RAKENNUKSEN PURKAMISLUPA HAVAINTOJA PURKAMISLUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTYKSISTÄ KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUKÄYTÄNNÖSSÄ

Transkriptio

1 Paula Vesterinen RAKENNUKSEN PURKAMISLUPA HAVAINTOJA PURKAMISLUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTYKSISTÄ KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUKÄYTÄNNÖSSÄ Referee-artikkeli Joulukuu 2010 Julkaistu Edilexissä Julkaistu aiemmin teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2010 toim. Tapio Määttä Itä-Suomen yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta/oikeustieteiden laitos, Joensuu 2010

2 Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja IV 2010, s Paula Vesterinen RAKENNUKSEN PURKAMISLUPA HAVAINTOJA PURKAMISLUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTYKSISTÄ KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUKÄYTÄNNÖSSÄ 1 TUTKIMUSALUEEN RAJAUS Tässä kirjoituksessa on tarkoitus luoda lyhyt yleisesitys purkamislupajärjestelmästä sekä analysoida purkamisluvan edellytyksiä koskevaa oikeuskäytäntöä. Kirjoituksen alussa käydään lyhyesti läpi purkamislupajärjestelmää koskevat lainsäännökset ja hahmotetaan järjestelmän kokonaisuutta. Lyhyesti käydään läpi myös maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL, 132/1999) tulleita muutoksia liittyen rakennuksen purkamista edellyttävään rakennuslupaan. Koska purkamisluvan edellytykset on laissa varsin suppeasti säännelty, eivätkä lain esityötkään anna paljon tulkinta-apua, on oikeuskäytännön merkitys edellytysten linjaajana ollut huomattava. Erityisesti tässä kirjoituksessa keskitytäänkin käymään läpi ja analysoimaan korkeimman hallinto-oikeuden purkamislupa-asioissa antamia ratkaisuja ja pyritään hahmottelemaan, mitkä seikat ovat kulloinkin muodostuneet ratkaiseviksi lopputuloksen kannalta sekä onko ratkaisujen pohjalta mahdollisesti muotoiltavissa tiettyä selkeää ratkaisulinjaa. Koska tapaukset myös usein poikkeavat olosuhteiltaan toisistaan, on tällöin pohdittava, missä määrin tapauksessa on mahdollisesti in casu -tyyppisiä aineksia ja voidaanko sen perusteella vetää joitakin yleisemmin sovellettavia linjauksia. Koska purkamislupa liittyy hyvin läheisesti rakennussuojeluun, on tässä yhteydessä aiheellista käydä lyhyesti läpi myös kyseistä järjestelmää pääpiirteissään sekä tuoretta rakennussuojelulain (RakSL, 60/1985) kokonaisuudistusta. 447

3 2 PURKAMISLUPA JA SEN TARVE 2.1 Alueellinen ulottuvuus Purkamislupainstituutio on alun perin lisätty rakennuslakiin vuonna 1975 lainmuutoksella (674/1975). Tuolloin se koski vain sellaisia alueita, joilla oli voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista tai muuttamista varten. Maankäyttö- ja rakennuslaissa purkamisluvan alueellista ulottuvuutta laajennettiin ja purkamisen luvanvaraisuudesta tuli pääsääntö. MRL :n mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 :ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään. Purkamislupa ulotettiin siis MRL:n myötä koskemaan rakennuskieltoalueiden ohella asemakaava-alueita sekä alueita, joille purkamiskielto on määrätty oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Purkamislupapäätösten tiedoksisaannin turvaamiseksi on maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA, 895/1999) 69 :ssä (1829/2009) säädetty, että tieto myönnetystä purkamisluvasta tulee lähettää viivytyksettä elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle (myöhemmin ELY-keskus) 1, jolla on MRL 192 :n 2 momentin mukaan valitusoikeus purkamislupaa koskevissa asioissa. 2.2 Poikkeukset luvanvaraisuudesta MRL 127 :n 2 momentissa (112/2007) on säädetty poikkeukset siitä, milloin erillinen purkamislupa ei ole tarpeen. Lupa ei ole tarpeen, jos voimassa oleva rakennuslupa, tämän lain mukainen katusuunnitelma, maantielain (503/2005) mukainen hyväksytty tiesuunnitelma tai ratalain (110/2007) mukainen hyväksytty ratasuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Lupa ei ole tarpeen myöskään silloin, kun kyse on talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamisesta, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana. 2 1 Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävät on siirretty alkaen Elinkeino-, liikenne - ja ympäristökeskukselle. 2 Teoksessa Jääskeläinen Syrjänen 2010, s. 577 todetaan, että talous- ja siihen verrattavan vähäisen rakennuksen historiallinen tai rakennustaiteellinen arvo käy usein selville asemakaavasta, silloin kun asemakaava on olemassa. Ympäristöministeriön (2003, s. 114) oppaassa todetaankin, että piha- ja talousrakennukset voivat usein olla merkittäviä osia kulttuuriympäristön kokonaisuudessa. Tällöin voidaan määrätä, ettei myöskään piha- ja talousrakennuksia saa purkaa ilman lupaa. 448

4 Yleensä kyse on tapauksesta, jossa purkamiskysymys on ratkaistu rakennusluvan yhteydessä. Rakennusluvan yhteydessä käsiteltynä rakennuksen tai sen osan purkaminen ratkaistiin ennen MRL:n voimaan tullutta lainmuutosta rakennusluvasta säädettyjen edellytysten pohjalta. Tilanne oli siinä mielessä ongelmallinen, että edellytykset rakennusluvan ja purkamisluvan myöntämiselle olivat tällöin erilaiset. MRL:iin on vuoden 2009 alussa tullut tältä osin voimaan lainmuutos (1129/2008), jolla on selkeytetty purkamiseen johtavaa rakennuslupaa koskevia säännöksiä. MRL 135 :ään (rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueella) on lisätty uusi 3 momentti, jonka mukaan rakennuslupaharkinnassa tulee ottaa huomioon rakennusluvan edellytysten lisäksi, mitä MRL 139 :ssä on säädetty purkamisluvan edellytyksistä. 3 MRL 136 :ään lisätyn 2 momentin mukaan mitä 135 :n 3 momentissa säädetään, koskee lisäksi rakentamista sellaisella asemakaava-alueen ulkopuolisella alueella, jossa purkaminen on luvanvaraista. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on niin määrätty. Lakimuutoksen myötä myös valitusoikeutettujen piiriä edellä mainituissa rakennuslupa-asioissa laajennettiin. MRL 192 :n uuden 3 momentin mukaan jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän rakennuksen purkamista, valitusoikeus rakennusluvasta on myös ELY-keskuksella. 2.3 Purkamisilmoitus MRL 127 :n 3 momentin mukaan silloinkin, kun rakennuksen tai sen osan purkamiseen ei tarvita lupaa, on purkamisesta ilmoitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle 30 päivää ennen purkamistyöhön ryhtymistä. Rakennusvalvontaviranomainen voi mainitun ajan kuluessa perustellusta syystä vaatia luvan hakemista. Lakiesityksen perustelujen mukaan perusteltuna syynä voisi olla esimerkiksi se, että alueen asemakaavaa olisi pidettävä vanhentuneena. Asemakaava-alueen ulkopuolella lupamenettelyä voitaisiin edellyttää, jos rakennuksen purkamisessa rakennussuojelullisista syistä tulisivat sovellettaviksi purkamisen lupaharkintaa koskevat edellytykset. 4 3 Kyseistä 135 :n 3 momenttia koskevan hallituksen esityksen (HE 102/2008 vp.) perusteluiden mukaan purkamisluvan ja purkamisen sallivan rakennusluvan suhdetta ja niihin liittyvää menettelyä oli tarpeen selkeyttää. Jos lupaa haetaan rakennuksen rakentamiselle tilanteessa, jossa uuden rakentaminen edellyttää olemassa olevan rakennuksen purkamista, lupaharkinnassa ei riittävästi voitu ottaa huomioon purkamisluvan edellytyksiä eli sitä, ettei purkaminen saa merkitä rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haitata kaavoituksen toteuttamista. Rakentamiseen riittää edelleen yksi lupa, mutta uudella 3 momentilla varmistetaan se, että myös purkamisen edellytykset selvitetään. 4 HE 101/1998 vp., s

