Oikeusjärjestys Suomessa

Transkriptio

1 Yrittäjien välisten kaupallisten sopimusten ja sopimusoikeuden pääperiaatteita Suomessa on: sopimusvapauden periaate, päätäntävapaus, sopimuskumppanin valitsemisvapaus, muotovapaus, tyyppi- ja sisältövapaus. Sopimusvapaudella tarkoitetaan sitä, että osapuolet voivat itse päättää solmivatko he sopimuksia, kenen kanssa he solmivat sopimuksia ja millaisia sopimuksia he solmivat. Sopimusten oikeudellinen sääntely perustuu sopimusten sitovuuden ja sopimusvapauden periaatteille. Pääosa sopimuksista on tahdonvaltaisia, mikä merkitsee, että asianosaiset voivat sopia asioista keskenään toisinkin kuin laissa on säädetty. Näitä ovat pääasiassa kauppa- ja varallisuusoikeuden sopimukset. Oikeudellisen tiedon lähteet Suomessa Oikeusjärjestys Suomessa Kaikki Suomen lait ja asetukset on koottu Säädöskokoelmaan. Suomen Laki I sisältää yksityisoikeudellisen lainsäädännön ja Suomen Laki II julkisoikeudellisen lainsäädännön. Tuomioistuinratkaisuja seuraamalla pyritään yhdenmukaiseen ratkaisukäytäntöön keskenään samanlaisten juttujen tapauksessa. Muita oikeuslähteitä ovat mm. hallituksen esitykset, valtiopäiväasiakirjat, komiteamietinnöt, oikeustieteelliset tutkimukset sekä oppi- ja käsikirjat. Oikeusministeriö on perustanut verkkoon pääosin maksullisen oikeudellisen tietoaineiston kokonaisuuden FINLEXin. FINLEXiin kuuluva Valtion säädöstietopankki on maksuton FINLEX-palvelu, johon sisältyvät lainsäädäntö ja korkeimpien oikeuksien oikeuskäytäntö. Oikeusjärjestyksellä tarkoitetaan valtion sisällä noudatettavaa säännösten kokonaisuutta. Siihen kuuluvat lait, asetukset ja niitä alemmat säädökset sekä eräät vakiintuneet käytännöt ja oikeudelliset periaatteet. Jotta usko oikeusjärjestykseen säilyisi, täytyy sen tehokkuutta valvoa. Valtion tehtävänä on ylläpitää oikeusjärjestystä, antaa oikeussääntöjä sekä taata oikeusturva. Suomen oikeusjärjestys jaetaan yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen. Yksityisoikeus koskee henkilöiden ja oikeushenkilöiden (yritykset, yhdistykset) keskinäisiä suhteita ja viimeksi mainittu näiden suhteita julkisyhteisöihin, kuten kuntiin ja valtioon. Sopimusoikeuden 1. normilähteet Pakottava laki (esim. kiinteistökauppa on aina tehtävä kirjallisena, ei huonompia ehtoja kuin laissa, esim. Työsopimuslaki, Kuluttajansuojalaki) 2. Sopimusehdot (sopimusosapuolten sopimat) 3. Tahdonvaltainen lainsäädäntö (esim. yritysten väliset kauppasopimukset) 4. Kauppatapa (esim. kauppasopimuksen osalta; Suomessa vahva perinne)

