Tietopaketti digitaaliuruista

Transkriptio

1 Tietopaketti digitaaliuruista Laatija: DU Matti Pesonen Urkutaiteilija, toimitusjohtaja, Allen Organ Companyn Suomen edustaja Oheinen tietopaketti sisältää runsaasti asiaa, mutta se on tarpeen, koska maassamme on digitaaliuruista paljon sekä virheellisiä että ennakkoluuloisia käsityksiä niin kirkkomusiikin ammattilaisten kuin maallikoidenkin keskuudessa. Digitaaliurkujen suhteen olemme periferia, Ruotsi on paljon meitä edellä. Siellä seurakunnat ovat löytäneet hienot soittimet ja samalla säästäneet suuria summia. Jonkun mielestä saatan käyttää kohdittain aika painavia sanoja, mutta asiallisen tiedon puutteesta ja manipuloivan "tiedon" jakamisesta johtuvat ennakkoluulojen muurit tarvitsevat järeähkön tykin murtuakseen. Loistavat digitaaliset soittimet ovat vieneet mennessään konsertoidessani sellaisilla monissa eri kirkoissa maailmalla. Allekirjoittanutta voi painavin perustein pitää Suomen ylivoimaisesti parhaana digitaaliurkuasiantuntijana sekä laajan henkilökohtaisen konserttikokemuksen että teknisen asiantuntemuksen perusteella. Tätä asiantuntemusta ei mitätöi asemani maailman suurimman kirkkourkuvalmistajan edustajana Suomessa, päinvastoin. Kyseinen asema antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat niille ajatuksille, joita seuraavassa esitän ennen kaikkea konserttiurkurina, mutta samalla myös teknisenä asiantuntijana. Yksilöidyllä laitetasolla puhun enimmäkseen Allen-uruista, koska Allen Organ Companyn edustajana ja tehtaalla urkujen valmistusprosessiin perusteellisesti tutustuneena tiedän niistä myös teknisellä tasolla eniten. Muiden valmistajien urkuihin olen tutustunut sekä konserttien puitteissa että tutkimalla urkujen sisältämää teknologiaa jo ammatillisen kiinnostuksenkin takia. Digitaaliurkujen sointi Digitaaliurkujen soinnilliset ja tekniset erot ovat melkoisen suuria. Hankinnoissa mennään usein halvimpaan, joka käyttökokemuksen karttuessa osoittautuukin sitten huonoksi vaihtoehdoksi. Huonot kokemukset halvemman luokan sähköuruista ovatkin vuosien mittaan pyrkineet leimaamaan koko digitaalisen teknologian ja soinnin, joka tänä päivänä on todella korkealla tasolla. Maamme sähköuruista suurin osa on pieniä ja halpoja, lähinnä kotikäyttöön tarkoitettuja soittimia. Pienet sähköurut kelpaavat hyvin koti- ja harjoitusuruiksi, mutta jumalanpalvelus- ja muuhun julkiseen käyttöön suosittelen aina isompia, suurin erillisin lisäkaiuttimin varustettuja urkuja. Sellaisten sointi on aivan eri tasolla, ja seurakunnan tilaisuudet saavat sen arvokkuuden ja juhlavuuden, joka niille kuuluu. Pelkkä äänikertamäärä ei sekään takaa urkujen sopivuutta tehtäväänsä, vaan soinnin laatu ja intensiteetti ovat oleellisia niin seurakunnan veisuuta säestettäessä kuin jumalanpalveluksiin, musiikkitilaisuuksiin ja konsertteihin herkkiä suvantoja ja juhlavia musiikillisia huippuja rakennettaessa. Kun kanttorilla on kunnolliset urut, joiden sointi ei täydessäkään kirkossa lopu kesken, hänen ei tarvitse tuntea oloaan jatkuvasti vaivautuneeksi