Munkkiniemen puiston kosteikot. Mia Vehkaoja Wetland Ecology Group Metsätieteiden laitos Helsingin yliopisto

Transkriptio

1 Munkkiniemen puiston kosteikot Mia Vehkaoja Wetland Ecology Group Metsätieteiden laitos Helsingin yliopisto

2 Sisällys Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät... 3 Munkkiniemen puiston kosteikkojen kokonaisuus... 4 Koneenlampi... 8 Pikkuplotti... 9 Pitkäplotti Tarvasplotti Tieplotti Koirapuiston plotti Munkkivuoren plotti Yhteenveto

3 Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät Tämä tutkimus on toteutettu Helsingin kaupungin rakennusviraston toimeksiantona Munkkiniemen puiston muutostöiden takia. Tutkimusaineisto kerättiin huhti-kesäkuussa Aineistoa kerättiin sammakkoeläimistä (kurnutus- ja kutulauttalaskennat sekä pöteröinti), kaloista (katiskat), linnuista (ääni- ja näköhavainnot) sekä vesiselkärangattomista (pöteröinti). Lisäksi kartoitettiin kasvillisuuden valtalajit. Kurnutuslaskennat suoritettiin suomalaisten sammakoiden pääasialliseen kurnutusaikaan ( toukokuuta) vuonna Jokaisella tutkimusvesistöllä käytiin viitenä iltana kuuntelemassa kurnutuksia. Kurnutukset ajoittuivat kello ja 1.00 välille. Pohjoisten alueiden lajien kurnutushuippu sijoittuu juuri kyseiseen ajankohtaan. Kurnutusmittauksia tehtiin vain sellaisina iltoina, jolloin sääolosuhteet olivat optimaaliset eli tuulen nopeus maksimissaan 3 m/s ja sadetta ei ollut tai se oli hyvin vähäistä. Kurnutusten kuuntelujakso kesti kussakin paikassa viisi minuuttia ja tuona aikana tunnistettiin kaikki kurnuttavat lajit sekä annettiin jokaiselle lajille runsausindeksi. Runsausindeksin vaihteluväli on nollan ja kolmen välillä. Kurnutusindeksin arvo nolla tarkoitti ettei yhtään yksilöä kuultu, arvolla 1 pystyttiin erottamaan ja laskemaan jokainen sammakkoyksilö, arvossa 2 sammakkoyksilöt pystyttiin suhteellisen hyvin erottamaan ja laskemaan, mutta jonkin verran kurnutuksia oli päällekkäin ja arvolla 3 kurnutus oli niin massiivista että yksilöitä ei pystytty erottamaan ja laskemaan. Kurnutusmittaus aloitettiin kussakin paikassa yhden minuutin paikallaanolon ja hiljaisuuden jälkeen. Kutumassalaskentaan soveltuivat vain sammakko ja viitasammakko, koska ne laskevat munansa suuriin päällekkäisiin ryhmittymiin, ja jokainen naaras laskee vain yhden erillisen ryhmittymän. Konnat (Bufo) eivät yleensä ole sopivia kutumassalaskentoihin, koska ne laskevat munansa pitkiksi kietoutuviksi nauhoiksi, jolloin yksittäisen munan laskeminen on hankalaa. Salamanterieläimet puolestaan kiinnittävät yksittäisiä munia vesikasvillisuuden joukkoon. Kutumassalaskennat suoritettiin jokaisessa tutkimuskohteessa seitsemän päivän välein. Aiemmissa tutkimuksissa sammakoiden on havaittu laskevan uusia munia 3 7 päivän välein. Laskennat aloitettiin ja viimeinen laskentakerta, jolloin havaitsin vielä uusia kutumassoja, oli Nuijapäille, mantereille ja vesiselkärangattomille käytettiin samoja pyydyksiä. Pyydyksinä käytettiin aktiivipyydyksiä eli pöteröitä, jotka olivat lasisia kolmen litran purkkeja, joiden suulle oli asetettu suppilo. Jokaisessa kohteessa pyydykset olivat 24 tuntia ja ne käytiin tarkistamassa 12 tunnin välein, jotta vältyttiin nuijapäiden ja mantereiden kuolemilta. Pyydykset asetettiin ensimmäisiin kohteisiin ja viimeisiin Pyydysten määrä kussakin tutkimuskohteessa oli sama eli 10 kappaletta. Niistä viisi oli sijoitettu kosteikon rehevään päähän ja viisi kasvillisuudelta avoimempaan päähän. Pöteröistä määritettiin ja laskettiin kiinnisaadut lajit, jonka jälkeen ne vapautettiin takaisin vesistöön. Poikkeuksena olivat sukeltajat, jotka otettiin talteen tarkempaa lajimääritystä varten. Sukeltajat määritettiin laboratoriossa mikroskoopin avulla. Katiskoja kosteikoissa oli samaan aikaan pyytämässä kaksi kappaletta. Kalastusaika oli kaikissa sama; 24 tuntia. Katiskapyynnit aloitettiin , ja viimeisissä kohteissa kalastukset tehtiin Kiinnisaadut kalat määritettiin, laskettiin ja vapautettiin. Lintujen ääni- ja näköhavainnot tehtiin pistelaskentamenetelmällä. Jokaisen kosteikon ympärille suunniteltiin laskentapisteet tasaisin välimatkoin. Näissä pisteissä laskettiin kaikki havaitut lajit. Kussakin pisteessä oltiin viisi minuuttia. Lintulaskennat aloitettiin ja viimeinen laskentakerta oli

