Tiedonkeruu ja kehittämistyön arviointi viidessä yksikössä (alku- ja päätösvaiheen QPL- kysely)

Transkriptio

1 (15) Opiskelijaohjausta toteuttavien ohjaajien koulutuksen kehittäminen ja opiskelijoiden sitouttamisen kehittäminen alueellisesti Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymässä (PKSSK) Tiedonkeruu ja kehittämistyön arviointi viidessä yksikössä (alku- ja päätösvaiheen QPL- kysely) Raportti R6b Vetovoimainen ja turvallinen sairaala -osahanke Projektisuunnittelija Riitta Piitulainen Projektisuunnittelija Maarit Kalasniemi

2 (15) Tiivistelmä Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä (PKSSK) oli mukana Vetovoimainen ja turvallinen sairaala osahankkeessa (VeTeVT) vuosina toteuttamalla tehtävää Vetovoimaisuutta hoitotyöhön opiskelijaohjausta kehittämällä. Kehittämistehtävää toteutettiin viiden PKSSK:n pilottiyksikön kanssa. Kehittämistyön alkuvaiheessa pilottiyksiköissä tehtiin alkukartoitus lokakuussa 29. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää pilottiyksiköiden henkilöstön näkemyksiä opiskelijaohjauksen toteutuksesta ja opiskelijaohjauksen kehittämis- ja koulutustarpeista. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin pilottiyksiköiden kehittämistyön käynnistämisessä ja hankkeessa järjestettävän ohjaajakoulutuksen suunnittelussa. Kysely toistettiin osahankkeen lopussa toukokuussa 211. Tässä raportissa kuvataan alku- ja loppukyselyiden tulokset kaikista pilottiyksiköistä koosteena. Kyselylomakkeet toimitettiin pilottiyksiköiden henkilöstölle osastonhoitajien kautta. Pilottiyksiköissä oli hoitohenkilöstöä vuonna 29 yhteensä noin 136 ja vuonna 211 noin 148 (N = 284). Alkukyselyyn vastasi kyselyn saaneista 84 henkilöä ja loppukyselyyn 2 henkilöä (n = 156). Vastausprosentti koko joukosta oli noin 55 %. Kyselyjen aineisto koottiin Hannele Turusen (Kuopion yliopisto) ja David Jamookeeahihn (Univeristy of Bradford) Quality of Placement Learning mittarilla (QPL 26 ). Mittaria muokattiin professori Turusen luvalla. Mittari on Likert asteikollinen (täysin samaa mieltä = TSM, jokseenkin samaa mieltä = JSM, en osaa sanoa = EOS, jokseenkin eri mieltä = JEM, täysin eri mieltä = TEM). Tutkimusaineisto käsiteltiin ja analysoitiin SPSS 19. tilasto-ohjelmalla. Aineiston kuvailuun käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoimalla. Avoimia vastauksia tarkasteltiin sisällön analyysiä hyödyntäen. Alkukyselyyn vastanneista opiskelijoiden ohjaajista 13 % (n = 11) ilmoitti hankkineensa ohjaajakoulutusta. Enemmistöllä (8 %) ei ollut ohjaajakoulutusta (n = ). Koulutus oli lähihoitajien näytönvastaanottokoulutusta sekä yksittäisiä kuntayhtymän järjestämiä koulutuspäiviä. Muutama vastaaja ilmoitti osallistuneensa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun järjestämään ohjaajakoulutukseen. Hankkeen aikana järjestettiin pilottiyksiköiden henkilökunnalle ohjaajakoulutusta kolme kertaa (kevät 21, syksy 21, kevät 211). Loppukyselyyn vastanneista (n = 66) 42 % ilmoitti omaavansa ohjaajakulutusta (n = 28). Osa vastaajista oli ollut hankkeen järjestämässä koulutuksessa ja osa muualla järjestetyssä koulutuksessa. Vajaalla 6 % vastaajista ei ollut koulutusta ohjaajana toimimiseen (n = 38). Näin ollen sekä alku- että loppukyselyyn vastanneissa oli vähemmän heitä, joilla oli ohjaajakoulutusta kuin heitä, joilla sitä ei ollut. Opiskelijoiden ohjaajina toimivat arvioivat ohjausvalmiutensa, toimintansa opiskelijan ohjaajana, oppimisen tukemisessa ja oppimisen mahdollistajana sekä arviointitaitonsa hyviksi sekä vuonna 29 että 211. Ohjaajakoulutuksen yhteyttä arvioihin pyrittiin selvittämään ristiintaulukoinnin avulla. Tulokset ovat suuntaa antavia, koska otos on pieni. Tulosten merkitsevyyttä ei myöskään testattu tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan näyttää siltä, että koulutetut ohjaajat arvioivat ohjaustaitonsa paremmiksi kuin kouluttamattomat. Kuitenkin joillakin alueilla sekä koulutetut että kouluttamattomat opiskelijoiden ohjaajat arvioivat toteuttavansa opiskelijaohjausta lähes yhtä hyvin. Lisäksi koulutetut opiskelijoiden ohjaajat vaikuttivat muutamissa arvioissaan kouluttamattomia kriittisemmiltä.

3 (15) Versio Päiväys Tekijä Kuvaus.1 6/211 Maarit Kalasniemi Ensiluonnos, sisällön tuottaminen Tarja Tervo-Heikkinen Tekstin tarkastus ja muokkaus Maarit Kalasniemi Tekstin ja ulkoasun viimeistely Tarja Tervo-Heikkinen Tiedostojen yhdistäminen, numeroinnit ja viimeistely Maarit Kalasniemi Viimeistely ja tarkennukset

4 (15) Sisällysluettelo 1 Vastaajien taustatiedot 2 Vastaajien arviot opiskelijaohjauksen toteutuksesta Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki 15 3 Avointen kysymysten vastaukset 1 4 Yhteenveto tuloksista 18 5 Sydänosasto 3 A ja sydänvalvonta YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Yksikön toiminta Taustatiedot VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki OPISKELIJAOHJAUKSEN KESKEISIMMÄT KEHITTÄMISTARPEET Opiskelijaohjauksen haasteet Opiskelijaohjaukseen liittyvät koulutustarpeet Yksikössä toteutettavan opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet 35 4 YHTEENVETO TULOKSISTA Silmätautien päiväkirurgia OS 11 ja silmätautien poliklinikka YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Yksikön toiminta Taustatiedot VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa 42

5 (15) Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki OPISKELIJAOHJAUKSEN KESKEISIMMÄT KEHITTÄMISTARPEET Opiskelijaohjauksen haasteet Opiskelijaohjaukseen liittyvät koulutustarpeet Yksikössä toteutettavan opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet YHTEENVETO TULOKSISTA 52.3 Etappi ja Startti 54.1 YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Etapin toiminta Taustatiedot 54.2 VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki 61.3 OPISKELIJAOHJAUKSEN KESKEISIMMÄT KEHITTÄMISTARPEET Opiskelijaohjauksen haasteet Opiskelijaohjaukseen liittyvät koulutustarpeet Yksikössä toteutettavan opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet 6.4 YHTEENVETO TULOKSISTA 68 8 LEIAN, leikkaushoitajat 8.1 YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Yksikön toiminta Taustatiedot 8.2 VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki 8.3 OPISKELIJAOHJAUKSEN KESKEISIMMÄT KEHITTÄMISTARPEET 8

6 (15) Opiskelijaohjauksen haasteet Opiskelijaohjaukseen liittyvät koulutustarpeet Yksikössä toteutettavan opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet YHTEENVETO TULOKSISTA 86 9 aikuispsykiatrian avo-osastot 56 ja YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Yksikön toiminta Taustatiedot VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki OPISKELIJAOHJAUKSEN KESKEISIMMÄT KEHITTÄMISTARPEET Opiskelijaohjauksen haasteet Opiskelijaohjaukseen liittyvät koulutustarpeet Yksikössä toteutettavan opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet 92 4 YHTEENVETO TULOKSISTA 92 Liitteet: Liite 1. Ristiintaulukoinnit, koulutuksen yhteys arvioihin.

