Veivo, O. (2011) Ortografian vaikutus äidinkielen ja vieraan kielen puhuttujen sanojen tunnistukseen. Teoksessa: Stolt, S.; Lehtihalmes, M.

Transkriptio

1 Veivo, O. (2011) Ortografian vaikutus äidinkielen ja vieraan kielen puhuttujen sanojen tunnistukseen. Teoksessa: Stolt, S.; Lehtihalmes, M.; Heikkola L- M & Kunnari, S. (toim.) Lasten ja nuorten puheen ja kielen arviointi ja mittaaminen, Puhe ja kieli, vol. 43. Helsinki: Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys.

2 ORTOGRAFIAN VAIKUTUS ÄIDINKIELEN JA VIERAAN KIELEN PUHUTTUJEN SANOJEN TUNNISTUKSEEN Outi Veivo Turun yliopisto Ajatus siitä, että sanojen kirjoitusasu voisi vaikuttaa puheen prosessointiin, saattaa tuntua yllättävältä. Onhan puhe kaikin tavoin ensisijaista verrattuna kirjoitettuun kieleen: sen oppiminen on biologisesti säädeltyä ja edeltää kirjoitetun kielen oppimista niin lajin- kuin yksilönkehityksessäkin. Lisäksi puhetta prosessoidaan auditiivisesti, kun taas lukutaito perustuu visuaaliseen prosessointiin. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että päinvastainen yhteys on olemassa eli fonologia aktivoituu automaattisesti kun tekstiä luetaan (esim. Rastle & Brysbaert, 2006). Tästä on lähtenyt ajatus, että myös ortografia voisi vaikuttaa fonologiseen prosessointiin, eli että esimerkiksi kuullun sanan kirjoitusasu voisi vaikuttaa sen tunnistukseen. Tämä saattaa vaikuttaa vähäpätöiseltä asialta etenkin suomen kielen melko säännönmukaisen kirjoitus-järjestelmän näkökulmasta. Ilmiö saa kuitenkin enemmän merkitystä, kun tarkastellaan kieliä, joiden grafeemi foneemi-vastaavuudet eivät ole näin johdonmukaisia, esimerkiksi englantia tai ranskaa, tai kieliä, joissa ei käytetä lainkaan aakkosellista kirjoitusjärjestelmää, kuten vaikkapa monia Aasian kieliä. Ensimmäiset yhteydet fonologian ja ortografian välillä opitaan lukutaidon myötä opittaessa mikä kirjain vastaa mitäkin äännettä. Lukemaan oppiminen edellyttää siis foneemista tietoisuutta, eli kykyä käsitellä äänteitä erillisinä yksikköinä (esim. Nation & Hulme, 1997). Joidenkin tutkimusten mukaan foneeminen tietoisuus näyttäisi kehittyvän vasta kun lukemaan oppiminen alkaa (esim. Goswami & Bryant, 1990). Näissä tutkimuksissa on osoitettu, että lukutaidottomien aikuisten on vaikeampi suoriutua foneemista tietoisuutta vaativista tehtävistä kuin lukutaitoisten. He tekevät esimerkiksi lukutaitoisia enemmän virheitä tehtävissä, joissa pyydetään lisäämään tai poistamaan foneemeja epäsanoihin (Morais, Cary, Alegria, & Bertelson, 1979), ja he selviävät huonommin tehtävästä, jossa heidän tulee tuottaa jollain tietyllä äänteellä alkavia sanoja (Reis & Castro-Caldas, 1997). Lukutaito näyttäisi myös muokkaavan aivojen toimintaa. Castro-Caldas, Petersson, Reis, Stone- Elander & Ingvar (1998) osoittivat, että lukutaidottomat tekevät enemmän virheitä tehtävissä, joissa pitää toistaa äidinkielen fonologisten sääntöjen, fonotaksin, mukaisia epäsanoja ja käyttävät niissä myös eri aivoalueita kuin