4 Munkkiniemen puiston kosteikkojen kokonaisuus Munkinpuistossa sijaitsee kuusi erillistä ja lajistoltaan vaihtelevaa lampea ja kausikosteikkoa. Samaan kokonaisuuteen voidaan laskea kuuluvaksi vielä Munkkivuoren puolella (Ulvilantie 16 etelälounaaseen) oleva kausikosteikko, jota ei ole merkitty karttoihin. Kosteikkojonon yläjuoksulla, Koneen entisen pääkonttorin vieressä, sijaitsee Koneenlampi (Kuva 1), josta vesi menee Pikkuplottin kautta Pitkälampeen. Pitkälampi ulottuu miltei Tarvasplottiin saakka. Pitkälammen ja Tarvasplotin erottaa vain hiekkatie. Tarvasplotista vesi laskee Tieplottiin ja lopulta Koirapuiston plottiin. Munkkivuoren kosteikko ei ole yhteydessä Munkkiniemen kosteikkoihin. 1. Koneenlampi 2. Pikkuplotti 3. Pitkälampi 4. Tarvasplotti 5. Tieplotti 6. Koirapuiston plotti 7. Munkkivuoren kosteikko Kuva 1. Munkkiniemen ja vuoren kosteikkojen sijainti kartalla. Jokainen kosteikko on hyvin omaleimaisensa, ja tarjoaa elinympäristön erilaisille eliöille, kuten sammakkoeläimille, linnuille ja vesiselkärangattomille. Munkkiniemen ja -vuoren kosteikoilla elää neljä lajia sammakkoeläimiä: rusko- ja viitasammakko, rupikonna sekä manteri (aiemmin vesilisko) (Taulukko 1). Toisin sanoen kaikki muut Suomen sammakkoeläimet esiintyvät Munkkiniemessä paitsi harvinainen rupimanteri (ent. rupilisko). Lisäarvoa Munkkiniemen ja vuoren kosteikoille tuo viitasammakko, joka on EU:n sisävesien direktiivilaji. Se ilmentää sisävesien hyvää tilaa. Nisäkkäistä kosteikoilla tavattiin vesimyyrää ja pohjanlepakkoa. Helsingin kaupungin aiemmassa lepakkoraportissa Munkkiniemessä havaittiin myös vesisiippaa ja korvayökköä. Kalalajeja Munkinpuiston kosteikoissa on kaksi: ruutana ja suutari. Kaloja elää isojen lampien (Koneen ja Pitkä) lisäksi Koirapuiston plotissa. Kaiken kaikkiaan kosteikoilla tavattiin 40 lintulajia, joista runsaimpana sinisorsa (14 yksilöä:5 koirasta,1 naaras ja 8 poikasta, samalla laskentakerralla) ja liejukana (9 yksilöä, joista 4 poikasta, samalla laskentakerralla) (Taulukko 3). Liejukana on luokiteltu maassamme vaarantuneeksi, ja Suomen kannan koko 4