7 (15) 1 Vastaajien taustatiedot Alkukartoitus 29 Alkukyselyyn vastaajista 25 % oli vuotiaita. Saman verran vastaajia oli ikäluokasta vuotta. Eniten vastaajia eli 38 % oli ikäluokasta vuotta. Yli 56 vuotiaita oli 12 % vastaajista. Vastaajien keski-ikä oli 43 vuotta. Enemmistö vastaajista oli naisia ja suurimmalla osalla oli sairaanhoitajan tutkinto. Ammattiin valmistumisesta oli kulunut keskimäärin 14 vuotta. (Taulukko 1.) Vastaajista 23 % ilmoitti työkokemuksen pituudeksi sosiaali- ja terveysalalla viisi vuotta tai alle. Eniten vastaajia (32 %) oli ryhmästä 6 15 vuotta. Neljäsosalla (24 %) vastaajista oli työkokemusta vuotta ja 2 % työskennellyt alalla 26 vuotta tai enemmän. Puolet työyksikön vastaajista (51 %) oli työskennellyt työyksikössä alle viisi vuotta, neljännes (2 %) 6-15 vuotta, reilu kymmenesosa (14 %) vuotta ja 26 vuotta tai yli vajaa kymmenesosa vastaajista ( %). (Taulukko 1.) Nimettynä ohjaajana ilmoitti toimineensa vuoden aikana yhdestä kahteen kertaa % vastaajista ja kolmesta neljään kertaa vajaa kymmenesosa (9 %) vastaajista. Yhdeksän kertaa tai enemmän ohjaajana ilmoitti toimivansa 2 % vastaajista. Vastaajista vajaa kymmenesosa (8 %) ilmoitti, että ei toimi nimettynä ohjaajana. Koulutusta ohjaajana toimimiseen oli hankkinut 13 % vastaajista; enemmistöllä (8 %) ei ollut koulutusta ohjaajana toimimiseen. (Taulukko 1.) Loppukartoitus 211 Loppukyselyyn vastanneiden ikä- ja sukupuolijakauma noudatti pitkälti alkukyselyn jakaumaa. Suurin osa vastaajista sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneita (9 %) ja ammattiin valmistumisesta oli kulunut keskimäärin 14 vuotta. Vastaajista 15 % oli työskennellyt sosiaali- ja terveysalalla viisi vuotta tai alle tai vuotta; heitä oli vastaajissa vähemmän kuin vuonna vuotta alalla oli työskennellyt 44 % vastaajista eli useampi kuin vuonna 29. Myös yli 26 vuotta alalla työskennelleitä oli vähän enemmän kuin vuonna 29 (25 %). Työkokemus nykyisessä työyksikössä vaihteli. Eniten vastaajia (54 %) oli ryhmästä 5 vuotta tai alle työyksikössä työskennelleet. Vastaajista yksikään ei ollut työskennellyt työyksikössä yli 26 vuotta. (Taulukko 1.) Vastaajista 62 % ilmoitti toimineensa yhdestä kahteen kertaa opiskelijan nimettynä ohjaajana vuoden aikana. 2 % vastaajista oli toiminut kolmesta neljään kertaa ja kuusi % vastaajista 5 6 kertaa nimettynä ohjaajana eli useampi kuin vuonna 29. Myös yli seitsemän kertaa ohjaajana toimineita oli enemmän kuin vuonna 29. Vain 6 % vastaajista ilmoitti, että ei toimi nimettynä ohjaajana. Vastaajilla oli koulutusta ohjaajana toimimiseen aiempaa enemmän, sillä vastaajista 42 % ilmoitti hankkineensa koulutusta. Vajaalla 6 % vastaajista ei ollut koulutusta ohjaajana toimimiseen. (Taulukko 1.)

8 (15) Taulukko 1. Taustatiedot (n, %). Taustatiedot 29 % 211 % Ikä vuosina n = 84 n = , 22, , 31, ,1 3, ,9 8,3 Sukupuoli n = 84 n = 2 Nainen 91, 91, Mies 8,3 8,3 Ammatillinen koulutus n = 84 n = 2 Sairaanhoitaja 9,8 9,2 Perus-/lähihoitaja 9,5 8,3 Sosionomi 6, 8,3 Muu 4,8 4,2 Työkokemus sosiaali- ja terveysalan työntekijänä n = 83 n = 1 5 v. tai alle 22,9 15, v. 32,5 43, v. 24, 15,5 26 v. tai enemmän 2,5 25,4 Työkokemus työyksikössä n = 83 n = 2 5 v. tai alle 51,2 53, v. 2,4 2, v. 14,2 16,6 26 v. tai enemmän,1 Nimettynä ohjaajana toimiminen vuoden aikana n = 83 n = kertaa 69,9 62, 3 4 kertaa 9,6 21,1 5 6 kertaa 5,6 8 kertaa 2,8 9 kertaa tai enemmän 2,4 2,8 ei toimi nimettynä ohjaajana 18,1 5,6 Koulutuksen hankkiminen opiskelijaohjauksesta n = 82 n = 66 Kyllä 13,4 42,4 Ei 86,6 5,6

9 (15) 2 Vastaajien arviot opiskelijaohjauksen toteutuksesta 2.1 Opiskelijaohjauksen valmiudet Ohjaajat arvioivat valmiutensa ohjata opiskelijoita vuonna 211 paremmiksi kuin vuonna 29. Suurin osa ohjaajista arvioi, että heillä on koulutusta ohjaajana toimimiseen riittävästi. Mahdollisuus päivittää säännöllisesti ohjausvalmiuksia arvioitiin myös paremmaksi. Kuitenkin vielä kolmannes (32 %) kaikista ohjaajista oli sitä mieltä, että ei pysty päivittämään säännöllisesti valmiuksiaan opiskelijaohjauksessa. (Taulukko 2.) Kolmannes (33 %) vastaajista oli sitä mieltä, että opiskelijan oppimistarpeisiin paneutumiseen ei ole riittävästi aikaa, vaikka aiempaa useampi ohjaaja arvioi ajan riittävän jokseenkin hyvin ohjaukseen. Ohjaajista kolmannes (35 %) arvioi edelleen saavansa liian vähän tukea oppilaitoksen yhteysopettajalta. Kuitenkin aiempaa useampi ohjaaja arvioi saavansa riittävästi tukea yhteysopettajalta.(taulukko 2.) Taulukko 2. Ohjaajien valmiudet ohjata opiskelijoita (n, %). Arviot ohjausvalmiuksista Vuosi TSM % JSM % EOS % JEM % TEM % Minulla on riittävästi koulutusta toimiakseni ohjaajana opiskelijoille 29 n = 83 12, 41,,2 3,3 2,4 211 n = 2 19,4 52,8 13,9 12,5 1,4 Pystyn päivittämään säännöllisesti valmiuksiani ohjata opiskelijoita 29 n = 83,2 26,5 22,9 38,6 4,8 211 n = 2 6,9 48,6 12,5 2,8 4,2 Minulla on riittävästi aikaa paneutua ohjaamani opiskelijan oppimistarpeisiin 29 n = 83 2,4 41, 16,6 36,1 3,6 211 n = 2 8,3 48,6 9, 29,2 4,2 Saan riittävästi tukea ohjaajan tehtävääni oppilaitoksen yhteysopettajalta 29 n = 82 6,1 14,6 3,8 35,4 6,1 211 n = 1 11,3 21,1 25,4 35,2, Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Ohjaajakoulutukseen osallistuneet arvioivat koulutuksensa riittävän paremmin opiskelijaohjaukseen kuin ne, joilla ei ollut minkäänlaista koulutusta ohjaukseen. Tulosten mukaan koulutuksen riittävyyttä oli kuitenkin hieman vaikeampi arvioida vuonna 211 kuin vuonna 29. Koulutuksen arvioi riittäväksi vuonna 29 suurin osa (3 %) koulutetuista ja puolet (5 %) kouluttamattomista