5 2.4 Purkamisaikomuksesta tiedottaminen Maankäyttö- ja rakennusasetuksessa on lisäksi säädetty rakennusvalvontaviranomaisen tiedottamisvelvollisuudesta. Kyseisen asetuksen (1829/2009) 67 :n mukaan, jos rakennuksen tai sen osan purkaminen voi merkitä historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen taikka kaupunkikuvan tai rakennetun ympäristön turmeltumista, kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee 14 päivän kuluessa purkamisilmoituksen tai purkamiseen johtavan rakennuslupahakemuksen saatuaan tiedottaa siitä kunnanhallitukselle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tiedottamisen tarkoituksena on varata mahdollisuus ryhtyä toimiin, jotka joko johtavat rakennuksen suojeluun tai ainakin antavat aikaa dokumentoida purettavaksi aiottu rakennus. Kunnanhallitus voi tiedon saatuaan halutessaan saattaa alueen rakennuskieltoon. ELY-keskuksella on taas käytössään mahdollisuus antaa väliaikainen toimenpidekielto rakennussuojelulain perusteella. 5 3 PURKAMISLUVAN EDELLYTYKSET Rakennuksen purkamisluvan myöntämisen edellytykset ovat suuressa määrin yhdenmukaiset sen kanssa, miten rakennettu ympäristö tulee asemakaavaa laadittaessa MRL 54 :n mukaan ottaa huomioon. 6 MRL 139 :n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä siten on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Kuten oli rakennuslain (370/1958) aikanakin, rakennuskieltoalueilla purkamisen luvanvaraisuuden tavoitteet ovat samantapaiset kuin itse rakennuskiellollakin. Tavoitteena on turvata mahdollisuudet sellaisen kaavan laatimiseen, jossa rakennus suojellaan. Purkaminen estyy rakennuskieltoalueilla vain kaavan laatimiseen saakka. Kaavan tultua voimaan voidaan purkamislupa myöntää, jollei rakennusta ole suojeltu kaavalla. 7 Kaava-alueilla suojelukysymykset tulisi selvittää asemakaavassa. Jos kaavaan on otettu purkamisen kieltävä suojelumääräys, haittaa purkamisluvan myön- 5 Jääskeläinen Syrjänen 2010, s. 579 ja 611. Rakennussuojelulain on nyttemmin korvannut laki rakennusperinnön suojelemisesta (RakPL, 498/2010). 6 Ekroos Majamaa 2005, s Hallberg ym. 2006, s

6 täminen kaavoituksen toteuttamista, eikä sitä voida myöntää. Vaikka kaava sallisikin rakennuksen purkamisen, purkamisluvan edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä. MRL 139 :ää koskevien lain esitöiden (HE 101/1998 vp.) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan purkamisluvan edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi samaan tapaan kuin voimassa olevan lain asemakaavalle asetetuissa laatimissäännöksissä rakennetusta ympäristöstä ja sen vaalimisesta säädetään. Esityksen perustelujen mukaan useimmissa tapauksissa asiaa koskeva arvoperusta olisi harkittu ja ratkaisu sen suhteen tehty jo asemakaavassa. Kun purkamisen luvanvaraisuutta MRL:ssa laajennettiin koskemaan rakennuskieltoalueiden lisäksi asemakaava-alueita ja alueita, joille purkamiskielto on määrätty oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, ilmeisesti ajateltiin, että lupa voitaisiin kaava-alueilla pääsääntöisesti myöntää, jollei rakennusta ole kaavassa merkitty kokonaan tai osittain säilytettäväksi. Asemakaavan sisältövaatimuksia koskeva MRL 54 :n 2 momentti kieltää, ja rakennuslain mukaisten kaavojen osalta lakiin rakennussuojelulain säätämisen yhteydessä lisätyt rakennuslain 34 :n 3 momentti ja 95 :n 2 momentti ovat kieltäneet sellaisen kaavan hyväksymisen, joka johtaa rakennettuun ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämiseen. Tällöin säännös rajoittaisi purkamista lähinnä sellaisten kaavojen alueilla, jotka on vahvistettu ennen , koska ennen tuota ajankohtaa rakennuslain 135 :n kohtuuttomuuskielto esti useissa tapauksissa suojelumääräysten ottamisen kaavaan. Jos taas kaavaan on otettu rakennuksen purkamisen kieltävä suojelumääräys, haittaa purkamisluvan myöntäminen kaavoituksen toteuttamista eikä lupaa voida myöntää. 8 Purkamistilanteita koskee täydentävästi myös MRL 118. Säännöksen mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti, rakennustaiteellisesti tai kaupunkikuvallisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Oikeuskirjallisuuden mukaan jos rakennuksen purkamiskysymys on ratkaistu asemakaavassa, jää säännös merkitykseltään kuitenkin suhteellisen heikoksi. Rakennushankkeen asemakaavan mukaisuus on niin vahva luvan myöntämisen edellytys, ettei MRL 118 yksinään pysty sitä syrjäyttämään. Säännös jää siten sovellettavaksi lähtökohtaisesti niillä alueilla, joilla purkamislupaa ei vaadita ja joiden asemakaavoissa ei ole suojelumääräyksiä (kaava on vahvistettu ennen rakennussuojelulain voimaantuloa). Lisäksi säännös ohjaa esimerkiksi asemakaavan asettamien vaatimusten tulkintaa. 9 8 Ks. purkamisluvan edellytyksistä asemakaava-alueella Hallberg ym. 2006, s. 520 ja Jääskeläinen Syrjänen 2010, s. 611; Hallberg ym. 2006, s