5 on noin 90 paria. Lisääntymiskauden alussa Munkkiniemessä laskettiin 6 yksilöä, ja kesällä näistä ainakin kahdella parilla oli poikaset. Linnustoltaan lajirikkain kosteikko on Pitkälampi, jolla tavattiin yhteensä 29 lintulajia. Pitkälampi oli niin vesilintujen kuin muidenkin lintujen suhteen selvästi monipuolisin kosteikko. Vesiselkärangatonyhteisöltään rikkaimpia puolestaan ovat viisi pientä kosteikkoa, joista monipuolisin on Munkkivuoren plotti, joka ei aiemmin ole edes ollut Helsingin kaupungin kartoissa (Taulukko 2). Munkkiniemen ja vuoren kosteikoilla havaittiin yhteensä 34 lajia sukeltajakuoriaisia, jotka kuuluivat 13 eri sukuun. Runsaslukuisimpina lajeina olivat Hygrotus decoratus, Hygrotus stiola ja Rhantus frontalis (Taulukko 4). Hydaticus seminigeriä tavattiin kuudella kosteikolla; se puuttui vain Tieplotilta. Sukeltajakuoriaisista 16 lajia esiintyi vain yhdellä kosteikolla, ja Tarvasplotti tarjosi elinympäristön näistä puolelle (8 lajia). Kaksi havaituista sukeltajalajeista on silmällä pidettäviä: Hydroporus glabriusculus ja Hydroporus notatus. Kasvillisuudeltaan kosteikot vaihtelevat, mutta pääpiirre on kaikilla sama: kaikkien rantoja ympäröivät pensaat tai puut sekä runsas muu rantakasvillisuus. Tämän kaltainen kasvillisuuden rakenne antaa kosteikkoeläimistölle tarvittavaa suojaa pedoilta ja ihmishäirinnältä. Taulukko 1. Sammakkoeläimien, kalojen ja nisäkkäiden esiintyminen Munkkiniemen ja-vuoren kosteikoilla vuonna Koneenlampi Pikkuplotti Pitkälampi Tarvasplotti Tieplotti Koirapuiston plotti Munkkivuoren plotti Sammakko Viitasammakko Rupikonna Vesilisko Pohjanlepakko Vesimyyrä Ruutana Suutari 13 5

6 Taulukko 2. Vesiselkärangatonryhmien esiintyminen Munkkiniemen ja vuoren kosteikoilla vuonna Koneen -lampi Pikkuplotti Pitkälampi Tarvasplotti Tieplotti Koirapuiston plotti Munkkivuoren plotti Vesiperhoset Kaksisiipiset Pikkumalluaiset Harvasukasmadot Hankajalkaiset Juotikkaat Vesisiirat Hyttyset Sukeltajat Surviaissääsket Isomalluaiset Sinkiläsääsket Limakotilot Vesipunkit Vesikirput Päivänkorennot Sudenkorennot 6