10 (15) ohjaajista. Vastaavasti vuonna 211 koulutuksen arvioi riittäväksi enemmistö (89 %) koulutetuista ja vähän yli puolet (58 %) kouluttamattomista ohjaajista. Koulutusta ei pitänyt riittävänä vuonna % ja vuonna % kouluttamattomista ohjaajista. (Liite 1.) Koulutusta saaneet ohjaajat arvioivat pystyvänsä päivittämään ohjausvalmiuksiaan paremmin kuin kouluttamattomat. Kuitenkin vuonna 29 lähes puolet (45 %) koulutetuista ja 43 % kouluttamattomista ohjaajista ei mielestään pysty päivittämään valmiuksiaan. Toisaalta lähes 3 % kouluttamattomista ohjaajista ei osannut arvioida asiaa. Vuonna 211 mahdollisuutensa päivittää ohjausvalmiuksiaan koki riittämättömiksi 18 % koulutetuista ja 4 % kouluttamattomista ohjaajista. (Liite 1.) Ohjaajakoulutuksen käyneet arvioivat aikansa riittävän paremmin ohjaukseen kuin ne, joilla ei ollut minkäänlaista koulutusta ohjaukseen. Kuitenkin noin 3 % koulutetuista ja 4 % kouluttamattomista ohjaajista piti riittämättömänä aikaa paneutua ohjaamansa opiskelijan oppimistarpeisiin. (Liite 1.) Koulutetut ohjaajat kokivat saavansa paremmin tukea ohjaajan tehtävään oppilaitoksen yhteysopettajalta kuin kouluttamattomat. Tukea koki saavansa hyvin 4 % koulutetuista ja 22 % kouluttamattomista ohjaajista. Toisaalta koulutetut vaikuttivat hieman kriittisemmiltä arvioissaan lähes puolet (46 %) heistä koki tuen yhteysopettajalta riittämättömänä. Kouluttamattomista ohjaajista alle puolet (41 %) koki, että ei saa riittävästi tukea yhteysopettajalta. Toisaalta, kouluttamattomien ohjaajien oli vaikeampi arvioida asiaa ja siksi en osaa sanoa vastauksia oli enemmän kuin koulutetuilla. (Liite 1.) 2.2 Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa Ohjaajat arvioivat oman toimintansa opiskelijan oppimisen tukemisessa hyväksi sekä vuonna 29 että vuonna 211. Arviot olivat vuonna 211 jopa selvästi paremmat kuin vuonna 29. Arvioiden mukaan opiskelijalle järjestetään entistä paremmin erilaisia oppimistilanteita ja häntä ohjataan käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana. (Taulukko 3.)

11 (15) Taulukko 3. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan oppimisen tukemisessa (n, %). Arviot toiminnasta opiskelijan oppimisen tukemisessa Vuosi TSM % JSM % EOS % JEM % TEM % Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita, joissa on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa 29 n = n = 2 4, 62,5 42,2 36,1 9,6 1,4 1,2 Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita, joissa mahdollistuu vuorovaikutus asiakkaiden/potilaiden kanssa 29 n = n = 2 44,6 52,8 45,8 45,8 9,6 1,4 Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita käytännön taitojen harjaannuttamiseksi 29 n = 83 49,4 43,4,2 211 n = 2 62,5 36,1 1,4 Ohjaan opiskelijaa käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana 29 n = n = 2 18,1 3,6 5,8 41,4 18,1 9, 6, 8,3 Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Lähes kaikki (98 %) koulutetuista ohjaajista ilmoitti järjestävänsä opiskelijalle oppimistilanteita, joissa on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa. Kuitenkin myös 92 % kouluttamattomista ohjaajista ilmoitti tekevänsä näin. (Liite 1.) Sekä koulutetut että kouluttamattomat ohjaajat järjestivät opiskelijalle hyvin oppimistilanteita, joissa mahdollistuu vuorovaikutus asiakkaiden/potilaiden kanssa kuitenkin koulutetut ohjaajat enemmän. Koulutetuista ohjaajista täysin samaa mieltä väittämästä oli vuonna 29 3 % koulutetuista ohjaajista ja vuonna %, kun taas kouluttamattomista ohjaajista näin arvioi vuonna 29 4 % ja vuonna %. (Liite 1.) Koulutetut ohjaajat arvioivat vuonna 29 järjestävänsä enemmän opiskelijalle oppimistilanteita käytännön taitojen harjaannuttamiseksi kuin kouluttamattomat. Täysin samaa mieltä väittämästä ilmoitti olevansa 3 % koulutetuista ohjaajista ja 46 % kouluttamattomista ohjaajista. Vuonna 211 erot kouluttamattomien ja koulutettujen välillä eivät olleet suuria. (Liite 1.) Vuonna % koulutetuista ja 2 % kouluttamattomista ohjaajista arvioi ohjaavansa opiskelijaa käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana. Viidesosa kouluttamattomista ohjaajista ei osannut arvioida asiaa. Vuonna 211 arviot kääntyivät toisinpäin : % koulutetuista ja 84 % kouluttamattomista ohjaajista ohjasi opiskelijaa käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana. Niitä, jotka eivät osanneet sanoa mielipidettään ja niitä, jotka olivat täysin eri mieltä asiasta, oli vähän enemmän koulutetuissa (11 %) ohjaajissa kuin kouluttamattomissa (8 %). (Liite 1.)