7 4 RAKENNUSSUOJELU PURKAMISEN KONTROLLIN VÄLINEENÄ 4.1 Rakennussuojelulain on äskettäin korvannut laki rakennusperinnön suojelemisesta Purkamislupa- ja ilmoitusjärjestelmän lisäksi purkamisen kontrolli liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Rakennussuojelulain on korvannut voimaan tullut laki rakennusperinnön suojelemisesta ja samalla on muutettu rikoslain (39/1889) 48 luvun 6 :ää ja maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 :ää. Käyn jäljempänä lyhyesti läpi muutamia keskeisiä muutoksia, joita uusi laki sisältää entiseen verrattuna. Lain esitöissä 10 on uudistuksen tavoitteena mainittu rakennusperinnön säilyttämisestä annettujen säännösten saattaminen ajan tasalle ja paremmin vastaamaan alan kansainvälisiä sopimuksia sekä rakennusperinnön omistajalle suoritettavan korvauksen perusteiden ja suojelupäätöksestä aiheutuvien rajoitusten selkiyttäminen. Tarkoituksena oli myös selkiyttää rakennusperinnön suojelemista koskevan lain käyttöä kaavoitetuilla alueilla, mutta kuitenkin säilyttää kaavoitettujen alueiden pääasiallinen suojelu tapahtuvaksi maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. RakSL:ssa lain soveltamisalan osalta oli todettu, että rakennussuojelu asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa kielto asemakaavan laatimiseksi, tapahtuu kaavalla (3 1 mom.) Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennussuojelulain mukaiseen menettelyyn voitiin kuitenkin ryhtyä myös 1 momentissa tarkoitetulla alueella, mutta rakennus voitiin määrätä suojeltavaksi vain, milloin suojelu ei ollut mahdollista MRL:n nojalla, milloin rakennuksen säilymistä ei voitu riittävästi turvata MRL:n säännösten nojalla tai milloin rakennuksella oli huomattavaa valtakunnallista merkitystä tai milloin siihen muutoin oli erityistä syytä. Kyseinen soveltamisalaa määrittävä säännös oli jossain määrin tulkinnanvarainen muun muassa siltä osin, mitä on voitu pitää laissa tarkoitettuna erityisenä syynä. RakPL:n esitöiden 11 mukaan KHO:n ratkaisemissa tapauksissa tällaisena erityisenä syynä on ollut rakennuksen kiinteä sisustus. Sitä, että kunta ei ryhdy muuttamaan asemakaavaa, ei KHO ole pitänyt erityisenä syynä. Epätyydyttävänä voitiinkin 10 HE 101/2009 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rakennusperinnön suojelemisesta ja rikoslain 48 luvun 6 :n ja maankäyttö- ja rakennuslain 57 :n ja 166 :n muuttamisesta. 11 HE 101/2009 vp., s

8 esitöiden mukaan pitää sitä, että nykyisestä rakennussuojelulaista ei ole aina ilmennyt, millaisia voivat olla ne erityiset syyt, joiden perusteella rakennussuojelulakia on voitu käyttää kaavoitetuilla alueilla. Kiinteän sisustuksen käsite on myös aiheuttanut epäselvyyttä. Wähä on artikkelissaan pohtinut muun muassa RakSL:n soveltamisalakysymystä ja todennut, että kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella näyttää siltä, että asemakaava-alueilla ja asemakaavakieltoalueilla RakSL:n mukainen suojelu on mahdollista, jos edellä mainituista edellytyksistä yksi tai useampi täyttyy. Käytännössä RakSL:n soveltaminen asemakaava-alueella on kuitenkin näyttänyt edellyttävän kaavasuojelun mahdollisuuden poissulkemista. Esimerkiksi valtakunnallisesti merkittävää rakennusta asemakaavaalueella ei voida suojella RakSL:n nojalla, mikäli se on mahdollista suojella kaavalla. Suojeluesityksen hylkäämisen syynä on KHO:n ratkaisujen perusteella ollut useimmiten se, että suojelu voidaan selvittää kaavalla tai suojelukohteelta puuttuu erityinen valtakunnallinen merkitys. 12 Uuden RakPL:n mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaavaalueella huolehdittaisiin edelleen ensisijaisesti kaavoituksella (RakPL 2 2 mom.). Entiseen verrattuna lakiin tuli kuitenkin täsmennyksenä 2 :n 3 momentin 3 kohta, jonka mukaan lakia sovelletaan 2 momentin estämättä myös 2 momentissa tarkoitetulla alueella, jos kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Lain esitöissä on kyseistä pykälää koskevissa perusteluissa 13 todettu, että erityislakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavamuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat. RakSL:n mukainen väliaikainen toimenpidekielto muuttui RakPL:ssa osittain harkinnanvaraiseksi vaarantamiskielloksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista merkitystä vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtymisen (vaarantamiskielto). Vielä aivan loppuvaiheessa uuteen lakiin lisättiin velvoite, jonka mukaan kiellon antaminen on pakollista, jos suojelun turvaaminen sitä välttämättä edellyttää 14. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lisäksi velvoittaa rakennuksen 12 Näin Wähä 2007, s. 123 ja HE 101/2009 vp., s Ks. Ympäristövaliokunnan mietintö 3/2010 vp., s

9 omistajan tai haltijan ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi. RakPL:n myötä valtion korvausvelvollisuus laajeni. Merkityksellinen vahinko tai haitta (MRL 57 :n 3 mom.) jää valtion korvausvastuuseen myös asemakaavoitetuilla alueilla valtakunnallisesti merkittävän kohteen osalta. Korvausvelvollisuus kattaa kuitenkin samoin kuin nykyäänkin vain kohtuuttomat suojelumääräykset. 5 PURKAMISLUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTKSISTÄ KHO:N OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ 5.1 Yleistä Koska purkamisluvan edellytyksiä koskevan MRL 139 :n suppeasta sanamuodosta eikä myöskään sitä koskevista lain esitöistä saada merkittävästi apua säännökseen tulkintaan, on oikeuskäytännöllä ollut huomattava merkitys tulkintaa ohjaavana tekijänä. KHO:n vuosikirjaratkaisujen lisäksi käyn tässä kirjoituksessa läpi KHO:n julkaistuja ja myös julkaisemattomia ratkaisuja, joista oikeuskäytännön linjan muodostumista purkamisluvan edellytysten tulkinnasta voidaan pyrkiä hahmottamaan. Oikeuskirjallisuuden mukaan oikeuskäytännössä purkamisluvan myöntämisedellytysten olemassaoloa koskeviin ratkaisuihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi kaavan ikä, missä määrin siinä on selvitetty suojelukysymyksiä, onko kaavoituksen jälkeen saatu uutta tietoa suojeluarvoista, mikä on museoviranomaisen kanta, onko rakennuksen suojelu RakSL:n nojalla vireillä tai onko kunta aikeissa muuttaa kaavaa KHO:n vuosikirjaratkaisut 2002:73 ja 2002:74 KHO antoi vuonna 2002 kaksi vuosikirjaratkaisua, joissa se linjasi purkamisluvan myöntämisedellytyksiä: KHO 2002:73 ja 2002:74. Molemmissa tapauksissa oli kyse tilanteista, joissa rakennusten suojelu oli RakSL:n nojalla vireillä ja purkaminen oli estetty rakennussuojelulain mukaisella väliaikaisella toimenpiteellä. Molemmissa tapauksissa alueella oli ollut voimassa purkamisen salliva asemakaava (toisessa tapauksista kaava oli laadittu 15 Hallberg ym. 2006, s

