Sosiaalityön käytäntö 3 Opiskelijan ja ohjaajan opas

Transkriptio

1 Sosiaalityön käytäntö 3 Opiskelijan ja ohjaajan opas Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos

2 2 Sisällysluettelo 1 SOSIAALITYÖN KOULUTUS ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA TIETEELLIS-AMMATILLINEN OSAAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ AMMATTIOSAAMINEN JA -PÄTEVYYS OHJAUS, OPPIMISTAVAT JA OPPIMINEN SOSIAALITYÖN KÄYTÄNTÖ OPINTOJAKSOON LIITTYVÄT KÄYTÄNNÖN KYSYMYKSET KÄYTÄNNÖN JAKSON TAVOITTEET OPPIMISTEHTÄVÄT KÄYTÄNNÖN JAKSON OHJAUS JA ARVIOINTI OPISKELIJAN OHJAUS TYÖPAIKALLA KÄYTÄNNÖN JAKSON AIKANA OHJAUSKESKUSTELU JA OHJAUSKESKUSTELUUN VALMISTAUTUMINEN OHJAUKSEN KEINOT JA TYYLIT MUUTAMIA OHJAUKSEN HAASTAVIA TILANTEITA JA RATKAISUEHDOTUKSIA OPINTOJAKSON ARVIOINTI OPINTOJAKSON NUMEERINEN ARVIOINTI ARVIOINTIKRITEERIT LOPUKSI Liite 1 Käytäntöportfolion arviointikriteerit Liite 2 Kehittämistehtävän arviointikriteerit Liite 3. Palautekeskustelulomake... 29

3 3 1 SOSIAALITYÖN KOULUTUS ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA Vuoden 2010 alusta Kuopion yliopisto yhdistyi Joensuun yliopiston kanssa muodostaen uuden Itä-Suomen yliopisto. Samalla laitosrakenne muuttui ja sosiaalityön pääaine sijoittuu yhteiskuntatieteiden laitokselle. Laitos on jakautunut sekä Kuopion että Joensuun kampuksille ja sosiaalityön pääaineen opetus tapahtuu Kuopiossa. Sosiaalityön pääaineopiskelu tuottaa yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon (300 op), joka antaa sosiaalityöntekijän pätevyyden ja tutkijan valmiudet. Sosiaalityön koulutus on sekä ammatillista että tieteellistä ja perusperiaatteena on vahva teoreettis-tutkimuksellinen ja käytännöllinen, ammattipätevyyteen johtava koulutus. Sosiaalityön pääaineopinnot rakentuvat seuraavasti: Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto (180op) pääaineopinnot (80op) sivuaineopinnot (75op) kieli- ja viestintäopinnot (10op) muut opinnot (15op) Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto (120op) syventävät opinnot Tutkintorakenteeseen sisältyy kolme käytännön jaksoa: Sosiaalityön käytäntö 1 (laajuus 5op) on käytäntöön tutustumista, joka sijoittuu ensimmäiselle opiskeluvuodelle. Osaamistavoitteita on, että opintojakson suoritettuaan opiskelija on tutustunut ammatilliseen sosiaalityöhön sekä kolmannen sektorin toimintaan ja projektityöhön. Sisältönä opintojaksolla on tutustua sosiaalityöhön erilaisissa toimintaympäristöissä, esimerkiksi sosiaalialan järjestöt ja niiden kytkentä sosiaalityöhön. Suoritustapana on seminaari 20 tuntia, essee ja käytännön jakso 30 tuntia. Sosiaalityön käytäntö 2 (10op) sijoittuu yleensä toisen opiskeluvuoden puoliväliin. Käytäntö 2 on sosiaalityön käytäntöön ja tutkimuskenttään perehtymistä kuuden viikon ajan. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija tutustuu ja perehtyy käytännön sosiaalityöhön erityisesti tapauskohtaisen sosiaalityön ja asiakastyön näkökulmista ja perehtyy sosiaalityön tutkimuskenttään. Opintojaksolla opiskelija kehittää omia asiakastyön valmiuksia ja taitoja. Opintojakson jälkeen opiskelija osaa soveltaa tapauskohtaisen sosiaalityön periaatteita. Opintojakson sisältönä on käytännön opiskelu, perehtyminen ohjatusti asiakastyöhön, perehtyminen asiakastapauksiin ja niiden monimuotoisuuteen ja oman oppimisen reflektointi. Sosiaalityön käytäntö 3 (15op) on käytännön työskentelyä ja kuuluu sosiaalityön syventäviin opintoihin. Käytännön jakso sijoittuu pääsääntöisesti kolmannelle tai neljännelle vuosikurssille. Opintojakson tavoitteina ovat sosiaalityön asiantuntijuuden syventäminen ja itsenäisten työvalmiuksien kehittäminen sekä teoreettisen tiedon, käytännön ja tutkimuksellisen otteen integrointi sosiaalityön käytännöissä.

4 4 Opintojakson jälkeen opiskelija kykenee itsenäiseen työskentelyyn sosiaalityössä, hallitsee ja osaa käyttää tarkoituksenmukaisesti sosiaalityön tietoperustaa käytännön työssä sekä osaa tuottaa tutkimuksellista tietoa sosiaalityöstä. Jakson sisältöinä ovat ohjattu työskentely sosiaalityön toimintaympäristössä ja sen aikana nousevien kysymysten ammatillinen ja tieteellinen tarkastelu. Toteutustapana on ohjattu käytännön työskentely opiskelijan valitsemassa ja yliopiston hyväksymässä paikassa 3 kk, oppimistehtävät ja seminaari. Sosiaalityön käytännön opetus on tärkeä ja olennainen osa muuta oppiaineen opetusta. Käytännön opetus on luonteeltaan osaamista syventävä ja integroiva oppimisprosessi, jossa opiskelija etenee perusopinnoista kohti syventäviä opintoja: Käytännön opetuksen yhteistyön edistämiseksi ja toteuttamiseksi UEFin yhteiskuntatieteiden laitos ja eri sosiaalityön organisaatiot ovat perustaneet Itä-Suomen yliopiston opetussosiaalikeskusten verkoston. Verkostoon kuuluu eri sosiaalialan ja sosiaalityön toimijoita Itä-Suomen alueella ja verkostoa koordinoi sosiaalityön oppiaine. Käytännön opetusta voidaan toteuttaa opetussosiaalikeskusten verkoston ohella myös muissa sosiaalityön toimipaikoissa. Yhteiskuntatieteiden laitos ja sosiaalityön oppiaine antavat säännöllisesti verkoston jäsenorganisaatioiden sosiaalityöntekijöille maksutonta täydennyskoulutusta opiskelijoiden ohjaukseen, millä pyritään takaamaan käytännön opetuksen ja työelämäsuhteiden laatua. Lue lisää verkoston toiminnasta

5 5 2 TIETEELLIS-AMMATILLINEN OSAAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ 2.1 Ammattiosaaminen ja -pätevyys Ammatillinen pätevöityminen on myös sosiaalityön osaajaksi kehittymistä.sosiaalityön osaaminen esitetään usein (esim. Karvinen-Niinikoski, S. & Hoikkala, S. & Salonen, J Sosiaalityön käsikirja) yhteiskunnallisen, resurssi-, innovaatio- ja tutkimuksellisen osaamisen nelikenttänä, jonka keskiössä ovat vuorovaikutus, etiikka ja menetelmät: YHTEISKUNTATIETEELLINEN OSAAMINEN Sosiaalityön yhteiskunnallisten yhteyksien ymmärtäminen (talous, kulttuuri, arvot, elämäntavat jne.) RESURSSIOSAAMINEN eli palvelujärjestelmäosaaminen Ihmisten ja ihmisryhmien elämäntilanteisiin liittyvien riskien, puutteiden ja ongelmien havaitseminen ja analysointi. (hyvinvointimallit, lainsäädäntö jne.) VUOROVAIKUTUKSELLINEN OSAAMINEN ARVO-OSAAMINEN SOSIAALITYÖN METODINEN OSAAMINEN INNOVAATIO-OSAAMINEN eli kehittämiseen liittyvä osaaminen (esim. hyvinvointimallit, palvelujärjestelmä, yhteistyökumppanit jne.) TUTKIMUKSELLINEN OSAAMINEN Tutkimustiedon tuottaminen, soveltaminen ja käyttäminen (arviointi, vaikuttavuus, sosiaalityön menetelmät), Sosiaalityön käsikirjassa esitetyt osaamisalueet ovat laajoja kokonaisuuksia, joita sosiaalityöntekijät harjoittelevat koko ajan työn, työmenetelmien ja orientaatioiden, sekä oman ammatillisen tietotaidon kehittyessä. Sosiaalityön koulutuksen tavoitteena on myös tarjota laaja-alainen pätevyys toimia ammattitaitoisesti vaativissa tehtävissä yhteiskunnan eri sektoreilla. Guttmanin et al 1 (1988) määrittelevät sosiaalityöntekijän pätevyyden seuraavasti: Intellektuaalinen pätevyys - sosiaalityötä koskeva yleinen ymmärrys Toiminnallinen pätevyys - tilannekohtainen ymmärrys sosiaalityön väliintuloista Henkilökohtainen pätevyys - omaa itseä koskeva ymmärrys ja halu kehittää omaa ammatillisuutta Arviointipätevyys - kyky arvioida työnsä tuloksellisuutta, seuraamuksia ja vaikuttavuutta 1 Guttman, E. & Eisikowits, Z. & Maluccio, A Enriching Social Work Supervision from the Competence Perspective. Journal of Social Work Education, No 3,