3 lukutaitoiset. Erilaistuneesta aivojen toiminnasta kertoo myös se, että lukutaitoisilla aikuisilla havaittiin fonologista ja ortografista prosessointia vaativissa tehtävissä suurempaa aktivaatiota kuulo- ja näköalueiden risteyskohdassa 1 kuin vasta lukemaan opettelevilla lapsilla (Booth ym., 2004). Nämä tulokset kertovat siitä, että lukutaito, eli ortografian oppiminen, muokkaa myös fonologista prosessointia. Tässä artikkelissa tarkastelen sitä, millä tavoin sanojen kirjoitusasu voi vaikuttaa puheen ja erityisesti yksittäisten puhuttujen sanojen tunnistamiseen, toisin sanoen millä tavalla ortografinen prosessointi voi liittyä fonologiseen prosessointiin. Tarkastelen ensin sitä, mitä nykytutkimus kertoo ortografian vaikutuksesta äidinkielen puhuttujen sanojen tunnistamiseen. Tämän jälkeen tarkastelen ortografisen asun vaikutusta vieraan kielen puhuttujen sanojen tunnistamiseen 2 ja esittelen samalla lyhyesti omaa tutkimustani ortografian vaikutuksesta ranskan kielen puhuttujen sanojen tunnistamiseen suomalaisilla ranskanoppijoilla. Ortografian aktivoituminen äidinkielisen puheen prosessoinnissa Paitsi lukutaidon, myös nimenomaan sanojen kirjoitusasun on osoitettu monissa kokeellisissa tutkimuksissa vaikuttavan fonologiseen prosessointiin. Seidenberg ja Tanenhaus (1979) osoittivat jo 30 vuotta sitten, että sanojen kirjoitusasu vaikuttaa loppusoinnun l. riimin havaitsemiseen, vaikka tehtävä perustuisi kokonaan auditiivisiin ärsykkeisiin. Englanninkieliset koehenkilöt tunnistivat nopeammin riimin sellaisista kuulemistaan sanapareista kuin PIE TIE tai TOAST ROAST, joilla on samankaltainen kirjoitusasu kuin sanapareista RYE TIE tai TOAST GHOST, jotka ovat äänteellisesti samankaltaisia, mutta jotka eroavat toisistaan kirjoitusasultaan. Sanojen kirjoitusasu näyttäisi vaikuttavan myös foneemien havaitsemiseen. Hallé, Chéreau & Segui (2000) testasivat foneemien tunnistamista kokeessa, jossa ranskankieliset koehenkilöt kuulivat esimeriksi sellaisia sanoja kuin absurde [apsyʀ d] ja capsule [kapsyl], joissa kirjoitusasun eroavaisuuksista huolimatta esiintyy samaa foneemia edustava äänne /p/. Heidän piti reagoida painamalla nappia heti, kun he 1 angular gyrus 2 Vieraalla kielellä tarkoitan tässä artikkelissa varhaislapsuuden jälkeen opittua kieltä, jonka taito ei ole äidinkielen tasolla. Näistä vieraan kielen oppijoista voitaisiin myös käyttää termiä myöhäiset kaksikieliset, engl. late unbalanced bilinguals tai late non-dominant bilinguals.

4 kuulivat pyydetyn foneemin. Koehenkilöistä 90 prosenttia ilmoitti kuulevansa foneemin /b/ sanassa absurde, jossa sitä kuitenkaan ei ole. Kirjoittajat selittävät tätä sillä, että kuulohavainnon myötä sanan fonologisen muodon lisäksi aktivoituu myös sen ortografinen muoto. Lisäksi reaktioajat olivat merkitsevästi lyhyempiä, kun foneemi tunnistettiin oikein /p/:ksi eikä /b/:ksi. Nopeammat reaktioajat selittyvät sillä, että oikean foneemin tunnistaminen oli mahdollista jo subleksikaalisen, varsinaista sanantunnistusta edeltävän prosessoinnin aikana, kun taas väärä ortografiaan perustuva tulkinta edellyttää myös leksikaalista prosessointia, sanatunnistusta, joka tapahtuu ajallisesti myöhemmin. Edellä kuvatun kaltaisissa kokeissa on kuitenkin vaikea sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ortografian vaikutus voisi johtua myös tehtävän metafonologisuudesta, ts. siitä että jo itse tehtävä edellyttää fonologista prosessointia. Kaikkein vakuuttavinta näyttöä ortografian aktivoitumisesta puheen prosessoinnissa onkin saatu puhuttujen sanojen tunnistustehtävistä niin sanotun johdonmukaisuusvaikutuksen (engl. consistency effect) tutkimuksista. Johdonmukaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että tietty äänne kirjoitetaan aina samalla tavalla (äänne kirjain-johdonmukaisuus, engl. feedback consistency) tai että tietty kirjain äännetään aina samalla tavalla (kirjain äänne-johdonmukaisuus, engl. feedforward consistency). Äänne