RAKENTAVIA AJATUKSIA YMPÄRISTÖSTÄ

Transkriptio

1 Artikkeli liittyy Hämeen rakennetun ympäristön tulevaisuutta pohtivaan työhön, jonka tulokset julkaistaan vuonna 2006 Hämeen arkkitehtuuripoliittisena ohjelmana. Hämeen alueellinen ohjelma linkittyy valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymään Suomen arkkitehtuuripolitiikkaan ja sitä valmistelee Hämeen arkkitehdit SAFA. Häme-SAFA on Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n paikallisosto Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Artikkeli on toimitettu kahden vuonna 2005 järjestetyn keskustelutilaisuuden pohjalta. Lisätietoja: RAKENTAVIA AJATUKSIA YMPÄRISTÖSTÄ Toimittaneet Seppo Markku ja Minna Seppänen Lahtea ja muuta Hämettä rakennetaan kiihtyvään tahtiin. Häme on osa pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriä, mikä näkyy rakentamisen määrässä, laadussa, nopeudessa ja mittakaavassa. Miljöön visuaalisen, sosiaalisen, toiminnallisen ja kulttuurisen kehityksen hallitsemiseksi tarvitsemme hyvää suunnittelua ja yhteisiä tavoitteita. Hämeen arkkitehdit kutsuvat kaikkia visuaalisista taiteista kiinnostuneita ja ympäristöstään välittäviä tahoja mukaan avoimeen keskusteluun: millaista ympäristöä haluamme Hämeeseen tulevaisuudessa ja miten sen teemme? RAKENTAMINEN JA MAISEMA Kotimaisessa elokuvassa ja kuvataiteessa hämäläinen maisema edustaa hyvää ja syvää suomalaisuutta. Kun hämäläisen maiseman visuaalisuudella on näin suuri merkitys osana kansallista identiteettiä, miksei se olisi arvostettu osa tämänkin päivän ympäristöä. Suomen ja Hämeen vanhinta maankamaraa ovat Salpausselät ja niihin liittyvät harjut. Näiden ja läheisten vesistöjen liepeiltä alkoi tuhansia vuosia jatkunut ihmisen vaikutus maisemassa. Esiisämme muokkasivat pehmeät maat pelloksi ja jättivät kivikkoiset kasvamaan metsää. Rakentamiselle haettiin ihmiselle suotuisimmat paikat: harjujen ja moreenimäkien kupeessa istuvat luontevasti niin kartanot kuin torpatkin. Entisaikain Hämeessä rakennettiin maiseman ehdoilla. Ymmärrys maiseman rakenteista, ekologisista prosesseista ja visuaalisista ominaisuuksista on hyvän rakentamisen tärkeä lähtökohta. Hämäläisessä rakentamisessa ja sen laadullisessa kehittämisessä maisema on sen suurimpia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden haaste on, miten maisema entistä painokkaammin otetaan visuaaliseksi elementiksi kaupunkisuunnittelussa ja rakentamisessa. Olohuoneen sohvakaluston voi vaihtaa koska tahansa, mutta ikkunasta avautuva maisema on ja pysyy.

