SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMAPUISTON LAAJENNUS

Transkriptio

1 TUULIWATTI OY SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMAPUISTON LAAJENNUS FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P26479

2 2 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS Hankealue Hankkeen kuvaus AINEISTO JA MENETELMÄT Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto Yleistä Pesimälinnusto Muuttolinnusto Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Lepakkoselvitys Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet Linnusto KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kasvillisuusalue Tuulivoimapuistoalueen luonnonolojen yleiskuvaus Alueen metsät ja suot Rakentamisalueiden luontoarvot Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Kansallisten lakien mukaiset kohteet Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto LINNUSTO Hankealueen linnuston nykytila Tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnusto Muuttolinnusto Suojelullisesti arvokkaat lajit Linnustollisesti arvokkaat alueet Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta MUU ELÄIMISTÖ Alueen tavanomainen eläinlajisto EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Lepakot Liito-orava Saukko Suurpedot Viitasammakko KIRJALLISUUS... 53

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 3 (54) LIITTEET: Liite 1. Leipiön luontokohdekartta Liite 2. Leipiön pesimälinnusto Liite 3. Leipiön petolintureviirit VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Pohjakartat Maanmittauslaitos 10/2015 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 10/2015 Valokuvat (Tanja Jylänki ja Minna Tuomala).

4 4 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 JOHDANTO Tämä työ on osa TuuliWatti Oy suunnitteleman Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennuksen YVA-menettelyä ja tuulivoimakaavoitusta. Alueelle laaditut luontoja linnustoselvitykset on koottu tähän erillisraporttiin ja hankkeen vaikutuksia luontoarvoille on arvioitu YVA-selostuksessa. Aiemmassa TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen YVA-menettelyssä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2013) on tutkittu neljää tuulivoimapuistoa Simon alueella ja Leipiö oli yksi näistä alueista. Vuoden 2013 YVA-menettelyn jälkeen Leipiön alueelle laaditussa osayleiskaavassa on alueelle osoitettu 13 uutta tuulivoimalan rakennuspaikkaa ja Leipiön tuulivoiman osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa Tuulivoimaloiden rakennustyö on käynnissä. Nyt selvitystyön alla oleva Leipiön laajennusalue sijoittuu välittömästi Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen pohjoispuolelle. Luontoselvitykset on kohdistettu YVA-menettelyssä olevalle laajennusalueelle ja selvityksissä on myös hyödynnetty aiempaa luontotietoa alueelta. Sähkönsiirtoreitin luontokohteita ja ympäristövaikutuksia on käsitelty aiemmassa YVAmenettelyssä sekä voimajohtoreitin luvituksen aikana laaditussa ympäristöselvityksessä (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2014). Leipiön voimajohtoreitti on luvitettu (Energiamarkkinavirasto, ) ja sen rakentaminen on käynnissä. Luontoselvitysten erillisraportissa kuvataan tuulivoimapuiston luonnonolosuhteiden nykytilaa, kuten yleisiä metsä- ja suoluontotyyppejä, arvokkaita ja suunnittelussa huomioitavia luontokohteita ja lajistoa sekä pesimä- ja muuttolinnustoa. Alueelle laadittujen luontoselvitysten tavoitteena on paikantaa arvokkaat kohteet, kuten luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita tai arvokkaan lajiston elinympäristöjä. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartoilla ja arvotettu sekä kuvailtu kuviokohtaisesti raportissa. Muut alueen ympäristöolosuhteet, kuten pinta- ja pohjavedet, maa- ja kallioperätiedot sekä lähimmät suojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet on esitetty hankkeen YVA-selostuksessa. Hankeen suunnittelussa on laadittu erillinen Natura-arviointi (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2016). Luonto- ja linnustoselvityksen raportoinnista ovat vastanneet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala sekä FT biologi Petri Lampila.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 5 (54) 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS 2.1 Hankealue TuuliWatti Oy suunnittelee Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennusta. Leipiön tuulivoimapuistossa on 4 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa ja Leipiön alueelle laaditussa osayleiskaavassa on osoitettu 13 uutta tuulivoimalapaikkaa, joiden rakentaminen on käynnissä. Nyt käsillä oleva Leipiön laajennusalue sijoittuu Leipiön tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen pohjoispuolelle. Alue on yksityisten maanomistajien, Tornator Oyj:n sekä Metsä-Marttilan yhteismetsän omistuksessa. Hankealue sijaitsee Simon kuntakeskuksesta noin 4 9 km etäisyydellä pohjoisluoteeseen. Matkaa merenrantaan on lähimmillään noin 7 kilometriä ja Simojoelle noin 3 kilometriä. Maaston korkeuserot alueella ovat vähäisiä. Laajennusalueen koko on noin 2500 hehtaaria. Laajennusalueelle on alustavasti suunniteltu enintään 28 uuden tuulivoimalan rakentamista. Koko Leipiön alueen tuulivoimalamäärä tulisi silloin olemaan 45 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuistohanke muodostuu hankealueesta ja tarkasteltavasta sähkönsiirrosta. Voimalasijoittelu, voimaloiden määrä, huoltotielinjaukset ja sähkönsiirtoreitti tarkentuvat hankesuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Kuva 1. Hankealueen sijainti ja sijoittuminen jo kaavoitetun Leipiön tuulivoimapuiston pohjoispuolelle sekä lähiseudun rakennetut tai rakenteilla olevat tuulivoimalat.

6 6 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2.2 Hankkeen kuvaus Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia tuulivoimaloita, joiden yksikköteho on 3 8 MW. Teräslieriö- tai teräs/betoni -hybriditornin napakorkeus on enintään 170 metriä ja roottoriympyrän halkaisija enintään 160 metriä (siipi 80 m), jolloin voimaloiden siiven kärki nousee enimmillään 250 metrin korkeuteen. Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Rakennustekniikaltaan umpinaisesta tornista käytetään nimitystä lieriötorni. Lieriötornit voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimapuistossa tuotettu sähköenergia siirretään valtakunnanverkkoon uuden Simon tuulivoimahankkeita palvelemaan rakennettavan 110 kv voimajohdon kautta. Voimajohto rakennetaan Leipiön sähköaseman ja Keminmaan Taivalkosken sähköaseman välille. Voimajohdon rakentaminen on käynnissä ja se rakennetaan suurimmaksi osaksi Fingrid Oyj:n Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohdon rinnalle, noin 26 kilometrin matkalla. Täysin uutta johtoaluetta rakennetaan Leipiön sähköaseman ja 400 kv voimajohtolinjauksen välille noin 6,3 kilometriä. Kuva 2. Rakenteilla oleva 110 kv sähkönsiirtoreitti Leipiöstä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 7 (54) Kuva 3. Voimaloiden sijainti ja tieverkosto.

8 8 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 4. Leipiön laajennuksen alue ja voimalanumerointi sekä tiestö ilmakuvalla. Ruskealla parannettava tieyhteys ja vihreällä uusi tieyhteys.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 9 (54) 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin elokuussa 2015, yhteensä neljän maastotyöpäivän ajan. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa tutkittiin alue arvokohdetarkasteluna poimien hankealueen edustavat luontokohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutoksiin olisi olemassa selvitysaineistoa. Voimaloiden sijoituspaikkoja on tarkasteltu sen hetkisen tilanteen mukaisesti siten, että erilaisille metsätyypeille sijoittuvia rakennuspaikkoja on inventoitu. Lähialueen ja osin myös laajennusosan luonnonolosuhteita on kartoitettu aiemmin Simon tuulipuistojen YVA-menettelyn ja kaavoituksen yhteydessä vuonna Etenkin jo kaavoitetun Leipiön sähkönsiirtoreitin inventointien yhteydessä laajennusalueen itäosan soita ja Koivuojan aluetta on inventoitu maastokaudella Lähtöoletuksena oli, että alueella ei esiinny luonnonsuojelulain (29 ) mukaisia arvokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2. luku 11 ) mukaisia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalaisia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymiä. Hankealueen rajaus laajeni maastoselvitysten jälkeen, jolloin tiettyjä osia alueen pohjois- ja kaakkoisosassa on täydennysinventoitu syyskuussa Alueelta ja sen lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto on tiedusteltu ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit - tietokanta, Lapin ELY-keskus 6/2015). Lisäksi tiedusteltiin Metsäkeskukselta alueelle mahdollisesti sijoittuvia kohteita, joista maksetaan metsätalouden ympäristötukea (Lapin Metsäkeskus, 2015). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maastotöistä on vastannut FM biologi Tanja Jylänki ja täydennysinventoinneista sekä raportoinnista FM biologi Minna Tuomala :stä. 3.2 Linnusto Yleistä Leipiön hankealueen sekä lähivaikutusalueen linnustoa selvitettiin maastoinventoinneilla vuonna Inventoinnit koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta sekä hankealueen pesimälinnustoinventoinneista. Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet linnustoasiantuntijat Kalle Hiekkanen ja Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnustoselvitysten raportoinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa ja FT biologi Petri Lampila FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Alueella suoritettujen linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueen ja sen lähivaikutusalueen pesimälinnustoa sekä suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä ja luoda yleiskuva alueen kautta muuttavaan linnustoon. Linnustoselvitysten aikana huomioitiin erityisellä tarkkuudella kaikki suojelullisesti arvokkaat lajit: Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksella ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädetyt lajit, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit (79/409/ETY) ja Suomen Punaisen kirjan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit sekä alueellisesti uhanalaiset lajit (Tiainen ym. 2016). Lisäksi huomioitiin tuulivoiman linnustovaikutuksille herkiksi tiedetyt lajit sekä mahdolliset linnustollisesti arvokkaat kohteet.

10 10 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hankealueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien erityistä suojelua vaativien petolintujen pesäpaikkoja tiedusteltiin Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Muiden petolintujen tai suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikkatietoja selvitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteydessä toimivan Rengastustoimiston tietokannoista ja sääksirekisteristä (Heidi Björklund, kirjall. ilm.). Simon alueen pesimälinnustosta sekä alueen kautta muuttavasta linnustosta on kohtalaisen hyvin olemassa olevaa tietoa useiden muiden alueelle sijoittuvien tuulivoimahankkeiden linnustoselityksistä (mm. 2014, 2013) sekä muualle Perämeren koillisrannikon kautta muuttavien lintujen muuttoreitille sijoittuvista tuulivoimahankkeista (mm. 2015, 2012, Pöyry Finland Oy 2011) Pesimälinnusto Leipiön suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettujen laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Luomus 2015). Hankealueen pesimälinnuston yleiskuva (pesimälajit ja lajien yleisyys) selvitettiin hankealueelle luodun pistelaskentaverkoston avulla, jossa yhteensä 25 laskentapistettä sijoitettiin alueellisesti kattavasti hankealueen laajuudelle (kuva 5). Hankealueelle sekä sen lähivaikutusalueelle mahdollisesti sijoittuvia linnustollisesti arvokkaita kohteita sekä uhanalaisten ja muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä selvitettiin sovelletun kartoituslaskennan avulla. Sovelletussa kartoituslaskennassa kierreltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta ennalta valittuja elinympäristöjä (mm. vesistöt, avosuot, iäkkäämmät ja yhtenäiset metsäkuviot), joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Pesimälinnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien tavanomaisten lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Kaikille havaituille lajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011), jolloin varman tai todennäköisen pesimävarmuusindeksin saanut laji tulkittiin alueella pesiväksi. Tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin todennäköisesti pesiväksi. Kartoitusten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen reviireihin ja pesäpaikkoihin alueella. Pesimälinnustoselvitykset suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Myöhemmin päivällä selvitettiin petolintujen mahdollisia reviirejä tarkkailemalla alueen ilmatilaa sopivilta näköalapaikoilta sekä tarkistamalla mahdollisia linnustollisesti arvokkaita kohteita. Selvitysten aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Luomus 2015) mukaisesti.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 11 (54) Kuva 5. Leipiön tuulivoimapuston laajennusalueen pesimälinnustoselvitysten pistelaskentapisteiden (25 laskentapistettä) ja muutontarkkailupaikan sijoittuminen. Osana hankealueen pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys, jonka tarkoituksena oli kartoittaa metsäkanalintujen merkittävien soidinpaikkojen sijoittuminen hankealueella. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys toteutettiin Metsoparlamentin (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2008) metson soidinpaikkainventoinnin ohjeita soveltaen. Hankealueelta rajattiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä muiden mahdollisten lähtötietojen perusteella metsäkanalintujen soidinpaikoiksi soveltuvat alueet. Alueet tarkastettiin maastotöiden aikana kiertelemällä niitä aamuyöllä lajien soidinääntelyä kuunnellen. Mahdollisen soidinpaikan löydyttyä lintujen lukumäärä pyrittiin tarkastamaan soidintavia lintuja häiritsemättä. Soidinääntelyn lisäksi kiinnitettiin huomiota myös lintujen jätöksiin ja lumijälkiin, jotka voivat liittyä oleellisesti lintujen soidinkäyttäytymiseen. Mahdollisten soidinpaikkojen löytyessä alueet rajattiin kartoille soidintavien lintujen sijoittumisen, lumijälkien sekä soidinalueelle tyypillisen elinympäristörakenteen perusteella. Osana hankealueen pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin pöllöselvitys maalis-huhtikuulla, jonka tarkoituksena oli selvittää eri pöllölajien esiintymistä alueella. Pöllöreviirejä kartoitettiin lajien parhaimpaan soidinaikaan yökuuntelumenetelmää soveltaen (Lundberg 1978, Korpimäki 1980, Korpimäki 1984). Pöllöselvityksen yhteydessä alueen metsäautoteillä liikuttiin autolla tai kävellen ja hiihtäen, ja pöllöjä pysähdeltiin kuuntelemaan noin 3 5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Pöllökuuntelu ajoittui noin auringonlaskun ja aamuyön väliseen aikaan, jolloin pöllöjen soidin on aktiivisimmillaan. Pöllökuuntelujen aikaan sää oli selkeä ja tyyni, jolloin pöllöjen ääntely kantaa pisimmälle. Pöllöjen soidinääntelyn suunnan perusteella havainnot pyrittiin sijoittamaan kartoille mahdollisimman tarkoin. Pöllöjen esiintymiseen alueilla kiinnitettiin huomiota myös muiden linnustoselvitysten aikaan, koska ne ajoittuvat aikaiseen aamuun, jolloin esimerkiksi mahdolliset pöllöpoikueet ovat aktiivisesti äänessä. Hankealueen pesimälinnustoselvitykset ajoittuivat kokonaisuudessaan aikavälille , jossa pöllökuuntelua toteutettiin ja , metsäkanalintujen soidinpaikkainventoinnit suoritettiin välisenä aikana ja var-

12 12 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY sinaiset pesimälinnustoselvitykset välisenä aikana. Leipiön suunnitellun tuulivoimapuiston laajennusalueen sekä sen lähivaikutusalueen pesimälinnustoa selvitettiin yhteensä 12 maastotyöpäivän aikana yhteensä (noin 90 tuntia). Pesimälinnustoselvitysten lisäksi alueella pesivästä linnustosta saatiin täydentävää tietoa mm. muutontarkkailujen, lepakkoselvitysten sekä kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien yhteydessä Muuttolinnusto Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen kautta kulkevaa lintujen muuttoa tarkkailtiin vuonna Muutontarkkailu kohdennettiin alueen kautta kulkevan lintumuuton todentamiseen eli lajiston selvittämiseen, muuttajamäärien ja muuttoreittien selvittämiseen sekä lentokorkeuksien tarkkailuun. Muutontarkkailu kohdennettiin erityisesti tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien (mm. laulujoutsen, hanhet, kurki ja petolinnut) sekä muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien muuttokaudelle. Erityishuomion kohteena oli alueen kautta kulkeva petolintumuutto, josta on olemassa jo kohtalaisesti julkaistua tietoa muissa Simon ja Iin alueen tuulivoimahankkeissa. Muutontarkkailun ohessa saatiin hyvä yleiskuva myös muusta hankealueen kautta sekä sen ympäristössä kulkevasta lintujen muutosta. Muutontarkkailun ohessa selvitettiin myös hankealueella tai sen lähiympäristössä mahdollisesti sijaitsevia lintujen tärkeitä muuton aikaisia levähdyspaikkoja. Hankealueen kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin 15 päivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 110 tuntia) ja syysmuuttoa tarkkailtiin 19 päivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 110 tuntia). Muutontarkkailupäivät sekä vuorokautinen tarkkailu ajoitettiin muuton etenemisen ja vallitsevan säätilan perusteella, tarkkailun kohteena olleen lajiston päämuuttokaudelle ja otollisiksi arvioiduille muuttopäiville. Muutontarkkailua suoritettiin yhden ihmisen toimesta Simon Leipiön louhokselle varta vasten rakennetusta noin 10 metriä korkeasta lintutornista. Tornista avautui hyvä näkymä Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen suuntaan sekä muualle ympäristöön, ja kaikki törmäyskorkeudella hankealueen kautta muuttaneet linnut olivat havaittavissa tarkkailutornista käsin. Matalammalla kulkeva muutto jäi joissain ilmansuunnissa enemmän katveeseen metsän latvusten taakse. Hankealueen pohjoisosan kautta suuntautuvaa muuttoa on voitu hahmottaa suhteessa Honkamaan-Karhumaansuon alueelle sijoittuvaan voimajohtoon, jonka voimajohtopylväät oli havaittavissa tornista käsin. Samalle lintujen muuttoreitille sijoittuvien Iin Olhavan ja Nybyn tuulivoimapuistojen alueella toteutettiin kevään ja syksyn 2015 aikana vastaavaa linnustonseurantaa, jossa muuttoreittien selvittämisen lisäksi pääpaino oli lintujen käyttäytymisen havainnoinnissa tuulivoimaloiden läheisyydessä ( 2016). Olhavan tarkkailupaikka sijoittuu tuulivoimapuiston keskelle, Parviaisenkankaalle, noin 27 km etäisyydelle Leipiön tarkkailupaikan kaakkoispuolella. Olhavassa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin yhteensä 27 maastotyöpäivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 200 tuntia) ja syysmuuttoa tarkkailtiin 13 maastotyöpäivän aikana aikavälillä (yhteensä noin 110 tuntia). Sekä keväällä että syksyllä osa tarkkailupäivistä pyrittiin ajoittamaan samoille päiville, jolloin Perämeren koillisrannikon kautta muuttavista linnuista saataisiin laajempi ja yhtenäisempi kokonaiskuva. Keväällä Olhavassa ja Leipiössä oli 13 samanaikaista tarkkailupäivää ja syksyllä 8. Molemmissa paikoissa tarkkailuaika myös oli likimain sama kaikkina samanaikaisina tarkkailupäivinä. Olhavan muutontarkkailun tulokset sekä samanaikaisen tarkkailun tulokset on esitetty tarkemmin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seurannan erillisraportissa ( 2016).