10 jo ennen rakennussuojelulain voimaantuloa). Molemmissa tapauksissa KHO totesi, että tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa MRL:n säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai RakSL:n mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai RakSL:n nojalla päätetä suojella, sen purkamiselle ei ole MRL 139 :n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Molemmissa tapauksissa KHO totesi kertyneen selvityksen pohjalta, että kyseessä saattoi olla RakSL 2 :ssä tarkoitettu kohde. KHO katsoi, että ottaen huomioon, mitä MRL 51 ja 60 :ssä on säädetty kunnan velvollisuudesta huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla, MRL 139 :ssä tarkoitettuja purkamisen edellytyksiä ei voida katsoa olevan olemassa ennen kuin rakennuksen suojelemisesta RakSL:n nojalla tai asemakaavaa muuttamalla on päätetty. 16 Edellä mainituissa tapauksissa oli olennaista se, että vaikkakaan rakennuksia ei ollut asemakaavassa suojeltu, niiden suojelu RakSL:n nojalla oli vireillä ja ne saattoivat olla lain 2 :ssä tarkoitettuja kohteita. Lisäksi KHO viittasi kunnan velvollisuuteen huolehtia kaavan pitämisestä ajantasalla. Rakennuksen purkamisen yhteydessä tuleekin usein esiin myös kysymys asemakaavan ajanmukaisuudesta. 17 Edellä selostetuissa vuosikirjaratkaisuissa ilmenevät periaatteet ovat nähtävissä myös seuraavissa kahdessa KHO:n ratkaisussa: KHO t (LRS) Turku. Tontti, joka oli ollut rakennuskiellossa asemakaavan muuttamiseksi vuodesta 1959 lähtien, sijaitsi vuoden 1907 asemakaavaalueella. Kaupunginhallitus oli jatkanut rakennuskieltoa asti, jonka jälkeen rakennuskielto oli lakannut olemasta voimassa. KHO:n päätöksen mukaan kysymyksessä olevan piharakennuksen purkamiselle ei ollut MRL :ssä säädettyjä esteitä, koska sitä tai muitakaan tontilla olevia rakennuksia, joiden muodostamaan kokonaisuuteen sen voitiin katsoa kuuluvan, ei ollut suojeltu asemakaavamääräyksillä tai RakSL:n perusteella eikä rakennuksen suojelu asemakaavoituksen tai RakSL:n perusteella ollut vireillä. Päätöksessä todetaan lisäksi, että tässä tilanteessa sillä seikalla, että rakennus oli merkitty Turun keskustan rakennussuojelun kohdeluetteloon rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena merkinnällä SR-4, ei ollut merkitystä harkittaessa rakennuksen purkamista koskevan luvan myöntämistä. KHO kumosi HaO:n ja rakennuslautakunnan pää- 16 Mäkinen (2004, s. 58) toteaa, että ratkaisut viittaavat siihen, että purkamista koskevat edellytykset voivat tulla ratkaistavaksi asemakaavassa, eikä tuore asemakaava siten tarkoita purkamistilanteessa jälleen uutta harkintaa. Toisaalta asemakaavan ollessa vanhentunut, purkamisen edellytykset tulee tutkia uudelleen. Hollo (2006, s. 190) on todennut kyseisiin KHO:n ratkaisuihin viitaten, että purkamisluvan esteeksi voi siten muodostua rakennussuojeluasian vireillä olo. 17 Wähä (2007, s. 144) toteaa, että asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnin aiheuttaa suojelumääräyksen puuttuminen, eikä asemakaavan vanhentuneena pitäminen ole riippuvainen MRL 60 :n määräajoista. 455

11 tökset ja palautti asian rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi rakennuksen purkamista koskevan luvan myöntämistä varten. KHO t Suomussalmi. Kunta oli myöntänyt purkamisluvan vuonna 1945 rakennetulle kaksikerroksiselle rakennukselle, joka sijaitsi vuonna 1993 vahvistetun asemakaavan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueella (AL). Rakennusta ei ollut merkitty kaavassa suojeltavaksi. AYK oli valituksessaan HaO:een katsonut, että purkamisluvan perusteeksi esitetty rakennuksen huono kunto ei ollut riittävä peruste purkamiselle. Lisäksi AYK oli vedonnut siihen, että asemakaavaa laadittaessa ei ollut käsitelty ympäristön suojelukysymyksiä lainkaan. HaO hylkäsi valituksen sillä perusteella, että kaavassa ei ollut suojelumääräystä eikä suojelu asemakaavalla tai RakSL:n nojalla ollut vireillä. KHO pysytti HaO:n päätöksen perusteluineen. Kummassakaan tapauksessa ei purkamishakemuksen kohteena olleita rakennuksia siis ollut merkitty kaavassa suojeltaviksi, eikä rakennuksen suojelu asemakaavoituksen tai RakSL:n perusteella ollut vireillä. Turun tapauksessa oli lisäksi erikseen todettu, että merkitystä ei ollut myöskään sillä seikalla, että kyseinen rakennus oli merkitty rakennussuojelun kohdeluetteloon. KHO:n kyseisissä ratkaisuissa on siten noudatettu hyvinkin tiukasti vuoden 2002 vuosikirjaratkaisujen linjausta. KHO t. 676 Loviisa. Kunta oli myöntänyt purkamisluvan 1900-luvun jugendia edustavalle Almin talolle. Rakennus oli 1998 vahvistetussa asemakaavassa merkitty SU-merkinnällä, jonka mukaan rakennusta ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa ja perusteltua syytä. HaO kumosi kunnan päätöksen. Päätöksen perusteluina oli todettu muun ohessa, että kun otetaan huomioon Museoviraston ja Suomen rakennustaiteen museon purkamista vastustavat lausunnot, rakennuksen purkamiselle esitetyt syyt ja niiden osalta alueella asemakaavaa vahvistettaessa vallinneet muuttumattomat olosuhteet, purkaminen merkitsi ympäristöön sisältyvien perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Purkamisluvan myöntämiselle ei ollut esitetty myöskään kaavamääräyksissä edellytettyä erityistä syytä. KHO hylkäsi kaupungin valituksen, jossa oli vedottu rakennuksen huonoon kuntoon ja kunnostamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Rakennus oli siis asemakaavassa merkitty SU-merkinnällä, jota koskevan kaavamääräyksen mukaan purkaminen vaati rakennuslautakunnan luvan sekä perustellun syyn olemassaolon. KHO ei muuttanut HaO:n päätöstä, jossa se oli vedoten museoviranomaisten vastustaviin lausuntoihin, purkamiselle esitettyihin syihin ja kun olosuhteet niiden osalta eivät olleet kaavan vahvistamisajankohdan jälkeen muuttuneet, katsonut purkamisen merkitsevän MRL :ssä tarkoitettujen arvojen hävittämistä. Myöskään kaavamääräyksen edellyttämää erityistä syytä ei ollut katsottu esitetyn. 456