kirjain-johdonmukaisuuden vaikutusta puhuttujen sanojen tunnistamiseen onkin olennaista tutkia sellaisissa kielissä, kuten ranska, jossa tietyt äänteet voidaan kirjoittaa hyvin monin eri tavoin. Kirjain äänne-johdonmukaisuus taas on kiinnostavaa sellaisissa kielissä, kuten englanti, jossa sama kirjoitusasu vastaa useaa eri ääntämystä, vaikkakin englanti on epäjohdonmukainen myös äänne-kirjain-vastaavuuksien suhteen. Ziegler ja Ferrand (1998) tutkivat ensimmäisinä äänne kirjainjohdonmukaisuuden vaikutusta ranskankielisten puhujien sanantunnistukseen. He havaitsivat, että sanat, jotka sisältävät äänteen, joka kirjoitetaan aina samalla tavalla (esim. BAGUE [bag], sormus ; vrt. VAGUE [vag], aalto ), tunnistettiin nopeammin kuin sanat, jotka sisältävät äänteitä, joilla on monia mahdollisia kirjoitusasuja (esim. PLOMB [plɔ ], lyijy ; vrt. NOM [nɔ ], nimi ; TON [tɔ ], sinun ; PROMPT [prɔ ], valmis ; TRONC [trɔ ], runko ; LONG [lɔ ], pitkä ). Epäjohdonmukaisen kirjoitusasun sisältävät sanat myös aiheuttivat enemmän virheitä kuin kirjoitusasultaan johdonmukaiset sanat. Sama vaikutus on toistuvasti näytetty myös muissa tutkimuksissa ja muilla kielillä (ranska: Pattamadilok, Morais, Ventura & Kolinsky, 2007; portugali: Ventura, Morais, Pattamadilok & Kolinsky, 2004; englanti: Ziegler, Petrova & Ferrand, 2008), joten kyse ei ole vain ranskan kieleen liittyvästä ilmiöstä. Lisäksi näyttäisi siltä, että johdonmukaisuus-vaikutuksen voimakkuus riippuu kielen koko kirjoitusjärjestelmän säännönmukaisuudesta. Vaikutus

5 näyttäisi nimittäin olevan ranskaa pienempi portugalin kielessä, jonka kirjoitusjärjestelmä on ranskan kieltä säännönmukaisempi (Pattamadilok ym., 2007; Ventura ym., 2004). Ortografiset edustumat ja ortografisen vaikutuksen sijoittuminen Vaikka ortografian vaikutus pelkästään puhutun kielen prosessointia vaativissa tehtävissä vaikuttaa kiistattomalta, toistaiseksi ei silti ole yksimielisyyttä siitä, aktivoituuko sanojen kirjoitusasu aina puhetta kuunneltaessa automaattisesti, vai tapahtuuko niin vain tietyn tyyppisissä tehtävissä. Tämä liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten ortografinen vaikutus sijoittuu sanantunnistusprosessissa: ovatko ortografiset efektit seurausta edustumien (representaatioiden) aktivaatiosta esileksikaalisella, leksikaalisella vai postleksikaalisella tasolla. Esimerkiksi Cutler, Treiman & van Ooijen (2010) toteavat, että suurin osa tutkimuksista, joissa ortografisia efektejä on havaittu, on perustunut leksikaaliseen päätöksentekoon, eli tehtäviin, joissa on pitänyt päättää ovatko kuullut sanat oikeita sanoja vai eivät. Heidän mukaansa ortografian vaikutus näkyy ennen kaikkea sellaisissa puhutun kielen prosessointiin liittyvissä tehtävissä, jotka edellyttävät tietoista prosessointia. He tutkivat sitä, vaikuttaako ortografinen muoto foneemien tunnistamiseen englannin kielessä. Äänteet, joilla oli johdonmukainen kirjoitusasu, tunnistettiin nopeammin kuin äänteet, joilla oli epäjohdonmukainen kirjoitusasu, mutta vain silloin kun tehtävä johdatti kiinnittämään huomiota ortografiaan. Johtopäätöksenä oli, että ortografista tietoa käytetään hyväksi vain jos se on tehtävän kannalta tärkeää. Tämän näkemyksen mukaan ortografia vaikuttaa puheen tunnistukseen vasta postleksikaalisessa, sanantunnistuksen jälkeisessä, prosessoinnin vaiheessa. Joidenkin tutkimusten valossa ortografisten representaatioiden vaikutus auditiiviseen tunnistamiseen näyttäisi