2 PITKÄT JUURET JA HIDAS KASVU Hämäläinen ympäristö on täynnä silmin havaittavia merkkejä menneistä ajoista. Rakennuskulttuuri, sen pitkät juuret ja hidas vuosisatainen kasvu on perusta sille, mitä Hämeessä rakennamme nyt. Menneiltä sukupolvilta olemme saaneet perinnöksi pienipiirteisen ja monimuotoisen miljöön, joka on inhimillinen ja puhutteleva. Keskiaikaisen kirkon kiviseinä mykistää, ja monen sukupolven matalaksi astuma kynnys tuo jatkuvuuden tunteen. Liki mahdottomalta sen sijaan tuntuu kuvitella, mikä on se 2000-luvun alussa tehty lahtelainen tai forssalainen tai rakennus, jonka seinää joku 500 vuoden kuluttua hiljentyen tuijottaa. Visuaalisen ympäristön luomisessa olemmekin joka päivä suurien haasteiden edessä: miten saamme rakennukset kestämään säitä ja aikaa, miten taata niiden käyttökelpoisuus vielä aikojenkin päästä, miten tuottaa niin suurta kauneutta, että se kestää seuraavienkin sukupolvien katseet. Teollisuuden ja kaupan kehittyminen ovat kiihdyttäneet kaupunki- ja maaseututaajamien uusiutumista. Yhteiskunnan rakenteellisten muutosten myötä alueen omaleimaiset ja paikalliset piirteet ovat hämärtyneet Hämeessäkin. Puutalomiljöitä on kadonnut tehokkaamman rakentamisen alta, ja osa kirkonkylien raiteista on muuttunut tunnistamattomiksi asfalttikentiksi. Väestön siirtyminen maaseudulta taajamiin edistää omalta osaltaan rakennetun ympäristön kehitystä: kaupungeissa rakentaminen vilkastuu ja maaseudulla hidastuu. Rakennusperintö: lähtökohta nykyrakentamiselle. Lahti, Hauho, Lammi. Valokuvat Seppo Markku, Minna Seppänen.

3 NOPEAT AUTOT JA TALOT Tänä päivänä rakentaminen muuttaa Hämeen maisemaa nopeasti ja joskus rajusti. Vilkkainta rakentaminen on Lahden ja Hämeenlinnan kaltaisissa, moottoriteiden ja nopeiden ratojen varten sijoittuvissa kaupungeissa. Rakentamiskäyttöön otettavasta uudesta maapinta-alasta suurin osa menee asuntorakentamiseen, joka tiivistää taajamia ja laajentaa niitä. Rakennetun ympäristön näkyvimmät nopeat muutokset sijoittuvat taajamien laidoille, liikenneväylien varteen. Hypermarkettien ja megavarastojen maailma mullistaa hämäläistä miljöökuvaa. Jos ympäristö näissä jää viimeistelemättä, on järkkymisen vaara ilmeinen niin maisemakuvassa kuin ihmismielessäkin.

4 Liikenneyhteyksillä on tänä päivänä yhä suurempi rooli rakennetun ympäristön kehityksessä. Merkillepantavaa Hämeessä on yhä tiiviimpi nivoutuminen osaksi pääkaupunkiseutua. Tunti vain mentiinpä Helsinkiin sitten Hämeenlinnasta tai Lahdesta. Oikoradat ja moottoritiet muuttavat myös elämäntapaa ja käsityksiä rakentamisesta. Kun tänään valitsen talon eilen postiluukusta tulleesta kuvastosta, voin muuttaa uuteen kotiin jo huomenna. ONKO HÄMÄLÄISTÄ RAKENTAMISTA OLEMASSA? Mittakaava: rakentamisen koko suurenee, samoin muutokset maisemassa. Janakkala. Valokuva Hämeen liitto / Lentokuva Vallas. Agraarin ajan Suomessa maaseudun rakennuskanta oli alueellisesti monimuotoista: pohjalaiset, hämäläiset ja karjalaiset talotyypit poikkesivat toisistaan. Rakennuksista ja niiden tyylistä saattoi tehdä päätelmiä maakunnan vauraudesta, asukkaiden arvostuksista ja heidän yhteyksistään ulkomaailmaan. Uudemmalla ajalla ja erityisesti kaupungeissa alueelliset piirteet väistyivät, ja kansainväliset rakennustyylit levisivät kaikkialle maahamme. Kansainväliset suuntaukset loivenivat luonnon ja ilmaston erityispiirteistä johtuen, ja paikalliset rakennustavat ja tyylit muuntuivat suomalaiseksi arkkitehtuuriksi. Esimerkiksi sotien jälkeisellä ajalla rakennuskanta uusiutui ja samanlaistui kaikkialla Suomessa. Paikalliset piirteet säilyivät vanhassa olevassa ympäristössä, mutta uudisrakentaminen oli arkkitehtuuriltaan samanlaista joka puolella maatamme. Hämäläisiä umpipihoja lakattiin rakentamista, ja jälleenrakennuskauden puolitoistakerroksiset talot valtasivat niin kaupunkien omakotialueet kuin maaseudunkin. Nyt elämme aikaa, jolloin tyylien ominaisuudet kopioituvat ilman suurempaa soveltamista kansallisiin tai paikallisiin perinteisiin. Alppimaisemien käkikellotalot ovat jo pois muodista, mutta espanjalaiset holvikaaret ihastuttavat omakotirakentajia edelleen. Valmistalotuotannossa on suosiossa kartanotyyli, joka myy mielikuvilla vauraasta ja romanttisesta elämästä. Arkkitehtuurin ja rakentamisen toivoisi palaavan palvelemaan kauan kadoksissa ollutta pientä ja tavallista

