. Menomenetelmä Menomenetelmä perustuu siihen että matkailijoita pyydetään arvioimaan alueella kuluttamansa rahamäärän eri kulutuskohteisiin (ÅSUB 2009). Menomenetelmätutkimus keskittyy vain välittömiin tulovaikutuksiin. Tulomenetelmä Tällä menetelmällä taloudellisia vaikutuksia tutkitaan yrityskyselyn avulla. Kyselyssä pyydetään yrityksiä arvioimiaan matkailun osuutta liikevaihdostaan prosenteissa (ÅSUB 2009). Tulomenetelmätutkimuksen avulla voidaan analysoida alueen matkailun välittömistä, välillisistä ja

4 johdetuista tulo-, työllisyys-, palkkatulo- ja verotulovaikutuksista Välitön matkailutulo Välitön matkailutulo on yritysten saama liikevaihto, kun matkailijat ostavat tavaroita ja palveluja. Välitön matkailutulo voidaan määritellä myös matkailijoiden alueella käyttämäksi rahamääräksi ilman arvonlisäveroa (ÅSUB 2009). Välillinen matkailutulo Matkailijoilta välitöntä matkailutuloa saavien yritysten palvelujen ja tavaroiden ostoista johtuva liikevaihdon lisäys hankintayrityksissä (Kutilainen 2004). Matkailun välillisen tulokertoimen on todettu vaihtelevan Suomessa 1,2 1,5 välillä (Laakkonen 2002). Välitön työllisyysvaikutus Matkailijoilta saatavaa liikevaihtoa vastaavien työpaikkojen määrä henkilötyövuosina matkailun ns. hyödynsaajayrityksissä (Kutilainen 2004). 1.3 Tutkimuksen kulku Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka ovat matkailijahaastattelut sekä yrityksille, vapaa-ajan asuntojen omistajille ja itäuusmaalaisille suunnatut kyselyt. Projektisuunnitelmassa matkailijahaastattelujen otoksen kooksi määriteltiin 2500, vapaa-ajan asuntojen omistajien 250, itäuusmaalaisten 500 ja yritysten 100. Matkailijahaastattelut, itäuusmaalaisten ja mökkiläisten kyselyt selvittävät matkailumenoja ja yrityskyselyt matkailutuloja. Matkailijahaastattelut oli alun perin tarkoitus toteuttaa tammikuusta joulukuuhun 2009, mutta niiden teko lopetettiin kuitenkin jo syksyllä, koska 2500 tavoite saavutettiin jo silloin. Tutkimuksessa käytettyjä vastauksia saatiin kaiken kaikkiaan Tähän lukuun ei sisälly alkuvuodesta 2009 tehdyn pilottitutkimuksen vastauksia (159), joita käsitellään restonomi (AMK) Tanja Buchin opinnäytetyössä. Pääosa haastatteluista tehtiin touko-elokuussa, joka on maakunnan matkailun huippusesonki. Sesongin aikana matkailijoita haastateltiin päivittäin Porvoossa ja Loviisassa. Porvoossa haastattelupaikat olivat Vanha Porvoo, Jokiranta, kaupungin matkailutoimisto ja Citymarketin käytävä. Kaupungin matkailutoimisto ja Citymarketin käytävä olivat sateisten päivien haastattelupaikkoja. Loviisassa haastattelukohteet olivat Laivasillan alue ja kaupungin keskusta. Sesongin ulkopuo-

5 lella, talvella, keväällä ja syksyllä haastattelut tehtiin ainoastaan Vanhassa Porvoossa viikonloppuisin. Suurin osa haastatelluista oli suomalaisia, 76 prosenttia (taulukko 3). Loput, 24 prosenttia vastaajista asuivat ulkomailla. Merkittävimmät ulkomaiset vastaajaryhmät olivat venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Myös japanilaisten ja yhdysvaltalaisten osuus vastaajista oli merkittävä. Taulukko 1. Matkailijahaastatteluiden kohteet Taulukko 2. Matkailijahaastatteluiden määrä

6 Taulukko 3. Matkailijahaastatteluiden vastaajien asuinmaat Itäuusmaalaisille ja maakunnan vapaa-ajan asuntojen omistajille suunnatut kyselyt tehtiin syksyllä Syksy valittiin kyselyn ajankohdaksi, koska heidänkin kohdallaan vilkkain matkailusesonki on kesä. Kysely oli postikysely, jossa lomakkeen lisäksi oli palautuskuori. Vastaushalukkuutta pyrittiin lisäämään palkinnoilla, jotka arvottiin vuoden 2009 lopussa. Itä-Uudellamaalla oli vuonna 2009 noin kotitaloutta ja vapaa-ajan asuntoa. Vapaa-ajan asunnon omistajilta saatiin 631 vastausta ja itäuusmaalaisilta 468. Vapaa-ajan asunnon omistajilta kysyttiin lisäksi heidän kiinnostustaan asuntojensa vuokraamiseen ulkopuolisille. Halukkaiden yhteystiedot annettiin Porvoon kaupungin matkailutoimistolle jatkotoimenpiteitä varten. Kyselyt vapaa-ajan asunnon omistajille ja itäuusmaalaisille tehtiin, koska iso osa matkailijoista yöpyy ystävien ja sukulaisten luona niin vakituisissa kuin vapaa-ajan asunnoissakin erityisesti kotimaan matkailussa. Matkailutuloja mittaavan tutkimuksen kohdeyrityksiksi otettiin yrityksiä, joiden liikevaihdosta ainakin osan oletettiin tulevan matkailukysynnästä. Tilastokeskuksen toimipaikkatilaston mukaan näitä yrityksiä olisi ollut Itä-Uudellamaalla hieman yli Yrityskysely oli Internetkysely, joka lähetettiin ensimmäisen kerran yrityksille joulukuussa Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kysely lähetettiin 84 yritykselle 100 sijasta. Joulukuu ei tuonut riittävästi vastauksia, joten kysely toistettiin sekä tammikuun alussa että lopussa. Vastausten määrä jäi kuitenkin niin alhaiseksi, että tuloksia on voitu käyttää tässä tutkimuksessa vain lisä- tai tukiaineistona. Varsinainen tulotutkimus tehtiin tilastoaineiston perusteella, jolloin tunnuslukuina käytettiin muiden vastaavien tutkimusten tunnuslukuja.