perustuvan nimenomaan leksikaalisen vaiheen prosessointiin. Tätä näyttäisi tukevan esimerkiksi se, että johdonmukaisuusefektiä ei ole saatu aikaan epäsanoilla (Ziegler & Ferrand, 1998) tai silloin kun tehtävänä on vain kohdesanan toistaminen (ns. shadowing-tehtävä), jonka ajatellaan perustuvan prosessoinnin esileksikaaliseen vaiheeseen (Ventura ym., 2004). Taft, Castles, Davis, Lazendic & Nguyen-Hoan (2008) tutkivat ortografian vaikutusta käyttämällä ns. priming-menetelmää, jossa varsinaista tunnistettavaa sanaa edeltää jokin toinen herätesana (prime) 3. 3 Eräs sanantunnistuksen klassisia tuloksia on, että jos koehenkilö näkee tai kuulee esimerkiksi

6 Taft kollegoineen pyrki minimoimaan tietoisen postleksikaalisen prosessoinnin vaikutusta auditiivisessa sanantunnistus-tehtävässä piilottamalla auditiiviset herätesanat hälyn sekaan (masked auditory priming). Kun herätesanoina käytetyt epäsanat olivat kohdesanojen homografeja ([dɹ i:d] = <dread>, ennen sanaa DREAD), kohdesanojen tunnistaminen oli nopeampaa kuin silloin, kun herätesanat poikkesivat kohdesanoista ortografisesti ([ʃ ɹ i:d] = <shread>, ennen sanaa SHRED), vaikka fonologinen samankaltaisuus kohdesanan kanssa oli kummassakin tapauksessa samanlainen. Kun tehtävänä oli vain esileksikaalista prosessointia vaativa shadowing, samaa priming-vaikutusta ei saatu, mutta ortografian vaikutus näkyi virheiden määrässä: kohdesanat, joita edelsi ortografisesti erilainen herätesana, osoittautuivat vaikeammiksi tuottaa. Koska kirjoitusasu kuitenkin vaikutti virheiden määrään, kirjoittajat tulkitsivat tuloksia niin, että ortografiset efektit eivät olisi tulosta postleksikaalisesta prosessoinnista, koska herätesanat oli piilotettu hälyn sekaan tietoisen prosessoinnin estämiseksi. Toistaiseksi ei ole yksimielisyyttä siitä, mihin prosessoinnin vaiheeseen ortografiset efektit fonologisessa prosessoinnissa liittyvät. On mahdollista, että ne voisivat olla tulosta aikaisemman tai myöhemmän tason prosessoinnista riippuen tehtävän vaatimuksista (Escudero & Wanrooij, 2010, 346). On myös mahdollista, että kielen ortografinen syvyys vaikuttaa siihen, millä tasolla ortografiset efektit ilmenevät. Kielissä, joissa ortografia on läpinäkyvää, eli äänne kirjain-vastaavuudet ovat hyvin säännönmukaisia, ne saattavat perustua subleksikaalisen tason prosessointiin, kun taas kielissä, joissa äänne kirjain-vastaavuudet ovat epäsäännöllisiä, ne saattavat perustua leksikaalisen tason prosessointiin (Pattamadilok ym., 2007). Kysymys ortografian aktivoitumisen automaattisuuden asteesta liittyy myös siihen, millä tavalla ortografisen tiedon ajatellaan olevan edustuneena mielessä ja aivoissa. Tästä on kaksi päähypoteesia. Ensimmäinen niistä ennustaa ortografisen informaation automaattista aktivoitumista. Sen mukaan ortografiset representaatiot ovat tulosta lukemaan oppimisesta ja erillisistä fonologisista representaatioista. Lukutaidon kehittyessä syntyy samalla myös vahvoja pysyviä yhteyksiä ortografisten ja fonologisten muotojen välille. Nämä yhteydet ovat niin voimakkaita, että ortografinen informaatio aktivoituu aina automaattisesti kun kuulemme puhetta (mm. Grainger & Ferrand, 1996; Grainger, Diependaele, Spinelli, Ferrand & Farioli, 2003; Ziegler & Ferrand, 1998). Hypoteesi ennustaa, että puhetta fonologisesti tai semanttisesti toisiinsa liittyvästä sanaparista, kuten maito-mainio tai omenapäärynä, ensimmäisen jäsenen ennen toista, jälkimmäisen sanan tunnistaminen nopeutuu.