5 ihmistä yksinkertaisine asumis- ja toimintatarpeineen. Linnoissa kreivien emme voi kaikki asua. Voisimmeko sen sijaan luoda uuden ajan jatkumoa esimerkiksi hämäläiselle talonpoikais- tai puukaupunkirakentamiselle? Näinä aikoina tuntuu vaikealta nähdä hämäläisyyden sinänsä synnyttävän jotain modernia paikallista rakentamistapaa tai tyyliä. Rakentaminen saa yhä enemmän ylikansallisia piirteitä, paikallinen omaleimaisuus on vaarassa kadota. Valmistalotehtaat ja yhä suurempiin yksiköihin keskittyvä rakennusteollisuus tekee toiveesta absurdin. Vai tekeekö sittenkään? Paikallinen Oulun koulun arkkitehtuurityyli syntyi vain pari vuosikymmentä sitten. Voisiko rakennusalan toimijoiden paikallinen yhteistyö ja verkottuminen synnyttää Hämeessä uusia tapoja toimia, ajatella, suunnitella ja rakentaa? Voisiko tulevaisuuden omakotirakentaja tai muu rakennuttaja olla niin itsetuntoisen vaativa, että haluaisi paikalle suunnitellun ja paikalla rakennetun talon, jossa näkyy ajan ja paikan henki. Luonteva tapa kehittää rakennetun ympäristön paikallisia piirteitä on oman seudun ammattilaisten suosiminen rakentamisessa. Oman ympäristönsä hyvin tuntevalla suunnittelijalla ja rakentajalla on paremmat edellytykset onnistua kuin kaukaa ostetulla tuntemattomalla tekijällä. Paikallinen tekijä kantaa myös vastuunsa varmemmin, koska ammatillista mainetta ei ole varaa menettää huonoilla töillä. HYVÄ RAKENNETTU YMPÄRISTÖ Hämeen kaupungit ovat pieniä, historialtaan ja visuaaliselta olemukseltaan kukin omanlaisiaan: vanha Hämeenlinna huokuu kulttuuripiirteitä, nuori Lahti puhkuu kehityshakuisuutta. Jokainen kaupunki tai taajama voikin olla rakennettuna ympäristönä hyvä aivan omista, paikallisista lähtökohdistaan. Viihtyisimmät ja viehkeimmät miljööt ovat kuitenkin usein ajallisesti pitkän kehityksen tulos. Tällaisia ovat esimerkiksi Hämeen vanhat kylät ja kirkonkylät. Hyvä rakennettu ympäristö on aina monen asian summa. Oman aikamme auttamaton vaikeus on, että joudumme nopeasti ja kerralla luomaan kokonaan uusia ympäristöjä: kaupunginosia, kauppakeskuksia, työpaikka-alueita. Haaste on valtava: suunnittelun ja rakentamisen prosessit ovat kokonaisuudessaan monimutkaiset ja moniulotteiset, ketjun jokainen lenkki on tärkeä. Tärkeä on myös rakennetun ympäristön toiminnallisten, fyysisten ja inhimillisten osien tasapaino. Meillä jokaisella on muistikuvia rakennuksista ja ympäristöistä, joiden syntyprosessissa esim. arkkitehtuuri, ilmastointi, sähköistys, työmaasovellutus, rakennetekniikka, liikenneratkaisut tai lumen auraus on painottunut muiden osa-alueiden kustannuksella. Tällaiset kohteet ovat tavalla tai toisella epämiellyttäviä. Hyvä esimerkki yhden asian ympäristöistä ovat markettikeskittymät, joissa rakentamista ovat ohjanneet yksinomaan kaupallisen toiminnan ehdot.