12 KHO t. 482 Rovaniemi. Kunta oli myöntänyt purkamisluvan osin 1800-luvulta peräisin olevalle hirsirakennukselle, joka sijaitsi vuonna 1986 vahvistetun asemakaavan alueella. Rakennusta ei ollut kaavassa suojeltu. Kaavaselostuksessa oli kuitenkin todettu, että kyseisen rakennuksen säilymistä oli tarkoitus edistää merkitsemällä sille oma rakennusala, jonka sisällä oli nykyisen suuruisen talon rakennusala. Yleiskaavassa oli todettu, etteivät suojelumerkinnät olleet rakennetun ympäristön osalta kattavia, vaan suojelutarve tuli aina tarkastella asemakaavoituksen yhteydessä. HaO kumosi AYK:n valituksesta kunnan päätöksen katsoen, että ottaen huomioon yleiskaavassa sanotun ja asemakaavan iän, kysymykseen tulevia perinne-, kauneus- ja muita arvoja ei ole vielä harkittu ja ratkaistu lopullisesti ja että kyseessä saattaa olla RakSL 2.1 :ssä tarkoitettu suojelukohde. KHO pysytti HaO:n päätöksen. KHO totesi päätöksensä perusteluissa muun muassa, että asemakaavan mukaan talo oli tarkoitettu säilytettäväksi ja kaavaan oli merkitty rakennusala juuri sitä varten. Kaavaselostuksen mukaan pihan muut rakennukset oli jo kaavaa valmisteltaessa purettu. Kunnan velvollisuus on huolehtia asemakaavojen ajantasaisuudesta. Näissä oloissa purkaminen voi tässä vaiheessa merkitä MRL :ssä tarkoitettujen perinnearvojen hävittämistä. Edellä mainittu tapaus oli siinä mielessä erikoinen, että rakennusta ei tosin ollut asemakaavassa merkitty suojeltavaksi, mutta muun muassa kaavaselostuksen perusteella se näytti kuitenkin mitä ilmeisimmin tarkoitetun säilytettäväksi. KHO totesikin perusteluissaan, että asemakaavan mukaan talo oli tarkoitettu säilytettäväksi ja kaavaan oli merkitty rakennusala juuri sitä varten. Lisäksi kaavaselostuksen mukaan pihan muut rakennukset oli kaavaa valmisteltaessa jo purettu. Lopputuloksen kannalta merkittäviksi nousi siis se, mitä asemakaavassa oli kyseisen rakennuksen säilyttämisen osalta katsottu tarkoitetun. Lisäksi KHO viittasi perusteluissaan vielä kunnan velvollisuuteen huolehtia asemakaavojen ajantasaisuudesta. Seuraava KHO:n ratkaisu päätyi vuosikirjaratkaisuksi sen vuoksi, että siinä oli kyse museoviranomaisen valitusoikeudesta KHO viittasi päätöksessään hallintolainkäyttölain (HLL, 586/1996) 6 :n 2 momenttiin todeten, että museoviranomaisella ei ole MRL 192 :n 2 momentin nojalla oikeutta valittaa rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä. Valitusoikeus on sitä vastoin mainitun momentin kohdassa neljä nimenomaisesti säädetty alueelliselle ympäristökeskukselle. Ottaen huomioon säännökset alueellisen ympäristökeskuksen tehtävistä ja muu asiassa saatu selvitys, maakuntamuseolla ei myöskään ole valvottavana sellaista HLL 6 :ssä tarkoitettua julkista etua, jonka johdosta maakuntamuseon valitusoikeus olisi tarpeen. Jääskeläinen (Rakennettu ympäristö 2007, s. 75) toteaa muun muassa, että asia on ymmärrettävissä niin, että kun ympäristökeskus voi purkamisluvasta valittaa, ei museoviranomaisella ole tarvetta rinnakkaiseen, valituksen kautta tapahtuvaan kontrolloivaan tehtävään. 457

13 KHO 2006:96 Lapua. HaO oli kumonnut purkamisluvan, jonka kunta oli myöntänyt 1920-luvun ruokalarakennukselle. Rakennus sijaitsi asemakaavassa osoitetulla kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja miljööltään arvokkaalla teollisuusalueella, jolla ympäristö säilytetään. Rakennusten purkaminen ilman lupaa oli kielletty, mutta niitä ei ollut kaavassa määrätty suojeltavaksi. KHO pysytti HaO:n päätöksen lopputuloksen. KHO perusteli päätöstään sillä, että Vanhan Paukun alueella on suojeluarvoa nimenomaan rakennettuna ympäristönä. Purkamisluvan yhteydessä olisi tullut selvittää, mikä merkitys ruokalarakennuksella on alueen kokonaisuuden kannalta. Toisena perusteluna kielteiselle päätökselle oli, että ympäristöministeriössä on samaan aikaan ollut vireillä esitys kaupungin velvoittamisesta muuttamaan asemakaavaa. Vaikkakaan kyseistä rakennusta ei ollut asemakaavassa suojeltu, sijaitsi se teollisuusalueella, joka oli kaavassa osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja miljööltään arvokkaaksi alueeksi, jolla ympäristö säilytetään ja jossa purkaminen oli luvanvaraista. KHO painotti nyt ratkaisussaan kyseisen alueen suojeluarvoa rakennettuna ympäristönä ja katsoi, ettei rakennuksen merkitystä alueen kokonaisuuden kannalta ollut selvitetty. Lisäksi KHO viittasi siihen, että ympäristöministeriössä oli tuolloin vireillä esitys kaupungin velvoittamisesta muuttamaan asemakaavaa, eli esille nostettiin myös kysymys asemakaavan ajanmukaisuudesta. Rakennuksen purkaminen on lopullinen toimenpide ja kyseinen vuosikirjaratkaisu vahvistaa sitä periaatetta, että rakennuksen suojelu tulee riittävässä määrin selvittää ensin, ja vasta selvitysten jälkeen voidaan purkamisluvan edellytyksiin ottaa kantaa. Toisaalta KHO:n useat ratkaisut ovat myös korostaneet sitä periaatetta, ettei purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen (vuosikirjaratkaisut KHO 2002:73 ja 2002:74). Rakennuksen mahdollista suojelua koskeva asia tulee ratkaista kohtuullisessa ajassa. 19 KHO t Varkaus. Kunta oli myöntänyt purkamisluvan vuonna 1906 rakennetulle työväentalolle, joka sijaitsi vuonna 2000 vahvistetun asemakaavan alueella. Työväentalo oli kaavassa merkitty suojeltavaksi rakennukseksi. Sitä koski määräys SR-14 (Kulttuurihistorian kannalta merkittävä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen arvo säilyy). AYK oli suojeluesityksen pohjalta tehnyt RakSL:n mukaisen toimenpidekieltopäätöksen. HaO oli vedoten kaavamääräykseen, rakennussuojeluhankkeeseen ja museoviranomaisen lausuntoon katsonut, ettei purkamisluvan edellytyksiä ole olemassa. KHO pysytti HaO:n päätöksen perusteluineen. 19 Jääskeläinen Rakennettu ympäristö 2007, s