siitä, että ei pysty työssään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen vaatimattoman soittimen vuoksi. Isompi on parempi Digitaaliurkujen ollessa kyseessä isompi vaihtoehto on yleensä parempi. Sanon "yleensä", koska eri valmistajien soinnilliset erot ovat huomattavia, ja pelkkä äänikertamäärä ei kerro soinnista koko totuutta. Julkiseen käyttöön tulevan sähkösoittimen kohdalla ei ole syytä säästää niin sanoakseni senttitasolla. Urkuhankehan on, ja sen pitäisi olla, pitkän tähtäimen soitinvalinta. Äänikertamäärältään ja soinniltaan pientä sähköurkua ei pitäisi edes ajatella silloin, kun kyse on kirkon pääuruista, tai vaikkapa kuoriuruistakin. Seurakuntien kannattaa tarkastella asiaa huolella ja hankkia kerralla kunnollinen instrumentti. Kyse on pilliurkujen kustannuksiin verraten kuitenkin todella vähäisestä summasta. Suomessa ei ole vielä löytynyt seurakunnista rohkeutta panostaa todella suuren luokan digitaaliurkuihin, koska meillä puuttuu niistä todellista kokemusta. Karstulan seurakunta on harvinainen poikkeus. Vuonna 2002 seurakunta hankki 3-sormioiset, äänikertaiset Allen-urut suuren puukirkon pääuruiksi. Myös Kangasalan pienehköön siunauskappeliin hankittiin 50-äänikertaiset, 3-sormioiset Allen-urut. Sinne haluttiin soitin, jolla voi akustisesti hyvässä salissa pitää myös kunnon konsertteja. Edeltävä pilliurku oli 5-

2 2 äänikertainen positiivi, josta hädin tuskin oli virsisäestyksiin. Pieneen ja vaatimattomaan pilliurkuun ei haluttu enää panostaa suhteettoman suurta summaa. Esimerkki omasta kokemuksestani: Springfieldissä Missourissa konsertoin jokin aika sitten pienessä noin 500 hengen kirkossa suurilla 4-sormioisilla digitaaliuruilla, joissa oli 132 äänikertaa. Urut olivat kirkon etuosassa pyörillä kulkevan lavan päällä, helposti siirrettävissä tarpeen mukaan. Konsertin ajaksi instrumentti siirrettiin keskikäytävän kohdalle alttarikuorin etuosaan, jolloin kuulijat saattoivat seurata soittajan työskentelyä. Kaiuttimet oli upotettu siististi ylös etuseiniin alttarikuorin molemmin puolin, seinien sävyisten kauniiden kangaspaneelien taakse, ja takana parvella oli vielä tuplakaiuttimet antamassa sointiin lisää avaruutta. Kirkkosali tuntui urkujen soidessa paljon suuremmalta kuin se todellisuudessa oli. Äänikertojen suuresta lukumäärästä huolimatta sointi ei ollut liian massiivinen pieneen kirkkotilaan, sillä äänitysvaiheessa sointi säädetään aina akustiseen tilaan sopivaksi. Soittaminen kyseisellä instrumentilla oli pelkkää juhlaa konsertin alusta loppuun. Voin kokemuksesta sanoa, että vastaavan elämyksen saa harvoin pilliurkujen ääressä! Silloin urkujen on oltava todella isot ja suuressa akustisessa tilassa. Millaiset urut parhaat kuivassa akustiikassa? Pilliurut eivät kuivissa akustisissa oloissa pääse kunnolla oikeuksiinsa, kuten sekä Finlandiatalon että Lahden Sibelius-talon urkujen valmistuttua niiden ympärille syntyneet keskustelut ovat osoittaneet. Kyseiset urut ovat sinänsä hyviä soittimia, mutta kuivassa akustiikassa hyvienkään pilliurkujen sointi ei pääse