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 13 (54) Havaituista muuttolinnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden etäisyydestä ja ohituspuolesta suhteessa tarkkailupisteeseen sekä lintujen arvioidut lentokorkeudet. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla, joka vastaa hankkeessa suunniteltujen tuulivoimaloiden kokoja: I = alle 80 m, II = m ja III = yli 200 m. Lentokorkeusluokittelussa korkeus II määritellään tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudeksi, joka on korkeus missä tuulivoimalan lavat pyörivät. Mikäli lintuyksilö tai parvi muutti lentokorkeuttaan havainnon aikana, sijoitettiin se aina törmäyskorkeudelle eli lentokorkeusluokkaan II Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta Muuttavien lintujen käyttäytymistä Leipiön (4 kpl) ja Putaankankaan (3 kpl) rakennettujen tuulivoimaloiden alueella selvitettiin alueella toteutetun muutontarkkailun yhteydessä keväällä ja syksyllä Erityistä huomiota kiinnitettiin lintujen lentoreiteissä ja lentokorkeuksissa mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin niiden lähestyessä tuulivoimaloita. Lentoreiteissä havaitut muutokset sekä tuulivoimaloiden kohtaamistilanteessa tapahtuvat väistöliikkeet ja mahdolliset törmäykset pyrittiin havainnoimaan ja dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti. Työ toteutettiin vertailukelpoisuuden vuoksi samoja menetelmiä käyttäen kuin Olhavan tuulivoimapuiston kahden ensimmäisen vuoden linnustovaikutusten seuranta (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2015, 2016). Muuttolinnuston seurannan ohessa keväällä ja syksyllä Leipiön (4 kpl) tuulivoimaloiden alapuolelta etsittiin voimaloihin törmänneitä lintuja. Tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja etsittiin noin metrin laajuiselta alueelta tuulivoimalan alapuolelta, joka käveltiin järjestelmällisesti läpi silmillä kuolleita lintuja etsien. Syksyllä apuna käytettiin ajoittain myös koiraa. Etsintäaluetta laajennettiin tai supistettiin sen mukaan millainen kasvillisuus tuulivoimalan alapuolella oli, koska metsistä ja varvikoista kuolleiden lintujen etsiminen on huomattavan hankalaa verrattuna kasvittomaan ja sorapintaiseen tuulivoimalan pystytyskenttään tai tiealueeseen. Kuolleiden lintujen etsintää suoritettiin muutontarkkailujen yhteydessä keväällä 12 aamun aikana ja syksyllä kolmen aamun aikana. Syksyllä Leipiön tuulivoimapuiston rakennustoimien vuoksi etsintöjä ei voitu aina suorittaa suunnitellusti. Keväällä kierrettiin yhteensä 48 tuulivoimalaa ja syksyllä yhteensä 12, kun jokaisen etsintäkerran aikana tutkitut tuulivoimalat lasketaan yhteen jokaiselta etsintäpäivältä. Näin ollen koko selvityksen työmäärä oli yhteensä 15 etsintävuorokautta, jonka aikana tutkittiin yhteensä 60 tuulivoimalaa. Mahdollisten kuolleiden lintujen löytyessä määritettiin linnun laji ja ikä sekä kuolinsyy ja -aika, minkä lisäksi linnut oli tarkoitus dokumentoida ja valokuvata mahdollisimman tarkoin. Tarvittaessa linnut oli mahdollista lähettää myös jatkotutkimuksiin tarkemman kuolinsyyn selvittämiseksi. 3.3 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat pääosin yleistietoon nisäkkäidemme levinneisyydestä sekä hankealueella toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten aikana tehtyihin havaintoihin alueen eläimistöstä ja eri eläinlajeille potentiaalisista elinympäristöistä. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu haastattelemalla paikallisia metsästäjiä YVA -menettelyn riistatalousselvitysten yhteydessä. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista tarkemmin on selvitetty lepakoiden esiintymistä alueella (ks. kappale 3.3.1). Muun luontodirektiivin liitteessä IV(a) luetellun lajiston osalta niiden esiintymistä ja potentiaalisia elinympäristöjä on huomioitu hankealueella toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä.

14 14 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Lepakkoselvitys Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen lepakkoselvitykset toteutettiin yleispiirteisenä kiertolaskentana alueen suuresta pinta-alasta sekä saavutettavuudesta johtuen. Lepakkoselvitykset toistettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosituksen mukaisesti kolme kertaa maastokauden aikana, jotta eri lepakkolajien eri vuodenaikaan käyttämistä alueista saataisiin riittävän kattava kokonaiskuva. Hankealueen lepakkoselvitykset ajoittuivat , ja väliselle ajalle. Yhden kartoituskierroksen työmäärä oli kaksi yötä, joten hankealueen lepakkoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä kuusi yötä. Lepakkoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet FM biologi Ville Suorsa ja FT biologi Petri Lampila FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä. Lepakkoselvitysten raportoinnista on vastannut Ville Suorsa ja Petri Lampila. Lepakkoselvityksen aikana hankealueelle sijoittuvat lepakoille potentiaaliset alueet kierrettiin läpi hiljalleen kävellen. Metsäautoteiden osalta sovellettiin myös autokartoitusmenetelmää, jossa alueen tieverkostoa hyödyntäen voitiin kartoittaa laajempia alueita yhden yön aikana. Lepakkoselvitysten aikana havainnointiin käytetyn detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erottaisiin toisistaan. Lepakkoselvitykset toteutettiin yöllä noin klo. 22:30 04:30 välisenä aikana. Kesä- ja heinäkuun kartoituskierroksilla sää oli lepakoiden tarkkailuun soveltuva, mutta hiukan viileä (yön minimi noin +6 C), mutta muuten tyyni ja poutainen. Elokuun kartoituskierroksilla sää oli lepakoiden selvittämiseen optimaalinen, sään ollessa tyyni ja poutainen sekä yön minimilämpötilan ollessa noin +17 C. Sään soveltuvuutta lepakkoselvitysten tekoon voi arvioida kartoituskierrosten aikana mm. lepakoille soveltuvien hyönteisten lentomäärien perusteella. Lepakkoselvitykset kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sopiviksi arvioiduille lepakoiden saalistusalueille sekä mahdollisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. Lepakoiden elinympäristönä potentiaalisiksi alueiksi arvioitiin alueella mahdollisesti esiintyvien lajien elinympäristövaatimusten mukaisesti puronvarret, rakennusten lähiympäristö, iäkkäämmät metsäkuviot, soiden laiteet sekä muut eri elinympäristöjen raja-alueet. Esimerkiksi rakennuksista tai kolopuista ei kuitenkaan etsitty mahdollisia lisääntymiskolonioita, mutta niiden esiintyminen alueella huomioitiin muuten. Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Echometer 3M+ ja Petterson D200), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Detektorilla voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden ja BatSound -ohjelman avulla. Lepakkoselvitysten yhteydessä löydetyt mahdolliset lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004): Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. 3.4 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet Linnusto Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen pesimäja muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maasto-

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 15 (54) kauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat vallitsevasta säätilasta, ja lintujen pesimäkannoissa tapahtuvat muutokset johtuvat osin myös muutoksista niiden talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella. Vuonna 2015 kevät ja alkukesä oli erittäin viileä ja sateinen, joka on saattanut vaikuttaa negatiivisesti useiden lajien yksilömääriin ja pesimätulokseen alueella. Pikkunisäkkäiden määrä alueella oli kuitenkin vuonna 2015 erittäin korkea, joten niitä ravintonaan käyttävät lajit esiintyivät runsaina. Lintujen muuttajamäärissä ja muuttoreiteissä tapahtuvan vaihtelun merkitystä vähentää se, että Simon ja Iin alueen kautta kulkeva lintujen muuttokäyttäytyminen on jo varsin hyvin tiedossa muun muassa useiden alueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden ja jo toteutuneiden tuulivoimapuistojen linnustoselvitysten kautta. Hankealueella toteutettujen pesimälinnustoselvitysten tarkoitus ei ollut selvittää kaikkien yleisten metsälintulajien reviirien sijainteja tai parimääriä alueella, mutta selvitysten myötä saatua pesimälinnuston yleiskuvaa voidaan kuitenkin pitää kattavana. Pesimälinnustoselvitysten pääpaino oli suojelullisesti arvokkaan lajiston selvittämisessä sekä mahdollisten linnustollisesti arvokkaiden kohteiden tunnistamisessa. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä hankealueella arvioidaan saadun hyvä ja vaikutusten arviointiin riittävä kuva, mutta hankealueen laajuudesta sekä pesimälinnustoon varattujen resurssien rajallisesta määrästä johtuen suojelullisesti arvokkaiden lajien reviirejä on todennäköisesti jäänyt löytymättä. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen vaihtelee myös vuosien välillä esimerkiksi säätilasta tai ravintoresursseista johtuen eikä eri lajien eri vuosina käyttämistä alueista tai niiden pesimäkantojen vaihtelusta hankealueella ole tarkempaa tietoa. Muutontarkkailujaksojen ajoittaminen suurten ja tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lintulajien päämuuttoon tarkoittaa sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoinnin ulkopuolelle. Muutontarkkailun vuorokautinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, mutta lintuja muuttaa läpi koko valoisan ajan ja usein muutto jatkuu myös yöllä. Muutontarkkailun tuloksia tuleekin tulkita yhden maastokauden mittaisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Vuoden 2015 erityispiirteenä oli tasaisen viileä ja lintujen muuttoa jarruttanut kevät, joka vaikeutti huomattavasti tarkkailupäivien valitsemista. Monella lajilla ei ollutkaan kevään aikana selvää päämuuttopäivää, vaan muutto jakautui tasaisemmin pitkälle aikavälille. Tämä lienee pudottanut joidenkin lajien havaittuja yksilömääriä selvästi tavanomaista alemmas. Myös ennätyksellisen leudon syksyn aikana lintujen muutontarkkailua vaikeutti selkeiden päämuuttopäivien puuttuminen ja pohjoisenpuoleisten tuulien vähäisyys. Esimerkiksi alueen kautta suuntautuva petolintujen muutto sijoittuu selkeinä ja heikkotuulisina päivinä niin korkealle, että sen havainnoiminen pilvettömältä sinitaivaalta ei käytännössä ole mahdollista perinteisin muutontarkkailumenetelmin. Perämeren koillisrannikolla kulkevasta lintujen muutosta on julkaistu runsaasti tietoa mm. aiempien tuulivoimahankkeiden yhteydessä, joten alueen muuttolinnuston lajisto, yksilömäärät ja muuttoreitit arvioidaan olevan riittävällä tavalla tiedossa. Muutontarkkailu ja lentokorkeuksien sekä etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta johtuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia ja muutontarkkailukokemuksesta riippuvia arvioita. Työhön osallistuneilla henkilöillä on kuitenkin useamman kymmenen vuoden mittainen lintuharrastustausta ja he ovat kokeneita muutontarkkailijoita, joka vähentää huomattavasti virhelähteen merkitystä. Linnustovaikutusten seurantaan ja tuulivoimaloihin mahdollisesti törmänneiden lintujen etsimiseen liittyviä epävarmuustekijöitä on kuvattu laajemmin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seurantaan liittyvässä raportissa ( 2016).

16 16 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 4.1 Kasvillisuusalue Hankealue sijoittuu Meri Lapin alueelle ja on metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan (3a) ja Lapin kolmion (3c) alueiden rajoilla. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Lapin kolmion alueella esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja, joiden vuoksi maaperä on ravinteikkaampaa ja mahdollistaa vaateliaan kasvillisuuden esiintymisen. Simon alueella kivennäismaan talousmetsät ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois- Suomen tuoreita kankaita sekä karumpia kuivahkoja kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa kangasta. Lehtomaista kangasta esiintyy niukemmin, mutta se voi Lapin kolmion kalkkialueen tuntumassa olla myös hyvin rehevää. 4.2 Tuulivoimapuistoalueen luonnonolojen yleiskuvaus Tässä kappaleessa on esitelty hankealueen kasvillisuuden yleiskuvaus, eli metsien kasvillisuustyypit ja niiden käsittelyaste sekä soiden tila ja yleiset suotyypit. Lisäksi on esitelty tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen sekä suunnitellun huoltotiestön alueiden kasvillisuutta. Erikseen on poimittu lainsäädännöllä huomioitavat tai muutoin paikallisesti arvokkaat luontokohteet tuulivoimapuiston alueelta ja kohteet on esitelty kappaleessa Alueen metsät ja suot Metsät Hankealueen talousmetsät ovat pääosin tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) ja kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Alue on metsätalouden käytössä ja puustoltaan voimakkaasti käsiteltyä. Alueen yleisilmettä kuvaavat varttuneet taimikot, kapeat päätehakkuualat ja mäntyvaltaiset kasvatusmetsät. Alueen länsiosassa on enemmän tuoreita kankaita, joiden puusto on nuorta sekapuustoista kasvatusmetsää. Alueella ei sijaitse lehtoja, puustoltaan edustavia lehtomaisia kankaita tai kalliometsiä, eikä laajempia kalliopaljastumia. Alueen pohjoisosaan sijoittuu laajempia louhikoita ja osin kallioisia metsiä, mutta puusto on niilläkin alueilla tasaikäistä ja nuorehkoa. Hankealueelle sijoittuu paljon myös turvemaiden metsiä. Suurin osa hankealueen metsäalasta on ollut alun perin rämeisiä ja korpisia soita, jotka ovat nykyisin muuttumia tai turvekankaita, ja kasvavat kohtalaisesti mäntyä ja kuusta. Rämevarpujen yleisyys leimaa myös kivennäismaiden metsiä, jolloin kangasmetsien ja turvemaiden raja on häilyvä. Suot ja pienvedet Hankealueen muutamat lähes luonnontilaiset suot ovat karuja tai keskiravinteisia nevoja ja rämeitä. Nevoista tavataan lyhytkortisia ja saraisia tyyppejä kun taas rämeet ovat isovarpuisia tai rahkaisia. Paikoin nevojen laiteilla tavataan myös korpisia suotyyppejä, joista suurin osa on ojitettuja ja muuttumia. Hankealueen laajemmat suoaltaat Ison Poromaansuon, Kortesuo Koivumaan ja Mattilansuon alueilla ovat laiteiltaan ojitettuja ja vain osa alkuperäisestä suoalasta on nykyisin luonnontilaisen kaltaista nevaa ja rämettä. Lukkarinjänkä alueen luoteisosassa on nykyisin kauttaaltaan ojitettua turvekangasta, samoin Takasuon alue etelässä. Edustavin ja laajin luonnontilainen laaja suoalue on Karhumaansuo, joka sijoittuu osittain hankealueelle pohjoisessa ja sen halki kulkee 400 kv voimajohto.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 17 (54) Kuva 6. Tuoreen kankaan sekapuustoista talousmetsää alueen länsiosassa Hankealueen soiden inventoinneissa tarkasteltiin soiden ravinteisuustasoa ja hydrologista edustavuutta. Alueen laiteiltaan ojitetut ja pääosin pienialaiset suot eivät sisälly edustavampiin Perämeren rannikkoalueella esiintyviin maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoihin. Hankealueen suot sijoittuvat rannikon matalampien valuma-alueiden yläpuolelle ja ovat keskimäärin paksuturpeisempia ja karumpia kuin Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien rajalla inventoidut aapasuokehityssarjojen suot. Hankealueelle ei sijoitu edustavia pienvesiä, kuten luonnontilaisia puroja, noroja tai lähteitä. Sarviojaa on uomaltaan pääosin oikaistu ja siihen on johdettu runsaasti metsätalouden ojituksia. Näätämaan länsipuolella Sarvioja on uomaltaan luonnontilaisen kaltainen ja se rikastuttaa talousmetsien olosuhteita lajiston elinympäristönä, mutta sen varrelle ei sijoitu erityisiä puustoisia luontokohteita. Hankealueen kaakkoiskulmalla Rakkamaan luonnonsuojelualueen halki virtaava Pikkuoja on niin ikään uomaltaan käsiteltyä ja siihen on johdettu ojituksia. Pikkuojan varrelle sijoittuu korpisia luontotyyppejä, jotka sisältyvät suojelualueeseen. Koivuoja alueen itäosassa on uomaltaan pienen joen kaltainen ja sen varrelle sijoittuu luonnontilaisen kaltaisia korpikuvioita, joista edustavimmat osat on rajattu luontokohteiksi.