6 6 2.2 Ohjaus, oppimistavat ja oppiminen Jokaisella on oma tapansa oppia. Sosiaalityön käytännön opetuksessa perusperiaatteena on oppimisen yhteisöllisyys, jaettu tiedonrakentaminen ja kokemuksellinen oppiminen. Tavoitteena on, että oppimisprosessissa toteutuu dialogisuus ja vastavuoroisuus niin, että ohjaussuhde perustuu vastavuoroiselle yhteisen oppimisprosessin idealle, jossa konstruktivistisesti rakennetaan omaa tietoperustaa, käyttöteoriaa. Oppimisprosessissa oppimisorientaatio vaikuttaa mm. siihen, tapahtuuko oppiminen syvä- vai pintasuuntautuneesti. Oppimisorientaatiolla tarkoitetaan opiskeluun liittyviä yleisiä tavoitteita, arvoja ja asenteita eli tekijöitä, jotka ilmaisevat opiskelijan henkilökohtaisen ja persoonallisen suhteen oppiainetta kohtaan. Oppimisorientaatiolla on vaikutusta sosiaalityön opiskeluun, sillä ei ole yhdentekevää, millä orientaatiolla ja motivaatiolla opiskelija haluaa vaikkapa suuntautua sosiaalityön eri sektoreille. Sosiaalityön opinnoissa pyritään ohjaamaan opiskelijaa tietoa muokkaavaan, kriittiseen ja syväsuuntautuneeseen orientaatioon, jossa opiskelijalla itsellään on merkittävä rooli oman oppimisensa säätelyssä. Oppimisen ajatellaan olevan teoriaa ja käytäntöä integroiva prosessi. Pelkkään teoreettiseen tietoon pitäytymisen vaarana on, ettei teoriatieto tule opiskelijalle käyttökelpoiseksi, koska hän ei kykene reflektoimaan sitä kokemuksen kautta eikä kytkemään saamaansa elämyksellistä tietoa teoriatietoon. Toisaalta myöskään pelkkiin kokemuksiin perustuva elämyksellinen tieto ei voi tarjota syvällistä ja monipuolista näkemystä eikä joustavia valmiuksia ja taitoja sosiaalityöhön. Opintojaksolla käytännön ja teoriatiedon yhdistämistä taustoittaa Kolbin 2 (1984) kokemuksellisen oppimisen malli. Kokemuksellisen oppimisen prosessissa keskeistä on ilmiön havainnointi ja käsitteellistäminen tarkoitukseen sopivan teorian tai kuvausmallin avulla. Kokemukseen liittyneet ajatukset, käsitykset ja tunteet jäsentyvät teorian ja käsitteiden avulla, jolloin niiden tietoinen hallinta kasvaa. Oppimisesta muodostuu syklinen prosessi: 1. KOKEMUS Refleksioprosessi Suunnittelu Tiedostaminen Pohdinta, jakaminen keskustelu 4.TOIMINTA Kokemusten muuntaminen 2.REFLEKTIO (käytäntö) & KYSELYT-> - 1. palaa kokemukseen kokemus 2.analysoi 3.arvioi uudelleen Uusi näkökulma 3. KÄSITTEELLISTÄMINEN ymmärtäminen 2 Kolb, D Experimental Learning. Prentice Hall: London.

7 7 Kokemuksellisen oppimisen prosessin vaiheet ovat kokemus, reflektointi, käsitteellistäminen ja toiminta. Kokemus pitää sisällään toiminnan, ajatukset ja tunteet, joita reflektiovaiheessa analysoidaan ja arvioidaan uudelleen. Käsitteellistämisvaiheessa oppimistilannetta pyritään analysoimaan syvemmin ja yhdistämään oppimistilanne oppijan käytössä olevaan teoreettiseen tietämykseen. Tavoitteena on löytää käsitteitä, jotka auttavat oppijaa ymmärtämään tilannetta ja omaa toimintaansa kytkeytyneenä työyhteisön menettelytapoihin ja yhteiskuntaan. Toimintavaiheessa oppimisprosessin tulokset viedään käytäntöön eli muutetaan aikaisempia toimintatapoja. Kokemukselliseen oppimiseen perustuvassa opiskelijan ohjauksessa ohjaaja toimii valmentajana ja esimerkkinä. Hän välittää tietoa opiskelijalle ja luo tälle kuvaa sosiaalityön käytännöstä. Ohjaajan rooli on vastuullinen ja ohjaus itsessään dialoginen suhde. Opiskelijat odottavat ohjaukselta ja käytännön opiskelulta ennen kaikkea hiljaisen tiedon siirtymistä ja asiakastyön käytäntöjen opiskelua. Käytännön ohjaaja tukee omalta osaltaan opiskelijan oppimista ja oppii itsekin samalla ammatistaan.

8 8 3 SOSIAALITYÖN KÄYTÄNTÖ Opintojaksoon liittyvät käytännön kysymykset Käytännön jakson paikkaa valitessaan opiskelijan tulisi pohtia, mistä sosiaalityön alueesta on kiinnostunut. Valinnassa kannattaa ottaa huomioon se, missä on suorittanut edelliset käytännön jaksot. Eri kenttäjaksojen kautta on tarkoitus saada mahdollisimman monipuolinen käsitys sosiaalityöstä. Jakso on mahdollista suorittaa esimerkiksi sosiaalitoimistossa, erilaisissa projekteissa tai järjestöissä, sosiaalityön hallinto- tai tutkimustehtävissä tai sosiaalityön erityisalueilla kuten terveydenhuollossa, koulutoimessa tai kriminaali- ja päihdehuollossa. Käytännön jakso on mahdollista suorittaa myös ulkomailla. Käytännön jakso on luonteeltaan ohjattua työpaikkaharjoittelua ja opiskelijat ovat käytännön jakson ajan vakuutettuja yliopiston toimesta. Jos opiskelija toimii käytännön jakson aikana palkallisessa työsopimussuhteessa työharjoittelijana, kuuluu hän myös työpaikan työtapaturmavakuutuksen piiriin. Jos opiskelija suorittaa käytännön jaksoa opintotuella eli ei saa palkkaa työnantajalta, kuuluu hän yliopiston työtapaturmavakuutuksen piiriin. Tämä perustuu opiskelijatapaturmasta annettuun lakiin (1318/2002). Käytännön jakson aikana opiskelijalla on työharjoittelijana oikeus tehdä oppimistehtäviä vähintään 10 % työajasta (esim. jos viikoittainen työaikasi on 36 t 15 min, voi opiskelija käyttää kahdessa viikossa yhden työpäivän tehtävien tekoon). Oppimistehtävät on suunniteltu siten, että ne voidaan toteuttaa osana käytännön jakson aikaista työtä. Tehtävien tekoon tulee myös voida varata kirjoittamisaikaa. Opiskelija tulee sopia asiasta ohjaajan ja työpaikan kanssa heti käytännön jakson alussa. Käytäntö 3 on syventävän vaiheen harjoittelujakso, josta käytännön jakson paikan toivotaan maksavan opiskelijalle palkkaa. Harjoittelijan palkka vaihtelee vuosittain: vuonna 2014 harjoittelijan keskipalkka on 1350 euroa. Käytännön jakson voi suorittaa myös opintotuen turvin. Yliopiston hallintopäätöksen (1027/12.01/2013) mukaan ammattiin valmistavasta pakollisesta harjoittelusta ei vuodesta 2014 alkaen makseta harjoittelutukea. Käytännön jaksosta tehdään harjoittelusopimus, jossa opiskelijalle määritetään ohjaaja työpaikalla ja yliopistolla sekä alustavasti työtehtävät. Käytännön jakson tulee olla ohjattua ja opiskelijalla on oikeus saada riittävä ja tarvittava perehdytys työtehtäviin. Opiskelijalle nimetty käytännön ohjaaja vastaa opiskelijan käytännön jakson sisällön toteutumisesta ja sujuvuudesta. Käytännön jakson ohjaajan tulee olla pätevä sosiaalityöntekijä. Lomien ja muiden esteiden ajaksi hänellä tulee olla varahenkilö. Ohjaaja tai työyhteisö saa käytännön jaksolta 12 tunnilta ohjauspalkkion. Mikäli käytännön jakso on lyhyempi, ohjauspalkkio määräytyy jakson pituuden mukaan (1kk 6h). Opiskelijan työaika mukailee lähiohjaajan työaikoja. Opiskelijaa koskee sosiaalihuoltolaissa säädetty vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus. Sosiaalityön käytäntö 3:ssa on oppimisen tukena käytössä Moodle-oppimisympäristö (moodle.uef.fi). Moodlesta on luettavissa mm. ajankohtaista käytännön jaksosta, sieltä löytyy lisämateriaalia ohjauksen tueksi sekä tarkemmat ohjeistukset oppimistehtäviin.