7 2 ITÄ-UUSIMAA MATKAILUALUEENA Itä-Uusimaa on seitsemän kunnan (Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Pukkila ja Sipoo) ja hieman alle asukkaan kaksikielinen maakunta, jolla on pitkä ja vaiheikas historia: Suomen puolustusta varten luotiin luvun alussa muinaislinnojen ketju, joka kulki Suomenlahden pitkällä rannikolla ja sisämaassa Hämeessä. Porvoon Linnamäellä oli ilmeisesti jo viikinkiajalla luvuilla puolustuslinnoitus. Porvoon sijainti etelärannikolla Hämeeseen vievän jokiväylän varrella ja teiden risteyksessä teki alueesta merkittävän jo varhain. Etelärannikkoa pitkin 1200-luvun lopulta lähtien kulkenut Suuri rantatie (myöhemmin Kuninkaantie) oli tärkeä kulkuväylä koko valtakunnassa. Suomen valtiollisen historian kohokohtia olivat Porvoon valtiopäivät Suomen sodan vielä kestäessä vuonna Porvoon valtiopäivillä Suomen säädyt vannoivat uskollisuudenvalan Venäjän keisarille Porvoon tuomiokirkossa. Tällöin Suomi sai pitää oman luterilaisen uskontonsa ja entisen lainsäädäntönsä, joka mm. sisälsi talonpoikien vuosisataiset vapaudet. Sanotaan, että Suomi kohotettiin Porvoon valtiopäivillä kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, sisäisesti itsenäisenä suuriruhtinaskuntana Venäjän imperiumissa. Itä-Uudellamaalla on edelleen Suomen vanhin rakennuskanta. Ennen itsenäisyyden aikaa (1917) rakennettuja rakennuksia on koko rakennuskannasta noin 11 %. Kartanoita ja ruukkimiljöitä on paljon, ja moni kartano on edelleen alkuperäisessä käytössään maatilana. Öljynjalostamo ja öljyteollisuus Porvoon Sköldvikissä ja ydinvoimalaitos Loviisan Hästholmenissa ovat energiatuotannon ja suurteollisuuden merkittäviä edustajia maakunnassa. Itä-Uusimaa on Suomen toiseksi teollistunein maakunta ja lähes puolet maakunnan bkt:stä tulee teollisuudesta. Itä- Uusimaa tuottaa myös monia tunnettuja teollisuustuotteiden merkkejä niin jäätelöissä kuin suklaassakin. Itä-Uudenmaan halki kulkee Turusta Vaalimaan kautta Venäjälle johtava valtatie E18, joka yhdistää Suomen etelärannikon Pietarin metropoliin. Valtatie 6 liittää Itä-Uudenmaan taas Suomen itäosiin ja Venäjän Karjalaan. Itä-Uudeltamaalta on E18:aa myöten myös hyvät ja nopeat yhteydet tärkeimpiin tavara- sekä henkilösatamiin kuten Helsinkiin ja Turkuun. Myös Helsinki-Vantaan lentokenttä ja pääkaupunkiseudun palvelut ovat hyvin lähellä. Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin koti sijaitsee Porvoossa. Myös Muumi-hahmojen äiti Tove Jansson nautti saariston rauhasta Itä-Uudellamaalla. Porvoo houkuttelee kuvataiteilijoitten ja mu-

8 siikin tekijöiden lisäksi yhä myös kirjailijoita. Kesäisiä konserttisarjoja ovat mm. Avanti! konsertit Porvoossa, Sibelius-päivät Loviisassa ja Sipoon viulukonsertit. Lisäksi on lukuisa joukko muitakin korkeatasoisia musiikkitapahtumia. Topelius-päivien kulttuuritarjonta on runsasta. Kuvataidegallerioita on koko maakunnassa. Kulttuuriperinne elää ja voi hyvin Itä-Uudellamaalla. Itäuusmaalaisia perinneruokia ovat esimerkiksi Runebergin tortut, erilaiset juustot, saaristolaisherkut, palvatut lihat, maukkaat leivät, erilaiset suklaat ja marjat. Käsityötaito on säilynyt elävänä ja korkeatasoisena kaikissa maakunnan kunnissa. Urheilun harrastajille on tarjolla hyviä liikuntapaikkoja ja penkkiurheilijalle taas monien lajien valtakunnan mestareita ja olympiavoittajia. Itä-Uudenmaan saaristo on tuhansien suomalaisten suosima kesänviettopaikka. Mökkiperinne on vanha. Saariston vedet ovat matalia, mutta hyvin kuljettavia, ja luonto on rehevää. Itä-Uudenmaan matkailijatutkimuksen (Taipale 2007, 40-41) mukaan matkailu maakuntaan on selkeästi päivämatkailua. Matkailijat saapuvat maakuntaan viettämään vapaa-aikaansa ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Suurin osa omatoimimatkailijoista on keski-ikäisiä suomalaisia, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla tai muissa Itä-Uudenmaan naapurimaakunnissa. Ehkä tyypillinen seurue on juuri keski-ikäinen pariskunta, joka viettää kohteessa vain muutamia tunteja. He käyttävät oleskelunsa aikana erityisesti ravintola- ja kahvilapalveluja. Kävijät olivat tyytyväisiä palvelujen laatuun, mutta pitivät niitä hieman kalliina. Myös nuorten aikuisten osuus oli suuri, mutta lapsiperheitä Itä-Uusimaa ei tunnu houkuttelevan. Usealle kävijälle maakunta on tuttu kohde, jossa käydään säännöllisesti. Porvoo matkailukohteena on yksi Suomen tunnetuimmista. Kaupungin käyntikohteita ja nähtävyyksiä ovat Vanha Porvoo ja Tuomiokirkon alue, Jokiranta, Brunbergin myymälät ja Haikon kartano. Vuonna 2009 Tuomiokirkon kävijämäärä oli korkea, yli , mikä johtui kirkon uudelleen avaamisesta vuonna 2008 tuhopolttokorjausten jälkeen. Lisäksi Porvoon valtiopäivien 200- vuotisjuhlavuosi lisäsi kävijöiden halukkuutta tutustua kaupungin historiaan. Porvoon kaupungin matkailutoimistossa kävi vuoden 2009 aikana asiakasta. Taulukko 4 kuvaa Porvoon tärkeimpien museoiden kävijämäärät vuonna 2009.