18 18 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 7. Alueen pohjoisosaan sijoittuu louhikkoisia kangasmaita ja kapeita pirunpeltoja, joilla puusto on pääosin nuorta. Kuva 8. Alueelle sijoittuu runsaasti rahkoittuneita mätäspintaisia ja lähes puuttomia nevarämeitä. Kuvassa Koivumaan eteläosaa.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 19 (54) Kuva 9. Sekapuustoista korpimuuttumaa Sarvikankaan alueella, voimalan 11 rakennuspaikalla. Kuva 10. Koivuojan varren tulvanalaisia korpia ja rantametsiä hankealueen itäosassa

20 20 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot Tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Hankesuunnittelun alkuvaiheessa voimalapaikat ja huoltotielinjaukset on pyritty jo lähtökohtaisesti sijoittamaan siten, että ne eivät sijoitu ennalta arvioiduille luontokohteille, kuten ojittamattomille soille. Tielinjauksista ja voimaloiden rakennuspaikoista oli maastotöiden aikana tiedossa alustavat sijainnit, ja alueelta poimitut luontokohteet ovat hieman muuttaneet suunnitelmaa. Hankkeen voimalapaikat ja huoltotielinjaukset on sijoitettu esisuunnittelun jälkeen siten, että arvokkaat luontokohteet ja lajisto on huomioitu. Voimaloiden rakennuspaikoista lähes puolet sijoittuu puustoiselle turvekankaalle. Rakennuspaikat ovat useimmiten puustoltaan nuoria korpimuuttumia. Runsaasti rakennuspaikkoja alueen pohjoisosassa sijoittuu myös kuivahkoille mäntykankaille, joilla puusto on tasaikäistä ja kohtalaisen nuorta. Neljä voimalapaikkaa sijoittuu nuoren taimikon alueelle. Yksi rakennuspaikka on suoluontokohteeksi rajatun alueen laiteessa. Luonnontilaisen kaltaisten pienvesien välittömään lähiympäristöön ei sijoitu voimalan rakennuspaikkoja. Sarviojan kaksi kertaa ylittävä tielinjaus on alueella oleva ja kunnostettava tie. Hankealueen eteläpuolella Sarviojan ylittävä uusi alueelle tuleva huoltotieyhteys on jo osittain rakennettu. Koivuojan lähelle ei ole osoitettu voimaloiden rakennuspaikkoja tai uusia tielinjauksia. Hankkeen rakentamisen vaikutuksia todetuille luontokohteille ja lajistolle on käsitelty YVA- ja kaavaselostuksissa. Sähkönsiirtoreitin luontoarvot Tuulivoimapuistossa tuotettu sähköenergia siirretään valtakunnanverkkoon uuden Simon tuulivoimahankkeita palvelemaan rakennettavan 110 kv voimajohdon kautta (Kuva 2). Voimajohto on jo rakenteilla Leipiön sähköaseman ja Keminmaan Taivalkosken sähköaseman välille. Leipiön sähkönsiirtoreitin luontokohteita ja ympäristövaikutuksia on käsitelty aikaisempien Simon tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyissä ja voimajohtoreitin luvituksen aikana laaditussa ympäristöselvityksessä (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2014). Leipiön voimajohtoreitti on luvitettu (Energiamarkkinavirasto, ) ja sen rakentaminen on käynnissä. Voimajohtokäytävä sijoittuu Leipiön laajennusalueen kaakkoisosaan ja sen lähialueelle ja osittain alle sijoittuu karuja nevarämeitä. Johtoreitti ylittää Koivuojan sen edustavampien korpiluontotyyppien pohjoispuolelta. Voimajohtoreitti sijoittuu Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohtolinjan rinnalle lähes koko matkan Taivalkosken sähköasemalle saakka. 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueen luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 21 (54) Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Simon Leipiön hankealue sijoittuu Keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet (LSL 49 ) Kansallisten lakien mukaiset kohteet Leipiön laajennuksen hankealueella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä eikä vesilain 2 luvun 11 :n määritelmän mukaisia pienvesiä. Hankealueen arvokkaat luontokohteet ovat metsälain 10 :n mukaisia luonnontilaisia yhdistelmätyypin vähäpuustoisia soita tai puustoisia ja lajistoltaan edustavampia pienialaisia korpityyppejä, isomman virtaveden lähiympäristöä tai runsaslahopuustoista kangasmetsää Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus Hankealueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsä- ja suoluontokohteita. Arvokkaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu. Luontokohteet on esitetty raportin kuvassa 14. Ison Poromaan suo (luontokohde 1a ja 1b) Karhunpesämaan länsipuolella Ison Poromaan suon suoaltaasta suuri osuus on ojitettua ja nykyisin korpimuuttumaa ja turvekangasta. Luontokohteeksi rajattiin kahdessa osassa oleva edustavampi avoin saraneva. Luontokohteista pohjoisempi (1a) on lähinnä puustoisempaa saranevarämettä. Eteläisemmällä suolla (1b) on laajempi jouhisaravaltainen nevaosuus. Rajatut suoluontokohteet ovat laiteiltaan puustoista nevarämettä, jotka ovat tyypiltään pääosin sararämettä. Ison Poromaan soiden välistä kulkee Perämaan metsäautotie. Metsälain 10 :n erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin suoluontokohteelta voidaan lukea niukkapuustoiset suot. Luontotyyppeinä sararämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU). Karhumaansuo (luontokohde 2a ja 2b) Karhumaansuon pohjoisosa (1a) on puustoisempaa, osin mätäspintaista nevarämettä, jonka suotyyppejä edustavat tupasvillaräme, rahkainen lyhytkorsiräme ja sararäme. Suoaltaan avoimempi eteläosa (1b) on tyypiltään ologotrofista suursaraista kalvakkanevaa, jolla on paikoin luhtaisuutta. Tyypillistä lajistoa kenttäkerroksessa ovat jouhi- ja pullosara, mutasara, raate ja tupasvilla. Karhumaansuo on laajalti lähes ojittamaton ja siellä esiintyy ojittamattomia rämeitä, joita lähialueella ei juuri ole laajemmassa mittakaavassa. Suoallasta on laiteiltaan ojitettu ja Karhumaansuon keskivaiheilta suon ylittää Perämaantien metsäautotie. Suon etelä- ja lounaisalueelle sijoittuu Keminmaa Pikkarala 400 kv voimajohto sekä sen rinnalla tuulivoiman käyttöön suunniteltu ja luvitettu 110 kv voimajohto, jonka rakentaminen on aloitettu. Karhumaansuon laiteilla esiintyy sararämeitä, lyhytkorsirämeitä ja pallosararämeitä sekä etenkin näiden muuttumia.

22 22 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Karhumaan suon suoluontokohteilla vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Luontotyyppeinä pallosararämeet, lyhytkorsirämeet, sararämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU). Pienet suoluontokohteet, nevarämeet (luontokohde 3 a-h) Hankealueelle sijoittuu useita laiteiltaan ojitettuja suoaltaita, joiden avoin nevaosa on edelleen luontokohteeksi rajattavissa ja vähäpuustoisena suona alueen elinympäristöjä monipuolistava. Tällaisia ovat Kortesuon (3a) ja Koivumaan (3b) alueille sijoittuvat nevarämeet sekä Ansamaan itäpuolelle sijoittuva pienialainen ja luonnontilaisen kaltainen avosuokohde (3d). Suot ovat tyypiltään karua tupasvillasararämettä, saranevaa ja osittain lyhytkorsirämettä sekä laiteiltaan ojitusten vuoksi puustoisempaa tupasvillarämettä ja rämemuuttumaa. Ansamaan koillispuolelle sijoittuva suoluontokohde (3c) on avoimempi ja siellä saranevan osuus on suurempi. Koivuojan länsipuolelle sijoittuu laajempi rahkainen lyhytkorsineva ja rahkaräme (3h), joka on avoimelta osaltaan mätäspintaista, ologotrofista lyhytkorsinevaa ja rämettä, ja jossa muuraimen osuus on huomattava. Puusto on keskiosilla niukkaa, vaikka rahkamättäitä esiintyykin. Avosuo muuttuu itälaiteellaan Koivuojan suunnassa edustavaksi pallosararämeeksi ja edelleen muurainkorven kautta ruoho- ja heinäkorveksi. Näätämaan itä- ja koillispuolelle sijoittuvat suoluontokohteet (3e, 3f ja 3g) ovat osin rimpisiä saranevoja, jolla on mesotrofisia piirteitä. Ravinteisuutta ilmentävät siniheinä ja villapääluikka. Kohteen 3f saraneva on pohjoisosastaan pohjanpajuvaltaista luhtaa ja sille laskee korpiselta kangasmaalta (luontokohde 4a) lyhyt luonnontilaisen kaltainen purouoma. Luontokohteen 3e alueella on rimpinen lyhytkorsinevan osa, jolla esiintyy vaaleasaraa. Kaikki pienet suoluontokohteet ovat laiteiltaan ojitettuja, eikä niillä esiinny edustavia korpilaiteita, Koivuojan varrelle sijoittuvaa luontokohdetta (3h) lukuun ottamatta. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät kitu- ja joutomaan elinympäristöinä vähäpuustoiset suot. Uhanalaisina suotyyppeinä pienillä nevarämeillä esiintyvät pallosararämeet (VU), saranevat (VU) ja sararämeet (VU). Pajuluhdat ovat luontotyyppeinä silmälläpidettäviä (NT). Kuva 11. Saranevaa Näätämaan koillispuolella (Luontokohde 3f).

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 23 (54) Kuva 12. Koivumaan alueen (Luontokohde 3b) suon eteläosaa. Rahkoittunutta lyhytkortista nevaa ja rämettä. Kuva 13. Koivuojan länsipuolelle sijoittuvaa muurainkorpea.

24 24 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Metsäluonnon monimuotoisuuskohteet (luontokohde 4a ja 4b) Luontokohde 4a on pieni metsäkuvio, jonka pääkasvillisuustyyppi on pääosin tuoretta kangasta. Kangasmaan painanteissa on paikoittain mustikkakangaskorpea. Rehevämpää korpilajistoa edustavat metsäkurjenpolvi ja kielo. Puusto on iäkästä, pääpuulajina kuusi ja joukossa esiintyy useita järeitä haapoja. Kohteella on jonkin verran lahopuustoa sekä maapuuna että pökkelönä. Kohteelle sijoittuu ojaverkoston lasku-uoma, jonka alaosa on uomaltaan luonnontilainen ja laskee luontokohteen 3f luhtaiselle nevalle. Puronvarrelta voidaan tyypitellä pienialaisesti ruoho- ja heinäkorpea, jossa vallitsevat mesiangervo ja metsäalvejuuri. Luontokohde 4b on puustoltaan nuorempaa, mutta sisältää myös haapoja ja on potentiaalinen metsäluonnon säästökohde. Kohteella esiintyy pirunpeltoa ja kiviröykkiöitä, joten se on myös muinaismuistojen kannalta säästämisen arvoinen kuvio. Puuston rakenteeltaan edustavammat metsäiset luontotyypit voidaan lukea metsälain muihin arvokkaisiin elinympäristöihin vanhat havu- ja sekametsiköt. Kohteet ovat Metso monimuotoisuusohjelman kriteerit täyttäviä ja siten metsäsuunnittelussa huomionarvoisia. Pienen purouoman varsi voidaan sisällyttää Metsälain 10 :n kohteeksi pienen virtaveden välitön lähiympäristö sekä ruoho- ja heinäkorpi. Kokonaisuutena kohde on rajattu laajemmin sisältämään myös puustoltaan edustavaa kangasmaan kuviota, jolloin se luokitellaan luonnon monimuotoisuuskohteisiin. Koivuojan korvet (luontokohde 5a ja 5b) Koivuojan varrelle sijoittuu ruoho- ja heinäkorpea sekä mosaiikkimaisesti lehtokorpea (5a). Kohde on puustoltaan lehtipuuvaltaista ja osin aukkoista tulvavesivaikutuksen vuoksi. Kohteelle sijoittuu tulvavesiuomia, joiden alueella tulvan tuoma savi pitää kasvillisuuden aukkoisena ja puuston lehtipuuvaltaisena. Edustavin osa korven alueesta muodostuu ruohokorven, ruoho- ja heinäkorven, luhtaisen tulvametsän ja lehtokorven muodostamasta mosaiikista. Lehtokorpea on alueilla, joille tulva on tuonut ravinteita. Koivuojan varren luhtainen ruohokorpi voidaan määritellä osin myös tulvametsäksi. Korpiluontokohteen lajistossa mainittavimpina esiintyvät keltakurjenmiekka, pohjanhoikkaängelmä, näsiä ja mesilillukka. Lisäksi lehtokorven alueella sudenmarja, kullero, metsäkurjenpolvi, kielo ja hiirenporras ovat näyttävimmät lehtojen lajit. Ruohokorpien tyyppilajistossa esiintyvät lisäksi huopaohdake, korpi-imarre, korpiorvokki, lillukka ja mesiangervo. Paikoin korpi on ruohokanukkavaltaista ja muuttuu mustikkakorven kautta avosuolaiteen muurainkorveksi (kuva 12). Ruoho- ja heinäkorpien alueilla vaateliaammat ruohovartiset putkilokasvit vähenevät ja korpi- ja viitakastikka ovat runsaita. Myös keltakurjenmiekkaa esiintyy paikoin laajoina kasvustoina näillä alueilla. Rehevämmät korpikuviot vaihettuvat aitokorpien (mustikkakorpi) ja muurainkorpien kautta ojan länsipuolisen nevarämeen (3h) luontokohteeksi. Tyypiltään ja edustavuudeltaan vaihtelevat korpikuviot jatkuvat pitkin Koivuojanvartta Manukankaan länsiosassa, jossa korpi on tyypiltään enemmän ruohokorpea (5b). Rajattujen luontokohteiden välisellä alueella metsät on käsitelty ihan ojan varrelle saakka. Koivuojan itäpuolella korvet on enemmän puustoltaan harvennettuja, kuivempia ja valoisana kastikoiden vallitsemia. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät rehevät korvet; ruoho- ja heinäkorvet sekä aitokorvet (muurainkorpi). Uhanalaisuusluokituksen mukaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät lehtokorvet (EN), ruoho- ja heinäkorvet (EN), aitokorvet (VU) ja muurainkorvet (VU).

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 25 (54) Kuva 14. Vaaleasara lukeutuu kansainvälisiin vastuulajeihin, mutta on kohtalaisen yleinen keskiravinteisilla soilla Pohjois-Suomessa Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto Hankealueelta tai sen lähialueelta aiemmin tiedossa olevia Hertta Eliölajit tietokannan uhanalaispaikkatietoja on tiedusteltu Lapin Ely-keskukselta (Puolamaa, 2015). Lähimmät tiedossa olevat lajihavainnot sijoittuvat jo kaavoitetulle Leipiön tuulivoima-alueelle sekä Karhumaansuolle. Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) on vaarantunut (VU) ravinteisten soiden ja kosteiden niittyjen näyttävä kämmekkälaji. Suopunakämmekkä osoittaa kasvupaikkansa rehevyyttä ja vesitasapainon riittävää säilymistä, vaikka ympäristöä olisikin ojitettu. Se on Lapin kolmion lettoalueilla kohtalaisen yleinen. Suopunakämmekän aikaisempi havaintotieto on Karhumaansuon saranevalta. Vuoden 2014 Simon voimajohtoreittien inventoinneissa tai vuoden 2015 maastoselvityksissä lajin esiintymää ei Karhumaansuon alueelta enää paikannettu ( 2014a), joten sitä ei ole merkitty luontokohdekartoille. Vaaleasara (Carex livida) ei ole uhanalainen, etenkään Lapin laajoilla rimpisoilla, mutta se lukeutuu kansainvälisiin vastuulajeihin, joiden kannasta Suomessa on vähintään 20 %. Vaaleasara viihtyy keskiravinteisilla nevoilla, usein rimpipinnalla. Vaaleasaran esiintymiä sijoittuu hankealueen eteläosiin, luontokohteen 3g alueelle.

26 26 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 15. Numeroidut luontokohteet hankealueella.