7 Taulukko 3. Lintulajien esiintyminen Munkkiniemen ja vuoren kosteikoilla vuonna (Sinisellä vesilinnut ja vihreällä muut) Koneenlampi Pikkuplotti Pitkälampi Tarvasplotti Tieplotti Koirapuiston plotti Munkkivuoren plotti Sinisorsa Haapana Telkkä Liejukana Nokikana Harmaahaikara Kalatiira Naurulokki Kalalokki Harmaalokki Selkälokki Talitiainen Sinitiainen Peippo Viherpeippo Tikli Punavarpunen Varpunen Vihervarpunen Punarinta Kultarinta Pajulintu Leppälintu Mustapääkerttu Lehtokerttu Pensaskerttu Hemppo Västäräkki Satakieli Kottarainen Mustarastas Räkättirastas Punakylkirastas Käpytikka Käenpiika Sepelkyyhky Naakka Varis Tervapääsky 7

8 Koneenlampi Koneenlampi on Munkkiniemen puiston kosteikoista niin sanotusti yläjuoksun ensimmäinen kosteikko (Kuva 1). Se sijaitsee Kone Yhtiön entisen pääkonttorin vieressä, niin että osa konttorista on kosteikon päällä. Koneenlampeen kohdistuu lähitulevaisuudessa voimakkaita muutospaineita, koska entinen toimitilarakennus aiotaan muuttaa asuinrakennukseksi ja nykyisen rakennukseen kylkeen rakennetaan rivitaloyhtiö. Suurin osa Koneenlammesta on tällä hetkellä katseilta ja ihmisvaikutuksilta suojattuna tiheän ranta- ja vesikasvillisuuden vuoksi (Kuva 2). Vesikasvillisuuden valtalajina on osmankäämi, mutta lammella on kohtuullisen runsaasti myös järviruokoa. Koneenlammessa vesikasvillisuuden ja avoimen veden suhde on hyvässä tasapainossa (Kuva 3). Vesikasvillisuus luo suojaa niin vesilinnuille ja niiden poikasille kuin esimerkiksi sammakkoeläimille poikasineen. Koneenlammessa havaittiin lieju- ja nokikanoja sekä haapanapari ja useita sinisorsia. Koneenlammessa on myös hyvin runsas sammakkoeläinlajisto. Erityisesti viitasammakko ja manteri lisäävät kosteikon arvoa. Toukokuussa 2016 viitasammakko kurnutti sekä itäisen että eteläisen rannan kasvillisuuden suojissa. Myös kaikki manterihavainnot sijoittuvat runsaan vesikasvillisuuden joukkoon. Monet sammakkoeläimet käyttävät vesikasvillisuutta kudun kiinnityspaikkana, mikä on myös kuoriutuville nuijapäille otollinen kasvuympäristö. Vesikasvillisuus suojaa nuijapäitä kaloilta ja esimerkiksi sukeltajien ja sudenkorentojen toukilta. Koneenlammen kalalajisto koostuu ruutanasta ja suutarista, jotka kumpikin sietävät kohtuullisesti vähähappisia olosuhteita. Myös kaloille vesikasvillisuus on tärkeää. Esimerkiksi suutari kutee rantaveden kasvillisuuteen, jossa mätimunat tarketuvat kasveihin ja eivät näin pääse liikkumaan syvempiin osiin. Niin vesiselkärangatonyhteisö kokonaisuudessaan kuin sukeltajakuoriaisyhteisö olivat vähälajisimmat Koneenlammessa. Siellä tavattiin pikkumalluaisia, vesisiiroja, sukeltajia ja päiväkorennon toukkia. Sukeltajia oli kaksi lajia: Cybister lateralimarginalis ja Hydaticus seminiger. Näillä kahdella lajilla on hyvin erilaiset talvehtimistavat, sillä ensimmäinen talvehtii vedessä ja jälkimmäinen maalla. Kumpikin tarvitsee elinympäristöönsä runsasta vesikasvillisuutta. Kuvaan 3 on esitetty ehdotus kasvillisuudesta, jonka poisto ei täysin vaaranna Koneenlammen kosteikkolajistoa. Tärkeää on säilyttää rantavesien kasvillisuus, koska ne ovat suurimman osan lajeista elinympäristöjä. Keskiosien vesikasvillisuutta voidaan vähentää, vaikkakin tällöin vähennetään vesilinnuille tärkeää suojaa peto- ja varislintujen hyökkäyksiä vastaan. Kuva 2. Koneenlammen kasvillisuutta. 8

