Sisällys. Rohtorosmariini Rohtosamettikukka Lisätietoa Liitteet I Yrttiviljely Korianteri Kultapiisku...

Transkriptio

1 Sisällys Lukijalle... 6 Korianteri Kultapiisku Rohtorosmariini Rohtosamettikukka Lisätietoa Liitteet I Yrttiviljely... 9 Kumina Rohtotulikukka Käsitteet Yrttiviljelyn merkitys...10 Lehtosinilatva Rohtovirmajuuri Hakemisto Yrttiviljelyn edellytykset...11 Lipstikka eli liperi Ruohosipuli eli ruoholaukka Yrttien tuotantoketjut...14 Maarianheinät Ryytisalvia Sato ja laatu yrttituotannossa...16 Maurinkiiltomalva Saksankirveli Maustebasilika Siankärsämö I I Viljeltävät yrtit...19 Maustefenkoli Sinapit Aaprottimaruna eli aaprotti...20 Maustekirveli Sitruunamelissa Ahoniittyhumala...24 Maustemeirami Suvikynteli Amerikanginseng...27 Mintut Takiaiset Apilat Mustuvapaju Tilli Etelänarnikki Mäkikuisma Timjami eli tarha-ajuruoho Euroopanalppitähti...39 Mäkimeirami Tummarusokki Hapro Nokkonen Tuoksuampiaisyrtti Humala Nukkahorsma Tuoksusimake Iisoppi Oopiumiunikko Tyrni Kamomillasaunio...54 Persilja Tähkälaventeli Kangasajuruoho Pohjanruusujuuri Veripeippi Kaunopunahattu Poimulehdet Voikukka Kehäkukka Pyöreälehtikihokki Vuorenkilvet Keltakatkero Rakuuna Väinönputki Kesäkynteli Ratamot Yrtti-iiso eli anisiiso Keto-orvokki Rohtomaraljuuri eli maraljuuri Kevätesikko Rohtonukula Koiruoho eli mali...88 Rohtopurasruoho eli kurkkuyrtti

2 Yrttiviljelyn merkitys Yrttien viljely on maataloutemme nuorin tulokas. Vaikka Suomessa on kautta aikojen harrastettu yrttikasvien puutarhaviljelyä, yrttiviljelyä on alettu tilastoida osana maataloutta vasta kolmen viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 1984 yrttiviljelyssä oli vain 101 hehtaaria maata. Vuosina viljelyala vaihteli jo :sta hehtaariin. Syinä yrttiviljelyn suosion kasvuun on lisääntynyt kiinnostus yrttien vaikutuksiin ja käyttöön. Perinnetietojen tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa yrttikasvien terveyttä edistävistä ja lääkinnällisistä vaikutuksista. Mauste- ja lääkeyrttien kasvava suosio houkuttelee viljelijöitä. Myös taloudelliset syyt pakottavat viljelijöitä etsimään uusia tulonlähteitä tuttujen kasvien rinnalle. Yhteiskunnassamme on siis muodostunut uusi yrttien kulutus- ja tuotantokulttuuri. Siitä kertovat miljoonat myydyt yrttisiemenpussit, markettien ruukkuyrttejä pursuavat hevi-osastot, keittiömestareiden maukkaat yrttireseptit sekä luontaistuotekauppojen yrttivalmisteiden suosio. Neljäsosa maailmalla kulutetuista kuminansiemenistä tuotetaan suomalaisilla tiloilla. Sadat tuhannet harrastajat hoitavat yrttikasveja kotipuutarhoissaan, sadat ammattipuutarhurit kasvattavat lehtimausteita sekä ruukkuyrttejä kasvihuoneissaan, ja lähes viljelijää tuottaa yrttejä avomaalla. Virallinen maatalouspolitiikka on tukenut yrttialan kehitystä. Vuosina eri tutkimus- ja kehittämisohjelmissa toteutettiin 143 