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 27 (54) 5 LINNUSTO 5.1 Hankealueen linnuston nykytila Tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina (Valkama ym. 2011). Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalue sijoittuuu Simon Torviaavan (729:340, selvitysaste erinomainen) ja Ala-Jokikylän (729:341, selvitysaste erinomainen) atlasruutujen alueelle. Torviaapan ja Ala-Jokikylän atlasruuduissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä 100 lintulajia, joista 91 lintulajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnustoselvitysten aikana hankealueella havaittiin 67 lintulajia, joista 52 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Liite 2). Hankealue sijoittuu voimakkaasti käsiteltyjen ja pääasiassa karujen talousmetsien alueelle, jossa suuri osa turvemaista on ojitettu. Hankealueella elävä linnusto koostuu enimmäkseen alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista talousmetsien pesimälajeista. Laajaan hankealueeseen sisältyy kuitenkin linnustollista monimuotoisuutta kasvattavia kohteita, kuten avoimia suoalueita ja pienialaisia iäkkäämpiä metsäkuvioita. Pesimälinnuston pistelaskentojen perusteella hankealueen selkeästi runsaslukuisimmat ja yleisimmät pesimälajit ovat pajulintu ja peippo (taulukko 1), jotka ovat myös koko Suomen runsaslukuisimmat ja yleisimmät pesimälajit. Pajulinnun ja peipon osuus alueen koko lintuyhteisöstä on lähes puolet. Kymmenen runsaimman pesimälajin joukkoon mahtuu useita metsien yleislajiksi ja havumetsälajeiksi luokiteltavia lintulajeja, jotka lukeutuvat talousmetsäalueiden tyypilliseen pesimälajistoon. Taulukko 1. Pesimälinnuston pistelaskentojen perusteella Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen kymmenen runsaslukuisinta pesimälajia runsausjärjestyksessä. Parimäärä = pistelaskentojen perusteella alueen vähimmäisparimäärä, Dominanssi = lajin yksilöiden osuus hankealueiden koko lintuyhteisöstä. Laji Tiheys (paria/km2) Parimäärä Dominanssi Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 28, % Peippo (Fringilla coelebs) 18, % Talitiainen (Parus major) 8, % Harmaasieppo (Muscicapa striata) 6, % Vihervarpunen (Carduelis spinus) 4, % Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 4, % Hippiäinen (Regulus regulus) 3, % Laulurastas (Turdus philomelos) 3, % Hömötiainen (Parus montanus) 3, % Punarinta (Erithacus rubecula) 3, % Hankealueelle ei sijoitu ollenkaan järviä tai lampia, ja vesistöihin sidoksissa oleville lintulajeille ainoat soveltuvat elinympäristöt löytyvät Sarviojan tai ihmisen tekemien metsäojien varrelta sekä soilta. Näin ollen hankealueella pesimälinnustoselvitysten yhteydessä havaittu vesilintujen laji- ja yksilömäärä oli alhainen, ja

28 28 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY todennäköisesti ainoa alueella pesivä vesilintulaji on tavi. Havaittujen laulujoutsen arvioidaan olevan muualla pesiviä yksilöitä tai pesimättömiä kiertelijöitä. Merkittävin hankealueella tavattava vesilintulaji on kaakkuri, vaikka se ei pesikään alueella, mutta havaintojen perusteella Martimoaavan suoalueella pesivät kaakkurit lentävät hankealueen kautta ruokailulennoillaan pesimäsuolta Simon edustan merialueelle. Kaakkurien ruokailulennoista tehtiin havaintoja lähes päivittäin pesimälinnustoselvitysten yhteydessä, vaikka niiden yhteydessä todennäköisesti havaitaan vain pieni osa päivittäisestä liikenteestä. Kaakkurin ruokailulentoja on käsitelty enemmän Martimoaavan-Lumiaavan-Penikoiden Natura-alueelle kohdennetussa Natura-arvioinnissa. Kaikki neljä alueella esiintyvää metsäkanalintulajia havaittiin pesimälinnustoselvityksissä hankealueella, joskin riekosta tehtiin havainto vain jäljistä ja jätöksistä (Ison Poronmaan suolla ja Koivumaalla). Hankealueelle ei todennäköisesti sijoitu suurempia metson soidinpaikkoja, koska niitä ei löydetty selvityksissä eikä niistä havaittu myöskään selviä merkkejä. Yksittäisistä koiraista ja naaraista sen sijaan tehtiin havaintoja useammassa paikassa hankealueella. Hankealueelle sijoittuvat teeren soitimet eivät olleet erityisen suuria, ainoastaan muutaman kukon keskittymiä löydettiin avoimilta soilta (Kaunismaa, Ison Poronmaansuo, Koivumaansuo). Pyitä havaittiin muutamia mm. länsiosan kuusikoissa. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan hankealueella tai sen ympäristössä ei sijaitse tiedossa olevia erityisesti suojeltavien lintulajien pesäpaikkoja (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Lähin maakotkan pesäpaikka sijoittuu hankealueen koillispuolelle noin 7 km etäisyydelle ja muuttohaukan pesäpaikka noin 11 km etäisyydelle hankealueelle suunnitelluista tuulivoimaloista. Lähin merikotkan pesäpaikka sijoittuu Simon rannikkoalueella noin 11 km etäisyydelle hankealueelle suunnitelluista tuulivoimaloista. Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisterin mukaan hankealueen läheisyyteen ei sijoitu tiedossa olevia ja viime vuosina käytössä olleita kalasääsken pesäpaikkoja (Heidi Björklund, kirjall. ilm.). Rengastustoimistolta saatujen tietojen mukaan hankealueelta oli tiedossa ainoastaan yksi pesäpaikkatieto, joka oli helmipöllön pesintä. Hankealueen ympäristöstä on sen sijaan tiedossa useita helmi- ja lapinpöllön pesäpaikkoja sekä yksi sinisuohaukan pesäpaikka. Pesimälinnustoselvitysten aikana hankealueella havaittiin päiväpetolinnuista todennäköisesti pesivänä mehiläishaukka, jonka havaittiin lentävän soidinlentoa hankealueen itäosassa Koivuojan varrella. Toinen mehiläishaukan reviiri havaittiin hankealueen länsiosassa Välimaan alueella. Sinisuohaukan pesintää voidaan pitää varmana Sarvisuonmaan alueella, jonne havaittiin emojen kantavan saalista (pesää ei kuitenkaan löydetty). Hankealueen keskiosaan sijoittui lisäksi 1-2 muutakin sinisuohaukan reviiriä, ja muutontarkkailupäivien havaintojen perusteella lajin reviiri sijoittui myös hankealeen eteläpuolella Iso-Leipiön suoalueelle. Kanahaukalla on hankealueella 1-2 reviiriä, joista toiselta löytyi mahdollisesti selvityksiä edeltävänä vuonna (2014) käytössä ollut pesä alueen koillisosista. Pari oli paikalla tänäkin vuonna, mutta sen käytössä ollutta pesää ei löydetty. Hankealueen eteläosasta löydettiin selvitysvuonna (2015) asuttuna ollut kanahaukan pesä. Pesäpaikkojen välinen etäisyys on noin 3,7 km, joten on mahdollista, että kyseessä on kahden eri reviirin pesäpaikat. Varpushaukan pesintä havaittiin Takasuon alueella, jonne emojen havaittiin kantavan saalista varmana merkkinä pesinnästä. Sarvikankaan alueella havaittiin myös kerran kaksi kisailevaa koirasta, joten tällä alueella on saattanut olla 1-2 muutakin varpushaukan reviiriä. Nuolihaukka havaittiin vain kerran Välimaansuon alueella, mutta linnun käytös (ahdisteli sinisuohaukkaa) viittaa sen pesintään jossain lähistöllä. Hiirihaukasta tehtiin muutamia havaintoja hankealueen länsipuolella, mutta niiden ei tulkittu pesivän alueella. Kevättalvisen pöllökuuntelun aikana havaittiin yhteensä seitsemän soidintavaa helmipöllöä, ja lisäksi yksi helmipöllö kuultiin vielä toukokuun lopulla pesimälinnustoselvitysten yhteydessä. Pöllökuuntelun aikana havaittiin myös kaksi soidinääntelevää varpuspöllöä hankealueen länsiosassa. Simon alueella ja laajemminkin Lapin alueella oli vuonna 2015 ilmeisen hyvä myyrävuosi, joka heijastui

29 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 29 (54) kevättalvella soidintaneiden pöllöjen lukumäärään. Pöllöjen pesäpaikkoja ei kuitenkaan löydetty eikä yhtään pöllön pesintää hankealueella siten varmistettu. Hiiripöllöjä havaittiin pesimälinnustoinventointien aikaan Karhunpesämaan itäreunalla sekä rakennettavan Leipiön tuulivoimapuiston alueella laajennusalueen eteläpuolella. Kurki pesii hankealueella ainakin Ansamaan koillispuolen suolla (varoitteleva lintu), ja havaintojen perusteella pesiviä pareja voi olla ainakin 1-2 lisää. Hankelueen melko pienialaisilla ja karuilla soilla havaittiin verrattain vähän kahlaajia. Alueen yleisimpiä kahlaajia oli avoimien soiden runsaslukuisimpiin kahlaajiin lukeutuva liro, joita havaittiin viisi paria. Melko kuivillakin paikoilla pesiviä valkovikloja havaittiin neljä paria. Taivaanvuohi lienee kuitenkin alueen runsaslukuisin kahlaaja, koska niitä havaittiin pelkästään pistelaskennoissa viisi paria. Tikkalinnuista vanhoja metsiä suosivia pohjantikkoja havaittiin kaikkiaan neljällä reviirillä, jotka kaikki sijaitsivat Karhunpesämaan ja Kortesuon välimaastossa. Tällä alueella sijaitsevat myös vaateliaalle vanhan metsän lajistolle edustavimmat elinympäristöt eli alueen laajimmat iäkkäät kuusivaltaiset havumetsät. Samalla alueella havaittiin myös palokärki, jonka toinen reviirihavainto tehtiin alueen lounaisosassa. Valtaosa hankealueella pesivästä varpuslintulajistosta koostuu varsin tavanomaisista talousmetsien yleislajeista. Arvokkaampaa varpuslintulajistoa edustavat Koivumaan suolla ja Honkamaan pohjoispuoleisella suolla havaitut keltavästäräkit sekä Ison Poromaan suon kaakkoispuolella ja Ansamaan itäpuolella havaitut pohjansirkut (joista yhdellä havaittiin myös lentopoikue) Muuttolinnusto Perämeren rannikko muodostaa linnuille luonnollisen muuton johtolinjan, missä Simon kohdalla mantereen yllä muuttavat linnut matkaavat keväällä pääasiassa rannikon suuntaisesti luoteeseen sekä pohjoiseen. Etelämpänä Oulunseudun kerääntymisalueen IBA-alueella (Siikajoki Lumijoki Hailuoto Liminka Tyrnävä) lepäilevät joutsenet, hanhet ja kurjet jatkavat muuttomatkaansa hajaantuen pohjoisen ja koillisen suuntiin, jolloin niiden muutto ei tiivisty Perämeren koillisrannikolla yhtä voimakkaasti kuin etelämpänä Kalajoen Raahen alueella. Sen sijaan Perämeren koillisrannikon yllä muuttaa keväällä huomattavia määriä luoteeseen ja pohjoiseen matkaavia petolintuja, joista osa on kiertänyt Hailuodon kautta Haukiputaalle ja Iin eteläosiin, osan muuttaessa huomattavasti itäisempää reittiä saapuen kauempaa mantereelta rannikolle Perämeren pohjukassa. Perämeren läpi koilliseen muuttavat kuikkalinnut ja arktisilla alueilla pesivät sorsalinnut kohtaavat rannikon Simossa ja Iin pohjoisosissa, mistä ne suuntaavat korkealle mantereen ylle idän ja koillisen välisiin ilmansuuntiin. Syysmuuton osalta tilanne on periaatteessa päinvastainen kuin keväällä. Perämeren pohjukka sekä luode-kaakko -suuntainen rannikkolinja keräävät pohjoisesta saapuvia lintuja kapealle rantalinjaa seuraavalle vyöhykkeelle. Simon rannikkoalueella pääosa kaakon suuntaan muuttavista linnuista (etenkin petolinnuista) jatkaa mantereen yllä kaakkoon rannikon kääntyessä etelään. Iin rannikkoalueella on viime vuosina havaittu syksyisin hyvin vilkasta petolintumuuttoa, joka tapahtuu luonteeltaan samankaltaisena myös pohjoisempana Simon alueella. Lajikohtainen tarkastelu Seuraavissa kappaleissa käsitellään tarkemmin Simon rannikkoalueen kautta muuttavaa lintulajistoa, keskittyen tuulivoimahankkeen kannalta olennaisimpiin lajeihin.

30 30 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Laulujoutsen Simon rannikkoalueen kautta kulkeva laulujoutsenmuutto on melko vähäistä. Osa joutsenista muuttaa keväällä rannikon suuntaisesti luoteeseen, mutta muuttoa kulkee pohjoiseen ja koilliseen myös laajemmalla alueella rannikon itäpuolella. Kevätmuutolla alueella havaittiin yhteensä 130 muuttavaa laulujoutsenta ja yksi pikkujoutsen. Havaittu muutto painottui hankealueen eteläpuolella lähemmäs rannikkolinjaa, jossa linnut muuttivat luoteeseen sekä toisaalta hankealueen itäosaan ja itäpuolelle, jossa muutto suuntautui pohjoiseen. Vajaa puolet havaituista joutsenista muutti hankealueen kautta. Karsikon ydinvoimalahankkeeseen liittyvän muutontarkkailun aikana havaittiin myös vähän muuttavia laulujoutsenia, joista suurin osa muutti mantereen yläpuolella (Kemi Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009). Joutsenen tyypillinen lentokorkeus keväällä on noin m, jolloin suuri osa linnuista lentää törmäyskorkeudella, keväällä 2015 noin puolet joutsenista muutti törmäyskorkeudella. Syksyllä havaittiin yhteensä 156 muuttavaa laulujoutsenta, joista noin puolet muutti törmäyskorkeudella. Syksyllä muutto suuntautui käytännössä poikkeuksetta sisämaasta lounaaseen merialueelle, ja osa linnuista muutti selvästi Simojokea seuraillen. Hieman yli 60 % laulujoutsenista muutti hankealueen kautta. Harmaahanhet Simon rannikkoalueen kautta kulkeva hanhimuutto on enimmäkseen vähäistä ja muuttoreitit melko hajanaisia, lintujen suunnatessa pääasiassa suoraan pesimäalueilleen Oulunseudun kerääntymisalueen jälkeen. Alueen kautta muuttavista hanhilajeista selvästi runsaslukuisin on metsähanhi, mutta alueen kautta muuttaa myös merihanhia sekä pieniä määriä muita hanhilajeja. Keväällä havaittiin yhteensä vajaa 500 muuttavaa hanhea, joista 82 määritettiin metsähanhiksi, 20 merihanhiksi ja yksi lyhytnokkahanheksi. Lisäksi havaittiin vajaa 400 yksilöä lajilleen määrittämätöntä hanhia, joista määritettyjen yksilöiden suhteen perusteella todennäköisesti suurin osa on metsähanhia. Keväällä hanhimuutto oli melko hajanaista lintujen suunnatessa pääasiassa pohjoiseen laajalla alueella, ja vähemmässä määrin seuraavan rannikkolinjaa luoteeseen hankealueen eteläpuolella. Noin 60 % kaikista hanhista muutti hankealueen kautta. Keväällä havaituista hanhista karkeasti ottaen noin kaksi kolmasosaa lensi törmäyskorkeudella. Syksyllä muuttavien hanhien lukumäärä ja muuttoreitit riippuvat huomattavasti myös vallitsevista sää- ja tuuliolosuhteista. Syysmuutolla havaitut hanhet saapuivat suoraviivaisesti sisämaasta rannikolle, ja jatkoivat kauas merelle lounasta kohti. Noin puolet kaikista havaituista hanhista arvioitiin muuttaneen hankealueen kautta (kuva 16). Syksyllä hanhia havaittiin kevättä runsaammin: metsähanhia määritettiin 14 yksilöä, mutta määrittämättömiä hanhia havaittiin kaikkiaan noin 700 yksilöä, joista osa on ollut hyvin todennäköisesti metsähanhia. Lisäksi syksylle 2015 ominaisena ilmiönä määritettiin 580 muuttavaa valkoposkihanhea 20. ja Myös määrittämättömien hanhien joukossa on kyseisinä päivinä todennäköisesti valkoposkihanhia. Syksyllä hanhet muuttavat usein kevättä selvästi korkeammalla, syysmuutolla havaituista linnuista noin 70 % muutti törmäyskorkeuden yläpuolella.