9 Kuva 3. Koneenlammen vesikasvillisuuden vähentämisehdotus vuonna Pikkuplotti Pikkuplotti on kahden isoimman kosteikon väliin jäävä hyvin pieni kosteikko (Kuva 1), jonka vuodenaikaiset vesimäärät vaihtelevat voimakkaasti. Tältä pieneltä kosteikolta tavattiin kuitenkin hyvin monipuolinen lajisto. Siellä tavattiin useita kertoja telkkänaaras ja liejukana sekä sinisorsakoiras. Pikkuplotti tarjosi elinympäristön myös rusko- ja viitasammakolle sekä manterille. Rupikonna ei näin matalassa ja pienessä kosteikossa viihdy, sillä se tarvitsee lisääntymisympäristökseen muita sammakoita huomattavasti syvempää vettä. Myöskään kaloja ei pikkuplotilta havaittu. Sen sijaan pikkuplotin rantojen puusto ja pensaikko on otollinen ympäristö varpuslinnuille, kuten esimerkiksi punarinnalle, satakielelle sekä paju- ja leppälinnulle. Pikkuplotilla kasvaa pajukko aivan veden tuntumassa, mikä varjostaa kosteikkoa sen verran että eteläisellä puolella ei varsinaista vesikasvillisuutta ole paljoakaan (Kuva 4). Pohjoispuolen rantaan on levittynyt suhteellisen runsas kortekasvusto, ja juuri tästä päästä on suurin osa sammakkoeläin- ja sukeltajahavainnoista. Vesilinnustolle veteen kaatuneet puut ja pajukko antavat tarvittavaa suojaa niin maapedoilta kuin petolinnuilta. Pikkuplotillla elää monipuolinen sukeltajalajisto. Siellä havaittiin kaikkiaan 14 eri lajia, joista kaksi lajia löytyi vain Pikkuplotilta. Pikkuplotilta löytyi myös toinen silmällä pidettävistä lajeista: Hydroporus notatus. Lajin elämänkierrosta tiedetään hyvin vähän, mutta se viihtyy hyvin rehevissä pienissä vesistöissä. 9