9 9 Myös Itä-Suomen yliopiston opetussosiaalikeskusten verkoston verkkosivustolta löytyy materiaalia käytännön jakson tueksi ( 3.3 Käytännön jakson tavoitteet Osaamistavoitteena on, että opintojakson jälkeen opiskelija kykenee itsenäiseen työskentelyyn sosiaalityössä, hallitsee ja osaa käyttää tarkoituksenmukaisesti sosiaalityön tietoperustaa käytännön työssä ja osaa tuottaa tutkimuksellista tietoa sosiaalityössä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi opintojaksolla pyritään sosiaalityön asiantuntijuuden syventämiseen ja itsenäisten työvalmiuksien kehittämiseen sekä teoreettisen tiedon, käytännön ja tutkimuksellisen otteen integroimiseen käytännöissä. Näitä tulee käytännön jakson aikana tarkastella sosiaalityön toimintaympäristössä sekä tieteellisesti että ammatillisesti. Yhtenä käytännön jakson tavoitteena on, että opiskelija kehittyy ammatillisen pätevyyden eri alueilla: Intellektuaalinen pätevyys osaa kytkeä opintojensa aikana omaksumaansa teoreettista tietoa käytännön työhön; ymmärtää sosiaalisten ongelmien yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia taustoja sekä sitä, miten ne heijastuvat yksittäisen asiakkaan elämään ja hänen asiakkuuteensa hahmottaa harjoittelupaikan organisaation ja keskeisten yhteistyötahojen kokonaisuuden ymmärtää asiakastyön tavoitteellisena toimintana ymmärtää ihmiskäsityksen ja eettisten periaatteiden merkityksen sosiaalityössä Toiminnallinen pätevyys kehittyy asiakkaan kohtaamisen taidoissa osaa soveltaa sosiaalialaa koskevaa lainsäädäntöä osaa työskennellä ohjauksen alaisena, mutta myös toimia itsenäisesti ja vastuullisesti osallistuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja ymmärtää sen merkityksen osaa soveltaa eettisiä periaatteita käytännön työhön sekä jäsentää myös eettisten periaatteiden noudattamiseen liittyvät ristiriidat hahmottaa toimipisteensä sosiaalityön työtehtävät ja -tavat ja osaa soveltaa käytettävissä olevia sosiaalityön keinoja Henkilökohtainen pätevyys tunnistaa omien arvojen ja asenteiden vaikutuksen sosiaalityöhön osaa jäsentää omaa ammatillista kasvuaan ja ymmärtää reflektoinnin merkityksen sen välineenä Arviointipätevyys osaa arvioida sosiaalityön työtapojen ja -menetelmien käyttökelpoisuutta hahmottaa sosiaalityön kehittämismahdollisuuksia harjoittelupaikassaan ja laajemminkin sosiaalityön tehtäväkentässä

10 10 Käytännön jakson tavoitteita voi tarkastella myös ammatilliselle toiminnalle merkityksellisten tiedon lajien mukaan (Raunio 2004, ) 3. Julie Drury-Hudson on määritellyt tiedonlajeja seuraavasti: Teoreettinen tieto muodostuu käsitteistä, malleista tai viitekehyksistä, jotka organisoivat ilmiöitä ja tekevät mahdolliseksi selittää, kuvailla, ennustaa ja kontrolloida työntekijän ympärillä olevaa maailmaa Empiirinen tieto on peräisin tutkimuksesta, jossa tietoa kerätään ja tutkitaan systemaattisesti tavoitteena dokumentoida ja kuvata kokemuksia, selittää ilmiöitä, ennustaa tulevia tapahtumia tai arvioida tuloksia. Proseduurinen tieto on tietoa siitä organisatorisesta, lakisääteisestä ja toiminnallisesta ympäristöstä, jossa sosiaalityö toimii. Persoonallinen tieto tarkoittaa myötäsyntyistä tai spontaania prosessia, jossa sosiaalityöntekijä sitoutuu tietoisesti harkitsematta toimintaan. Se sisältää myös henkilökohtaisesti omaksutun arkiajattelun toiminnan perustana. Intuitio, kulttuurinen tieto ja arkiajattelu (common sense) ovat tällaista tietoa. Käytännön viisaus muodostuu toimimalla sosiaalityön käytännössä. Tietoa saadaan työskentelemällä usean tapauksen kanssa, joilla on samanlainen ongelma, tai sitä saadaan työskentelemällä erilaisten ongelmien kanssa, joilla on kulloinkin käsiteltävän ongelman kanssa yhteisiä ulottuvuuksia. Ammatillinen tieto on kasautunutta tietoa, jonka muodostavat erilaiset tiedon lajit yhdessä. Voi myös ajatella, että tiedon lajien limittyminen kuvaa kokeneen asiantuntijan ammatillista tietoa. Opiskelija, jolla on vähän käytännön kokemusta, pohtii enemmän erilaisten tiedon lajien merkitystä ratkaisuilleen kun taas kokenut asiantuntija ei välttämättä osaa kertoa tarkemmin, mihin tietoon hänen ratkaisunsa perustuu. Näiden tavoitteiden pohjalta opiskelija laatii omat henkilökohtaiset tavoitteensa käytännön jaksolle. Käytännön jakson tavoitteeksi opiskelija voi halutessaan asettaa myös pro gradun aiheen löytämisen tai täsmentymisen. On suositeltavaa, että käytännön jakso kytkeytyy opiskelijan muihin opintoihin esimerkiksi tiedon syventämisenä kandidaatin tutkielman aiheesta tai pro gradu -tutkielman työstäminen käytännön jakson aikana (esimerkiksi aineiston keruu tai tutkimussuunnitelman tekeminen). 3.4 Oppimistehtävät Käytännön jaksoon kuuluvat seuraavat oppimistehtävät: Harjoittelusuunnitelma ja joko Käytäntöportfolio tai Kehittämistehtävä Reflektiivinen essee (vain yli 3 vuoden työkokemuksella) Reflektiivisen esseen suorittavat vain ne, joille on todennetusti työkokemuksen perusteella annettu siihen mahdollisuus. Heidän ei tarvitse tehdä muita oppimistehtäviä. Harjoittelusuunnitelman tavoitteena on, että opiskelija jäsentää omat, henkilökohtaiset tavoitteet suhteessa käytännön jakson yleisiin tavoitteisiin. Hän pyrkii kiteyttämään kes- 3 Raunio, Kyösti Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus.