31 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 31 (54) Kuva 16. Joutsenen ja harmaahanhien havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 80 yksilöä, n = 626) Kuva 17. Joutsenen ja hanhien havaittu muutto Simossa syksyllä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa yksilöä, n = 1547)

32 32 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Arktiset vesilinnut ja muut sorsalinnut Perämeren kautta muuttaa keväisin merkittävä määrä arktisille alueille matkaavia vesilintuja, joista runsaslukuisimpia muuttajia ovat mustalintu, pilkkasiipi ja alli. Arktisten vesilintujen kevätmuutto huipentuu toukokuun puolivälin tienoille, jolloin päiväkohtaiset muuttosummat saattavat kohota useisiin tuhansiin yksilöihin. Merkittävä osa muutosta suuntaa sisämaahan jo etelämpänä Oulun ja Haukiputaan alueella, mutta osa linnuista jatkaa rannikon suuntaisesti pohjoiseen kohdaten rannikon vasta Iin ja Simon alueella (mm. Pöyry Finland Oy 2011, Kemi Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009, Eskelin ym. 2009). Aiempien havaintojen perusteella (mm. 2013, 2012, Eskelin ym. 2009, Pöyry Finland Oy 2011, Kemi Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009). Perämeren läpi saapuvat vesilinnut ja rannikkoa pohjoiseen muuttavat vesilinnut kerääntyvät Iin Laitakarin ja Maakrunnin sekä Simon Karsikonniemen väliselle merialueelle, minne ne jäävät kiertelemään ennen mantereen ylle suuntaamista. Linnut kiertelevät laajalla alueella merellä, osan linnuista yrittäessä mantereelle ja palatessa takaisin, ja osan laskeutuessa hetkeksi lepäilemään merelle. Valtaosa mantereelle suuntaavista linnuista nousee iltayöstä mantereen ylle Kuivajokisuiston alueella Iin Vatunginnokan itäpuolella, mutta lintuja suuntaa mantereelle koko rannikkoalueella noin Iin Laitakarin ja Simon Ykskuusen välisellä rannikolla. Arktisten vesilintujen muuttokorkeus vaihtelee suuresti meren yllä, mutta mantereen ylle suunnatessaan linnut lentävät tyypillisesti erittäin korkealla törmäyskorkeuden yläpuolella. Syksyllä arktisten vesilintujen muutto Perämerellä on hyvin vähäistä, eikä sen voida katsoa suuntautuvan merkittävissä määrin hankealueen kautta. Keväällä havaittiin yksi merkittävä vesilintujen muuttopäivä kun kirjattiin aikaisin aamulla vajaa 3000 muuttavaa mustalintua. Muutto tapahtui törmäyskorkeuden yläpuolella (83 %) ja useimpien parvien suuntana oli kaakko, mikä kuvannee sitä, että kyse oli vielä oikeaa muuttosuuntaa hakeneista parvista. Yksi noin 80 mustalinnun parvi havaittiin menossa pohjoisen ja koillisen välisiin ilmansuuntiin kaukana hankealueen itäpuolella, noin Simojokea seuraillen Kuva 18. Vesilintujen havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa yksilöä, n = 3318)

33 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 33 (54) Hankealueen kautta ei havaittu suuntautuvan arktisten vesilintujen muuttoa. Muista hanhia pienemmistä vesilinnuista isokoskeloita tavattiin yhteensä noin 140 yksilöä, jonka lisäksi havaittiin yksi 40 jouhisorsan muuttoparvi ja hieman yli 200 määrittämätöntä muuttavaa vesilintua. Pääosa vesilinnuista muutti rannikon yllä luoteeseen sekä noin Simojokea seuraillen pohjoiseen ja koilliseen. Mantereen yllä vesilintujen muutto painottui törmäyskorkeuden yläpuolelle, mutta merkittävä osa muutosta sijoittui myös törmäyskorkeudelle. On kuitenkin syytä huomata, että suurin osa esimerkiksi puolisukeltajasorsista muuttaa yöllä, jolloin niitä ei havaita tavanomaisen muutontarkkailun yhteydessä. Syksyllä vesilintujen muuttoa ei havaittu käytännössä lainkaan - yhtä haapanaparvea lukuun ottamatta. Yleisesti Perämeren koillisrannikolla havaittava vesilintujen muutto on syksyllä melko vähäistä ja hajanaista. Kuikkalinnut Aiempien tietojen perusteella tiedetään, että Perämeren kautta kulkee keväisin merkittävää kuikkalintumuuttoa (mm. Eskelin ym. 2009). Muuttovirta saapuu pääosin Iin Krunnien länsipuolelta ja suuntautuu mantereen ylle yleensä noin Iin Olhavan ja Kemin Ajoksen väliseltä rannikkoalueelta. Kuikkamuutto tiivistyy yleensä Iin Vatunginnokan tienoilla, ja valtaosa linnuista suuntaa mantereen ylle Kuivajoen suiston alueelta Vatunginnokan itäpuolelta. Kaakkurin muuttoreitti Perämerellä on kuikkaa itäisempi ja suuntautuu mantereen ylle jo pääosin etelämpänä Iin ja Oulun välisellä rannikkoalueella. Merellä kuikkalintujen tyypillinen lentokorkeus on selvästi alle 100 m, mutta mantereen yllä ne lentävät yleensä selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella (mm. 2013). Lähinnä sumuisella säällä tai muutoin heikentyneissä muutto-olosuhteissa kuikkalintujen muuttovirta saattaa joskus kulkea merkittävästi matalammalla. Myös aiemmat havainnot Kemin ja Simon alueelta tukevat havaintoa, että kuikkalinnut suuntaavat mantereelle yli 200 metrin korkeudessa (mm. Kemi Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009). Syksyllä kuikkalintujen muutto ei kulje merkittävissä määrin Perämeren kautta. Kuva 19. Kuikkalintujen havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 78 yksilöä, n = 334)

34 34 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kevään tarkkailuissa havaittiin kaikkiaan 334 muuttavaa kuikkalintua. Valtaosa linnuista jäi pitkän etäisyyden takia lajilleen määrittämättä, määritetyistä yksilöistä kuikkia oli 7 ja kaakkureita 38. Lisäksi nähtiin yksi jääkuikka/amerikanjääkuikka. Odotetusti valtaosa kuikkalinnuista muutti törmäyskorkeuden yläpuolella ja vain noin 4 % niistä havaittiin törmäyskorkeudella. Havaittu kuikkalintujen muutto painottui hankealueen kaakkoispuolella Simojoen alueelle, joka suuntautuu sopivasti koilliseen samansuuntaisesti alueen kautta muuttavien kuikkalintujen luontaisten muuttosuuntien kanssa. Noin viidennes havaituista kuikkalinnuista arvioitiin muuttaneen hankealueen kautta. Syksyllä havaittiin vain 9 kuikkalintua. Petolinnut Perämeren koillisrannikko, noin Tornion ja Iin Olhavan välillä, suuntautuu luoteesta kaakkoon eli samansuuntaisesti useiden Fennoskandian pohjoisosissa pesivien petolintujen luontaisten muuttosuuntien kanssa. Tämä aiheuttaa sen, että keväällä ja syksyllä alueen kautta muuttaa huomattavia määriä petolintuja (mm. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2016, 2016, Pöyry Finland Oy 2011, Toivanen ym. 2014). Keväällä osa etelästä ja kaakosta saapuvista petolinnuista on kiertänyt Hailuodon kautta Haukiputaalle ja Iin eteläosiin, osan muuttaessa huomattavasti itäisempää reittiä saapuen kauempaa mantereen päältä rannikolle. Syksyllä pohjoisesta ja luoteesta saapuvat petolinnut kerääntyvät kapealle luoteis-kaakko -suuntaiselle rannikkovyöhykkeelle. Tiiveimmillään petolintujen muutto on noin Iin Olhavan ja Kuivaniemen välisellä rannikkoalueella, jonne muodostuu petolintujen muuton ns. pullonkaula-alue (mm. Toivanen ym. 2014). Kuivaniemen pohjoispuolella Simossa muutto on yleensä hajanaisempaa kun rannikko kääntyy enemmän länteen, ja vastaavasti Olhavan eteläpuolella muutto hajaantuu rannikon kääntyessä etelään. Alueen kautta suuntautuvan petolintumuuton merkitystä kuvaa se, että keväällä 2015 alueella havaittiin 13 muuttavaa petolintulajia ja yli 400 yksilöä sekä syksyllä 14 lajia ja hieman yli 1600 muuttavaa yksilöä. Varsinkin syysmuutolla alueen merkitys petolintujen muuttoreittinä korostuu huomattavasti. Sääksiä havaittiin keväällä yhteensä yhdeksän yksilöä, joista viisi muutti törmäyskorkeudella. Syysmuutolla havaittiin vain neljä sääkseä, joista yksi muutti törmäyskorkeudella. Keväällä vajaa puolet havaituista sääksistä muutti hankealueen kautta ja syksyllä puolet muutti hankealueen kautta. Sekä keväällä että syksyllä sääksimuutto jäi Perämeren koillisrannikolla laajemminkin melko heikoksi (mm. 2016). Merikotka on Perämeren rannikkoalueella yleinen kevätmuuttaja, jonka muuttoreitti kulkee leveällä vyöhykkeellä pitkin rannikkoaluetta. Muuttajien lisäksi alueella havaitaan vuosittain runsaasti eri-ikäisiä kierteleviä lintuja, joiden erotteleminen muuttavista linnuista on hankalaa. Kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 46 muuttavaksi tulkittua merikotkaa, joista vain noin kymmenesosa muutti hankealueen kautta. Syksyllä havaittiin 23 muuttavaa merikotkaa, joista vajaa viidennes muutti hankealueen kautta. Keväällä ja syksyllä pääosa merikotkien liikkeistä sijoittui hankealueen eteläpuolella lähemmäs rannikkoa. Keväällä havaittujen merikotkien lentokorkeudet painottuivat selvästi törmäyskorkeuden yläpuolelle, ja syksyllä havainnot jakautuivat melkolailla tasaisesti eri korkeusluokkiin. Piekana on varpushaukan ohella runsain Simon ja Iin rannikkoalueen kautta muuttavista petolinnuista, ja kaakosta luoteeseen muuttavana lajina sen muuttovirta tiivistyy voimakkaasti Perämeren koillisrannikolle. Kevään muutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 204 muuttavaa piekanaa, jonka lisäksi määrittämättömistä hiirihaukoista/piekanoista suuri osa lienee ollut piekanoja. Selvästi paras muuttopäivä oli 21.4., jolloin muutti puolet kaikista kevään piekanoista. Vertailun vuoksi esimerkiksi keväällä 2012 Simon rannikkoalueella havaittiin yli 120 muuttavaa piekanaa. Keväällä havaittu piekanamuutto sijoittui hankealueen eteläpuolelle, Leipiön alueelta aivan rannikolle saakka, mutta muutto painottui jossain

35 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 35 (54) määrin Valtatie 4:n eteläpuolelle sekä melko kapealle alueelle Leipiön rakennettujen tuulivoimaloiden pohjoispuolelle. Ylivoimaisesti suurin osa piekanoista muutti alueella länsiluoteen ja pohjoisluoteen välisiin ilmansuuntiin. Kevätmuutolla havaituista piekanoista noin neljänneksen arvioitiin muuttaneen hankealueen kautta, muuttajien jakaantuessa likimain puoleksi törmäyskorkeudelle ja sen yläpuolelle. Syksyllä havaittiin huimat 1144 muuttavaa piekanaa, mikä ylittää jopa aiemman arvion Iin kautta kulkevasta syksyisestä muuttajamäärästä (noin 1000 yksilöä). Yli 90% havaituista muuttajista nähtiin kahtena päämuuttopäivänä 27. ja 28.9., joista jälkimmäisenä havaittu 788 muuttavaa piekanaa on suurimpia koko Suomessa yhden päivän aikana havaittuja piekanamuuttoja sitten 1980-luvun alkuvuosien. Saman päivän aikana havainnointia oli myös etelämpänä Iin Olhavan alueella, jossa havaittiin myös yli 700 muuttavaa piekanaa (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2016). Simossa ja Olhavassa havaitaan kuitenkin jossain määrin eri lintuja, joten Perämeren koillisrannikon kautta arvioidaan muuttaneen tuota päivänä kokonaisuudessaan selvästi yli 1000 piekanaa. Esimerkiksi hyvin seurattujen syksyjen 2011 ja 2014 aikana Iissä havaittiin noin 700 (Pöyry Finland Oy 2011) ja vajaa 1000 muuttavaa piekanaa koko syksyn aikana (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2015). Vuonna 2015 piekanan pesimätulos on todennäköisesti ollut erinomainen hyvän ravintotilanteen ansiosta laajemmalla alueella Fennoskandian pohjoisosissa, mikä lienee heijastunut myös muuttajamääriin korkeana nuorten lintujen osuutena. Runsaaseen ravintotilanteeseen nähden yllättävää oli kuitenkin piekanamuuton aikainen ajoittuminen sekä painottuminen erittäin voimakkaasti kahteen päämuuttopäivään: esimerkiksi piekanan normaalilla päämuuttokaudella lokakuussa havaittiin yhteensä vain alle 100 piekanaa. Syksyn säätilakin lienee vaikuttanut havaittavissa olevaan piekanamuuttoon. Syksyllä 2015 piekanan muutto painottui hyvin voimakkaasti noin 4 5 km leveälle vyöhykkeelle Leipiön alueelta rannikolle päin (kuva 20). Esimerkiksi rannikosta noin 10 km etäisyydellä Torniossa samalla hetkellä ollut muutontarkkailija havaitsi vain muutamia piekanoja. Noin viidennes havaitusta muutosta sijoittui Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueelle, mutta painottui hyvin voimakkaasti sen eteläosiin. Piekanojen muutto suuntautui voimakkaasti itään ja itäkaakkoon, sekä lähempänä rannikkoa myös kaakkoon. Hankealueen pohjoisosassa matalalla kulkevaa piekanamuuttoa ei välttämättä ole havaittu, mutta ainakin törmäyskorkeudella alueen kautta muutti hyvin vähän piekanoja. Syksyllä havaituista piekanoista hieman yli 40 % muutti törmäyskorkeuden alapuolella ja hieman yli 40 % törmäyskorkeudella. Havaintojen perusteella näyttää myös siltä, että olemassa olevat neljä Leipiön tuulivoimalaa jakoivat selvästi piekanan muuttovirtaa, joka tukee etelämpää Olhavan tuulivoimapuiston alueelta saatuja havaintoja siitä, että linnut väistävät tuulivoimaloita ( 2015, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2016).

36 36 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 20. Piekanan havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 16 yksilöä, n = 204) Kuva 21. Piekanan havaittu muutto Simossa syksyllä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa yksilöä, n = 1144) Hiirihaukka on monin tavoin piekanan kaltainen muuttaja, mutta eteläisemmän levinneisyytensä vuoksi se ei ole pohjoisessa yhtä runsaslukuinen. Kevätmuutolla havaittiin 24 muuttavaa hiirihaukkaa, minkä lisäksi tarkkailupaikan lounais- ja kaakkoispuolella havaittiin ilmeisesti reviirillä liikkuvia paikallisia lintuja. Parhaana

37 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 37 (54) muuttopäivänä 2.5. havaittiin 8 muuttavaa hiirihaukkaa. Keväällä yli 60 % hiirihaukoista muutti törmäyskorkeudella, ja viidennes linnuista muutti hankealueen kautta muuton painottuessa sen eteläpuolella lähemmäs rannikkoa. Syysmuutolla havaittiin hieman yli 100 hiirihaukkaa, joista noin kolmannes muutti hankealueen kautta. Pääosa hiirihaukoista muutti Leipiön ja rannikon välisellä alueella. Syksyllä havaituista hiirihaukoista noin kaksi kolmasosaa muutti törmäyskorkeuden yläpuolella. Hiirihaukan muutto painottuu elokuun lopulle ja syyskuun alkupuoliskolle, jolloin vallitsi pitkään lämpimiä ja selkeitä etelätuulisia päiviä, jolloin hiirihaukkamuutto kulkee todennäköisesti niin korkealla, että sen havainnoiminen on erittäin vaikeaa. Tästä syystä johtuen syksyn havaittu muuttajamäärä jäi melko vähäiseksi aiempien vuosien muuttajamääriin verrattuna. Suohaukoista keväällä havaittiin runsaimmin sinisuohaukkoja, joita laskettiin muuttolennossa yhteensä 30 yksilöä, minkä lisäksi havaittiin jonkin verran paikallisiksi arvioituja lintuja. Simon Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin sinisuohaukkaa (mm. 2013). Levinneisyydeltään eteläisempiä ruskosuohaukkoja havaittiin kolme muuttavaa yksilöä. Suomeen hiljattain pesimälajiksi kotiutunutta arosuohaukkaa havaittiin yhteensä viisi yksilöä. Kaikista suohaukoista yli puolet muutti lajityypilliseen tapaan matalalla törmäyskorkeuden alapuolella, ja niiden muutto jakaantui hajanaisesti laajalle alueelle, painottuen kuitenkin Leipiön eteläpuolelle. Syysmuutolla havaittiin 28 muuttavaa sinisuohaukkaa ja kaksi arosuohaukkaa. Sinisuohaukoista reilu puolet havaittiin muuttavan hankealueen kautta, muuton painottuessa hankealueen eteläosaan ja sen eteläpuolelle aina rannikolle saakka. Syksyllä sinisuohaukoista noin 40 % muutti törmäyskorkeudella ja noin 46 % sen yläpuolella. Mehiläishaukka on keväällä muita petolintuja selvästi myöhäisempi ja syksyllä niitä aikaisempi muuttaja. Kevään muutontarkkailun aikana havaittiin vain kaksi muuttavaa mehiläishaukkaa, koska tarkkailupäiviä oli melko niukasti lajin päämuuttokaudella toukokuun lopussa ja kesäkuun alkupäivinä. Esimerkiksi etelämpänä Olhavan tuulivoimapuiston alueella mehiläishaukkoja havaittiin myös hyvin vähän, vaikka tarkkailua oli myös toukokuun loppupuolella (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2016). Syksyllä havaittiin noin 150 muuttavaa mehiläishaukkaa, joista noin puolet muutti Mehiläishaukan muutto tapahtuu syksyllä tyypillisesti varsin korkealla, ja tässä aineistossa noin kaksi kolmasosaa muutti törmäyskorkeuden yläpuolella. Mehiläishaukan muutto painottui voimakkaasti hankealueen eteläpuolelle Leipiön alueelta rannikolle saakka ja vain noin 15 % mehiläishaukoista muutti hankealueen kautta. Syksyllä 2015 mehiläishaukan muutosta osa jäi todennäköisesti havaitsematta hiirihaukan tavoin, liian selkeiden ja heikkotuulisten muuttopäivien vuoksi, jolloin mehiläishaukan muutto kulkee niin korkealla, että sen havainnoiminen on erittäin vaikeaa. Maakotkan keväinen muuttoreitti kulkee merkittävissä määrin Perämeren rannikkoalueen kautta, tiivistyen Hailuodossa. Kevätmuutontarkkailun aikana ei havaittu yhtään maakotkaa. Maakotkamuuton kannalta muutontarkkailu aloitettiin liian myöhään, koska maakotkia muuttaa pohjoiseen jo helmi-maaliskuulla, päämuuttokauden ajoittuessa maaliskuulle ja huhtikuun alkuun. Syksyllä havaittiin 16 muuttavaa maakotkaa, joista vajaa kolmannes muutti hankealueen eteläosan kautta, muuton painottuessa alueen etelä- ja länsipuolelle. Maakotkan lentokorkeudet vaihtelevat runsaasti, mutta syksyllä 2015 noin 63 % havaituista maakotkista muutti törmäyskorkeudella. Maakotkan muutto ajoittuu myöhäissyksyyn ja sen voimakkuus vaihtelee säätilojen mukaan, ja esimerkiksi syksyn 2015 säätila oli maakotkamuuton tarkkailun kannalta melko vaikea.

