Elina Seppälä. Yhdessä tekemällä tietenkin! Sosiokonstruktivismi partiojohtajaperuskoulutuksessa

Transkriptio

1 Elina Seppälä Yhdessä tekemällä tietenkin! Sosiokonstruktivismi partiojohtajaperuskoulutuksessa Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielma Marraskuu 2018

2 Tiedekunta Filosofinen tiedekunta Osasto Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät Elina Seppälä Työn nimi Yhdessä tekemällä tietenkin! Sosiokonstruktivismi partiojohtajaperuskoulutuksessa Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Kasvatustiede Tiivistelmä Pro gradu -tutkielma Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma X Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä kouluttajilla on partiojohtajaperuskoulutuksen sosiokonstruktiivisuudesta koulutuksen vaellusosalla. Tutkimus on laadullinen fenomenografinen tutkimus, jossa luotettavuuden lisäämiseksi on käytetty aineistonkeruumenetelmänä myös observointia. Aineisto koostuu neljästä kouluttajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta sekä viidestä koulutusosion havainnoinnista. Havainnoitujen koulutusosioiden kesto oli 0,5-1,5h. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiokonstruktivismista ja partiokasvatuksesta sekä näiden välisistä yhteyksistä. Kouluttajien käsitykset sosiokonstruktivismin toteutumisesta olivat positiivisia ja heidän asennoitumisensa kouluttamiseen oli myös hyvin pitkälti yhteiseen tekemiseen pohjautuvaa. Kouluttajat kokevat haasteeksi etenkin teoreettisten aiheiden muuttamisen toiminnalliseksi ja motivoivaksi. Myös koulutusosioiden havainnointi osoitti kouluttajien käyttävän sosiokonstruktivistisia lähestymistapoja. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä, kun mietitään kouluttajien kouluttamista ja tukemista. Partiossa tarvitaankin lisää tukimateriaalia ja koulutusta, jotta kouluttajat pystyvät toteuttamaan koulutusosioita entistä monipuolisemmin ja sosiokonstruktiivisemmin. Avainsanat partiojohtajaperuskoulutus, sosiokonstruktivismi, yhteistoiminnallinen oppiminen, tekemällä oppiminen ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND 2

3 Faculty Philosophical Faculty School School of Applied Educational Science and Teacher Education Author Elina Seppälä Title By working together, of course! Socio-constructivism on scoutmaster training Main subject Level Date Number of pages Pro gradu -tutkielma X Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract The purpose of this master's thesis is to explain what kinds of understandings instructors have of the socioconstructivism of the hiking part of the scoutmaster training. The study is a qualitative phenomenographic study, in which observing has also been used as a means of gathering data in order to increase reliability. The data consists of four interviews and five observations of the part of the training. The theoretical frame of reference of the study is based on socio-constructivism and scout training, as well as the connections between them. The instructors' understandings of the realization of socio constructivism were positive and their approach to training was also based heavily on working together. The instructors experience challenges in making theoretical topics functional and motivating. The results of this study can be utilized in training and supporting instructors. In scouts there is need for more support and training, so that instructors can realize different parts of the training in a more versatile and socio-constructive way. Keywords Scoutmaster training, socio-constructivism, collaborative learning, learning by doing ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND 3

4 Sisällysluettelo Kuvioluettelo Johdanto Partiotoiminta Partiokasvatus Kasvatustavoitteet Partiomenetelmä Partio-ohjelma Partiojohtajaperuskoulutus Sosiokonstruktivismi partiossa Sosiokonstruktivismi oppimisteoriana Sosiokonstruktivistiset piirteet partion päämäärässä, partiomenetelmässä ja kasvatustavoitteissa Partio-ohjelman sosiokonstruktiivisuus Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset Tutkimuskohde ja lähestymistapa Aineiston keruu Aineiston analyysi Tulokset Koulutusosiot ja opetusmenetelmät Kouluttajien käsityksiä koulutusosioiden sosiokonstruktiivisuudesta Kouluttajien käsityksiä oppimisesta partiossa Pohdinta Johtopäätökset Luotettavuustarkastelu Tutkimuksen merkitys ja jatkotutkimusaiheet Lähteet

5 KUVIOLUETTELO KUVIO 1. Partiotoimintaa ohjaavat tekijät. s.8 KUVIO 2. Partiomenetelmä. s.9 KUVIO 3. Sosiokonstruktivismi käytännössä. s.14 KUVIO 4. Kouluttajien perustiedot. s.20 KUVIO 5. Kouluttajien käyttämät opetusmenetelmät ja materiaalit. s.23 KUVIO 6. Kouluttajien perusteluja yhteistoiminnallisuuden toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. s.25 KUVIO 7. Kouluttajien perusteluja vuorovaikutuksen toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. s.26 KUVIO 8. Kouluttajien perusteluja itsenäisen ajattelun ja tiedon soveltamisen toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. s.27 KUVIO 9. Kouluttajien perusteluja motivoivuuden ja tavoitteellisuuden toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. s.28 KUVIO 10. Kouluttajien käsityksiä oppimisesta partiossa. s.29 KUVIO 11. Kouluttajien käsityksiä oppimista tukevista tekijöistä partiossa. s.30 5