yrttiviljelyyn liittyvää hanketta, joiden yhteenlaskettu rahallinen arvo oli miljoonaa euroa. Laajeneva kiinnostus yrttiviljelyä kohtaan asetti suuria paineita myös tutkimukselle. Erikoiskasvien viljelijät odottivat tarkkoja lajikohtaisia ohjeita talvehtimiseen, rikkaruohojen torjuntaan, koneistukseen ja lajikkeiden valintaan. Tiloilla mietittiin, miten käsitellä raaka-aineita. Millaisella jatkojalostuksella viljelyn kannattavuutta voitaisiin lisätä? Siemenfirmat tarjoilivat uppo-outojen yrttien siemeniä, ja kotipuutarhaviljelijät odottivat tietoa uusien lajien viljelyn onnistumisesta. Vuosien välisenä aikana MTT:n Mikkelin koeasemalla suoritettiin laajoja viljelykokeita, joiden avulla pyrittiin vastaamaan viljelijöiden kysymyksiin. Tässä kirjassa esitellään ensisijaisesti näitä kokemuksia ja näissä kokeissa saatuja viljelytuloksia. Kirjan varsinainen anti on sellaisten lajien viljelytulokset, joita ei ole koskaan aikaisemmin viljelty Suomessa. Kuva 2. MTT:n Mikkelin koeasemalla tutkitaan uutuusyrttien viljelyä. Yrttiviljelyn edellytykset Kuva 1. MTT:n Mikkelin koeasemalla kokeillaan viljellä piiankieltä. Yrttiviljely on kehittymässä yhä ammattimaisempaan suuntaan. Kun yrttiviljely leviää harrastajien parvekelaatikoista ammattiviljelijöiden kasvihuoneisiin, törmätään taloudellisiin kysymyksiin. Yrttimarkkinat ovat rajalliset, ja melko pieni määrä tuottajia pystyy tuottamaan suuren osan kulutetuista yrteistä. Ilmasto-olomme vaikeuttavat ja rajoittavat mausteyrttien tuotantoa, joka perinteisesti vaatii lämpöä. Suomessa menestyvät vain sellaiset yrtit, jotka kestävät viileää ilmastoa, joiden tuotantotekniikka voidaan koneellistaa täysin ja joilla on pysyvät markkinat. Tällaisia kasveja ovat kasvihuoneessa ja avomaalla viljeltävät tilli ja persilja, kasvihuoneissa tuotetut ruukkuyrtit, joiden tuotanto on lähes täysin automatisoitu, sekä koneellistettu kuminan viljely avomaalla. Ilmasto Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Se sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, missä talven pituus ja kylmyys rajoittavat kasvinviljelyä YRTTIVILJELYN EDELLYTYKSET

3 Kesäkynteli Satureja hortensis L. Tuntomerkit Kesäkynteli kuuluu huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae). Se on yksivuotinen nopeakasvuinen yrtti, jolla on kapeat ehytlaitaiset lehdet, karvaiset vanhemmiten punertavat varret ja pienet vaaleat tai lilanpunertavat kukat. Kasvi on pystykasvuinen, ja se kasvaa cm:n korkuiseksi (kuva 1). Kesäkynteli on kotoisin Mustanmeren ja Välimeren alueelta, missä se viihtyy kuivilla kivikkoisilla mäenrinteillä kalkkipitoisessa maaperässä. Näköislajit Kesäkyntelin sukulaislaji, monivuotinen talvikynteli (S. montana) (kuva 2) on sukulaistaan varpumaisempi, ja sen aromi on voimakkaampi. Talvikyntelin lehdet ovat tiheämmässä ja usein pienempiä kuin kesäkyntelin. Se ei