ÄITIEN KOKEMUKSIA SYNNYTYSPELKORYHMÄSTÄ

Transkriptio

1 ÄITIEN KOKEMUKSIA SYNNYTYSPELKORYHMÄSTÄ Henna Halme Satu Kekki Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan laitos Terveydenhoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 1. JOHDANTO SYNNYTYSPELKO Synnyttäjien kokemat pelot Synnytyspelolle altistavat tekijät Tuen merkitys synnytyspelossa Pelon oireet ja niiden hallinta rentoutuksen avulla SYNNYTYSPELON HOITO Synnytyspelon hoito ja hoidon tavoitteet Pelkopoliklinikka osana synnytyspelon hoitoa Keisarileikkaus synnytyspelon hoitona VERTAISRYHMÄTOIMINTA SYNNYTYSPELON HOIDOSSA Vertaisryhmän toiminta Vertaisryhmä hoitomuotona Vertaisryhmän ohjaajalta vaadittavat ominaisuudet TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusaineiston kerääminen Vertaisryhmän tapaamiset '7 TUTKIMUSTULOKSET Äitien kokemat synnytyspelot ja pelkoja helpottavia tekijöitä Äitien kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä Äitien kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta POHDINTA Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen luotettavuus Tutkimustuloksiin liittyvää pohdintaa LÄHTEET LIITE 1: tiedote terveydenhoitajille jaettavaksi LIITE 2: kirje kotiin LIITE 3: esitietolomake LIITE 5: arviointilomake LIITE 6: vertaisryhmätapaamiset LIITE 7: abstrahointikaaviot... 58

3 3 TIIVISTELMÄ Henna Halme ja Satu Kekki. Äitien kokemuksia synnytyspelkoryhmästä. Lahti, syksy 2007, 69 sivua, 24 liitesivua. Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan laitos, Terveydenhoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa äitien kokemuksia synnytyspelosta sekä heidän kokemuksiaan pelkoon vaikuttavista tekijöistä. Tarkoituksena oli myös selvittää äitien kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä sekä saamastaan tuesta. Tavoitteena oli saada tietoa äitien kokemuksista vertaisryhmätoiminnasta synnytyspelon käsittelyssä, jotta äitiysneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat saisivat tietoa tukemaan työtään ja toimintaansa synnytyspelkoisen äidin kanssa. Nastolan äitiysneuvola oli mukana tutkimuksen toteutuksessa työelämän yhteistyökumppanin roolissa. Tutkimukseen osallistui kaksi Nastolan äitiysneuvolan asiakasta, jotka osallistuivat vertaisryhmätoimintaan. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla äidin täyttivät esitietolomakkeen, jossa kysyttiin taustatietoja sekä pelkoon ja edellisiin synnytyksiin liittyviä tietoja. Äitien saamaa tukea kartoitettiin samalla lomakkeella. Esitietolomake toimi pohjana ryhmien järjestämiselle sekä teemahaastattelurungon laatimiselle. Vertaisryhmiä ohjattiin syksyllä Haastattelut tehtiin keväällä 2007, jolloin äidit olivat jo synnyttäneet. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Kesällä 2007 järjestettiin äideille ja heidän lapsilleen vauvatapaaminen, jossa äidit saivat keskustella synnytyksistään sekä vielä kerran tavata toisensa. Aineiston analyysissä nousi esille äitien kokemuksia synnytyspelosta sekä pelkoa helpottavista tekijöistä, äitien kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä sekä heidän saamastaan tuesta. Äidit pelkäsivät synnytyksessä mahdollisesti ilmaantuvia ongelmia, joita oli ollut edellisissä synnytyksissä. Äidit kertoivat, että raskauksiin ja synnytyksiin liittyi sekä positiivisia, että negatiivisia kokemuksia. Viimeisin synnytys koettiin kokonaisuutena myönteisemmin kuin aiemmat synnytykset. Äidit kokivat saaneensa tukea monilta tahoilta. Puoliso, vertaisryhmä sekä hoitohenkilökunta olivat kaikki tukeneet äitiä jollain tavalla. Tutkimukseen osallistuneiden äitien kokemuksien mukaan vertaisryhmätoiminta on hyödyllistä käsiteltäessä synnytyspelkoa. Taloudellisuutensa vuoksi vertaisryhmien edelleen kehittämiseen kannattaisi siis kiinnittää huomiota. Asiasanat: synnytys, pelot, vertaisryhmät, teemahaastattelu

4 ABSTRACT Henna Halme & Satu Kekki. Mothers experiences from a fear of childbirth support group. Lahti, autumn 2007, 69 pages, 24 appendices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Programme in Health Care, Specialization in Health Care, Public Health Nurse. The aim of this study was to gather information about mothers experiences of fear of childbirth and their views of things that affect that fear. The thesis also examines mothers experiences of pregnancy and birth and the support they received during and after pregnancy. Also, the aim was to collect more information about childbirth fear and the use of support groups when treating this fear. The objective of the project was to help supply public health nurses working in pre-natal clinics with more tools for working with mothers who fear childbirth. The study was carried out in co-operation with the Nastola pre-natal clinic. Two mothers from the pre-natal clinic participated in the fear of childbirth support group. The mothers filled a questionnaire during their first time visit. This questionnaire included questions pertaining to background information as well as questions about their fears, their previous experiences of delivery and the support they were receiving. The questionnaire form was used in creating the outlines for the thematic interviews. The interviews were conducted in the spring of Thus, a qualitative method was used in this study. Furthermore, inductive content analysis was used to analyze the collected data. The questionnaire forms were also used in planning the support group sessions. The sessions took place in autumn of The last support group session was held in the summer of 2007, when the mothers, with their babies, got together for the last time. During the session the mothers were offered a chance to discuss their new experiences of labor and delivery. Content analysis revealed three different themes from the data. The themes were: mothers experiences of fear of childbirth and their views of how to ease that fear; mothers experiences of pregnancy and birth; and mothers experiences of the support they were receiving. The mothers were afraid of the same kind of complications happening that had happened during previous births. The mothers also expressed that they had both positive and negative experiences of pregnancy and birth. The latest experiences were more positive than the previous ones. They also mentioned that they received enough support from their spouses, the support group and from the nursing staff. The mothers who participated in the study felt that the support group sessions were useful in treatment of fear of childbirth. Due to the economical nature of support groups more effort should be put into developing them further. Key words: childbirth, fears, support groups, thematic interview

5 1. JOHDANTO Normaali täysaikainen synnytys tapahtuu raskausviikolla. Ensimmäiseksi vaiheeksi eli avautumisvaiheeksi kutsutaan vaihetta, jolloin kohdunsuu alkaa avautua ja supistuksia tulee säännöllisesti, alle 10 minuutin välein. Synnytyksen toinen vaihe eli ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on 10 cm auki eli täysin auki ja sikiön pää on laskeutunut lantion pohjalle. Lapsen synnyttyä kohtu supistuu nopeasti ja supistusten myötä irtoaa myös istukka. (Sariola & Haukkamaa 2004a, ) Synnytyspelko on nykyään melko yleistä hyvinvointivaltioissa, se on osana jopa joka viidennessä raskaudessa. Synnytyspelkoa sekä sen taustoja on kuitenkin tutkittu melko vähän (Saisto 2001, 10.) Synnytyspelosta kärsii yhä useampi äiti ja synnytyspelko vaikuttaa äidin koko elämään. Synnytyspelko ilmenee painajaisunina, ruumiillisina oireina sekä vaikeutena keskittyä työhön ja perhe-elämään. Ahdistuneisuus ja pelko voivat myös vaikuttaa raskauden ja synnytyksen kulkuun lisäten ennenaikaisen synnytyksen, sikiön kasvun hidastuman ja hapenpuutteen riskiä ja siten kasvavaa riskiä päätyä päivystyskeisarileikkaukseen. (Saisto, Salmela-Aro, Nurmi, Könönen & Halmesmäki 2002, 642.) Raskaus ei ole sairaus, mutta sitä seurataan säännöllisin väliajoin äitiysneuvolassa, koska normaaliinkin raskauteen liittyy paljon niin fyysisiä kuin psyykkisiä muutoksia. (Sariola & Haukkamaa 2004b, 317.) Raskauden aikainen masentuneisuus ja ahdistuneisuus altistavat synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja vaikeuttavat äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä. Synnytyspelon hoidolla pyritään vähentämään raskaudenaikaista ahdistuneisuutta ja huonoa oloa, turhia keisarileikkauksia sekä lapsen ja äidin sairastavuutta. (Saisto ym. 2002, 642.) Joskus keisarileikkauspyyntö voi olla naisen viimeinen yritys kontrolloida synnytystilannetta, jos hänet jätetään yksin pelkonsa ja ahdistuksensa kanssa (Saisto 2001, 49.) Neuvolassa terveydenhoitajalla on hyvät mahdollisuudet auttaa synnytystä pelkäävää äitiä, koska hoitaja on usein raskaana olevaa naista lähinnä oleva hoitohenkilökunnan jäsen. Omalle tutulle neuvolan terveydenhoitajalle voi olla huomattavasti helpompi puhua kuin äitiyspoliklinikan vieraalle kätilölle.

6 Synnytyspelosta kärsivien äitien määrä kasvaa koko ajan, joten terveydenhoitajien synnytyspelkoon liittyvä tietotaito on keskeistä neuvolatyössä. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja on tärkeässä osassa synnytyspelon hoidossa, sillä hoitaja tapaa äitiä säännöllisesti läpi raskauden. Terveydenhoitajan on mahdollista tehdä äidin voinnista arviota usean neuvolakäynnin perusteella. Terveydenhoitajan tulisi osata auttaa ja ohjata äitiä. Yksi tapa ohjaukseen voisi olla vertaisryhmätoiminta. Synnytyspelkoa sekä sen vaikutuksia naisen ja perheen elämään on tutkittu vähän. Tutkimuksen kohteeksi valittiin uudelleensynnyttäjät, sillä Metso kirjoittaa artikkelissaan (2007, 79), että uudelleensynnyttäjille ei ole missään tarjolla synnytyspelon hoitoon tarkoitettua vertaisryhmää. Tämän tutkimuksen avulla voidaan auttaa äitejä odottamaan synnytystä levollisin mielin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten äidit suhtautuvat synnytyspelon hoitoon vertaisryhmien avulla. Tutkimus antaa myös tietoa siitä, kokevatko äidit saavansa apua vertaisryhmistä osana synnytyspelon hoitoa sekä millaista apua he kokevat niistä saavansa.

7 7 2. SYNNYTYSPELKO 2.1 Synnyttäjien kokemat pelot Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että teollistuneissa maissa synnyttäjistä noin 20 % pelkää synnytystä. Heistä 6-10 % pelkää niin paljon, että pelko varjostaa jollain tavalla raskauden jokaista päivää (Saisto 2001, 10). Synnytyspelkoa hävetään ja siitä on vaikea puhua, eivätkä äiditkään aina tunnista synnytyspelkoon liittyviä tunteitaan. Synnytyspelko naamioituukin helposti huonoksi oloksi tai muiksi fyysisiksi oireiksi raskauden aikana. Synnytyspelosta kärsivien äitien on todettu tekevän enemmän neuvola- ja äitiyspoliklinikkakäyntejä epämääräisten kipujen ja tuntemusten vuoksi. Nämä äidit ovat myös useammin sairaslomalla. Synnytyspelon tehokkaaseen tunnistamiseen tulee siis kiinnittää huomiota, koska kyse ei ole pelkästään lapsen turvallisesta maailmaan saattamisesta, vaan synnytys on myös naisen elämän tärkeimpiä, pelottavampia ja kivuliaimpia kokemuksia, jonka yhä parempaan kokonaisvaltaiseen hoitoon tulee pyrkiä. (Saisto 2000, ) Yleisimmin synnytyksessä pelätään kipua, avuttomuutta, omien voimien ja itsehallinnan menettämistä, omaa huonoa synnytystekniikkaa, toimenpiteitä, yhteistyökyvyttömyyttä sekä huonoa kohtelua hoitohenkilökunnalta. Harvinaisempaa sen sijaan on pelko oman kehon vahingoittumisesta, mielenterveyden järkkymisestä tai kuolemasta. (Saisto 2000, 1484.) Eräs pelkoa aiheuttava tekijä on synnytyksen pitkä kesto. Se saattaa tulla naiselle yllätyksenä, silloin nainen saattaa kokea avuttomuutta sekä tilanteen hallinnan menettämisen tunnetta. (Wiklund, Edman, Larsson & Andolf 2006, 1229.) Tutkimuksien mukaan nainen kokee yhtä elämänsä kovimmista kivuista synnytyksen aikana. Suurin osa synnyttäjistä kuvaa synnytyskivun erittäin kovaksi tai sietämättömäksi. Monet suunnittelevat myös turvautuvansa kivunlievitykseen synnytyksen aikana. Kivun pelkoon liittyy usein ajatus siitä, että kivunlievitystä ei ole saatavilla, se annetaan väärään aikaan tai jopa evätään kokonaan. (Saisto 2000, 1484.) Saiston (2001, 21) mukaan avuttomuuden pelon syntyyn vaikuttavat useat tekijät. Synnyttäjä on saattanut kokea hylkäämistä tai hyväksikäyttöä esimerkiksi lapsuudessaan tai hänen aikaisemmat kontaktinsa sairaaloihin ja hoitohenkilökuntaan ovat olleet ikäviä.

8 8 Synnyttäjät pelkäävät joskus, että heidät jätetään yksin pitkäksi aikaa synnytyksen aikana. Äidit voivat ajatella, että heitä ei hoideta, jos he ovat vaativia. Synnytyksessä kasataan myös kohtuuttomia paineita omille harteille. Ajatellaan, että synnytyksessä ei saa huutaa eikä hermostua kätilölle tai omalle miehelle. (Saisto 2000, 1484.) Osa äideistä kokee vaikeana antaa henkilökunnan opastaa ja ohjata itseään synnytyksen aikana. Nämä äidit kuvittelevat, että heidän täytyy olla ikään kuin johtajina omassa synnytyksessään. Toisaalta synnyttäjät ovat usein terveitä, nuoria naisia eivätkä ole koskaan aikaisemmin joutuneet kosketuksiin sairaalamaailman kanssa, joka luo tuntemattoman pelkoa. (Anu Väisänen, henkilökohtainen tiedonanto ) Sairaalamaailmaan liittyvien pelkojen lisäksi synnytyksessä epäonnistuminen on yleinen synnytyspelon syy. Äidit pelkäävät usein tekevänsä jotain epäsopivaa synnytyksen aikana, joka vahingoittaa sikiötä. He pelkäävät usein sekä fyysistä että psyykkistä synnytyksestä suoriutumista. Aiempi synnytyskokemus tai sen puute ei vaikuta pelon esiintyvyyteen. (Saisto 2001, 21.) Synnytyspelko voi kohdistua myös toimenpiteeseen. Nöyryyttävät gynekologiset tutkimukset tai aiemmat toimenpiteet, kuten raskaudenkeskeytys, voivat aiheuttaa synnytyspelkoa (Saisto 2003, 4125). Äidit voivat pelätä myös synnytyksen aikana tehtäviä toimenpiteitä tai esimerkiksi piikkejä (Toivanen, Saisto, Salmela-Aro & Halmesmäki 2002, 4567). Synnytys on se tapahtuma, jossa tullaan vanhemmaksi. Yleensä raskaus ja synnytys ovat onnellisia tapahtumia naiselle, erityisesti ensisynnytys koetaan merkityksellisenä. (Wiklund ym. 2006, 1225). Osalle synnytyspelosta kärsivistä äideistä vanhemmaksi kasvaminen on pelon lähde. Tulevaisuus vauvan kanssa pelottaa ja synnytys koetaan sen kaiken kaoottisuuden alkuna. Hallitsemalla synnytystä nainen kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan vanhemmuuttaan. Ihmisen persoonallisuus kehittyy tiettyjen kehitysvaiheiden kautta (lapsuus, murrosikä, itsenäistyminen, parisuhteessa eläminen, vanhemmuus jne.). Edellinen kehitysvaihe on aina käytävä läpi ennen kuin voi siirtyä seuraavaan ja täten erityisen nuoret tai toisaalta vanhat ensisynnyttäjät kuuluvat ryhmään, joilla vanhemmuuteen kypsyminen voi aiheuttaa vaikeuksia. (Saisto 2003, )

9 9 2.2 Synnytyspelolle altistavat tekijät Saisto (2000, 1484) on todennut, että selkeimmin synnytyspelolle altistava tekijä on aikaisempi keisarileikkaukseen päättynyt alatiesynnytysyritys. Aikaisemmassa synnytyksessä puutteelliseksi jäänyt kivunlievitys altistaa myös synnytyspelolle seuraavassa raskaudessa. Nämä tekijät ennustavat myös keisarileikkauspyyntöä seuraavassa raskaudessa (Saisto & Halmesmäki 2003a, 201). On myös todettu, että synnytyksen toisen vaiheen tapahtumien kululla on merkittävä vaikutus perheen kokoon ja siihen, minkälaiset muistot synnytyksestä jäävät (Operatiivisen synnytyksen seuraukset 2004, 786). Keisarileikkaus sekä alatiesynnytys, jota avustetaan instrumenteilla, ovat operatiivisia synnytyksiä (Roberts, Algert, Carnegie & Peat 2002, 115). Operatiivinen synnytys voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireena ovat ahdistuneisuus, unihäiriöt, tunteiden turtuminen sekä ahdistavaan tapahtumaan liittyvät muistikuvat (flash-backs) ja pyrkimys välttää vastaavia tilanteita (Saisto 2003, 4127). Operatiivista synnytystä ei kuitenkaan aina voida lapsen tai äidin terveyden vuoksi välttää, joten äitien tiedon lisäämiseen, synnytyksen jälkihoitoon sekä luonnollisen synnytyksen mahdollisuuteen seuraavassa raskaudessa tulisikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. (Saisto 2001, 58.) Naiset, joilla on psyykkisiä ongelmia, pelkäävät synnytystä useammin, kuin muut naiset. Äidin masennus ja ahdistus ovat esimerkkejä psyykkisistä ongelmista, jotka vaikuttavat synnytyspelon esiintyvyyteen. (Alder, Fink, Bitzer, Hösli & Holtzgreve 2007, 201.) Lähestyvä synnytys voi nostaa esiin muita käsittelemättömiä pelkoja. Peloista puhuminen on tärkeää, koska taustalla voi olla muutakin kuin synnytyspelko. Pelkoja käsittelemällä äidin on mahdollista tunnistaa pelkonsa, aina äiti ei pelkää synnytystä, vaan jokin muu pelko naamioituu synnytyspeloksi. (Nerum, Halvorsen, Sorlie & Oian 2006, 222.) Aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että raskaudenaikainen ahdistuneisuus ja pelokkuus riippuvat naisen iästä, koulutuksesta, synnyttäneisyydestä sekä siviilisäädystä. Sosioekonominen asema, persoonallisuus ja terveydentila vaikuttavat myös pelon esiintymiseen. (Rutanen 2000, 1473). Ulkomailla on todettu, että tiedon puute ja sen vaikea saatavuus voivat vaikuttaa synnytyspelon syntyyn. Suomessa synnytystietoutta