12 (15) 2.3 Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa Vuonna 211 ohjaajat arvioivat pyrkivänsä luomaan aiempaa useammin turvallisen oppimisympäristön opiskelijalle kuin vuonna 29. Lähes kaikki (9 %) arvioivat kohtelevansa opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä. Opiskelijaa tuettiin ja ohjattiin saamaan tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia saavuttaakseen asetetut oppimistavoitteensa selvästi aiempaa enemmän. Ohjaajat myös arvioivat huomioivansa opiskelijan oppimistarpeet aiempaa paremmin. (Taulukko 4.) Taulukko 4. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan oppimisen mahdollistajana (n, %). Arviot toiminnasta oppimisen mahdollistajana Vuosi TSM % JSM % EOS% JEM% TEM% Pyrin luomaan turvallisen oppimisympäristön ohjaamalleni opiskelijalle 29 n = 83 51,8 43,4 4,8 211 n = 2 69,4 3,6 Kohtelen opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä harjoittelujakson aikana 29 n = 83 53, 43,4 3,6 211 n = 2 55,6 41, 1,4 1,4 Tuen ja ohjaan opiskelijaa aina siten, että opiskelija saa tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia saavuttaakseen asetetut oppimistavoitteensa 29 n = n = 2 39,8 51,4 45,8 4,2 13,3 1,4 1,2 Huomioin aidosti opiskelijan oppimistarpeet 29 n = 83 42, 45,1 9,8 2,4 211 n = 2 48,6 48,6 2,8 Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Koulutetut ohjaajat arvioivat mahdollistavansa opiskelijan oppimisen paremmin kuin kouluttamattomat. Koulutetut pyrkivät myös luomaan turvallisen oppimisympäristön kouluttamattomia useammin. Koulutetut kohtelivat opiskelijaa enemmän hoitotiimin jäsenenä kuin kouluttamattomat, mutta vuonna 211 hieman pienempi osa koulutetuista (92 %) kuin kouluttamattomista ohjaajista (1 %) ilmoitti kohtelevansa opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä. Koulutettujen oli myös hieman vaikeampi arvioida asiaa. (Liite 1.) Koulutuksella näytti olevan yhteyttä myös siihen, että opiskelijaa tuetaan ja ohjataan saamaan tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki koulutetut ohjaajat vuonna 29 ja enemmistö (96 %) vuonna 211 ilmoittivat tukevansa ja ohjaavansa opiskelijaa kyseisellä tavalla. Toisaalta myös kouluttamattomista ohjaajista suuri osa (83 %) vuonna 29 ja

13 (15) kaikki vuonna 211 arvioivat tekevänsä näin. Näin ollen koulutetut arvioivat toimintansa vuonna 211 tässä kohdin kouluttamattomia huonommaksi. (Liite 1.) Opiskelijan oppimistarpeiden huomioimisessa koulutus näkyi siten, että vuonna 29 lähes kaikki (91 %) koulutetuista ilmoittivat huomioivansa aidosti opiskelijan oppimistarpeet ja samoin vuonna 211 (93 %). Kouluttamattomista ohjaajista näin ilmoitti tekevänsä vuonna 29 enemmistö (83 %) ja vuonna 211 kaikki eli hieman useampi kuin koulutetuista ohjaajista. (Liite 1.) Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan ohjaajana Opiskelijaa autettiin myös saavuttamaan luottamus ammatillisen toiminnan kehittymisessä aiempaa paremmin. Perehdyttäminen työyksikköön ja palautteen antaminen huomioitiin myös entistä paremmin. Vuonna 211 ohjaajien oli aiempaa helpompi arvioida mahdollisuuttaan järjestää työaikansa niin, että ohjaa opiskelijaa suurimman osan työvuoroistaan; enemmistö (9 %) arvioi pystyvänsä ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuoroistaan. Kymmenesosa ohjaajista ilmoitti, että ei pysty järjestämään työaikaansa opiskelijaohjaksen mukaan. Hieman kriittisempiä olivat ne ohjaajat, joilla oli koulutusta ohjaajana toimimiseen. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan ohjaajana (n, %). Arviot toiminnasta Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Autan aina opiskelijaa saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä 29 n = 83 44,6 38,6 14,5 2,4 211 n = 2 44,4 48,6 5,6 1,4 Huomioin aina opiskelijan perehdyttämisen työyksikköön 29 n = 83 3,5 44, 15,9 211 n = 2 48,6 44,4 6,9 Annan aina opiskelijalle rakentavaa palautetta sopivissa vaiheissa harjoittelun kuluessa 29 n = 83 31,3 53, 13,3 2,4 211 n = 2 51,4 45,8 1,4 1,4 Järjestän niin, että pystyn ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuoroistani 29 n = 82 24,4 4,6 2, 6,1 1,2 211 n = 2 38,9 4,3 12,5 6,9 1,4 Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Ne ohjaajat, jotka olivat hankkineet ohjaajakoulutusta, arvioivat auttavansa opiskelijaa saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä paremmin kuin kouluttamattomat ohjaajat. Kuitenkin vuonna 29 useampi koulutetuista ohjaajista oli väittämästä täysin samaa mieltä

14 (15) kuin vuonna 211. Koulutetut huomioivat opiskelijan perehdytyksen hyvin sekä vuonna 29 että vuonna 211 ja myös kouluttamattomat jokseenkin hyvin. (Liite 1.) Enemmistö sekä koulutetuista että kouluttamattomista ohjaajista vuosina 29 ja 211 ilmoittivat antavansa aina opiskelijalle rakentavaa palautetta sopivissa vaiheissa harjoittelun kuluessa. Koulutetut ohjaajat arvioivat järjestävänsä kouluttamattomia selvästi useammin niin, että pystyvät ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuoroistaan. (Liite 1.) 2.4 Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Taulukosta 6. voidaan havaita, että arviointikriteereiden käyttö ja niiden ymmärrettävyys ovat selvästi lisääntyneet vuosien 29 ja 211 välillä. Kuitenkin kolmannes vastaajista ilmoitti edelleen, että ei ymmärrä selvästi arviointikriteereitä. Taulukko 6. Arviointikriteerien käyttäminen opiskelijan ohjauksessa (n, %). Arviot arviointikriteereiden käytöstä Vuosi SM% JSM% EOS% JEM% TEM% Kannustan opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvioinnissa 29 n = 82 14,6 39, 32,9 13,4 211 n = 2 16, 4,2 25, 11,1 Käytän tarkoituksenmukaisia arviointikriteereitä keskustellessani opiskelijan käytännön suoriutumisesta hänen kanssaan 29 n = n = 2 11, 13,9 43,9 59, 36,6 2,8 8,5 5,6 Käytän sopivia arviointikriteereitä arvioidessani opiskelijan käytännön suoriutumista 29 n = 81 8,6 48,1 33,3 9,9 211 n = 1 12, 59,2 18,3 9,9 Ymmärrän selvästi opiskelijan harjoittelun arviointikriteeristön 29 n = 81 2,4 41, 24,1 2, 4,8 211 n = 1 5,6 41, 22,2 29,2 1,4 Kysyn aina ohjaamaltani opiskelijalta, suosittelisiko hän tätä harjoittelupaikkaa toisille opiskelijoille 29 n = n = 2 13,3 26,4 22,9 31,9 25,3 16, 32,5 13,9 6, 11,1