talvehdi Suomessa avomaalla. Kasvin tieteellinen sukunimi Satureja viittaa kreikkalaisen mytologian satyyreihin, alempiarvoisiin luonnonjumaliin, jotka hallitsivat hedelmällisyyttä. Tästä johtuen kynteliä pidetään myös lemmenyrttinä. Kuva 3. Elokuun lopulla ennen kesäkyntelin korjuupäivää oli Kittilässä luvassa yöpakkasta peräti 9 C. Kun harso ei riittänyt suojaamaan kasveja kylmältä, kasvustoa kasteltiin koko yön ajan. Tämä sitkeä kesäkynteliyksilö selvisi hallayöstä jääkuoren alla. Kuva 2. Talvikynteliä kasvatetaan Unkarissa. Kuva 1. Kesäkyntelin tärkeimmät lajikkeet ovat Compacta (vas.) ja Aromata (oik.). Roomalaisille kynteli oli tärkeä pippurin edeltäjä. Rooman legioonat toivat kyntelin Englantiin, mistä se levisi Amerikkaan uudisasukkaiden mukana. Kynteliä on viljelty Pohjolan luostareiden yrttitarhoissa 1200-luvulta lähtien. Vaikuttavat aineet Kesäkyntelin lehdet ja kukinnot sisältävät haihtuvia öljyjä 0,15 0,33 % tuoreina ja 1 4 % kuivattuina, mutta varsi ei. Öljyn pääkomponentti on karvakroli, jonka pitoisuus haihtuvassa öljyssä on lajikkeesta riippuen %. Muita öljyn pääkomponentteja ovat 1,8-sineoli ja eugenoli. Kesäkyntelin viljelyä ja laatua on tutkittu Skotlannissa, jonka ilmasto-olosuhteet muistuttavat Suomen viileitä kesäoloja. Tutkimuksessa tuotettu kynteliöljy oli kemialliselta koostumukseltaan ja aistinvaraisesti vertailukelpoista Etelä-Euroopan maista hankittujen öljyjen kanssa. Skotlantilaisen kyntelin öljypitoisuus oli 1,5 % (vertailunäytteet 0,5 2,3 %) ja karvakrolipitoisuus 49,6 % (vertailunäytteet 36,7 56,9 %). Käyttö Lääkeaineena Kynteli ei ole rohdoskasvin maineessa. Se kuitenkin helpottaa ilmavaivoja ja edistää suolen toimintaa. Siksi sitä suositellaan raskaiden ruokien mausteeksi. Kynteliä käytetään limaa irrottavana yskänrohtona, sillä sen haihtuvan öljyn pääkomponenteilla on todistetusti antibakteerinen vaikutus. Ravintona Kynteliä voi käyttää meiramin tapaan esimerkiksi keitoissa, muhennoksissa ja vihannesten keitinliemissä. Yleisemmin se on kuitenkin makkara-, maksa-, veri-, lammas-, jauheliha- ja riistaruokien mauste. Kasvisruuista se sopii papu-, herne-, linssi-, kaali, sieni- ja perunaruokiin sekä salaatteihin ja piparjuurikastikkeisiin. Kynteli edistää ruuan sulamista ja poistaa rasvan makua. Ilmavaivoja lievittävän ominaisuutensa vuoksi sitä käytetään Keski-Euroopassa erityisesti 76 KESÄKYNTELI 77

4 herne- ja papuruokien mausteena. Saksaksi kyntelin nimi onkin Bohnenkraut eli papuyrtti. Englannissa kynteliä käytetään varsinkin murekkeiden maustamiseen. Yrtti on hyvä korvike pippurille ja suolalle, mistä tulee sen unkarinkielinen nimi borsfű, pippuriyrtti. Viljely Kasvupaikka Kesäkynteli kuuluu helpoimmin viljeltäviin yrtteihin. Vaikka se on kotoisin Välimeren alueelta, se viihtyy hyvin viileämmissäkin olosuhteissa (kuva 3). Kasvi on melko vaatimaton