VALTAKUNNALLINEN VARAUTUMISPÄIVÄ HELSINKI YHTEISKUNNAN TALOUDELLINEN VARAUTUMINEN. Pooliorganisaation toiminnasta

Transkriptio

1 VALTAKUNNALLINEN VARAUTUMISPÄIVÄ HELSINKI Toimitusjohtaja Raimo Luoma: YHTEISKUNNAN TALOUDELLINEN VARAUTUMINEN Pooliorganisaation toiminnasta Sodanjälkeisen, modernimman huoltovarmuustyön lähtölaukauksena voitaneen pitää loppuvuodesta 1955 perustetun puolustustaloudellisen suunnittelukunnan perustamista. PTS toimi pitkään komitealuontoisena elimenä, eikä se siis ollut moderniin keskusvirastoon verrattavissa oleva toimija. PTS perusti kuitenkin jo lukuisia jaostoja valmistelemaan huoltovarmuussuunnitelmia, muun muassa teollisuus- ja voimatalousjaoston, jonka tehtäviä jatkaa nykyinen voimatalouspooli. Tunnetusti huoltovarmuusorganisaatio, johon kuuluu tuhatkunta yritystä ja muuta yksikköä, toimii jakautuneena seitsemään sektoriin, jotka kattavat erittäin suuren osan Suomen kansantalouden, erityisesti yksityisen sektorin toiminnasta. Voimatalouspooli on yksi runsaasta kahdestakymmenestä huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvasta poolista. Voimatalouspooli toimii huoltovarmuusorganisaatiossa osana energiasektoria. Poolin tehtävä on määritelty seuraavasti: Voimatalouspoolin keskeisin tehtävä on luoda normaalioloissa valmius valtakunnan voimahuollon turvaamiseen poikkeusolojen aikana ja varautua johtamaan ja toteuttamaan kriisiaikana voimahuoltoa etukäteen laadittujen ja testattujen suunnitelmien perusteella valtioneuvostolta saamiensa tehtävien ja valtuuksien mukaisesti. Pooli vastaa tarvittavan oman organisaationsa kouluttamisesta siten, että se pystyy hoitamaan poikkeusolojen tehtävänsä. Voimatalouspoolilla on suomalaisessa varautumisjärjestelmässä erittäin keskeinen rooli. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon sähkön tavattoman keskeinen merkitys koko kansantalouden toiminnalle sekä normaali- että poikkeusoloissa. 1

2 Aika ajoin huoltovarmuusorganisaation toimivuutta ja ajanmukaisuutta arvioidaan sekä huoltovarmuuskeskuksen toimesta että ulkopuolisin arvioin. Viimeisin ulkopuolinen arvio valmistui keväällä 2015 pääjohtaja Rauni Hagmanin tekemänä. Hagmanin selvityksen yleisenä johtopäätöksenä oli, että Suomi tarvitsee edelleen kattavaa varautumisorganisaatiota ja että kriisitilanteisiin varautuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä yritysten ja viranomaisten välillä. Merkittävimpinä kehitysehdotuksina Hagman suositteli huoltovarmuusorganisaation sektori-instituution jatkon harkitsemista sekä poolien lukumäärän ja tarpeellisuuden tarkistamista. Pooliorganisaation rakenteita tulisi Hagmanin mukaan arvioida kriittisten toimintoketjujen määrittelyn pohjalta. Raportista kuluneen vuoden aikana käydyn perusteellisen keskustelun aikana selvisi melko nopeasti, että huoltovarmuusorganisaatiossa on lukuisia sektoreita ja pooleja, jotka toimivat tehokkaasti, ja joiden uudistamiselle ei nähty erityistä tarvetta. Yksi näistä toimijoista on voimatalouspooli. Toisaalta eräiltä osin vahvistui ajatus, että toimintaa on syytä muuttaa voimakkaastikin. Ennen kaikkea tämä koskee tietoyhteiskuntasektoria ja sen pooleja ja osittain myös logistiikkasektoria sekä alueellista varautumista. Uudistuksiin on ryhdytty ja ne saatetaan loppuun alkusyksyyn 2016 mennessä. Sektori ja poolit toimivat kiinteässä yhteistyössä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. HVK:n hoidossa olevan Huoltovarmuusrahaston varoista rahoitetaan esimerkiksi osa sektorien ja poolien toiminnasta. Julkisen vallan kannalta koko huoltovarmuusorganisaation toiminnassa on kysymys kansainvälisestikin harvinaisen tiiviistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Huoltovarmuusorganisaation kustannukset ovat vuositasolla noin 2 miljoonaa euroa. Se on halpa hinta verrattuna organisaation toiminnan ja huoltovarmuuden tavoitteisiin sitoutuneiden yritysten oman toiminnan koko maalle tuottamiin hyötyihin. Tämä koskee tietysti myös voimatalouspoolia ja siinä toimivia yrityksiä. Huoltovarmuustyöhön osallistuminen on yrityksille lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Poolit ovat elinkeinoelämän johdossa ja pooleilla on laaja vapaus suunnitella toimintansa sisältö. Huoltovarmuuskeskus pitää erittäin tärkeänä, että elinkeinoelämä sitoutuisi jatkossakin kantamaan vastuuta pooliorganisaatiosta ja johtamaan käytännössä poolien toimintaa. Yhtä tärkeää on, että viranomaiset pitävät mielessä elinkeinoelämävetoisen varautumisen tärkeyden. On myös tärkeää, että pooliorganisaatiota ei käytetä regulaation välineenä. 2