9 Taulukko 4. Porvoon tärkeimpien matkailukohteiden kävijämäärät vuonna 2009 Kohde Kävijämäärä vuonna 2009 Porvoon tuomiokirkko Porvoon museo J.L. Runebergin koti Walter Runebergin veistoskokoelma Lähde: Porvoon kaupungin matkailutoimisto (2010) Kaupungissa on myös useita, valtakunnallisestikin tunnettuja ravintoloita ja kahviloita. Lisäksi Porvoon läheisyydessä on useita golf-kenttiä. Porvoon kävijät käyvät kaupungin lisäksi matkallaan usein myös Loviisassa ja Sipoossa. Loviisan kaupunki on matkailukohteen Porvoota pienempi, mutta Itä-Uudenmaan toinen selkeä matkailukohde. Loviisan suosittuja vierailukohteita olivat Laivasilta, vierasvenesatama, Vanha- ja alakaupunki, Loviisan kirkko ja Svartholman merilinnoitus. Loviisa tunnetaan idyllisenä merikaupunkina, mikä selittää suosituimmat käyntikohteet. Svartholman näyttelyn kävijämäärä oli kesällä 2009 yli 4 200, Loviisan museossa noin ja syksyn Wanhassa Wara Parempi tapahtumassa noin Kaupungin raatihuoneella sijaitsevassa matkailutoimistossa kävi asiakasta. (Loviisan kaupungin matkailutoimisto 2010.) Loviisassa on kuten Porvoossakin useita kulttuuritapahtumia, jotka houkuttelevat matkailijoita. Porvoon tunnetuin tapahtuma lienee Avanti! ja Loviisan Sibelius-päivät. Itä-Uudenmaan majoituskapasiteetti on pieni, mikä johtuu maakunnan pienestä koosta ja Pääkaupunkiseudun läheisyydestä. Porvoon kaupungin matkailutoimiston (Jaakkola, M ) mukaan Porvoon kaupungissa on 1032 vuodepaikkaa, joista 871 Suomen tilastokeskuksen luokituksen mukaisissa majoitusliikkeissä. Loviisan kaupungin matkailuntoimiston (Bruce, J ) mukaan kaupungissa on 700 vuodepaikkaa, joista 127 tilastokeskuksen luokituksen mukaisissa majoitusliikkeissä. Matkailuelinkeinon kehittämistehtävissä maakunnassa on useita toimijoita. Vuoden 2010 loppuun asti matkailun kehittämistä ohjaa Itä-Uudenmaan liitto, jossa matkailukoordinointia hoitaa maakuntahallituksen asettama Itä-Uudenmaan matkailutoimikunta. Matkailutoimikunta on liiton virallinen asiantuntijaelin ja toimikunnan sihteerinä toimii liiton aluekehityssihteeri. Matkailutoimikunnan keskeisin tehtävä on Itä-Uudenmaan matkailustrategian toteutumisen seuranta. Matkailustra-

10 tegia on tehty antamaan suuntaviivat matkailun kehittämiselle vuosille (Itä- Uudenmaan liitto 2006, 4-8.) Kuvio 1. Itä-Uudenmaan kartta Itä-Uudenmaan matkailustrategian visiona on olla alueena helposti tavoitettava yhtenäinen matkailualue, joka kehittää ja tarjoaa laadukkaita matkailutuotteita ja -palveluja ympäri vuoden sekä yksittäis-, ryhmäettä yritysmatkailijoille. Tämä visio kuvaa Itä-Uudenmaan matkailun haluttua tulevaisuudenkuvaa. Strategian kaudelle on määritelty eri kehittämisen painopisteitä, jotka perustuvat kestävään kehitykseen. Painopisteitä ovat yritysmatkailun, saariston matkailupalveluiden ja tapahtumien kehittäminen sekä sähköisen kauppapaikan luominen. Matkailustrategialle on määritelty määrälliset ja laadulliset tavoitteet. Niitä tullaan seuraamaan niille asetetuilla mittareilla ja seurantavoilla. (Itä-Uudenmaan liitto 2006, ) Matkailustrategian keskeiset toimenpiteet on jaettu viiteen toimenpidekokonaisuuteen. Toimenpidekokonaisuudet ovat alueorganisaatiotoiminta, innovatiivinen tuotteistaminen, markkinointi ja matkailunedistäminen, tutkimus, koulutus ja laatu sekä saavutettavuus ja matkailun infrastruktuuri. Alueorganisaation tehtäviä ovat mm. toimia matkailustrategian mukaisesti ja edistää matkailun taloudellista kehitystä. Toisin sanoen alueorganisaatio toimii tuloshakuisesti liiketaloudellisin perustein. Innovatiivinen tuotteistaminen on mukana niin kehittämishankkeissa kuin matkailuyritysten omissa toimenpiteissä. Erityistä huomiota

11 tullaan kiinnittämään alueen matkailusesonkien ulkopuolisia aikoja varten kehitettäviin tuotteisiin ja palveluihin. Tuotteistaminen pyritään tekemään kestävän kehitys huomioon ottaen. Matkailumarkkinoinnista päävastuu on itse matkailuyrityksillä ja matkailun alueorganisaatiolla. Matkailustrategia ohjaa alueellista julkisrahoitteista matkailututkimusta, johon myös Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimuskin kuuluu. Itä-Uudenmaan alueen matkailupalveluiden saavutettavuutta ja infrastruktuuria tullaan kohentamaan. Tämä tarkoittaa, että kohdeopastusta ja reititystä tullaan parantamaan. Pysäköintipaikkoja ja - alueita varataan riittävästi niin yksityismatkailijoille että ryhmämatkailijoille. Majoituskapasiteettia ja kongressitiloja pyritään lisäämään mahdollisuuksien mukaan. (Itä-Uudenmaan liitto 2006, )

12 3 ITÄ-UUDENMAAN MATKAILIJOIDEN KULUTUS MAAKUNNASSA 3.1 Matkailijamäärät Yleisesti voidaan väittää, että mitä suuremmasta paikkakunnasta ja toiminnallisesti laajemmasta alueesta on kysymys, sitä vaikeampaa on päiväkävijöiden määrän laskeminen. Erityisesti kaupungeissa ongelman aiheuttavat päivittäinen työmatkaliikenne ja matkailijoiden vierailu useissa kohteissa saman matkan aikana. Tällöin vaaditaan huolellisuutta päällekkäisyyksien tunnistamisessa. Toisaalta mitä monipuolisemmin tutkimusalue on saavutettavissa eri liikennevälineillä (maa, vesi, ilma), sitä vaikeampi ja työläämpi on päiväkävijöiden määrän mittaaminen. On syytä painottaa, että päiväkävijöiden kohdalla on kysymys aina jonkinlaisesta arviosta. (Kauppila 2001.) Taulukon 5 kävijämäärät on arvioitu matkailijahaastattelujen, majoitustilastojen sekä mökkiläis- ja itäuusmaalaiskyselyjen perusteella. Majoitustilastoista on saatu yöpyneiden määrä, jota on voitu verrata matkailijahaastatteluiden maakunnassa yöpyneiden suhteelliseen osuuteen koko otoksesta. Taulukko 5. Itä-Uudenmaan matkailijat yöpymismuodon mukaan Ryhmä Yöpymiset yhteensä Viipymä keskimäärin Matkailijoiden (vrk) kokonaismäärä Päiväkävijät Hotellivieraat , Muu majoitus (esim. B&B) , Vierasvenesatamat , Sukulaisten ja tuttavien , luona yöpyvät Omassa mökissä yöpyvät ,6 (vuodessa) Päiväkävijöiden kulutus Päiväkävijät kuluttivat keskimäärin 48,61 euro sinä aikana kuin he olivat alueella. Päiväkävijöiden kokonaismääräksi arvioitiin olevan n , siten päiväkävijät jättivät Itä-Uudellamaalla yhteensä euro vuonna Tämän matkailijaryhmän suurimmat kulutuskohteet (taulukko 6) olivat vähittäiskauppa, ravintolat, baarit ja kahvilat. Päiväkävijä teki keskimäärin ostoksia vähittäiskaupasta melkein 20 eurolla.