10 10 on kuitenkin hyvin saatavilla kattavan neuvolajärjestelmän kautta. Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on lisäksi jatkuvasti nousussa ja nuorten synnyttäjien osuus pieni, joten yksinomaan edellä mainitut seikat eivät selitä synnytyspelon esiintyvyyttä Suomessa. (Saisto 2001, 50.) 2.3 Tuen merkitys synnytyspelossa Sosiaalinen tuki tarkoittaa yksilön saamaa tukea sekä tukea antavaa ihmissuhdetta. Sosiaalisella verkostolla tarkoitetaan niitä vuorovaikutussuhteita, joista yksilö saa henkistä tukea, palveluja, tietoja sekä uusia ihmissuhteita. (Seikkula 1994, 16 17). Sosiaalisista ihmissuhteista puhutaan, kun vuorovaikutus ihmisten kesken on toistuvaa ja vastavuoroista sekä suhteelle on odotuksia. (Laine 2005, 140.) Lääketieteessä sosiaalinen tuki voidaan määritellä sellaiseksi sosiaalisissa suhteissa syntyväksi vuorovaikutustekijäksi, jolla on myönteinen vaikutus psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen (Heikkinen 2003). On todettu, että äitien saama tuki vaikuttaa synnytyspelkoon. Erityisesti tuen puute yhdistettynä muihin ongelmiin, kuten taloudellisiin ongelmiin, ennusti synnytyspelon esiintyvyyttä. (Saisto, 2003, 4125.) Miehen antaman tuen ja mielenkiinnon puute raskauden aikana vaikuttaa äidin mielikuviin miehestä isänä. Äidit voivat ajatella, että mieheltä ei saa tukea lapsen syntymän jälkeenkään. Tämä voi olla myös synnytyspelon taustalla. (Sieber, Germann, Barbir & Ehlert 2006, 1205.) Sosiaalista tukea on luonnehdittu puskuriksi, joka suojaa yksilöä liiallista stressiä vastaan (Seikkula 1994, 26). On todettu, että äitien saama tuki vaikuttaa synnytyspelkoon. Erityisesti sosiaalisen tuen puute yhdistettynä muihin ongelmiin, kuten taloudellisiin ongelmiin, ennusti synnytyspelon esiintyvyyttä. (Saisto, 2003, 4125.) Sosiaalinen verkosto voi tarjota tukea paljon tai jopa kuluttaa ihmisen voimavaroja. Henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat yksilön kykyyn vastaanottaa tukea. Laajemmat kulttuuriset tekijät eivät vaikuta yhtä suuresti, ihmiset solmivat sosiaalisia suhteita ympäri maailman. (Heikkinen 2003.) Yksilölle muodostunut positiivinen käsitys ihmisistä, joiden kanssa hän on yhteistyössä, auttaa myös muodostamaan positiivisen

11 11 käsityksen itsestään. Tällöin hänen on helpompaa tuntea olonsa turvalliseksi sekä luottavaiseksi ihmisten seurassa. (Laine 2005, 142.) Saiston omassa tutkimuksessa todettiin, että synnytyspelkoon vaikuttavat myös naisen henkilökohtaiset ominaisuudet sekä sosiaalinen tukiverkko. Henkilökohtaisista ominaisuuksista yleinen ahdistuneisuus, matala itsetunto sekä masennus ennustivat selvimmin synnytyspelkoa. (Saisto 2001, 50.) Tärkeimmät psykologiset synnytyspelkoa ehkäisevät ulkoiset tekijät ovat lapsen toivottavuus, hyvä parisuhde, isän antama tuki ja neuvolan antama synnytysvalmennus, johon molempien vanhempien tulisi osallistua (Räsänen 2005). Saisto totesi, että kumppanin vointi vaikutti myös synnytyspelkoon. Synnytyspelosta kärsivien kumppanit olivat useimmiten tyytymättömiä elämäänsä ja parisuhteeseensa. He voivat myös psyykkisesti huonosti ja olivat useammin masentuneita. (Saisto 2001, 51.) Myös naisen oma kokemus epätyydyttävästä parisuhteesta vaikutti lisäävästi synnytyspelkoon (Heimstad, Dahloe, Laache, Skogvoll & Schei 2006, 438). Synnytyksessä kätilö on läsnä yhdessä naisen elämän tärkeimmistä tapahtumista. Kätilön suhde äitiin on osana muodostamassa mielikuvaa synnytyksestä. Äidit arvostavat sitä, että kätilö ymmärtää ja kunnioittaa äitien voimavaroja sekä omia taitojaan. Kätilön läsnäolo ja rauhallisuus tuovat turvallisuuden tunteen. Kätilö voi auttaa äitiä kohtaamaan synnytyksen ilman pelkoa ja kannustaa luottamaan omaan kehoon ja sen viesteihin. Taitava kätilö antaa äidille luvan kertoa tuntemuksistaan ja toiveistaan, mutta osaa ottaa tilanteen haltuun tarvittaessa. (Lundgren 2004, 368, 370.) Kun vuorovaikutus on rakentavaa, kaikki osapuolet voivat olla vapaasti, he voivat luottaa toisiinsa. Silloin tietää, että ei tule loukatuksi, vaan saa tukea ja kannustusta parempaan suoritukseen. (Ojala & Uutela 1993.) 2.4 Pelon oireet ja niiden hallinta rentoutuksen avulla Yksi ihmisen perustunteista on pelko, jonka ensisijainen tehtävä on suojella meitä vaaroilta. Pelkoja, joihin liittyy pienikin vaaran mahdollisuus, on ulkopuolisen helpompi ymmärtää. Pelkoihin liittyy myös usein muisti- ja mielikuvia aikaisemmasta pelottavas-

12 12 ta tapahtumasta. Välttämiskäyttäytyminen on pelkäävälle ihmiselle tyypillistä, mutta se vain edesauttaa pelon säilymistä, sillä vain uusien positiivisten kokemusten myötä pelko voi helpottaa. (Toskala 1997, 16, 31, 34.) Ihmisen joutuessa pelottavaan tilanteeseen keskittymiskyky huononee, pelkoon keskitytään enemmän, jolloin huoli ja pelko vain lisääntyvät. On huomattu, että naiset, jotka pelkäävät synnytystä kokevat synnytyksen negatiivisemmin kuin muut naiset. (Alehagen, Wijma & Wijma 2006, 56.) Synnytyspelko voidaan nähdä ahdistusoireena tai foobisena pelkona, ehkä myös raskauden aikaisen hoitamattoman masennuksen yhtenä oireena. Synnytyspelkoisen on vaikea keskittyä työhön, parisuhde on usein koetuksella ja fyysiset oireet ja painajaisunet ovat tavallisia. (Saisto 2003, 4125.) Nainen, joka pelkää synnytystä kärsii stressistä jopa koko raskauden ajan. Tällainen jatkuva pelko voidaan havaita myös naisen hiuksista. Tätä on tutkittu vasta vähän, mutta on huomattu, että naisen jatkuva stressi nostaa kortisoli tasoa hiuksissa, tämä voidaan havaita hiuksia tutkittaessa. (Kalra, Einarson, Karaskov, Van Uum & Koren 2007, E106.) Pelon kohteen ajattelu saa aikaan yleensä ahdistavan tunteen, johon liittyy erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita (Toskala 1997, 38). Fyysisiä oireita voivat olla muun muassa sydämentykytys, vapina, huimaus, hikoilu, pahoinvointi, tukehtumisen tunne, vatsatuntemukset, äänenvärinä sekä punastelu (Kunnamo ym. 2006, 1206). Epätodellisuuden tunne sekä hulluksi tulemisen tai itsehallinnan menettämisen pelko ovat ahdistavan tunteen yhteydessä esiintyviä psyykkisiä oireita. (Bourne 1999, 4). Pelkoa voidaan hallita erilaisilla syvärentoutus menetelmillä, joita ovat muun muassa mielikuvaharjoittelu sekä lihasrentoutus. Syvärentoutuminen on fysiologinen tila, jossa elimistö reagoi täysin päinvastoin kuin esimerkiksi paniikkikohtauksessa. Rentoutumisen aikana sydämensyke ja hengitys hidastuvat, verenpaine laskee ja lihasjännitys pienenee. Mielikuvaharjoittelussa pelottava asia kohdataan askel askeleelta. Mielikuvaharjoittelun avulla tilannetta voidaan harjoitella etukäteen eikä asiakas joudu pelottavaan tilanteeseen kylmiltään. Mielikuvaharjoittelun onnistuminen vaatii hyvän rentoutumisen. Lihasrentoutuksessa lihas rentoutetaan jännittämällä sitä ensin muutaman sekunnin ajan. (Bourne 1999, 57 62, ) Rentoutumisen on todettu helpottavan synnytyspelkoa, nopeuttavan synnytystä sekä vähentävän kivunlievityksen tarvetta synnytyksessä. Lihasjännitys laukeaa supistusten välillä helpommin ja palautuminen supistuksesta

13 13 nopeutuu. Rentoutumisharjoituksiin liittyvät mielikuvat vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja niillä on mahdollista rauhoittaa ja vahvistaa itseään. Rentoutumista täytyy kuitenkin harjoitella raskauden aikana aktiivisesti, jotta siitä olisi synnytyksessä hyötyä. (Toivanen ym. 2002, 4569.)

14 14 3. SYNNYTYSPELON HOITO 3.1 Synnytyspelon hoito ja hoidon tavoitteet Synnytyspelon hoidon tavoitteena on auttaa naista hallitsemaan odotustaan ja synnytystään ja osoittaa hänen tunteitaan kunnioitettavan niin, että hän saamansa tuen avulla synnyttää normaalisti ja ottaa synnytyksen vastaan sellaisena kuin se on (Saisto 2000, 1485). Synnytyspelko johtaa usein keisarileikkaustoiveeseen. Synnytyspelkopoliklinikalle lähetetyistä asiakkaista kolme neljästä toivoi synnytystavaksi suunniteltua keisarileikkausta. (Saisto 2000, 1483.) Hoidon jälkeen kolme neljästä synnytti kuitenkin alateitse (Rouhe, Halmesmäki & Saisto 2007, 2482). On tutkittu, että keskustelu sekä ohjaus auttavat äitejä käsittelemään pelkojaan. Usein äidit sen jälkeen haluavat synnyttää alateitse, vaikka aiemmin he olivat toivoneet suunniteltua sektiota. (Nerum ym. 2006, 226.) Synnytyspelon hoito (Saisto 2000, 1485) on ennen kaikkea kuuntelemista. Kuuntelijalta vaaditaan hyvää kykyä ahdistuksen kohtaamiseksi; viha, itku ja paniikinomainen hätä sekä epätoivo kuuluvat keskusteluun tulevasta tai aikaisemmasta synnytyksestä. Äidin tunteita ei saa väheksyä tai pyrkiä poistamaan. Pelosta puhuminen voi olla hyvin vaikeaa, eikä sen käsittelyä voi siirtää myöhemmäksi, vaan asiaan on hyvä puuttua heti sen tultua ilmi. Neuvolassa tulisi ottaa rohkeasti synnytyspelko puheeksi. Synnytyspelko, johon ei ole puututtu on huono lähtökohta tulevalle synnytykselle. Voimakasta synnytyspelkoa olisi hyvä käsitellä viimeistään 30. raskausviikolla. (Uotila 2007.) Synnytyspelon hoito on tuloksellista, kun se aloitetaan riittävän varhain. Potilas toivoo usein suunniteltua keisarileikkausta ja hänelle on hyvä korostaa, että perheelle etsitään yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa paras tapa synnyttää Vankka hoitosuhde vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tehtäviin sopimuksiin. Synnytys pyritään mahdollisuuksien mukaan suunnittelemaan etukäteen, jonka on havaittu lisäävän uskallusta synnyttää alateitse ja

15 15 luottamusta hyvään hoitoon. Henkilökunta sitoutuu tehtyyn suunnitelmaan, ja näin synnyttäjä voi tulla sairaalaan rauhallisena ja luottavaisena. (Saisto 2000, ) 3.2 Pelkopoliklinikka osana synnytyspelon hoitoa Synnytyspelkopoliklinikkatoiminta aloitettiin Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Poliklinikoilla pelkoa hoidetaan erilaisin menetelmin, kuten keskusteluin sekä psyko- tai ryhmäterapian avulla. Pohjoismaissa synnytyspelon käsite ja hoito ovat vakiintuneet, sen sijaan muissa länsimaissa on käytössä yhä termi äidin pyynnöstä tehtävä keisarileikkaus, jonka takana on kuitenkin useimmiten synnytyspelko. (Rouhe ym. 2007, 2481). Synnytyspelkopoliklinikalla odottavalla äidillä on mahdollisuus päästä kätilön tai lääkärin vastaanotolle. Vastaanotolla pelkoa puretaan keskustellen. Odottava äiti saa tietoa esimerkiksi alatiesynnytyksen ja keisarileikkauksen eduista ja riskeistä sekä kivunlievityksestä. Synnytyspelkopoliklinikalla odottava äiti saa kertoa pelostaan ja kysyä kaikkea mahdollista synnytykseen liittyvää. Ammattilaisilta hän saa juuri kyseisen sairaalan synnytystoimintaan ja kysymyksiinsä ajan tasalla olevat vastaukset. (Synnytyspelko 2006.) Päijät-Hämeen keskussairaalassa synnytyspelkopoliklinikalle pääsee neuvolan lähetteellä. Ensimmäinen aika annetaan aina mieluiten synnytyspelkoon perehtyneelle lääkärille. Tällä käynnillä tutkitaan tarkasti onko alatiesynnytykselle jotain fyysisiä esteitä, kuten ahdas lantio tai suurikokoinen sikiö. Niille äideille, joille esimerkiksi sikiön koko on suurin pelkoa aiheuttava tekijä, tämä saattaa olla ainoa tarvittava käynti pelkopoliklinikalla. Lääkärintarkastuksen jälkeen yleensä äidille kuitenkin annetaan keskusteluaika synnytyspelkokätilölle, jonka kanssa pelkoa lähdetään purkamaan. Kätilökeskustelun sisältö riippuu paljon synnyttäjästä itsestään. Uudelleensynnyttäjän kanssa käydään usein edellinen synnytys kohta kohdalta läpi ja selitetään esimerkiksi, miksi joitakin toimenpiteitä on tehty. Ensisynnyttäjän kanssa kätilö kiertää synnytysosaston tiloja ja kertoo huoneissa näkyvien koneiden ja tavaroiden käyttötarkoituksia. Tämän jälkeen lähdetään purkamaan pelkoa keskustelun avulla. (Anu Väisänen, henkilökohtainen tiedonanto )

16 Keisarileikkaus synnytyspelon hoitona Toisinaan synnytyspelon hoidossa ei saada toivottua tulosta tai pelko tulee ilmi niin myöhään, että äidille on tehtävä keisarileikkaus. Tämä toimenpide ei kuitenkaan hoida synnytyspelkoa vaan siirtää pelon seuraavan raskauteen. Keisarileikkausta tulisikin pitää viimeisenä vaihtoehtona ja siihen tulisi päätyä vain synnytyspelon kunnollisen tutkimisen ja hoitoyrityksen jälkeen. (Saisto 2000, 1487.) Tehokkaalla synnytyspelon hoidolla äiti usein haluaa yrittää alatiesynnytystä. Joskus äiti haluaa kuitenkin synnyttää keisarileikkauksella, tällöin on mahdollista, että pelkoa ei ole päästy käsittelemään kunnolla. (Nerum ym. 2006, ) Keisarileikkaukset ovat yleistyneet selkeästi viimeisten vuosien aikana. Tähän ei ole yhtä ainoaa selitystä, mutta yhtenä selkeänä syynä keisarileikkauksien lisääntymiseen pidetään aiempaa keisarileikkausta. Synnyttäjän oma pyyntö tai synnytyspelko keisarileikkauksen syynä yleistyivät 1990-luvulla. Skotlannissa tällä perusteella tehdään n. 20 % suunnitelluista keisarileikkauksista. (Saisto & Halmesmäki 2003b, 593.) Ruotsissa keisarileikkaukset ovat myös yleistyneet. Vuonna % äideistä synnytti keisarileikkauksella, vuonna 2004 vastaava luku oli jo 19 %. (Wiklund ym. 2006, 1225.) Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että usein yli 35-vuotiaat halusivat keisarileikkauksen. Usein äidit, jotka halusivat keisarileikkauksen, eivät suunnitelleet saavansa enempää kuin yhden lapsen. He kokivat olevansa sairaampia kuin naiset, jotka halusivat synnyttää alateitse. (Wiklund ym. 2006, 1227). Suomessa vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan synnytyspelko diagnoosilla tehtävien suunniteltujen keisarileikkausten osuus kaikista keisarileikkauksista vaihtelee 1,8 11,8 % välillä sairaanhoitopiiristä riippuen. Synnytyspelon takia tehtävistä leikkauksista 60 % tehdään uudelleensynnyttäjille, joista yli 80 % oli takanaan aiempi operatiivinen synnytys (keisarileikkaus tai imukuppisynnytys). Keskimäärin HYKS:n alueella synnytyspelon vuoksi keisarileikkauksella vuosina synnyttäneet olivat 34-vuotiaita ja pitkälle koulutettuja heistä oli yli puolet. (Rouhe ym. 2007, ) Keisarileikkaus on suuri toimenpide ja siihen liittyy alatiesynnytystä suuremmat riskit. Äitikuolleisuus on suurempi keisarileikkauksen sekä toimenpidesynnytyksissä kuin normaalin alatiesynnytyksen yhteydessä. Myös lapsikuolleisuus on suurempi, kuin

17 17 spontaanissa alatiesynnytyksessä. (Van de Pol ym. 2006, 231.) Keisarileikkauksiin liittyvät myös verenhukan sekä siitä johtuvan kohdunpoiston, veritulpan sekä kohtutulehduksen riskit. (Saisto & Halmesmäki 2003b, 594.) Toisaalta riski ei rajoitu vain toimenpiteeseen vaan koskettaa myös seuraavina syntyviä lapsia muun muassa istukan kiinnittymishäiriöiden sekä kohdun repeämäriskin vuoksi (Heinonen 2007, 2413). Syntyvän lapsen kannalta riskejä ovat: puuduteaineiden äidin verenpainetta laskevan vaikutuksen takia hapenpuute, anestesia-aineiden kulkeutuminen istukan läpi lapsen verenkiertoon ja hengitysvaikeudet. Keisarileikkauksella syntyneillä on myös suurempi riski joutua vastasyntyneiden teho-osastolle hypoglykemian tai alhaisen kehon lämpötilan vuoksi. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että suunnitellulla keisarileikkauksella syntyvän lapsen katekoliamiinien eritys ei käynnisty ennen leikkausta ja tämän takia syntymänjälkeinen sopeutumisprosessi käynnistyy vasta synnytyksen jälkeen. Lapsella on myös riski saada viilto ihoonsa kohtua avattaessa. On tutkittu, että alatiesynnytyksessä lapsi saa lisäksi äidiltä vasta-aineita, joiden pitoisuus on alateitse syntyneillä keisarileikkauksella syntyneitä lapsia korkeampi jopa vielä kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. (Saisto & Halmesmäki 2003b, 597.)

