vaan se säilyy lähes sanasta sanaan samana.

Transkriptio

1 1 Panu Moilanen VASTAUS Jyväskylän ammattikorkeakoulu AOKK KOULUTUSLAINSÄÄDÄNTÖ Yliopistolaki ja asetus Yliopistojen toimintaa säädellään tällä hetkellä yliopistolailla ja asetuksella. Yliopistolaki on tullut voimaan 1997 ja yliopistoasetus vuonna Yliopistolakia ollaan parhaillaan uudistamassa, ja uuden yliopistolain olisi tarkoitus tulla voimaan elokuun alussa Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Suomalaisen korkeakoululaitoksen duaalimalli näkyykin selvästi jo näissä yliopistoille määrätyissä perustehtävissä: ammattikorkeakoululaissa todetaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä olevan antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus ja kehitystyötä. Ammattikorkeakouluilla on siis perustehtävässään yliopistoja huomattavasti tiiviimpi kytkös toisaalta ammatilliseen osaamiseen ja toisaalta alueellisen kehittämiseen. Uusi yliopistolaki ei muuta yliopistojen perustehtävää, vaan se säilyy lähes sanasta sanaan samana. Yksittäisen opettajan kannalta merkittävin määräys yliopistolaissa koskee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapautta. Periaatteessa tämä tarkoittaa siis sitä, että kuka tahansa yliopistoyhteisön jäsen saa tutkia ja opettaa niitä asioita, joita itse pitää tärkeinä sekä tutkimisen ja opettamisen arvoisina. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan luonnollisesti ole aivan tämä. Jo laissa todetaan, että opettajan on noudatettava koulutuksen ja opetuksen järjestämisestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä, ja mm. eurooppalaisen

2 2 korkeakoulutusalueen sisällä tapahtuva tutkintojen harmonisointi on johtanut jonkinasteiseen tutkintojen ja opetussisältöjen standardointiin ainakin joidenkin tutkintojen osalta. Yliopistoissa annettavan opetuksen julkisuus on asia, josta yllättävän moni opettaja on tietämätön. Käytännössä siis kuka tahansa voi tulla seuraamaan mitä tahansa yliopistollista opetustilaisuutta, ellei yliopistolla ole perusteltua syytä rajoittaa tätä. Periaatteessa tällainen syy voisi olla esimerkiksi pieni opetustila, mutta käytännössä en tiedä ainakaan Jyväskylän yliopistossa käytetyn lain mahdollistamaa rajoitusmahdollisuutta. Yliopistolaki sisältää jonkin verran sääntelyä myös yliopiston hallinnon järjestämisestä, opiskelijavalintojen suorittamisesta ja opintojen käytännön toteutuksesta. Yliopistoilla on kuitenkin lainkin mukaan itsehallinto, mistä johtuen erityisesti yliopistojen hallinnon järjestäminen vaihtelee huomattavasti eri yliopistojen välillä. Yksi yliopistoissa eniten viime aikoina puhuttaneista asioista on jo edellä mainittu yliopistolain uudistus. Uudistus ei juurikaan muuta esimerkiksi yliopiston opiskelijalle näkyvää toimintaa, mutta henkilöstön näkökulmasta tilanne on muuttumassa merkittävästi. Yliopistojen pysyvien tehtävien hoito on tähän saakka järjestetty virkasuhteilla, mutta uudessa laissa ehdotetaan, että virkasuhteet muuttuisivat työsopimussuhteiksi. Tämä on muutoksena huomattava, ja mm. kaikki yliopistokentän henkilöstöjärjestöt ovat vastustaneet muutosta. Samoin ylimmät laillisuusvalvojat (korkein hallinto oikeus, oikeuskansleri ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies) tukivat yliopistolakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa kaikkien henkilöstöjärjestöjen näkemystä siitä, että virkasuhde sopii työsuhdetta paremmin julkisen vallan käyttöön. Lisäksi nämä tahot katsoivat, että virkasuhde takaa yliopistotyössä välttämättömän riippumattomuuden. Merkittävä muutos on myös se, että yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä kasvatetaan huomattavasti. Yliopistojen asema valtion tilivirastoina lakkaa, ja jatkossa ne vastaavat täysin itsenäisesti oman taloutensa suunnittelusta ja rahavarojensa riittävyydestä. Yliopisto voi siis tulevaisuudessa ainakin periaatteessa tehdä myös konkurssin toisin kuin nyt, kun valtio takaa yliopistojen maksuvalmiuden tilanteessa kuin tilanteessa.