13 Taulukko 6. Päiväkävijöiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 17, Palvelut ja huvit 1, Huoltoasemat 3, Vähittäiskauppa 19, Pakoitusmaksut, venemaksut 0, Liikenne, kuljetukset mm. 0, taksit Muut menot 6, Kokonaiskulutus 48, Hotellivieraiden kulutus Hotellivieraat käyttivät keskimäärin 132,30 euroa vuorokaudessa matkallaan Itä-Uudessamaassa. Heidän keskiviipymänsä oli 1,6 vuorokautta, siten jokainen hotellissa asunut matkailija jätti alueelle 211, 72 euroa. Hotellivieraiden kokonaiskulutus oli Majoitussektori hyötyi luonnollisesti eniten tämän ryhmän kulutuksesta. Hotellivieras maksoi keskimäärin lähes 50 euroa yöpymisestään vuorokaudessa. Taulukosta 7 ilmenee myös, että muita merkittäviä kulutuskohteita olivat ravintolasektori ja vähittäiskauppa. Taulukko 7. Hotellivieraiden kulutus eri kulutuskohteisiin Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Majoitus 49,

14 Ravintolat, baarit, kahvilat 38, Palvelut ja huvit 6, Huoltoasemat 4, Vähittäiskauppa 27, Paikoitusmaksut, venemaksut 0, Liikenne, kuljetukset mm. 0, taksit Muut menot 4, Kokonaiskulutus 132, Muu majoitus Muu majoitus-ryhmään kuuluvat leirintäalueilla, B&B:ssä ja majataloissa yöpyvät matkailijat. Nämä matkailijat käyttivät keskimäärin 73,40 euroa vuorokaudessa ja heidän keskiviipymänsä oli 1,97 vuorokautta. Tilastojen mukaan tämä matkailijaryhmän yöpymisten määrä vuonna 2009 oli , joten tämän ryhmän kokonaiskulutus alueella oli euroa. Suurimman hyödyn tästä ryhmästä sai vähittäiskauppa, noin 23 euroa vuorokaudessa (taulukko 8). Taulukko 8. Muussa majoituksessa yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Majoitus 19, Ravintolat, baarit, kahvilat 17, Palvelut ja huvit 3, Huoltoasemat 4, Vähittäiskauppa 23, Paikoitusmaksut, venemaksut 0, Liikenne, kuljetukset mm. taksit 0,

15 Muut menot 5, Kokonaiskulutus 73, Vierasvenesatamissa yöpyneiden kulutus Matkailijat jotka yöpyivät omissa veneissään Loviisan tai Porvoon vierasvenesatamissa olivat satamassa keskimäärin 2,77, jonka aikana he vuorokaudessa kuluttivat 57,1 Euroa. Vuonna 2009 vierasvenesatamissa yöpyi 3467 venekuntaa, joissa tutkimuksen mukaan keskimäärin oli 3 henkeä, tarkoittaen että yöpymisvuorokausia oli yhteensä tämä matkailijaryhmä kulutti yhteensä euroa Itä- Uudellamaalla. Vähittäiskauppa oli myös tämän matkailijaryhmän suurin kulutuskohde (taulukko 9). Lisäksi tuloja saivat ravintola-ala ja huoltoasemat. Taulukko 9. Vierasvenesatamissa yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 14, Palvelut ja huvit 1, Huoltoasemat 11, Vähittäiskauppa 18, Paikoitusmaksut, venemaksut 4, Liikenne, kuljetukset mm. 0, taksit Muut menot 6, Kokonaiskulutus 57, Kesämökkiläisten kulutus Alueen kesämökkiläisille lähetettiin kysely selvitäkseen kuinka paljon heidän kesämökkinsä oli käytössä vuositasolla. Tämän tutkimuksen perusteella kesämökit olivat käytössä keskimäärin 76 vuorokautta vuodessa ja keskimäärin niissä yöpyivät 2,32 henkilöä. Alueella on yhteensä kesämökkiä. Tämän laskelman perusteella kesämökkien kokonaisyöpymismääräksi tuli Haastattelujen avulla tuli ilmi että

16 matkailijoiden viimeisin viipymä oli keskimäärin 22,73 yötä. Heidän keskimääräinen päiväkohtainen kulutus on 22,17 euroa. Tämä tarkoittaa että kesämökkiläisten kokonaiskulutus alueella oli euroa vuonna Alla oleva taulukko näyttää miten tämä summa jakaantuu eri kulutuskohteisiin. Taulukko 10 esittää, miten kesämökkiläisten ja heidän vieraidensa kuluttama raha jakautuu eri kulutuskohteisiin; vähittäiskauppa on suurin kulutuskohde. Taulukko 10. Kesämökkiläisten kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus euroa/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 2, Palvelut ja huvit 0, Huoltoasemat 2, Vähittäiskauppa 12, Paikoitusmaksut, venemaksut 0, Liikenne, kuljetukset mm. 0, taksit Muut menot 3, Kokonaiskulutus 22, Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät Sukulaisten ja tuttavien yöpyjien määrä selvitettiin kotitalouksille lähetetyn kyselyn avulla. Tämän kyselyn perusteella kotitaloudessa oli yöpyviä vierailijoita yhteensä 19 yötä Vierailijaseurueen koko oli keskimäärin kolme henkilöä, siten tämän ryhmän yöpymiset alueella olivat kokonaisuudessa Menomenetelmän haastattelututkimuksen mukaan tämän ryhmän matkailijat käyttivät keskimäärin 38,55 euroa vuorokaudessa matkansa aikana ja viettivät alueella kesimäärin 4,37 vuorokautta. Siten tästä ryhmästä nousi Itä-Uudenmaan tärkeimmäksi matkailijaryhmäksi, heidän kokonaiskulutuksensa vuonna 2009 oli euroa. Vähittäiskauppa, ravintolat, baarit, kahvilat ja huoltoasemat olivat sukulaisten ja tuttavien luona yöpyneiden tärkeimmät kulutuskohteet (taulukko 11).