7 kuunneltaessa myös visuaaliseen prosessointiin erikoistunut aivoalue aktivoituu reaaliajassa, ajantasaisesti (on-line activation; Perre, Pattamadilok, Montant & Ziegler, 2009). Toinen hypoteesi ei tue ortografian automaattista ajantasaista aktivoitumista, koska sen oletus ortografisten representaatioiden luonteesta on erilainen. Tämän ns. restrukturaationäkemyksen mukaan leksikossa ei ole erillisiä fonologisia ja ortografisia representaatioita, vaan lukemaan oppiminen muokkaa ja muuttaa jo valmiina olevia fonologisia representaatioita niin, että niihin tarttuu myös ortografista informaatiota (Muneaux & Ziegler, 2004; Taft, 2006; Taft & Hambly, 1985; Ziegler & Goswami, 2005). Ortografinen informaatio siis restrukturoi, uudelleen järjestää, fonologisia edustumia. Hypoteesi ennustaa, että ortografinen tieto on varastoituneena fonologiseen prosessointiin erikoistuneelle aivoalueelle, joten ainoastaan se aktivoituu puhetta kuunneltaessa. Perre ja Ziegler (2008) tutkivat näiden hypoteesien paikkansapitävyyttä mittaamalla aivojen herätevastetta (event related potential, ERP) ortografialtaan johdonmukaisten ja epäjohdonmukaisten puhuttujen sanojen tunnistuksen aikana. Muutos aivosähkökäyrässä oli ajallisesti yhteydessä siihen, missä kohdassa sanaa epäjohdonmukainen kirjoitusasu esiintyi. Lisäksi sanan alkuosan epäjohdonmukaisuuden vaikutus oli selkeämpi kuin sananloppuisen epäjohdonmukaisuuden. Myöhemmin Pattamadilok, Perre, Dufau & Ziegler (2009) havaitsivat lisäksi, että johdonmukaisuusvaikutus näkyy vasteessa jopa aikaisemmin kuin frekvenssiefekti, sanan käyttöyleisyyden vaikutus, jota pidetään merkkinä leksikaalisesta prosessoinnista. Nämä tulokset prosessin ajallisesta etenemistä näyttäisivät tukevan hypoteesia varhaisesta ajantasaisesta aktivaatiosta, joka edeltää sanantunnistuksen leksikaalista vaihetta. Kuitenkin eräät uudemmat tutkimukset aivojen aktiivisuuden paikallisuudesta ovat tukeneet paremminkin restrukturaationäkemystä, sillä aktivaatio näyttäisi keskittyvän fonologisen prosessoinnin alueelle (Pattamadilok Knierim, Kawabata Duncan & Devlin, 2010; Perre ym., 2009). Näiden tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että restrukturaationäkemys selittää ortografian ja fonologian suhdetta paremmin. Ortografian vaikutus vieraan kielen sanojen tunnistamiseen Tyypillinen suomalainen vieraan kielen oppija aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opiskelun koulussa yhdeksän vuoden iässä. Koska oppija tässä tilanteessa osaa jo yhtä kieltä, sanojen tunnistaminen vieraskielisestä

8 puheesta on monesta syystä erilaista kuin äidinkielisen puheen tunnistaminen. Vallitsevat teoriat puhuttujen sanojen tunnistuksesta perustuvat samaan oletukseen prosessin perusluonteesta: kuulohavainto aktivoi kilpailevia ehdokkaita tunnistettavaksi sanaksi (esim. Marslen-Wilson & Welsh, 1978), ja mitä enemmän on kilpailua, sitä hitaampaa on tunnistus (esim. Norris, McQueen & Cutler, 1995). Siitä, miten sanantunnistus vieraalla kielellä tapahtuu, ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Osa teorioista perustuu ajatukseen, että vieraan kielen sanat opitaan samalla tavalla kuin äidinkielenkin sanat ja että niiden edustumat varastoituvat kummallekin kielelle yhteiseen leksikkoon (esim. van Heuven & Dijkstra, 2010). Tästä seuraa se, että tunnistusprosessissa kummankin kielen sanat kilpailevat keskenään. Osa teorioista taas perustuu ajatukseen, että kummallakin kielellä on erillinen leksikko ja että tunnistusprosessissa vain kohdekielen sanat kilpailevat keskenään (esim. Kroll & Stewart, 1994). Vieraan kielen sanojen tunnistaminen on erilaista, koska oppija on jo omaksunut äidinkielen äännejärjestelmän. Uusien foneemikontrastien oppiminen ja tunnistaminen saattaa olla vaikeata, jos ne poikkeavat äidinkielestä (Weber & Cutler, 2004). Jos foneemikategorioiden rajat eivät vastaa äidinkielen rajoja, vieraan kielen erilaiset äänteet voidaan tulkita saman äänteen eri reaalistumiksi, allofoneiksi, ja tästä seuraa, että vaikka sanavarasto olisi pienempi, vieraan kielen puhutuilla sanoilla on enemmän kilpailijoita. Näin käy esimerkiksi, kun japaninkieliset englanninoppijat kuulevat sanan RIGHT tai