18 18 4. VERTAISRYHMÄTOIMINTA SYNNYTYSPELON HOIDOSSA 4.1 Vertaisryhmän toiminta Joukko ihmisiä muodostaa ryhmän, kun siihen kuuluvilla ihmisillä on jotakuinkin yhteinen tavoite sekä keskinäistä vuorovaikutusta (Kopakkala 2005, 36). Ihmiset kuuluvat yleensä useisiin erilaisiin ryhmiin, näitä voivat olla esimerkiksi perhe, työporukka, kaverijoukko sekä laajempiin kokonaisuuksiin, kuten rotu, poliittinen puolue tai kouluyhteisö (Laine 2005, 186). Vertaisryhmä muodostuu yhdenvertaisista ihmisistä, jotka kokoontuvat yhteen vapaaehtoisesti. Ryhmän tavoitteena on edistää jäsentensä hyvinvointia, jaksamista sekä tukea paranemista. Vertaisryhmiin hakeudutaan siksi, että halutaan elämään jotakin parannusta tai kehitystä. Vertaisryhmässä yhteinen päämäärä ja tehtävä yhdistävät ihmisiä toisiinsa, siksi hyvää oloa edistävää yhteyden kokemusta voidaan rakentaa tietoisesti. (Heiskanen & Hiisijärvi i.a.) Ihminen voi olla osallisena samaan aikaan monissa vertaisryhmissä esimerkiksi työssä, kotipihalla ja harrastuksissa (Laine 2005, 195). Erilaiset yksilöt muodostavat ryhmän, jonka toimintatapa määräytyy yksilöiden persoonallisista toimintamalleista. Ihmiset toimivat ryhmässä, mutta heillä on kuitenkin lopulta tavoitteena auttaa itseään. (Jauhiainen & Eskola 1994, ) Sosiaalinen asema vaikuttaa ihmisen asemaan ryhmässä. Ne, jotka ovat suosittuja, ovat pidettyjä ja heidät halutaan ryhmään. Ei toivotut ihmiset taas saattavat tuntea olonsa ulkopuoliseksi, koska heidän asemaansa ryhmässä vähätellään. (Laine 2005, 195.) On tärkeää, että ryhmän jäsenet löytävät oman tehtävän ja vastuu alueen, sillä tyytyväisyys ei muodostu, jos on vain toisen ihmisen toiminnan kohteena. Oman toiminnan kautta ryhmän jäsen tuntee auttavan sekä ryhmää, että itseään. (Heiskanen & Hiisijärvi i.a.) Tunnetun ryhmäteoreetikko Bionin mukaan riippuva ryhmä kokoontuu vain ohjaajan vuoksi. Tällaisen ryhmän toiminnalle on ominaista se, että osallistujat hakevat ohjaajalta tukea ja tuntevat itsensä osaamattomiksi. Taistelu- ja pakoryhmässä osallistujat käyttäytyvät kuin vihollinen uhkaisi ryhmää, jolloin tunnelma on kiihtynyt, jopa aggressiivinen. Yhtenäisyysryhmässä ryhmä yliarvioi voimavaransa ja taitonsa. Terapiaryhmissä

19 19 nämä kaikki ovat yleisiä piirteitä. Osallistujilla ei ole selkeää työnjakoa ja ohjaajalla on melko passiivinen rooli, jolloin ryhmästä puuttuu selkeät säännöt ja toimintatavat. (Kopakkala 2005, ) Onnistuneessa vertaisryhmässä koetaan, että siellä saa olla oma itsensä, eikä omia ongelmia tarvitse piilotella tai suurennella. Hyvinä hetkinäkin saa tulla kertomaan omasta tyytyväisyydestään ja tuntea olevansa oikeutettu ryhmän jäsen. Vertaisryhmän jäsenet, joilla on samanlaisia kokemuksia, ymmärtävät miltä elämä voi tuntua. Vertaisten kanssa voidaan keskittyä oleelliseen: eteenpäin menoon ja voimavarojen hakemiseen yhdessä muiden kanssa. (Heiskanen & Hiisijärvi i.a.) Raskauden aikana nainen kokee valtavia muutoksia niin fyysisesti kuin psyykkisesti, intiimit asiat, kuten seksuaalielämä, ovat kaikkien nähtävillä. Raskaana oleva nainen saattaa tuntea itsensä samaan aikaan suojattomaksi tai vahvemmaksi kuin koskaan ennen. Näiden tunteiden yhdistelmä tekee raskauden ajasta erityisen otollisen psyykkiselle työskentelylle. Ratkaisemattomat ristiriidat nousevat pintaan kuin itsestään, aiemmat suojamekanismit hellittävät ja tulee mahdolliseksi tutkia itseään uudella tavalla, jolloin lyhyestäkin terapiasta voi olla hyötyä. (Halmesmäki ym. 2002, 4568). Parhaimmillaan vertaisryhmä tukee jäsentensä itsetuntemuksen lisääntymistä. Huonosti toimivassa vertaisryhmässä voi paha olo lisääntyä, jos ryhmä jumittuu pelkkään ongelmien vatvomiseen. (Heiskanen & Hiisijärvi i.a.) 4.2 Vertaisryhmä hoitomuotona Ryhmätyöskentely on tehokas hoitomuoto pelkopotilailla ja se on myös taloudellista, sillä useampi henkilö voi saada hoitoa yhtä aikaa. Tietyn teeman ympärille kasatun ryhmän jäsenet tunnistavat ongelman yhteiseksi ja jo se osaltaan lähentää heitä. Ryhmässä tunteet jaetaan, joka mahdollistaa kuormittavien tunteiden helpottamisen. Lyhytkestoisista ryhmistä hyötyvät eniten ne potilaat, joille kyseisen ongelma on ajankohtainen ja joilla on ennen ongelmaa ollut kohtalaisen hyvä psyykkinen tilanne. (Toivanen ym. 2002, 4568). Ryhmällä on yhteinen päämäärä, johon halutaan päästä yhdessä. Kun ryhmän arvot, asenteet sekä normit hyväksytään, toiminta yhdenmukaistuu. Ryhmän yhteiset normit auttavat ihmistä muokkaamaan omia käsityksiään sekä luovat turvallisuutta, kun tietää miten yhdessä toimitaan. (Laine 2005, 186.)

20 20 Nyytti-synnytysrentoutusryhmää on käytetty HUS:n Naistenklinikalla hoitomuotona synnytyspelkoisille ensisynnyttäjille, ryhmää ohjasi psykologi. Nyytti-ryhmässä valmistaudutaan synnytykseen keskustellen, tunteiden ja tiedon jakamisen ja rentoutumisharjoitusten avulla. Nyytti-ryhmää tarjottiin äideille, jotka kärsivät voimakkaasta synnytyspelosta. Yhteen ryhmään kuului aina kuusi äitiä, jotka kokoontuivat kerran viikossa kahden tunnin ajan viiden viikon ajan ennen synnytystä ja kerran noin 2-3 kuukauden kuluttua synnytyksistä. Nyytti-ryhmän lisäksi äidit kävivät henkilökohtaisilla käynneillä synnytyspelkopoliklinikan lääkärin ja kätilön luona. (Toivanen ym. 2002, ) Nyytti-ryhmän istunnot koostuivat keskusteluista, mielikuvaharjoituksista sekä rentoutumisharjoituksesta (Toivanen ym., 2002, 4569). Synnytä rentoutuneena cd:llä synnytys käydään läpi rauhallisesti ja synnytyksestä sekä vauvasta pyritään luomaan positiivisia mielikuvia. (Pikarinen 2002, 2081.) Jokaisella tapaamiskerralla oli oma teemansa synnytykseen tai vanhemmuuteen liittyen. Viimeisellä Nyytti-ryhmän tapaamisella äidit saivat täytettäväkseen arviointilomakkeen. Sen avulla äidit saivat arvioida, ovatko hyötyneet ryhmän toiminnasta. Synnytyksen jälkeen tapahtuneella tapaamisella keskusteltiin synnytyksestä ja vauvan mukanaan tuomista muutoksista. Silloin myös annettiin jatkohoitosuosituksia, jos äidillä esimerkiksi oli ongelmia mielialoissa. (Toivanen ym., 2002, 4569.) 4.3 Vertaisryhmän ohjaajalta vaadittavat ominaisuudet Ryhmän ohjaaja auttaa ryhmää työskentelemään yhteisten tavoitteiden mukaisesti, hän toimii johtajana. Ohjaajan tulee ennen ohjaustilanteita pohtia ryhmän tarpeita ja tarkoitusta pystyäkseen ohjaamaan ryhmän toimintaa tavoitteiden mukaisesti. (Niemistö 2000, ) Ohjaajan taidot auttavat ryhmää kehittymään, toisaalta ohjaajan puutteet saattavat vaikeuttaa ryhmän etenemistä. Hyvältä ohjaajalta edellytetään ryhmän tarpeiden herkkää aistimista sekä kykyä havaita ja muuttaa omaa käyttäytymistään tarvittaessa. Ryhmä tarvitsee jonkun, joka näyttää suunnan sekä tekee päätökset ja luo visioita. Juuri tähän ohjaajan tulisi kyetä. Sisäinen organisointi mahdollistaa ryhmänsisäisen päätöksenteon. Ryhmän ohjaajan tulisi kyetä antamaan palautetta ryhmän jäsenille, jotta ryhmän toiminnan kehittyminen olisi mahdollista. Ohjaajan tulee myös hankkia resursseja sekä välittää riittävästi tietoa. (Kopakkala 2005, )

21 21 Vertaisryhmän ohjaajalla on omakohtaista kokemusta käsiteltävästä aihealueesta. On tärkeää, että ohjaajakin saa hyvän olon tunteita ryhmästä. Ohjaajan hyvän olon tulisi perustua ryhmän hyvään tunnelmaan ja ryhmän jäsenten ongelmien helpottamiseen. Vertaisryhmän ohjaaja ei ole auktoriteetti, vaan ennemminkin tasavertainen kanssakulkija. Voimakkaasti kontrolloiva ohjaaja ei auta luomaan ryhmään rentoa, positiivista ja luottavaista ilmapiiriä. Ryhmän toiminnan kannalta on rakentavaa, jos ohjaajalla on hyvä itsetunto, jolloin hän kykenee vastaanottamaan tiukkaakin kritiikkiä, mutta pystyy silti ajattelemaan ja toimimaan ryhmän hyväksi. (Heiskanen & Hiisijärvi i.a.) Ohjaajan olisi hyvä yrittää seurata ja ymmärtää ohjaamansa ryhmän kehitystä niin yksilö kuin ryhmätasolla. Ohjaajan tulisi huomioida oman työskentelynsä vaikutukset ryhmän toimintaan, jotta hän osaisi kehittää toimintaansa. (Niemistö 2000, 183.)

22 22 5. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tarkoituksena on luoda Nastolan äitiysneuvolan asiakkaille mahdollisuus osallistua vertaisryhmätoimintaan. Ryhmien on tarkoitus toimia normaalin hoidon tukena. Normaaliin synnytyspelon hoitoon kuuluvat äitiysneuvolakäynnit ja pelkopoliklinikkakäynnit. Tavoitteena on kartoittaa synnytyspelkoisten äitien pelkoja, tekijöitä, jotka vaikuttavat synnytyskokemuksiin, pelkoa helpottavia tekijöitä sekä kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävät ovat: 1. Mitkä asiat äidit kokevat pelottavina synnytyksessä? 2. Mitkä asiat vaikuttavat äitien mielestä synnytyskokemuksiin? 3. Minkälaiset tekijät helpottivat äitien mielestä synnytyspelkoa? 4. Miten äidit kokevat saamansa tuen synnytyspelon hoidossa?

23 23 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 6.1 Tutkimusaineiston kerääminen Laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on todellisen elämän kuvaaminen. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään kuvaamaan kohdetta mahdollisimman monipuolisesti ja kuvailevasti. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että tutkimuksen kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti, eikä satunnaisotoksena. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, ) Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää äitien kokemuksia synnytyspelkoryhmästä. Kun tavoitteena oli tutkia ja kuvata äitien ajatuksia ja tunteita mahdollisimman laajasti oli luontevaa valita kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Äitiysneuvolan asiakkaista tutkimukseen pyydettiin osallistumaan niitä äitejä, jotka pelkäsivät synnytystä, jotta saatiin nimenomaan tietoa äitien kokemuksista synnytyspelkoon liittyvistä asioista. Nastolan äitiysneuvolan terveydenhoitajien kanssa päätettiin kohdentaa tutkimus nimenomaan uudelleensynnyttäjien kokemuksiin. Terveydenhoitajat kokivat, että uudelleensynnyttäjillä olisi halukkuutta osallistua tutkimukseen. Terveydenhoitajat valitsivat asiakkaistaan ne, joilla voisi olla tarvetta ryhmään osallistumiselle. Tutkimukseen osallistui kaksi synnytystä pelkäävää äitiä. Näille äideille annettiin asiasta tiedote (LIITE 1) ja he saivat itse päättää tutkimukseen osallistumisestaan. Halukkaille äideille lähetettiin kotiin kirje (LIITE 2) tapaamisten järjestämisestä sekä muista käytännön seikoista. Teemahaastattelussa aiheet ovat etukäteen määriteltyjä. Kyseessä on kuitenkin eräänlainen keskustelu, jota tutkija ohjaa haluamaansa suuntaan. Hyvässä teemahaastattelussa on mukana luovaa ideointia, aihepiirin tuntemusta, aikaisempia tutkimuksia kuin aiheeseen sopivaa teoriaakin. (Eskola & Vastamäki 2001, ) Eskola (1975) määrittelee haastattelun tilanteeksi, jossa haastattelija kysyy kysymykset ja merkitsee haastateltavan vastaukset ylös. Kyselyssä taas vastaaja kirjaa itse vastauksensa annettuun kyselylomakkeeseen. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 75.) Haastattelimme äitejä heidän kotonaan synnytyksen jälkeen keväällä Näin he eivät joutuneet täyttämään laajaa kyselykaavaketta, mutta saimme kuitenkin heidän kokemuksiaan synnytyksestä, synnytyspelosta sekä elämästä synnytyksen jälkeen. Teemahaastattelussa käytimme pohjana esitie-

24 24 tolomaketta ja siinä kysyttyjä tietoja. Äidit täyttivät arviointilomakkeet, joilla he antoivat tietoa kokemuksista ryhmien sisällöistä sekä ohjaajien toiminnasta. Arviointilomakkeet olivat tarkoitettu lähinnä palautteeksi ohjaajille. Kyselylomakkeiden laatimisessa kannattaa kiinnittää huomiota kysymysten asetteluun, lomakkeen pituuteen ja kysymysten lukumäärään. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota lomakkeen ulkoasuun, selkeyteen, kysymysten loogiseen etenemiseen sekä vastausohjeisiin. Jos kysymykset on aseteltu väärin tai kysytään vääriä kysymyksiä, ei saada kaikkea tutkimuksen kannalta oleellista tietoa. Kyselylomakkeen vahvuuksia on se, että tutkija ei pääse vaikuttamaan vastauksiin, kuten haastattelussa. Kysymykset ovat myös aina samassa muodossa. Heikkouksiin kuuluu esimerkiksi se, että vastaaja saattaa ymmärtää kysymyksen väärin. (Valli 2001, ) Esitietolomaketta ja haastattelulomaketta testattiin äidillä, joka ei osallistunut tapaamisiin. Näin saatiin tietoa mittarien toimivuudesta ja selkeydestä. Kyselylomakkeista pyrittiin tekemään selkeitä ja helposti seurattavia, jotta tutkittavien olisi miellyttävää ja helppoa vastata kysymyksiin. Tutkittavilla oli aina mahdollisuus kysyä tarkennuksia, jos he eivät ymmärtäneet jotain kysymystä. Näin vältettiin vastaamatta jättäminen vain sen vuoksi, että kysymystä ei ymmärretty. Haastatteluissa tutkijoista toinen haastatteli ja toinen kirjasi häiriötekijöitä sekä muita huomioita. Näin haastattelutilanteestakin saatiin mahdollisimman paljon tietoa. Haastattelutilanne pyrittiin myös järjestämään mahdollisimman rauhalliseksi. 6.2 Vertaisryhmän tapaamiset Haastattelu, kysely, havainnointi sekä erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto ovat laadullisen tutkimuksen yleisimmin käytettyjä tiedon keruun menetelmiä (Tuomi & Sarajärvi 2003, 73). Tämän tutkimuksen aineiston keräämiseksi käytettiin monipuolisia aineiston keruutapoja. Aineistoa kerättiin haastatteluilla, ryhmätapaamisilla sekä esitietolomakkeella. Tutkimukseen osallistuneille äideille järjestettiin kolme vertaisryhmätapaamista ennen synnytystä sekä yksi tapaaminen vauvojen kanssa synnytyksen jälkeen. Ennen synny-