6 1 JOHDANTO Partiolaisia on noin 45 miljoonaa yli 200:ssa maassa, mikä tekee siitä maailman suurimman nuorisoliikkeen (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ; The Scout Association 2018). Partio tarjoaa kaikille avointa toimintaa, johon liittyy vahvasti vastuun ottaminen, tekemällä oppiminen sekä ryhmässä toimiminen (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ). Partio on myös kasvatustoimintaa, jolla on selkeä päämäärä sekä kasvatusjärjestelmä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a). Suomessa partiolaisia on noin , joten Suomen Partiolaiset ry:n merkitys tavoitteellisena kasvatusjärjestönä on suuri (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ). Suomen Partiolaiset ry on kaikkien Suomessa toimivien lippukuntien kattojärjestö, jonka tehtävänä on partiotoiminnan edistäminen Suomessa (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 6). Partiotoimintaa edistetään esimerkiksi kouluttamalla aikuisia partiojohtajiksi. Partiojohtajaperuskoulutus antaa perustiedot ja taidot tapahtuman ja ihmisten johtamisesta sekä partio-ohjelmasta. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a.) Johtajuus ja kehittäminen ovat keskeinen osa partiota, minkä vuoksi johtajia kouluttavien kouluttajien käsityksien tutkiminen onkin erittäin tärkeää. Hyvään johtajuuteen kasvattaminen mainitaan myös Suomen Partiolaisten strategiassa, jossa arvopohjaisuus, vastuullisuus ja aloitteellisuus nostetaan esille johtajuudesta puhuttaessa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry b.) Partiotoiminnan eri osa-alueita on tutkittu melko monipuolisesti sekä Suomessa että muualla maailmassa. Tutkimuksia ja opinnäytteitä on tehty muun muassa Suomen Partiolaisten sisäisestä viestinnästä ja partiolaisten suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan (Wallenius, 2018; Rebhan 2018). Partiotoiminnan vaikutusta lapsen sosiaaliseen asemaan ja mielenterveyteen on myös tutkittu (Dibben, Playford & Mitchell, 2016). Kasvatukseen liittyvää partiotutkimusta on Suomessa tehty eri aiheista, kuten varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisesta (Mannola, 2018) sekä konstruktivistisen oppimiskäsityksen toteutumisesta partiotoiminnassa (Piensoho 2007). Myös partiolaisten leirikokemuksia (Thurber, Scanlin, Scheuler & Henderson, 2007) on tutkittu, esimerkiksi miten tytöt kokevat partion (Kent, 1996). Lisäksi tutkimusta on tehty voittoa tavoittelemattomasta partio-organisaatiosta (Burnham &Wong, 2018). 6

7 Jotta voimme saada arvojaan hyödyntäviä, vastuullisia ja aloitteellisia partiojohtajia, meidän on tiedettävä, miten heitä koulutetaan. Tämä tutkimus kartoittaakin kouluttajien käsityksiä sosiokonstruktiivisuuden toteutumisesta partiojohtajaperuskoulutuksessa. Tutkin myös, millaisia menetelmiä ja välineitä kouluttajat käyttävät. 7

8 2 PARTIOTOIMINTA Seuraavissa alaluvuissa käsittelen partiotoimintaa laajemmin. Ensin tarkastelen partiokasvatusta ja partiotoimintaa ohjaavia tekijöitä, kuten kasvatustavoitteita ja partiomenetelmää. Tarkastelen myös partio-ohjelman keskeisiä sisältöjä ikäkausittain. Lopuksi esittelen partiojohtajaperuskoulutusta ja sen sisältöjä. 2.1 Partiokasvatus Partion päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Partion tavoitteena on siis kasvattaa lapsia ja nuoria huomioiden heidän yksilölliset piirteensä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 2.) Päämäärän lisäksi partiotoimintaa ohjaa arvopohja (ks. KUVIO 1), joka on partion maailmanjärjestöjen määrittelemä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a). Arvopohjan lähtökohtana on ihmiskuva, jonka mukaan jokaisella on velvollisuuksia omaan itseen, muihin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Partion peruskirjassa todetaan, että arvopohjaa konkretisoivia tekijöitä ovat partioihanteet sekä partiolupaus. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 2.) Partioihanteet kuvaavat partion arvopohjaa siten, että se on kaikkien ymmärrettävissä. Partioihanteita on seitsemän ja ne selittävät keskeisiä partioon liittyviä tekoja ja tapoja, jotka jokaisen tulisi omaksua osaksi elämäänsä. Ihanteita ovat esimerkiksi Kunnioittaa toista ihmistä, Etsiä elämän totuutta ja Olla luotettava. Partiolupaus puolestaan on osa partion arvoihin sitoutumista, sillä antamalla partiolupauksen yksilön on omasta tahdostaan sitouduttava noudattamaan partion arvoja. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 3.) 2.2 Kasvatustavoitteet Kasvatustavoitteet konkretisoivat partion päämäärää (ks. KUVIO 1). Kasvatustavoitteet jakautuvat neljään yleiseen kasvatustavoitteeseen, joita ovat suhde itseen, suhde toisiin ihmisiin, suhde yhteiskuntaan ja suhde ympäristöön (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 4). Jokainen kasvatustavoitteiden osa pitää sisällään erilaisia konkreettisia tavoitteita, joita partiotoiminnalla 8

9 pyritään saavuttamaan (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ). Suhde itseen sisältää tavoitteita, jotka liittyvät yksilön identiteetin kehittymiseen, itsestä huolehtimiseen ja oman maailmankuvan rakentumiseen. Esimerkiksi eettisten kysymysten pohdinta, erilaisten elämäntapojen vertailu ja tulevaisuuden suunnittelu ovat osa suhde itseen kasvatustavoitekokonaisuutta. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 99.) KUVIO 1. Partiotoimintaa ohjaavat tekijät. Toisten auttaminen ja yhdessä tekeminen kuuluvat suhde toisiin ihmisiin kasvatustavoitteeseen. Ihmisyyden arvostaminen, oikeamielisyys ja erilaisuuden näkeminen rikkautena ovat tärkeitä tavoitteita, joihin partiotoiminnalla pyritään. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 100.) Suhde yhteiskuntaan keskittyy yhteiskunnan jäsenenä toimimiseen, johtamiseen ja vaikuttamiseen. Myös vastuun ja sitoutumisen merkityksen oivaltaminen ja kulttuurien arvostaminen ovat tärkeitä 9