6 Yksittäisen uuden rakennuksen osalta kysymys hyvästä on hieman toisenlainen. Toisin kuin miljöö, on rakennus tehtykin ehkä vain yhtä tarkoitusta ja yhtä käyttäjäjoukkoa varten. Tällöin jää tilaa sille, mitä kutsumme arkkitehtuuriksi ja jonka on mahdollista syntyä taiteellisia elementtejä sisältävän luomisprosessin tuloksena. Esimerkiksi uusi kirkkorakennus voi rakennustaiteellisena luomuksena olla kohtuullisen vilpittömästi yhden arkkitehdin kynästä. Vaikka miljöön synty onkin toivottamalta tuntuvan monimutkainen prosessi, olisi nykyiseen kaupunki- ja taajamarakentamiseen syytä perätä nykyisiä käytäntöjä suurempaa painoarvoa arkkitehtoniselle laadulle. Ilman tinkimättömiä kaupunkirakennustaiteellisia pyrkimyksiä ei olisi olemassa Rooman foorumeita tai Helsingin Esplanadia. Identiteetti: rakennettuun ympäristöön muodostuu symboleita. Lahti Valokuvat Seppo Markku.

7 OIKEA AIKA VAIKUTTAA ON JOKA PÄIVÄ Omasta näkökulmastamme Hämeen pikkukaupungit ja kirkonkylät ovat yhtä tärkeitä rakennettuja ympäristöjä kuin maailman suuret kaupungit. Niiden tulevaisuuden suuria linjoja rakennetaan kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun prosesseissa, joihin liittyy paljon monialaista suunnittelua, poliittista päätöksentekoa ja vuoropuhelua kaikkien asiasta kiinnostuneiden kesken. Yksinkertaisia eivät ole myöskään yksittäisten kohteiden suunnittelu- ja rakentamisprosessit. Meillä jokaisella on joskus elämämme aikana mahdollisuus jollakin tavalla vaikuttaa rakennetun ympäristön kehitykseen: jo seinän maalaaminen on ympäristöteko. Olipa kyse sitten suuren tai pienen miljöön hoitamisesta, kehittämisestä tai synnyttämisestä, on hämäläisillä paljon opeteltavaa aidon vuorovaikutuksen järjestämisessä. Meidän pitää oppia puhumaan, kuuntelemaan, keskustelemaan, muodostamaan mielipiteitä ja vaatimaan parempaa ympäristöä. Parannettavaa on myös niissä ympäristösuunnitelmia havainnollistavissa aineistoissa, joiden pohjalta keskustelua käydään. Muutama vuosi sitten uudistuneen maankäyttö- ja rakennuslain henki on hyvän rakennetun ympäristön kannalta oikean suuntainen: vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille ja päätöksenteko sinne missä rakennetaankin eli paikalliselle tasolle. Arkkitehdin rooli näissä rakennetun ympäristön prosesseissa on olla paikan hengen tulkkina, kansalaisten kynänä ja yhteisyöprosessin rakentajana omasta rakennustaiteeseen liittyvästä ammattitaidosta ja asiantuntemuksesta piiruakaan tinkimättä.