15 (15) Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Koulutusta ohjaukseen hankkineet arvioivat kannustavansa opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvionnissa enemmän kuin kouluttamattomat. Vuonna 29 koulutetut ohjaajat kannustivat opiskelijaa arviointikriteerien käyttöön enemmän kuin vuonna 211. Ohjaajakoulutusta hankkineet käyttivät myös tarkoituksenmukaisia arviointikriteereitä kouluttamattomia enemmän keskustellessaan opiskelijan kanssa käytännön suoriutumisesta. Vuonna 211 ohjaajat olivat kriittisempiä arvioissaan. (Liite 1.) Arviointikriteereiden käyttö arvioitaessa opiskelijan käytännön suoriutumista oli lisääntynyt mittauskertojen välillä, mutta vuonna 211 ohjaajakoulutusta hankkineet olivat arvioissaan kriittisempiä kuin kouluttamattomat; koulutetut arvioivat käyttävänsä harvemmin sopivia arviointikriteereitä eivätkä osanneet arvioida asiaa yhtä hyvin. (Liite 1.) Vuonna 29 koulutetut ohjaajat ilmoittivat ymmärtävänsä arviointikriteerit selvästi kouluttamattomia paremmin. Vuonna 211 sen sijaan koulutetut ilmoittivat ymmärtävänsä kouluttamattomia huonommin harjoittelun arviointikriteeristön. (Liite 1.) Opiskelijalta kysyttiin vuonna 211 useammin kuin vuonna 29 suositteleeko hän kyseistä harjoittelupaikkaa toisille opiskelijoille. Molempina vuosina koulutetut kysyivät asiaa kouluttamattomia useammin. (Liite 1.) 2.5 Ohjausvastuun jakautuminen ja saatu tuki Ohjaukseen koettiin saatavan tukea työkavereilta ja esimieheltä vuonna 211 paremmin kuin vuonna 29. Kuitenkin mielipiteet hajaantuivat. Esimieheltä saatavan tuen koki riittämättömänä kymmenesosa vastaajista vuonna 211 (vuonna 29 vain neljä prosenttia). (Taulukko.) Myös ohjausvastuun jakautumisessa mielipiteet hajaantuivat ja lisäksi täysin eri mieltä ohjausvastuun tasaisesta jakautumisesta olevien määrä oli hieman lisääntynyt mittauskertojen välillä. Aiempaa useampi vastaaja (1 % / 15 %) ei pitänyt opiskelijoiden määrää yksikössä sopivana. Vuonna 211 ohjaajien oli helpompi arvioida sitä, ovatko yksikköön tulevat opiskelijat opiskelussaan oikeassa vaiheessa ajatellen yksikössä tarvittavia tietoja ja taitoja. Noin puolet vastaajista piti yksikköön tulevien opiskelijoiden opiskelun vaihetta sopivana kuten vuonna 29, mutta tässäkin eri mieltä olevien määrä oli lisääntynyt. (Taulukko.)

16 (15) Taulukko. Ohjausvastuu ja saatu tuki (n, %). Arviot ohjavastuun jakautumisesta ja tuen saamisesta Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Saan riittävästi tukea työkavereiltani opiskelijoiden ohjaamiseen 29 n = 83 13,3 59, 18,1 9,6 211 n = 2 34, 45,8 15,3 4,2 Saan riittävästi tukea esimieheltäni opiskelijoiden ohjaamiseen 29 n = 83 6, 36,1 32,5 21, 3,6 211 n = 2 18,1 34, 19,4 18,1 9, Yksikössämme ohjausvastuu jakaantuu kaikille tasapuolisesti 29 n = 82 11, 34,1 29,3 23,2 2,4 211 n = 2 19,4 38,9 13, ,9 Yksikössämme on sopiva määrä opiskelijoita 29 n = 83 12, 44,6 16,9 16,9 9,6 211 n = 2 19,4 38,9 8,3 18,1 15,3 Yksikköömme tulevat opiskelijat ovat opiskelussaan oikeassa vaiheessa ajatellen yksikössämme tarvittavia tietoja ja taitoja 29 n = n = 1 1,8 11,3 45,8 43, 26,5 11,3 15, 22,5 1,2 11,3 Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Koulutetut ohjaajat arvioivat saavansa tukea työtovereilta ja esimieheltä kouluttamattomia paremmin. (Liite 1.) Vuonna 29 ohjausvastuun kokivat jakautuvan tasaisesti ne ohjaajat, joilla oli ohjaajakoulutusta. Heidän oli myös helpompi arvioida asiaa; näin ollen väittämästä eri mieltä olevien määrä oli suurempi kuin kouluttamattomien joukossa. Koulutetuista 36 % koki ohjausvastuun jakautuva epätasaisesti. Vastaava luku oli vuonna %. (Liite 1.) Vuonna 29 opiskelijoiden määrää yksikössä piti sopivana enemmistö (3 %) koulutetuista ohjaajista ja samalla suurempi osa kuin kouluttamattomista (52 %). Kuitenkin eri mieltä väittämästä olevia oli sekä koulutetuissa että kouluttamattomissa lähes saman verran. Vuonna 211 koulutetut ohjaajat arvioivat opiskelijoiden määrän selvästi kouluttamattomia ohjaajia sopivammaksi. (Liite 1.) Vuonna 29 koulutetut ohjaajat arvioivat opiskelijoiden opiskelun vaiheen harjoitteluun tulolle sopivammaksi kuin kouluttamattomat. Vaihetta piti sopivana lähes kaikki (91 %) koulutetut ohjaajat. Koulutetuista 1 % ja kouluttamattomista 3 % ei osannut vastata väittämään. Vuonna 211 har-

17 (15) vempi koulutettu ohjaaja kuin aiemmin eli 64 % piti opiskelujen vaihetta sopivana harjoitteluun tulolle. Koulutetuista neljännes (25 %) piti vaihetta sopivana ja kouluttamattomista 43 %. (Liite 1.) 3 Avointen kysymysten vastaukset Avoimilla kysymyksillä kysyttiin opiskelijaohjaukseen liittyviä keskeisiä haasteita, kehittämis- ja koulutustarpeita. Ne on kuvattu Taulukossa 8. Taulukko 8. Keskeiset opiskelijaohjauksen haasteet sekä kehittämis- ja koulutustarpeet. Opiskelijaohjauksen nykytilaan liittyvät haasteet yksikkötasolla opiskelijoiden oppimiseen liittyvät haasteet yksiön toimintaan liittyvät haasteet asiakkaisiin/potilaisiin liittyvät haasteet Keskeiset opiskelijaohjauksen kehittämistarpeet yksikkötasolla ohjausvalmiuksien vahvistaminen ohjauksen tasalaatuisuuden kehittäminen riittävän ajan varaaminen ohjaukselle perehdyttämisen kehittäminen opiskelijaohjauksen kokonaisuuden hallinnan ja vastuunjaon kehittäminen opiskelijoiden huomioiminen tiimin jäsenenä entistä paremmin oppimistilanteiden huomioiminen ja tarjoaminen opiskelijoille entistä paremmin tiedonkulun kehittäminen palautekeskustelujen kehittäminen Keskeiset koulutustarpeet opiskelijan arviointi palautteen antaminen ohjausvalmiuksien vahvistaminen ohjausmenetelmät opiskelijan tavoitteet eri koulutusohjelmien sisältö opintojen eri vaiheissa perehdytys oppimistarpeisiin vastaaminen ongelmatilanteiden käsittely

18 (15) 4 Yhteenveto tuloksista Ohjaajien arvioiden perusteella opiskelijaohjauksessa vuonna 211 toteutuivat seuraavat asiat edellistä mittausta (29) paremmin: Koulutuksen riittävyys ohjaajana toimimiseen Ajan riittävyys ohjaukseen Oppimistilanteiden järjestäminen, joissa vuorovaikutus muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa mahdollistuu Oppimistilanteiden järjestäminen, joissa vuorovaikutus asiakkaiden/potilaiden kanssa mahdollistuu Oppimistilanteiden järjestäminen käytännön taitojen harjaannuttamiseksi Turvallisen oppimisympäristön luominen opiskelijalle Opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen siten, että hän saa tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia saavuttaakseen asetetut oppimistavoitteensa Opiskelijan oppimistarpeiden huomiointi Opiskelijan auttaminen saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä Opiskelijan perehdyttäminen työyksikköön Rakentavan palautteen antaminen Opiskelijan kannustaminen käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvioinnissa Tarkoituksenmukaisten arviointikriteereiden käyttö opiskelijan kanssa keskusteltaessa käytännön suoriutumisesta Sopivien arviointikriteereiden käyttö arvioitaessa opiskelijan käytännön suoriutumista Opiskelijalta kysyminen, suositteleeko hän kyseistä harjoittelupaikkaa toisille opiskelijoille Työkavereilta saatu tuki ohjaukseen Ohjauksen tasapuolinen jakaantuminen Opiskelijaohjauksessa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota edelleen/enemmän seuraaviin tekijöihin: Mahdollisuus päivittää ohjausvalmiuksia Ohjaukseen resursoitava aika Oppilaitoksen yhteysopettajalta saatava tuki Opiskelijan ohjaaminen käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana Opiskelijan kohtelu hoitotiimin jäsenenä Työajan järjestäminen niin, että ohjaaja pystyy ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuoroistaan Arviointikriteereiden ymmärrettävyys, selkeyttäminen Esimiehen antama tuki ohjaukseen Ohjauksen tasapuolinen jakaantuminen Opiskelijoiden määrä yksikössä Opiskelijaohjaajakoulutuksen yhteys arvioihin Tulosten mukaan näyttää siltä, että koulutuksella on yhteyttä ohjaajien arvioihin siten, että koulutetut ohjaajat kokevat koulutuksensa riittävän paremmin ohjaukseen ja he kokevat pystyvänsä päivittämään ohjausvalmiuksiaan paremmin kuin kouluttamattomat. Koulutetut pystyvät myös järjestä-