10 taitoja, kun halutaan toimia osana paikallista, kansallista ja kansainvälistä yhteisöä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 100.) Positiivinen ja emotionaalinen luontosuhde ja sen kehittäminen ovat olennainen osa suhde ympäristöön -kasvatustavoitetta. Lisäksi tavoitteena on, että partiolainen osaa liikkua erilaisissa ympäristöissä, kunnioittaa luontoa ja ottaa vastuuta omasta elinympäristöstään. Tavoitteisiin kuuluu myös kestävän kehityksen näkökulma, eli partiolaisen tulisi osata tehdä kulutusvalintoja ekologinen näkökulma huomioon ottaen ja huolehtia elinympäristön säilymisestä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 100.) 2.3 Partiomenetelmä Partiomenetelmä on kokoelma erilaisia keinoja, joiden avulla partion päämäärä on saavutettavissa (ks. KUVIO 2) (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a). Partiomenetelmä on siis ikään kuin työkalu johtajille toiminnan suunnitteluun ja arviointiin (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 101). Jos jokin menetelmän osa-alueista ei toteudu, ei toiminta enää ole partiota (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a). KUVIO 2. Partiomenetelmä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2017) 10

11 Partiomenetelmä jakautuu kahdeksaan osaan, joista jokainen on yhtä tärkeä partiotoiminnan kannalta. Sitoutuminen partion arvoihin tarkoittaa juuri sitä, että jokainen yksilö sitoutuu toimimaan partiossa partion arvojen mukaisesti. Symboliikkaan kuuluu sekä aineellisia että aineettomia asioita, kuten laulut, huivit, partiopaidat ja lippukuntien liput. Symboliikan avulla jokainen partiolainen liitetään osaksi suurempaa kokonaisuutta. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ) Vartiojärjestelmä tarkoittaa ryhmissä toimimista, johon sisältyy vertaisjohtajuutta, vastuun kantoa ja yhdessä asioista päättämistä. Tekemällä oppiminen liitetään vahvasti osaksi partiota, sillä perinteisesti partiolaiset nähdään retkeilijöinä. Tekemällä opitaan partiossa muun muassa johtamis-, retkeily- ja kansalaistaitoja. Tekemällä oppimisen lisäksi toinen partioon helposti yhdistettävä osaalue on toiminta luonnossa. Luonto nähdään partiossa elämyksellisenä oppimisympäristönä, johon halutaan muodostaa tiivis suhde. Luonnossa toimimalla partiolaisille kehittyy luontainen halu suojella, arvostaa ja ymmärtää luontoa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 105 ja 108.) Nousujohteisuudella tarkoitetaan partiossa sitä, että yksilöt saavat taitotasolleen sopivia tehtäviä. Myös vastuu lisääntyy nousujohteisesti yksilön kyvyt huomioon ottaen. Nousujohteisuus näkyy partio-ohjelmassa ikäkausijakona. Aikuinen tuki tarkoittaa partiossa sitä, että aikuiset ovat mahdollistamassa toimintaa, mutta antavat nuorille tilaa ottaa vastuuta ja osallistua vaikuttamiseen. Aikuinen tuki mahdollistaa sen, että lapsilla ja nuorilla on turvallinen, opettava ja kehittävä toimintaympäristö. Päivän hyvä työ sisältää ajatuksen siitä, että kaikkia on autettava ja kaikki otettava huomioon. Toisten ihmisten, ympäristön ja luonnon hyvinvoinnista on huolehdittava ja tähän opitaankin partiossa jo varhaisessa vaiheessa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ) 2.4 Partio-ohjelma Partiomenetelmää konkretisoi itse partio-ohjelma (ks. KUVIO 1), joka on tavoitteellista ja nousujohteista. Partio-ohjelmaa järjestetään viidelle ikäkaudelle aina 7-vuotiaista sudenpennuista 22-vuotiaisiin vaeltajiin. Jokaisella ikäkaudella on oma ohjelmansa, jota toteutetaan esimerkiksi viikoittaisissa kokouksissa, retkeillä, leireillä ja kisoissa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ) Partio-ohjelman avulla käytännön toimintaa onkin helpompi rakentaa, sillä se antaa 11