38 38 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 22. Meri- ja maakotkan havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 2 yksilöä, n = 46) Kuva 23. Meri- ja maakotkan havaittu muutto Simossa syksyllä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 6 yksilöä, n = 39)

39 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 39 (54) Varpushaukka on piekanan ohella Perämeren alueen runsaslukuisin muuttava petolintu. Kevätmuutolla Simossa havaittiin vain 36 muuttavaa varpushaukkaa, joka on selvästi tavanomaista vähemmän. Varpushaukoista noin viidennes havaittiin muuttavan hankealueen kautta, muuton painottuessa muutoin sen eteläpuolella lähemmäs rannikkoa. Havaituista varpushaukoista noin 10 % muutti törmäyskorkeuden alapuolella, loppujen jakaantuessa melko tasan törmäyskorkeudelle ja sen yläpuolelle. Simon Iin rannikkoalueen kautta on arvioitu muuttavan tavanomaisena keväänä varpushaukkaa (mm. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012). Syksyllä havaittiin hieman yli 100 muuttavaa varpushaukkaa, joista reilu kolmannes muutti hankealueen kautta, muuton painottuessa muutoin sen eteläpuolelle ja lähemmäs rannikkoa. Syksyllä varpushaukat jakautuivat melko tasaisesti eri lentokorkeusluokkiin, muuton painottuessa kuitenkin törmäyskorkeuden yläpuolelle. Iissä syksyn muuttajamääräksi on arvioitu noin 670 varpushaukkaa (mm. Pöyry Finland Oy 2011), joten varpushaukkojen havaittu määrä jäi melko alhaiseksi syksyllä Tämä johtuu paljolti samoista lintujen havaittavuuteen liittyvistä seikoista kuin hiirihaukan ja mehiläishaukankin syysmuuton kohdalla, mutta varpushaukkojen muuttajamäärät olivat laajemminkin Suomessa melko alhaisia vuonna 2015, mikä heijastelee todennäköisesti myös heikkoa pesimätulosta. Muista petolinnuista kevään muutontarkkailun aikana havaittiin neljä ampu- ja kaksi muuttohaukkaa sekä 14 tuulihaukkaa. Kanahaukasta kirjattiin useita havaintoja, joista valtaosa liittyy todennäköisesti alueella pesiviin yksilöihin, kun muuttavia kanahaukkoja kirjattiin yhteensä 4. Syysmuutontarkkailun aikana havaittuja muita muuttavia petolintulajeja olivat kanahaukka (6 yksilöä), ampuhaukka (7 yksilöä), nuolihaukka (1 yksilö), tuulihaukka (17 yksilöä). Lisäksi nähtiin yksi tunturihaukka, joka havaittiin samana päivänä myös etelämpänä Iin Olhavassa. Kurki Keväällä Perämeren kautta kulkeva kurkimuutto on runsasta, ja muuttoreitti osittain kaksiosainen osan linnuista matkatessa Hailuodon kautta suoraan meren yli kohti Kemi Tornion aluetta ja osan muuttaessa rannikkolinjaa seuraten mantereen yllä (mm. Pöyry Finland Oy 2011, Kemin Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009, Eskelin ym. 2009). Kevään muutontarkkailun aikana Simossa havaittiin yli 800 muuttavaa kurkea, joista 40 % muutti hankealueen kautta muuton painottuessa hankealueen itäosaan ja itäpuolelle, jossa muutto suuntautui pääosin pohjoiseen. Pienempi osa linnuista muutti rantaviivan suuntaisesti luoteeseen hankealueen eteläpuolella lähempänä rannikkoa. Etelä-pohjois-suuntaisena muuttajana kurki ei seuraa Simon alueella selkeästi Perämeren rantaviivaa, vaan lintuja muuttaa hajanaisesti tuulen suunnasta riippuen koko alueen yli (kuva 23). Tuulen suunta vaikuttaa voimakkaasti havaittavissa olevan muuton voimakkuuteen sekä muuttoreittien sijoittumiseen alueella. Syksyllä kurkien muuttoreitti on kevään tavoin kaksiosainen, osan linnuista muuttaessa suoraan meren yli Kemin ja Tornion alueelta Hailuotoon ja osan muuttaessa mantereen yllä rantaviivaa seuraten (mm. Pöyry Finland Oy 2011, Pentti Rauhala kirjall. ilm.). Syksyllä havaittiin noin 2500 muuttavaa kurkea, joista vain alle 10 % muutti hankealueen kautta (kuva 24). Noin kaksi kolmasosaa syksyn kurjista muutti pohjoistuulisena päivänä 27.9., jolloin suurin osa kurkimuutosta suuntautui etelän ja kaakon välisiin ilmansuuntiin Leipiön länsi- ja lounaispuolelta, jossa osa suurin osa linnuista suuntasi merelle ja pienempi osa kääntyi rantaviivan suuntaisesti kohti Iitä. Muuttoreitin ja muuttosuuntien perusteella voidaan arvioida, että todennäköisesti suurin osa muutosta sai alkunsa Tervolan kurkipelloilta sekä Kirvesaavan suoalueelta. Kevään tavoin syksyllä havaittavissa olevien lintujen lukumäärä riippuu vallitsevasta tuulen suunnasta.

40 40 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 24. Kurjen havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 56 yksilöä, n = 832) Kuva 25. Kurjen havaittu muutto Simossa syksyllä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa yksilöä, n = 2529)

41 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 41 (54) Kahlaajat Useimmat kahlaajat muuttavat yöllä, ja valoisana aikana niiden muutto tapahtuu yleensä niin korkealla, että sen havainnointi ei onnistu perinteisin muutontarkkailumenetelmin. Vastatuulella ja muutoin heikommalla muuttosäällä linnut laskeutuvat yleensä matalammalle, jossa muuttoa voidaan havainnoida. Perämeren rannikkoalueen kautta muuttavista kahlaajista Simon tuulivoimapuistohakkeiden kannalta merkittävimpiä ovat kuovi ja töyhtöhyyppä, joiden kevätmuuton pääjoukot kulkevat rannikon yllä. Kevätmuutontarkkailun aikana Leipiössä havaittu kahlaajamuutto oli melko vähäistä, ja yksilömäärät jäivät pieniksi. Esimerkiksi töyhtöhyyppiä havaittiin vain 29 ja kuoveja 85 yksilöä. Töyhtöhyypän ja kuovin muutto painottuu aiempien havaintojen perusteella suurimmaksi osaksi Leipiön laajennusalueen eteläpuolella lähemmäs rannikkoa, mutta tuulen suunta vaikuttaa muuton tarkempaan sijoittumiseen, jolloin osa muutosta suuntautuu todennäköisesti myös hankealueen kautta. Syksyllä kahlaajien muutto ajoittuu huomattavan pitkälle ajanjaksolle, koska ensimmäiset linnut matkaavat kohti etelää jo kesäkuussa ja viimeiset syys lokakuussa. Syksyn kahlaajamuutto kulkee todennäköisesti suurimmalta osin hankealueen eteläpuolelta rantaviivaa seuraten, mutta osa muutosta suuntautuu luultavasti myös hankealueen kautta. Törmäyskorkeudella alueen kautta muuttavien kahlaajien lukumäärien ei arvioida kasvavan merkittäviksi, koska syksyllä muutto kulkee hyvissä olosuhteissa selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Suurin osa muutosta kulkee yöllä, jolloin linnut muuttavat yleisesti useampien satojen metrien korkeudessa. Syksyllä 2015 kahlaajia ei havaittu juuri lainkaan. Lokkilinnut Lokkilintujen muutto kulkee Perämeren rannikolla osin mantereen yllä meren ollessa jäässä, mutta siirtyy lähemmäs rantaviivaa ja meren ylle jäiden lähdettyä. Kevätmuutontarkkailun aikana hankealueen kautta ei havaittu kulkevan merkittävää lokkimuuttoa, kaikkiaan havaittiin runsaat 400 muuttavaa lokkilintua, joista runsaimpia määritettyjä lajeja olivat harmaalokki ja naurulokki. Syksyllä lokkien muutto kulkee luultavasti kevään tavoin enimmäkseen hankealueen lounaispuolelta rantaviivaa seuraillen. Syksyn muutontarkkailun aikana ei kirjattu lainkaan muuttavia lokkilintuja. Sepelkyyhky Sepelkyyhky muuttaa runsaslukuisena Perämeren rannikkoalueen kautta keväällä ja syksyllä. Kevään muutontarkkailun aikana Leipiössä havaittiin yli 1100 muuttavaa sepelkyyhkyä. Muutto painottui aiempien vuosien tapaan Leipiön eteläpuolella lähemmäs rannikkoa, noin viidesosan muuttaessa hankealueen kautta. Sepelkyyhkymuutolle oli kuitenkin tyypillistä sen hajanaisuus, koska lintuja muutti laajemmalla alueella eri suuntiin. Keväällä sepelkyyhkyjen lentokorkeudet jakaantuivat melko tasaisesti eri korkeuksille. Syksyllä havaittiin yli 500 muuttavaa sepelkyyhkyä. Syksyllä sepelkyyhkyt muuttavat usein suurina parvina hyvin korkealla, ja nyt noin kaksi kolmasosaa sepelkyyhkyistä muutti törmäyskorkeuden yläpuolella. Muutto kulki hieman kevättä keskittyneemmin, joskin laajalla alueella pääasiassa etelän suuntaan rannikolle tai rannikon suuntaisesti kaakkoon. Vajaa puolet sepelkyyhkyistä muutti hankealueen kautta, muuton painottuessa kuitenkin hankealueen itäpuolelle.

42 42 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 26. Sepelkyyhkyn havaittu muutto Simossa keväällä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa 1 58 yksilöä, n = 1117) Kuva 27. Sepelkyyhkyn havaittu muutto Simossa syksyllä Nuolen paksuus kuvaa muuton suhteellista voimakkuutta (nuolessa yksilöä, n = 543) Muut lajit Perämeren koillisrannikkoa seuraa keväällä ja syksyllä runsas ja monilajinen varpuslintumuutto, joka tiivistyy mantereen yllä rantaviivan tuntumassa. Varpuslintujen syysmuutto on yleensä kevättä voimakkaampaa ja yksilömäärät suurempia. Sekä

43 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 43 (54) keväällä että syksyllä havaituista varpuslinnuista selkeästi runsaslukuisimpia olivat peippolinnut ja rastaat, joiden muuttajamäärät laskettiin useissa sadoissa yksilöissä. Varpuslintujen havaittavissa oleva muutto riippuu hyvin voimakkaasti vallitsevasta säätilasta, koska hyvissä muutto-olosuhteissa ja myötätuulella linnut saattavat muuttaa jopa useiden satojen metrien korkeudella eikä niitä siten pystytä havainnoimaan perinteisin muutonseurantamenetelmin. Varpuslintujen havaittu muutto kulkee yleensä alempana, etupäässä törmäyskorkeuden alapuolella puiden latvusten yläpuolelta törmäyskorkeuden alaosiin. Merkittävä osa varpuslinnuista muuttaa yöllä, jolloin niitä voidaan havainnoida käytännössä vain tutkaseurannan avulla. Taulukko 2. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen kevätmuutontarkkailun aikana havaitut tuulivoimahankkeen kannalta olennaiset lajit. Muutontarkkailun aikana havaittu yhteismäärä ja eri lentokorkeusluokissa (I = alle 80 m, II = m (törmäyskorkeus) ja III = yli 200 m) muuttaneiden yksilöiden osuus sekä hankealueen kautta muuttaneiden yksilöiden osuus. Laji I II III Alueelta Yhteensä Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) % % 1 Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 18 % 53 % 29 % 48 % 130 Metsähanhi (Anser fabalis) 12 % 83 % 5 % 59 % 82 Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) % % 1 Merihanhi (Anser anser) 50 % 50 % - 10 % 20 Harmaahanhilaji (Anser sp.) 9 % 56 % 35 % 56 % 275 Hanhilaji (Anser/Branta) 1 % 4 % 95 % 3 % 117 Jouhisorsa (Anas acuta) % Tukkasotka (Aythya fuligula) % Mustalintu (Melanitta nigra) 17 % - 83 % Telkkä (Bucephala clangula) % - 2 Tukkakoskelo (Mergus serrator) - 10 % 90 % - 10 Isokoskelo (Mergus merganser) - 49 % 51 % 15 % 142 vesilintu 13 % 19 % 68 % 31 % 213 Kaakkuri (Gavia stellata) 3 % 19 % 78 % 21 % 38 Kuikka (Gavia arctica) - 57 % 43 % 43 % 7 Kuikkalaji (Gavia sp.) - 1 % 99 % 16 % 288 Jääkuikkalaji (Gavia adamsii/immeri) % - 1 Merimetso (Phalacrocorax carbo) - 43 % 57 % - 42 Mehiläishaukka (Pernis apivorus) % Merikotka (Haliaeetus albicilla) - 33 % 67 % 11 % 46 Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 33 % 67 % Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 57 % 37 % 7 % 10 % 30 Arosuohaukka (Circus macrourus) 60 % 40 % Kanahaukka (Accipiter gentilis) 50 % 50 % - 25 % 4 Suohaukkalaji (Circus sp.) 100 % Varpushaukka (Accipiter nisus) 11 % 47 % 42 % 22 % 36 Hiirihaukka (Buteo buteo) 4 % 63 % 33 % 21 % 24 Piekana (Buteo lagopus) 6 % 48 % 46 % 24 % 203 Hiirihaukkalaji (Buteo sp.) 19 % 34 % 47 % 47 % 32 Sääksi (Pandion haliaetus) 11 % 67 % 22 % 44 % 9 Iso petolintu 25 % - 75 % 25 % 4 Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 29 % 36 % 36 % 14 % 14 Ampuhaukka (Falco columbarius) 100 % % 4 Muuttohaukka (Falco peregrinus) 50 % 50 % Kurki (Grus grus) 5 % 29 % 65 % 40 % 823 Kapustarinta (Pluvialis apricaria) - 15 % 85 % - 26 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 10 % 31 % 59 % 59 % 29 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) - 8 Kuovi (Numenius arquata) 20 % 59 % 21 % 33 % 85