17 Taulukko 11. Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 10, Palvelut ja huvit 2, Huoltoasemat 3, Vähittäiskauppa 18, Paikoitusmaksut, venemaksut 0, Liikenne, kuljetukset mm. 0, taksit Muut menot 2, Kokonaiskulutus 38, Matkailijaryhmien vertailu Taulukko 12 esittää menomenetelmän keskeiset tulokset. Siitä ilmenee, että vaikka hotellivierailija selkeästi oli se matkailija, joka keskimäärin käytti eniten rahaa maakunnassa vuorokaudessa. Tärkeimmät matkailijaryhmät ovat kuitenkin sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät sekä kesämökkiläiset. Myös päiväkävijöiden kokonaiskultus on merkittävä. Tulos sinänsä ei ole yllättävä, koska Itä-Uudenmaan kotitalouksissa ja kesämökeillä käy ja yöpyy matkailijoita ympäri vuoden. Varsinainen kesäsesonki, jolloin maakunnassa yövytään eniten vierasvenesatamissa ja leirintäalueilla (muu majoitus), on lyhyt. Taulukko 12. Matkailijaryhmien kulutusten vertailu Ryhmä Kulutus/vuorokausi Kokonaismäärä käyntejä/yöpymisiä Kokonaiskulutus(sis alv) Päiväkävijät 48, Hotellivieraat 132, Muu majoitus (esim. B&B) 73, Vierasvenesatamat 57, Sukulaisten ja tuttavien 38, luona yöpyvät

18 Omassa mökissä yöpyvät 22, VÄLITÖN MATKAILUTULO MENOMENETELMÄN MU- KAAN Kokonaismatkailutulo menomenetelmän mukaan Kun kaikkien matkailijoiden keskimääräinen rahankulutus eri kulutuskohteisiin sekä matkailijoiden kokonaisviipymä alueella on tiedossa, voidaan laskea matkailijoiden kokonaiskulutus eri kulutuskohteisiin. Taulukosta 13 ilmenee, että matkailijat käyttivät eniten rahaa ostoksiin vähittäiskaupassa, melkein 86 miljoonaa euroa. Lisäksi myös alueen ravintolat sekä huoltoasemat hyötyvät matkailusta paljon. Matkailu tuo majoitusalalle noin kuuden miljoonan euron liikevaihdon menomenetelmän mukaan. Majoitusala on ainoa ala, joka myy palvelujaan pääasiassa vain matkailijoille. Kuusi miljoona euroa on summana pieni, kun sitä vertaa vähittäiskaupan 86 miljoonaan euroon, mutta tulosta ei voida pitää yllättävänä, koska maakunnassa on oikeastaan vain yksi majoitusalan toimija. Kaikki muut majoitusyksiköt ovat pienehköjä. Taulukon 13 oikeanpuoleisessa sarakkeessa esitetään eri kulutuskohteiden matkailutulot ilman arvonlisäveroa. Arvonlisäverokanta vaihtelee aloittain. Lisäksi bensiinin hinnassa on myös muta veroja. Arvonlisävero ei jää alueelle, joten arvonlisäverottomat tulot ovat ne matkailutulot, jotka menomenetelmän mukaan jäävät maakuntaan. Kokonaismatkailutulo ilman arvonlisäveroa oli menomenetelmän mukaan hieman yli 155 miljoonaa euroa. Taulukko 13. Kokonaismatkailutulo menomenetelmän mukaan Kulutuskohde Kokonaismatkailutulo sis. alv Kokonaiskulutus ilman alv. Majoitus Ravintolat Vähittäiskauppa Palvelut Huoltoasemat Paikoitusmaksut Liikenne Muut menot

19 Kokonaismatkailutulot

20 4 ITÄUUSMAALAISTEN YRITYSTEN MATKAILUTULO VUONNA 2009 Tulovaikutusten lähtökohtana ovat Tilastokeskuksen vuoden 2008 tilastot Itä-Uudenmaan yritysten kokonaisliikevaihdoista, koska vuoden 2009 tilastoja ei ollut saatavilla. Vuoden 2008 lukuja muokattiin eri toimialoilla liikevaihtojen supistumisen takia vuonna Vähennys oli yleisesti 3,7 prosenttia, mutta vähittäiskaupan osalta vain 1,7 prosenttia. Suurin kokonaisliikevaihto oli tukku- ja vähittäiskaupan alalla noin 440 miljoonaa euroa. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan kokonaisliikevaihto oli noin 81 miljoonaa euroa. Pienin kokonaisliikevaihto oli matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnalla noin 6,1 miljoonaa euroa. Tällä toimialalla on myös kaikkein vähiten yrityksiä (17 kpl). Toimialojen yhteenlaskettu kokonaisliikevaihto oli miljoonaa euroa. Matkailulle tyypillisiltä toimialoilta suurin kokonaisliikevaihto oli kuljetus ja varastoinnin alalla noin 190 miljoonaa euroa. Huomioitavaa on kuitenkin, että kuljetus- ja varastointiala sisältävät paljon yrityksiä, jotka eivät täytä matkailuyrityksen kriteerejä. Näitä yrityksiä ei ole eroteltu tässä tutkimuksessa. Tältä toimialalta ei myöskään saatu yhtään vastausta, joten arvioitaessa tämän toimialan matkailun tulovaikutuksia, käytettiin apuna aiemmin tehtyjä vastaavia tutkimuksia matkailun myynnin prosenttiosuuden ja tulokertoimen kohdalla. Liikenteen (kuljetus ja varastointi) matkailuosuudeksi on tässä tutkimuksessa arvioitu viisi prosenttia. Taulukossa 14. on esitelty arvioitu kokonaisliikevaihto toimialoittain vuodelle Luvut ovat arvonlisäverottomia. Taulukko 14. Kokonaisliikevaihto toimialoittain vuonna 2009 Toimiala Kokonaisliikevaihto (1 000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa Polttoaineiden vähittäiskauppa Kuljetus ja varastointi * Majoitus- ja ravitsemistoiminta Kiinteistöalantoiminta Vuokraustoiminta Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminta 5 898

21 Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut Muut henkilökohtaiset palvelut Yhteensä *=Ilmaliikenteessä on vain yksi toimipaikka ja alle kolme toimipaikkaa sisältävien luokkien tietoja ei julkaista =Rahapeli- ja vedonlyöntipalveluissa on vain kaksi toimipaikkaa ja alle kolme toimipaikkaa sisältävien luokkien tietoja ei julkaista. Taulukossa 15 on esitelty matkailumyynnin osuudet ja välitön matkailutulo toimialakohtaisesti. Luvut ovat arvonlisäverottomia. Taulukossa on esitelty ainoastaan ne toimialat, joilta saatiin vastauksia. Näiden toimialojen kokonaisliikevaihto oli yhteensä yli 784 miljoonaa euroa. Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnan alalla matkailumyynnin prosenttiosuus on suurin 90 %. Toiseksi suurin matkailumyynnin prosenttiosuus on majoitus- ja ravitsemistoiminnan alalla 70 %. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan matkailuosuusprosenttia pienentää se, että paikalliset käyttävät myös paljon erityisesti ravitsemispalveluita. Eniten kuitenkin välitöntä matkailutuloa toimialoista sai tukku- ja vähittäiskauppa lähes 73 miljoonaa euroa. Toiseksi eniten välitöntä matkailutuloa sai majoitus- ja ravitsemistoiminta lähes 57 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 tutkimuksessa huomioidut toimialat saivat yhteensä 155 miljoona euroa välitöntä matkailutuloa. Taulukossa käytetyt matkailumyyntiprosenttiosuudet ovat kyselystä saatuja vastauksia kuljetusta ja varastointia lukuun ottamatta. Sen kohdalla sovellettiin aiempia tutkimuksia ja käytettiin niistä saatua keskiarvoa matkailumyynninprosenttiosuuden kohdalla. Taulukko 15. Välitön matkailutulo toimialoittain Toimiala Kok.lv. (1000 ) Matkailumyynti (%) Välitön matkailutulo (1000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa , Polttoaineiden vähittäiskauppa Kuljetus ja varastointi * Majoitus- ja ravitsemistoiminta Matkatoimistojen ja -järjestäjien toimin