12 ohjeet siihen, mitä tehdään, millaisissa ryhmissä ja minkä ikäisenä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 2). Partio-ohjelmasta saamme vastauksen siihen, mitä partiossa tehdään. Partio-ohjelma on eri ikäkausille tehtyjen aktiviteettien kokonaisuus. Partio-ohjelma perustuukin siihen, että Suomessa on käytössä viisi ikäkautta. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 109.) Ikäkaudet on jaettu lasten ja nuorten kehitysvaiheita mukaillen, jotta jokaiselle ikäkaudelle voitaisiin järjestää nousujohteista ja mielekästä ohjelmaa. Viisiportaisessa ikäkausijaossa on pyritty huomioimaan sekä psyykkisen kehityksen vaiheita, että koulumaailmassa tapahtuvia muutoksia. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, 111.) Sudenpennut ovat 7-9-vuotiaita partiolaisia, joiden partiotoimintaa kuvaavat hyvin puuhakkuus, innokkuus ja tarinoiden kautta oppiminen. Keskeisimpänä kasvatustavoitteena sudenpennuilla on oppia toimimaan ryhmässä. Tämä tapahtuu monipuolisen toiminnan ja aikuisen tuen avulla. Sudenpennuista siirrytään seikkailijoiksi, jotka ovat vuotiaita. Seikkailijoilla kaikessa toiminnassa korostuu yhteistyö, konkreettinen tekeminen ja neuvokkuus. Kasvatustavoitteista keskeisimpiä seikkailijaikäkaudessa ovat muun muassa yhteistyötaitojen oppiminen ja tavoitteellisen ryhmätyöskentelyn oppiminen. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ) Tarpojat ovat vuotiaita partiolaisia, joilla on omassa elämässään tulossa paljon biologisia ja psyykkisiä muutoksia. Tämän vuoksi ikäkautta kuvataan lyhytjänteiseksi, mutta kuitenkin innostuneeksi. Tarpojille on tärkeää, että toiminnassa päästään soveltamaan opittuja tietoja ja taitoja. Myös haasteet ja aktiivinen toiminta korostuvat tarpojaikäkaudessa. Kasvatustavoitteita tarpojille on runsaasti ja ne ovat monipuolisempia kuin aiemmissa ikäkausissa. Esimerkiksi käytännön taitojen oppiminen ja itseohjautuvuuden kehittyminen nousevat keskeisiksi kasvatustavoitteiksi. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ) Tarpojista siirrytään samoajiksi, jotka ovat vuotiaita partiolaisia. Samoajat ovat aatteellisia, energisiä ja aktiivisia, eivätkä pelkää kyseenalaistaa asioita. Toiminnassa korostuu erityisesti soveltaminen. Kasvatustavoitteita samoajaikäisille ovat vastuunottaminen oma-aloitteisesti, aktiivinen toiminta yhteisön hyväksi sekä erilaisten toimintatapojen tunnistaminen ja ymmärtäminen. Vaeltajaikäkausi on partion ikäkausista viimeinen, joka käsittää kaikki vuotiaat partiolaiset. Vaeltajat ovat vastuullisia ja itsenäisiä partiolaisia, jotka ottavat vastuuta ja kehittävät taitojaan pitkäjänteisesti. Omista valinnoista vastuun kantaminen ja partion arvopohjan mukaisen elämäntavan 12

13 omaksuminen ovat ikäkauden keskeisimmät kasvatustavoitteet. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2012, ) 2.5 Partiojohtajaperuskoulutus Partiojohtajaperuskoulutuksen tavoitteena on antaa johtajille perustaidot ja tiedot tapahtumien ja ihmisten johtamisesta. Koulutukseen sisältyy moduuleita, joissa käsitellään erityisesti tapahtumien, aikuisten ja projektien johtamista. Koulutus sisältää laajasti asiaa myös ryhmien kehitysvaiheista, ryhmähengen kehittämisestä sekä partio-ohjelmasta. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ) Johtajuuskoulutuksen laadulla on suuri merkitys koko partiotoiminnan laatuun. Sosiokonstruktivismin tulisikin olla lähtökohtana kaikessa johtajuuskoulutuksessa, jotta paras mahdollinen johtaminen voidaan taata. (Billsberry, 2009.) Suomessa partiojohtajaperuskoulutus on tarkoitettu yli 17-vuotiaille johtajille, jotka haluavat kehittää johtamistaitojaan (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ). Etelä-Karjalan Partiolaiset ry:ssä koulutukseen on voinut päästä 17-vuotta saman vuoden aikana täyttänyt. 13

14 3 SOSIOKONSTRUKTIVISMI PARTIOSSA Seuraavissa alaluvuissa käsittelen sosiokonstruktivismia yleisesti ja osana partion oppimiskäsitystä. Ensin tarkastelen oppimisteoreettista näkökulmaa sosiokonstruktivismiin. Pyrin määrittelemään käsitteen ja selittämään sosiokonstruktiivista oppimisprosessia. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan sosiokonstruktivistisia piirteitä partiokasvatuksessa ja partio-ohjelmassa. 3.1 Sosiokonstruktivismi oppimisteoriana Sosiokonstruktivismi on yksi konstruktivismin muodoista, joten on tarpeen määritellä konstruktivismin käsite. Konstruktivismin mukaan oppiminen on aktiivista toimintaa, jossa oppijan kognitiiviset prosessit korostuvat. Konstruktivismissa oppija tulkitsee havaintonsa aiemman tiedon pohjalta ja rakentaa näin jatkuvasti uutta tietoa vanhan perusteella. (Tynjälä 1999, 38.) Konstruktivismin käsite on johdettu sanasta konstruoida, joka merkitsee rakentamista. Tällä viitataan konstruktivismille tyypilliseen ajatteluun siitä, että yksilö rakentaa aktiivisesti oman käsityksensä asioista. (Kauppila 2007, 36.) Sosiokonstruktivismi on siis osa konstruktivismin kenttää, mutta eroaa konstruktivismista siten, että oppimisen sosiaalinen ulottuvuus korostuu merkittävästi. Tämän oppimiskäsityksen mukaan tieto rakentuu sosiaalisesti vuorovaikutukseen osallistumalla ja yhteisen toiminnan kautta. Keskeistä sosiokonstruktivismissa on myös ajatus siitä, että tiedolla on yhteisesti jaettuja merkityksiä. (Kauppila 2007, 35.) Käytännössä sosiokonstruktivismi on siis motivoivaa ja tavoitteellista oppimista, jossa hyödynnetään yhteistoiminnallisia ja tietoa soveltavia menetelmiä, jotka kehittävät oppijoiden vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja (ks. KUVIO 3). Mieli konstruoi tiedostamattomasta ja tiedostetusta informaatiosta tietoa, jonka suhde totuuteen on suhteellinen. Ihmisen tieto on siis jokaisen yksilön itse sosiaalisissa konteksteissa rakentama kuva maailmasta. Kun tieto rakennetaan, on sen yhteys totuuteen suhteellinen. Ajatuksen taustalla on käsitys siitä, että todellisuudesta on lähes mahdotonta saada varmaa tietoa. (Kauppila 2007, ) 14