14 Yksi KHO:n jäsen oli eri mieltä päätöksen perusteluista. Hänen mukaansa, koska purkamisluvalla ei ole tarkoitettu mahdollistaa poikkeamista kaavamääräyksistä, purkamislupa olisi siten tullut hylätä jo yksin sillä perusteella, että rakennuksen purkamiselle ei ole esitetty kaavamääräyksen edellyttämää pakottavaa syytä. MRL :ssä tarkoitetuille lupaharkinnassa huomioon otettaville seikoille, kuten rakennuksen arvoa koskeville seikoille, ei siten olisi tullut antaa asiassa merkitystä. Tässä yhteydessä todettakoon, että mikäli kaavamääräyksen tarkoittamaa pakottavaa syytä poikkeamiselle ei katsota olevan, purkamisluvan myöntäminen edellyttää ensin ELY-keskuksen MRL :n 3 momentin mukaisesti myöntämää poikkeusta. 20 Tätä problematiikkaa ja kaavamääräyksessä tarkoitetun pakottavan syyn olemassaolon arviointia tulee esille laajemmin myöhemmin selostettavassa Voikkaan selluloosatehtaan purkamislupa-asiassa (KHO 2009:67), jossa se nousi nimenomaisesti esille. KHO t ja 2317 Haukiputaa. Kunta oli myöntänyt purkamisluvat höyläämörakennukselle ja puutarhurin asunnolle. HaO hylkäsi AYK:n valitukset todeten muun muassa, että rakennuksia ei ole suojeltu asemakaavalla eikä RakSL:lla, eikä RakSL:n mukainen menettely ole vireillä, rakennukset sijaitsevat Laitakarin tilalla saaressa ja ovat varsinaisesta saha-alueesta erillään oleva kokonaisuus, rakennukset ovat huonossa kunnossa ja on kohtuutonta maanomistajaa kohtaan pitää MRL:n edellyttämässä kunnossa rakennukset, joille ei ole osoitettavissa teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista uutta käyttötarkoitusta. HaO:n päätöksen jälkeen valtuusto hyväksyi Martinniemen osayleiskaavan, jonka mukaan saha-alue on kulttuurihistoriallinen kohde. Kaavan mukaan rakennuksia ei saa purkaa ilman purkamislupaa ja suojelua koskevat kysymykset ratkaistaan asemakaavassa. KHO hylkäsi AYK:n valituksen ja pysytti HaO:n päätöksen, todeten lisäksi, että kyseisiä rakennuksia ei ole suojeltu Martinniemen osayleiskaavassa eikä AYK ole saattanut vireille rakennusten suojelua rakennussuojelulain nojalla. Kyseinen tapaus tuntuu lopputulokseltaan siinä mielessä selvältä, että rakennuksia ei ollut suojeltu asemakaavalla eikä RakSL:lla, eikä RakSL:n mukainen menettely ollut vireillä. Myöskään alueelle kunnan purkamislupapäätöksen ja HaO:n ratkaisun jälkeen vahvistetussa osayleiskaavassa ei rakennuksia ollut suojeltu. Esteitä purkamiselle ei katsottu olevan. 20 Ks. poikkeamisluvasta mm. Jääskeläinen Syrjänen 2010, s Ks. myös Ekroos 1995 rakennuslain 132 :n mukaisesta poikkeusluvasta. 459

15 5.3 Niiralan Teboilin purkamisluparatkaisu Seuraava KHO:n ratkaisu on monella tapaa mielenkiintoinen, ja siitä voidaan pyrkiä löytämään seikkoja, jotka tässä tapauksessa kallistivat KHO:n ratkaisussaan sille kannalle, että edellytyksiä purkamisluvan myöntämiselle ei ollut. KHO t (LRS) Kuopio. Rakennuslautakunta oli hylännyt purkamislupahakemuksen vuonna 1953 rakennetulle huoltoasemalle ja mittarikatoksille, jotka sijaitsivat vuonna 1979 vahvistetun asemakaavan alueella. Kaavassa tontti oli merkitty moottoriajoneuvojen huoltoasemien korttelialueeksi (AM), eikä huoltoasemarakennusta ollut merkitty suojeltavaksi. Kuopion kaupunginhallitus oli päättänyt olla asettamatta tonttia rakennuskieltoon asemakaavan laatimiseksi. AYK oli hylännyt tehdyn rakennussuojeluesityksen. HaO kumosi rakennuslautakunnan päätöksen katsoen, että kun rakennusta ei ollut suojeltu asemakaavamääräyksellä eikä rakennussuojelulain nojalla eikä suojelu ollut myöskään vireillä asemakaavoituksen nojalla, ei purkamisluvan myöntämiselle ollut laissa säädettyjä esteitä. KHO kumosi HaO:n päätöksen ja saattoi voimaan rakennuslautakunnan päätöksen purkamislupahakemuksen hylkäämisestä. KHO:n päätöksen perusteluissa viitattiin muun muassa purkamisluvan läheiseen yhteyteen rakennussuojeluun ja todettiin, että jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulain nojalla päätetä suojella tai tällainen asia ole vireillä, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 :n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Kyseistä huoltoasemarakennusta ei ja siten ennen rakennussuojelulain voimaantuloa vahvistetussa asemakaavassa ole osoitettu suojeltavaksi, kuten ei myöskään hyväksytyssä keskeisen kaupunkialueen yleiskaavassa. AYK oli päätöksessään katsonut, että rakennus on RakSL 2 :ssä tarkoitettu kohde, mutta kuitenkin päätöksellään hylännyt rakennussuojeluesityksen. Nyttemmin vuonna 2008 vahvistetussa maakuntakaavassa kyseinen, kulttuurihistoriallisesti merkittävä huoltoasemarakennus on osoitettu rakennussuojelukohteeksi. Kunnan velvollisuutena on MRL 51 :n ja 60.1 :n mukaan huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla. Näissä oloissa purkamisluvan myöntäminen tässä vaiheessa voi merkitä MRL 139 :n 1 momentissa tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien arvojen hävittämistä. Tässä tapauksessahan rakennusta ei ollut suojeltu asemakaavalla eikä RakSL:n nojalla, eikä myöskään suojelu asemakaavalla tai RakSL:n nojalla ollut vireillä. Minkä vuoksi kyseisessä tapauksessa purkamisluvan myöntämiselle ei kuitenkaan katsottu olevan edellytyksiä? Voidaan muun muassa todeta, että vaikka AYK oli hylännyt suojeluesityksen, päätöksessä oli todettu, että kyse on RakSL:n mukaisesta kohteesta. Kyseinen purkamishakemuksen kohteena ollut huoltoasemarakennus olikin sittemmin vuonna 2008 vahvistetussa maakuntakaavassa osoitettu rakennussuojelukohteeksi. Esille nousi siis myös kysymys asemakaavan ajanmukaisuudesta. KHO:n päätöksen mukaan 460