22 ta Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut Yhteensä Kokonaismatkailutulo tulomenetelmän mukaan Jotta saadaan laskettua matkailun kokonaistulo, täytyy välitön matkailutulo kertoa tulokertoimen avulla. Matkailun tulokertoimen on todettu vaihtelevan Suomessa 1,2 ja 1,5 välillä. Tässä tutkimuksessa päätettiin soveltaa näiden lukujen keskiarvoa eli 1,35, koska Itä-Uudenmaan taloudellinen rakenne vastaa keskimäärin Suomen muita maakuntia. (Laakkonen 2002, ) Taulukossa 16 on esitelty miten kokonaismatkailutulo muodostuu. Taulukossa esitetyt luvut ovat arvonlisäverottomia. Se on siis välittömän ja välillisen matkailutulon yhteenlaskettu summa. Välillinen matkailutulo saadaan laskettua tulokertoimen avulla. Maakuntaa jäävä suora matkailutulo (155 miljoona euroa), luo yritysten keskinäisten ostojen ja hankintojen kautta välillisiä matkailutuloja yli 54 miljoonaa euroa. Itä-Uudenmaan kokonaismatkailutulo (välittömät ja välilliset) oli vuonna 2009 noin 209 miljoonaa euroa. Taulukko 16. Kokonaismatkailutulo toimialoittain Välitön matkailutulo Välilliset matkai- Kokonaismatkailutulo Toimiala (1000 ) Tulokerroin lutulot (1000 ) (1000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa , Polttoaineiden vähittäiskauppa , Kuljetus ja varastointi , Majoitus- ja ravitsemistoiminta , Matkatoimistojen ja - järjestäjien toiminta , Taiteet, viihde- ja virkistyspal ,

23 velut Yhteensä Meno- ja tulomenetelmän tulosten vertailu Ideaalitilanteessa tulo- ja menomenetelmällä päästään hyviin samanlaisiin tuloksiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat tosin osoittaneet että suuria heittoja voi olla yksittäisten alojen suhteen ja jopa kokonaan tulo- ja menomenetelmän välillä. Tulomenetelmää pidetään yleensä luotettavampana kuin menomenetelmää, sillä matkailijoille on yleensä vaikeaa arvioida kulutuksensa matkan aikana varsinkin kun heitä ei pystytä haastattelemaan lähtöhetkellä. Myös pankki- ja luottokorttien runsas käyttö voi tuottaa vaikeuksia matkailijoille arvioimaan kuinka paljon rahaa he oikeasti ovat käyttäneet lomansa aikana. Toisaalta myös tulomenetelmällä on omat heikkoutensa, esimerkiksi jos yritysten halu osallistua tutkimukseen on pieni niin kuin tässä tutkimuksessa. Tällöin on vaikeaa vetää luotettavia johtopäätöksiä siitä miten suuri osa yritysten liikevaihdosta syntyy matkailun kautta. Tulo- ja menomenetelmät eivät aina ole täysin verrattavissa keskenään koska menomenetelmän kaikki kulutuskohteet eivät vastaa yksittäistä talouden alaa tilastokeskuksen kansallisessa tilinpidossa. Taulukko 17 vertaa tulo- ja menomenetelmän tuloksia keskenään. Taulukosta ilmenee, että matkailutulo oli suurempi menomenetelmän kuin tulomenetelmän mukaan vähittäiskaupan, huoltoasemien ja palvelusektorin kohdalla. Matkailijat siis arvioivat kuluttavansa enemmän näihin kohteisiin kuin mitä alan yritykset arvioivat saavansa tuloja matkailusta. Tulomenetelmän perusteella taas majoitus- ja ravitsemisala sekä liikennesektori saisivat suuremman osan liikevaihdostaan matkailusta kuin mitä matkailijat sanoivat kuluttaneensa näihin kulutuskohteisiin. Kokonaisuudessa meno- ja tulomenetelmien tulokset olivat hyvin lähellä toisiaan, sillä ero on vain noin miljoona euroa. Taulukko 17. Tulo- ja menomenetelmän tulosten vertailu Kulutuskohde Kokonaismatkailutulo tulomenetelmän Kokonaismatkailutulo menomene- mukaan ilman. alv telmän mukaan ilman alv. Majoitus- ja ravitsemisala Vähittäiskauppa Palvelut

24 Huoltoasemat Paikoitusmaksut, venemaksut Liikenne Muut menot (alv 12) Matkanjärjestäjät Kokonaismatkailutulot Taulukko 18 näyttää arvioidut matkailutulot eri aloille siten että tutkimuksen tutkijat ovat arvioineet matkailualojen kokonaiskulut sekä meno- että tulomenetelmän perusteella. Jos meno- ja tulomenetelmien tulosten välillä oli suuria heittoja, tuloja on arvioitu olevan keskiarvo eri menetelmien tuloksista. Näin on arvioitu majoitus- ja ravintolasektorin, vähittäiskaupan sekä huoltoasemien suorat matkailutulot. Palvelujen osalta menomenetelmällä saadut tulokset pidettiin luotettavampina koska tulomenetelmän tutkimukseen osallistui vaan rajoitettu määrä palveluyrityksiä. Toisaalta tämän sektorin kohdalla ei ollut suurta heittoa tulo- ja menomenetelmän tulosten välillä. Suurempi ero oli liikenteen osalla, sillä matkailijat arvioivat käyttävänsä hyvin vähän rahaa esimerkiksi kuljetuksiin. Toisaalta tämän alan kokonaisliikevaihto on maakunnassa suuri, jolloin arvioitiin aikaisempien tutkimusten perusteella matkailun lisäarvo alan liikevaihtoon olevan noin viisi prosenttia. Muiden menojen osuutta vähennettiin 50 prosentilla, koska arvioitiin, että nämä kulutukset jo sisältyvät muiden alojen matkailutuloihin. Siten maakunnan suoraksi matkailutulokseksi 2009 saatiin n. 163 miljoona ja kokonaismatkailutulokseksi noin 220 miljoona. Tämä tarkoittaa että matkailuala on maakunnan suurempia taloudellisia aloja heti kemian ja elintarviketeollisuuden jälkeen. Taulukko 18. Lopullinen matkailutulo sektoreittain 2009 Kulutuskohteet Kokonaisliikevaihto ilman alv Suora matkailu- Kokonaismatkailutulo (1000 ) ilman alv (kerrannaisvaikutus tulo ilman alv 1,35) (1000 ) (1000 ) Majoitus- ja ravitsemustoiminta Tukku ja vähittäiskauppa