15 KUVIO 3. Sosiokonstruktivismi käytännössä (mukaillen Kauppila 2007) Sosiokonstruktivismin kulttuurinen luonne korostuu, kun pohditaan tiedon todellisuutta. Havaitseminen on kulttuurisidonnaista, sillä ihmiset havainnoivat ja käsittelevät informaatiota eri tavoin eri puolilla maailmaa. Havainnot ovat siis vain subjektiivisia kuvia todellisuudesta. Yhteisöissä on myös eroja siinä, kuinka käsityksiä tiedosta ilmaistaan, minkä vuoksi tieto on suhteellista. Ihminen ei siis koskaan täysin tajua todellisuuden luonnetta. Yhteiskunnassa on siis pidettävä tieteellisenä tietona sitä, mikä rakentuu yhteisöllisessä prosessissa ja mitä pidetään sillä hetkellä tietona. (Kauppila 2007, 104.) Sosiokonstruktivismi on käsitteenä hankala, koska sille ei ole selkeää määritelmää. Sosiokonstruktivismi voi olla kokoava termi kaikille sosiaalista ulottuvuutta painottaville konstruktivismin muodoille. (Kauppila 2007, 47.) Tynjälä ajattelee juuri tällä tavalla ja jakaa 15

16 konstruktivismin eri suuntaukset kahteen pääluokkaan: yksilökonstruktivismiin ja sosiaaliseen konstruktivismiin. Tällöin sosiokonstruktivismi ja sosiaalinen konstruktivismi ovat toistensa synonyymejä. (Tynjälä 1999, 39.) Lisäksi osa näkee myös sosiokulttuurisen suuntauksen synonyyminä sosiokonstruktivismille ja sosiaaliselle konstruktivismille (Miettinen 2000, 281). Sosiokonstruktivismilla ei ole yhtä yksittäistä perustajaa, vaan suuntaus on kehittynyt useiden eri toimijoiden ajatusten tuloksena. Yhtenä merkittävimmistä vaikuttajista voidaan pitää Lev Vygostkya. (Tynjälä 1999, 44; Kauppila 2007, 79.) Erityisesti Vygotskin ajatus lähikehityksen vyöhykkeestä on liitetty vahvasti sosiokonstruktivismiin. Lähikehityksen vyöhykkeen perusidea on, että lapsi osaa tehdä asiat vuorovaikutuksessa ja ohjattuna menestyksekkäästi, vaikka toiminta itseohjautuvasti ja yksin olisi mahdotonta. (Kauppila 2007, 80.) Lähikehityksen vyöhyke siis korostaa vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen vaikutusta oppimiseen (Tynjälä 1999, 48). Sosiokonstruktivismin mukaan oppiminen on sekä yksilöllinen että yhteisöllinen prosessi, jossa tietoja ja taitoja rakennetaan. Prosessi edellyttää osallisuutta kulttuurilliseen kontekstiin sekä taitoja yhteistoiminnallisuuteen. Yhteistoiminnallisuuden luominen on myös yksi sosiokonstruktivismin tehtävistä. (Kauppila 2007, 113.) Yhteistoiminnallinen oppiminen tarkoittaa pienryhmien käyttöä opetuksessa ja sen synonyymejä voidaan katsoa olevan muun muassa vertaisoppiminen ja pienryhmäoppiminen (Tynjälä 1999, 152). Yhteistoiminnallinen oppiminen on siis eräs konkreettinen tapa toteuttaa sosiokonstruktivismia opetuksessa (Kauppila 2007, 116). Sosiokonstruktiivisesti toteutettu opetus on tavoitteellista, motivoivaa ja sosiaalisia taitoja lisäävää. Lisäksi sosiokonstruktivismi kehittää niitä taitoja, joita tiedon käsittelyssä tarvitaan. (Kauppila 2007, 117.) 3.2 Sosiokonstruktivistiset piirteet partion päämäärässä, partiomenetelmässä ja kasvatustavoitteissa Sosiokonstruktivismi on erityisen hyvin näkyvillä Partion peruskirjassa, jonka useista eri osista on erotettavissa sosiokonstruktivismille tyypillisiä piirteitä. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa partiomenetelmän vartiojärjestelmä sekä kasvatustavoitteiden suhde toisiin ihmisiin. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 4-5.) 16