25 25 tystä järjestetyt tapaamiset järjestettiin Nastolan terveyskeskuksen tiloissa. Alun perin tarkoituksena oli järjestää ennen synnytystä neljä tapaamista, mutta yksi kerta jouduttiin perumaan sairastumisten takia. Synnytyssairaalaan tutustuminen oli myös tarkoitus toteuttaa, mutta sopivaa aikaa ei löytynyt ennen äitien synnytyksiä. Tapaamiset ennen synnytystä olivat kestoltaan noin puolitoista tuntia kerrallaan ilta-aikaan. Viimeinen tapaaminen järjestettiin ryhmän toisen ohjaajan kotona. Viimeisessä tapaamisessa käytiin läpi äitien synnytyksiä sekä elämää uuden lapsen kanssa. Tapaamiset aloitettiin kahvitilaisuudella, jolloin keskusteltiin ja tutustuttiin. Kahvihetken aikana kertailtiin edellisen kerran keskusteluja sekä puhuttiin ajatuksista ja tunteista, joita äideille oli herännyt. Kahvihetken jälkeeni keskusteltiin jostain synnytyspelkoon liittyvästä aiheesta. Valittuun aiheeseen kuului pohjustus, joka johdatteli äitejä haluttuun keskusteluaiheeseen. Molemmilla äideillä on vähintään yksi lapsi, jonka kanssa he touhuavat päivällä. Äitien oma lepääminen jää vähiin. Ryhmässä otettiinkin tavaksi rentoutua tapaamisten lopuksi Synnytä rentoutuneena -cd:tä kuunnellen. Vertaisryhmän äidit täyttivät ensimmäisellä tapaamiskerralla esitietolomakkeet (LIITE 3), joiden avulla suunniteltiin ryhmän toimintaa. Esitietolomakkeessa oli melko runsaasti kysymyksiä, mutta tavoitteena oli kerätä mahdollisimman laajasti tietoa äitien kokemuksista ja tunteista. Esitietolomakkeita käytettiin myös teemahaastattelurungon (LIITE 4) pohjana. Äideillä oli mahdollisuus kysyä, jos eivät ymmärtäneet joitain kysymyksiä, näin vältettiin kysymysten väärinymmärtäminen. Esitietolomakkeilla saatiin tietoa äitien peloista sekä elämäntilanteesta. Äitien osoitetietoja kysyttiin, jotta saimme tietää tulevan haastattelupaikan. Nimeä kysyimme, koska ryhmässä esiinnyttiin omalla nimellä. Ikä ja ammatti sekä tiedot tukihenkilöstä antoivat tietoa äidin sosioekonomisesta tilanteesta. Esitietolomakkeista kävi ilmi, että äidin olivat uudelleensynnyttäjiä ja kummankin pelko johtui aikaisemmassa operatiivisesta synnytyksestä. Kumpikin äiti pelkäsi tulevan synnytyksen aikana ilmenevän edellisen synnytyksen kaltaisia komplikaatioita. Molemmat kertoivat, että heillä on laaja tukiverkko ympärillään. He mainitsivat tukiverkoksi muun muassa miehen, ystäviä sekä omat ja miehen vanhemmat. He kertoivat saaneensa tukea pelkoonsa lähipiiriltä, mutta kumpikaan ei ollut turvautunut ammat-

26 26 tiapuun. Päällimmäisenä mielessä lomaketta täytettäessä oli, että kaikki menisi synnytyksessä hyvin. Sektiota pidettiin itselle henkisesti helpompana tapana synnyttää. Ryhmästä toivottiin sitä, että saisi kuulla muiden kokemuksia samasta aiheesta. Viimeisellä tapaamiskerralla äidit täyttivät arviointilomakkeen (LIITE 5), jolla he arvioivat sekä ryhmän ohjaajien toimintaa, että ryhmäkertojen rakenteita ja aiheita. Äideiltä saadun palautteen mukaan tuokioiden rakenne ja sisältö vastasivat äitien odotuksia. Palautteesta ilmeni, että äidit kokivat saaneensa ohjaajilta tarvittavaa tietoa synnytyspelkoon liittyvistä asioista. Arvioinnissa ilmeni myös, että ohjaajien antamat tiedot olivat äideille tärkeitä ja äidit kokivat saaneensa ohjaajilta tukea pelkojensa käsittelyyn. Arvioinnin perusteella äitien mielestä ryhmien ilmapiiri oli rento ja siellä pystyi puhumaan avoimesti. Haastattelun, vertaisryhmätapaamisten (LIITE 6) sekä lomakkeiden avulla saimme tutkimukseen monipuolista aineistoa kuvaamaan äitien kokemuksia synnytyspelkoon liittyvistä asioista. 6.3 Aineiston analysointi Laadullisen tutkimuksen aineistosta nousee usein esille paljon mielenkiintoisia asioita, joihin ei ole etukäteen osannut varautua. On kuitenkin välttämätöntä, että pysytään tarkasti valitussa tutkimusaiheessa, koska kaikkea ei voi tutkia yhdessä tutkimuksessa. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 94.) Aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko ovat tutkimuksen tärkeä vaihe. Se on tutkimuksen ydin, johon on tähdätty tutkimuksen aloituksesta lähtien. Analyysivaiheessa selviää, minkälaisia vastauksia tutkimusongelmiin saadaan. (Hirsjärvi ym. 2004, 209.) Analyysilla pyritään kuvaamaan tiivistetysti tutkimuksen sisältö, kadottamatta sen keskeistä informaatiota. (Eskola & Suoranta 2003, 137). Haastatteluissa äidit painottivat hieman erilaisia asioita, kuin mihin tutkimusongelmat hakivat vastauksia. Haastatteluiden pohjalta laaditun sisällönanalyysin tulosten pohjalta tutkimusongelmia muokattiin, jotta tulokset ja tutkimusongelmat saatiin tasapainoon. Tutkimusongelmien muokkaaminen rajasi tutkimusta tarkemmin, näin pystyttiin pitämään huomio olennaisissa asioissa. Tutkiessa äitien kokemuksia pyrittiin analyysi tekemään huolella. Pyrittiin kuvaamaan äitien kertomia tunteita ja ajatuksia kadottamatta olennaista sisältöä tai tulkitsemaan niitä liikaa.

27 27 Tutkimukseen osallistuneiden äitien haastattelut nauhoitettiin ja sen jälkeen litteroitiin eli aukikirjoitettiin. Haastatteluista tuli litteroitua tekstiä yhteensä 6 sivua. Haastattelujen aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin tarkoituksena on pyrkiä kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä lyhyesti ja yleistävästi tutkimusta varten kerätyn aineiston pohjalta (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 23). Laadullista tutkimusta analysoitaessa voidaan joko pitäytyä tiukasti aineistossa tai pitää aineistoa tutkijan teoreettisen ajattelun lähtökohtana (Eskola & Suoranta 2003, 175). Yksi aineistolähtöisen analyysin tavoista on pelkistää ja ryhmitellä aineisto sekä muodostaa ala-, ylä- ja yhdistäviä kategorioita (Tuomi & Sarajärvi 2002, 102). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi aloitetaan pelkistämisellä tutkimusongelmien mukaan, sitten aineisto ryhmitellään. Aineiston ryhmittelyn tavoitteena on löytää pelkistettyjen ilmauksien eroja ja yhtäläisyyksiä. Samankaltaiset ilmaisut voidaan yhdistää yhdeksi luokaksi, tässä vaiheessa voi käyttää aineiston tulkintaa. (Latvala & Vanhanen- Nuutinen 2001, ) Seuraavaksi siirrytään abstrahointiin, jossa erotetaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto. Tämän olennaisen, valikoidun tiedon perusteella muodostetaan käsitteitä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 114.) Analyysin lopuksi muodostetaan käsitekartta, jonka tarkoituksena on kuvata käsitteitä sekä niiden hierarkiaa (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5). Tässä tutkimuksessa haastatteluista etsittiin samankaltaisuuksia käyttämällä äidin yhtä puheenvuoroa analyysiyksikkönä. Näistä muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia, joita ryhmiteltiin keskenään. Näin muodostui ala-, ylä- sekä yhdistäviä kategorioita puheenvuorojen välille. Tarvittaessa yhdestä puheenvuorosta voitiin muodostaa myös kaksi pelkistettyä ilmaisua ja nämä ryhmitellä edelleen erikseen omiin kategorioihinsa. Tutkimukseen osallistuneiden äitien pienen määrän vuoksi haastatteluista saatu aineisto oli melko suppea, siksi haastatteluista saatu aineisto yritettiin käyttää mahdollisimman tarkasti. Haastattelut on lähes kokonaan abstrahoitu. Saadusta aineistosta muodostettiin abstrahointikaavioita (LIITE 7).

28 28 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Äitien kokemat synnytyspelot ja pelkoja helpottavia tekijöitä Äidit toivat esille pelon synnytyksestä kokonaisuutena. Heitä arvelutti se, sujuuko synnytys hyvin. He pelkäsivät asioiden menevän samalla tavalla, kun aikaisemmassa synnytyksessä. Raskauteen ei liittynyt pelkoja, mutta lähestyvä synnytys pelotti. Lähestyvä synnytys toi myös edelliseen synnytykseen liittyviä negatiivisia kokemuksia mieleen. Äidit kertoivat erityisesti synnytyspelon pulpahtelevan mieleen aina, kun uusi raskausviikko pyörähti käyntiin. Lapsen suurta kokoa murehdittiin myös. Suurikokoisen lapsen synnytyksessä pelotti se, että mahtuuko lapsi syntymään. Omien voimien riittävyyttä pohdittiin myös - jaksaako ponnistaa vai tarvitseeko lasta auttaa maailmaan imukupin avulla. Sen verran, että aina kun tuli yks viikko täyteen, että lähemmäs sitä synnytystä mentiin, ni aina enemmän sitten tän ekan raskauden niinku nää muistot niinku tuli mieleen 1 Siis lapsen koko. Se oli iha ensimmäinen, ykkönen. 2 Puhuminen ryhmässä auttoi helpottamaan äitien kokemia synnytyspelkoja. Oli joku, joka kuunteli ja ymmärsi. Äidit kokivat, että ryhmissä puhuttujen asioiden työstäminen jatkui ryhmän jälkeenkin. Keskustelujen aiheet seurasivat ryhmästä kotiin, jossa pystyi jatkamaan keskustelua esimerkiksi miehen tai ystävän kanssa. Perheen hyvä elämäntilanne koettiin myös tärkeäksi. Taloudellinen tilanne oli vakaa ja vanhemmilla vakituiset ja säännölliset tulot. Vanhemman lapsen kasvettua jo hieman, oli hyvä aika keskittyä uuden perheenjäsenen syntymään. Lasten haluttiin kuitenkin syntyvän kohtuullisen lähekkäin, parin vuoden ikäero koettiin sopivaksi. yleensäkin se että sä teet, että pystyy puhumaan. Se tuntu, että se tavallaa helpotti sillee. 2

29 29 muutenki sillee että et niinku on taloudellisesti ollaan molemmat vakituisesti työssä ja kaikki nääkin kunnossa 1 Synnytystavan ja -ajankohdan selviäminen helpottivat pelkoa. Sektiopäätöksen jälkeen ei enää ajateltu synnytystä pelottavana, vaan pelko muuttui lähinnä jännitykseksi tulevaa kohtaan. Synnytyksen ajankohta selvisi hyvissä ajoin ja oli helpottavaa tietää, milloin synnytys tapahtuu. Aika helpotti myös äitien kokemia synnytyspelkoja. Pelko muuttui ajan kuluessa hyväksi jännitykseksi ja äidit pystyivät innolla odottamaan uutta perheenjäsentä. Lopulta he jopa odottivat synnytystä, kun se ei enää pelottanut niin kovasti. Sitte tuntu, et sitte loppua kohte melkee niiku ootti sitä synnytystä 2 Äitien kokemia synnytyspelkoja helpotti rentoutuminen synnytyksen aikana. Synnytyksen aikana rentoutumaan auttoi laulutekniikka sekä ryhmissä opetellun rentoutustekniikan käyttö. Koko kehon rentoutuessa oli parempi ja kivuttomampi olo ja samalla kun sai kehon rentoutumaan, yritti ajatella, että kohta synnytys on ohi ja vauva maailmassa. Kokoajan muisti vaa rentoutua, nii se tuntu et vaik oli seittemän senttiä auki nii ei kipulääkettä tarvinnu 2 Pelkoa helpottaviksi tekijöiksi äidit kokivat uskon positiiviseen synnytyskokemukseen. Usko siihen, että lapsi syntyy ajoissa eikä ole suurikokoinen helpotti äidin oloa. Synnytykseen valmistautuminen oli tärkeää äideille. Kun synnytysajankohta ja -tapa olivat selvinneet, pystyivät äidit hoitamaan tarvittavia asioita, kuten järjestämään vanhemman lapsen hoidon synnytyksen ajaksi. Äidit kokivat myös, että positiivinen synnytyskokemus helpotti pelkoa. Hyvät kokemukset synnytyksestä auttoivat huomaamaan, että synnytys ei välttämättä ole kamalaa ja pelottavaa. Erilainen, positiivisempi kokemus auttoi pelkoon, enää ei pelottanut kun tiesi, että synnytys voi olla hyvä kokemus. ja kaikki, että osas tai niinku pysty jo tavallaan valmistautumaan ja sillee. Ja olihan se sitte, kun on tosiaan tää kaveri ni osas niinku sit sen hoidon ja kaikki tälläset järjestää ja muuta 1

30 30..Siis tuntuu et ei et tuntuu ei sit varmaan sit pelottas koskaa ennää. Ne, ne samat asiat ku ne on tavallaan niinku menny erilain. Ja miten ne voi olla mennäki erilai Äitien kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä Äitien kertoman mukaan synnytyksiin ja raskauksiin liittyi erilaisia kokemuksia. Viimeisimpään raskauteen liittyi osittain negatiivisia kokemuksia. Äidit kokivat, että neuvolasta saatu tuki synnytyspelkoon oli voinut olla monipuolisempaa. Neuvolassa ei saanut tarpeeksi tukea synnytystavan valintaan. Käynneillä kyllä tiedusteltiin, onko äiti miettinyt synnytystapaa, mutta äideille muodostui tunne, että alatiesynnytys oli se mihin tuli pyrkiä. Aineistosta tuli esiin äitien mielipide siitä, että synnytyspelosta ja sen syistä ei keskusteltu riittävästi, vaan ne sivuutettiin helposti, ei pureuduttu itse pelkoon sen syvemmin. Mut ei siin oikeestaan muuta, aina kyseltiin, et ootko miettiny synnytystapaa ja tällästä, et ei oikein niinku keskusteltu ite siitä pelosta. 1 Keisarileikkaukseen päätyi yksi äiti, joka koki, että leikkaus oli pieni pettymys. Leikkaus jännitti paljon ja ompeluvaihe oli yllättävän kivulias. Leikkausajankohta siirtyi sovitusta ja se tuntui äidistä raskaalta. Me kolme vai neljä tuntii suunnilleen ooteltiin siel sairaalassa, et ku siel oli ollu niin muita tai muu tällänen joku hätäjuttu, et vaikka senki ties et saattaa joutuu oottamaan ni silti et, no koskahan sitä pääsis 1 Aikaisempiin synnytyksiin liittyi negatiivisia kokemuksia. Positiivinen synnytyskokemus kuitenkin auttoi pohtimaan näitä huonoja kokemuksia. Äidit osasivat paremmin lähteä etsimään syitä pelkoihinsa sekä miettimään syitä edellisen synnytyksen ongelmiin.

31 31 Edellisen synnytyksen huonot kokemukset myös harmittivat äitejä, koska uusi synnytyskokemus oli paljon positiivisempi. Hätäsektion vuoksi varhaista ensikontaktia ei päässyt syntymään äidin ja vauvan välille aikaisemmassa synnytyksessä ja tämä on alkanut harmittamaan viimeisimmän synnytyksen jälkeen. Pitkä synnytyksen käynnistäminen aikaisemmassa synnytyksessä harmitti myös. Viimeisimmän positiivisemman kokemuksen jälkeen äidit pystyivät kuitenkin miettimään syitä näihin tilanteisiin sekä käsittelemään niitä. Aikaisempi synnytys oli pelottava kokemus myös tukihenkilöille. Äidit kuvailivat, kuinka myös isä oli tuntenut paniikin edellisen synnytyksen päädyttyä hätäsektioon. Isällekin jäi huonot muistot synnytyksestä. et just Otto ehti kuitenkin olla jo mitähän se nyt 8-9 tunnin ikänen ennen ku sitä sillee edes ekan kerran näki ja tolleen että se ehkä vähän kaivertaa 1 Nyt ossaa sitte tavallaa ettiä syytä siihen ensimmäiseen, mistä se pelko on johtunu. 2 Viimeisin synnytys oli äitien mielestä kokonaisuudessaan hyvä kokemus, mutta siihenkin liittyi myös negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Sairaalassa ja leikkauksessa olo koettiin jännittävänä. Leikkauksen aikana hereillä olo oli uusi kokemus ja se jännitti, onhan jokaisessa leikkauksessa omat riskinsä. Äidit toivoivat vain koko ajan, että kaikki menisi hyvin, eikä tulisi ongelmia. Sektion aikana ei tuntunut kipua, mutta haavan ompeluvaiheen kivuliaisuus oli yllätys. Koettiin, että sellainen äiti, joka on valinnut sektion kivun pelon vuoksi, pettyisi todennäköisesti, koska puudutteista huolimatta tuntui kipua. Leikkausajankohdan muututtua oli odottaminen vaikeaa. Vaikka tiesi, että ei hoitohenkilökunta voinut sille mitään, oli silti raskasta odotella pitkään vuoroaan. kyllä se aika niin kivuliasta oli, vaikka nyt oli puudutteet ja kaikki 1 Viimeisimpään synnytykseen liittyi äitien mukaan myös positiivisia kokemuksia. Paraneminen sektiosta koettiin nopeaksi ja se auttoi muodostamaan positiivisen synnytyskokemuksen. Äidit kokivat, että synnytys oli kokonaisuudessaan hyvä kokemus ja synnytyksen jälkeen oli tyytyväinen olo. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, koska synnytys sujui hyvin. Lapsi ei ollut liian iso, jolloin se ei vaikeuttanut synnytystä. Riittävä ja onnistu-