3 3 Ammatillinen koulutus Ammatillista koulutusta säädellään lailla ja asetuksella ammatillisesta koulutuksesta. Molemmat ovat tällä hetkellä voimassa olevassa muodossaan peräisin alun perin vuodelta Laissa ja asetuksessa edellytetään, että opetuksessa otetaan erityisesti huomioon työelämän tarpeet, ja että koulutusta järjestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeino ja muun työelämän kanssa. Käytännön tasolla yhteistyö toteutunee ennen kaikkea koulutukseen sisältyvien työssäoppimisjaksojen ja yhteisen kehittämistoiminnan kautta. Koulutusta järjestettäessä tulee tehdä yhteistyötä myös muiden alueella toimivien ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Tästä yhteistyöstä näkyvin osoitus lienee käytännössä kaikkialla Suomessa tarjottava mahdollisuus ns. kaksoistutkinnon suorittamiseen. Kaksoistutkinnossa opiskelija suorittaa samanaikaisesti paitsi ammatillisen tutkinnon, niin myös lukio opintoja ja ylioppilastutkinnon. Kaksoistutkinnot ovat viime vuosina olleet tavattoman suosittuja. Nuorille järjestettävässä ammatillisessa koulutuksessa yhteistyötä tulee tehdä myös kotien kanssa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä ammatilliseen koulutukseen hakeudutaan usein heti peruskoulun jälkeen, jolloin nuorten kasvu ja kehitys ovat vielä kesken. Lisäksi he ovat juridisestikin alaikäisiä. Yhteistyö kodin kanssa liittyykin ammatillisen koulutuksen tavoitteeseen tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Myös ammatillisen opetuksen opiskelijat mainitaan lainsäädännössä opetuksen järjestäjien yhteistyötahona. Opiskelijoille tulee varata mahdollisuus koulutuksen kehittämiseen sekä kuulla opiskelijoita ennen opintoihin tai muihin opiskelijoiden asemaan olennaisesti vaikuttavien päätösten tekemistä. Ammatilliseen koulutukseen liittyvässä lainsäädännössä on myös paljon sääntelyä erityisopetuksesta toisin kuin esimerkiksi yliopisto ja ammattikorkeakoululaeissa. Vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus ja oppilashuoltopalveluita tarvitsevien opiskelijoiden opetus tulee antaa erityisopetuksena, joka perustuu opiskelijalle laadittuun, henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan. Laki mahdollistaa myös lain ja sen perusteella annettujen asetusten säädöksistä. Käytännössä tällaisissa

4 4 Ammatillinen aikuiskoulutus tilanteissa puhutaan usein mukautetusta opetuksesta. Erityisopetusta saavalle opiskelijalle taataan myös oikeus opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, muihin oppilashuoltopalveluihin sekä erityisiin apuvälineisiin. Erityisopetuksessa olevalle voidaan antaa harkinnan mukaan myös muita tarpeelliseksi katsottuja erityisiä etuja, mm. maksuttomia opiskeluvälineitä, asuntolapaikka ja kotimatkoja. Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö edellyttää myös yleisen opinto ohjauksen järjestämistä. Opinto ohjauksena opiskelijalle annetaan henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintoohjausta, mutta ohjauksen varsinaisesta sisällöstä ei säädetä tarkasti, vaan opetuksen järjestäjille jätetään mahdollisuus päättää järjestettävästä opinto ohjauksesta opetussuunnitelmissaan. Ammatillisella aikuiskoulutuksella tarkoitetaan ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia, näyttötutkintoina suoritettavia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja sekä niihin valmistavaa koulutusta ja muuta kuin näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista lisäkoulutusta. Ammatillisen aikuiskoulutuksen tavoitteena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Erityisenä tavoitteena on myös edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suoritustapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito on osoitettavissa näytöillä riippumatta siitä, onko tutkinnon suorittaja hankkinut tietonsa ja taitonsa työssä, opiskelussa tai harrastuksissa. Tiedot ja taidot osoitetaan virallisesti hyväksytyissä näytöissä, jotka muodostavat ammattitaidon toteamisen. Näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaavat enintään yhdeksänjäseniset tutkintotoimikunnat, joiden tulee edustaa ainakin työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja joissain tapauksissa myös itsenäisiä ammatinharjoittajia. Näyttötutkinto ei ole sama asia kuin ammattiosaamisen näyttö. Ammattiosaamisen näytöt ovat koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhdessä suunnittelemia, toteuttamia ja arvioimia työtilanteita tai työprosesseja, joissa opiskelija näyttää käytännön työtehtä