10 Kuva 4. Pikkuplotin kasvillisuutta. Pitkäplotti Pitkäplotti on nimensä mukaisesti Munkkiniemen kosteikoista pisin. Se ulottuu aivan Pikkuplotin kyljestä aina Tarvasplotille asti, ja on näin ollen noin 430 metriä pitkä (Kuva 1). Pitkäplotti on hyvin vaihteleva ympäristö. Sen aivan alku- ja loppupäässä on hyvin samantapaista pajukon suojaamaa matalaa kosteikkoympäristöä kuin Pikkuplotilla, kun taas keskivaiheella on myös runsaasti avointa vettä. Vesikasvillisuuden valtalajina on osmankäämi ja palpakko sekä avoimessa vedessä limaska (Kuva 5). Monimuotoisen ympäristönsä vuoksi Pitkäplotilla havaittiin todella lajirikas lintuyhteisö. Vesilinnuista sinisorsa, haapana, telkkä, liejukana ja harmaahaikara sekä kolme eri lokkilajia (nauru-, harmaa- ja kalalokki) viihtyivät Pitkäplotilla. Kesäkuun puolessa välissä Pitkäplotilla tavattiin yhteensä 12 sinisorsaa, joista kahdeksan oli poikasia. Myös liejukanalla oli neljä poikasta ja yksi naaras hautoi vielä. vesilintujen lisäksi Pitkäplotti tarjosi elinympäristön 21 muulle lintulajille, kuten tiklille, punavarpuselle, västäräkille ja kertuille (mustapää-, lehto- ja pensaskerttu). Sammakkoeläimistä Pitkäplotilla viihtyivät ruskosammakko, rupikonna ja manteri. Vesimyyrällä on hyvin laaja käytäväverkosto Pitkäplotin rantapenkoissa. Kosteikon kalalajisto on yksipuolisestä ruutanaa, mutta 24 tunnin pyynnin aikana katiskoihin jäi yhteensä 368 ruutanaa, joten laji asuttaa kosteikkoa hyvin runsaslukuisena, mikä selittää esimerkiksi harmaahaikaran esiintymistä. Koneenlammen tavoin Pitkäplotilla on vähemmän vesiselkärangattomia kuin pienemmillä kosteikoilla. Pitkäplotti oli kosteikkojoukosta ainoa, jolla esiintyi sudenkorennon toukkia. Sukeltajia Pitkäplotilla esiintyi kuusi sukeltajalajia, joista yksi (Graphoderus zonatus) esiintyi vain Pitkäplotilla. Laji tarvitsee elinympäristökseen syvempää vesistöä runsaalla vesikasvillisuudella. Pitkäplotti on näin olleen otollinen ympäristö lajille. Laji talvehtii vedessä ja suurin osa aikuisista sukeltajista on lentokyvyttömiä. 10

11 Kuva 5. Pitkäplotin kasvillisuutta. Tarvasplotti Tarvasplotin erottaa Pitkäplotista hiekkatie, ja se jää Tarvaspään puoleisessa päässä Munkkipuistoa uuden kevyenliikenteen asfalttitien ja hiekkatien muodostamaan kulmaan (Kuva 1). Se on hyvin matala, eikä ylitä runsasvetisimpänä aikanakaan yli metrin syvyyttä. Vesikasvillisuuden valtalajeina ovat palpakko ja limaska (Kuva 6). Tarvasplottia ympäröi lähes lehtomainen lehtipuumetsikkö. Haapa ja lepät runsastuttavat kosteikon ympäristössä viihtyvää laululintulajistoa, kuten kultarinta, lehtokerttu ja rastaat (musta-, punakylki- ja räkättirastas). Lisäksi Tarvasplotilta havaittiin käenpiika ja käpytikka. Yhtään vesilintua ei kosteikolta havaittu. Tarvasplotilla on hyvin monipuolinen ja runsas vesiselkärangatonyhteisö. Lisäksi se on Munkkiniemen runsaslajisin sukeltajiensa suhteen. Siellä elää yhteensä 19 eri sukeltajalajia, joista kahdeksan lajia on erikoistunut esiintymään vain Tarvasplotilla (Taulukko 4). Tarvasplotilla sukeltajia oli myös yksilömääräisesti eniten. Suurin osa Tarvasplotin sukeltajalajeista on erikoistunut elämään pienillä ja rehevillä pienvesistöillä. Sammakkoeläimistä ruskosammakko ja manteri asustavat Tarvasplotilla. Kaloja kosteikolla ei ole sen mataluuden vuoksi. Kuva 6. Tarvasplotin kasvillisuutta. 11