25 Polttoaineiden vähittäiskauppa Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminta Palvelut mm. virkistys ja kauneudenhoito Kuljetus ja varastointi Paikoitusmaksut ja venemaksut Muut menot Kokonaismatkailutulot Matkailutulo jakaantuu kuvion 2 mukaan seuraavalla tavalla sektoreittain. Maakunnan vähittäiskauppa on selkeästi se sektori, joka hyötyy eniten matkailusta. Jopa 46 prosenttia koko alueen suorasta matkailutulosta kohdistui vähittäiskauppaan. Toiseksi eniten hyötyi majoitus- ja ravintola-ala, joka sai 31 prosenttia matkailijoiden käyttämästä rahanmäärästä. Palvelu- ja kuljetusalan osuus matkailijoiden kulutuksesta oli yhtä suuri, kuusi prosenttia. Kuvio 2. Matkailutulojen jakautuminen eri toimialoittain Itä-Uudellamaalla vuonna 2009

26 4.3 Vertailu Ahvenanmaan vuoden 2008 tutkimukseen Ahvenanmaalla on analysoitu matkailun talousvaikutuksia säännöllisesti vuodesta Uusin tutkimus on vuodelta 2008 (ÅSUB 2009). Ahvenanmaata ja Itä-Uuttamaata on mielenkiintoista verrata, koska ne ovat matkailijamääriltään melkein yhtä suuria. Ahvenanmaahan tuli n. 2 miljoona matkailijaa 2008 kun tämän tutkimuksen mukaan Itä-Uusimaa houkutteli n. 1,7 matkailijaa Vaikka tämä tutkimus ja Ahvenanmaan tutkimukset eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa jotkut luvut ovat vertaiskelpoisia. Esimerkiksi hotellivieraat käyttivät Ahvenanmaalla vuonna 2008 keskimäärin 119 euroa vuorokaudessa kun hotellivieras tämän tutkimuksen mukaan käytti Itä-Uudellamaalla keskimäärin 132 euroa. Vierasvenesatamissa yöpyneiden vastaavat luvut olivat 53 euroa Ahvenanmaalla 2008 ja 57 euroa Itä- Uudellamaalla Myös sukulaisilla ja tuttavilla yöpyneet käyttivät enemmän rahaa Itä- Uudellamaalla kuin Ahvenanmaalla, 39 euroa verrattuna 25 euroon Ahvenanmaalla. Välitön matkailutulo (ilman varustamoiden osuutta) oli Ahvenanmaalla 82,4 miljoona kun se Itä-Uudellamaalla oli 163 miljoona. Tämä selittyy osittain sillä, että merkittävä osa Ahvenanmaan matkailijoista on päiväkävijöitä, jotka käyttävät rahansa laivalla matkalla Ahvenanmaalle ja pois. Ahvenanmaan hintataso sekä rajoitetumpi tarjonta vähittäiskaupan suhteen vaikuttaa myös siihen että matkailijoiden keskimääräinen rahankulutus alueella jää pienemmäksi. Ahvenanmaalla ei tutkittu maakunnan sisäistä matkailua.

27 5 MATKAILUN TYÖLLISTÄVÄ VAIKUTUS ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA 2009 Lähtökohtana työllisyysvaikutuksille on Tilastokeskuksen tilasto Itä-Uudenmaan yritysten henkilöstöistä, josta ilmeni alueen yritysten kokonaishenkilöstöt vuodelta Kokonaisuudessa huomioitavilla toimialoilla työskenteli yhteensä henkilöä. Tukku- ja vähittäiskauppa työllisti huomattavan enemmistön henkilöä, joka on 44 % kokonaishenkilöstöstä. Toiseksi eniten työllisti kuljetuksen ja varastoinnin toimiala lähes 20 % kokonaishenkilöstöstä ja kolmanneksi eniten työllisti majoitus- ja ravitsemistoiminta (14 %). Polttoaineiden vähittäiskauppa työllisti 117 henkilöä (2 %), kiinteistöalan toiminta 253 henkilöä (4 %), vuokraustoiminta 57 henkilöä (4 %), matkatoimistojen- ja järjestäjien 37 henkilöä (1 %), taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 151 henkilöä (2 %) ja muut henkilökohtaiset palvelut 263 henkilöä (4 %). Taulukossa 20 on esitelty tarkemmin henkilöstöjakauma toimialoittain. Taulukossa on myös esitelty henkilöstöjakauma (kokopäiväiset, osa-aikaiset ja yrittäjät) kyselyyn vastanneiden yritysten kohdalta. Vastanneet yritykset työllistävät yhteensä kokopäiväisesti 206 henkilöä, osa-aikaisesti 111 henkilöä ja yrittäjinä toimii 10 henkilöä. Yhteensä vastanneet yritykset työllistävät 327 henkilöä. Vaikka enemmistö vastanneista yrityksistä oli tukku- ja vähittäiskaupan alalta (47 %), majoitus- ja ravitsemistoiminta työllistää yhteensä 169 henkilöä (52 % näytteestä) mukaan luettuna kokopäiväiset, osa-aikaiset ja yrittäjät. On kuitenkin muistettava, että tukku- ja vähittäiskaupan alalta 43 yritystä jätti vastaamatta kyselyyn, samoin kuin muidenkin toimialojen kohdalla suunniteltu otanta jäi toteutumatta. Kuljetus ja varastoinnin aloilta ei saatu yhtään vastausta kyselyyn, joten kyseisen toimialan kohdalla sovellettiin samoja lukuja kuin matkailutulon määrittelyssä. Polttoaineiden vähittäiskauppa työllisti yhteensä 21 henkilöä (6 % näytteestä), matkatoimisto- ja järjestäjien toiminta 7 henkilöä (2 % näytteestä) ja taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 24 henkilöä (7 % näytteestä). Nämä tulokset koskevat ainoastaan kyselyyn vastanneita yrityksiä ja on muistettava, että nämä luvut ovat todellisuudessa paljon suurempia. Taulukko 19. Näyte ja perusjoukko työntekijämäärien mukaan toimialoittain Toimiala Kokopäiväiset Osaaikaiset Näyte Yrittäjät Työlliset yhteensä Osuus näytteestä Perusjoukko Toimialan työlliset Itä- Uudellamaalla Osuus perusjoukosta Tukku- ja vähittäiskauppa % % Polttoaineiden väh.kauppa % % Kuljetus ja varastointi % Majoitus- ja ravitsemistoiminta % % Kiinteistöalan toiminta % Vuokraustoiminta 57 1 % Matkatoimisto- ja matkanjärj % 37 1 % Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut % % Muut henkilökohtaiset palvelut % Yhteensä % %