2 Keskeinen sopimusoikeuden lainsäädäntö Oikeustoimi eli sopimus Oikeustoimikelpoisuus Rajoitettu oikeustoimikelpoisuus = vajaavaltaisen oikeustoimikelpoisuus Oikeuskelpoisuus Sopimuksen muotovaatimus Hiljainen sopiminen Oikeustoimilaki Kauppalaki Kuluttajansuojalain 4-5 luvut Maakaaren 2 luku (kiinteistönkauppa) Lait asuinhuoneiston vuokrasta ja liikehuoneiston vuokrasta Asuntokauppalaki Vakuutussopimuslaki Työsopimuslaki Sopimus on kaksipuolinen oikeustoimi. Esimerkiksi tarjouksen perusteella tehtävää kauppaa koskevaa sopimusta ei katsota syntyneeksi, jos sopimusta koskevaan tarjoukseen ei ole saatu hyväksyvää vastausta. Oikeustoimi merkitsee tahdonilmaisua, jolla joko perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Oikeustoimia saavat tehdä vain oikeustoimikelpoiset henkilöt. Oikeustoimikelpoisuudella tarkoitetaan henkilön mahdollisuutta määrätä itse oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ts. tehdä oikeustoimia. Luonnolliset henkilöt ovat oikeustoimikelpoisia elleivät he ole vajaavaltaisia, ts. alaikäisiä tai holhottavaksi julistettuja. Oikeustoimikelpoinen on täysi-ikäinen (Suomessa 18-vuotias) henkilö. Oikeustoimikelvottoman henkilön eli vajaavaltaisen puolesta toimii hänen edunvalvojansa. Oikeushenkilöt (yhdistykset, yritykset) ovat myös oikeustoimikelpoisia, mutta ne toimivat niitä edustavien henkilöiden välityksellä. Vajaavaltaisilta puuttuu oikeustoimikelpoisuus eli pääsääntöisesti vajaavaltaisen solmima sopimus ei ole pätevä. Vajaavaltaisia ovat lain mukaan alle 18-vuotiaat sekä henkilöt, jotka on julistettu vajaavaltaiseksi. Tärkeimpiä poikkeuksia, jolloin vajaavaltainen voi toimia itsenäisesti ovat: vajaavaltainen voi tehdä merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia vajaavaltaisella on oikeus määrätä omaisuudesta, jonka hän on omalla työllään ansainnut 15 vuotta täyttänyt saa itse tehdä, purkaa ja solmia työsopimuksen Luonnollisen henkilön oikeuskelpoisuus alkaa hänen syntymästään ja jatkuu hänen kuolemaansa saakka. Luonnollinen henkilö ei voi luopua oikeuskelpoisuudestaan eikä rajoittaa sitä. Oikeuskelpoisia ovat luonnollisten henkilöiden lisäksi yhdistykset ja yritykset. Suomessa on vahva sopimuksen muotovapaus -periaate. Sopimus on vapaamuotoinen, ellei toisin ole säädetty tai sovittu. Suullinen sopimus on siten pätevä muulloin kuin jos kyseessä on kiinteistön kauppa, avioehtosopimus tai testamentti (suullinen testamenttikin voi joissain tapauksissa olla pätevä). Osapuolet ryhtyvät toimimaan sopimuksen mukaisesti ilman erityistä tahdonilmaisua tai sopimusta. 2