5 5 vissä miten hyvin hän on saavuttanut ammatillisten opintojen tavoitteiden mukaisen työelämän edellyttämän ammattitaidon. Näytöt ovat osa ammatillista koulutusta ja sijoittuvat koko koulutuksen ajalle. Ammattiosaamisen näytöt ovat kuuluneet nuorten ammatillisiin perustutkintoihin alkaen. Ammattiosaamisen näyttöön liittyy siis opiskeluvelvoite; näyttötutkintoja voi suorittaa riippumatta siitä, kuinka ammattitaito on hankittu. Tällä hetkellä Suomessa on työmarkkinoilla suhteellisen paljon sellaista henkilöstöä, jotka osaavat työnsä, mutta joilla ei kuitenkaan ole formaalia tutkintoa tai muuta todistusta osaamisestaan. Näyttötutkinnot ovatkin kiinnostava vaihtoehto erityisesti heille ja heidän työnantajilleen. Näyttötutkinnon suorittajalle kyse on usein ammattiylpeydestä ja halusta pysyä ajan tasalla ammatissaan. Näyttötutkinnon suorittaminen parantaa työnsaannin mahdollisuuksia erilaisissa työmarkkinoiden kitkatilanteissa, ja lisäksi se voi mahdollistaa uralla etenemisen ja palkankorotuksen nykyisessä työpaikassa. Työnantajan näkökulmasta henkilöstön ammattitaidon todentaminen näyttötutkinnoilla on tärkeä osa yrityksen laatujärjestelmää. Mahdollisuus näyttötutkintojen suorittamiseen myös parantaa yrityksen yleistä imagoa ja näkyvyyttä henkilöstön aktiivisena kehittäjänä. Tästä voi olla merkittävää hyötyä mm. laatusertifioinneissa, tarjouskilpailuissa ja henkilöstön rekrytoinnissa. Suunnitelmallinen henkilöstön ammattitaidon kehittäminen on myös omiaan lisäämään yrityksen kilpailukykyä markkinoilla. Koulutuksen arviointi Suomalaisessa koulutuslainsäädännössä koulutuksen järjestäjät velvoitetaan järjestämänsä koulutuksen arviointiin. Arviointivelvoite on kouluasteesta riippumatta hyvin samansisältöinen: koulutuksen järjestäjä velvoitetaan osallistumaan ulkopuoliseen toiminnan arviointiin ja julkistamaan ainakin keskeiset arvioinnin tulokset. Koulutuksen arvioinnista käytännössä muulla kuin korkeaasteella säädetään valtioneuvoston asetuksessa koulutuksen arvioinnista, ja arvioinnin käytännön suunnittelusta vastaa koulutuksen arviointineuvosto, joka 1) avustaa opetusministeriötä sekä tukee koulutuksen järjestäjiä koulutuksen arviointia koskevissa asioissa; 2) laatii neuvoston toimikaudeksi koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin ohjelman opetusministeriön osoittamien suunta