28 Matkailun välittömän työllisyysvaikutuksen muodostavat ne työpaikat, jotka tarvitaan matkailijoiden ostamien palveluiden ja tavaroiden tuottamiseen. Matkailutyöllisyyden laskemisessa on käytetty samaa matkailuosuusprosenttia kuin matkailutulon määrittelemisessä. Tukku- ja vähittäiskaupan kohdalla se on 16,4 %, polttoaineiden vähittäiskaupalla 8 %, kuljetuksessa ja varastoinnissa 29 %, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa 70 %, matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnassa 90 % ja taiteet, viihde- ja virkistyspalveluissa 60 %. Matkailun ansiosta vuonna 2008 Itä-Uudellamaalla työllistyi yhteensä henkilöä. Taulukossa 8. on esitelty matkailun välittömät työllisyysvaikutukset. Taulukko 20. Matkailun välittömät työllisyysvaikutukset toimialoittain Toimiala Työllisyys Matkailuosuusprosentti Matkailutyöllisyys Tukku- ja vähittäiskauppa ,4 506 Polttoaineiden vähittäiskauppa Kuljetus ja varastointi Majoitus- ja ravitsemistoiminta Matkatoimistojen ja -järjestäjien toiminta Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut Yhteensä Matkailulla oli suurin työllistävä vaikutus majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Se työllisti yhteensä 671 henkilöä tällä toimialalla. Tukku- ja vähittäiskaupan alalla matkailu työllisti yhteensä 506 henkilöä. Taiteet, viihde- ja virkistyspalveluiden kohdalla matkailu työllisti 91 henkilöä ja kuljetuksessa ja varastoinnissa 70. Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnassa se työllisti 33 henkilöä. Pienin vaikutus matkailulla oli polttoaineiden vähittäiskauppaan (yhdeksän henkilöä). Tätä lukua varmasti pienentää jonkin verran se, että suurimmilta huoltoasemilta ei saatu vastauksia kyselyyn, kuten esim. Pukarin Paronilta ja Kuninkaantien ABClta. On muistettava, että samoin kuin matkailutulojen kohdalla, niin myös matkailutyöllisyydessä välittömien vaikutusten aikaan saamat kerrannaisvaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä vahvempi ja monipuolisempi alueen elinkeinorakenne on. Matkailutyöllisyyden kertoimet ovat kuitenkin merkittävästi tulokerrointa pienempi. (Laakkonen 2002, )

29 Koska matkailutoimialojen tehdyt työtunnit kuvastavat matkailun työllistävää vaikutusta paremmin kuin työllistettyjen määrä, on tärkeää esitellä myös tehdyt työtunnit palkansaajien ja yrittäjien osalta. Kuten taulukosta selviää, palkansaajat tekivät yhteensä työtuntia ja yrittäjät työtuntia. Yhteensä palkansaajat ja yrittäjät tekivät työtuntia kaikki toimialat yhteenlaskettuna. Majoitus- ja ravitsemistoimialalla tehtiin eniten työtunteja. Palkansaajien ja yrittäjien yhteenlasketut työtunnit olivat työtuntia. Toiseksi eniten työtunteja tehtiin tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Palkansaajien ja yrittäjien yhteenlasketut työtunnit olivat työtuntia. Polttoaineiden vähittäiskaupan alalla työtunteja tehtiin yhteensä , matkatoimisto- ja järjestäjien alalla työtuntia, taiteet, viihde- ja virkistyspalvelujen alalla työntuntia. Taulukossa 9. esitellään tehdyt työtunnit palkansaajien ja yrittäjien osalta, mutta ainoastaan niiltä toimialoilta, joilta saatiin vastauksia. On myös muistettava, että esitetyt luvut perustuvat yritysten omiin arvioihin. Taulukko 21. Vastaajien ilmoittamat vuotuiset työtunnit toimialoittain Vastausten määrä Palkansaajien määrä Palkansaajien työtunnit Yrittäjien määrä Yrittäjien työtunnit Työtunnit yhteensä Vastaajayrityksen toimiala Tukku- ja vähittäiskauppa Polttoaineiden vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemistoiminta Matkatoimisto- ja matkanjärj Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut Yhteensä

30 6 YHTEENVETO Itä-Uudenmaan matkailu tulo- ja työllisyystutkimus osui mielenkiintoiselle vuodelle. Koko maailma kärsi talouden taantumasta, mikä vaikutti myös matkailijoiden kulutuskäyttäytymiseen. Itä-Uudellamaalla vietettiin Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlaa, jolla oli mahdollisesti päinvastainen vaikutus ainakin maakunnan kävijämääriin. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että matkailun merkitys maakunnan elinkeinoelämälle on suuri. Suoramatkailutulo oli vuonna miljoonaa euroa ja kokonaismatkailutulo ilman arvonlisäveroa lähes 220 miljoonaa euroa. Jos matkailutuloihin lisätään toimialakohtainen liikevaihtovero, matkailun maakuntaan tuoma liikevaihto on merkittävä. Matkailu työllisti Itä-Uudellamaalla lähes henkilöä. Länsi-Uudenmaan matkailun taloudellisia vaikutuksia on tutkittu vuonna Tutkimuksen mukaan alueen matkailutulot olivat 194 miljoonaa euroa, ja matkailun työllistävä vaikutus oli henkilöä. (Selvitys matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksista Länsi-Uudenmaan kunnissa 2009.) Pääkaupunkiseudun matkailutuloja selvitettiin myös vuoden 2007 osalta, jolloin matkailun kokonaismatkailutuloksi saatiin lähes 2,3 miljardia euroa ja työllistäväksi vaikutukseksi henkilöä. (Matkailu pääkaupunkiseudulla 2008.) Näiden kolmen eri tutkimuksen tuloksia on vaikea vertailla, koska kaikki on tehty hieman erilaisilla menetelmillä. Yhteenvetona voidaan kuitenkin sanoa, että matkailu on Uudellamaalla merkittävä elinkeino, joka tuo maakuntaan lähes kolme miljardia euroa ja työllistää henkilöä. Toivottavasti uusi Uudenmaan maakunta huomio matkailuelinkeinon myös omassa toiminnassaan.

31 LÄHTEET Itä-Uudenmaan liitto Itä-Uudenmaan matkailustrategia Kauppila, P Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset: pohjoismaisen mallin matkailijatutkimukset. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 3/2001. Kutilainen, S Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Kalajoella vuonna Nordia Tiedonantoja 1/2004. Laakkonen, S Matkailun aluetalouidelliset vaikutukset. Seurantaindikaattorit ja vuoden 200 tulokset. Kauppa- ja teollisuusministeriön kertomuksia ja selvityksiä 4/2002. Markkinointiosasto. Loviisan kaupungin matkailutoimisto Kävijätilasto. Matkailu pääkaupunkiseudulla eurot, yritykset, matkailijat. Toimialaraportti Culminatum Innovation, Haaga-Perho tutkimuspalvelut. Porvoon kaupungin matkailutoimisto Kävijätilasto. Selvitys matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksista Länsi-Uudenmaan kunnissa Suomen Matkailuasiantuntijat Oy, AKO Länsi-Uusimaa. Taipale, I Itä-Uudenmaan matkailijatutkimus HAAGA-HELIA tutkimuksia 4/2007. ÅSUB Turismens samhällsekonomiska betydelse för Åland 2008, haettu ,