kunnolla avautumaan täyteen loistoonsa, mikä ei ole urkujen vika. Niinpä esimerkiksi Ruotsissa Luulajan konserttitalon urkuhankkeen asiantuntija, kansainvälisesti tunnettu urkutaiteilija, professori Hans-Ola Ericsson totesikin, että Luulajan salin akustiikka on pilliuruille liian kuiva, ja hän ehdotti suuria 4-sormioisia Allenin konserttiurkuja varustettuna lukuisilla salin eri puolille asennetuilla urku- ja tilaefektikaiuttimilla, jotta urkumusiikista voitaisiin salissa nauttia parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa ollaan toistaiseksi kovin kaukana ruotsalaisesta ennakkoluulottomuudesta. Digitaaliurkujen nykyteknologialla on mahdollista laajentaa urkusointiin oleellisesti vaikuttavaa akustista tilaa. Allenin Quantum-urkujen patentoitu Acoustic Portrait TM on konvoluutioteknologiaa hyväkseen käyttävä akustiikan mallinnus. Siinä kaiku ei ole soinnin ulkopuolelta sovellettu erillinen digitaalinen efekti, vaan soinnissa reaaliajassa mukana oleva aito akustinen tila. Vastaavaa ei löydy vielä mistään muista digitaaliuruista maailmassa. Urkujen sointi onkin sitten ainutlaatuisen lämmin ja juhlava. Acoustic Portrait'ia voidaan vielä laajentaa hienolla Reflection Package TM :lla, jossa erillisten, salin toiseen päähän tai sivuille asennettujen tilakaiuttimien avulla kuiva akustinen tila muuttuu niin haluttaessa vaikka katedraaliksi. Sellaisessa akustiikassa esimerkiksi suuri romanttistyylinen urkumusiikki vasta pääsee oikeuksiinsa. Kun halutaan kuunnella urkumusiikkia kirkon omassa akustiikassa, Acoustic Portrait vain kytketään pois päältä napin painalluksella. Olen tavannut myös sellaista ajattelua, että pieneen ja akustisesti kuivaan kirkkotilaan ei tarvita suuria ja komeasti soivia digitaaliurkuja, koska tilan ominaisuudet ja käyttö eivät sellaisia kaipaa, ja jos joku haluaa kuulla suuria urkuja suuressa tilassa, hän menköön johonkin katedraaliin. Tämä on lähinnä filosofinen näkökulma, jolla samalla vähätellään pienen seurakunnan kokoontumista pienessä kirkossa. Ajatus antaa ymmärtää, että pienessä kirkossa kokoontuvien ei tarvitse kokea suurten urkujen loisteliaasta soinnista syntyvää juhlan tuntua. Maassamme on katedraaliin verrattavia kirkkotiloja upeine urkuineen ja akustiikkoineen yhden käden sormin laskettava määrä. Miksi vaikkapa pienellä ja syrjäisellä paikkakunnalla asuvan, ehkä jo iäkkäänkin urkumusiikin ystävän olisi matkustettava satoja kilometrejä edestakaisin kuullakseen upeita konsertteja tai hienoa urkusointia jumalanpalveluksessa, kun sellainen on nykyisellä soitintekniikalla mahdollista hänen omassa kotikirkossaan? Kokemukseni pohjalta arvioin, että mainitsemani vain muutaman pilliäänikerran hinta suuriin vähintään 3-sormioisiin, edellä mainitulla Reflection Package'lla ja muilla tarkkaan harkituilla ominaisuuksilla varustettuihin digitaaliurkuihin on satsaus, jota ei missään seurakunnassa tulla katumaan. Jos halutaan panostaa vielä enemmän, sitäkin upeampi on lopputulos, kuten sain kokea amerikkalaisesta pikku kirkosta mainitsemani soittimen kohdalla.