19 (15) mään ohjausaikaa kouluttamattomia paremmin. Lisäksi koulutetut ohjaajat kokevat saavansa kouluttamattomia paremmin tukea ohjaajan tehtävään oppilaitoksen yhteysopettajalta. Toisaalta koulutetut vaikuttavat arvioissaan kouluttamattomia kriittisemmiltä. Lähes puolet (46 %) koulutetuista ilmoitti tuen yhteysopettajalta olevan riittämätöntä, kun taas kouluttamattomista alle puolet (41 %) oli tätä mieltä. Sekä koulutetut että kouluttamattomat ohjaajat järjestävät lähes yhtä usein oppimistilanteita, joissa opiskelijalla on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa. Muunlaisia oppimistilanteita koulutetut järjestivät vähän useammin kuin kouluttamattomat. Arviot tarkoituksenmukaisten oppimateriaalien käyttöön ohjaamisesta vaihtelivat mittauskertojen välillä. Koulutetut pyrkivät luomaan turvallisen oppimisympäristön kouluttamattomia useammin ja he kohtelivat opiskelijaa useammin hoitotiimin jäsenenä kuin kouluttamattomat. Kuitenkin vuonna 211 koulutettujen oli hieman vaikeampi arvioida asiaa kuin kouluttamattomien ja hieman pienempi osa koulutetuista (92 %) kuin kouluttamattomista ohjaajista (1 %) ilmoitti kohtelevansa opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä. Arvioiden mukaan koulutetut tukivat opiskelijaa saavuttamaan tavoitteensa useammin kuin kouluttamattomat. Toisaalta myös kouluttamattomista ohjaajista suuri osa arvioi toimivansa näin. Opiskelijan oppimistarpeiden huomioimisessa koulutus näkyi siten, että lähes kaikki koulutetut ilmoittivat huomioivansa aidosti opiskelijan oppimistarpeet. Myös kouluttamattomista ohjaajista enemmistö ilmoitti tekevänsä näin vuonna 29 (83 %) ja vuonna 211 kaikki eli hieman useampi kuin koulutetuista ohjaajista. Koulutetut ohjaajat arvioivat auttavansa opiskelijaa saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä useammin kuin kouluttamattomat. Koulutetut huomioivat opiskelijan perehdytyksen hyvin, mutta myös kouluttamattomat jokseenkin hyvin. Sekä koulutetut että kouluttamattomat ohjaajat ilmoittivat antavansa opiskelijalle rakentavaa palautetta sopivissa vaiheissa harjoittelun kuluessa. Koulutetut arvioivat kannustavansa opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvionnissa enemmän kuin kouluttamattomat. He myös käyttivät tarkoituksenmukaisia arviointikriteereitä enemmän keskustellessaan opiskelijan kanssa käytännön suoriutumisesta. Vuonna 211 koulutetut kuitenkin arvioivat käyttävänsä kouluttamattomia harvemmin sopivia arviointikriteereitä ja myös ymmärtävänsä kriteerit kouluttamattomia huonommin. Koulutetut kysyivät kouluttamattomia useammin suositteleeko hän kyseistä harjoittelupaikkaa toisille opiskelijoille. Koulutetut ohjaajat arvioivat saavansa tukea työkavereilta ja esimieheltä kouluttamattomia paremmin. He myös kokivat ohjausvastuun jakautuvan tasaisesti työyksikössä. Opiskelijoiden määrää yksikössä piti sopivana enemmistö koulutetuista ohjaajista ja samalla suurempi osa kuin kouluttamattomista. Kuitenkin eri mieltä väittämästä olevia oli sekä koulutetuissa että kouluttamattomissa lähes saman verran. Koulutetut ohjaajat arvioivat opiskelijoiden opiskelun vaiheen harjoitteluun tulolle sopivammaksi kuin kouluttamattomat. Koulutettujen oli myös helpompi arvioida kyseistä asiaa. Kuitenkin vuonna 211 harvempi koulutettu ohjaaja kuin aiemmin (91 % / 64 %) piti opiskelujen vaihetta sopivana harjoitteluun tulolle.

20 (15) 5 Sydänosasto 3 A ja sydänvalvonta 5.1 YKSIKÖN TAUSTATIEDOT Yksikön toiminta Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän sydänosasto 3 A ja sydänvalvonta tuottavat hoitotyön palveluja sisätautien sairaanhoitoa tarvitseville sydänpotilaille (sydäninfarkti-, rintakipu-, rytmihäiriö-, tahdistin-, sydämen vajaatoiminta-, koronaariangiografia/pallolaajennus- ja sydämen ohitusleikkauspotilaat). Yksikössä on 29 sairaansijaa (osastolla 21 ja sydänvalvonnassa 8) Taustatiedot Alkukartoitus 29 Yksikön hoitotyön henkilökuntaan kuului vuonna 29 osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja, 31 sairaanhoitajaa ja yksi perushoitaja. Sydänosaston ja -valvonnan kyselyyn vastasi 3 henkilöä, joten yksikön vastausprosentiksi muodostui 86 % kaikista kyselyn saaneista henkilöistä. Kyselyyn vastanneista henkilöistä lähes kaikki (9 %) olivat naisia, ja vastaajien keski-ikä oli 44 vuotta. Vastaajista kaikki olivat suorittaneet sairaanhoitajan tutkinnon, ammattiin valmistumisesta oli kulunut aikaa keskimäärin 14 vuotta. (Taulukko 9.) 2 % kyselyyn vastanneista henkilöistä ilmoitti sosiaali- ja terveysalan työkokemusvuosikseen viisi vuotta tai alle. Kolmannes oli työskennellyt alalla 6 15 ja neljäsosa vuotta. Vastaajista yli 26 vuotta alalla oli työskennellyt 2 %. (Taulukko 9.) Lähes puolet (4 %) vastaajista oli työskennellyt nykyisessä työyksikössään alle vuodesta viiteen vuotta. Viidenneksellä vastaajista työkokemusta työyksiköstä oli 6 15 vuotta ja saman verran vastaajista ilmoitti työyksikössä työskentelyvuosikseen vuotta. 26 vuotta tai enemmän yksikössä oli työskennellyt % vastaajista. (Taulukko 9.) Valtaosa (9 %) vastaajista toimi keskimäärin yhdestä kahteen kertaa opiskelijan nimettynä ohjaajana vuosittain ja 1 % ilmoitti, ettei toiminut opiskelijan nimettynä ohjaajana. Suurin osa (9 %) kyselyyn vastanneista henkilöistä ei ollut saanut minkäänlaista opiskelijaohjauksen koulutusta. Yksi vastaaja ilmoitti saaneensa opiskelijaohjauksen koulutusta opiskelijavastaavan tehtäviin liittyvänä koulutuksena. (Taulukko 9.) Loppukartoitus 211 Vuonna 211 henkilökuntaan kuului osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja, 31 sairaanhoitajaa, yksi perushoitaja sekä varahenkilöstöstä kolmesta neljään hoitajaa. Loppukyselyyn vastasi 16 henkilöä. Vastausprosentti vuonna 211 oli 42 %. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat naisia ja ammatilliselta koulutukseltaan sairaanhoitajia. Valistumisesta ammattiin oli kulunut keskimäärin 16 vuotta. Vastaajien keski-ikä oli 46 vuotta. (Taulukko 9.) Vastaajista 13 % ilmoitti sosiaali- ja terveysalan työkokemusvuosikseen viisi vuotta tai alle. Kolmannes oli työskennellyt alalla 6 15 ja neljäsosa vuotta. Alalla oli työskennellyt yli 26 vuotta 2 % vastaajista.