ja menestyy lähes millaisessa maassa tahansa. Aurinkoa se kuitenkin kaipaa. Kesäkyntelin viljelypaikaksi valitaan nopeasti lämpenevä, kuohkea maa. Sitä voi myös kasvattaa ikkunalla. Lajikkeet Euroopassa on pitkään viljelty paikallisia kesäkyntelikantoja, kuten saksalaista Einjähriges Blattia ja unkarilaista Budakalaszia. Viime vuosikymmeninä on jalostettu myös uusia lajikkeita, joiden öljypitoisuus on suurempi kuin vanhoilla paikallisilla kannoilla. Uusia lajikkeita ovat esimerkiksi tšekkiläinen Pikanta, itäsaksalainen Aromata, bulgarialainen Mestina, puolalainen Saturn ja uusimpana vuodelta 1997 saksalainen hyvin matala ja pallomainen lajike Compacta (taulukko 1). Suomessa tuotetun kyntelin laatu on hyvää, ja kasvi viihtyy jopa Pohjois-Pohjanmaan korkeudella. Taulukko 1. Uusia eurooppalaisia kesäkyntelilajikkeita Kuva 4. Kynteliä on kylvetty kaksi riviä harjulle. Lisäys Kesäkynteliä lisätään esikasvattamalla taimet tai suorakylvöllä. Talvikynteliä lisätään vain taimista. Siemenet. Kyntelin siemenet ovat pieniä; tuhannen siemenen paino on 0,4 0,7 g. Yhdessä grammassa on siis siementä. Itävyyslämpötila on C. Siemenet itävät 5 7 vuorokaudessa. Taimikasvatus. Taimikasvatuksessa kyntelin siemenet kylvetään potteihin toukokuussa, 2 3 siementä/potti (5 x 5 cm). Taimikasvatusaika on 4 5 viikkoa. Taimien istutustiheys on tasamaalla cm, kpl/m 2. Muovikate lisää satoa kylminä kesinä. Taimitarve on muovikatteessa 9 12 kpl/m ja harjussa 6 10 kpl/rivimetri. Lajike Jalostusmaa Korkeus, cm Öljypitoisuus, % Lehtien osuus kasvista, % Aromata Itä-Saksa , Saturn Puola , Compacta Saksa ,1 3, Kuva 5. Kynteliä korjataan muovilla peitetystä penkistä koneellisesti. Suorakylvö. Kesäkyntelin siemenet voidaan kylvää suorakylvönä toukokuun puolivälissä suoraan avomaalle, 1 2 sentin syvyyteen. Maan lämpötilan pitäisi olla 8 10 C. Riviväli on cm. Siemeniä tarvitaan aarille noin 80 g. Kylvö tehdään käsin tai rivikylvökoneella (Nibex). Harjuun kylvetään 2 riviä/harju (kuva 4). Hoito Lannoitus. Kyntelin ravinnevaatimus on keskinkertainen. Saksalaisten ohjeiden mukaan kg kuivaa kasvimassaa kuluttaa 3,2 kg typpeä, 1,2 kg fosforia ja 4,9 kg kaliumia. Jos kokonaissato on tn/ha, ravinnetarve on NPK = kg/ha. Luonnonmukaisessa viljelyssä kompostia suositellaan 2 4 kg/m 2 tai vastaava määrä Biolanin kanankakkaa. Rikkakasvien torjunta. Kynteli kitketään, harataan ja/tai liekitetään tarpeen mukaan. Tiheä kylvö estää rikkojen kasvua. Sato Sadonkorjuu Kynteli korjataan kerran kesässä. Jos yrttiä käytetään tuoreena jatkuvasti esimerkiksi ravintolassa, sitä on kylvettävä useamman kerran kesän aikana. Kynteli korjataan kukinnan alussa, heinä elokuussa. Myöhemmin korjattaessa lehdet punertuvat, siemeniä rapisee yrttisadon joukkoon ja kasvien alalehdet voivat olla homeisia. Pienet alat voidaan korjata käsin saksilla, suuremmat alat