17 Partion peruskirja on teos, joka määrittää kaikkea Suomessa tapahtuvaa partiotoimintaa. Partion peruskirjassa linjataan partioliikkeen päämäärään, arvopohjaan, tavoitteisiin ja partiomenetelmään liittyviä periaatteita. Partion peruskirja onkin merkittävä asiakirja, joka on hyväksytetty myös Partiotyttöjen maailmanliitolla, World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) ja Partioliikkeen maailmanjärjestöllä, World Organization of Scout Movement (WOSM). (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 2.) Myös maailmalla partion sosiokonstruktiivinen ulottuvuus on tunnistettu. Girl Scouts järjestön toiminta vahvistaa monipuolisesti erilaisia sosiokonstruktivismiin linkittyviä kompetenssialueita. Muun muassa ongelmanratkaisu, itsensä kehittäminen, motivaatio, yhteistyö sekä kommunikatio ja vuorovaikutus. (Seemiller, 2018.) Partion päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 2). Päämäärässä korostuu erityisesti itsenäinen ajattelu, joka on myös sosiokonstruktivismin perusajatus. Tietoa konstruoidaan itsenäisesti, mutta vahvistetaan vuorovaikutuksessa. (Kauppila 2007, 153.) Vuorovaikutus ympäröivään yhteiskuntaan on myös otettu osaksi partion päämäärää, mikä taas on nähtävissä sosiokonstruktivistisena piirteenä, sillä vuorovaikutus on tiedon vahvistamisen ja sosiaalisten taitojen oppimisen paikka. (Kauppila 2007, 153, 184.) Partiomenetelmän osa-alue, vartiojärjestelmä, pitää sisällään partiolle tyypillisen ryhmätoiminnan. Ryhmissä toimiessa opitaan kantamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä yhdessä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry ) Ryhmä onkin partiossa lähes aina oppimisen ja kehittymisen tukena (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Johdanto 7). Kun vartiojärjestelmä toteutuu kokonaisuudessaan, siinä on paljon sosiokonstruktivistisia piirteitä, kuten motivaation lisääntyminen ryhmätyöskentelyn kautta, sosiaalisten taitojen kehittyminen yhteistyötilanteissa sekä oppimisen vahvistaminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. (Kauppila 2007, 153, 184.) Kasvatustavoitteet näkyvät eri tavoin eri ikäkausilla. Toisilla ikäkausilla sosiokonstruktivistiset piirteet näkyvät enemmän Suhde itseen osa-alueessa, kun taas osa kasvatustavoitteiden osaalueista ei sisällä juuri olleenkaan sosiokonstruktivistisia piirteitä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 5.) Sudenpennuilla sosiokonstruktivismi näkyy parhaiten osa-alueella Suhde itseen. Halu oppia ja kokeilla uutta näkyy erityisen hyvin kasvatustavoitteissa. (Suomen 17

18 Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 4.) ja on myös selkeästi tyypillinen piirre sosiokonstruktivismille (Kauppila 2007, 117). Suhde yhteiskuntaan osa-alue sisältää kasvatustavoitteen, jossa ryhmään kuuluminen, ryhmän edustaminen ja yhteisiin toimintatapoihin sitoutuminen ovat keskiössä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 5). Näissä kasvatustavoitteissa näkyvät myös sosiokonstruktivismille tyypillinen yhteistoiminnallisuus sekä sosiaalisten taitojen harjoittelu ja lisääminen (Kauppila 2007, 117). Seikkailijoilla ja tarpojilla Suhde itseen osa-alueesta sosiokonstruktivistiset piirteet ilmenevät oma-aloitteisuutena, ryhmätyöskentelytaitojen oppimisena ja uusissa tilanteissa selviytymisenä. Muissa kasvatustavoitteiden osa-alueissa sosiokonstruktivistisia piirteitä hieman vähemmän, mutta ne usein keskittyvät ryhmätyöskentelyyn ja yhteisen hyvän puolesta toimimiseen. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 4.) Sosiokonstruktivismille keskeinen piirre näistä kasvatustavoitteista on etenkin itseohjautuvuus (Kauppila 2007, 52). Samoajilla ja vaeltajilla kasvatustavoitteissa näkyvät etenkin itsenäisyys, tavoitteellisuus, ryhmän johtaminen ja yhteisöllisyys (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 4-5). Sosiokonstruktivismiin nämä kasvatustavoitteet liittyvät etenkin siten, että sosiokonstruktivismille tyypillistä on yhteistoiminnallisuus ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oppiminen. Tavoitteellisuuskin on sosiokonstruktivistinen piirre, sillä yksilön omien sekä ryhmän yhteisten tavoitteiden katsotaan parantavan oppimista. (Kauppila 2007, 52.) Kasvatustavoitteissa näkyvä yhteisöllisyys (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009, Johdanto 4-5) ilmenee sosiokonstruktivismissa sosiaalisina vuorovaikutustilanteina, joiden kautta tietoa konstruoidaan (Kauppila 2007, 52). 3.3 Partio-ohjelman sosiokonstruktiivisuus Partio-ohjelmassa sosiokonstruktiivisuus tulee esille etenkin aktiviteettien aiheissa sekä työtavoissa, joita aktiviteettien suorittamiseksi suositellaan (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009). Sosiokonstruktiiviseen oppimisnäkemykseen sopivia työtapoja ovat muun muassa tiedon yhteisöllinen rakentaminen, ryhmähengen ylläpitäminen, ryhmäkokoontumiset, projektioppiminen, porinaryhmä ja parityöskentely (Kauppila 2007, 92). Kaikki nämä ovat helposti löydettävissä partio-ohjelmasta (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2009). 18

19 Partio-ohjelmassa mainitaan, että sudenpentujen ohjelma on yhdessä toimimista ja uuden oppimista ryhmässä (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Akelan opas 1). Lähes poikkeuksetta kaikki sudenpentujen Jäljet eli teemalliset aktiviteettikokonaisuudet suoritetaankin koko ryhmän kesken. Muissakin ikäkausissa ryhmässä toimiminen sisältyy partio-ohjelmaan. Partiotoiminnan voidaankin ajatella olevan myös seikkailuoppimista, joka tarjoaa uusia kokemuksia nousujohteisesti. Seikkailuoppiminen on sosiokonstruktivistinen menetelmä, joka vaikuttaa positiivisesti sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin. (Caizzi ym ) Seikkailijaikäkaudessa ryhmässä toimimista harjoitellaan (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Sammon opas 1) ja tarpojien tulee kasvaa yhteen ja haastaa sekä itseään että vartiotaan (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Tarpojaluotsin opas 1). Lisäksi tarpojaohjelmassa on Pausseja eli pohtivia eri teemoihin linkittyviä aktiviteetteja, jotka on jaettu teemoittain ryhmiin. Eräs Paussikokonaisuus on Vuorovaikutustaidot kuunteleminen ja oma mielipide, johon kuuluu yli kymmenen erilaista puhtaasti vuorovaikutustaitoihin liittyvää aktiviteettia. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Tarpojien aktiviteetit ) Samoajaikäkaudessa ryhmätyöskentelytaitoja laajennetaan ja aktiviteetteihin kuuluu ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuminen, jossa ryhmähengen merkitystä ja ryhmän jäsenten rooleja käydään syvemmin läpi (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry a). Vaeltajilla on enemmän itsenäisesti suoritettavia aktiviteetteja kuin nuoremmilla ikäkausilla. Toisaalta sosiokonstruktivismi toteutuu tässäkin, sillä vaeltajat soveltavat itsenäisesti oppimiaan taitoja esimerkiksi projektiryhmää vetäessään. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry b.) Lähes kaikille ikäkausille on myös kirjattu ohjelmaan ylös partiotaitokilpailut, joita järjestetään vuosittain sekä piiri- että SM-tasolla. Partiotaitokilpailuissa päästään testaamaan käytännössä kokouksissa opittuja asioita ja toimimaan ryhmissä. 19