3 Huoltovarmuustyön sisällöstä Huoltovarmuustyön sisältö on luonnollisesti muuttunut ja kehittynyt huomattavasti kuluneiden kuudenkymmenen vuoden aikana. Varautumisessa on siirrytty materiaalisesta varautumisesta (kuten valtion varmuusvarastojen ja yritysten turvavarastojen ylläpitäminen) enenevässä määrin kriittisen infrastruktuurin ja kriittisten prosessien turvaamiseen. Tämä koskee erityisesti energian tuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmiä, tieto- ja viestintäjärjestelmiä, finanssialan palveluita, liikennettä ja logistiikka, vesihuoltoa sekä uuden infrastruktuurin rakentamista. Arvioitaessa huoltovarmuustyön merkitystä yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle, on otettava huomioon, että huoltovarmuusorganisaatio ei ole varsinaisesti valmius- vaan ennen kaikkea varautumisorganisaatio. Työ tähtää siihen, että mahdollisiin poikkeusoloihin olisi varauduttu mahdollisimman hyvin, olipa kyseessä esimerkiksi pandemia, tuhoisa myrsky tai huoltovarmuuden kannalta kriittisiin yrityksiin kohdistuva kyberhyökkäys, taikka viime kädessä elinkeinoelämän kyky sopeutua mahdollisimman hyvin jopa sodanajan olosuhteisiin. Toki Huoltovarmuuskeskuksellakin on valmiustehtäviä, liittyen esimerkiksi valtion varmuusvarastojen ja elinkeinoelämän velvoitevarastojen käyttöön poikkeusoloissa, ennen kaikkea energia- ja elintarvikehuollon alueilla. Mutta pääosin Huoltovarmuuskeskus työskentelee elinkeinoelämän ennakoivaan varautumiseen liittyvien kysymysten parissa. Kaikilla viranomaisilla on varautumisvelvollisuus. Budjettivaroja käytetään varautumis- ja huoltovarmuustarkoituksiin määritelmästä riippuen vuosittain satoja miljoonia tai jopa miljardeja euroja. Yleiseen huoltovarmuustyöhön on varattu energiatuotteiden kaupan yhteydessä käyttäjiltä perittävä huoltovarmuusmaksu. Sen tuotto on tällä hetkellä vuositasolla noin 44 miljoonaa euroa. Lisäksi huoltovarmuusrahastosta on tehty eräitä finanssisijoituksia huoltovarmuuskriittisiin kohteisiin erityisesti energiasektorilla niin, että tällä hetkellä huoltovarmuusrahastoon tuloutuu huoltovarmuusmaksun maksun sekä osinko- ja muiden tuottojen muodossa noin 75 miljoonaa euroa. Summa on riittävä huoltovarmuustyön normaaliin rahoittamiseen. Suurimmat menoerät koostuvat varastointikustannuksista, kriittisen infrastruktuurin (erityisesti viestintäinfrastruktuurin) ylläpidosta ja kehittämisestä sekä puolustustalouden kannalta keskeisistä kehittämiskohteista. Viime vuosina HVK on myös investoinut varoihinsa nähden erittäin merkittäviä summia huoltovarmuuskriittisimpien yritysten ja yksiköiden tieto- ja 3

4 kyberturvallisuuteen. Lähivuosien investoinnit tullevat painottumaan muun infrastruktuurin kuin viestintäinfrastruktuurin kehittämiseen. Huoltovarmuusmaksun kaltainen järjestelmä on kansainvälisesti harvinainen. Vakavarainen rahasto antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen työskentelyyn yhdessä muiden viranomaisten ja elinkeinoelämän kanssa. Suomi oli kylmän sodan päättyessä niitä harvoja länsimaita, jotka jatkoivat määrätietoista panostamista yhteiskunnan varautumiseen erilaisia uhkia - myös sotilaallisia uhkia - vastaan. Kansainvälisen tilanteen jonkin verran kiristyttyä suomalaiseen järjestelmään on kohdistunut erityisesti naapurimaistamme huomattavan suurta kiinnostusta. Ei ole liioiteltua sanoa, että yhteiskunnan varautumiseen liittyvää työtä tehdään sittenkin huoltovarmuusorganisaation ulkopuolella: varautuminen on otettu huomioon hyvin laajasti suomalaisessa lainsäädännössä, esimerkiksi tietoliikenne- ja energiasektoreilla. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää sähkömarkkinalain varautumista koskevia säännöksiä. Lain mukaanhan verkonhaltijan on asianmukaisella suunnittelulla varauduttava normaaliaikojen häiriötilanteisiin ja valmiuslaissa tarkoitettuihin poikkeusoloihin. Muutama vuosi sitten annetun lainsäädännön valvonta on toistaiseksi huoltovarmuuskeskuksen vastuulla. Pyrimme toteuttamaan tehtäväämme mahdollisimman pragmaattisesti ja verkonhaltijoiden liiketoiminnan tarpeet huomioon ottaen. Alueellisesta varautumisesta Valmisteilla oleva itsehallintouudistus johtanee merkittäviin uudistuksiin myös valtionhallinnossa, mukaan lukien aluehallintovirastot. Nykyisin aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluu muun ohessa varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen. Uudistuksen yhteydessä tulee siis myös harkittavaksi alueellisen varautumisen järjestäminen. Huoltovarmuuskeskuksen näkökulmasta olisi erittäin toivottavaa, että mahdollisesti perustettavaan valtakunnalliseen aluehallintovirastoon perustettaisiin vahva valmiustoiminto. Mikäli näin tapahtuisi, ei ole poissuljet- 4