16 huoltoasemarakennuksen osoittaminen rakennussuojelukohteeksi tuoreessa maakuntakaavassa siten edellytti, että rakennuksen kohtalo tuli arvioida yksityiskohtaisemman kaavoituksen yhteydessä. Jos maakuntakaavasta ei olisi ollut kyseistä päätöstä, olisi lopputulos purkamisen sallittavuuden osalta saattanut mahdollisesti olla toinen Voikkaan selluloosatehtaan purkamisluparatkaisu Seuraava KHO:n vuosikirjaratkaisu koski Voikkaan vanhan selluloosatehtaan purkamislupaa. Siinä oli arvioitavana ensinnäkin se seikka, oliko kyse asemakaavan suojelumääräyksen mukaisesta pakottavasta syystä ja edellyttikö purkamisluvan myöntäminen siten AYK:n myöntämää poikkeusta. Kun tämä oli ratkaistu, oli arvioitavana purkamisluvan edellytysten olemassaolo. KHO 2009:67 Kuusankoski. Kunta oli myöntänyt purkamisluvan Voikkaan vanhalle selluloosatehtaalle, joka vuonna 1995 vahvistetussa asemakaavassa oli merkitty suojeltavaksi merkinnällä SR-1. Kaavamääräyksen mukaan rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. HaO oli kumonnut päätöksen katsoen, ettei rakennuksen purkamiselle ole ollut kaavamääräyksen tarkoittamaa pakottavaa syytä, eikä kunta ole siten voinut myöntää purkamislupaa ilman AYK:n myöntämää poikkeamista rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. KHO kumosi HaO:n päätöksen ja saattoi voimaan rakennuslautakunnan päätöksen. Pakottavan syyn olemassaolon arvioinnin osalta KHO viittasi muun muassa kaavaa vahvistettaessa käytössä olleisiin asemakaavamääräyksiä koskeviin ohjeisiin, jotka mainitsevat turvallisuuden eräänä tekijänä arvioitaessa pakottavan syyn olemassaoloa. KHO totesi muun muassa, että ulkopuolisten pääsyä rakennukseen ei voida täydellisesti estää. Kun otetaan huomioon rakennuksen huono kunto sekä tästä johtuva ilmeinen vaara turvallisuudelle, rakennuksen purkamiselle oli pakottava syy. Purkamisluvan edellytyksistä KHO lausui, että selluloosatehdas on asemakaavassa suojeltu ja rakennuksen purkaminen lähtökohtaisesti merkitsee MRL :n tarkoittamien arvojen hävittämistä ja haittaa kaavoituksen totuttamista. Jotta purkamisluvan edellytykset tällaisessa tilanteessa voisivat olla olemassa, tulee rakennuksen suojeluarvon sinänsä tai suhteessa ympäristöön olla purkamislupa-asiaa ratkaistaessa siten muuttunut suojelupäätöksen tekemishetkeen verrattuna, ettei purkaminen enää merkitse suojeluarvojen hävittämistä. KHO katsoi, että rakennuksen suojeluarvo oli sen kunnossapidon laiminlyönnin vuoksi jo menetetty ja että rakennuksen korjaaminen johtaisi yhtä lailla suojeluarvojen menettämiseen. Myöskään selluloosatehtaan maisemallinen asema suhteessa muihin Voikkaan teollisuusalueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin ei ollut luvan myöntämisen esteenä. Purkamisluvan myöntäminen ei merkitse kielletyllä tavalla arvojen hävittämistä ja koska pakottava syy oli olemassa, ei se haitannut myöskään kaavoituksen toteuttamista. 21 Tapausta on analysoinut muun muassa Jääskeläinen Rakennettu ympäristö 2009a, s

17 Arvioidessaan sitä, oliko purkamiselle kaavamääräyksessä tarkoitettua pakottavaa syytä, KHO käytti tulkinta-apuna kaavan vahvistamisen aikaan (1995) voimassa olleita ohjeita asemakaavamääräyksistä (1992). KHO katsoi ottaen huomioon rakennuksen huonon kunnon sekä tästä johtuvan ilmeisen vaaran turvallisuudelle, että rakennuksen purkamiselle oli pakottava syy. Purkamisluvan myöntäminen ei ollut siten edellyttänyt sitä, että AYK on ensin myöntänyt poikkeuksen kaavamääräyksestä. Purkamisluvan edellytysten osalta KHO tuli lopputulokseen, että rakennuksen suojeluarvo oli jo menetetty, eikä sitä voitu korjaamallakaan palauttaa. 22 Tietenkin jossain määrin ongelmallista on se, että suojeluarvon menettämisen syynä oli nimenomaan kunnossapidon laiminlyönti. KHO lausuikin päätöksessään, että tässä purkamislupa-asiassa eivät olleet ratkaistavana rakennuksen omistajan kunnossapitovelvollisuus ja sen laiminlyömistilanteisiin liittyvä rakennusvalvontaviranomaisen valvontavastuu. Edelleen KHO totesi, että kaavassa suojellun rakennuksen kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnin ei pitäisi voida johtaa suojeluarvojen lopulliseen menettämiseen ja sen perusteella purkamisluvan edellytysten täyttymiseen. KHO siis katsoi, ettei purkamisluvan myöntäminen merkinnyt kielletyllä tavalla arvojen hävittämistä. Koska kaavamääräyksen tarkoittama pakottava syy purkamiseen oli olemassa, ei purkaminen myöskään haitannut kaavoituksen toteuttamista. 23 Kyseisessä ratkaisussa on kuitenkin mielestäni sellaisia erityispiirteitä (kyse oli muun muassa suuresta, huonokuntoisesta tehdasrakennuksesta), että siinä lausuttujen tulkintalinjausten soveltuvuutta suoraan johonkin toiseen tilanteeseen on tapauskohtaisesti tarkkaan arvioitava. 6 YHTEENVETOA Edellä selostettujen tapausten perusteella MRL :n tulkinnassa voitaneen lähteä siitä, että lähtökohtaisesti rakennuksen saisi purkaa, ellei rakennus ole suojeltu tai sen suojelu ole vireillä kaavalla tai RakSL:n nojalla. Lisäksi kaavan ajanmukaisuus nousee usein esiin purkamisluvan yhteydessä. Merkitystä on ratkaisuissa annettu myös muun muassa sille, missä määrin kaavassa on selvitetty suojelukysymyksiä tai mitä kaavassa on suojelun osalta katsottu tarkoitetun. 22 Kyseisen seikan arvioiminen ja rajanveto voi olla hankalaa. Tässä tapauksessa KHO päätyi toiseen lopputulokseen kuin Museovirasto, joka oli katselmuksen perusteella arvioinut, että rakennus oli korjattavissa. 23 Ks. tapauksen kommentointia Jääskeläinen Rakennettu ympäristö 2009b, s