3 3 Yhtä loisteliaasti soivien pilliurkujen budjetti on jo miljoonaluokkaa. Jos jollakin seurakunnalla on sellaiseen tänä päivänä varaa, voin konserttiurkurina lämpimästi onnitella! Hieno tuore esimerkki on Keski-Porin kirkko, johon valmistui upea instrumetti upeaan akustiikkaan. Pilliurut ovat oikea soitin silloin, kun seurakunnan varat ja urkuja ympäröivä akustinen tila mahdol-listavat kalliin ratkaisun kaikinpuolisen onnistumisen. Näin ei ole läheskään kaikissa tapauk-sissa. Seurakunnilla onkin hyvin painavat perusteet tarkistaa suhtautumista nykyaikaisiin digitaaliurkuihin. Jos ajatellaan urkujen käyttöä seurakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkityön jokapäiväisenä välineenä, isot digitaaliurut vetävät ylivoimaisesti pidemmän korren verrattuna pieniin pilliurkuihin, sekä musiikillisesti että taloudellisesti ajatellen. Isot digitaaliurut antavat kanttorille paljon monipuolisemmat musiikilliset mahdollisuudet ja vaihtoehdot seurakunnallisten tilaisuuksien ja monipuolisten musiikkitilaisuuksien ja konserttien toteutukseen kuin kooltaan vaatimattomat pilliurut. Nykyaikaiset Allen-urut ovat loistavia soittimia, joilla myös suuren luokan taiteelliset esitykset ovat mahdollisia. Sen osoittavat mm. Naji Hakimin ja Carlo Curleyn Allen-uruilla tekemät upeat levytykset ja DVD-videot. Erittäin merkille pantavaa on, että he esiintyvät levyjen kannessa nimineen ja kuvineen, millä he vahvistavat levyjen kaikinpuolisen taiteellisen painavuuden. Tämä on erittäin vahva näyttö Allen-urkujen nauttimasta arvostuksesta huippu-urkurien piirissä, ja osoittaa Allenin soinnin täyttävän kaikki taiteelliset kriteerit. Carlo Curleyn saatesanat Trönön kirkon uruilla Ruotsissa äänitetyn levyn kansisivuilla ovat kuvaavat: "Nämä urut taipuvat soinniltaan erilaisiin urkumusiikin tyyli- ja aikakausiin paljon paremmin kuin konserttiflyygeli esimerkiksi Bachin tai Mozartin aikakauteen. Historia ei ole kadonnut mihinkään." Pilli- ja digitaaliäänikertojen yhdistelmä Myös pilliäänikertoja voidaan yhdistää soimaan Allenin digitaaliäänikertojen kanssa. Tällaisia urkuja on esimerkiksi Ruotsissa jo useita. Maailmankuulu urkutaiteilija, Lahden Urkuviikollakin vieraillut Carlo Curley on myös levyttänyt sekä Trönön että Trelleborgin kirkoissa olevilla uruilla, tehnyt viime mainitulla jopa kolmen DVD:n sarjan, soittaen tuntikaupalla hienoa urkuohjelmistoa, kaiken ulkoa. Suomessa ei ole vielä yhtään esimerkkiä tällaisista uruista, joten sellaiseen tutustuakseen on tehtävä matka Ruotsiin. Allen Organ Company on kiinnostunut rakentamaan tällaisia urkuja myös Suomeen luotettavan pilliurkurakentajan kanssa yhteistyössä. Digitaalisten ja pilliäänikertojen keskinäinen vireys säätyy asennuksen jälkeen automaattisesti, kun viritystaso on asennusvaiheessa säädetty kohdalleen. Allen-urut myös äänitetään äänikerta- ja sävelkohtaisesti pilliurkujen tapaan, joten pilli- ja digitaaliäänikertojen soinnillinen yhteensovittaminen ei ole ongelma. Alleniin voi tilata myös valmiuden tällaisen yhdistelmäsoittimen (synteesiurkujen tai hybridiurkujen, miksi niitä halutaankin nimittää) vastaisuudessa tapahtuvaa rakentamista varten, mikäli sellainen hanke halutaan joskus myöhemmin toteuttaa. Erikseen jälkikäteen rakennettuna kyseinen laajennus on huomattavasti kalliimpi. Pillistöjen rakentaminen on tietysti aina suuri kustannuserä sellaisenaan. Olemassa olevien pilliurkujen laajentaminen digitaaliäänikerroilla on helppo tehtävä, ja sellainen on mahdollista toteuttaa vaikkapa sähköpneumaattisten ja jopa mekaanisten urkujen remontin yhteydessä. Tällaisista projekteista Allenilla on vankka kokemus ympäri maailmaa. Digitaaliurkujen kosketus Digitaaliurkujen kosketuksesta on myös liikkeellä monenlaisia mielipiteitä ja perusteettomia asenteita. Esimerkiksi nykyisen konserttikäytössä olevan 3-sormioisen esittelyurkumme, Allen QL310:n kosketus on täsmälleen samanlainen kuin Suomen suurimpien urkujen, Lapuan tuomiokirkon urkujen kosketus, jota en ole urkurien kuullut moittivan. Minulla oli erinomainen tilaisuus verrata soittotuntumaa näiden urkujen ja Allenin välillä, kun soitin Lapualla sekä tuomiokirkon urkuja että Allenia kolmessa tilaisuudessa samana päivänä perätysten: ensin kirkossa jumalanpal- veluksen urkurina, sitten konsertissa iltapäivällä Allenin ääressä ja heti seuraavassa tilaisuudessa uudelleen pilliurkujen ääressä. Tähän vertailuun voin kyseisen kokemuksen jälkeen kutsua kenet tahansa maamme urkureista. Vertailun vuoksi: esimerkiksi Jyväskylän Taulumäen kirkon pääurkujen kosketus on lukemattomista maailmalla soittamistani uruista eräs kaameimpia, mutta silti instrumentti on eräs hienoim-

4 4 pia soitettavia Suomessa, koska sen sointi on niin upea! Kosketukseen on vain saatava kunnollinen tuntuma etukäteen. Digitaaliurut ovat kosketukseltaan huomattavasti helpompia soitettavia kenelle tahansa, ja esimerkiksi artikulointi toteutetaan aivan samalla tavalla vaihtelevan kosketuksen avulla kuin pilliuruilla. Taulumäen pääurkujen kyseessä ollen artikuloinnista ei voi edes keskustella. Mutta kyseessä onkin tyylillisesti omanlaisensa ja sellaisena hieno soitin, jonka ääressä allekirjoittanut löysi aikanaan romanttisen urkumusiikin kaikessa kauneudessaan. Nykyään voidaan ihmetellä, miksi loistavasti soivia isoja digitaaliurkuja vastustetaan vähintään yhtä kiivaasti kuin aikanaan pneumatiikkaa. Digitaaliuruista aivan erinomaisia kokemuksia saaneena en löydä muuta selitystä kuin joko asenteellisuuden tai kokemuksen puutteen aiheuttamasta epävarmuudesta johtuvan ennakkoluulon. Kolmas syy voi olla aiemmat huonot kokemukset vanhoista sähköuruista (niitä on minullakin!). Kyseisiä kokemuksia käytetään esimerkkinä, jotta periaatteesta voitaisiin vastustaa digitaalisoittimia. Nykyiset soittimet ovat jotain aivan muuta. Ja nyt puhun isoista konserttiuruista, en pienistä koti- ja harjoitussoittimista, jollaisia Suomessa olevat sähköurut pääasiassa ovat. Digitaaliurkujen monipuolisuus Digitaaliurkuihin voi liittää myös lisälaitteita. Allen valmistaa omien urkujensa yhteyteen liitettäviksi Allen Vista- tai