LIGHT, jotka he saattavat tulkita homofonisiksi, koska heillä on vaikeuksia havaita äidinkielelle vierasta foneemien /r/ ja /l/ kontrastia (Weber & Cutler, 2004, 2-3). Toinen ratkaiseva ero äidinkielen oppimiseen on se, että vieraan kielen opettelu aloitetaan vaiheessa, jossa oppijat ovat jo lukutaitoisia. Tämä on merkittävä ero, koska se tarkoittaa, että yhteyksiä fonologian ja ortografian välillä on jo olemassa. Kun vieraan kielen oppiminen alkaa, pitää äidinkielen äänne-kirjain -vastaavuuksien rinnalle opetella uusia vastaavuuksia. Hayes-Harb ym. (2010) tutkivat keinotekoisen kielen avulla sitä, miten ortografia vaikuttaa uusien sanojen oppimiseen. He havaitsivat, että mikäli opeteltavista sanoista on saatavilla myös ortografinen muoto, siihen kiinnitetään huomiota ja se vaikuttaa siihen, millaisiksi fonologiset edustumat muodostuvat. Uudet sanat kuitenkin muistettiin yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ne opittu sekä fonologisesti että ortografisesti vai pelkästään fonologisesti. Ortografian merkitys vieraan kielen oppimisessa ohjatussa kouluopetuksessa korostuu siitäkin syystä, että koska oppijat ovat lukutaitoisia, oppiminen perustuu jo alkuvaiheessa paljolti kirjoitettuun kieleen toisin kuin äidinkielessä. Oppija tutustuu uuteen sanastoon todennäköisesti lähes aina myös kirjoitetussa muodossa. Sanojen

9 ortografinen muoto opitaan siis fonologisen muodon rinnalla tai jopa sitä ennen. Voitaisiin olettaa, että näin opitun vieraan kielen sanoilla ja äänteillä ortografia on edustuneena vahvemmin kuin äidinkielessä, oli se sitten erillinen fonologisista representaatioista tai ei. Koska ortografiaa ja fonologiaa opitaan vieraalla kielellä rinnakkain, kirjoitusasu vaikuttaa myös äänteiden oppimiseen. Esimerkiksi Escudero ym. (2008) havaitsivat, että äidinkielelle vieraan vokaalikontrastin oppiminen oli helpompaa silloin kun ääntämisero näkyi myös kirjoitusasussa ja kun ortografinen muoto opeteltiin fonologisen muodon rinnalla. Ortografia voi myös vaikeuttaa fonologian oppimista. Esimerkiksi äidinkielessään latinalaisia aakkosia käyttävien kiinaa vieraana kielenä opiskelevien oli vaikea oppia ääntämään kiinan vokaaleja oikein silloin kun opetuksen alkuvaiheessa käytettiin apuna latinalaisia aakkosia kiinalaisten kirjainmerkkien rinnalla. Koska latinalaisten aakkosten ortografia aktivoi äidinkielen vokaalikategoriat, uusia kiinan kielen kategorioita oli vaikeampi oppia (Bassetti, 2006). Myös Escudero ja Wanrooij (2010) havaitsivat, että äidinkielen ortografia vaikutti vieraan kielen vokaalikontrastien havaitsemiseen. Espanjankieliset hollantia toisena kielenä puhuvat koehenkilöt suorittivat hollannin vokaaliäänteiden erottelutehtävän. Kun vastausvaihtoehdot olivat ortografisia, äidinkieli vaikeutti vieraan kielen vokaalikontrastin havaitsemista, mutta kun vaihtoehdot olivat fonologisia, äidinkielen vaikutusta ei havaittu. Ortografia näyttäisi siis vaikuttavan äänteiden havaitsemiseen silloin kun se on tehtävässä eksplisiittisesti esillä. Ortografian vaikutus puhuttujen sanojen tunnistukseen suomalaisilla ranskan oppijoilla Sitä, millä tavalla ortografia vaikuttaa vieraan kielen sanantunnistukseen, ei vielä ole kattavasti tutkittu. Edellämainitut tutkimukset (Escudero ym. 2008; Escudero & Wanrooij, 2010 ja Weber & Cutler, 2004) ovat niitä harvoja, jotka ylipäänsä ovat nostaneet esille ortografian mahdollisen vaikutuksen vieraan kielen fonologiseen prosessointiin. Oman väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on selvittää, missä määrin ortografia aktivoituu, kun suomenkieliset ranskan oppijat kuulevat puhuttuja ranskan kielen sanoja. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (Veivo & Järvikivi, 2010; Veivo & Järvikivi, tulossa) selvitettiin toistovaikutusta ja ortografian vaikutusta priming-menetelmällä. Kyseessä oli sanantunnistustehtävä, jossa auditiivisia kohdesanoja edelsi visuaalinen