18 Eräässä selostetuista ratkaisuista (KHO t (LRS)), jossa rakennusta ei ollut suojeltu eikä suojelu ollut vireillä kaavalla eikä RakSL:n nojalla KHO muun muassa erikseen totesi, että tässä tilanteessa sillä seikalla, että rakennus oli merkitty kaupungin keskustan rakennussuojelun kohdeluetteloon rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena, ei ollut merkitystä harkittaessa rakennuksen purkamista koskevan luvan myöntämistä. Niiralan Teboilin tapauksessa huoltoasemarakennusta ei ollut asemakaavassa suojeltu mutta se oli sittemmin osoitettu rakennussuojelukohteeksi tuoreessa maakuntakaavassa, minkä KHO katsoi aiheuttavan, että rakennuksen kohtalo tuli arvioida yksityiskohtaisemman kaavoituksen yhteydessä. Toisaalta ns. Vanhan Paukun aluetta koskevassa ratkaisussa (KHO 2006:96) ei kyseistä rakennusta ollut asemakaavassa suojeltu, mutta KHO painotti ratkaisussaan kyseisen alueen suojeluarvoa nimenomaan rakennettuna ympäristönä ja katsoi, ettei rakennuksen merkitystä alueen kokonaisuuden kannalta ollut selvitetty. Sanotussa tapauksessa oli lisäksi tuolloin ympäristöministeriössä vireillä esitys kaupungin velvoittamisesta muuttamaan asemakaavaa, mihin seikkaan KHO myös viittasi. Kaiken kaikkiaan voidaan havaita, että purkamisluparatkaisut eivät alussa mainitusta lähtökohtaisesta tulkintaohjeesta huolimatta useinkaan ole yksiselitteisiä, vaan asiassa joudutaan usein punnitsemaan useita erilaisia seikkoja ja selvityksiä ja niiden merkitystä purkamisluvan edellytysten arvioinnissa. Muun muassa edellä mainitusta johtuen tuntuu KHO:n ratkaisuista välillä olevan vaikea vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä purkamisluvan edellytysten tulkinnasta. Esiteltyjen ratkaisujen perusteella mielestäni näyttäisi siltä, että myöhemmissä ratkaisuissa on purkamisluvan edellytysten olemassaolon arvioinnissa menty ennemminkin tiukempaan suuntaan, eikä vuonna 2002 annettujen vuosikirjaratkaisujen linjaus ole ehkä niin kategorinen kuin aluksi näytti. MRL:ssa on purkamislupajärjestelmän lisäksi rakennusperintöä suojaavia ohjausjärjestelmiä, kuten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kaavojen sisältövaatimukset. Valtioneuvoston hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava muun muassa, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat inventoinnit otetaan huomioon suunnittelun lähtökohtina. MRL 54 :n mukaan asemakaavaa laadittaessa tulee rakennettua ympäristöä vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavamääräyksillä on keskeinen merkitys toteutettaessa asemakaavoituksen tavoitetta säilyttää luonnon ja rakennetun ympäristön arvot. Myös suojelumääräyksiä voidaan MRL 57.2 :n mukaan antaa silloin, kun aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäris- 463

19 tön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava. Esimerkiksi kaavojen muutosalttius on asia, joka voi tosiasiassa haitata rakennetun ympäristön suojelun toteutumista. Myös suojelukohteiden kunnossapidon laiminlyönti on seikka, joka voi viime kädessä aiheuttaa kaavassa suojelluksi merkityn rakennuksen suojeluarvojen menettämisen ja näin ollen mahdollistaa lopulta sen purkamisen. Esimerkkinä voidaan mainita edellä selostettu Voikkaan selluloosatehtaan tapaus (KHO 2009:67). MRL 166 :n mukaanhan kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennussuojelulain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapidossa tulee ottaa huomioon rakennussuojelun tarkoitus. Rakennuksen purkamisen kontrolli liittyy erittäin läheisesti rakennussuojeluun, jonka pääasiallinen keino on kuitenkin yksityiskohtainen kaavoitus ja vasta toissijainen keino RakSL:n (nyttemmin RakPL:n) mukainen suojelu. Tästä on toisinaan aiheutunut ongelmia esimerkiksi kuntien kaavoitushaluttomuuden vuoksi. Tuore rakennussuojelulain kokonaisuudistus tuonee kuitenkin lisäselvyyttä muun muassa lain soveltamisalan tulkinnallisuuksiin. Voitaneen lopuksi vielä todeta, että rakennusten suojeleminen kaavoituksen taikka rakennussuojelun keinoin ei ole aina johtanut rakennussuojelun kannalta välttämättä parhaaseen lopputulokseen, kun asiassa on pyritty löytämään myös taloudellisesti kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Esimerkiksi rakennusoikeus on tällöin saatettu kaavassa myöntää rakennussuojelun kannalta liian suureksi. Kaavan suojelumääräykset ovat myös saattaneet muodostua turhan väljiksi, kun tavoitteena on ollut, ettei korvausta tarvitse maksaa joko rakennussuojelulain nojalla tai omistajalle kohtuuttomaksi todetun kaavamääräyksen perusteella. 464

20 LÄHTEET Kirjallisuus Ekroos, Ari: Kauneus ja rumuus ympäristöoikeudessa. Ympäristöoikeudellinen tutkimus kaupunkikuvaa koskevasta lainsäädännöstä. Helsinki Ekroos, Ari Majamaa, Vesa: Maankäyttö- ja rakennuslaki. Helsinki Hallberg, Pekka Haapanala, Auvo Koljonen, Ritva Ranta, Hannu: Maankäyttöja rakennuslaki. 2 painos. Jyväkylä (Hallberg ym. 2006) HE 101/1998 vp.: Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi. HE 102/2008 vp.: Hallituksen esitys Eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. HE 101/2009 vp.: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä rikoslain 48 luvun 6 :n ja maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 :n muuttamisesta. Hollo, Erkki J.: Maankäyttö- ja vesioikeus. Helsinki Jääskeläinen, Lauri: KHO:n päätöksiä. KHO Rakennettu ympäristö 1/2007. [ ( ) KHO:n päätöksiä. KHO t Rakennettu ympäristö 1/2009, s (Jääskeläinen 2009a) KHO:n päätöksiä. KHO 2009:67. Rakennettu ympäristö 3/2009, s (Jääskeläinen 2009b) Jääskeläinen, Lauri Syrjänen, Olavi: Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen. Helsinki Mäkinen, Eija: Oikeudellinen kontrolli kunnan ympäristöasioissa. Tampere Ympäristövaliokunnan mietintö 3/2010 vp.: Hallituksen esitys laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 :n ja rikoslain 48 luvun 6 :n muuttamisesta. Wähä, Susanna: Maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennussuojelulain soveltamisalojen tarkastelua oikeuskäytännön valossa. Ympäristöpolitiikan ja oikeuden vuosikirja I (2007), s Internet-lähteet Ympäristöministeriö: Asemakaavamerkinnät ja -määräykset. Ympäristöministeriön oppaita. Opas 12. Helsinki [ ( ) 465

21 Oikeustapausluettelo KHO:n julkaistut ratkaisut KHO 2002:73 KHO 2002:74 KHO t (LRS) KHO 2006:96 KHO t (LRS) KHO 2009:67 KHO:n julkaisemattomat ratkaisut KHO t. 482 KHO t. 676 KHO t KHO t KHO t KHO t