Allen Ensemble-urkumoduleita ja EAC-liitäntämodulia (Expanded Audio Capability), jotka laajentavat urkujen käyttömahdollisuuksia myös perinteisen urkukäytön ulkopuolelle. Vista tai Ensemble laajentavat urun sisältämän äänikerta- ja soitinvalikoiman aivan uusiin ulottuvuuksiin (kyseiset laitteet sisältävät 94 Allenin taltioimaa urkuäänikertaa lisää, 21 orkesterisoitinta ja 128 General Midi-soitinta). EAC taas tekee soittimesta eräänlaisen musiikkikeskuksen instrumenttiliitäntöineen, jolloin Allenin erilliskaiuttimien kautta voidaan soittaa myös vaikkapa CD-soitinta tai digitaalipianoa. Tällöin näitä varten ei tarvita erillistä PA-laitteistoa. Soitin olisi silloin monikäyttöisyydessään aivan omaa luokkaansa. Lisälaitteiden käyttö vaatii toki oman opettelunsa, mutta perehtyminen niihin on erittäin helppoa. Tietokoneiden ja musiikkilaitteiden käyttöön tottuneelta nykykanttorilta ei mene sormi suuhun. Nuorten musiikkitoiminnassa tällainen Allen olisi myös innostamassa heitä urkujen käyttöön aivan eri tavalla kuin perinteiset pilliurut tai pilliurkuja sellaisenaan matkivat tavalliset sähköurut. Monipuolisen jumalanpalvelusmusiikin toteuttaminen on tällaisella soittimella hauskaa ja mahdollistaa aivan uusia ideoita nykyaikaisen seurakunnan musiikkitoiminnan elävöittämiseksi. Sähköurut lyhytikäistä kulutuselektroniikkaa? Useissa keskusteluissa on tullut esiin ajatus, että digitaaliurut ovat tietokoneisiin ja syntetisaattoreihin verrattavaa lyhytikäistä kulutuselektroniikkaa. Hankinnat mitoitetaan sitten tämän huhun mukaan, ehkäpä ajatellen, että soitin on pian taas vaihdettava. Ainakin Allenin kohdalla voidaan todeta, että se ei ole tavallista kulutuselektroniikkaa, vaan vuosikymmeniä kestävä ja luotettava arvosoitin. Tehdas valmistaa urkujen komponentit itse, ja Allen-urkujen kestävyys, huoltovarmuus ja osien saatavuus hakevat vertaistaan, vaikka otetaan huomioon koko maailman kaikki laitevalmistajat. Allen valmistaa tarvittaessa alkuperäisosia edelleen kaikkein vanhimpiinkin urkuihinsa 70 vuoden takaa, ja myös päivittää eri puolilla maailmaa käytössä olevien urkujen teknologiaa tilaisuuden tullen paremmaksi ja kestävämmäksi. Kyseisen palvelun ylläpitäminen tulee tehtaalle kalliiksi, mutta Allen Organ Company haluaa palvella seurakuntia ja urkureita parhaalla mahdollisella tavalla. Kuvaavaa tehtaan palvelukyvylle ja sitoutuneisuudelle rakentamiinsa soittimiin on, että kaikkein ensimmäisiä putkitekniikalla rakennettuja Allen-urkuja, joita tehtaan vuonna 1937 aloitettua valmistettiin alkuvuosina kaikkiaan 84 kappaletta, on edelleen käytössä 81. Yhtä vaikuttava on sen jälkeisinä vuosikymmeninä valmistuneiden Allen-urkujen käytössäoloprosentti 1), joka päihittää jopa monet samaan aikaan toimineet pilliurkuvalmistajat. Luku on sitäkin merkittävämpi, kun otetaan huomioon Allenin 1 ) Vuoden 1940 jälkeen valmistuneiden Allen-urkujen kohdalla noin 95 %, digitaalisukupolven kyseessä ollen (vuodesta 1971 alkaen, jolloin Allen julkaisi maailman ensimmäisen digitaalisen soittimen) lähes 97 %!