10 herätesana. Herätesana oli ruudulla vain 67ms ajan ja se oli piilotettu merkkijonojen väliin, jotta koehenkilöt eivät olisi tietoisia prime-sanan olemassaolosta (masked cross-modal priming). Herätesanan lyhyellä kestolla ja piilottamisella pyrittiin välttämään tietoisesta postleksikaalista prosessoinnista aiheutuvia vaikutuksia. Ensimmäinen koe oli osittain sama kuin Grainger ym. (2003) tutkimuksessa. Siinä tutkittiin ortografian vaikutusta silloin kun herätesanat ja kohdesanat olivat molemmat ranskaa. Jos kohdesana oli esimerkiksi STAGE, ([staʒ ] = kurssi ), herätesana oli joko (1) toisto, eli auditiivisen kohdesanan ortografinen vastine (esim. <stage>), (2) pseudo-homofoni, eli epäsana, joka äännettäisiin samoin kuin kohdesana (esim. <staje>) tai (3) kontrolli, eli epäsana, joka poikkesi kohdesanasta mahdollisimman paljon sekä fonologisesti että ortografisesti (esim. <bleur>). Herätesanat olivat yhtä pitkiä kuin kohdesanat. Kun herätesana oli sama kuin kohdesana, se nopeutti merkitsevästi kohdesanan tunnistamista, kuten ranskankielisilläkin havaittiin. Sen sijaan pseudohomofonit eivät helpottaneet tunnistamista merkitsevästi. Toisessa kokeessa kaikki herätesanat pohjautuivat suomen kieleen, mutta kohdesanat olivat yhä ranskaa. Jos kohdesana oli esimerkiksi HUILE ([ɥ il] = öljy ), herätesanat olivat joko (1) ortografisesti samankaltaisia, mutta fonologisesti ja merkitykseltään erilaisia kuin kohdesanat (esim. <huivi>), (2) suomen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan kirjoitettuja pseudohomofoneja (esim. <yil>) tai (3) suomenkielisiä kontrollisanoja, joilla ei ollut ortografista eikä semanttista yhteyttä kohdesanoihin (esim. <saate>). Herätesanan ortografinen päällekkäisyys kohdesanan kanssa (tyyppi 1) nopeutti kohdesanan tunnistamista merkitsevästi, vaikka herätesana oli eri kieltä. Tämän tyyppiset herätesanat myös aiheuttivat merkitsevästi vähemmän virheitä kuin muut herätesanat. Suomen kielen mukaiset pseudohomofonit (2) eivät nopeuttaneet tunnistusta. Tulokset viittaisivat siihen, että ortografian vaikutus vieraan kielen puhuttujen sanojen tunnistukseen on automaattinen ja että sanantunnistuksen varhaisessa vaiheessa myös äidinkieli aktivoituu. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan kattavampi kuva siitä, mikä merkitys ortografialla on vieraan kielen fonologisessa prosessoinnissa. Esimerkiksi ortografian johdonmukaisuusvaikutusta vieraan kielen oppijoilla ei tiettävästi vielä ole tutkittu. Lisätutkimukset vieraan kielen oppijoilla tuovat varmasti myös lisävalaistusta siihen, miten ortografia on edustuneena mielessä ja missä vaiheessa puheen tunnistusprosessia se aktivoituu.

11 Lähteet Bassetti, B. (2006). Orthographic input and phonological representations of Chinese as a Foreign Language. Written Language and Literacy, 9, Booth, J.R., Burman, D.D., Meyer, J.R., Gitelman, D.R., Parrish, T.B. & Mesulam, M.M. (2004). Development of brain mechanisms for processing orthographic and phonologic representations. Journal of Cognitive Neuroscience, 16, Castro-Caldas, A., Petersson, K.M., Reis, A., Stone-Elander, S. & Ingvar, M. (1998). The illiterate brain. Learning to read and write during childhood influences the functional organization of the adult brain. Brain, 12, Cutler, A., Treiman, R. & van Ooijen, B. (2010). Strategic deployment of orthographic knowledge in phoneme detection. Language and Speech, 53, Escudero, P., Hayes-Harb, R. & Mitterer, H. (2008). Novel secondlanguage words and asymmetric lexical access. Journal of Phonetics, 36, Escudero, P. & Wanrooij, K. (2010). The effect of L1 orthography on nonnative vowel perception. Language and Speech, 53, Grainger, J. & Ferrand, L. (1996). Masked orthographic and phonological priming in visual word recognition and naming: cross-task comparisons. Journal of Memory and Language, 35, Grainger, J., Diependaele, K., Spinelli, E., Ferrand, L. & Farioli, F. (2003). Masked Repetition and Phonological Priming Within and Across Modalities. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory and Cognition, 29, Goswami, U. & Bryant, P. E. (1990). Phonological skills and learning to read. Hove, East Sussex: Lawrence Erlbaum Associates. Hallé, P., Chéreau, C. & Segui J. (2000). Where is the /b/ in absurde [apsyrd]? It is in French listeners minds. Journal of Memory and Language, 43, Hayes-Harb, R., Nicol, J. & Barker, J. (2010). Learning the phonological forms of new words: effects of orthographic and auditory input. Language and Speech, 53, Kroll, J.F. & Stewart, E. (1994). Category interference in translation and picture naming: evidence for asymmetric connections between bilinguals memory representations. Journal of Memory and Language. 33, Marslen-Wilson, W. D. & Welsh. A, (1978). Processing interactions and lexical access during word recognition in continuous speech. Cognitive Psychology, 10,