32 32 nut kivunlievitys synnytyksessä koettiin tärkeäksi. Oli ihanaa, että sai olla hereillä leikkauksen aikana. Myös avautumisvaiheen nopeus ja helppous koettiin positiivisena. Helpottavaa oli myös se, että äitien pelkäämät asiat eivät toteutuneet synnytyksessä. Se oli tosi hyvä kokemus ja siis tosi helppo siis tuntu ettei voi helpommin enää mennäkään. 2 et no sielhän sai niit kipulääkkeitä koko ajan mutta että yllättävän hyvin parani ja sillee 1 tosiaan sai niinku olla ite hereillä ja heti niinku sai sen, ton pikkukaverin niinku siihen rinnalle 1 ja avautumisvaihe oli tosi helppo ja lähti sit kuitenkin spontaannisti käyntiin Äitien kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta Äitien kokemuksiin saamastaan sosiaalisesta tuesta liittyivät tietyt toiveet tukijan ominaisuuksista, tukihenkilön antama tuki äidille synnytyksessä sekä synnytyksen jälkeen, ryhmältä sekä hoitohenkilökunnalta saatu tuki sekä kokemukset vertaisryhmästä. Äidit kokivat tärkeäksi sen, että sai puhua jollekin, jolla on kokemusta synnytyksestä. Tärkeältä tuntui myös se, että tukijan kanssa oli yhdistäviä tekijöitä. Tunne siitä, että joku oli kokenut samaa ja ettei ole pelkonsa kanssa yksin huojensi äitejä. Tukihenkilön antama tuki äidille synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen oli äideille tärkeää. Molempien äitien puolisot olivat läsnä synnytyksissä tukemassa äitiä. Puolisot ovat myös läsnä arjessa päivittäin ja antavat tarvittaessa äideille paljon kaivatun hengähdystauon. Tavallaan on helpompi puhua naisille, jotka tietää sen synnytyksen ja sillee on tavallaan tutumpaa se homma. 1

33 33 ja tota vähänki näkkee et mulla alkaa niinku tota pallaa kiinni ni lähtisikkö käymää jossaki 2 henkinen tuki, istu siinä vieressä 2 Äidit saivat sosiaalista tukea myös ryhmältä sekä hoitohenkilökunnalta. Tärkeänä koettiin ammattihenkilöiden antama tieto. Hoitohenkilökunta osasi ainakin osittain tunnistaa synnytyspelon, eikä asian hoidossa arkailtu. Äidit kokivat myös, että ryhmässä aihe otettiin tosissaan, eikä sitä vähätelty. Tästä ryhmästä esimerkiksi ja siitä just et siitä tavallaan sai että se aihe niinku otetaan tosissaan tavallaan 2 Kyllä ne siellä kädestä piti ja muuta et, se oli tosi kiva kyllä. 1 Äidit olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä ryhmän toimintaan ja siellä annettuun tietoon. Heillä itsellään oli jo aikaisempien raskauksien ja synnytysten myötä tietoa synnytyksestä, joten toisinaan ryhmässä annettu tieto oli jo osittain tuttua. Äidit uskoivat, että ensisynnyttäjälle käynti synnytyssairaalassa olisi hyödyllinen osa ryhmän toimintaa. Kyllä... et ehkä se tosiaan jonkun verran se oli et ties, koska oli se aikasempikin synnytys, mutta kyllä et just varsinki jos ekakertalainen olis ja sen puolesta jännittäis ni varmasti kyllä. 1 Mun mielestä ne niinku tuo tavallaan sellasta lääketieteellistä selitystä niille asioille. Niin ni se oli ehottomasti hyvä. 2

34 34 8. POHDINTA 8.1 Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen tehtävä ja tarkoitus on tuottaa tietoa ympäröivästä maailmasta. Tutkimusongelmat rajaavat tutkittavaa kohdetta. (Vehviläinen-Julkunen 1998, 28.) Tutkimuskohteen valinta voi olla vaikeaa. Tutkijoiden täytyy miettiä, valitaanko jokin ajankohtainen aihe vai jokin vähemmän huomiota herättävä. Aiheen valintaan vaikuttavat myös sen toteuttamismahdollisuudet. Tutkijoiden tulee miettiä, onko tärkeää tehdä merkittävä tutkimus, vaikka se vaatisi paljon työtä. Toisaalta tutkimus, jonka merkitys ei ole kovinkaan suuri, voi olla helppo toteuttaa. (Hirsjärvi ym. 2004, 25.) Synnytyspelko on aiheena ajankohtainen ja tämä koettiin erityisen tärkeänä aihetta valittaessa. Mielenkiintoa lisäsi myös se, että aihetta on tutkittu kohtuullisen vähän. Haluttiin tutkia sellaista aihetta, jonka tutkimuksen tuloksista voisi olla jollekin ihmiselle aivan konkreettista hyötyä. Molemmat tutkijoista olivat myös henkilökohtaisesti kiinnostuneita tutkimaan synnytyspelkoa ja toivoivat tutkimustuloksista ja tutkimuskokemuksista olevan hyötyä heille tulevassa työssään. Tutkimuksen toteuttamiseen tarvitaan tutkimuslupa organisaatiolta, jossa tutkimus toteutetaan (Vehviläinen-Julkunen 1998, 28). Tutkimusta varten haettiin tutkimuslupa Nastolan terveyskeskuksesta johtavalta hoitajalta. Luvan saamisen jälkeen äitiysneuvolan työntekijät kertoivat synnytystä pelkääville äideille mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen. Tämän jälkeen alkoi varsinainen tutkimuksen toteuttaminen, kun vertaisryhmän tapaamiset järjestettiin syksyllä Tutkimuksen kohdistuessa ihmisiin, on kiinnitettävä huomiota siihen, miten henkilöiden suostumus tutkimukseen osallistumisesta hankitaan. Osallistujille täytyy myös selvittää mahdolliset osallistumisesta aiheutuvat riskit. Tutkimukseen osallistujille täytyy jakaa kaikki tarpeellinen tieto, joka on tutkimuksen kannalta oleellista. (Hirsjärvi ym. 2004, ) Tutkittavalle ei saa aiheuttaa vahinkoa tai harmia. Tutkijan täytyy miettiä, miten hän voi turvata tutkimuksen luottamuksellisuuden. (Eskola & Suoranta 2003, 56.) Nastolan äitiysneuvolan terveydenhoitajat kysyivät äideiltä, jotka kärsivät synnytyspelosta, halukkuutta osallistua tutkimukseen. Äidit saivat itse päättää osallistumisesta, eikä

35 35 heidän päätöksensä vaikuttanut hoitosuhteeseen äitiysneuvolassa. Lisäksi äideille välitettiin tutkimukseen liittyvät tarpeelliset tiedot kirjeitse ennen ryhmätapaamisten alkua. Ryhmään osallistuminen oli myös mahdollista keskeyttää milloin tahansa. Äitien nimiä ei ole annettu muille, kuin tutkimukseen osallistuneille. Haastatteluissa esiin tulleet nimet on muutettu, jotta tunnistaminen estyy. Haastattelu litteroitaessa tekstiliuskoissa ei käytetty tutkittavien omia nimiä ja vain tutkijoilla on tieto siitä, mikä haastattelu on kenenkin äidin. Tutkimukseen käytetyt haastattelut, esitietolomakkeet sekä arvioinnit hävitetään tutkimuksen valmistumisen jälkeen, jotta ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta saada tutkimukseen osallistuneiden äitien tietoja. Tutkimustyön jokaisessa vaiheessa tulee pyrkiä välttämään epärehellisyyttä. Toisen tutkijan tuottamaa tekstiä ei saa plagioida, vaan lainaukset on osoitettava omasta tekstistään selkeästi. Tutkijan ei ole soveliasta näennäisesti tuottaa uutta tutkimusta siten, että vain muokkaa vanhaa tutkimusta. Ilmaantuvat tulokset kerrotaan rehellisesti, eikä tuloksia myöskään sepitetä tai yleistetä ilman perusteita. (Hirsjärvi ym. 2004, ) Tutkimukseen ja sen raportointiin on käytetty erilaista lähdeaineistoa, jotta tutkimus saa teoreettista ja tieteellistä pohjaa. Lähdeaineiston käyttö on pyritty osoittamaan selkeästi, jotta tutkimuksen tekijöiden luoma aineisto erottuisi lähdekirjallisuudesta saadusta tiedosta. Tutkimuksen tulokset on analysoitu ja sen jälkeen kirjattu ylös. Analysointi on pyritty tekemään mahdollisimman hyvin, jotta tulokset olisivat todenmukaisia. Tutkimukseen osallistuneet tahot mainitaan tunnistusriskin kasvamisesta huolimatta työssä tarkemmin, koska niiden panos on ollut tärkeää tutkimuksen onnistumisen kannalta. 8.2 Tutkimuksen luotettavuus Tutkija on tutkimuksensa pääasiallinen luotettavuuden kriteeri, näin ollen koko prosessin luotettavuutta tulee arvioida. Tutkija joutuu koko tutkimuksen ajan ottamaan kantaa sekä aineiston kattavuuteen, että sen luotettavuuteen. (Eskola & Suoranta 2003, 208, 210.) Tutkimuksen luotettavuus ja pätevyys vaihtelevat, vaikka tutkimuksessa pyritään välttämään virheiden syntymistä. Mahdollisuus tutkimuksen toistettavuuteen luo tutkimukselle lisää luotettavuutta. (Hirsjärvi ym. 2004, 216.) Tutkimuksen luotettavuutta parantaa myös se, että käytetty mittari mittaa mahdollisimman tarkasti juuri haluttua

36 36 ilmiötä. Triangulaatio on erilaisten tutkimusmenetelmien yhdistelyä ja keino, jolla parannetaan tutkimuksen luotettavuutta. (Hirsjärvi ym. 2004, 216.) Tutkimus keskittyi yksilön omiin kokemuksiin ja niiden kuvaamiseen. Tutkimusta varten suunniteltiin uudelleensynnyttäjille vertaisryhmätapaamisia, joissa synnytyspelkoa käsiteltiin erilaisista näkökulmista. Näiden tapaamisten sisältö ja haastattelujen runko on kirjattu ylös, jotta tapaamiset ja haastattelut voidaan tarvittaessa ohjata uudelleen. Muu materiaali lukuun ottamatta henkilötietoja sisältäviä dokumentteja on myös kirjallisessa muodossa, jotta tarvittaessa niitä voidaan käyttää myöhemminkin. Esitietolomakkeen kysymykset mukailtiin osaksi lähdekirjallisuudesta ja teemahaastattelurunko laadittiin esitietolomakkeessa annettujen tietojen pohjalta. Näin pyrittiin varmistamaan se, että ryhmään osallistuvilta äideiltä saatiin mahdollisimman laaja näkemys synnytyspelkoon liittyvistä tekijöistä. Tutkijoille oli tärkeää saada ilmiö kuvattua mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Luotettavuuden kriteerinä uskottavuus tarkoittaa sitä, että tutkijan on tarkastettava vastaavatko hänen käsityksensä tutkittavien käsityksiä. Varmuutta tutkimukselle saadaan ottamalla tutkijan ennakko-olettamukset huomioon. Tutkimuksen vastaavuus toisten samansuuntaisten tutkimusten kanssa antaa vahvistusta tutkimuksen luotettavuudelle. (Eskola & Suoranta 2003, 212.) Tutkimustulokset ovat hyvin samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, vaikka tutkimukseen osallistuneiden määrä oli pieni. Tutkijoiden omat käsitykset synnytyspelosta olivat muotoutuneet suurilta osin kirjallisuuden perusteella, mutta ne olivat samansuuntaiset kuin tutkittavillakin. Tutkimuksessa käytettiin haastattelun ja keskusteluryhmien lisäksi kyselylomakkeita. Näin saatiin äitien kokemuksista tietoa sekä sanallisessa että kirjallisessa muodossa. Keskusteluryhmään osallistuneilta äideiltä kerättiin viimeisellä tapaamiskerralla arviointilomake ryhmätoiminnasta. Aiemmin ryhmien aikana tutkijat arvioivat itsenäisesti toimintaansa. Ryhmien jälkeen kirjoitettiin päiväkirjaa, jonka avulla itsearviointi tapahtui. Luotettavuuden arviointi keskusteluryhmien jälkeen jäi kuitenkin liian paljolti itsearvioinnin varaan.

37 Tutkimustuloksiin liittyvää pohdintaa Tämä tutkimus sai alkunsa tutkijoiden omasta mielenkiinnosta äitiysneuvolatyöhön sekä haluun kehittää neuvolan toimintaa ja haluun auttaa äitejä, jotka pelkäävät synnytystä. Synnytyspelko on yleistynyt paljon, mutta sitä on tutkittu vähän. Synnytyspelon yleistyessä tulee se yhä useammin osaksi äitiysneuvolan työntekijöiden arkea. Tutkitun tiedon avulla työntekijät saavat lisää tietoa työskentelyynsä ja he saavat myös mahdollisuuden kehittää toimintaansa vastaamaan yhä paremmin asiakkaidensa tarpeita. Tutkimuksessa selvitettiin äitien kokemuksia synnytyspelosta, siihen vaikuttavia tekijöitä, kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä sekä äitien saamaa tukea. Tutkimuksen tavoitteiden pohjalta lähdettiin tutkimaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tarkemmin sekä kirjoittamaan viitekehystä. Aiheesta löytyneen tieteellisen kirjallisuuden pohjalta alettiin valmistella esitietolomaketta, vertaisryhmien sisältöä, teemahaastattelurunkoa sekä ohjaajien toimintaa arvioivaa lomaketta. Äidit saattavat hävetä synnytyspelkoaan, eivätkä he siksi aina kerro siitä. Synnytys ja erityisesti sen pelko vaikuttavat suuresti äidin elämään ja tunteisiin, siksi se pitäisi havaita ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa tehokkaasti. (Saisto 2000, ) Äidit eivät aina osaa tunnistaa pelkoaan, vaan kokevat yleistä ahdistusta (Heimstad ym. 2006, 435.) Äidin tunteman pelon huomaaminen ja tunnistaminen ovat tärkeitä asioita työskennellessä äitiysneuvolassa. Terveydenhoitajalle voi olla haasteellista saada selville, mikä äitiä synnytyksessä pelottaa. Pystyäkseen tukemaan äitiä, täytyy ensin tunnistaa pelko ja uskaltaa tarttua siihen. Synnytyspelon tunnistaminen on tärkeää, sillä se altistaa myös synnytyksen jälkeiselle masennukselle (Söderquist, Wijma & Wijma 2006, 113). Pelon tunnistamista voi auttaa ja helpottaa tieto siitä, mitä äidit pelkäävät. Aineistosta nousivat esiin äitien kokemat synnytyspelot sekä pelkoja helpottavia tekijöitä. Äitien kokemat pelot koskivat synnytystä kokonaisuutena. Lähestyvä synnytys pelotti, koska se toi mieleen muistoja edellisistä synnytyksistä, joissa oli ollut ongelmia. Uudelleensynnyttäjillä (Saisto 2000, 1483) pelot liittyvätkin usein aiempiin huonoihin kokemuksiin sekä sektioon päätyneeseen alatiesynnytysyritykseen. Hoitajan tulisi aina muistaa, että potilaan nykyiseen tilanteeseen vaikuttaa myös hänen historiansa sekä tulevaisuutensa (Tiainen 1997, 136). Tutkimuksessa selvitetyt äitien kokemukset raskaudesta ja

38 38 synnytyksestä antavat tietoa kuitenkin vain yksilöiden kokemuksista äitiysneuvolan työntekijöille. Työntekijöiden vastuulle jääkin se, että missä määrin tämän tutkimuksen tuloksia he yleistävät. Synnytykseen liittyi myös positiivisia kokemuksia. Äitien mukaan positiivinen synnytyskokemus auttoi käsittelemään negatiivisia kokemuksia sekä helpotti pelkoa. Haastatteluista havaittiin myös, että hyvä kivunlievitys synnytyksessä auttoi positiivisen kokemuksen luomisessa. Synnytyksen muutenkin sujuessa hyvin, jäi siitä positiivinen mielikuva. Sosiaaliseen verkostoon voi kuulua hyvinkin erilaisia ihmissuhteita. Siihen voi kuulua päivittäin tavattavia perheenjäseniä tai ystäviä tai harvemmin tavattavia tuttavia. (Seikkula 1994, 16.) Äidit kertoivat saaneensa monenlaista tukea sekä raskauden että synnytyksen aikana. Tukihenkilön antama tuki oli äideille tärkeää, he saivat tukea arjessa sekä ihmisen, jolle puhua tunteistaan. Ryhmän antama tuki oli äideille eräs tuen lähde. Äidit kertoivat, että oli helpompi puhua sellaiselle, jolla on vastaavia kokemuksia, oli joku, joka ymmärtää. Tutkimuksessa selvisi, että äidit kokivat saavansa tukea myös hoitohenkilökunnalta. Synnytyspelko ilmenee usein äidillä siten, että äiti toivoo keisarileikkausta. Äidin ahdistusta ja pelkoa helpottamalla hyvällä hoidolla voitaisiin välttää turhia keisarileikkauksia, joihin aina liittyy omat riskinsä. (Saisto 2002, 42.) Tutkimukseen osallistuneista äideistä yhden synnytystavaksi muodostui suunniteltu keisarileikkaus. Äiti koki, että tämä helpotti pelkoa, mutta toisaalta hän myös koki, että itse pelkoa ei huomioitu, vaan huomio keskittyi synnytystavan valintaan. Kyseinen äiti pääsi myös pelkopoliklinikalle huomattavan myöhään, vasta noin kymmenen viikkoa ennen laskettua aikaa. Herää kysymys, oliko pelolle tässä vaiheessa enää mitään tehtävissä. Pelkopoliklinikka on kuitenkin paikka, jossa asiantuntijat ottavat asiakseen hoitaa synnytyspelkoa. Mielestämme saattaisi olla hyödyllistä aikaistaa ensimmäisen käynnin ajankohtaa, jotta pelon käsittely ja hoito voitaisiin aloittaa mahdollisimman varhain. Äitiysneuvoloiden ja pelkopoliklinikoiden yhteistyössä olisi muutenkin varmasti parantamisen varaa. Monen muun vaikean asian hoitamisen tavoin neuvolassa ajatellaan, että pelkopoliklinikalla hoidetaan ja pelkopoliklinikalla ollaan sitä mieltä, että neuvolassa hoituu moni pelko. Tällä hetkellä yhteistyö ei siis aina toimi ja siitä kärsivät potilaat.