12 Tieplotti Tieplotti sijaitsee Tarvasplottia vastapäätä uuden kevyenliikenteen asfalttitien toisella puolella (Kuva 1). Tieplotti koki keväällä ympäristön muutosta kevyen liikenteen rakentamisen vuoksi. Sinne työnnettiin suuret määrät hiekkaa ja soraa. Muutoksista huolimatta lajisto säilyi ainakin tämän kesän osalta suhteellisen hyvin. Vesikasvillisuuden valtalajeina ovat korte, palpakko ja limaska (Kuva 7). Tieplotilta havaittiin ruskosammakkoa, rupikonnaa ja mantereita. Yhtään vesilintua taikka kalaa kosteikolta ei havaittu. Osa Tarvasplotin laululinnuista on merkitty myös Tieplotille, koska ne lauloivat kosteikkojen yhteisellä alueella. Itse kosteikolla ei nähty yhtään lintua. Tieplottilla oli muutostöistä huolimatta yllättävän monipuolinen vesiselkärangatonyhteisö. Sukeltajissa puolestaan muutokset ehkä näkyivät, sillä Tieplotilla oli muihin pienempiin kosteikkoihin nähden kaikista vähälajisin sukeltajalajisto. Siellä havaittiin neljä sukeltajalajia. Näitä samoja lajeja tavattiin myös muissa viereisissä kosteikoissa, erityisesti Tarvas- ja Koirapuiston ploteilla. Kuva 7. Tieplotin kasvillisuutta. Koirapuiston plotti Koirapuiston plotti sijaitsee nimensä mukaisesti Munkkiniemen koirapuiston vieressä, ja rajautuu Turun moottoritiehen ja uuden kevyenliikenteen asfalttitiehen (Kuva 1). Koirapuiston vesikasvillisuus koostuu pääasiassa vehkasta, palpakosta ja limaskasta (Kuva 8). Koirapuiston plotin sijainti Turun moottoritien varressa on saasteiden ja ravinteiden pidätyksen takia otollinen. Moottoritieltä valuvien hulevesien ravinteet pidättäytyvät kosteikon pohjaan, ja ovat näin vesikasvillisuuden hyödynnettävissä. Koirapuiston plotilla havaittiin sen kokoon ja syvyyteen nähden yllättävän runsaasti ruutanaa. Tosin Koirapuiston plotilla on maanalaisen putken johdosta yhteys Pitkälampeen. Katiskaan jäi vuorokauden aikana 54 ruutanaa, joista osa oli yli 15 cm pituisia. Linnustoltaan kosteikko on hyvin köyhä; yksi liejukana tavattiin yhdellä laskentakerralla. Sammakkoeläimistä ruskosammakko, rupikonna ja manteri viihtyivät Koirapuiston plotilla. Pienten kosteikkojen tavoin vesiselkärangatonyhteisö oli tällä kosteikolla rikas, ja sukeltajakuoriaislajeja tavattiin 15. Näistä lajeista kolme lajia oli erikoistunut esiintymään vain Koirapuiston plotilla. Lisäksi näistä kolmesta lajista kaksi on luokiteltu silmällä pidettäväksi: Hydroporus glabriusculus ja Hydroporus notatus. 12

13 Kuva 8. Koirapuiston vesikasvillisuus. Munkkivuoren plotti Munkkivuoren plotti sijaitsee muista kosteikoista erillään Munkkivuoren puolella (Kuva 1). Sitä ympäröi kokonaisuudessaan hiekkateiden risteymä, ja aiemmin se on puuttunut Helsingin kartoista. Munkkivuoren plotin vesikasvillisuutta leimaa tiheä kortekasvusto sekä osmankäämin ja limaskan esiintyminen (Kuva 9). Munkkivuoren plotti on hyvin matala, mikä altistaa sen kesänaikaiselle kuivumiselle. Kosteikon eteläpää on syvempää, ja siellä vesi säilyy todennäköisemmin syksyyn asti. Munkkivuoren plottia ympäröi Tarvasplotin tavoin lehtipuumetsikkö, mikä edesauttaa laululintujen esiintymistä, mistä kertovat esimerkiksi tiklin, hempon ja satakielen esiintymiset. Munkkivuoren plotilla havaittiin myös useita kertoja sinisorsia. Munkkivuoren plotilla tavattiin runsain manteriesiintymä. Yhdellä 12 tunnin pyyntikerralla pyydyksissä oli yhteensä 17 manteria. Sammakkoeläimistä myös rusko- ja viitasammakkoa havaittiin kosteikolta. Munkkivuoren plotti oli aivan uusi viitasammakkopaikka Helsingissä. Kaloja tällä kosteikolla ei ole. Vesiselkärangatonyhteisö oli monipuolisin Munkkivuoren kosteikolla. Selkärangattomia oli yhteensä 10 eri ryhmästä. Sukeltajia oli yhteensä 10 eri lajia, joista kahta lajia tavattiin vain Munkkivuoren plotilta: Ilybius fuliginosus ja Ilybius subaeneus. Kumpikin laji viihtyy rehevissä vesistöissä ja on hyviä lentäjiä, joten voisi olettaa niitä esiintyvän myös muissa lähialueen vesistöissä. Kumpikin laji talvehtii maalla. 13