5 tua, että sillä olisi vaikutuksia myös Huoltovarmuuskeskuksen toimintaan ja rakenteeseen. Huoltovarmuusorganisaatiokin tekee vakiintuneesti runsaasti alueellista varautumistyötä. Eräs aktiivisimmista pooleista on tässäkin voimatalouspooli. Alueellisen varautumisen eri muotoja voidaan varmasti kehittää paremmiksi ja tehokkaammiksi. Olisi kuitenkin hyvin toivottavaa, että nyt hyväksi koettu poolitoimintaan perustuva elinkeinoelämävetoinen varautumistyö voisi jatkua häiriöttä. Kyberturvallisuus Eräs huoltovarmuustyön uudehko painopistealue on kyberturvallisuus. Huoltovarmuuskeskus rahoittaa merkittävästi Viestintävirastossa toimivan Kyberturvallisuuskeskuksen toimintaa tavoitteena varmistaa, että elinkeinoelämä ja erityisesti huoltovarmuuskriittiset yritykset saavat toimintansa turvaamiseksi laadukkaita palveluja. Uudempi esimerkki kyberturvallisuuden kannalta tärkeästä järjestelmästä on voimataloudellisestikin merkityksellinen valvomoiden Krivat-yhteistyö. Sen rakentaminen on rahoitettu huoltovarmuusrahaston varoin. Huoltovarmuuskeskus tulee jatkossakin edistämään ennen kaikkea huoltovarmuuskriittisten yritysten kyberturvallisuutta. Aiomme suunnata tähän työhön lähivuosina yhteensä noin miljoonan euron rahoituksen. Suurena haasteena on kyberturvallisuuskysymysten ns. jalkauttaminen pooliorganisaatioon ja siinä toimiviin yrityksiin. Tältäkin osin voimatalouspooli on jo nyt aktiivisimpien poolien joukossa. Sehän teki jo viime alakohtaisen kypsyysanalyysin kyberturvallisuudesta. Selvitys osoitti, että työtä on vielä paljon jäljellä. HVK toivoo, että pooli paneutuisi näihin kysymyksiin huolella lähivuosina. Kuten sanottu, olemme valmiit panostamaan tähän työhön entistä enemmän varoja. 5

6 Nato Kuluneen vuoden aikana huoltovarmuuteen liittyvä kansainvälinen työ on lisääntynyt huomattavasti. Erityisesti voidaan mainita tiivistyvä kahdenvälinen yhteistyö Pohjoismaiden kesken sekä Natossa tapahtuvan siviilivalmiustyön konkretisoituminen. Kysymyksessä on lähinnä lisääntyvä tiedonvaihto ja yhteinen harjoitustoiminta. Kansainvälinen mielenkiinto suomalaiseen huoltovarmuusjärjestelmään on nyt suurta. Lisääntyvä yhteistyö on meille hyödyllistä, ennen kaikkea siksi, että voimme entistä luotettavammin arvioida oman varautumisemme tasoa verraten sitä muiden maiden varautumisjärjestelmiin. Toisaalta on todettava, että koska Suomi ei ole Naton jäsen, on varautumisemme jatkossakin pohjauduttava ennen kaikkea kansalliseen työhön. Sähkötehon riittävyys Lopulta on kuitenkin todettava, että ennen kaikkea pohjoismaisten sähkömarkkinoiden vuoksi sähkön tuotantoon liittyvää huoltovarmuutta ei voida turvata pelkästään kansallisin toimenpitein. Tarvitaan tiivistyvää pohjoismaista yhteistyötä. Suomen kannalta asia on erityisen tärkeä, koska maa on enenevässä määrin riippuvainen tuontisähköstä. Ei ole todennäköistä, että kotimainen sähköteho lisääntyisi olennaisesti näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Tämän vuoksi uusien sähkösiirtoyhteyksien pikainen rakentaminen olisi huoltovarmuuden turvaamiseksi ensiarvoisen tärkeää. *** 6