39 39 Äidit kiinnittävät hoitosuhteessa huomiota siihen, millainen hoitaja on. Hoitajat taas kiinnittävät enemmän huomiota käytännön asioihin. (Tiainen 1997a, 132.) Hoitajien kannattaisi huomioida enemmän sitä, miten he asiakkaan kohtaavat. Äidit kiinnittivät huomiota siihen, miten hoitajat huomioivat heidän tunteitaan ja tarpeitaan. Mainittiin esimerkiksi se, että hoitaja oli pitänyt kädestä kiinni keisarileikkauksen alkaessa. Hoitajan huolehtiminen ja ammattitaito luovat äidille turvallisuuden tunteen (Tiainen 1997b, 136). Hoitaja, joka vastaa asiakkaan tarpeisiin, pyrkii toiminnassaan aina vastaamaan ensisijaisesti asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Tällainen hoitaja kohtaa asiakkaan ihmisenä sekä hyväksyy ja ymmärtää hänen kokemuksensa. Tällainen hoitaja on myös aidosti empaattinen. (Janhonen & Pyykkö 1996, 58.) Tutkimusta oli haasteellista tehdä, koska synnytyspelosta on vähän tieteellistä aineistoa. Aineistossa esiintyivät jatkuvasti samat nimet, joiden harteille suurin osa synnytyspelon tieteellisestä tutkimuksesta tuntui kasaantuneen. Esitietolomake, teemahaastattelurunko, ohjaajien arviointi sekä ryhmien sisällöt laadittiin suurimmaksi osaksi tätä tutkimusta varten, koska vastaavia tutkimuksen tarkoitukseen sopivia ei ollut saatavilla valmiina. Tutkimuksen toteuttamisessa suurin osa ajasta kuluikin suunnitteluun ja ryhmien ohjaamiseen, ennen kuin riviäkään tutkimusraportista oli kirjoitettu. Laadullisen tutkimusmetodiikan ymmärtäminen ja sen käyttö opittiin tutkimusta tehdessä. Tutkimusprosessin aikana on selvinnyt, mitkä asiat toimivat ja mitä kannattaisi tehdä eri tavalla. Tutkimusprosessin läpikäyminen on auttanut kehittämään tieteellisen tiedon etsimistaitoja sekä taitoa ymmärtää tieteellistä tekstiä. Tutkitun tiedon siirtäminen käytäntöön on myös saanut hyvää harjoitusta erityisesti ryhmien ohjaamisessa. Tähän tutkimukseen osallistuneiden äitien kokemusten mukaan vertaisryhmän järjestäminen synnytystä pelkääville uudelleensynnyttäjille olisi hyödyllistä. Vertaisryhmien järjestäminen vaatii äitiysneuvoloissa työskenteleviltä terveydenhoitajilta aikaa ja halua. Ryhmien järjestäminen olisi lopulta kannattavaa ja kustannustehokasta, koska ryhmistä äidit saisivat tukea ja neuvoja, jolloin henkilökohtaisissa tapaamisissa voisi aikaa käyttää enemmän muuhun toimintaan ja keskusteluun. Toivottavasti neuvolat huomaisivat mahdollisuutensa vaikuttaa äitien kokemuksiin synnytyspeloista ryhmien avulla ja omaksuisivat uusia työskentelytapoja työhönsä.

40 Jatkotutkimusehdotukset Metso (2007, 79) kirjoitti artikkelissaan, että uudelleensynnyttäjille ei ole tarjolla synnytyspelon hoitoon tarkoitettua vertaisryhmätoimintaa koko Suomessa. Jatkotutkimushaasteena voisi olla vertaisryhmien edelleen kehittäminen. Projektina voisi toteuttaa ryhmien ohjaamiseen tarvittava ohjeistus ja sisältö kansioksi neuvoloille, jotka ovat halukkaita järjestämään kyseistä toimintaa. Yksi mahdollisuus olisi laittaa ryhmien ohjaamiseen tarvittava aineisto tai tietopaketti synnytyspelosta internetiin, josta halukkaat saisivat sen hakea käyttöönsä. Äitiysneuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia vertaisryhmien ohjaamisesta sekä synnytyspelkopotilaan ohjaamisesta olisi myös hyödyllistä tutkia.

41 41 LÄHTEET Alehagen, Siw; Wijma, Barbro & Wijma, Klaas Fear of childbirth before, during and after childbirth Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 85, Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Alder, Judith; Fink, Nadine; Bitzer, Johannes; Hösli, Irene & Holzgreve, Wolfgang Depression and anxiety during pregnancy: A risk factor for obstetric, fetal and neonatal outcome? A critical review of the literature. Journal of Maternal-Fetal & Neonatal Medicine 20 (3), Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Bourne, Edmund J Vapaaksi ahdistuksesta työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Rikurex. Eskola, Jari & Suoranta, Juha painos. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä. Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle PS- Kustannus: Jyväskylä, Heikkinen, Martti Sosiaalisen tuen määritelmä. Duodecim terveyskirjasto. Viitattu Heimstad, Runa; Dahloe, Raija; Laache, Ingebjorg; Skogvoll, Eirik & Schei, Berit Fear of childbirth and history on abuse: imblications for pregnancy and delivery. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 85, Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Heinonen, Seppo Synnytyspelon hoito. Duodecim 123 (20), Heiskanen, Tuula & Hiisijärvi, Seija. Vertaisryhmä ja sen ohjaaminen. Viitattu Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula painos. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

42 42 Jauhiainen, Riitta & Eskola, Marjatta Ryhmäilmiö. Perustietoa ryhmän käytöstä ja ryhmätyöstä sosiaalityöhön sovellettuna. Helsinki: WSOY. Janhonen, Sirpa & Pyykkö, Anita Kehittyvän hoitotyön malli. Juva: WSOY. Jensen, Hanna Lempeästi maailmaan. Vauva 13 (12), 58. Kalra, Sanjog; Einarson, Adrienne; Karaskov, Tatyana; Van Uum, Stan & Koren Gideon The relationship between stress and hair cortisol in healthy pregnant women. Clinical & Investigative Medicine 30 (2), E Viitattu Saatavissa Ebsco Academic Search Premier-aineisto. Kilpeläinen, Tuuli & Valli, Sini Iloinen raskausaika yhdessä: Liikunnalla ja ryhmätoiminnalla sisältöä ensisynnyttäjien arkeen. Lahden ammattikorkeakoulu, Lahti. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Kipukolmio i.a. Viitattu Kopakkala, Aku Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttami nen. Helsinki:Edita. Kunnamo, Ilkka; Alenius, Heidi; Hermanson, Elina; Jousimaa, Jukkapekka; Teikari, Martti & Varonen Helena Ahdistuneisuushäiriö. Teoksessa Ilkka Kunnamo; Heidi Alenius; Elina Hermanson; Jukkapekka Jousimaa, Martti Teikari & Helena Varonen (toim.) Lääkärin käsikirja. Duodecim:Helsinki, Kyngäs, Helvi & Vanhanen, Liisa Sisällön analyysi. Hoitotiede 11 (1), Laine, Kaarina Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. 1. painos. Helsinki: Otava. Latvala, Eila & Vanhanen-Nuutinen, Liisa Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuk sen perusprosessi: sisällönanalyysi. Teoksessa Sirpa, Janhonen & Merja, Nikkonen (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: WSOY, Lundgren, Ingela Releasing and relieving encounters: experiences pregnancy and childbirth. Scandinavian Journal of Caring Sciences 18, Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Metso, Riina Maria Kun synnytys pelottaa. Vauva 15 (1), Nerum, Hilde; Halvorsen, Lotta; Sorlie, Tore & Oian Pål Maternal request for

43 43 cesarean section due to fear of birth: Can it be changed through crisisoriented councelling? Birth: Issues in Perinatal Care 33 (3), Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Niemistö, Raimo Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. 4., korjattu painos. Tampere: Palmenia. Ojala, Toini & Uutela, Antti Rakentava vuorovaikutus. Porvoo: WSOY. Operatiivisen synnytyksen seuraukset Duodecim 120 (7), 786. Pikarinen, Ulla Vilkaisu: rentoutusta synnyttäjille. Duodecim 57 (18 19), Roberts, Christine L; Algert, Charles S; Carnegie, Michelle & Peat Brian Opera tive delivery during labour: trends and predictive factors. Paediatric and Perinatal Epidemiology 16 (2), Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Rouhe, Hanna; Halmemäki, Erja & Saisto, Terhi Synnytyspelon vuoksi tehdyt keisarileikkaukset vuosina Duodecim 123 (20), Rutanen, Eeva-Marja Raskaudenaikaiset pelot. Duodecim 116 (14), Räsänen, Pirkko Kun synnytys pelottaa. Viitattu Saisto, Terhi Synnytyspelot ja niiden hoitaminen. Duodecim 116 (14), Saisto, Terhi Obstetric, psychosocial, and pain-related background, and treatment of fear of childbirth. Viitattu Saatavilla myös painettuna. Saisto, Terhi Synnytyspelko mitä se on? Lääkärilehti 58 (41), Saisto, Terhi; Salmela-Aro, Katariina; Nurmi, Jari-Erik; Könönen Teija & Halmesmäki Erja Synnytyspelkoa kannattaa hoitaa. Duodecim 118 (6), Saisto, Terhi & Halmesmäki, Erja 2003a. Fear of childbirth: a neglected dilemma. Acta Obstet Gynecol Scand 82, Saisto, Terhi & Halmesmäki, Erja 2003b. Keisarileikkauksen riskit. Duodecim 119 (7), Sariola, Anna & Haukkamaa, Maija 2004a. Normaali synnytys. Teoksessa Olavi Ylikorkala & Antti Kauppila (toim.) Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Duodecim,

44 44 Sariola, Anna & Haukkamaa, Maija 2004b. Normaali Raskaus. Teoksessa Olavi Ylikorkala & Antti Kauppila (toim.) Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Duodecim, Seikkula, Jaakko Sosiaaliset verkostot. Ammattiauttajan voimavara kriiseissä. Helsinki: Kirjayhtymä. Sieber, Sandra; Germann, Nicole; Barbir, Aline & Ehlert, Ulrike Emotional wellbeing and predictors of birth-anxiety, self-efficasy, and psychosocial adaptation in healthy pregnant women. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 85, Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Synnytyspelko Viitattu Söderquist, Johan; Wijma, Barbro & Wijma, Klaas The longitudinal of posttraumatic stress after childbirth Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology 27 (2), Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Tiainen, Elina 1997a. Äitiyshoitotyö. Teoksessa Riitta-Liisa, Heikkinen & Timo, Laine (toim.) Hoitava kohtaaminen. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, Tiainen, Elina 1997b. Miten kohtaaminen hoitotyössä rakentuu? Teoksessa Riitta-Liisa, Heikkinen & Timo, Laine (toim.) Hoitava kohtaaminen. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, Toivanen, Riikka; Saisto, Terhi; Salmela-Aro, Katariina & Halmesmäki, Erja Synnytyspelon hoito terapeuttisen ryhmän ja rentoutumisharjoituksen avulla. Lääkärilehti 57 (45), Toskala, Antero Pelot ja niiden voittaminen. Writers House Illuminati Oy. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli painos. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Uotila, Jukka Äitiysneuvola ja erikoissairaanhoito: konsultaatiot, lähetteet, hoito linjat. Viitattu Saatavissa http.// Terveysportti-tietokanta. Valli, Raine Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonke ruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS - kustannus,

45 45 Van De Pol, G.; De Leeuw, J.R.J.; Van Brummen, H.J.; Bruinse, H.W.; Heinz, A.P.M. & Van Der Vaart, C.H Psychosocial factors and mode of delivery. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology 27 (4), Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto. Väestön terveys ja hyvinvointi sekä terveydenhuollon toimintaympäristö Teoksessa Marja-Leena Perälä (toim.) Hoitotyön suunta Strategia laatuun ja tuloksellisuuteen. STAKES. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, Väisänen, Anu Kätilö, Päijät-Hämeen keskussairaala. Lahti. Henkilökohtainen tiedonanto Vehviläinen-Julkunen, Katri Hoitotieteellisen tutkimuksen etiikka. Teoksessa Marita Paunonen & Katri Vehviläinen-Julkunen (toim.) Hoitotieteen tutki musmetodiikka. Juva: WSOY, Wiklund, Ingela; Edman, Gunnar; Larsson, Christina & Andolf, Ellika Personality and mode of delivery. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 85, Viitattu Saatavissa EBSCO Academic Search Premier-aineisto.

46 46 LIITE 1: tiedote terveydenhoitajille jaettavaksi Hei ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä! Opiskelemme Diakonia-ammattikorkeakoulun, Lahden yksikössä terveydenhoitajiksi. Teemme opinnäytetyönämme tutkimusta synnytyspelon hoidosta vertaistukiryhmän avulla. Tarkoituksenamme on kartoittaa voidaanko vertaistukiryhmätoiminnalla helpottaa tai jopa kokonaan poistaa synnytykseen liittyviä pelkoja. Ryhmätoimintakerroilla käsittelemme erilaisia synnytyspelkoon liittyviä teemoja. Tarvitsemme ryhmäämme 5-7 odottavaa äitiä, jotka ovat marraskuun alussa raskausviikoilla ja kärsivät jonkinasteisesta synnytyspelosta. Ryhmätoimintakertojen on suunniteltu alkavan marraskuun ensimmäisellä viikolla ja jatkuvan 1-2 kertaa kuukaudessa iltaisin tammikuun puoliväliin asti. Tarkemmat ohjeet ja aikataulut lähetämme lokakuun aikana Teille kotiin. Ennen ryhmätoimintakertojen alkua lähetämme kaikille ryhmään ilmoittautuneille esitietolomakkeen kotiin täytettäväksi. Lomakkeella selvitämme yleisiä tietoja, elämäntilannetta, sosiaalisia suhteita, pelon astetta sekä ajatuksianne edessä olevasta synnytyksestä. Kyselystä saatujen tietojen perusteella voimme suunnitella ryhmätoimintakerrat ryhmälle sopiviksi. Synnytyksen jälkeen toivomme voivamme tulla haastattelemaan Teitä kotiinne. Käsittelemme kyselyt sekä ryhmätoimintakertojen aikana että haastatteluissa saamamme aineistot ehdottoman luottamuksellisesti, eikä nimiänne julkisteta missään yhteydessä. Teidän osallistumisenne on tärkeää, jotta Nastolan kunnassa voidaan kokeilla tällaista uutta palvelua. Mikäli kokemukset ryhmästä ovat hyviä, järjestetään tällaista toimintaa mahdollisesti jatkossakin. Ilmoittautua voit omalle terveydenhoitajallesi vastaanotolla tai puhelimitse. Ilmoittauduthan viimeistään Kaikki mahdolliset tutkimukseen liittyvät kysymykset voit osoittaa meille. Satu Lakanen Henna Mestari Tiedote on muokattu teoksen Iloinen raskausaika yhdessä: liikunnalla ja ryhmätoiminnalla sisältöä ensisynnyttäjien arkeen mukaan (Kilpeläinen & Valli 2006, 68).

47 47 LIITE 2: kirje kotiin KIITOS KIINNOSTUKSESTA TUTKIMUSTAMME KOHTAAN! Tutkimuksemme käsittelee synnytyspelkoa tuntevien äitien kokemuksia vertaistukiryhmätoiminnasta. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki äidit, jotka jännittävät tai pelkäävät synnytystä. Halutessanne voivat myös tukihenkilöt tulla mukaan ryhmäkeskustelukerroille. Tukihenkilöiden osallistumisesta sovimme yhdessä ensimmäisellä tapaamiskerralla. Toivottavaa olisi, että voisitte osallistua jokaiseen tapaamiseen. Keskusteluryhmät toimivat kaiken normaalin äitiysneuvolan ja pelkopoliklinikan tarjoaman toiminnan tukena ja lisänä. Tapaamiskertojen alussa on aina alustus, joka voi olla esimerkiksi raskauden kulku, synnytys, pelko ja sen hallinta tai joku muu vastaava. Alustuksen jälkeen keskustelemme yhdessä alustuksen aiheesta sekä muista esille tulevista asioista. Käsittelemme pääosin asioita, joista Teidän mielestänne on tärkeää puhua ja joita Te olette toivoneet, lisäksi harjoittelemme rentoutumista erilaisin tavoin. Toivomme, että ryhmästä muodostuu Teille paikka, jossa tapaatte vertaisianne ja voitte turvallisesti purkaa synnytykseen mahdollisesti liittyviä ahdistavia tunteita. Tapaamiskerroiksi olemme suunnitelleet seuraavia aikoja: Ti klo: Ti klo: Ti klo: Ti klo: Kaikki kokoontumiset järjestetään alakerran kokoushuoneessa (ensimmäisellä kerralla opastus). Tulisimme mielellämme synnytyksen jälkeen kotiinne tekemään haastattelun kokemuksistanne synnytyksestä sekä ryhmätoiminnasta. Kun kaikki ovat synnyttäneet, voisimme halutessanne tavata vielä kerran vauvojen kanssa. Tämän tapaamisen ajankohta sovitaan myöhemmin. Ystävällisin terveisin Terveydenhoitajaopiskelijat Satu Lakanen ja Henna Mestari

48 48 LIITE 3: esitietolomake ESITIETOLOMAKE Tutkimustamme ja vertaistukiryhmiä varten tarvitsemme Teistä ja perheestänne hieman taustatietoja. Toivoisimme, että voisitte palauttaa lomakkeen ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Antamianne tietoja ei luovuteta eteenpäin ja niitä käytetään vain tässä tutkimuksessa. ESITIETOJA ÄIDISTÄ a) Äidin nimi: b) Äidin ikä: c) Äidin ammatti: d) Äidin osoite: ESITIETOJA TUKIHENKILÖSTÄ: e) Tukihenkilön nimi: f) Tukihenkilön ikä: g) Tukihenkilön ammatti: h) Tukihenkilön osoite, jos eri kuin äidillä: ESITIETOJA RASKAUDESTA i) Laskettuaika: j) Monesko raskaus: k) Aiempien synnytysten lukumäärä: l) Aiempien synnytysten synnytystavat:

49 49 ESITIETOJA JÄNNITYKSESTÄ/PELOSTA 1) Mikä Teitä arveluttaa raskauden kulussa? 2) Mikä Teitä arveluttaa synnytyksessä? 3) Keitä Teillä on tukenanne arjessa? 4) Oletteko saaneet tukea pelkoonne? 5) Keneltä olette saaneet tukea pelkoonne?