11 11 keiset tavoitteet osaamistavoitteittensa muotoon: käytännön jakson jälkeen osaan kun olen tehnyt itsenäistä asiakastyötä, hallitsen Toimimalla yhteistyöverkostoissa käytännön jakson aikana opin jne. Harjoittelusuunnitelmaan opiskelijan tulee kirjata siis omat, henkilökohtaiset, konkreettiset tavoitteensa, ja esittää kumman oppimistehtävän hän aikoo tehdä. Suunnitelmassa voi myös alustavasti kuvata oppimistehtävän toteuttamista. Harjoittelusuunnitelma tavoitteineen ja keinoineen laaditaan yhdessä käytännön ohjaajan kanssa. Harjoittelusuunnitelmaa käydään myös läpi ohjauskeskustelussa ohjaajan ja käytännön jaksoa ohjaavan opettajan kanssa. Suunnitelmaa voit tarvittaessa tarkentaa ja muuttaa keskustelun perusteella. Suunnitelman ohjeellinen pituus on 2-3 sivua. Harjoittelusuunnitelma palautetaan Moodleen toisella käytännön jakson viikolla. Opiskelija voi itsenäisesti valita, kumpi oppimistehtävä sopii hänen tavoitteisiinsa paremmin. Käytäntöportfolio Käytäntöportfolion tavoitteena on osoittaa käytännön jakson aikana henkilökohtaisen ammatillisen pätevyyden kasvua ja asiantuntijuuden rakentumista. Portofolio kuvastaa opiskelijan oppimisprosessia ja rakentuu koko käytännön jakson aikana. Sosiaalityön käytäntö 3 -opintojaksossa viisiosainen portfolio on strukturoitu: Käytäntöportfolion suunnitelmallinen työstäminen alkaa käytäntöjakson alussa. Se alkaa johdannosta ja organisaation kuvauksesta, jossa opiskelija tutustuu ohjatusti työpaikan kehittämissuunnitelmiin (tai vastaaviin kehittämislinjauksiin). Muodostettuaan kuvan organisaatiosta hän siirtyy pohtimaan käytännön työtä työorientaatioiden ja menetelmien kautta. Toisena osatehtävänä opiskelija laatii tapauskuvauksen kiinnostavasta ilmiöstä tai asiakastapauksesta. Ammattietiikka ja lainsäädäntöä valottavassa osiossa hän täydentää aloittamaansa tapauskuvausta sekä reflektoi sosiaalityötä eettisesti kestävänä työnä. Ammatillisen kasvun kuvaus kertaa opiskelijan tavoitteet ja kiteyttää ammatillisen kasvun käytäntöjakson aikana.

12 12 Portfoliota laatiessaan opiskelijan tulee osoittaa keskeisesti osaamisen pohtimista ja teoreettisen jäsennyksen muodostumista. Tätä kutsutaan yleisemmin portfolion tuottamis-, valikoimis- ja arviointivaiheiden näkyväksi tekemiseksi. Portfolion ohjeellinen rakenne: Johdanto -omien ammatillisten lähtökohtien esittely ja pohdinta -omien käytännön jakson tavoitteiden kuvaus -lyhyt kuvaus käytännön jakson työpaikasta -portfolioprosessin kuvaus: aineiston yleiskuvaus, koonnin ja valikoinnin kuvaus Organisaation kuvaus -työpaikka osana palvelujärjestelmää -organisaatiorakenteen ja johtamiskäytäntöjen kuvaus -kehittämissuunnitelmien kuvaus Työorientaatiot ja menetelmät -asiakastyön lähtökohtia ja orientaatioita -hallinnollinen työ -moniammatillinen työ / verkostotyö -Case - "Minua kiinnostava tapaus" Ammattietiikka ja lainsäädäntö -ammattieettinen pohdinta -työtä ohjaava lainsäädäntö -"Minua kiinnostavan tapauksen" eettinen pohdinta Ammatillisen kasvun kuvaus Liitteet (liitteiden tulee sähköisessä muodossa portfoliotiedostossa) Portfolion ohjepituus on 15 sivua (ks. Yhteiskuntatieteiden laitoksen ohjeet raporttien kirjoittamiselle) ja se palautetaan Moodleen kurssialueelle. Kehittämistehtävä Sosiaalityön käytäntö 3 -kurssilla kehittämistehtävä on osa tutkimusperustaisen sosiaalityön opetusta, jossa tapaustutkimus nivoutuu tutkimusavusteiseen kehittämiseen. Sosiaalityössä ja sosiaalityön kehittämisessä keskeinen lähtökohta on ongelman, ilmiön, tapauksen tunnistaminen. Kehittäjä, tutkija, sosiaalityöntekijä pyrkii kysymään "Mistä ongelmasta on kyse, miten se ratkaistaisiin?" Oikean kysymyksen asettaminen kuuluu olennaisesti sosiaalityöhön ja tutkivaan työotteeseen. (Niemelä 2012, 25.) Kehittämistyötä pidetään näin tutkimusavusteisena työnä, jossa tapausta (käytäntöä/ilmiötä) pyritään kehittämään aiempaa tieteellistä tietoa hyväksi käyttäen ja mahdollisesti uutta tieteellistä tietoa tuottaen. Tieteellinen tutkimus palvelee näin kehittämistä ja kehittäminen pyritään toteuttamaan tieteellisesti perustellen (Ramstad & Alasoini 2007, 4-6). Opintojaksolla kehittämistoiminta on tutkimusta ja kehittämistä yhdistävää uutta tietoa tuottavaa toimintaa. Tutkimukseen perustuvassa kehittämisessä aiemman tiedon, käsitteiden ja mallien pohjalta asetetaan tutkimusongelmia ja hypoteeseja, joita testataan kehittämistyön aikana eri tavoin. Lopulta varmennettuja tai muuttuneita hypoteeseja tar-

13 13 kastellaan kriittisesti. Kehittämisprosessin eri vaiheissa pyritään käyttämään tutkimusmenetelmiä ja -välineitä systemaattisesti: Aivan kuten tapaustutkimuksessa, tutkimusavusteisessa kehittämisessä voidaan käyttää eri tieteenfilosofisiin lähtökohtiin perustuvia aineistonkeruu-, testaus- ja analyysimenetelmiä sekä yhdistellä niitä. Olennaista on, että kehittämisprosessi dokumentoidaan tieteellisesti perustellen ja systemaattisen tarkasti sekä eri vaiheissa tuotettu tieto ja tulokset arvioidaan kriittisesti. Tutkimusavusteinen kehittämistyö syventää Sosiaalityön käytäntö 3 -jaksolla käytännön opetuksen tapaustutkimuksellista juonnetta.