niitetään korjuukoneella (kuva 5). Jatkojalostus Korjatulla tuoreella kyntelisadolla ei ole lämpenemisvaaraa, joten sitä voi säilyttää vuorokauden tai pari viileässä ennen kuivatusta. Kuivatuslämpötila on 40 C, ja kokonaissadosta saadaan kuivasatoa %. Kuivasta kokonaissadosta lehtien ja kukkien osuus on %. Koska kynteli on matala kasvi, sen lehdille joutuu aina pölyä ja multaa, jotka on lajiteltava pois. Kyntelin korkean karvakrolipitoisuuden vuoksi pölyävässä lajittelussa käytetään hengityssuojainta. Ilmakuivatun ja pakkaskuivatun kyntelin aromi on voimakkaampi kuin pakastetun kyntelin. Ilmakuivatun ja pakkaskuivatun kyntelin aromi säilyy vuoden ajan, kunhan se on pakattu oikein. Huoneenlämmössä ja paperipussissa varastoidun kyntelin öljypitoisuus (alunperin 1 %) puolittuu kolmessa vuodessa. Satoisuus Tasamaalle suorakylvetyn kesäkyntelin tuoresato on eri puolilla Suomea 0,10 2,5 kg/m 2, ja taimina istutetun kyntelin sato on 0,30 2,5 kg/m 2. Tuotantomittakaavassa keskimääräinen kyntelin tuoresato on kg/a, mikä vastaa kuivasatoa kg/a. 78 KESÄKYNTELI 79

5 Lipstikka eli liperi Levisticum officinale Hill Tuntomerkit Lipstikka eli liperi on monivuotinen, tanakkavartinen, 1 2 metriä korkea ja voimakkaasti tuoksuva ruoho (kuva 1). Se kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon (Apiaceae). Lipstikan lehdet ovat toistamiseen parilehtiset ja lehdykät hammaslaitaiset. Pienet ja kellertävät kukat kasvavat kerrannaissarjoissa. Juuret kasvavat cm:n pituisiksi. Vanhan kasvin alla voi olla juurakkoa 2 5 kg (kuva 2). Kuva 1. Lipstikka koristaa talon sisäänkäyntiä. Lipstikan kotimaana pidetään Persiaa. Etelä-Euroopassa liperi kasvaa luonnonvaraisena ja pohjoisempana Euroopassa Rooman valtakunnan viljelyjäänteenä. Tieteellinen sukunimi Levisticum tulee latinan sanasta levare, parantaa. Lajinimi officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä. Liperin Skotlannissa esiintyvän sukulaiskasvin merirantaputken (Ligusticum scoticum) paikallinen nimi on Scotch lovage, Sea lovage tai Northern lovage. Vaikuttavat aineet Haihtuvan öljyn pitoisuus lipstikan juurissa on 0,3 0,5 %, lehdissä 0,1 0,7 % ja siemenissä 0,8 1,5 %. Öljyn pääkomponentit (40 70 %) ovat kasville tyypillisen tuoksun antavia ftalideja (n-butyyliftalidi ja ligustiliidi). Öljy sisältää myös terpineolia ja kumariineja. Lipstikanlehdissä oleva kumariini voi aiheuttaa iho-oireita. Kasvi sisältää myös muun muassa parkkiaineita ja C-vitamiinia. MTT:n Ruukin tutkimusasemalla vuonna 1998 viljelty lipstikan lehti sisälsi öljyä 0,01 %, ja öljyn pääkomponentit olivat α-fellandreeni (17,3 %), α-terpinyyliasetaatti (56,7 %) ja cis-ligustiliidi (9,6 %). Käyttö Lääkeaineena Rohdokseksi käytetään kaikkia aromaattisia lipstikkakasvin osia: juuria ja juurakoita (Levistici rhizoma et radix), lehtiä (Levistici folium), siemeniä (Levistici