12 Morais, J., Cary, L., Alegria, J. & Bertelson, P. (1979). Does awareness of speech as a sequence of phones arise spontaneously? Cognition, 7, Muneaux, M. & Ziegler, J.C. (2004). Locus of orthographic effects in spoken word recognition: Novel insights from the neighbor generation task. Language and Cognitive Processes, 19, Nation, K., & Hulme, C. (1997). Phonemic segmentation, not onset-rime segmentation, predicts early reading and spelling skills. Reading Research Quarterly, 32, Norris, D., McQueen, J. & Cutler, A. (1995). Competition and segmentation in spoken-word recognition. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 21, Pattamadilok, C., Morais, J., Ventura, P., & Kolinsky, R. (2007). The locus of the orthographic consistency effect in auditory word recognition: Further evidence from French. Language and Cognitive Processes, 22, Pattamadilok, C.; Perre, L., Dufau, S. & Ziegler, J. C. (2009). On-line orthographic influences on spoken language in a semantic task. Journal of Cognitive Neuroscience, 21, Pattamadilok, C., Knierim, I., Kawabata Duncan, K. J. & Devlin, J.T. (2010). How does learning to read affect speech perception? The Journal of Neuroscience, 30, Perre, L. & Ziegler, J. C. (2008). On-line activation of orthography in spoken word recognition. Brain Research, 1188, Perre, L., Pattamadilok, C., Montant, M. & Ziegler, J.C. (2009). Orthographic effects in spoken language: on-line activation or phonological restructuring? Brain Research, 1275, Rastle, K. & Brysbaert, M. (2006). Masked phonological priming effects in English: A critical review and two decisive experiments. Cognitive Psychology, 53, Reis, A. & Castro-Caldas, A. (1997). Illiteracy: A cause for biased cognitive development. Journal of the International Neuropsychological Society, 3, Seidenberg, M. & Tanenhaus M. (1979). Orthographic effects in rhyme monitoring. Journal of Experimental Psychology: Human Learning and Memory, 5, Taft, M. (2006). Orthographically influenced abstract phonological representation: Evidence from non-rhotic speakers. Journal of Psycholinguistic Research, 35, Taft, M. & Hambly, G. (1985). The influence of orthography on phonological representations in the lexicon. Journal of Memory and Language, 24,

13 Taft, M., Castles, A., Davis, C., Lazendic, G., & Nguyen-Hoan, M. (2008). Automatic activation of orthography in spoken word recognition: Pseudohomograph priming. Journal of Memory and Language, 58, van Heuven, W.J.B. & Dijkstra, T. (2010). Language comprehension in the bilingual brain: fmri and ERP support for psycholinguistic models. Brain Research Reviews. 64, Veivo, O. & Järvikivi J. (2010). Rapid Intra- and Interlingual Effects of Orthography in L2 Spoken Word Recognition. Esitelmä AMLaPkonferenssissa, York, Veivo, O. & Järvikivi J. (tulossa). Early orthographic effects in L2 spoken word recognition. Ventura, P., Morais, J., Pattamadilok, C. & Kolinsky, R. (2004). The locus of the orthographic consistency effect in auditory word recognition. Language and Cognitive Processes, 19, Weber, A. & Cutler, A. (2004). Lexical competition in non-native spoken word recognition. Journal of Memory and Language, 50, Ziegler, J. C., & Ferrand, L. (1998). Orthography shapes the perception of speech: The consistency effect in auditory word recognition. Psychonomic Bulletin & Review, 5, Ziegler, J. C. & Goswami, U. C. (2005). Reading acquisition, developmental dyslexia and skilled reading across languages: A psycholinguistic grain size theory. Psychological Bulletin, 131, Ziegler, J. C., Petrova, A. & Ferrand, L. (2008). Feedback Consistency Effects in Visual and Auditory Word Recognition: Where Do We Stand After More Than a Decade? Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 34,