44 44 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Laji I II III Alueelta Yhteensä Rantasipi (Actitis hypoleucos) - 1 Metsäviklo (Tringa ochropus) - 14 Valkoviklo (Tringa nebularia) - 4 Liro (Tringa glareola) - 2 Kahlaaja 15 % 23 % 62 % 9 % 96 Naurulokki (Larus ridibundus) 11 % 14 % 74 % 6 % 35 Harmaalokki (Larus argentatus) 8 % 68 % 24 % 49 % 76 Lokkilaji (Larus sp.) 5 % 24 % 71 % 87 % 309 Sepelkyyhky (Columba palumbus) 39 % 38 % 23 % 19 % 1117 Suopöllö (Asio flammeus) 50 % - 50 % - 2 Taulukko 3. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen syysmuutontarkkailun aikana havaitut tuulivoimahankkeen kannalta olennaiset lajit. Muutontarkkailun aikana havaittu yhteismäärä ja eri lentokorkeusluokissa (I = alle 80 m, II = m (törmäyskorkeus) ja III = yli 200 m) muuttaneiden yksilöiden osuus sekä hankealueen kautta muuttaneiden yksilöiden osuus. Laji I II III Alueelta Yhteensä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 34 % 54 % 12 % 62 % 156 Metsähanhi (Anser fabalis) 15 % 63 % 22 % 96 % 140 Harmaahanhilaji (Anser sp.) % - 23 Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) - 55 % 45 % 57 % 580 Hanhilaji (Anser/Branta) 8 % 10 % 83 % 19 % 675 Haapana (Anas penelope) % 100 % 45 Kuikka (Gavia arctica) % 100 % 7 Kuikkalaji (Gavia sp.) % - 2 Merimetso (Phalacrocorax carbo) % - 7 Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 12 % 21 % 67 % 16 % 148 Merikotka (Haliaeetus albicilla) 17 % 48 % 35 % 17 % 23 Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 14 % 39 % 46 % 57 % 28 Arosuohaukka (Circus macrourus) % % 2 Kanahaukka (Accipiter gentilis) 33 % 33 % 33 % 67 % 6 Varpushaukka (Accipiter nisus) 21 % 31 % 48 % 35 % 103 Hiirihaukka (Buteo buteo) 8 % 28 % 64 % 36 % 107 Piekana (Buteo lagopus) 42 % 43 % 15 % 21 % 1144 Hiirihaukkalaji (Buteo sp.) 42 % 8 % 50 % 17 % 12 Maakotka (Aquila chrysaetos) 19 % 63 % 19 % 31 % 16 Sääksi (Pandion haliaetus) - 25 % 75 % 50 % 4 Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 13 % 47 % 40 % 88 % 17 Ampuhaukka (Falco columbarius) - 14 % 86 % 86 % 7 Nuolihaukka (Falco subbuteo) % 100 % 1 Tunturihaukka (Falco rusticolus) % Kurki (Grus grus) 0 % 24 % 76 % 8 % 2529 Kapustarinta (Pluvialis apricaria) - 36 % 64 % 100 % 25 Iso kahlaaja % % 10 Sepelkyyhky (Columba palumbus) - 35 % 65 % 44 % Suojelullisesti arvokkaat lajit Pesimälinnustoselvitysten aikana Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella havaittiin yhteensä 26 suojelullisesti arvokasta lintulajia, joista 21 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Kaikkia esimerkiksi alueen lintuatlasruuduissa tavattuja lajeja ei esiinny Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella,

45 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 45 (54) koska esimerkiksi vesielinympäristöt ja kulttuurivaikutteiselle lajistolle ominaiset elinympäristöt puuttuvat alueelta lähes kokonaan. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella ja sen välittömässä lähiympäristössä havaittiin kymmenen valtakunnallisesti uhanalaista lintulajia, joista yksi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja 9 muuta lajia on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) (Tiainen ym. 2016) (taulukko 4). Hankealueella sekä sen ympäristössä todennäköisesti pesivä mehiläishaukka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa. Vaarantuneista lajeista sinisuohaukka, taivaanvuohi, tervapääsky, hömötiainen ja töyhtötiainen sekä punatulkku ja pajusirkku arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pesimälinnustoselvitysten aikana alueella havaittiin yhteensä 7 valtakunnallisesti silmälläpidettävää (NT) lintulajia ja viisi alueellisesti uhanalaista (RT) lintulajia. Silmälläpidettävistä lajeista kuusi ja alueellisesti uhanalaisista lajeista kaikki viisi lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (taulukko 4). Hankealueen pesimälajistosta Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja - asetuksen ( /-160) nojalla uhanalaisia lajeja ovat mehiläishaukka, sinisuohaukka, hiirihaukka, keltavästäräkki ja pohjansirkku (taulukko 4). Hankealueen pesimälinnustoselvitysten aikana havaittiin yhteensä 13 Euroopan unionin lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltua lintulajia, joista 10 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (taulukko 4). On mahdollista, että Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella tai sen välittömässä lähiympäristössä pesii vielä muitakin suojelullisesti arvokkaita lajeja, joita ei havaittu tämän hankkeen yhteydessä toteutettujen linnustoselvitysten aikana. Taulukko 4. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnustoinventoinneissa havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit. PVi: lajin tulkittu pesimävarmuusindeksi (V = varma, T = todennäköinen, M = mahdollinen, E = havaittu, mutta pesinä arvioitu epätodennäköiseksi), Uhex = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja RT = alueellisesti uhanalainen), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla uhanalainen (U) tai erityisesti suojeltava (E) laji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, Elinympäristö: lajin ensisijainen elinympäristö Väisänen ym. (2008) luokittelun mukaisesti. Laji PVi Uhex Lsl. EU Elinympäristö Pyy (Tetrastes bonasia) T x Havumetsät Riekko (Lagopus lagopus) M VU Suot Teeri (Tetrao tetrix) T x Metsän yleislajit Metso (Tetrao urogallus) T RT x Vanhat metsät Kaakkuri (Gavia stellata) h x Karut sisävedet Mehiläishaukka (Pernis apivorus) T EN U x Lehtimetsät Sinisuohaukka (Circus cyaneus) V VU U x Suot Kanahaukka (Accipiter gentilis) T NT Vanhat metsät Hiirihaukka (Buteo buteo) h VU U Pellot ja rakennettu maa Kurki (Grus grus) T x Suot Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) V VU Kosteikot Liro (Tringa glareola) T NT, RT x Suot Hiiripöllö (Surnia ulula) h x Havumetsät Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) M NT x Vanhat metsät Helmipöllö (Aegolius funereus) T NT x Havumetsät Tervapääsky (Apus apus) T VU Pellot ja rakennettu maa Palokärki (Dryocopus martius) T x Vanhat metsät Pohjantikka (Picoides tridactylus) T x Vanhat metsät Keltavästäräkki (Motacilla flava) T NT, RT U Suot Tiltaltti (Phylloscopus collybita) T RT Havumetsät Hömötiainen (Parus montanus) V VU Metsän yleislajit Töyhtötiainen (Parus cristatus) T VU Havumetsät

46 46 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Laji PVi Uhex Lsl. EU Elinympäristö Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) T NT Pensaikot ja puoliavoimet maat Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) T VU Havumetsät Pohjansirkku (Emberiza rustica) V NT, RT U Havumetsät Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) T VU Kosteikot Kuva 28. Eräiden suojelullisesti arvokkaiden lintulajien esiintyminen Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella vuonna 2015 toteutettujen pesimälinnustoselvitysten perusteella.

47 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 47 (54) Linnustollisesti arvokkaat alueet Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueelta ei löydetty sellaisia linnustollisesti arvokkaita kohteita, joilla olisi alueellista merkitystä suojelullisesti arvokkaan lintulajiston elinympäristöinä, ja jotka tulisi rajata arvokohteina tämän työn yhteydessä. Hankealueelle sijoittuu pienialaisia ja melko karuja, laiteiltaan ojitettuja, suokohteita mm. Ison Poronmaan suon ja Karhumaansuon alueella sekä Kaunissaaren ja Koivumaan alueella. Kohteilla esiintyy vähäisesti suojelullisesti arvokasta lintulajistoa, mutta niillä arvioitiin olevan vain vähäistä paikallista merkitystä kyseisten lajien elinympäristöinä. Esimerkiksi laajemmin Simon kunnan alueelle sijoittuvia suoalueita tarkasteltuna Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueelle sijoittuvat suokohteet ovat lintujen elinympäristöinä varsin pieniä ja karuja, linnustollisten arvojen sijoittuessa yleisemmin märemmille ja laajemmille suoalueille. Hankealueelle sijoittuu pienialaisesti myös iäkkäämpiä ja vanhan metsän lintulajiston elinympäristönä edustavia kuusivaltaisia metsiä mm. Karhunpesämaan eteläosassa, Näätämaan pohjoisosassa ja paikoin Sarviojan varressa. Kyseisillä kohteilla esiintyy vähäisesti suojelullisesti arvokkaampaa lajistoa ja vanhan metsän elinympäristöjen linnustoa. Alueella ei kuitenkaan ole enää luonnontilaisia metsäalueita, vaan metsät ovat eriasteisesti metsätalouskäytössä, eikä niistä ole perusteita rajata metsälinnuston kannalta arvokkaita alueita. 5.2 Olemassa olevien tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seuranta Leipiön alueella tarkkailtiin lintujen käyttäytymistä alueelle rakennettujen tuulivoimaloiden kohdalla kevät- ja syysmuutontarkkailun aikana vuonna Leipiöön sijoittuu neljä rakennettua tuulivoimalaa ja noin 1,3 km niiden eteläpuolelle sijoittuu kolme Putaankankaan rakennettua tuulivoimalaa. Kokonaisuutena Leipiön alueella lintujen käyttäytymisen havainnointi tuulivoimaloiden kohdalla on hankalampaa kuin esimerkiksi Olhavan-Nybyn tuulivoimapuistojen alueella (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2016), koska laajemman tuulivoimapuiston kohdalla koko alueiden kiertäminen ja yksittäisten tuulivoimaloiden väistäminen on usein selvempää. Leipiön ja Putaankankaan kohdalla rakennettuja tuulivoimaloita on huomattavasti vähemmän, jolloin alue ei hahmotu yhtä massiivisena lintujenkaan näkökulmasta. Tällöin myös väistöliikkeiden havainnointi ja tulkinta on vaikeampaa, koska lintujen väistöliikkeet ovat vähäisempiä. Lintujen muuttoa kuvaavista kartoista sekä havaintoaineistosta yleisemmin näkyy sama muuton yleiskuva, joka on havaittavissa vielä selkeämmin Olhavan-Nybyn tuulivoimapuistojen alueella, että tuulivoimaloiden kohdalla muuttaa selvästi vähemmän lintuja kuin noin metrin etäisyydellä heti tuulivoimaloiden ulkopuolella. Tämä osoittaa lintujen selvästi kiertävän tuulivoimaloita. Erityisen hyvin tämä ilmenee petolintujen muuton kohdalla ja esimerkiksi piekanalla, jolla Leipiön tuulivoimalat jakoivat syksyn päämuuttoa siten, että voimakkain muuttovirta kulki alle 1,5 km etäisyydellä tuulivoimaloiden pohjoispuolella itään ja alle 2,5 km etäisyydellä niiden eteläpuolella kaakkoon. Leipiön tuulivoimalat ovat suurempia kuin Putaankankaan tuulivoimalat ja ne muodostavat selkeämmän, rannikon yllä muuttavien petolintujen päämuuttosuunnan suuntaisen rivin, josta syystä tuulivoimaloiden kiertäminen oli ilmeisempää Leipiössä kuin Putaankankaalla. Sekä Leipiössä että Putaankankaalla runsaasti muuttoa kulki myös tuulivoimaloiden välisellä alueella, koska on todennäköistä, että linnut kiertävät ennemmin laajempaa tuulivoimapuistoa kuin vain muutaman tuulivoimalan laajuista aluetta. Selviä tuulivoimaloiden väistöliikkeitä kirjattiin törmäyskorkeudella lentäneillä laulujoutsenilla, metsähanhilla, piekanoilla, kanahaukalla sekä kurjilla. Pääosa kirjatuista väistöliikkeistä tapahtui noin metrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Esimerkiksi viiden törmäyskorkeudella muuttaneen metsähanhen parven havaittiin selvästi laskevan lentokorkeuttaan törmäyskorkeuden alapuolelle niiden muut-

48 48 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY taessa Leipiön tuulivoimaloiden välistä ja nostavan lentokorkeuttaan takaisin törmäyskorkeudelle ohitettuaan tuulivoimalat. Kahden törmäyskorkeudella muuttaneen pienen laulujoutsenparven havaittiin selvästi jarruttavan lentoaan niiden lähestyessä Putaankankaan tuulivoimaloita ja selvästi yksittäisiä voimaloita väistellen lentävän niiden välistä. Osa joutsenista laski lentokorkeuttaan törmäyskorkeuden alapuolelle, mutta nousi takaisin törmäyskorkeudelle ohitettuaan tuulivoimalat. Syysmuutolla lukuisiin törmäyskorkeudella muuttaneisiin piekanahavaintoihin (noin 60 yksilöä) oli kirjattu lisätietona lintujen selvästi väistäneen Leipiön tuulivoimaloita niiden pohjoispuolelta, Putaankankaan tuulivoimaloita niiden eteläpuolelta tai väistäneen jompaakumpaa aluetta ja lentävän niiden välistä. Syksyllä myös kahden törmäyskorkeudella tai sen alapuolella muuttaneen maakotkan havaittiin selvästi muuttavan lentoreittiään ja väistävän Putaankankaan tuulivoimaloiden eteläpuolelta. Ehkä juuri Leipiön ja Putaankankaan yhdessä muodostaman tuulivoima-alueen hajanaisuuden vuoksi Leipiön tuulivoimaloiden linnustovaikutusten seurannassa kirjattiin enemmän niin sanottuja läheltä piti -tilanteita kuin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seurannassa ( 2016). Keväällä jopa viisi piekanaa havaittiin lentävän tai kaartelevan alle sadan metrin etäisyydellä tuulivoimalan tornista. Tässäkään tilanteessa kaikki linnut eivät välttämättä ole vaarassa törmätä tuulivoimalaan, jos niiden lentorata ei risteä lapojen kanssa. Keväällä myös kahden sepelkyyhkyn kohdalla kirjattiin, että näyttivät menevän aivan pyörivien lapojen läpi. Lisäksi kahden pienen laulujoutsenparven (yhteensä 4 yks.) havaittiin lentävän törmäyskorkeudella alle sadan metrin etäisyydellä tuulivoimalan tornista tilanteessa, jossa linnut lensivät kohti niiden lentosuuntaa vasten olevaa roottoria. Yhden Putaankankaan tuulivoimalan kohdalla havaittiin kaksi törmäyskorkeudella kaartelevaa esiaikuista merikotkaa tilanteessa, jossa tuulivoimala ei ollut toiminnassa. Syksyllä todellisia läheltä piti -tilanteita ei havaittu.

49 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 49 (54) 6 MUU ELÄIMISTÖ 6.1 Alueen tavanomainen eläinlajisto Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalue sijoittuu Suomen eliömaantieteellisessä aluejaossa Oulun Pohjanmaan ja Peräpohjanmaan eliömaakuntien rajalle, missä esiintyy Perämeren pohjoiselle rannikkoseudulle tyypillistä havumetsien ja soiden eläinlajistoa. Alueen eläimistö koostuu pääosin metsätalousvaltaisille alueille tavanomaisesta ja alueellisesti yleisestä nisäkäslajistosta, jonka elinalueita monipuolistavat mosaiikkimaisesti vaihtelevat suo- ja metsäluontotyypit sekä pienet ihmistoiminnan alaiset alueet. Laajemmin tarkasteltuna hankealueella esiintyy Perämeren pohjoisen rannikkoalueen kangasmaille tyypillisiä ja tavanomaisia nisäkkäitä, joista runsaimpia ovat mm. orava, metsäjänis ja kettu sekä joukko erilaisia pikkunisäkkäitä. Soiden ja kangasmaiden sekä talousmetsän hakkuiden ja eri-ikäisten taimikoiden ja kasvatusmetsien mosaiikkimainen vuorottelu muodostaa monentyyppisiä elinympäristöjä muun muassa hirvikannan eduksi. Hirvieläimistä alueella tavataan lisäksi metsäkaurista sekä poroa. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisia eläinlajeja on käsitelty tarkemmin kappaleessa 6.2 ja riistalajistoa on käsitelty tarkemmin hankkeen YVA-selostuksessa. 6.2 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämät ja tiukkaa suojelua edellyttämät eläinlajit, joiden luonnossa selvästi havaittavan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain 49 perusteella kiellettyä Lepakot Paikallispopulaatiot Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulain (Lsl. 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot luetaan kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EURO- BATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Lepakoista käytännössä vain pohjanlepakkoa sekä mahdollisesti viiksisiippaa/isoviiksisiippaa arvioidaan esiintyvän säännöllisesti Simon alueella. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla ja pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa ympärillä. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen raja-alueella, kuten peltojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien metsien sisäosia sekä laajoja avoimia alueita. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä pääasiassa erilaisten aukioiden kuten tien, pellon tai hakkuun laiteilla, kosteikoiden reuna-alueilla ja pihoilla. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. rakennuksissa, puiden koloissa ja muissa onkaloissa. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella tehtiin lepakkoselvitysten aikana yhteensä neljä havaintoa pohjanlepakoista, jotka koskivat yhteensä kuutta yksilöä.