20 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimukseni eteni neljän päävaiheen kautta Ahosen (1994, 115) esittämän laadullisen tutkimuksen kulun mukaisesti. Ensin tutustuin ilmiöön, josta kouluttajilla näyttäisi olevan erilasia käsityksiä. Ilmiöni on sosiokonstruktivismi ja sen toteutuminen partiojohtajaperuskoulutuksessa. Seuraavassa tutkimusvaiheessa tutustuin ilmiöön liittyvään teoriakirjallisuuteen sekä sosiokonstruktivismin että partiokasvatuksen osalta. Kolmannessa vaiheessa keräsin aineistoni ja lopuksi analysoin tulokset luokittelemalla. Aineistonkeruumenetelmää ja tulosten analyysiä käsitellään tulevissa luvuissa. 4.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten sosiokonstruktiivisuus toteutuu partiojohtajaperuskoulutuksessa. Haastatteluista pyrin saamaan vastauksia kaikkiin tutkimusongelmiin, kun taas havainnointia tein ensimmäistä tutkimuskysymystä ajatellen. 1. Millaisia opetusmenetelmiä partiojohtajaperuskoulutuksen vaellusosuudella käytetään? 2. Millaisia käsityksiä kouluttajilla on sosiokonstruktivismin toteutumisesta partiojohtajaperuskoulutuksessa? 3. Millaisia käsityksiä kouluttajilla on oppimisesta partiossa? 4.2 Tutkimuskohde ja lähestymistapa Tutkimuskohteenani olivat partiojohtajaperuskoulutuksen koulutusosiot sekä kouluttajien käsitykset niiden sosiokonstruktiivisuudesta. Koulutusosioita käsittelevän aineiston keräsin havainnoimalla ja käsityksiä selvitin haastattelujen avulla. Näiden tutkimuskohteiden avulla pystyn saavuttamaan tutkimukseni tavoitteen. Tutkimukseni on fenomenografinen, sillä haluan selvittää käsityksiä, joita kouluttajina toimivilla partiojohtajilla on kyseisestä aiheesta. Fenomenografisen tutkimuksen tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää erilaisia ilmiöitä analyysin avulla. Tämä tutkimussuuntaus sopiikin erityisen hyvin tutkimukseeni, sillä myös erilaisten ajattelutapojen kuvaaminen liittyy keskeisesti 20

21 fenomenografiaan. (Huusko & Paloniemi 2006.) Havainnointi ei ole fenomenografinen menetelmä, sillä sen avulla ei voida selvittää käsityksiä. Se kuitenkin tukee haastatteluissa esiin nousseita todisteita ja lisää tällä tavoin tutkimuksen luotettavuutta (Kananen 2017, 155). 4.3 Aineiston keruu Käytän tutkimuksessani kahta erilaista aineistonkeruumenetelmää, joiden on tarkoitus tukea toisiaan. Ensin havainnoin 5 satunnaista koulutusosiota viikonlopun aikana. Tämän jälkeen haastattelin kaikki 4 kouluttajaa. Koko aineistoni on siis primääriaineistoa, eli se on kerätty tätä tutkimusta varten. (Kananen 2017, ) Havainnoin koulutusosiot saadakseni toisen näkökulman sosiokonstruktiivisuuden toteutumiseen, sillä haastatteluista selviää vain kouluttajan omat käsitykset aiheesta. Näiden kahden menetelmän avulla saan paremmin todellisuutta vastaavan kuvan sosiokonstruktiivisuudesta partiojohtajaperuskoulutuksessa. (Kananen 2017, 155.) Keräsin aineistoni Etelä-Karjalan Partiolaiset ry:n partiojohtajaperuskoulutuksen toisella osuudella, joka toteutettiin vaelluksena Savitaipaleella syksyllä Kouluttajia oli lisäkseni neljä, jotka olivat keskenään hyvin erilaisia kaikin puolin (ks. KUVIO 4). Kouluttajien ikäjakauma oli vuotta ja kokemusta kouluttamisesta partiossa oli viikonloppua. Kouluttajista yksi oli nainen ja loput kolme miehiä. Koulutus- ja työtausta oli kaikilla hyvin erilainen, mikä osaltaan selittää kouluttajien välisiä eroja mielipiteissä ja käsityksissä. Kouluttaja Ikä PJ-valtakirjan myöntämisvuosi H vkl H vkl H vkl H vkl KUVIO 4. Kouluttajien perustiedot. Kouluttajakokemus partiokursseilla ja koulutuksissa (viikonloppuina) Tutkimuksessa käytän suoraa havainnointia, eli havainnoin koulutuksia avoimesti, mutta en havainnoinnin aikana ollut toiminnassa mukana (Kananen 2017, 84-85). En usko, että läsnäoloni on aiheuttanut vääristymiä havainnoinnissa, sillä olin itsekin kouluttajana, joten olin jo tuttu 21