fructus) ja juurista tislattua öljyä (Aetheroleum levistici). Haihtuvan öljyn sisältämät kumariini ja umbelliferoni lisäävät virtsaneritystä, lievittävät kouristuksia ja helpottavat ruuansulatus- ja ilmavaivoja. Liperi lisää ruokahalua ja vähentää yskänärsytystä. Eläimillä liperiä on käytetty ajettumien ja utareiden hoitoon. Kansan keskuudessa sitä on syötetty lehmille parantamaan maidon makua ja hidastamaan sen happanemista. Ravintona Liperi maistuu vahvasti selleriltä, mutta lisäksi siinä voi aistia palsternakan, purjon ja persiljankin aromia. Liperi sopii keittojen, kastikkeiden, patojen, muhennosten sekä riisi- ja pastaruokien maustamiseen. Kuivatut lipstikanjuuret ovat tärkeä elintarviketeollisuuden raaka-aine. Lipstikka on lihaliemikuutioiden alkuperäinen mauste. Saksankielisillä alueilla lipstikka on hyvin arvostettu, ja siitä käytetään lihaliemeen viittaavaa nimeä Maggikraut. Liperin lehdet ja varsinkin juuri sopivat alkoholijuomien maustamiseen. Viljely Lipstikka on tärkeä ja tuttu, perinteinen yrttilajimme. Sen viljelytekniikkaa on kehitetty vuosien varrella mahdollisimman suuren juuri-, lehti-, että siemensadon saamiseksi. Kuva 2. Nämä lipstikkajuuret ovat kolmivuotiaita. Kasvupaikka Liperi viihtyy ravinteikkaassa, kosteassa, kuohkeassa, kalkkipitoisessa ja syvämultaisessa kasvualustassa. Juuret kasvavat jopa 30 cm:n syvyyteen. Jos liperin kasvupaikka on liian aurinkoinen, lehdet kellastuvat ja kasvu lakkaa. Liperi kestää kylmää erittäin hyvin. Lajikkeet Lipstikasta viljellään yleensä suhteellisen samanlaisia paikallisia kantoja, esimerkiksi saksalaista Mittelgrobblättrigeria. Jalostettuja lajikkeita käytetään vain vähän, ja nekin ovat paikallisista kannoista peräisin. Mikkelissä suoritetussa vertailukokeessa tšekkiläisen Magnus -lajikkeen ja unkarilaisen Budakalaszi -lajikkeen kolmannen vuoden tuoresato ja juurisato olivat samankokoisia: 10,5 kg/m 2 ja 2,7 kg/m 2. Öljypitoisuudessa sen sijaan oli hieman eroa. Budakalaszin öljypitoisuus oli 0,52 % ja Magnusin 0,36 %. Lisäys Lipstikkaa lisätään siemenistä tai vanhoja taimia jakamalla. Kasvia kasvatetaan samalla paikalla 5 10 vuotta. Siemenet. Lipstikan siemenet ovat 5 7 mm pitkiä, ja tuhannen siemenen paino on 3 4 g. Itäminen ja kasvuunlähtö on hidasta. Lipstikka itää C:n lämpötilassa 7 14 vuorokaudessa. Taimikasvatus. Lipstikan taimet voidaan kasvattaa edullisesti avomaan taimipenkissä. Ne kylvetään kesäkuussa cm:n rivivälein, siementä/m. Kylvösyvyys on 2 cm. Siemeniä tarvitaan 200 g/a cm:n korkuiset istutuskelpoiset taimet istutetaan kasvupaikalle elokuussa. Kun taimet kasvatetaan kasvihuoneessa, kylvöaika on toukokuussa. Siemeniä kylvetään 2 3 joka ruukkuun (5 x 5 cm). Taimia kasvatetaan 5 6 viikkoa, ja ne istutetaan ulos kesäkuussa. Tasamaalla lipstikan riviväli on cm ja taimiväli cm. Muovikatteeseen istutettaessa taimien tiheys on 4 6 tainta/m ja perunaharjuun 4 5 kpl/m LIPSTIKKA