3 Sopimusoikeudellinen jaottelu Kuluttaja- ja liikesopimukset Kerta- ja kestosopimukset Vakiosopimukset ja yksilölliset sopimukset Kansalliset ja kansainväliset sopimukset Sopimustyyppijaottelu Vakiosopimukset Sopimuksen syntyminen Sopimuksen pätemättömyys Sopimuksen lakkaaminen Edustaminen ja valtuutus Suomessa on runsaasti nk. vakiosopimusehtoja. Näissä ehdoissa kuluttaja- asiamies ja alan toimialajärjestöt ovat sopineet keskenään vakiosopimusehdot, joten kaikkien yksittäisten kuluttajien ei tarvitse sopia erikseen esim. matkasopimuksen ehtoja. Vakiosopimusehdot liitetään varsinaisen kauppasopimuksen osaksi. Kauppasopimus syntyy kun tarjoukseen on annettu myönteinen vastaus tarjouksen voimassaoloaikana. Jos myöntävä vastaus viivästyy, tarjouspyynnön esittäjän ei tarvitse hyväksyä annettua tarjousta, ellei halua viivästynyt tai tarjouspyynnöstä poikkeava tarjous tulkitaan vastatarjoukseksi jonka vastaanottaja voi hyväksyä tai hylätä. Sopimus syntyy, kun kaksi sopimusosapuolta antaa yhteneväisen vastauksen. On olemassa myös harvoja yksipuoleisia oikeustoimia kuten lahjoitus ja testamentti. Sopimukset, joissa osapuolena on ollut oikeustoimikelvoton, eivät tule pääsääntöisesti päteviksi, vaikka toinen osapuoli ei olisi ollut oikeustoimikelvottomuudesta tietoinen. Poikkeuksina tästä ovat tilanteet, joissa vajaavaltainen tekee vähäisiä ja tavanomaisia oikeustoimia, jollaisia ovat muun muassa elintarvikeostokset. Pätemättömiä ovat myös oikeustoimet, joiden syntymiseen on käytettyä pakkoa, kiristystä, viettelyä tai kunnianvastaista tai muutoin arvotonta menettelyä toista sopimusosapuolta kohtaan. Sopimuksenmukainen velvoite voi lakata paitsi sopimuksen mukaisella suorituksella, sopimuksen purkamisella tai sopimuksessa mainitun velan vanhentumisella. Kaikkia saatavia koskee niiden laadusta ja syntytavasta riippumatta yleinen kymmenen vuoden vanhentumisaika. Purkaminen: Osapuoli irtautuu sopimuksesta vastapuolen sopimusrikkomuksen vuoksi. Irtisanominen: Oikeus siihen perustuu yleensä lain tai sopimuksen määräyksiin. Raukeaminen: Osapuolista riippumatonta sopimuksen lakkaamista. Siinä sopimussidonnaisuus lakkaa itsestään. Lakimääräisiä edustajia ovat: vanhemmat, määrätyt edunvalvojat, toimitusjohtaja/hallitus, kunnanhallitus. Esim. vanhempi allekirjoittaa alaikäisen puolesta tämän tekemän kauppasopimuksen. 3

4 Valtuutus Sopimuksen tulkinta Virheen olemus laaja virhetulkinta Viivästys Oikeudellinen virhe Vallintavirhe Oikeustoimiperustainen edustus on valtuutettu (valtuutus). Valtuutusmuodot: Valtakirjavaltuutus (yksilöity, yleisvaltakirja, avoin valtakirja) Asemavaltuutus (esim. kaupan myyjällä myyntisopimusoikeus) Toimeksiantovaltuutus Julkinen valtuutus Mikäli sopimuksen tarkoituksesta ja sen ehdoista tulee riitaa, on periaatteena se, mitä osapuolet yhteisesti tarkoittivat sopimuksen sopiessaan = sopimuksen tulkinta. Epäselvyyssääntö tulkitaan laatijansa vahingoksi. Kohtuusääntö tulkitaan kohtuulliseksi sopimusehdoksi kohtuutonta sopimusehtoa voidaan sovitella eli kohtuullistaa, erityisesti jos kyseessä heikompi osapuoli. Kauppasopimuksen perusteella myyjän velvollisuus on luovuttaa ostajalle tavaraa tai palvelua, joka vastaa lajiltaan, määrältään laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan sitä, mistä on sovittu. Ellei muuta ole sovittu, virhettä tulkitaan myyjälle varsin ankaran kauppalain perusteella jolloin tavaran tulee: soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään soveltua ostajan erityiseen käyttötarkoitukseen, jos myyjä tiesi tästä ja ostajalla on ollut aihetta luottaa myyjän arviointiin vastata myyjän esittämää näytettä tai mallia olla pakattu tavanmukaisella tai sopivalla tavalla, jos tarpeen olla sen mukainen kun on annettu tietoja esim. markkinoinnissa tai suullisesti Viivästyksestä on kysymys, kun suoritusvelvollisuutta ei ole täytetty oikeaan aikaan (sopimuksen mukainen aika/ kohtuullinen aika) 1. Suoritusvelvollinen ei tehnyt lainkaan suoritusta olennainen viivästys sopimuksen purku 2. Suoritusvelvollisuus täytetty oikean ajankohdan jälkeen reklamointivelvollisuus, jos haluaa vedota viivästykseen 3. Ennakkoviivästys etukäteen on selvää, ettei asianmukaista suoritusta tule tapahtumaan Oikeudellinen virhe = sivullisen oikeus rasittaa sopimuksenvastaisesti sopimuksen kohdetta (esim. myyty toisen omaisuutta) Sopimuskohteen käyttö estyy lain, viranomaismääräysten tai puuttuvien lupien vuoksi (esim. kiinteistönkauppa, jossa myyjä antaa ostajalle vääriä tietoja rakennuslupatilanteesta tai maa-alueen käytöstä) 4