21 (15) Vastaajista kolmannes oli työskennellyt työyksikössä alle viisi vuotta tai 6 15 vuotta. Noin neljännes ilmoitti työskennelleensä yli 16 vuotta kyseisessä työyksikössä. (Taulukko 9.) Vastaajista suurin osa (94 %) ilmoitti ohjanneensa yhdestä kahteen opiskelijaa vuodessa ja kolmesta neljään kertaa ohjaajana oli toiminut 6 % vastaajista. Kaikki vastaajat ilmoittivat toimivansa opiskelijaohjaajana. Ohjaajakoulutusta oli saanut noin 4 % vastaajista. (Taulukko 9.) Taulukko 9. Taustatiedot (%), alkukartoitus 29 (n=3), loppukartoitus (%) 211 (n= 16) Taustatiedot 29 % 211 % Ikä vuosina n = 3 n = Sukupuoli n = 3 n = 16 Nainen 9 1 Mies 3 Ammatillinen koulutus Sairaanhoitaja 1 1 Työkokemus sosiaali- ja terveysalan työntekijänä n = 3 n = 15 5 v. tai alle v v v. tai enemmän 2 2 Työkokemus työyksikössä n = 3 n = 16 5 v. tai alle v v v. tai enemmän 19 Nimettynä ohjaajana toimiminen vuoden aikana n = 3 n = kertaa kertaa 6 ei toimi nimettynä ohjaajana 1 Koulutuksen hankkiminen opiskelijaohjauksesta n = 29 Kyllä 3 39 Ei 9 61

22 (15) 5.2 VASTAAJIEN ARVIOT OPISKELIJAOHJAUKSEN TOTEUTUKSESTA Opiskelijaohjauksen valmiudet 29 Yli puolet (59 %) vastaajista arvioi, että heillä oli riittävästi koulutusta ohjaajana toimimiseen, kun taas hieman alle kolmannes (31 %) piti saamaansa koulutusta riittämättömänä. Arviot opiskelijaohjauksen valmiuksien päivittämisen mahdollisuuksista jakaantuivat. Vastaajista 45 % arvioi, etteivät he pysty päivittämään säännöllisesti valmiuksiaan ohjata opiskelijoita, kun taas hieman yli kolmannes (34 %) ilmoitti pystyvänsä päivittämään valmiuksiaan säännöllisesti. (Taulukko 1.) Myös arviot opiskelijan oppimistarpeisiin paneutumiseen käytettävissä olevasta ajasta hajaantuivat. Vastaajista 38 % piti opiskelijan oppimistarpeisiin paneutumiseen käytettävissä olevaa aikaa riittävänä ja 41 % vastaajista arvioi käytettävissä olevan ajan riittämättömäksi. Viidennes ei osannut sanoa, onko käytettävissä oleva aika riittävä. (Taulukko 1.) Vastaajista 31 % arvioi oppilaitoksen yhteysopettajalta ohjaamiseen saadun tuen riittämättömäksi ja 35 % piti opettajalta saatua tukea riittävänä. Oppilaitoksen yhteysopettajalta saadun tuen riittävyyden arviointia pidettiin myös vaikeana, kolmannes vastaajista ei osannut sanoa, onko yhteysopettajalta saatu tuki riittävää. (Taulukko 1.) 211 Koulutuksen riittävyyttä ohjaajan toimimiseen pidettiin vuonna 211 aiempaa parempana. Vastaajista 68 % arvioi omaavansa riittävästi koulutusta ohjaajana toimimiseen ja vain kuusi prosenttia piti saamaansa koulutusta riittämättömänä. Kuitenkin aiempaa suurempi osa vastaajista (25 %) ei osannut arvioida, onko ohjauskoulutusta riittävästi. Puolet vastaajista koki, että ei pysty päivittämään säännöllisesti ohjausvalmiuksiaan vuonna 29 tätä mieltä oli 4 % vastaajista. Samoin ohjaukseen käytettävä aika koettiin riittämättömämpänä vuoteen 29 verrattuna. Oppilaitoksen yhdysopettajalta koettiin saatavan tukea ohjaukseen huonommin kuin vuonna 29. (Taulukko 1).

23 (15) Taulukko 1. Ohjaajien valmiudet ohjata opiskelijoita (n, %) (täysin samaa mieltä = TSM, jokseenkin samaa mieltä = JSM, en osaa sanoa = EOS, jokseenkin eri mieltä = JEM, täysin eri meiltä = TEM) Arviot ohjausvalmiuksista Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Minulla on riittävästi koulutusta toimiakseni ohjaajana opiskelijoille 29 n = n = Pystyn päivittämään säännöllisesti valmiuksiani ohjata opiskelijoita 29 n = n = Minulla on riittävästi aikaa paneutua ohjaamani opiskelijan oppimistarpeisiin 29 n = n = Saan riittävästi tukea ohjaajan tehtävääni oppilaitoksen yhteysopettajalta 29 n = n = Opiskelijan oppimisen tukeminen käytännön harjoittelussa 29 Lähes kaikki (9 %) kyselyyn vastanneista henkilöistä arvioivat järjestävänsä opiskelijalle oppimistilanteita käytännön taitojen harjaannuttamiseksi. Saman verran vastaajista arvioi sellaisten oppimistilanteiden järjestämisen, joissa mahdollistuu vuorovaikutus muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa, hyvin toteutuvaksi. Myös potilaiden kanssa tapahtuvat vuorovaikutustilanteet arvioitiin hyvin toteutuviksi. Vastaajista 93 % ilmoitti järjestävänsä opiskelijalle oppimistilanteita, joissa mahdollistuu vuorovaikutus asiakkaiden ja potilaiden kanssa. (Taulukko 11.) Vastaajista valtaosa (9 %) ilmoitti ohjaavansa opiskelijaa käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimismateriaaleja käytännön harjoittelun aikana, mutta viidennes piti kuitenkin kysymykseen vastaamista vaikeana. (Taulukko 11.) 211 Ohjaajat arvioivat vuonna 211 oman toimintansa opiskelijan oppimisen tukemisessa aiempaa paremmaksi. Vastausten mukaan opiskelijalle järjestettiin aiempaa enemmän erilaisia oppimistilanteita ja opiskelijaa ohjattiin myös käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana enemmän kuin vuonna 29. (Taulukko 11.)