6 Suorakylvö. Kotipuutarhassa ja muilla pienillä aloilla lipstikan suorakylvö tehdään kesäkuun alussa. Avomaalle siemenet kylvetään vähän myöhemmin kesäkuussa. Kylvöväli on cm. Siemeniä tarvitaan siementä/m eli kg/ha. Siemenet kylvetään 2 cm:n syvyyteen. Tuotantomaissa käytetään myös syyskylvöä, mutta se edellyttää kemiallista rikkaruohontorjuntaa. Hoito Lannoitus. Lipstikan ravinnetarve on melko suuri. Puumalassa vuosina testattiin, miten typpilannoitus vaikuttaa lipstikan satoon. Kokeessa saatiin 120 kg/ha:n typpilannoituksella lähes kaksinkertainen lehti- ja juurisato verrattuna lannoittamattomaan kasviin. Saksalaisten viljelyohjeiden mukaan lipstikan juurien tuotannossa käytetään lannoitetta NPK = kg/ha. Jos kasvustosta leikataan myös lehtisatoa, typpilannoitus on 300 kg/ha. Unkarissa suositellaan, että ennen viljelyn perustamista maahan lisätään karjanlantaa ja kg/ha typpeä, kg/ha fosforia ja kg/ha kaliumia. Seuraavina vuosina keväällä ja lehtien korjuun jälkeen annetaan kg/ha typpeä ja syksyllä 80 kg/ha fosforia sekä 80 kg/ha kaliumia. Luonnonmukaisessa viljelyssä peruslannoituksen on oltava voimakas, 4 5 kg/m² kompostia. Rikkakasvien torjunta. Liperin ensimmäisenä viljelyvuonna rikkaruohot torjutaan useamman kerran mekaanisesti haraamalla, liekittämällä tai multaamalla. Vaikka toisesta vuodesta lähtien liperikasvit alkavat varjostaa rikkakasveja, voi haraus olla tarpeen. Eloperäinen kate vähentää rikkojen kasvua ja tasaa kosteutta. Kasvinsuojelu. Hyönteiset viihtyvät runsaslehtisessä lipstikassa. Lehtikirvat, lehtipistiäiset, ripsiäiset ja sylkikaskas voivat huonontaa lehtien laatua. Erityisen paljon tuhoa aiheuttavat luteet, jotka vioittavat lipstikkaa helposti niin paljon, että kasvi ei tuota siemeniä lainkaan. Hyönteisten torjuntaan käytetään lehtiyrteille sallittuja valmisteita, jotka ilmoitetaan joka kevät ammattijulkaisuissa, esimerkiksi Puutarha ja kauppa -lehdessä. Sato Sadonkorjuu Monivuotisen lipstikan juurimassa ja lehtimassa kasvavat vuosi vuodelta suuremmiksi. Samasta kasvista voidaan korjata sekä lehti- että juurisatoa. Jatkuva lehtikorjuu tietysti vähentää juurisadon määrää. Juurisato. Juurisato on suurimmillaan 3 5 vuoden ikäisenä (taulukko 1). Puumalalaisessa viljelykokeessa lipstikan juurien keskimääräinen tuorepaino oli 421 g/kasvi niistä kasveista, joista ei lehtisatoa korjattu. Kun lehtisatoa oli korjattu kaksi kertaa kesän aikana, juuren paino oli vain 262 g/kasvi ja kolmannen lehtisadon korjaamisen jälkeen 225 g/kasvi. Lehtisadon korjuu siis puolittaa juurisadon määrän. Siksi, jos mahdollista, kannattaa viljellä lipstikkakasvusto erikseen lehtisatoa ja juurisatoa varten. Jos liperiä tuotetaan lehtisatoa varten, poistetaan nousevat kukkavarret. Liperin juuret korjataan yleensä kolmantena tai neljäntenä