50 50 6) Miltä virallisilta tahoilta (äitiysneuvola, pelkopoliklinikka tms.) olette jo saanut apua? 7) Kuvaile pelkosi voimakkuutta alla olevalla asteikolla vetämällä viiva asteikon poikki sopivaan kohtaan. Kuvion toinen pää kuvaa kuvaa pientä jännitystä ja toinen suurta pelkoa. Kuva muokattu kipukolmion pohjalta (Kipukolmio i.a.). 8) Jos pelkäätte synnytystä niin miksi? 9) Pidättekö keisarinleikkausta parempana tapana synnyttää kuin alatiesynnytystä? 10) Jos pidätte keisarinleikkausta itsellenne parempana synnytystapana kuin alatiesynnytystä, osaatteko kertoa, miksi ajattelette näin?

51 51 11) Pelkäättekö fyysistä kipua? 12) Minkä tyyppistä kipua pelkäätte? (Neulanpistoa, supistuksia, ponnistusvaihetta ) 13) Jos pelkäätte jotakin toimenpidettä, niin mikä se on? 14) Pelkäättekö menettävänne itsenne hallinnan tunteen synnytyksen aikana? 15) Pelkäättekö, että lapsenne vointiin tulee jotain ongelmia synnytyksen aikana?

52 52 16) Jos pelkäätte lapsellenne tulevan jotain ongelmia synnytyksen aikana niin mitä ne ovat? 17) Pelkäättekö hoitohenkilökunnan kohtelevan Teitä huonosti synnytyksen aikana? 18) Miten olette kokeneet aikaisemmat synnytykset? 19) Miten olette kokeneet mahdolliset muut aikaisemmat sairaalahoidot? 20) Mitä muita mahdollisia kokemuksia Teillä on, jotka voivat mielestänne vaikuttaa asennoitumiseenne synnytystä kohtaan?

53 53 TOIVEITA 21) Onko teillä jotain erityistä aihetta, josta haluaisitte tietoa ryhmässä? 22) Mitä hyötyä toivot saavasi ryhmäkeskusteluista? Lomake on laadittu Jensenin artikkelin pohjalta (Jensen 2005, 58).

54 54 LIITE 4: teemahaastattelurunko TEEMAHAASTATTELURUNKO 1) Raskauden kulku raskausajan pelot 1) Synnytys synnytystapa pelon kohde Toteutuiko pelkäämänne asia? kokemus synnytyksestä Ajatuksia edeltävistä synnytyksistä. 2) Tukihenkilö Oliko tukihenkilö läsnä synnytyksessä? Onko tukihenkilö arjessa tukena? tuki raskausaikana tuki synnytyksen jälkeen 3) Pelon hoito Avun saanti raskauden aikana. Avun saanti synnytyksen aikana. Avun saanti synnytyksen jälkeen. Pelon voimakkuus synnytyksen jälkeen. 4) Kokemuksia ryhmästä Kokemuksia vertaisryhmästä. tietotuki vertaistuki rentoutus Ohjaajien toiminta Kehittämisehdotuksia ryhmän toimintaan

55 55 LIITE 5: arviointilomake ARVIOINTILOMAKE Työmme luotettavuuden ja laadun arvioinnin kannalta olisi tärkeää, että Te vastaisitte seuraaviin kysymyksiin. Näin saisimme tietoa omasta toiminnastamme ryhmän ohjaajina sekä tutkimuksen tekijöinä. Arviointi suoritetaan asteikolla 1-5, jolloin 1 tarkoittaa täysin samaa mieltä, 3 jokseenkin samaa mieltä ja 5 täysin erimieltä. 1) Tuokioiden rakenne vastasi odotuksianne ) Tuokioiden sisältö vastasi odotuksianne ) Saitte meiltä tarvittavaa tietoa pelkoon liittyvistä asioista ) Antamamme tiedot olivat Teille tärkeitä ) Saitte meiltä tukea pelkonne käsittelyssä ) Ryhmän ilmapiiri oli rento ) Pystyitte puhumaan tunteistanne avoimesti

56 56 LIITE 6: vertaisryhmätapaamiset Vertaisryhmäkerta klo: ) Esittely Keitä me olemme 2) Kahvittelu Kahvia, teetä, mehua, keksiä ja pullaa 3) Työmme esittely Työmme tarkoitus Aikataulu: työn eteneminen ja ryhmäkerrat + haastattelut Mikä merkitys työssämme äideillä on Mihin saatuja tietoja käytetään --- vaitiolovelvollisuus --- nimettömyys Milloin työ valmistuu Mahdollisuus lukea valmis työ 4) Ryhmäläisten esittely Keitä he ovat? 5) Esitietolomakkeet Täyttö Mahdollisista kysymyksistä nouseva keskustelu 6) Toiveita ryhmäkerroille Mitä ryhmäläiset haluavat tehdä? Mistä he haluavat tietoa? 7) Tukihenkilöiden mukaantulo Halutaanko tulihenkilöitä mukaan? Mille kerralle/kerroille halutaan? 8) Rentoutuminen Nopeuttaa ja helpottaa synnytystä, vähentää kivunhoidon tarvetta. Rentoutumista täytyy harjoitella koko raskauden ajan, jotta se on synnytyksenkin aikana tehokasta. Vertaisryhmä kerta klo: ) Kahvittelu ja kuulumisten vaihto 2) Esitietolomakkeiden loppuun täyttäminen 3) Pelko Mitä pelko on? Miksi ihminen pelkää? Eämän perus edellytys Miten pelko ilmenee? Pelon fyysiset ja psyykkiset oireet. Miten pelkoa voi hallita? 4) Ryhmäläisten kokemuksia synnytyspelosta, sen oireista ja hallinnasta. 5) Seuraavasta tapaamisesta sopiminen. Miehet? Paperit? 6) Rentoutuminen

57 57 Vertaisryhmä kerta klo: ) Kahvittelu 2) Kuulumisten vaihto ja heränneitä kysymyksiä. 3) Tukihenkilöiden merkitys Äitien kokemuksia tukihenkilöiden osallistumisesta synnytykseen. Miksi haluan tukihenkilön mukaan? Miten olet valinnut tukihenkilösi? 4) Edellisestä synnytyksestä keskusteleminen. 5) Rentoutuminen

58 58 LIITE 7: abstrahointikaaviot ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT JA PELKOJA HELPOTTAVIA TEKIJÖITÄ 2. Siis lapsen koko. Siis lapsen koko. Se oli iha ensimmäinen, ykkönen. 1. Mut ite et muuten muuten se raskaus meni niin hyvin ja sillee, et se ei se oli sit se synnytys. 1. Sen verran, että aina kun tuli yks viikko täyteen, että lähemmäs sitä synnytystä men-tiin, ni aina enemmän sitten tän ekan raskauden niinku nää muistot niinku tuli mieleen ja aatteli, että no mites nyt tää sitte sujuu ja muuta. 2. Mua häirittee toi tossa. Niin ni tota, siis mulla oli pelot siitä ponnistusvaiheesta ja just siitä, että, että jaksaako ponnistaa ja lasta ja ei tarvi sitä imukupilla ja mitähän muuta mulla oli. Oi en minä muista [naurua] Lapsen koko pelotti eniten synnytyksessä Raskaus sujui hyvin, mutta synnytys pelotti Aina, kun tuli yksi viikko täyteen mentiin lähemmäs synnytystä Ensimmäisen raskauden muistot tulivat mieleen Mietti, että miten tällä kertaa sujuu Pelkäsi ponnistusvaihetta Jaksaako ponnistaa, vai tarvitaanko imukuppia Lapsen koko pelotti Synnytys arvelutti Synnytys läheni koko ajan Muistoja tuli mieleen Miettii, miten asiat sujuvat Ponnistusvaihe pelotti SYNNYTYS KOKONAISUUTENA PELOTTI SYNNYTYKSEN LÄHENEMINEN JÄNNITTI LAPSEN SUURI KOKO SEKÄ PONNISTUVAIHE PELOTTI ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT

59 59 ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT JA PELKOJA HELPOTTAVIA TEKIJÖITÄ 1. Kyl mä uskon, et se puhuminen ja et tosiaan huomaa et muíllakin kenties on niitä pelkoja ja pystyy puhumaan sellasten kanssa jotka on kenties kokenu... et ekat synnytykset on menny jotenki huonosti tai sillee ni... kyl se puhuminen mun mielestä auttaa. 2. Ja siis mä en tiiä miten, osasinko mä sanoa että millä tavalla ja että kuka on sanonu mitäkin mutta yleensäkin se että sä teet, että pystyy puhumaan. Se tuntu, että se tavallaa helpotti sillee. 2. No kyllä, no kyllä ne jäi kottiin aina ne asiat. Aina ku sieltä tuli ni sit pysty tavallaan käymää miehen kans läpi sitä tai sit seuraavana päivänä kavereitten kans läpi, mitä me ollaa puhuttu ja sitten. Sillee kävi sitä läpi. Ei ne jääny siihen vaa siihen, siihen hetkeen. 1. Hyvään saumaan. Kuitenkin Miro on tosiaan sillee jo että suht järkevä et se vähän ymmärtää ja ja muutenki sillee että et niinku on taloudellisesti ollaan molemmat vakituisesti työssä ja kaikki nääkin kunnossa ja että muuta ihan ja toiveena on ollu aina et suht lähekkäin, et just tää kaks vuotta ni on aika sopiva väli. 2. Haastattelija: Tota millaseen synn millaseen tilanteeseen teillä vauva niinku synty? Tiina: Millä tavalla tilanteeseen? Haastattelija: Siis mä tarkotan sillee, et oliko sun mielest ihan sopiva hetki vauvalle tulla Tiina: Oli. Pystyy puhumaan, se auttaa Ei osaa sanoa kenen sanomaa mikäkin on, mutta pystyi puhumaan Se helpotti Asiat tulivat mukana kotiin Asioita pystyi käymään läpi miehen ja kavereiden kanssa Asiat eivät jääneet vain siihen hetkeen Hyvään saumaan, Miro on jo järkevä ja ymmärtää Molemmat vakituisessa työssä, taloudellinen tilanne kunnossa Aina ollut toiveena saada lapset noin kahden vuoden sisään Lapsi syntyi hyvään elämäntilanteeseen Puhuminen auttaa Ryhmässä pystyi puhumaan Puhuminen ryhmässä helpotti Asiat jäivät mieleen Asioista keskusteltiin muidenkin kanssa Asiat eivät heti unohtuneet Hyvä tilanne, vanhempi lapsi jo vähän kasvanut Taloudellinen tilanne vakaa Lapset halutaan pienellä ikäerolla Hyvä elämäntilanne PUHUMINEN HELPOTTI ASIOIDEN TYÖSTÄMINEN JATKUI RYHMÄN JÄLKEENKIN PERHEEN HYVÄ ELÄMÄNTILANNE ÄITIEN KOKEMUKSIA PELKOA HELPOTTAVISTA TEKIJÖISTÄ

60 60 ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT JA PELKOJA HELPOTTAVIA TEKIJÖITÄ 1. Elikkä sehän se suunniteltu sektio ni, silleen hiukan hassu, et mäkin sain kuitenkin jo, se oli joulukuun 15. päivä, ku mä kävin siä pelkopolilla, ni sillon jo niinku määrättiin se päiväkin sitte. 1. Joo, tuli et kyl se niinku et ei sit enää miettiny niinku tai siilleen et tavallaan vieläkin niinku jännitti mut se oli enemmän sitä semmosta kivaa jänni tai sitä semmosta, et ootti et enää ei oo ku kolme viikkoo, et sit meit on neljä. Enemmän niinku semmosta oottamista ja Nii, mut et kyllä se aika paljon helpotti sitten. 1. No kylhän se suurimmaks osaks oli kyl sitä hyvää ja semmost. 1. Et sit oli aika hassua et sä tiesit sit suunnilleen sen kolme viikkoa ni etukäteen, et mitä niinku et millon sä oot lähössä sinne sairaalaan 1. Kyl siinä ainakin alussa ku, just sinne leikkaussaliin mentiin ni pääsi sit se kaikki jännitys laukes ja kaikki purkaantu, et sit rupes itkettää. 2. Sitte tuntu, et sitte loppua kohte melkee niiku ootti sitä synnytystä. Sitä ei ennää kauhulla oottanu yhtää. Kokoajan ootti, et pääsis jo äkkiä synnyttää. [naurua] No emmä sinnekää enää oikeestaa ennää yhtää pelänny. Sektiopäätös tehtiin jo joulukuussa Sektiopäätös tehtiin pelkopoliklinikalla Enää ei miettinyt synnytystä Jännitys oli kivaa jännitystä Odotti, että kolmen viikon päästä perhe kasvaa Aika helpotti paljon Suurimmaksi osaksi oli hyvää jännitystä Synnytyksen ajankohta selvisi kolme viikkoa etukäteen Itki leikkaukseen mennessä Lopussa synnytystä odotti Ei enää odottanut kauhulla Synnytys ei enää pelottanut ollenkaan Synnytysajankohdan selviäminen Synnytystavan selviäminen Synnytystapa ei arveluttanut Aika helpotti Synnytys ei enää pelottanut Synnytysajan kohdan selviäminen Jännityksen laukeaminen synnyttämään mennessä Synnytys ei pelottanut SYNNYTYSTAVAN HYVÄKSYMINEN SYNNYTYSAJANKOHDAN SELVIÄMINEN AIKA HELPOTTI PELKOA SYNNYTYSTAVAN JA AJANKOHDAN SELVIÄMINEN ÄITIEN KOKEMUKSIA PELKOA HELPOTTAVISTA TEKIJÖISTÄ

61 61 ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT JA PELKOJA HELPOTTAVIA TEKIJÖITÄ 2. Tota, siis mä mietin just niitä rentoutusjuttuja. Se oli ihan älyttömän hyvä. Ja just sitte tota ja sit mä kokeilin sitä laulu tekniikkaa. Ja siis se oli niiko ihan tosi hyvä. Mietti rentoutusta, se oli hyvä asia Laulutekniikan kokeilu oli hyvä asia Rentoutuminen synnytyksessä oli hyvä Synnytyksen aikana kokeiltu laulutekniikka toimi 2. Se on ihan extra hyvä. Se tuntu, et se supistus ei ees tuntunu sillee samalla kokoajan ku muisti leuat pitää rentona. Kokoajan muisti vaa rentoutua, nii se tuntu et vaik oli seittemän senttiä auki nii ei kipulääkettä tarvinnu. Ni tuntu se oli tosiaan ihana. 2. Joo, ihan tosi hyviä Niistä oppi No, mun mielestä just se, et tota siinä rentoutuslevyllä pyyettiin just niinku, miten niinku opitaan rentouttamaan koko kroppa. Se justiin niistä, ihan ykkönen. 1. Kyl se siinä mieles just kans autto... et leikkauspöydällä et sä mitään tuntenu, mut vähän oli sitä jännitystä ja muuta et yritti niinku miettiä ja olla rentona ja aatella et kohta tää on ohi ja tollee et kyl ne ihan Kun muisti olla rentona, supistus ei tuntunut samalla tavalla Vaikka oli seitsemän senttiä auki, ei tarvinnut kipulääkettä, se oli ihanaa. Rentoutuslevyn avulla opeteltiin rentoutumaan. Leikkauksessa ei tuntenut mitään, mutta jännitti kuitenkin Yritti olla rentona Rentoutuminen synnytyksen aikana helpotti kipua Oli ihanaa, kun ei tarvinut heti kipulääkettä Rentoutuminen auttoi Kivuton olo, enää vain jännitti Rentoutuminen synnytyksen aikana RENTOUTUMINEN AUTTOI SYNNYTYKSEN AIKANA KIPUJEN HALLINTA HELPOTTI SYNNYTYSPELKOA ÄITIEN KOKEMUKSIA PELKOA HELPOTTAVISTA TEKIJÖISTÄ

62 62 ÄITIEN KOKEMAT SYNNYTYSPELOT JA PELKOJA HELPOTTAVIA TEKIJÖITÄ 2. Ja sit ku mä uskoin et se syntyy aikasemmin ni sit mä uskoin, et se on pienempi se lapsi ni mul ei tavallaa ollu sellasta kauhua siitä et se mennee yli ja on iso. 1.ja kaikki, että osas tai niinku pysty jo tavallaan valmistautumaan ja sillee. Ja olihan se sitte, kun on tosiaan tää kaveri ni osas niinku sit sen hoidon ja kaikki tälläset järjestää ja muuta 2. Öhm. No muutti se sillee tota, osittain, niinku nyt tuntuu, että enää en pelkää. Nyt uskoo, että ei se synnytys oo kauheeta. 2. Niin ja siis et tota. Siis tuntuu et ei et tuntuu ei sit varmaan sit pelottas koskaa ennää. Ne, ne samat asiat ku ne on tavallaan niinku menny erilain. Ja miten ne voi olla mennäki erilai. Usko siihen, että lapsi syntyy aiemmin ja on pienempi Ei ollut pelkoa, että lapsi syntyy yliaikaisena ja on iso Synnytykseen pystyi valmistautumaan Pystyi järjestämään lapsen hoidon ja muut asiat Nyt tuntuu, ettei enää pelkää synnytystä Nyt uskoo, että synnytys ei ole kauheaa Tuntuu, ettei varmaan enää pelottaisi Asiat menivät nyt eritavalla Miten asiat voivatkin mennä eritavalla Usko siihen, että asiat menevät eritavalla Usko siihen, että asiat sujuvat Synnytykseen valmistautuminen Käytännön asioiden järjestäminen Ei enää pelkää synnytystä Synnytys ei ole kauheaa Ei enää pelkää Erilainen synnytyskokemus Synnytyksen erilainen kulku USKO POSITIIVISEEN SYNNYTYSKOKEMUKSEEN SYNNYTYKSEEN VALMISTAUTUMINEN POSITIIVINEN SYNNYTYSKOKEMUS HELPOTTI PELKOA ÄITIEN KOKEMUKSIA PELKOA HELPOTTAVISTA TEKIJÖISTÄ