5 5 soittimien kokonaismäärä kautta maailman trooppisista arktisiin oloihin, yli Kuumuus, pakkanen, kosteusvaihtelut, kuivuus tai pöly eivät Allen-urkuja haittaa. Allen vakuutti jopa ranskalaiset Allen Organ Company tekee mittaamattoman arvokasta työtä taltioimalla äänikerrat digitaalisiin arkistoihinsa lukemattomista eri tyyliuruista kautta maailman. Näistä äänikerroista rakennetaan nykyisin myös Allenin uusimmat Elite-sarjan urut, jotka tehdään täysin tilaajan toiveen mukaan. Urkujen koko, sointityyli ja äänikertavalikoima ovat tilaajan kanssa yksilöllisesti räätälöitävissä. Tällaisista uruista hyvä esimerkki: loistavasta urkukulttuuristaan syystäkin ylpeät ranskalaiset tilasivat vuonna 2008 historialliseen 1300-luvun katedraaliin Allenilta suuret ranskalaisromanttiset 3-sormioiset, 72-äänikertaiset Cavaillé-Coll-urut. Katedraalin vanhat luvun lopulla rakennetut pilliurut olivat jo kauan olleet soittokelvottomassa kunnossa. Allen vakuutti patrioottiset ranskalaiset perusteellisesti heidän omimmalla alueellaan. Urkukaappi ja fasadi säilytettiin, ja kaiuttimet sijoitettiin urkukaapin sisään. Urkujen dispositio on nähtävissä nettisivuillamme Hankintaa pidettiin Ranskassa niin merkittävänä, että televisio huomioi uudet urut näyttävästi uutislähetyksessään. Katso HANKINNAN YHTEYDESSÄ HUOMIOITAVAA: Vertailkaa, kuunnelkaa ja vertailkaa! Vaatikaa urkutoimittajia tuomaan urut siihen kirkkotilaan, johon ne on tarkoitus hankkia, kuunnelkaa vertaillen, tutustukaa erilaisiin urkuihin ja niiden sointiin kunnolla etukäteen. Kyseessä on ennen kaikkea ostajan etu. Silloin tiedätte, millaista vastinetta saatte rahallenne, ja voitte tehdä hankintapäätöksen tosiasiallisin perustein tarpeittenne, toiveittenne ja vertailusta saamienne havaintojen mukaan. Joitakin aikoja sitten eräs seurakunta haksahti pahasti, kun huolellista vertailua ei pyynnöstäni huolimatta suoritettu. Seurakunta maksoi lähes euroa pienestä 2-sormioisesta halpasoittimesta, jonka vähittäismyyntihinnaksi internetissä tekemäni pikaisen vertailun perusteella osoittautui neljän eri Euroopan maan soitinliikkeissä tasan kolmannes yllä mainitusta, arvonlisäveroineen! Maasta riippumatta hinta oli kaikissa liikkeissä sentilleen sama, eli kyseessä lienee valmistajan antama Euroopan laajuinen ohjevähittäishinta. Huomattavaa on, että seurakunta oli käyttänyt asiantuntijoita hankintaprosessin yhteydessä. Vain pieni internet-haku olisi paljastanut heti niin kanttorille, seurakunnan päätöksentekijöille kuin "asiantuntijoillekin", millaisesta soittimesta on kyse. Allenin taholta tarjottiin huomattavasti suurempia ja monipuolisempia 3-sormioisia, upeasointisia konserttitason urkuja edullisemmin kuin mitä kyseinen seurakunta maksoi vaatimattomista, lähes kaksikymmentä äänikertaa pienemmistä 2-sormioisista uruista. Hankintapäätöksen perusteina oli mm. kaiuttimien lukumäärä ja hankinnan kokonaisedullisuus(?). Pienet ja halvat urut eivät muutu isommaksi ja paremmaksi, vaikka kaiuttimia olisi kirkon täydeltä ja hinta nostettu korkealle. Asiantuntijat eivät olleet tehtäviensä tasalla. Voi hyvin perustellusti kysyä, miten seurakunnan päättäjät kyettiin johdattelemaan kyseiseen päätökseen. Urkuasiantuntijan ominaisuudessa kehotankin seurakuntia olemaan äärimmäisen tarkkana urkuhankinnoista päätettäessä, ettei tällaisia valitettavia tapauksia sattuisi. Kyseisen kaltaiset urut puolustavat paikkaansa harjoitus- ja kotisoittimina halpuutensa vuoksi, mutta julkiseen käyttöön ne ovat kovin heppoisia, eivätkä näyttävän oheistavaramäärän ja korkealle hilatun hinnan myötä muutu paremmaksi Päinvastoin, sähköurut keräävät siten vain lisää negatiivista mainetta, joka tuon kaltaisissa tapauksissa on jopa ansaittua. Seurakunnassa saatetaan toki olla tyytyväisiä hankintaan, koska vertailukohtia ei ole. Mutta hinnan olisi pitänyt olla huomattavasti alempi. Mikäli oheinen asiakokonaisuus antaa aihetta kysymyksiin, vastaan niihin mielelläni sekä sähköpostitse että puhelimitse. Matti Pesonen Kuikkaraitti 16, Keuruu, puh