vuonna syys lokakuussa. Viimeisenä viljelyvuonna ei korjata lehtisatoa, mutta siemensato voidaan ottaa talteen ennen juurten nostoa. Liperin juuret kasvavat syvälle, joten juurten nosto lapiolla on työlästä. Suuremmat alat korjataan vahvoilla nostokoneilla. Ensiksi kasvustosta poistetaan lehdet ja Taulukko 1. Lipstikan juurisato, Puumala (istutustiheys: 4 kasvia/m 2, 50 x 50 cm) Kasvien ikä, vuotta Tuorepaino, g/kasvi 0,20 0,23 0,55 0,63 1,14 Tuoresato, kg/m 2 0,78 0,93 2,19 2,51 4,54 Kuiva sato, kg/m 2 0,21 0,26 0,61 0,70 1,26 varret. Seuraavassa vaiheessa maata möyhennetään nostoraudalla 30 cm:n syvyydestä, jotta korjuukone saisi helpommin nostettua juurimassan maan pinnalle. Korjuukone täristää juurimassaa, jolloin irtonainen maa-aines irtoaa juuresta. Lehtisato. Lipstikkakasvustosta, jota viljellään vain lehtien tuottamiseksi, kannattaa korjata vain yksi lehtisato ensimmäisenä vuonna. Toisesta kasvuvuodesta lähtien, kun juuristo on kunnolla kehittynyt, lehdet voidaan korjata 2 4 kertaa kesässä. Korjuussa lehdet kerätään cm:n korkeudelta (kuva 3). Vuoden neljäs sato on yleensä hyvin pieni. Saksassa vuosina tehdyssä lipstikan viljelykokeessa on osoitettu, että intensiivinen lannoitus mahdollistaa lehti- ja juurisadon korjaamisen samasta lipstikkakasvustosta. Kokeessa käytettiin lannoitusta NPK = kg/ha. Lehtisato korjattiin kylvövuonna kaksi kertaa ja kuivaa lehtisatoa saatiin yhteensä 2,7 3,5 tn/ha. Toisena vuonna lehtisato korjattiin jopa kuusi kertaa ja kuivasatoa saatiin 3,8 5,7 tn/ha. Kolmantena vuonna oli kolme korjuukertaa ja satoa saatiin yhteensä 0,9 2,3 tn/ha. Kolmen vuoden jälkeen kuiva juurisato oli 2,0 4,6 tn/ha. Saksalaisen kokeen perusteella voidaan suositella, että kolmen ensimmäisen vuoden Kuva 3. Lipstikan lehtisatoa korjataan. aikana lipstikan lehtisato korjataan 2 4 kertaa vuodessa ja viimeisen lehtisadon korjuun jälkeen syksyllä korjataan myös juurisato. Korjuukertojen määrä ei vaikuttanut lehtien aromisuuteen. Jatkojalostus Pienessä määrin tuotetut lipstikan lehdet myydään tuoreina. Varsineen leikatut lehdet säilyvät 2 4 viikkoa kylmiössä 1 4 C:n lämpötilassa. Tuotantomaissa lehdet erotellaan varsista isoissa jatkojalostuslaitteissa, minkä jälkeen lehdet kuivataan 40 C:ssa. Jos lehtisato korjataan cm:n korkeudelta, tulee varsien osuudeksi sadosta on noin 20 %. Kukkivia kasveja kerättäessä varsien osuus on jopa 50 %. Tuoreet juuret pestään (kuva 4), viipaloidaan ja kuivataan lämpötilassa 40 C. Isommat juurakot viipaloidaan jo ennen pesua. Tuoreiden juurien kuiva-ainepitoisuus on %. Satoisuus Liperistä saadaan ensimmäisenä vuonna tuoretta lehtisatoa kg/a ja seuraavina vuosina kg/a, mikä on kuivattuna kg/a. Tuoreen juurisadon määrä on kasvuston iästä riippuen kg/a, mikä vastaa kuivasatona kg/a. Kuva 4. Pestyt lipstikan juuret ovat valmiita silputtaviksi LIPSTIKKA