50 50 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kesäkuun kartoituskierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko Sarvisuonmaan pohjoisosassa metsäautotien yllä, jossa Sarvioja sijoittuu rehevään kuusikkoon aivan tien vierellä. Elokuun kartoituskierroksella havaittiin ainakin kolme pohjanlepakkoa Rakkamaan pohjoisosissa ja yksi yksilö hakkuun reunalla hankealueen länsiosassa Ala-Sarvisuon alueella. Heinäkuun kartoituskierroksella ei havaittu lainkaan lepakoita. Muita lepakkolajeja kuin pohjanlepakoita ei havaittu kartoituskierrosten aikana. Kokonaisuutena Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella havaittiin varsin vähän lepakoita. Lepakoiden vähäistä määrää selittänee alueen pohjoinen sijainti sekä pääosin varsin karut elinympäristöt ja vesistöjen vähäinen määrä. Leipiön laajennusalueella havaittu lepakoiden määrä vastaa kuitenkin hyvin viime vuosina Simon rannikkoalueen muissa tuulivoimahankkeissa suoritettujen lepakkoselvitysten tuloksia ja alueen merkityksestä lepakoille syntynyttä yleiskuvaa. Rakkamaan havaintopaikan läheisyydessä on melko rehevää kuusivaltaista metsää, jossa on myös melko paljon kolopuita, joissa voi todennäköisesti satunnaisesti päivehtiä lepakoita. Elokuussa lepakot liikkuvat kuitenkin laajalla alueella myös kauempana pesimäpaikoiltaan, joten alue arvioidaan kuuluvaan enintään luokkaan III eli muu lepakkojen käyttämä alue. Hankealueelle sijoittui myös vanha ja autio rakennus Näätämaan pohjoisosassa, mutta alueella ei havaittu lainkaan lepakoita eikä alueella siten ole merkitystä lepakoille. Kuva 29. Leipiön laajennusalueen lepakkoselvitysten aikana havaitut pohjanlepakot. Lepakoiden muutto Simossa tai laajemmin Perämeren koillisrannikolla ei ole selvitetty lepakoiden muuttoa maastokartoituksin. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalue sijoittuu Perämeren rannikon pohjoispuolelle, lähimpien voimaloiden sijoittuessa noin kahdeksan kilometrin etäisyydelle rannikkolinjasta. Suomen etelä- ja länsirannikolla lepakoiden päämuuttoväylien on todettu keskittyvän tiukasti merenrannikon läheisyyteen. Hankealueilla ei myöskään sijaitse sellaisia maanpinnanmuotoja (esim. jokia tai harjumuodostumia), jotka voisivat ohjata muuttavia lepakoita alueelle.

51 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 51 (54) Suomessa esiintyvien muuttavien lepakkolajien (iso-, pikku-, kimo-, vaivais- ja kääpiölepakko) tiedossa olevat havaintopaikat ja esiintymisalueet sijaitsevat selvästi Perämeren koillisrannikon eteläpuolella. Muuttavista lajeista pikkulepakosta ja isolepakosta on satunnaisia havaintoja mm. Kalajoen korkeudelta, mutta niiden esiintyminen Perämeren koillisrannikolla arvioidaan melko epätodennäköiseksi. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen maantieteellisen sijainnin, muuttavien lepakkolajien yleisten esiintymisalueiden ja hankealueiden maaston ominaispiirteiden perusteella alueen kautta tapahtuva lepakoiden muutto arvioidaan satunnaiseksi ja hyvin vähäiseksi Liito-orava Liito-orava on EU:n luontodirektiivin IV (a) laji, minkä lisäksi se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) viimeisimmän uhanalaisuusluokituksen mukaan (Liukko ym. 2016). Liito-oravan levinneisyyden painopiste on Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisrajan kulkiessa noin Oulu Kuusamo -linjalla. Levinneisyyden pohjoisosissa lajin esiintyminen on hyvin laikuittaista (Hanski ym. 2006), eikä lajista tiettävästi ole havaintoja Perämeren koillisrannikolta. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella on vähäisesti tyypillistä liito-oravan elinympäristöksi soveltuvaa vanhaa ja varttunutta kuusivaltaista sekametsää, mutta lajista ei tehty havaintoja luontoselvitysten yhteydessä. Liito-oravan esiintyminen Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella arvioidaan sen levinneisyyden perusteella hyvin epätodennäköiseksi Saukko Saukko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, mutta sitä ei ole enää luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Liukko ym. 2016). Saukko elää koko Suomessa ja sen elinympäristöiksi soveltuvat monenlaiset vesialueet, mutta erityisesti se suosii puhdasvetisiä pieniä järviä ja jokireittejä. Vesistöstä toiseen siirtyessään se voi kulkea kaukanakin rannasta, ja sen elinpiirin on arvioitu käsittävän noin kilometriä vesistöreittejä. Saukon pääravintoa ovat kalat ja sammakkoeläimet. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen luontoselvitysten aikana ei havaittu merkkejä saukon esiintymisestä alueella. Hankealueella on melko niukasti saukon elinympäristöksi soveltuvia vesistöjä, ja lähinnä Sarvioja voisi soveltua osaksi saukon elinpiiriä. Saukon esiintyminen hankealueella arvioidaan kuitenkin mahdolliseksi, koska alueen ympäristöön sijoittuu kohtalaisesti saukolle soveltuvia vesistöjä, jolloin sen liikkuminen ajoittain hankealueen kautta eri vesistöjen välillä on mahdollista Suurpedot EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista suurpedoista Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueella esiintyy todennäköisimmin aika ajoin karhua ja ilvestä (LUKE 2015). Uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa karhu ja ilves on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) sekä ahma ja susi erittäin uhanalaiseksi (EN). (Liukko ym. 2016). Kaikki suurpetomme suosivat ensisijaisesti rauhallisia metsä- ja suoalueiden pirstomia salomaita, missä ihmistoiminta on luontaisesti vähäistä. Lajien elinpiirin koko on yleensä vähintään useita kymmeniä tai jopa useita satoja neliökilometrejä, jolloin niiden elinalueille mahtuu monenlaisia ihmistoiminnankin alaisia elinympäristöjä. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen luontoselvitysten aikana tehtiin yksi suurpetohavainto: maaliskuisen pöllökuuntelun yhteydessä alueelta löydettiin ahman jäljet. Yhden havainnon perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida, että onko kyseessä vaeltava ja elinpiiriään etsivä eläin vai merkki alueella mahdollises-

52 52 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY ti pysyvämmin esiintyvästä ahmakannasta. Simon rannikkoalueelta ja Leipiön tuulivoimapuiston alueelta on olemassa aiempia havaintoja mm. karhun ja ilveksen esiintymisestä ( 2013). Onkin lähes varmaa, että karhua ja ilvestä esiintyy aika-ajoin melko erämaisella hankealueella. Susia ja ahmoja alueella saattaa liikkua satunnaisesti (LUKE 2015). Susi kuuluu poronhoitoaluetta lukuun ottamatta EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon Viitasammakko Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, mutta sitä ei ole luettu Suomessa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien joukkoon (Liukko ym. 2016). Viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa, ja esimerkiksi entisen Oulun läänin alueella sekä Keski-Suomessa se on paikoin yleinen ja runsaslukuinen. Laji elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla, mutta paikoin myös huomattavasti vaatimattomammissa elinympäristöissä kuten tavanomaisissa metsäojissa. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen ja saattaa pysytellä hyvinkin pienellä alueella koko kesän, ja palata samalle paikalle myös seuraavana vuonna. Viitasammakot kerääntyvät lisääntymisaikana kutupaikoille, mitkä ovat yleensä sammakon kutupaikkoja rehevämpiä ja kosteampia alueita. Se kutee yleensä tulvivien lampien ja merenlahtien tai rehevien järvien rannoilla ja sen on todettu suosivan keskimäärin sammakkoa laajempia vesialueita. Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen luontoselvitysten aikana ei tehty havaintoja viitasammakon esiintymisestä alueella. Viitasammakolle soveltuvia elinympäristöjä esiintyy melko niukasti hankealueella, mutta lajia saattaa esiintyä paikoin Sarviojan ympäristössä ja muuallakin suurempien ojien varrella. Kokonaisuutena viitasammakon esiintyminen alueella arvioidaan mahdolliseksi, mutta epätodennäköiseksi.

53 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus 53 (54) KIRJALLISUUS Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H.- R., Tapio, T. & Väyrynen, T. 2009: Suurhiekan merituulipuisto - Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. Wpd Finland Oy, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 176 s. 2012: Nybyn Olhavan tuulivoimapuistot. Linnustoselvitykset ja vaikutusten arviointi. Taaleritehdas Oy ja TuuliWatti Oy. 2013: Simon tuulivoimapuistot. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. TuuliWatti Oy. 294 s. 2014: Simon Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeet. Luonto- ja linnustoselvitykset. Erillisraportti. Rajakiiri Oy. 59 s. 2015: Iin Olhavan tuulivoimapuisto. Linnustovaikutusten seuranta, muuttolinnusto Erillisraportti. TuuliWatti Oy. 47 s. 2016: Iin Olhavan tuulivoimapuisto. Linnustovaikutusten seuranta, muuttolinnusto Erillisraportti. TuuliWatti Oy. 69 s. Hanski, I.K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi, loppuraportti. WWW-dokumentti: (viitattu ). Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus r.y. 2009: Simon Karsikon alueen linnustoselvitykset 2009 (päivätty ). 13 s. Keski-Suomen Riistanhoitopiiri 2008: Keski-Suomen metsoparlamentti. WWW-sivusto: (viitattu ). Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki. 42 s. Korpimäki, E. 1980: Pöllöjen esiintyminen ja pesintä Suomenselällä v Suomenselän Linnut 15: Korpimäki, E. 1984: Population dynamics of birds of prey in relation to fluctuations in small mammal populations in Western Finland. Ann. Zool. Fennici 21: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E- M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. LUKE 2015: Riistahavainnot.fi. Luonnonvarakeskus. WWW-sivusto: (viitattu ). Lundberg, A. 1978: Beståndsuppskattning av slaguggla och pärluggla (Summary: Census methods for the Ural Owl Strix uralensis and the Tengmalm s Owl Aegolius funereus). Anser. Suppl. 3: Luomus 2015: Linnustonseuranta. Luonnontieteellinen keskusmuseo. WWW-sivusto: (viitattu ). Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY). Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY) Pöyry Finland Oy 2011: Myllykankaan osayleiskaavan luonnosvaihe, luontoselvitys. Liite s.

54 54 (54) Simon Leipiön tuulivoimapuiston laajennus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rauhala, P., Suopajärvi, M. & Suopajärvi, P. 2015: Kemin-Tornion alueen linnut. Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy. 239 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus. 578 s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWW-dokumentti: (viitattu ). Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Toivanen, T., Metsänen, T. & Lehtiniemi, T. 2014: Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. BirdLife Suomi ry. (päivätty ). 21 s. + liitteet. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: (viitattu ). Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567 s. Ympäristöministeriö 2011: Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa WWW-dokumentti: (viitattu ).

55 2a 1a 2b 1b 3a 3b Nyk. 400 kv voimajohto 3c 3h 5a 4a 3d 3c 3f 5b 4b 3g Nyk. 110 kv voimajohto 110 kv voimajohto, rakenteilla Leipiön tuulipuiston laajennus Liite 1. Luontokohdekartta Laadittu: Hankealue VE1 Hankealue VE2 Tuulivoimala VE1 Tuulivoimala VE2 Uusi tie Parannettava tie Voimala rakenteilla Luontokohteet, jotka sisältävät MetsäL. 10 :n mukaisia kohteita 1. Ison Poromaan suo. Saranevat ja -rämeet (1a, 1b) 2. Karhumaansuo. Saranevat- ja rämeet, lyhytkorsirämeet (2a, 2b) 3. Pienet suoluontokohteet. Nevarämeet (3a-h) 4. Koivuojan korvet (5a, 5b) Luonnonmonimuotoisuuskohde 4. Metsäluonnon monimuotoisuuskohteet. (4a, 4b) Luonnonsuojelualue Suomen kv-vastuulaji, putkilokasvi 0 2 km

56 Luontoselvitysraportti, liite 2 Leipiön tuulivoimapuiston laajennusalueen pesimälinnustoinventoinneissa havaitut lintulajit. PVi: lajin tulkittu pesimävarmuusindeksi (V = varma, T = todennäköinen, M = mahdollinen, h = havaittu, mutta pesinä arvioitu epätodennäköiseksi), Uhex = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja RT = alueellisesti uhanalainen), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla uhanalainen (U) tai erityisesti suojeltava (E) laji, EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, Elinympäristö: lajin ensisijainen elinympäristö Väisänen ym. (2008) luokittelun mukaisesti. Laji n Tiheys Dom. Pvi Uhex Lsl. EVA EU Elinympäristö Laulujoutsen (Cygnus cygnus) h x x Karut sisävedet Tavi (Anas crecca) M x Karut sisävedet Pyy (Tetrastes bonasia) T x Havumetsät Riekko (Lagopus lagopus) M VU Suot Teeri (Tetrao tetrix) 7 1,63 2 % T x x Metsän yleislajit Metso (Tetrao urogallus) T RT x x Vanhat metsät Kaakkuri (Gavia stellata) h x Karut sisävedet Mehiläishaukka (Pernis apivorus) T EN U x Lehtimetsät Sinisuohaukka (Circus cyaneus) V VU U x Suot Kanahaukka (Accipiter gentilis) T NT Vanhat metsät Varpushaukka (Accipiter nisus) T Havumetsät Hiirihaukka (Buteo buteo) h VU U Pellot ja rakennettu maa Nuolihaukka (Falco subbuteo) h Kosteikot Kurki (Grus grus) 1 0,02 0 % T x Suot Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 5 0,60 1 % V VU Kosteikot Kuovi (Numenius arquata) h NT x Pellot ja rakennettu maa Metsäviklo (Tringa ochropus) 1 0,15 0 % T Havumetsät Valkoviklo (Tringa nebularia) 4 0,23 0 % T x Suot Liro (Tringa glareola) T NT, RT x x Suot Käki (Cuculus canorus) 4 0,04 0 % M Metsän yleislajit Sepelkyyhky (Columba palumbus) T Pellot ja rakennettu maa Hiiripöllö (Surnia ulula) h x Havumetsät Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) M NT x x Vanhat metsät Helmipöllö (Aegolius funereus) T NT x x Havumetsät Tervapääsky (Apus apus) T VU Pellot ja rakennettu maa Palokärki (Dryocopus martius) T x Vanhat metsät Käpytikka (Dendrocopos major) V Metsän yleislajit Pohjantikka (Picoides tridactylus) T x x Vanhat metsät Haarapääsky (Hirundo rustica) h NT Pellot ja rakennettu maa Räystäspääsky (Delichon urbicum) h EN Pellot ja rakennettu maa Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 15 4,25 4 % T Metsän yleislajit Keltavästäräkki (Motacilla flava) T NT, RT U Suot Västäräkki (Motacilla alba) T Pellot ja rakennettu maa Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) h Lehtimetsät Rautiainen (Prunella modularis) 4 1,90 2 % T Havumetsät Punarinta (Erithacus rubecula) 4 3,02 3 % T Havumetsät Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 6 1,40 1 % T x Havumetsät Pensastasku (Saxicola rubetra) 2 1,09 1 % V Pellot ja rakennettu maa Mustarastas (Turdus merula) T Lehtimetsät Laulurastas (Turdus philomelos) 16 3,80 4 % T Havumetsät Punakylkirastas (Turdus iliacus) T Metsän yleislajit Kulorastas (Turdus viscivorus) 2 0,38 0 % T Vanhat metsät Hernekerttu (Sylvia curruca) 2 1,41 1 % T Pensaikot ja puoliavoimet maat Tiltaltti (Phylloscopus collybita) T RT Havumetsät Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 86 28,37 28 % V Metsän yleislajit Hippiäinen (Regulus regulus) 2 3,90 4 % V Havumetsät Harmaasieppo (Muscicapa striata) 2 6,25 6 % T Metsän yleislajit Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 4 2,25 2 % T Metsän yleislajit Hömötiainen (Parus montanus) 2 3,17 3 % V VU Metsän yleislajit Töyhtötiainen (Parus cristatus) T VU Havumetsät Sinitiainen (Parus caeruleus) T Lehtimetsät Talitiainen (Parus major) 7 8,24 8 % V Metsän yleislajit Puukiipijä (Certhia familiaris) V Vanhat metsät Isolepinkäinen (Lanius excubitor) V Suot Närhi (Garrulus glandarius) T Havumetsät Varis (Corvus corone) 1 0,05 0 % M Pellot ja rakennettu maa Korppi (Corvus corax) T Metsän yleislajit Peippo (Fringilla coelebs) 36 18,90 19 % V Metsän yleislajit Vihervarpunen (Carduelis spinus) 14 4,37 4 % V Havumetsät Urpiainen (Carduelis flammea) 1 0,25 0 % T Metsän yleislajit Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 5 2,07 2 % V Havumetsät Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) V x Havumetsät Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 3 1,17 1 % T NT Pensaikot ja puoliavoimet maat Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) 2 1,12 1 % T VU Havumetsät Keltasirkku (Emberiza citrinella) T Pellot ja rakennettu maa Pohjansirkku (Emberiza rustica) V NT, RT U Havumetsät Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) M VU Kosteikot

57 Luontoselvitysraportti, liite 2