14 14 Kehittämistehtävä toteutetaan käytännön jakson aikana ja raportoidaan työpaikalle sekä yliopistolle 15 sivun mittaisena tieteellisenä raporttina. Kehittämistehtävän aihe lähtee työpaikan tarpeista. Opiskelijan tulee keskustella jo harjoittelusuunnitelmaa laatiessaan ohjaajansa kanssa kehittämisaiheesta. Kehittämistehtävä voi olla esim. organisaation tarpeista nouseva soveltava raportti, asiakaskysely/-kartoitus, jonkin työmenetelmän suunnittelu ja testaus, prosessikuvaus, moniammatilliseen yhteistyöhön liittyvä selvitys kehittämistarpeista, erilaisten ja - muotoisten materiaalien työstäminen työpaikalle (esim. selkokielinen esite) tai asiakastyössä toteutettava ryhmätyömuoto tms. Mikäli samassa työpaikassa on useampia opiskelijoita, kehittämistehtävä on mahdollista tehdä yhdessä ja vastaavasti laajempana kokonaisuutena. Tehtävän toteutus tulee joka tapauksessa dokumentoida tarkasti. Kehittämistehtävä voi myös liittyä pro gradututkielmaan: esim. aineistonkeruu osana tilannekartoitusta, joka palvelee samalla kohdeorganisaatiota. (Tässä tapauksessa on kuitenkin tärkeää, että gradusi ohjaaja on jo selvillä ja että hän hyväksyy suunnitelmasi esim. aineistonhankinnasta pro gradu -tutkielmaan liittyen.) Oppimistehtävän tavoitteena on, että kehittämistyön kautta opiskelija saa kokemusta sosiaalityön kehittämisestä ja vaikuttamismahdollisuuksista omaan työhön niin asiakastyön tasolla kuin myös rakenteellisesti. Tästä syystä kehittämistehtävässä on olennaista, että se sisältää sekä teoreettisia, tutkimuksellisia että käytännön työn elementtejä. Kehittämistehtävän ohjeellinen rakenne: Johdanto: tilannekuvaus/sosiaalinen analyysi. Mistä idea lähtöisin ja mihin tarkoitukseen kehittämistehtävä/tutkimushanke tehdään? Tilannekuvaus on ikään kuin kehittämisongelman viitekehyksen perusanalyysiä, jossa kartoitetaan työpaikan tilannetta ja esitetyn muutosidean taustaa. Teoria ja kehittämistehtävän suunnittelu. Ketä mukana, millaiseen tietoperustaan pohjautuu, millaisia toimia suunnittelu vaati. Millaista vastustusta koit tehtävän aikana. Suunnitteluvaihe syventää tilannekuvausta. Esitä kehittämistyön ongelma ja sen ratkaisut selkeästi: mikä on ongelma ja miten aiot ratkaista sen. Menetelmä ja kehittämistehtävän toteutus. Kuvaa, kuinka toteutit kehittämistehtävän, mikä oli kohde, millaiselle tiedolle toteutus rakentui. Toteutusvaihe on myös kokeiluvaihe, jossa pyritään testaamaan uusia käytäntöjä, menettelyjä tai toimintamalleja (esim. asiakassuunnitelmaehdotuksen testaus kehittämistyöryhmässä). Kehittämistehtävän systemaattinen raportointi. Kuinka raportoit kehittämistehtäväsi käytännön jakson paikallesi, millaista tietoa se tuotti, kuinka se dokumentoitiin. Miten kehittämistehtävääsi käytetään työpaikalla jatkossa? Luotettavuus ja kehittämistehtävän arviointi. Kuinka kehittämistehtävä onnistui, millaista hyötyä siitä oli, millaista tietoa ja kehittämisehdotuksia se tuotti? Arvioi myös kehittämistehtävän onnistumista tutkivan työotteen näkökulmasta: toteutuiko kehittämistehtävässä tutkimuksellisen ja käytännön tiedon integrointi, mikä muuttui ja kuinka kehittävä ja tutkiva työote oli mahdollista käytännön jaksollasi. Miten luotettavasti dokumentoit kehittämisprosessin?

15 15 Kehittämistehtävästä tarkemmin ks. Moodle-kurssi. 4 KÄYTÄNNÖN JAKSON OHJAUS JA ARVIOINTI 4.1 Opiskelijan ohjaus työpaikalla käytännön jakson aikana Käytännön jakson keskeisenä elementtinä on opiskelijan oppimistavoitteisiin ja - prosessiin liittyvä arviointi. Koska käytännön jakso on ohjattua käytännön työskentelyä, ensisijaisesti nimetty käytännön ohjaaja vastaa yhdessä opiskelijan kanssa käytännön jakson toteutumisesta, sisällöstä, sujuvuudesta ja sovittujen käytännön jakson olosuhteiden luomisesta. Työpaikalla ohjaus kannattaa suunnitella etukäteen käytännön jakson prosessin ajalle. Valmistautuminen tarkoittaa työssäoppimisen eri vaiheiden asioiden ja vastuiden suunnittelua. Tehtäviä suunniteltaessa mietitään, mitä työpaikalla tehdään ja kuka on vastuussa asioiden hoitamisesta. Käytännön ohjaaja voi hoitaa asioista itse osan, osa vastuista jaetaan muille ja osassa tarvitaan työyhteisön yhteistyötä. Perehdytys ja harjoittelusuunnitelma Suunnittelua varten työpaikalla tulee miettiä, mitä tehdään ja kuka tekee työssäoppimisen eri vaiheissa. Opiskelijan perusteellinen perehdytys on aina ensiarvoisen tärkeää, vaikka opiskelijalla esimerkiksi olisi jo paljon työkokemusta sosiaalialalta. Opiskelijan tehtävä on olla uuden oppijana, mikä alkaa perehtymisestä uuteen tehtävään. Työpaikalla on myös hyvä miettiä, kenellä on kiinnostusta ja todellisuudessa aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa. Hyväksi havaittu periaate on, että kaikki työpaikalla osallistuvat ohjaamiseen nimetyn työpaikkaohjaajan lisäksi. Nimetyllä työpaikkaohjaajalla on kuitenkin vastuu ohjauksen organisoinnista ja suunnittelusta. Yhteistyö yliopiston kanssa vaihtelee myös sen mukaan, onko organisaatio ottanut sosiaalityön opiskelijan ensimmäistä kertaa vai onko organisaatiolla paljon kokemusta opiskelijoista. Yhteydenpito yliopistoon kannattaa aina. Käytännön ohjauksen alussa kannattaa paneutua tarkasti opiskelijan perehdytyksen kysymyksiin ja opiskelijan henkilökohtaiseen harjoittelusuunnitelmaan. Se on hänen ensimmäinen oppimistehtävänsä, joka hänen tulee palauttaa viimeistään toisella käytännön jakson viikolla. Myös ohjauksen etenemisestä ja käytännöistä sekä ohjaus- ja arviointikeskusteluista sopiminen yhteisesti ja aikojen merkitseminen kalenteriin on ensiarvoisen tärkeää. Harjoittelusuunnitelman ja alkukeskustelujen aikana kannattaa käydä läpi muun muassa opiskelijan taustaa ja osaamista realistisia oppimistavoitteita ja keinoja, joita opiskelija on alustavasti suunnitellut todellisia työtehtäviä, joiden kautta tavoitteet saavutetaan ohjauksen tarvetta opiskelijan valitsemaa oppimistehtävää (käytäntöportfolio/kehittämistehtävä) osatehtävineen

16 16 opiskelijan tapaa oppia ja toiveita palautteen saamisesta (palautelomake). Opiskelijan tulee myös esitellä ohjaajalleen laajasti opintojakson Moodle-kurssia. Työpaikalla opiskelija oppii tekemällä todellisia työtehtäviä, joiden suunnittelu on työpaikan vastuulla. Käytännön jakson strukturointi auttaa opiskelijaa ja ohjaajaa edistämään yhteisiä tavoitteita. Alkuvaiheen oppimista helpottaa se, että opiskelija saa ensin kokonaiskuvan työpaikasta, esimerkiksi kuvan, luettelon tai materiaalin avulla. Opiskelijan on näin helpompi liittää yksittäisiä asioita kokonaiskuvaan. Kokemusten mukaan hyvä käytäntö on, että opiskelijalle ja ohjaajalle varataan alkuvaiheessa muutama väljempi päivä, jolloin opiskelija voi tutustua työpaikkaan ja työpaikkaohjaajaansa. Silloin opiskelija voi kulkea työpaikkaohjaajansa mukana ja ohjaajalla ja opiskelijalla on aikaa keskusteluihin. Työssäoppimisen alku luo perustan onnistuneelle oppimiselle. Käytännön jakson aikana Työssäoppimisen aikana on tärkeää ohjata opiskelijaa ja keskustella hänen kanssaan työskentelyn lomassa. Ohjaaja voi antaa jatkuvasti palautetta opiskelijalle. Opiskelija käy yhdessä ohjaajan kanssa ohjauskeskusteluja, joissa tarpeen mukaan myös arvioidaan jakson etenemistä suhteessa tavoitteisiin. Ohjaaja on yhdessä pohtija, kysymysten esittäjä ja kiinnostuksen virittäjä, jolloin sekä oppimis- että arviointiprosessi voivat olla molemminpuolisia. Kokemusten mukaan ohjauskeskustelut kannattaa toteuttaa erillisinä keskusteluina, joihin molemmat opiskelija ja ohjaaja valmistautuvat ja joille varataan työkalentereista erilliset ajat. Ohjaajan kannattaa myös pyytää muita työntekijöitä osallistumaan palautteen antoon esimerkiksi kirjallisesti. Käytännön jakson aikana opiskelijan tulee olla mahdollista osallistua työpaikan erilaisiin tilanteisiin ja todellisiin asiakastilanteisiin opintojakson päätavoitteiden mukaisesti. Jakso on myös itsenäiseen työskentelyyn valmentavaa aikaa. Opiskelijalla on myös oikeus tehdä oppimistehtäviään 10 % työajasta. Erillisten ohjauskeskustelujen lisäksi ohjaus muodostuu spontaaneista, satunnaisista tilanteista ja keskusteluista, joissa käydään työn ohessa, sekä työtehtävien ja vuorovaikutuksen käytännön opettamisesta. Työtehtävien ja menetelmien opettelu on tärkeä osa käytännön jaksoa. Sille on myös varattu oma osionsa käytäntöportfolio-oppimistehtävässä. Työtehtävien opettamisen tavoitteena on ohjata opiskelijaa työmenetelmien, välineiden, materiaalien ja laitteiden käyttöön. Taidot opitaan vaiheittain. On tärkeää, että opiskelija pääsee tekemään todellisia työtehtäviä riittävän usein ohjatusti. Opiskelija voi opiskella käytäntöä muun muassa seuraamalla ja itsenäisesti työskentelemällä ohjaajan valvomana. Ohjaaja voi hyödyntää vaiheistamista työtehtävien opettamisessa esimerkiksi keskustelemalla ennen oppimistilannetta opiskelijan kanssa hänen osaamisestaan tai seuraamalla opiskelijaa ja työn alussa antamalla seurata itseään ja toimimalla sen jälkeen avustajana opiskelijalle. Opiskelija voi työskennellä asiakastilanteissa itsenäisesti, mutta ohjaajan valvomana. Pulmatilanteissa ohjaajan on syytä puuttua tilanteeseen ja korjata mahdolliset puutteet asiakkaan kannalta tilanteen sujumista häiritsemättä. Sosiaalityön käytäntö 3 opintojakson tavoitteena on antaa opiskelijalle itsenäisen työskentelyn valmiuksia, joten käytännön tilanteiden harjoittelu ja reflektointi ovat ensiarvoisen tärkeä osa oppimista.