24 (15) Taulukko 11. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan oppimisen tukemisessa (n, %) Arviot toiminnasta opiskelijan oppimisen tukemisessa Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita käytännön taitojen harjaannuttamiseksi 29 n = n = Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita, joissa on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden hoitotiimiin kuuluvien kanssa 29 n = n = Järjestän opiskelijalle oppimistilanteita, joissa mahdollistuu vuorovaikutus asiakkaiden/potilaiden kanssa 29 n = n = Ohjaan opiskelijaa käyttämään tarkoituksenmukaisia oppimateriaaleja käytännön harjoittelun aikana 29 n = n = Opiskelijan oppimisen mahdollistaminen käytännön harjoittelussa 29 Vastaajien arvioiden perusteella opiskelijoille järjestettiin osastolla turvallinen oppimisympäristö ja opiskelijaa kohdeltiin hoitotiimin jäsenenä; suurin osa (96 %) vastaajista ilmoitti pyrkivänsä turvallisen oppimisympäristön luomiseen ohjaamalleen opiskelijalle ja saman verran vastaajista arvioi kohtelevansa opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä harjoittelujakson aikana. (Taulukko 12.) Myös opiskelijan oppimisen tarpeita huomioitiin hyvin. Vastaajista 86 % arvioi huomioivansa aidosti opiskelijan oppimistarpeet. Suurin osa vastaajista (86 %) ilmoitti myös tukevansa opiskelijaa oppimista tukevien tarkoituksenmukaisten oppimiskokemusten saavuttamisessa. (Taulukko 12.) 211 Vuonna 211 ohjaajat arvioivat luovansa turvallisen oppimisympäristön ohjaamalleen opiskelijalle useammin kuin vuonna 29. Opiskelijaa kohdeltiin myös useammin hoitotiimin jäsenenä. Opiskelijan oppimistarpeet huomioitiin aiempaa paremmin. Lähes kaikki (99 %) vastaajat ilmoittivat tukevansa ja ohjaavansa opiskelijaa saamaan tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuitenkin väittämästä täysin samaa mieltä olevia oli aiempaa vähemmän. (Taulukko 12.)

25 (15) Taulukko 12. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan oppimisen mahdollistajana 29 (n, %). Arviot toiminnasta oppimisen mahdollistajana Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Pyrin luomaan turvallisen oppimisympäristön ohjaamalleni opiskelijalle 29 n = n = Kohtelen opiskelijaa hoitotiimin jäsenenä harjoittelujakson aikana 29 n = n = Huomioin aidosti opiskelijan oppimistarpeet 29 n = n = Tuen ja ohjaan opiskelijaa aina siten, että opiskelija saa tarkoituksenmukaisia oppimiskokemuksia saavuttaakseen asetetut oppimistavoitteensa 29 n = n =

26 (15) Vuosi 29 Kyselyyn vastanneista henkilöistä suurin osa (8 %) arvioi auttavansa aina opiskelijaa saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä. Vastaajien arvioiden mukaan opiskelijat myös saivat rakentavaa palautetta harjoittelun kuluessa, suurin osa (83 %) vastaajista ilmoitti antavansa opiskelijalle rakentavaa palautetta sopivissa vaiheissa harjoittelun kuluessa. (Taulukko 13.) Yksikössä harjoittelevien opiskelijoiden perehdytys huomioitiin hyvin. Vastaajista 83 % ilmoitti huomioivansa aina opiskelijan perehdyttämisen työyksikköön. Työaikansa järjesti 69 % vastaajista niin, että pystyi ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuorostaan. (Taulukko 13.) Vuosi 211 Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan ohjaajana olivat paremmat kuin vuonna 29. Opiskelijaa autettiin saavuttamaan luottamus ammatillisen toiminnan kehittymisessä, hänelle annettiin palautetta ja perehdyttäminen huomioitiin useammin kuin vuonna 29. Vain ajan järjestäminen ohjaukseen koettiin vuonna 211 vaikeammaksi kuin vuonna 29. (Taulukko 13). Taulukko 13. Ohjaajien arviot omasta toiminnastaan opiskelijan ohjaajana (n, %). Arviot toiminnasta Vuosi TSM% JSM% EOS% JEM% TEM% Autan aina opiskelijaa saavuttamaan luottamuksen ammatillisen toiminnan kehittymisessä 29 n = n = Annan aina opiskelijalle rakentavaa palautetta sopivissa vaiheissa harjoittelun kuluessa 29 n = n = Huomioin aina opiskelijan perehdyttämisen työyksikköön 29 n = n = Järjestän niin, että pystyn ohjaamaan opiskelijaa suurimman osan työvuoroistani 29 n = n = Ohjaajien valmiudet arvioida opiskelijan käytännön harjoittelua Vuosi 29 Kyselyyn vastanneista henkilöistä suuri osa (61 %) arvioi käyttävänsä sopivia arviointikriteereitä arvioidessaan opiskelijan käytännön suoriutumista. Toisaalta arviointikriteerien sopivuuden arviointia pidettiin myös vaikeana. Vastaajista lähes kolmannes (32 %) ei osannut sanoa, käyttävätkö he

27 (15) sopivia arviointikriteerejä arvioidessaan opiskelijan käytännön suoriutumista. Arviot tarkoituksenmukaisten arviointikriteerien käyttämisestä jakaantuivat. Vastaajista lähes puolet (48 %) arvioi käyttävänsä tarkoituksenmukaisia arviointikriteerejä keskustellessaan opiskelijan kanssa hänen suoriutumisestaan, mutta 41 % piti kuitenkin kysymykseen vastaamista vaikeana. Vastaajista 41 % ei myöskään osannut sanoa, kannustavatko he opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvioinnissa. (Taulukko 14.) Arviointikriteereiden ymmärrettävyyttä koskevan väittämän vastauksissa ilmeni hajaantumista. Vastaajista hieman yli kolmannes (34 %) ilmoitti ymmärtävänsä selvästi opiskelijoiden arviointikriteeristön. Sen sijaan 35 % vastaajista ei pitänyt arviointikriteereitä selkeästi ymmärrettävinä. Lähes kolmannes (31 %) vastaajista ei osannut sanoa, ovatko opiskelijoiden arviointikriteerit selvästi ymmärrettäviä. (Taulukko 14.) Vastaajista lähes puolet (48 %) arvioi, etteivät he kysy aina ohjaamaltaan opiskelijalta suosittelisiko tämä harjoittelupaikkaa myös muille opiskelijoille. Harjoittelupaikan suosittelemista toisille opiskelijoille ilmoitti opiskelijalta tiedustelevansa neljännes (24 %) kyselyyn vastanneista henkilöistä. (Taulukko 14.) Vuosi 211 Vastaajien mukaan sopivia arviointikriteereitä käytettiin arvioitaessa opiskelijan käytännön suoriutumista vuonna 211 vähemmän kuin vuonna 29. Arviointikriteerit myös ymmärrettiin aiempaa huonommin. Toisaalta vastaajien mukaan arviointikriteereitä käytettiin aiempaa enemmän keskusteltaessa opiskelijan kanssa käytännön suoriutumisesta. (Taulukko 14). Vastaajista 4 % ei osannut sanoa, kannustaako opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä käytännön opiskelun itsearvioinnissa, kuten myös vuonna 29. Hieman aiempaa useampi vastaaja (14 % / 19 %) ei kannustanut opiskelijaa käyttämään arviointikriteereitä itsearvioinnissa. Sen sijaan opiskelijalta kysyttiin aiempaa useammin suositteleeko hän harjoittelupaikkaa toisille opiskelijoille (44 %). (Taulukko 14).