6 6 viivojen ja taloudellisten voimavarojen puitteissa; sekä 3) tekee ehdotuksia koulutuksen arvioinnin kehittämiseksi ja edistää koulutuksen arviointia koskevaa tutkimusta ja yhteistyötä. Korkeakoulujen arvioinnista vastaa korkeakoulujen arviointineuvosto, jonka toiminta perustuu asetukseen korkeakoulujen arviointineuvostosta ja asetukseen em. asetuksen muuttamisesta. Asetusten mukaisesti arviointineuvoston tehtävänä on 1) avustaa korkeakouluja ja opetusministeriötä korkeakoulujen arviointeja koskevissa asioissa; 2) huolehtia ammattikorkeakoulujen toimilupahakemusten ja perustamishankkeiden arvioinnista; 3) järjestää korkeakoulujen toimintaan sekä korkeakoulupolitiikkaan liittyviä arviointeja; 4) tehdä korkeakoulujen arviointia ja sen kehittämistä koskevia aloitteita; 5) huolehtia arviointia koskevasta kansainvälisestä yhteistyöstä; 6) edistää korkeakoulujen arviointia koskevaa tutkimusta; sekä 7) arvioida korkeakoulujen järjestämiä erikoistumisopintoja ja hyväksyä ne korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa tarkoitettuun rekisteriin sekä pitää mainittua rekisteriä. Jyväskylän yliopistossa on tehty koulutuksen arviointiin liittyvää laatutyötä jo useamman vuoden ajan, ja yliopiston toiminnan perustana ovat sivistys, laatu ja vaikuttavuus kaikki asioita, jotka yliopistolain koulutuksen arviointia koskevassa pykälässä tuodaan esille. Laadunvarmistusjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa yliopiston koko toiminnan tarkoituksenmukaisuus, tavoitteellisuus ja laadukkuus ja toimia jatkuvan kehittämisen perustana. Tavoitteena myös on yliopiston henkilöstön ja opiskelijoiden työn helpottaminen sekä tehokas toiminta. Jyväskylän yliopiston laadunvarmistusjärjestelmässä noudatetaan pääasiassa CAF arviointimallia (Common Assessment Framework), ja kaikissa sen osissa sovelletaan ns. STAK laatukehää. STAK kehä toimii myös muistisääntönä laatutyön kehämäiselle prosessille: 1) Suunnittele, 2) Toteuta, 3) Arvioi ja 4) Kehitä. Laadunvarmistusjärjestelmässä huomiota kiinnitetään niin hallinnon, tutkimuksen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen kuin koulutuksenkin laatuun. Laadunvarmistusjärjestelmä on dokumentoitu laatukäsikirjassa, joka on tarkoitettu yliopiston sisäisen toiminnan ymmärtämiseen ja kokonaiskuvan hahmottamiseen henkilökunnalle ja opiskelijoille. Toimintatavat tehdään näkyviksi myös yliopiston yhteistyökumppaneille.

7 7 Koulutuksen osalta toimintaa arvioidaan ja laatua varmistetaan kahdella perusosa alueella, tutkintotavoitteisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa. Näille perusosa alueille on määritelty STAK kehän mukaiset suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittämistoimenpiteet ja tavat. Arviointikehikossa on useita eri abstraktiotasoja alkaen pääainetasosta ja päätyen yliopiston yleistasolle. Oleellisena osana laatujärjestelmään kuuluvat myös sisäiset auditoinnit, joilla tarkoitetaan yliopiston sisällä toteutettavia ja määrävälein pidettäviä arviointeja toimintayksiköiden laadunvarmistusjärjestelmän vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Niiden tavoitteena on toisaalta auttaa yksiköitä kehittämään toimintaansa laadukkaampaan suuntaan ja jakaa tietoa hyvistä käytännöistä, toisaalta todentaa yksiköiden laatutyön ja yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän yhdenmukaisuus. Jyväskylän yliopistossa sisäiset auditoinnit toteutettiin ensimmäisen kerran lukuvuoden aikana. Henkilökuntaa ja opiskelijoita koulutetaan asiantuntija auditoijiksi. Auditointikokemuksen karttuessa he voivat toimia sisäisten auditointien pääauditoijina. Sisäiset auditoinnit toteutetaan vuosittain laadittavan auditointiohjelman mukaisesti. Sisäisten auditointien raportit ovat julkisia tai vain sisäiseen käyttöön tarkoitettuja. Yksiköt saavat itse päättää raportin julkisuusasteen. Jyväskylän yliopiston laatujärjestelmä auditoitiin ulkopuolisen toimijan toimesta ensimmäisen kerran syyslukukaudella Auditointisopimus korkeakoulujen arviointineuvoston kanssa allekirjoitettiin , auditointiryhmä nimettiin kesäkuusssa 2008 ja auditointiaineisto toimitettiin arviointineuvostolle lokakuussa Varsinainen auditointivierailu suoritettiin joulukuun alussa Auditointivierailu kesti yhteensä kolme päivää, ja se on tapahtumana jäänyt varmasti monien yliopistolaisten mieleen. Paitsi, että ensimmäiseen auditointiin oli valmistauduttu käytännössä vuosia, oli se varsinkin sisäisen tiedotuksen näkökulmasta mielenkiintoinen tapahtuma: auditointiryhmän toiminnasta tiedotettiin yliopistolaisille käytännössä reaaliaikaisesti. Auditoinnin tuloksen saamme Sen jälkeen korkeakoulujen arviointineuvosto järjestää tiedotustilaisuuden yliopistolaisille.