5 Sopimusrikkomuksen seuraamukset Ostajan velvollisuudet Irtaimen kauppa säädökset Kiinteistön kauppa Lainhuuto 1. maksusta/suorituksesta pidättyminen pidätysoikeus, ei viivästyskorkovelvollisuutta 2. luontoissuoritusvaatimus suoritus tehtävä kuten sovittu, ei rahalla, esim. työsuoritus tehtävä kuten sovittu 3. virheen korjaus 4. hinnanalennus 5. vahingonkorvaus 6. sopimuksen purkaminen jos olennainen sopimusrikkomus 7. sopimuksen mukaiset seuraamukset (käsirahan menettäminen, sopimussakko ) Ostajan on tarkastettava tavara luovutuksen jälkeen hyvän tavan mukaisesti. Ostajan on reklamoitava tavaran virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Samalla ostajan on vaadittava virheen korjaamista tai uutta toimitusta. Ostajan on maksettava saamansa tavara sopimuksen mukaisesti. Kuluttajan ja kuluttajan välinen = Kauppalaki Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen = Kuluttajansuojalaki Elinkeinonharjoittaja ja elinkeinonharjoittajan välinen = Kauppalaki Kansainvälinen kauppa elinkeinonharjoittajien välillä = Kansainvälinen kauppalaki (CISG) jos sovittu, muutoin myyjän maan Kauppalaki Kiinteistöllä tarkoitetaan yleensä kiinteistörekisteriin merkittyä tilaa tai tonttia, määräosalla omistusosuutta kiinteistöstä (esim. ½) ja määräalalla kiinteistöstä erottamatonta, rajoiltaan määrättyä aluetta. Kiinteistön kaupassa on saannolle haettava lainhuutoa, näin omistusoikeuden muutos tulee julkiseksi. Saantoja ovat esimerkiksi kauppa, vaihto, lahja, ositus, perintö ja testamentti. Lainhuutoasian käsittelyn yhteydessä tarkastetaan saannon pätevyys. Myyjän velvollisuudet Esittää lainhuutotodistus tai asiakirjat, jotka todistavat omistusoikeuden myytävään kiinteistöön Esittää rasitustodistus, josta käyvät ilmi kiinteistöä rasittavat kiinnitykset, erityiset oikeudet sekä ulosmittaukset ja muut käyttö- ja vallintarajoitukset Esittää kiinteistörekisteriote, josta käyvät ilmi kiinteistön muodostamista koskevat tiedot, kiinteistötunnus ja pinta-ala Esittää muita mahdollisesti tarvittavia asiakirjoja, esimerkiksi kartta määräalasta, osaomistajien tekemä hallinnanjakosopimus tai kiinteistöön kirjattu vuokrasopimus. Ostajan velvollisuudet Haettava lainhuutoa /vuokraoikeuden kirjaamista mahdollisimman pian kaupan teon jälkeen. Maksettava varallisuuden siirtovero. 5

6 Muotovaatimus Kansainvälinen kauppalaki Suomessa kiinteistön kaupassa noudatetaan yleisestä sopimusvapauden periaatteesta poiketen laissa vahvistettua muotomääräistä kauppatapaa. Kiinteistön kauppa ei ole pätevä, jos muotovaatimuksia ei ole noudatettu. Kiinteistön kauppa tehdään aina kirjallisena ja nk. julkisen kaupanvahvistajan, ostajan ja myyjän ollessa yhtä aikaa läsnä. Kansainvälistä kauppalakia sovelletaan kauppasopimuksiin silloin, kun kaupan osapuolten liikepaikat ovat eri valtioissa ja molemmat näistä valtioista ovat liittyneet ns. CISG-sopimukseen (kansainvälistä tavaran kauppaa koskeva yleissopimus) tai, kun kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sovelletaan sopimusvaltion lainsäädäntöä ja, kun osapuolet ovat niin sopineet. 6