14 Kuva 9. Munkkivuoren plotin kasvillisuutta. 14

15 Taulukko 4. Munkkiniemen ja vuoren kosteikkojen sukeltajakuoriaiset vuonna Koneenlampi Pikkuplotti Pitkälampi Tarvasplotti Tieplotti Acilius sp. 1 7 Acilius canaliculatus 1 1 Koirapuiston plotti Acilius sulcatus 1 2 Agabus affinis 2 3 Agabus guttatus 1 Agabus serricornis 2 Munkkivuoren plotti Agabus sturmii Agabus unguicularis 1 Colymbetes sp. 2 Cybister lateralimarginalis 3 1 Dytiscus circumcinctus Graphoderus zonatus 2 Hydaticus seminiger Hydroporus angustatus 2 Hydroporus discretus 1 1 Hydroporus glabriusculus 1 Hydroporus incognitus 5 4 Hydroporus notatus Hydroporus obscurus 2 Hydroporus palustris Hydroporus rufifrons 1 Hydroporus stiola Hygrotus decoratus Hygrotus impressopunctatus 3 Hygrotus inaequalis 3 4 Hygrotus versicolor 2 Ilybius angustior 1 Ilybius ater Ilybius crassus 6 1 Ilybius fuliginosus 1 Ilybius subaeneus 1 Oreodytes sanmarkii 1 Rhantus frontalis Suphrodytes dorsalis 1 Yhteenveto Munkkiniemen ja vuoren kosteikot muodostavat omaleimaisen ja hyvin ainutlaatuisen kosteikkojen verkoston. Kosteikot eivät toimi vain eläinten ja kasvien elinympäristöinä, vaan myös pidättävät ravinteita ja puhdistavat vesiä ennen kuin ne laskevat Itämereen. Kosteikkojen kasvillisuus on suuressa roolissa ravinteiden pidättämisessä sekä luomassa kosteikkojen eläimistölle suotuisan elinympäristön. Kasvillisuus toimii kalojen ja sammakkoeläimien kudun kiinnityspaikkana, antaa sammakoille ja linnuille suojaa pedoilta 15

16 ja tarjoaa ravintoa osalle eliöistä. Munkkiniemen ja vuoren kosteikkojen ainutlaatuiseen ja runsaaseen sukeltajalajistoon vaikuttaa varmasti kosteikkojen erilainen kalasto. Suurin osa kosteikoista on kalattomia, joten niissä on paljon runsaampi sukeltajalajisto, kun taas kalaisissa kosteikossa lajisto jää usein suppeammaksi. Tämän vuoksi olisi tärkeää säilyttää kalattomat kosteikot sellaisenaan. Kosteikkojen luomat verkostot olisi myös hyvä olla osa kaupunkiympäristöä ja suunnittelua. Niillä on lukuisia positiivisia vaikutuksia kaupunkiluontoon ja kaupunkilaisiin. Kiitokset Haluan kiittää tutkimusryhmämme kahta tutkimusharjoittelijaa Elmo Miettistä ja Wenfei Liaoa avusta laskennoissa ja sukeltajien määrityksessä. 16