17 17 Käytännön jakson loppupuolella Käytännön jakson loppupuolta luonnehtii itsenäisen työskentelyn lisäksi myös arviointi. Arvioinnilla tarkoitetaan tässä sekä opiskelijan itsearviointia, jossa opiskelija pohtii itsenäisesti omien tavoitteidensa täyttymistä harjoittelujakson aikana että yhteisarviointia, johon osallistuvat opiskelijan ohella käytännön ohjaa sekä kirjallisten töiden osalta myös yliopiston ohjaava opettaja. Opintojaksoon kuuluu palautekeskustelu, joka dokumentoidaan liitteenä 3 olevan palautelomakkeen avulla. Lomakkeeseen kirjattava palaute muodostaa 30 % kurssin arvosanasta. Ohjaajan tulee siis tutustua jo jakson alussa arvioinnin tapaan ja kriteeristöön. Opiskelijan henkilökohtaisten oppimistavoitteiden toteutumista arvioivaa ja pohtivaa keskustelua on hyvä käydä ohjauskeskusteluissa koko harjoittelun ajan. Tällöin palautekeskustelun teemat ovat olleet esillä aiemminkin, eivätkä tule uusina esille ainoastaan tässä yhdessä keskustelussa, jossa palautelomake täytetään. 4.2 Ohjauskeskustelu ja ohjauskeskusteluun valmistautuminen Ohjauskeskusteluissa käydään läpi sosiaalityöhön liittyviä kysymyksiä kuten työpaikan organisaatiota, lainsäädäntöä, eettisiä periaatteita, käytettäviä työmenetelmiä sekä sosiaalityön tietoperustaa tieteellisen, tutkimuksellisen ja käytännöllisen tiedon näkökulmista. Opiskelija ja ohjaaja sopivat käytännön jakson alussa ohjauskeskusteluajat ja alustavat teemat. Opiskelijalla on aktiivinen rooli ohjauskeskusteluissa ja häntä itseään kiinnostavien teemojen esille nostamisessa. Ohjauskeskusteluissa voidaan siis käsitellä myös sovittujen teemojen lisäksi käytännön jakson aikana esille tulleita asioita työnohjauksellisesti. Opiskelijan olisi hyvä informoida ohjaajaansa ennen ohjauskeskustelua siitä, mitä asioita hän haluaa nostaa keskusteluun. Näin myös ohjaaja voi valmistautua ohjaustapaamisiin. Alkukeskustelussa opiskelijan ja ohjaajan tulee käydä läpi kunkin osapuolen odotukset ja tavoitteet käytännön jaksolle, siinä sovitaan käytännön jakson sisällöstä (mm. itsenäisen työn määrästä, siihen portaittain siirtymisestä, työnjaosta, vastuista, työparityöskentelystä), ohjauksen järjestämisestä ja oppimistehtävien toteuttamismahdollisuuksista sekä otetaan alustavasti esille arviointiin liittyviä kysymyksiä. Käytännön jakson aikana tulee järjestää yksi sellainen ohjauskeskustelu, jossa on ohjaava opettaja mukana. Jakson alussa kannattaa heti keskustella ohjaajan kanssa siitä, mikä ajankohta tällä yhteiselle tapaamiselle olisi sopivin. Erityisesti silloin, mikäli käytännön jakson paikassa ei ole ollut aikaisemmin sosiaalityön opiskelijaa, olisi ohjauskeskustelu hyvä järjestää käytännön jakson alussa. Muutoin kannattaa miettiä olisiko ns. väliarviointi tai käytännön jakson lopussa käytävä keskustelu parempi. Keskusteluun tulee varata aikaa 1-1,5 tuntia. Keskustelu voidaan järjestää puhelinneuvotteluna tai internetpohjaisen Adobe Connect Pro-yhteyden/Skype-puhelun kautta tai videoyhteysneuvotteluna. Itä-Suomen yliopistolla on tälle erikseen varatut virtuaaliset neuvotteluhuoneet. Keskustelutavasta kannattaa sopia jo käytännön jakson alussa ja yliopiston ohjaavat opettajat neuvovat tarvittaessa ohjelmien käytössä.

18 18 Käytännön jakson edetessä ohjauskeskusteluissa käydään työnohjauksellisten ja eri teemoihin liittyvien keskustelujen ohella väliarviointi vähintään kerran jakson aikana. Tuolloin tarkastellaan opiskelijan suunnitelman/ käytännön jakson yleisten tavoitteiden toteutumista sekä sitä, mihin erityisesti tulee kiinnittää huomiota jakson tulevien viikkojen aikana. Käytännön jakson loppukeskustelussa arvioidaan tavoitteiden toteutumista. Loppukeskustelun keskeinen merkitys on kokemusten yhteen kokoaminen ja palautteen antaminen sekä opiskelijalle että ohjaajalle. Loppukeskustelua varten opiskelija ja ohjaaja kirjoittavat toisilleen lyhyen palautteen käytännön jaksosta. Palautteen antaminen on pääosin dialogista ja keskustelun kautta rakentuvaa, mutta käytännön jakson lopussa tulee antaa myös kirjallista palautetta. Opiskelija arvioi omaa oppimistaan oppimistehtävissä. Käytännön jakson ohjaaja arvioi opiskelijan ammatillisten valmiuksien kehittymistä, esim. vastuullisuutta työtehtävissä, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, dokumentointitaitoja, sosiaalityön eettisten periaatteiden sisäistämistä ja kykyä itsereflektioon. Arvioinnin pohjana voi käyttää käytännön jaksolle asetettuja tavoitteita. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös opiskelijan tiedonhallinnan taitoihin. Siihen, että hän pystyy omaksumaan ja käyttämään sosiaalityöhön liittyvää tietoperustaa laajaalaisesti ja kriittisesti sekä tuottaa tietoa monipuolisesti sosiaalityöstä eri tarpeisiin (kehittävä työote, tieteellinen kirjoittaminen ja argumentaatio sekä asiakastyön dokumentointi). Palautetta on hyvä antaa opiskelijalle koko käytännön jakson ajan. Virallinen yhteenveto ja palaute annetaan kirjallisesti opiskelijalle käytännön jakson lopussa palautelomakkeen avulla. Kirjallinen palaute muodostaa 30 % opintojakson arvosanasta. Kirjallinen palautelomake on puolistrukturoitu palautekeskustelun tuki, jossa olennaisessa osassa ovat opiskelijan tavoitteet ja oppimisprosessi. Lomakkeen täyttämisessä tärkeintä on aito ja rehellinen palaute, joka tukee opiskelijan ammatillista kasvua ja samalla ohjaajan kehittymistä ohjaustehtävässään. Yliopiston ohjaavat opettajat ovat tarvittaessa apuna, jos kurssin arvioinnista, palautelomakkeen täyttämisestä tai yleisemmin ohjauskeskusteluista tai ohjauksen sujumisesta haluaa kysyä tai keskustella käytännön jakson aikana. 4.3 Ohjauksen keinot ja tyylit Ohjaus perustuu yleisiin vuorovaikutuksen peruskeinoihin:

19 19 Tukeminen Oppimistyylien tunnistaminen Kuunteleminen Kysyminen Ei-tietäminen Ohjauksen keinoja Vastauksen siirtäminen Neuvominen Sanallisen ja sanattoman viestin antaminen Taukojen hyödyntäminen Kuva 1 Ohjauskeinoja Kuvassa 1 esitettyjen lisäksi ohjauskeinona voi käyttää myös kirjalliseen materiaaliin tutustumista ja sen käsittelyä yhdessä. Ohjaaja toimii välillä neuvojana, valmentajana, välillä taas emotionaalisena hyväksyvänä tukena esimerkiksi pohtiessa omia henkilökohtaisia tunteitaan ja asenteitaan. Ohjaajan tulee myös selkiyttää ja jäsentää työtä. Erilaiset tyylit toimivat eri ihmisten kanssa eri tavoin, joten opiskelijan oppimistyylien tunnistaminen on ohjauksen lähtökohtia. Johonkin ohjaustapaan jumittuminen voi pysäyttää opiskelijan oppimisen. Ohjaaja toimii joskus emotionaalisena tukena ja joskus mallina opiskelijan valmistautuessa itsenäisempään työskentelyyn. Ohjauksen keinot ja tyylit ovat oppimissuhdetta rakentavia toimintatapoja, joissa ohjaajan ja opiskelijan samankaltaisuudet ja erot, odotukset ja sopimukset kohtaavat. 4.4 Muutamia ohjauksen haastavia tilanteita ja ratkaisuehdotuksia Sosiaalityötä pidetään erityisenä vuorovaikutus- ja ihmissuhdeammattina, jossa käsitellään vastuullisesti vaikeita tilanteita ja mennään lähelle ihmisten yksityisyyttä. Tilannearvioiden ja tulkintojen tekeminen, tukimuotojen ja interventioiden päättäminen eivät myöskään ole emotionaalisesti helppoja asioita, joten sosiaalityössä edellytetään hyvää stressin sieto- ja käsittelykykyä.

20 20 Käytännön ohjaaja voi näin kohdata haastavia ohjaustilanteita, joissa hän joutuu keskustelemaan rehellisesti opiskelijan kanssa kokemuksista ja huomioistaan. Opiskelija saattaa esimerkiksi pelätä vaikeita asiakastilanteita, jolloin hän saattaa mennä lukkoon jännityksensä takia. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota erityistä osaamista vaativissa käytännön paikoissa, joissa opiskelijalta edellytetään vahvaa stressin sietokykyä. Tällöin ohjaajan kannattaa suunnitella ja strukturoida työtehtäviä, keskustella opiskelijan tuntemuksista, antaa opiskelijan seurata aluksi työtä, olla tukena työtilanteessa, antaa opiskelijan aloittaa helpommilla tapauksilla, seurata opiskelijan työtä ja antaa myönteistä palautetta tälle. Opiskelija saattaa joskus olla kaikkitietävä ja kokenut ammattilainen, joka tuo esiin omaa tietämystään ja osaamistaan. Hän saattaa myös omatoimisesti osallistua sellaiseen, mikä ei hänelle kuulu. Hän ei välttämättä tällöin tunnista omaa osaamistaan ja liioittelee sitä aiemman työkokemuksensa perusteella. Opiskelija ei tällöin osaa asettua opiskelijan rooliin. Ohjaajan kannattaa tällöin aluksi keskustella ja sopia opiskelijan kanssa selvä vastuunjako ja sopia roolit itsenäiseen ja ohjattuun työskentelyyn. Tavoitekeskustelu on tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. Ohjaajan kannattaa keskustella myös opiskelijan käytöksestä ja työelämävalmiuksista osana ohjauskeskusteluja. Ohjaajalle voi myös ilmetä, että opiskelija ei noudata organisaatioon ohjeita. Tämä saattaa suhtautua välinpitämättömästi salassapitovelvollisuuteen, joka sitoo tätä vahvasti, tai ei esimerkiksi tule ajoissa töihin. Sosiaalityössä myös siisti asiakastilanteisiin sopiva pukeutuminen on tärkeä osa vuorovaikutustyötä. Ohjaajan kannattaa puuttua tällaiseen heti keskustelemalla ja säännöistä sopimalla. Ohjaajan tulee olla myös tiukka tarvittaessa. Opiskelijan puheesta voi myös käydä ilmi, että hän on käytännön jaksolla vain kun muuta ei ole eli hänellä ei ole tarvittavaa oppimismotivaatiota. Opiskelija saattaa kyseenalaistaa opintonsa ja niiden sopivuuden käytännön työhön. Tällöin ohjauskeskustelussa kannattaa keskustella rehellisesti ja mahdollisimman pian opiskelijan kiinnostuksen kohteista ja motivaatiosta. Keskustelussa kannattaa pohtia, onko opiskelijalla niin paljon muuta elämässään, että hän ei pysty keskittymään käytännön jaksoon. Opiskelijan asenteesta ei tule loukkaantua, vaan keskustelua kannattaa tarvittaessa jatkaa esimerkiksi yliopiston ohjaavan opettajan kanssa yhdessä. Opiskelija voi myös kokea, että ohjaaja ei ymmärrä häntä, on leipääntynyt työhönsä, tai että ohjaaja ajattelee, että hän ei osaa mitään. Tilanteeseen voi olla monia syitä, esimerkiksi ristiriitainen kokemus arkityön kasaantumisesta vaativan ohjauksen keskellä tai myös ohjaajan kokemattomuus. Opiskelijalle ohjauskokemus on ensiarvoisen tärkeä osa ammatillista kasvua, joten ohjaajan tulee pystyä tukemaan ohjaustaidoillaan opiskelijaa tässä prosessissa. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä yliopiston ohjaavaan opettajaan ja selvittää yhteisessä keskustelussa, miten tilanne ratkeaisi kaikkien kannalta oikein. Itä- Suomen yliopiston opetussosiaalikeskusten verkostolle järjestetään myös säännöllisesti maksutonta Ohjaajaksi sosiaalialalle -koulutusta, millä pyritään tukemaan organisaatioita opiskelijoiden ohjauksessa. Opintojakson tavoitteisiin kuuluu itsenäiseen työhön valmentautuminen, joten haastavissa tilanteissa voidaan joutua keskustelemaan työtehtävien vaihtamisesta ja lopulta myös käytännön jakson keskeyttämisestä. Vaikeissa haastavissa tilanteissa, joissa opiskelijan oppimisprosessi ei edisty, tulee aina keskustella yliopiston ohjaavan opettajan kanssa,

21 21 koska yliopiston opintojaksojen suorittamisella hyväksytysti on myös omat vaatimuksensa. Jakson keskeyttäminen voi olla joskus eduksi, mutta siihen ei pyritä ensisijaisesti. Opintojakson alussa pyritään aina ensin valitsemaan opiskelijalle sopiva työpaikka ja mitoittamaan työtehtävät opiskelijan osaamisen ja oppimistavoitteiden mukaisesti. Käytännön jakson aikana pyritään keskustelemaan ohjauksellisesti ja opiskelijaa motivoiden opiskelijan tavoitteiden toteutumisesta ja käytännön jakson edistymisestä. Vaikeassa ristiriitatilanteessa järjestetään ensisijaisesti aina ohjauskeskustelu opiskelijan, ohjaajan ja yliopiston ohjaavan opettajan kesken, jossa keskustellaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti opiskelijan tavoitteista ja oppimisen edistymisen esteistä ketään syyllistämättä. Käytännön jakso voidaan kuitenkin tarvittaessa keskeyttää opiskelijan tai käytännön ohjaajan halusta. Opiskelijalla on myös mahdollisuus vaihtaa käytännön jakson työpaikkaa tai työtehtäviä hänen tavoitteisiinsa sopivammaksi. Tällöin jakso ensimmäisessä työpaikassa keskeytetään, opiskelijan suorittama työaika ensimmäisessä työpaikassa lasketaan ja opiskelija aloittaa uudessa työpaikassa. Harjoittelusopimus ja suunnitelma tulee tällöin tehdä uudestaan.