63 63 ÄITIEN KOKEMUKSIA RASKAUDESTA JA SYNNYTYKSESTÄ 1. Neuvolassa nyt ehkä kun mähän sanoin heti kans jo heti sillon se tais olla ihan eka vai toka neuvolakäynti et oon miettiny sitä et leikattais kenties ja ja no tietenkin siinä vaihees oli vähän pitkä aika sit siihen synnytykseen mut siin niinku nää neuvolatädit ni totta kai ne yrittää varmaan et yrittäisit alatietä. 1. Mut ei siin oikeestaan muuta, aina kyseltiin, et ootko miettiny synnytystapaa ja tällästä, et ei oikein niinku keskusteltu ite siitä pelosta. 2. Nyt ossaa sitte tavallaa ettiä syytä siihen ensimmäiseen, mistä se pelko on johtunu.. Alkuraskaudessa äiti pohti mahdollisuutta synnyttää sektiolla Neuvolassa kehotettiin yrittämään vain alateitse Neuvolassa ei keskusteltu synnytyspelosta Syiden etsiminen aikaisemmasta synnytyksestä johtuviin synnytyspelkoihin Äidin toive sektiosta Neuvolassa ei saanut tukea synnytystavan valintaan Neuvolassa ei tartuttu synnytyspelkoon Synnytyspelon syiden pohtiminen NEUVOLAN TUKEA KAIVATTIIN ENEMMÄN ÄITI TOIVOI SEKTIOTA EDELLISEN NEGATIIVISEN SYNNYTYSKOKEMUKSEN VUOKSI VIIMEISIMPÄÄN RASKAUTEEN LIITTYVÄT NEGATIIVISET KOKEMUKSET 1. Kyl hän se omalla tavalla se aikaisempikin siinä mielessä on alkanu vähän harmittaan, et just Otto ehti kuitenkin olla jo mitähän se nyt 8-9 tunnin ikänen ennen ku sitä sillee edes ekan kerran näki ja tolleen että se ehkä vähän kaivertaa ei oikeestaan sillee. Kyl noi nyt välillä on mielessä mut sil tavalla. 2. Et just se että ku se käynnistettii niin kauan. Ja mitä on näi jälkikättee kuullu ettäkö sitä lapsivettä oli tosipaljon. Se ei sen takia laskeutunut, vaikka ne kalvot oli puhkastu. Ja sitte tämmösiä miettii, että syitä miettii. 1. ei ehkä ihan niin sillee ku et olihan silläkin sillee et siinä hätäsektiossa iski paniikki ja varmaan jäi vähän huonot muistot myös hänelle. Edellinen synnytys on alkanut vähän harmittamaan Lapsi oli jo 8-9 h ikäinen äidin nähdessä tämän ensi kertaa Pitkä käynnistys edellisessä synnytyksessä Syiden miettiminen edellisen synnytyksen kulkuun Hätäsektiosta huonot muistot myös isälle Edellinen synnytys harmittaa Myöhäinen ensikontakti harmittaa Pitkä käynnistys negatiivinen kokemus Edellisen synnytyksen tapahtumien pohtiminen Miehen negatiiviset kokemukset edellisestä synnytyksestä NEGATIIVISIA SYNNYTYSKOKEMUKSIA POHDITTIIN POSITIIVISEN SYNNYTYSKOKEMUKSEN JÄLKEEN AIKAISEMPIIN SYNNYTYKSIIN LIITTYVÄT NEGATIIVISET KOKEMUKSET

64 64 ÄITIEN KOKEMUKSIA RASKAUDESTA JA SYNNYTYKSESTÄ 1. Seki oli tavallaan, ku olit tosiaan hereillä, et mä, et muakaa ei koskaan leikattu tai silleen tai mitään että... tai muutenkaan ollu sairaalassa ja tollee... ni ni...kyllähän se sillee kuitenkin vähän jännitti 1. Mut et kyl niit aina välillä tuli sellasii että... onhan se et ku leikkaus on aina leikkaus. Sitäkin sit... et no toivon mukaan siinä nyt menee kaikki sitten hyvin ja sillee 1. Mut sen jälkeen ku ne rupes niinku paikkaamaan tai tälleen ni se oli kyl yllättävää, se oli ihan et muutama kirosanakin tuli ja sellai, että yllättävän niinku kivulias kuitenki. 1. Et oikeestaan et, kyl se silleen yllätti, et mä niinku just mietin sitä et ketkä niinku kenties valitsee ton sektion sen takii et pelkää enemmän sitä kipua ja sit semmosta ni... voi kuvitella että pettyy osittain, et kyllä se aika niin kivuliasta oli, vaikka nyt oli puudutteet ja kaikki ni mut sit taas... no se että, mekin jouduttiin jonkun aikaa oottamaan. Me kolme vai neljä tuntii suunnilleen ooteltiin siel sairaalassa, et ku siel oli ollu niin muita tai muu tällänen joku hätäjuttu, et vaikka senki ties et saattaa joutuu oottamaan ni silti et, no koskahan sitä pääsis ja ku eihän nekään pystyny sanomaan että missä vaiheessa niinku sit ite pääsee sinne leikkaukseen ja muuta Hereillä olo leikkauksessa jännitti Sairaalassa olo jännitti Leikkaus jännitti Mietti, että leikkaus on aina leikkaus Toivoi, että kaikki menee hyvin Paikkausvaihe oli yllättävän kivulias Leikkaus yllätti kivuliaisuudellaan Mietti, että jos olisi kivun pelon takia valinnyt sektion olisi pettynyt Leikkaus kivulias puudutteista huolimatta Joutui odottamaan sairaalassa jonkin aikaa ennen leikkaukseen pääsyä Odotti kovasti leikkaukseen pääsyä eikä henkilökunta pystynyt tietenkään antamaan tarkkaa aikaa Leikkauksessa hereillä oloon liittyvä jännitys Sairaalassaoloon liittyvä jännitys Leikkaukseen liittyvä jännitys Leikkaukseen meno jännitti Synnytyksen sujuminen jännitti Kivulias ompeluvaihe Kivulias leikkaus Kipujen tunteminen pettymys Kivulias leikkaus Leikkausta joutui odottamaan Leikkaukseen ei ollut tarkkaa aikaa LEIKKAUKSEEN JA SAIRAALASSAOLOON LIITTYVÄ JÄNNITYS LEIKKAUKSEN KIVULIAISUUS YLLÄTTI LEIKKAUKSEN ODOTTELU RASKASTA VIIMEISIMPÄÄN SYNNYTYKSEEN LIITTYVÄT NEGATIIVISET KOKEMUKSET

65 65 ÄITIEN KOKEMUKSIA RASKAUDESTA JA SYNNYTYKSESTÄ 2. Se oli tosi hyvä kokemus ja siis tosi helppo [naurua] siis tuntu ettei voi helpommin enää mennäkään. 1. Ei oikeestaan, et et no sielhän sai niit kipulääkkeitä koko ajan mutta että yllättävän hyvin parani ja sillee, et ei niinku tullu mitään, et tosi hyvin. 1. Ei oikeestaan, et aika jotenkin tuntuu et siellä sairaalassa jotenki oli helpompi jo siellä miettii niitä asioita tai sillee että Nyt on jotenkin ihan sillee tyytyväinen, tyytyväinen kaikin puolin. 2. Siis tosi hyvin meni ja tota. Tuo lapshan oli niin pieni ja se oli ihan, se tuli tosi helposti ja sit tota ja avautumisvaihe oli tosi helppo ja lähti sit kuitenkin spontaannisti käyntiin ja kuuen minuutin vällein oli supistukset tosi kauan ja tuli tota mitä me tehhään. Ja sitte tota sit sain sen spinaalin vielä tota sitte loppuvaiheeksi ni 1. Sillee siis tietenki omalla tavallaan ihan siis positiiviset, että tosiaan sai niinku olla ite hereillä ja heti niinku sai sen, ton pikkukaverin niinku siihen rinnalle ja tälleen 2. No kahelta ekalta en saanu siis tota, joo en ehtiny saada. Mut sitte nyt meni sit ihan loppuun asti sillee et niinku tosi nopeesti ja hyvin. 2. Eei, siis kaikki meni niin hyvin. Ei mikään noista ei sit tietenkään ollu se, ei ainakaan lapsen koko. 1. Ja sit se ehkä yllätti siinä ite leikkauksessa, että siihen asti ku ei oikeestaan tuntenu mitään ku ne sai ton kaverin ulos. Synnytys hyvä ja helppo kokemus Sai kipulääkettä koko ajan Pareneminen sujui yllättävän hyvin Sairaalassa oli helppo miettiä asioita Tyytyväinen olo kaikin puolin Pienikokoinen lapsi Avautumisvaihe eteni helposti Sai spinaalin Positiivista olla hereillä ja saada lapsi rinnalle. Toisin kuin aikaisemmissa synnytyksissä, kivunlievitys meni tässä nappiin Kaikki meni hyvin Lapsen koko ei ollut ongelma Lapsen syntymään asti synnytys oli kivuton Synnytys sujui hyvin Kipulääkkeet pitivät leikkauskivun pois Nopea, hyvä paraneminen oli yllätys Tyytyväinen olo synnytyksen suhteen Lapsen koko ei vaikeuttanut synnytystä Avautumisvaihe oli helppo Hyvä kivunlievitys Lapsen näkeminen positiivista Hyvä kivunlievitys viimeisimmässä synnytyksessä Synnytys meni hyvin Pelko ei toteutunut Kivuton synnytys NOPEA PARANEMINEN HYVÄ MIELI SYNNYTYKSESTÄ ONNISTUNUT KIVUNLIEVITYS KOKEMUS AVAUTUMISVAIHEEN HELPPOUDESTA VIIMEISIMPÄÄN SYNNYTYKSEEN LIITTYVÄT POSITIIVISET KOKEMUKSET

66 66 ÄITIEN KOKEMUKSIA SAAMASTAAN SOSIAALISESTA TUESTA 2. Ois hyötyä, ois varmasti hyötyä, jos mulleki oli ni en mä voi muut sanoa. 2. No en minä ossaa palautetta antaa. Tosi hyviä, ei mittää. Ei osaa antaa palautetta, tosi hyviä Tyytyväinen toimintaan 1. Kyllä... et ehkä se tosiaan jonkun verran se oli et ties, koska oli se aikasempikin synnytys, mutta kyllä et just varsinki jos ekakertalainen olis ja sen puolesta jännittäis ni varmasti kyllä 2. Joo, nimenomaa ne. Mun mielestä ne niinku tuo tavallaan sellasta lääketieteellistä selitystä niille asioille. Niin ni se oli ehottomasti hyvä. 1. Ei... se on just noi keskustelukerrat Ei kyl ihan, se oli tosi hyvä sillee et vaikka sillee kaks kertaa pääsin.. tosiaan kiva oli jutella sellasten kaa... et ku varmaan joilleki varsinki ekakertalaisille se sairaalassakäynti voi olla ihan hyväkin juttu Ryhmästä oli hyötyä, olisi varmasti muillekin. Tiesi jonkun verran jo aikaisemman synnytyksen perusteella Jännittävä nsisynnyttäjä hyötyisi varmaan ryhmistä Lääketieteellinen tieto antaa selityksiä niille asioille Keskustelukerrat olivat hyviä Mukavaa oli, että ehti kaksi kertaa mukaan ryhmään Sairaalassakäynnistä voisi olla apua, etenkin ensisynnyttäjille Ryhmän toiminta hyödyllistä Tietoa synnytyksestä hieman jo ennestään Ensisynnyttäjän jännitys Tieto auttaa ymmärtämään Keskustelut koettiin hyödyllisiksi Ryhmätapaamiset mukavia Ensisynnyttäjille käynti sairaalassa TYYTYVÄINEN RYHMÄN TOIMINTAAN RYHMÄSTÄ SAATU TIETO HYÖDYLLISTÄ KEHITYSEHDOTUKSET TAPAAMISILLE KOKEMUKSIA VERTAISRYHMÄSTÄ

67 67 ÄITIEN KOKEMUKSIA SAAMASTAAN SOSIAALISESTA TUESTA 2. että te ootte kuitenki äitejä ite, niin ni mun mielestä se on eriasia ku sellanen nainen, joka ei ole synnyttäny ite. Se ei kuitenkaan voi ihan täydellisesti ymmärtää. 1. jotenkin se on tietenki helpompi sellaseen kanssa puhua kuka kenties on niinku kokenu vastaavaa tai tuntee nyt tällä hetkellä jotenki sitä... samallalailla. 1. Kyl se oli sillee kiva huomata et muillaki on ehkä samanlaisia niinku pelkoja, et vaikka tavallaan et hänellä toisella oli.. oli et oli alatiesynnytyksiä ja tällee mut kumminki et jännitti ja se pelko oli kuitenkii Tavallaan on helpompi puhua naisille, jotka tietää sen synnytyksen ja sillee on tavallaan tutumpaa se homma. 2. Joo, koin. Siis, että, et en oo yksin siinä tilanteessa, on muitakin ja sitte just se, että sitte, Olette itse synnyttäneet, se on eri asia, kuin sellainen joka ei ole Se ei voi täydellisesti ymmärtää Oli helpompaa puhua sellaisen kanssa, joka on kokenut vastaavaa tai tuntee samalla tavalla Oli kiva huomata, että muillakin on samanlaisia pelkoja Vaikka oli erilaisia synnytystapoja, oli pelko yhteneväinen asia Naisille on helpompi puhua Synnyksen kokeneelle asia tuttua Huomasi, että ei ole yksin, muitakin on samassa tilanteessa Synnyttänyt ymmärtää eritavalla Vertaisen kanssa helpompi puhua Huojensi huomata, ettei ole yksin Pelko yhdisti Synnyttäneelle naiselle voi puhua vapaammin Ei ole yksin HELPOMPI PUHUA SYNNYTTÄNEELLE NAISELLE YHDISTÄVÄT TEKIJÄT TÄRKEITÄ ÄITIEN TOIVEITA TUKIJAN OMINAISUUKSISTA

68 68 ÄITIEN KOKEMUKSIA SAAMASTAAN SOSIAALISESTA TUESTA 2. Oli mies. Nooh, em mä tiedä [naurua], henkinen tuki, istu siinä vieressä ei kai siinä paljon muuta ku en mä ollu ite ees nii kippee. Niin nii mää luin siinä aina lehteä ja sit ko huomas et supistus tullee, nii sitte niinku aina pysäytti sen lehen luvun, mutta. Niin niin silleen että vähän oli semmonen olo, et voithan sä vaik lähtee kottiin [naurua]. 2. Noo, täydellisesti. Siis ihan koko ajan on ihan hirveen huomaavainen ja antaa nukkua ja ja tota vähänki näkkee et mulla alkaa niinku tota pallaa kiinni ni lähtisikkö käymää jossaki [naurua] Oikeen siis tosi hyvä mies. Ei oo valittamista. Tukihenkilö oli henkinen tuki, istui vieressä Luki lehteä supistusten välissä, koska ei ollut kovin kipeä Oli sellainen olo, että tukihenkilö voisi vaikka lähteä kotiinkin Mies on kokoajan huomaavainen ja antaa nukkua Jos näkee, että hermostuttaa, kysyy haluaako lähteä jonnekin Mies äidin tukena synnytyksessä Mies läsnä olo ei olisi aivan välttämätöntä Mies on huomaavainen arjessa Mies antaa omaa aikaa 1. Mies oli joo. Mies oli mukana Mies synnytyksessä 1. Joo se otti heti tai sillee et ku keskiviikkona ku poika synty ni seuraavan viikon maanantaina alotti et kolme viikkoo oli heti kotona. 1. Kyllähän se nyt sillee omalla tavallaan, et oli niinku paikalla et oli jollekin kelle puhua 1. Mut et kyllä se itse leikkaus meni niillä sit siihen itse leikkaukseen keskittyessä, ehkä sekin tosiaan et sit oli jo mies mukana ja huolehti musta 2. Haastattelija: Ja mites. Ja synnytyksen jälkeenki sä oot saanu sitte tukea. Tiina: Joo. Olen todellakin. Haastattelija: Sillee niinku sanoit, et olet saanu nukkua ja tota Tiina: Joo. Mies aloitti isyysloman vauvan synnyttyä ja oli kolme viikkoa kotona Mies oli paikalla ja sille pystyi puhumaan Leikkauksen aikana hoitohenkilökunta keskittyi leikkaukseen Mies oli tukena ja huolehtimassa äidistä Synnytyksen jälkeenkin mies on ollut tukena Mies kotona vauvan syntymän jälkeen Miehen läsnäolo Mies huolehti äidistä synnytyksessä Miehen antama tuki synnytyksen jälkeen TUKIHENKILÖN ANTAMA TUKI ÄIDILLE SYNNYTYKSESSÄ TUKIHENKILÖN ÄIDILLE ANTAMA TUKI SYNNYTYKSEN JÄLKEEN TUKIHENKILÖN ANTAMA TUKI ÄIDILLE SYNNYTYKSESSÄ SEKÄ SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

69 69 ÄITIEN KOKEMUKSIA SAAMASTAAN SOSIAALISESTA TUESTA 1. Kyllä ne siellä kädestä piti ja muuta et, se oli tosi kiva kyllä. 1. ja sit jotka ammatin, tulevan ammatin puolesta ties asioita joita ei ite tavallaan maallikkona sitten tiedä. 2. tästä ryhmästä esimerkiksi ja siitä just et siitä tavallaan sai öh miten mä sen nyt sanoisin tota. Että se aihe niinku otetaan tosissaan tavallaan, että se sitä ei vähätellä neuvolassa esimerkiksi. 2. Noo, emmä tiiä. Sillo alku ultrassa ne sano, et mä saan tulla käymään täällä sit, sul on täällä paperit et sä oot synnytyspelkopotilas. Mut ei mulle kukaan kutsua lähettäny sinne ja en mä sit itekään sinne päässy sitte loppujenlopuksi ja en mä sit ennää vaatinukkaa sinne. Leikkaussalihoitajat pitivät kädestä, se oli hyvä Ammattihenkilöt pystyvät antamaan tietoa, jota ei maallikkona tiedä Ryhmässä aihe otetaan tosissaan, eikä sitä vähätellä, kuten esimerkiksi neuvolassa Alku ultrassa sanottiin, että voi mennä pelkopoliklinikalle On synnytyspelko potilas ja paperit on poliklinikalla Hoitajat olivat tukena leikkaussalissa Ammattihenkilöiden antama tieto Ryhmässä aihe otetaan tosissaan Luvattiin pääsy pelkopoliklinikalle Pelko tiedostettiin ÄITIEN SAAMA TUKI RYHMÄLTÄ ÄITIEN SAAMA TUKI HOITOHENKILÖKUNNALTA ÄITIEN RYHMÄLTÄ JA HOITOHENKILÖKUNNALTA SAAMA TUKI