22 22 5 OPINTOJAKSON ARVIOINTI 5.1 Opintojakson numeerinen arviointi Sosiaalityön käytäntö 3 numeerinen arviointi (arviointiskaala 1-5) perustuu siis: opiskelijan ja ohjaajan yhteiselle tavoitearvioinnille, joka alkaa heti käytännön jakson alussa (dokumentoidaan lopulta palautelomakkeella, 30 % kurssin arvosanasta) sekä yliopiston ohjaavan opettajan tekemälle opiskelijan oppimistehtävän prosessiarvioinnille (70 %): Arviointitapa: Kriteerit: Tuotos: Arvioija: Osuus: Prosessi Käytäntöportfolion seuranta ja loppuarviointi Kehittämistehtävän suunnittelu ja toteutus Käytäntöportfolio Kehittämistehtävä Yliopistoopettaja 70 % Tavoite Opiskelijan omat tavoitteet Ammatillisen toimintaympäristön tavoitteet Yhteiskunnan ja työyhteisön vaatimukset Palautelomake Opiskelija Käytännön ohjaaja 30 % Sosiaalityön käytäntö 3 -kurssi on merkittävä osa syventäviä tieteelliseen ja ammatilliseen pätevyyteen valmistavia opintoja. Yliopiston opintoarviointia koskevan ohjeistuksen perusteella alinta hyväksyttyä arvosanaa 1 vastaa 50 %:n hallinnan osoittaminen kurssin tietosisällöstä tai sitä vastaavasta asiakokonaisuudesta (opinto-opas, luku 8.5). Tästä syystä SK3-kurssilla pyritään keskustelemaan ohjauksellisesti opiskelijan tavoitteiden toteutumisesta, käytännön jakson edistymisestä, kurssin keskeyttämisestä ja suorittamisen siirtämisestä ennen hylätyn arvosanan antamista. Käytännön jakso voidaan keskeyttää opiskelijan, käytännön ohjaajan tai yliopiston ohjaavan opettajan toimesta tarpeen mukaan. Katso lisää edellisestä luvusta 4.6. Yliopiston ohjaava opettaja arvioi arvosanassa opiskelijan oppimistehtävää opintojakson päätavoitteiden mukaan laadituilla arviointikriteereillä (ks. seuraava luku 5.2). Hän voi osallistua ohjaajana opiskelijan, käytännön ohjaajan kanssa ohjauskeskusteluun, mutta palautelomakkeen laativat aina opiskelija ja käytännön ohjaaja kirjallisena dokumenttina ohjauskeskustelun perusteella. Palautelomake jäsentää palautteen antoa kurssilla. Se on tarkoitettu ohjaamaan keskustelua ja tekemään näkyväksi opiskelijan tavoitteiden toteutumista käytännön jakson aikana. Palautelomake perustuu opiskelijan ja ohjaajan väliseen dialogiin. Opiskelija arvioi omaa oppimistaan ennen kaikkea oman ammatillisen kasvunsa näkökulmasta. Käytännön jakson ohjaaja arvioi muun muassa opiskelijan ammatillisten valmiuksien kehittymistä, esim. vastuullisuutta työtehtävissä, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, dokumentointitaitoja, sosiaalityön eettisten periaatteiden sisäistämistä ja kykyä itsereflektioon. Arvioinnin poh-

23 23 jana tulee käyttää harjoittelusuunnitelmassa käytännön jaksolle asetettuja tavoitteita, joiden toteutumista ohjaaja ja opiskelija yhdessä pohtivat. Palautekeskustelulomake palautetaan Moodle-kurssille. 5.2 Arviointikriteerit Tavoitearviointi (30 %): -opiskelijan omat tavoitteet ja oppimisprosessi -ohjaajan ja opiskelijan yhteinen ehdotus arvosanaksi Dokumentoidaan palautekeskustelulomakkeessa (liite 3) Prosessiarviointi (70 %) -opiskelijan oppimistehtävän arviointi yliopiston ohjaavan opettajan tekemänä arviointikriteerien perusteella: Käytäntöportfolion arviointikriteerit (liite 1) Kehittämistehtävän arviointikriteerit (liite 2)

24 24 6 LOPUKSI Käytäntö 3 on merkittävä osa sosiaalityön syventävän vaiheen opiskelua. Tähän oppaaseen on koottu opintojakson tavoitteita, sisältöjä ja ohjeita ja niitä on pyritty esittelemään niin, että ne valaisevat opintojakson kokonaisuutta sekä opiskelijalle että käytännön ohjaajalle. Yksityiskohtaisten ohjeiden ja kriteerien taakse ei kuitenkaan pitäisi hukkua käytännönopetuksen tärkein tehtävä: se, että opiskelija kykenee kehittämään itsenäistä työotettaan ja omaa ammatillista identiteettiään käytännön sosiaalityössä. Harjoittelujaksolla saadut oppimiskokemukset kantavat pitkälle ja antavat eväitä itsenäisen työuran alkuun. Tämä tavoite mielessä pitäen, toivotamme kaikille käytännön jakson osapuolille innostavaa yhdessä oppimisen matkaa!

25 25 Liite 1 Käytäntöportfolion arviointikriteerit Hylätty/Täydennettävä Portfolio on toteutettu kaikilta osiltaan puutteellisesti, tieteellinen argumentointi puuttuu ja oman oppimisen arviointi on kaikilta osiltaan heikkoa ja pintapuolista. Arvosana 1 Portfoliossa on pääosin kaikki vaaditut luvut, mutta niiden toteutus on välttävää. Oman oppimisen arviointi on välttävää. Opiskelija ei ole dokumentoinut käyttämäänsä aineiston valikointia, koontia ja analysointia. Osatehtävien toteutuksen kuvaus on sisällöllisesti puutteellista ja tieteellinen argumentointi on välttävää: mielipiteitä tai väitteitä perustellaan vain harvoin aiemman tutkimuksen avulla käytettyjä termejä tai käsitteitä selitetään puutteellisesti lähdeviitteitä on käytetty vain vähän tai ei lainkaan Arvosana 2 Portfoliossa on kaikki vaaditut osat. Oman oppimisen arviointi on kaikilta osin tyydyttävää. Opiskelija on dokumentoinut käyttämänsä aineiston valikointia, koontia ja analysointia tyydyttävästi. Osatehtävien toteutus ovat sisällöllisesti asiallista ja tyydyttävää. Tehtävien toteutuksen kuvaukset ovat kuitenkin jossakin määrin puutteellisia ja tyydyttävästi argumentoituja. Portfolion tieteellinen argumentointi on tyydyttävää: opiskelija esittää väitteitä, joita hän perustelee jossakin määrin tieteellisillä lähteillä. käytettyjä termejä tai käsitteitä selitetään tyydyttävästi. lähdeviitteiden käyttö on puutteellista. Arvosana 3 Portfoliossa on kaikki vaaditut osat. Oman oppimisen arviointi on perusteellista ja hyvää. Opiskelija on dokumentoinut johdonmukaisesti käyttämänsä aineiston valikointia, koontia ja analysointia. Osatehtävien toteutuksen kuvaus on johdonmukaista ja sisällöllisesti kattavaa. Opiskelija on myös pohtinut osatehtäviä oppimisen näkökulmasta. Portfolion tieteellinen argumentointi on hyvää: opiskelija esittää väitteitä, joita hän perustelee lähes aina aiempaan tutkimukseen nojautuen käytetyt termit tai käsitteet selitetään melko kattavasti. lähdeviitteitä käyttö on jossakin määrin horjuvaa (esim. käytetään jonkin verran toisen käden lähteitä, pintapuolista aineistoa (esim. esitteitä) ja oppikirjamaisia lähteitä). Lähdeviittauskäytännössä on lieviä epäjohdonmukaisuuksia.