22 koulutukseen osallistuville. Havainnot kirjasin erilliselle havainnointilomakkeelle, jonka olin tehnyt tutkimuskysymysteni pohjalta. Varsinaisen sosiokonstruktivismin osa-alueiden havainnoimisen lisäksi kirjasin ylös myös perustiedot kouluttajasta sekä fyysisestä koulutustilasta. Havainnoinnin valitsin aineistonkeruumenetelmäksi sen vuoksi, että se se antaa autenttista tietoa ilmiöstä. (Kananen 2017, 83.) Tutkimusluvat keräsin havainnointia varten kirjallisena kaikilta kouluttajilta ja koulutukseen osallistuvilta. Sekä havainnointi- että haastatteluaineisto on anonymisoitu, jotta informantteja ei voi tunnistaa. Kerätty aineisto säilytetään sekä sähköisenä että tulosteina. Koulutusviikonlopun päätteeksi haastattelin neljä kouluttajaa. Käytin haastattelumuotona strukturoitua teemahaastattelua, eli etenin väljähkön haastattelurungon mukaan tietyn teeman parissa. Teemahaastattelulle tyypillisesti annoin haastateltavalle mahdollisuuden kertoa lisää haluamistaan teemoista ja laajentaa näkemystään kysymysten ulkopuolelle. Halusin kuitenkin vastauksen tiettyihin kysymyksiin, joten palautin keskustelun aina takaisin varsinaiseen aiheeseen teemahaastattelun periaatteiden vastaisesti. (Kananen 2017, 89.) 4.4 Aineiston analyysi Aineiston analyysini on teorialähtöinen, sillä sekä havainnointilomake että haastattelurunko on luotu teorian pohjalta (Kananen 2017, 141). Sekä havainnointilomakkeessa että haastattelurungossa on jo valmiiksi jaottelu sosiokonstruktivismin osa-alueisiin, joten minun ei tarvinnut lähteä tekemään luokitteluja analysointivaiheessa. Sen sijaan pyrin löytämään valmiisiin luokkiin todistusaineistoa niiden toteutumisesta ja toteutumattomuudesta. Havainnointiaineistoni koostuu viidestä eri koulutusosion havainnoinnista. Havainnointiaineiston analyysissä hyödynsin Alasuutarin (2011) mallia aineiston analyysistä. Hänen mukaansa analyysissä on kaksi vaihetta, havaintojen pelkistäminen ja arvoituksen ratkaisu. Ensin tarkastelin aineistoa teoreettisen viitekehyksen valossa (Alasuutari 2011, 40) ja pyrin löytämään todisteita sosiokonstruktiivisuudesta. Pelkistin havainnot helpommin hallittavaan taulukkoon, joka sisältää kaiken tutkimuksen kannalta oleellisen tiedon. Toisessa vaiheessa pyrin olemassa olevien todisteiden ja teoriatiedon pohjalta luomaan tulkintaa siitä, toteutuuko sosiokonstruktivismi 22

23 partiojohtajaperuskoulutuksessa. (Alasuutari 2011, ) Tämän jälkeen sain suoraan vastaukset tutkimuskysymyksiini taulukosta. Haastatteluaineiston analyysini lähtee liikkeelle aineiston yhteismitallistamisesta eli litteroinnista. Haastatteluaineistoni koostuu neljästä haastattelusta, jotka litteroin yleiskielisen litteroinnin tapaan säilyttäen kuitenkin murre- ja puhekielen ilmaisut tekstissä. Lisäksi kirjasin litterointeihin myös pidemmät tauot puheessa sekä naurahdukset ja huokaukset. Nämä halusin lisätä litterointeihin, jotta viesti välittyy oikein. (Kananen 2017, ) Litteroitua aineistoa kertyi 11 sivua fontilla Times New Roman 12 ja rivivälillä 1,5. Litterointia seurasi aineistoon tutustuminen, jota tein pitkään ja huolellisesti. Aineisto on tunnettava perinpohjaisesti, jotta analyysi helpottuu ja todisteita on mahdollista löytää. (Eskola & Suoranta 1998, 152.) Tässä analyysivaiheessa toimin Syrjäläisen (1994) mallin mukaan, eli sisäistin ja teoretisoin aineistoa (Metsämuuronen 2008, 50). Tässä vaiheessa luin aineistoa läpi aiemmin esille nousseita teemoja tarkkaillen ja vertaillen. Tällä tavoin sain hyvän yleiskäsityksen siitä, mitä asiakokonaisuuksia tekstistä voisi löytyä. Tämä helpottikin selkeästi seuraavaa vaihetta, eli aineiston koodaamista. Analyysin tarkoituksena on luoda aiheesta uutta tietoa tiivistämällä aineistoa. (Kananen 2014, 99.) Useimmiten koodaamisvaiheessa asioita nostetaan esille ja niille annetaan jokin määrittävä käsite. (Kananen 2017, 136.) Tutkimuksessani on kuitenkin hyvin vahva teorialähtöinen näkökulma, eli minulla on jo luokat, joihin pyrin etsimään todisteita. Koodausvaiheessa lähdin siis etsimään neljän sosiokonstruktivismin osa-alueen olemassaolon todistavia tekijöitä. Lisäksi erittelin aineistoon kohdat, joissa kouluttajat perustelevat, miksi jokin osa-alue ei toteudu tai on vaikea toteuttaa. Nämä tekijät ovat yhteistoiminnallisuus, vuorovaikutustaidot, itsenäinen ajattelu ja ongelmanratkaisu sekä motivoivuus ja tavoitteellisuus. Koodaaminen tapahtui yliviivaustusseilla tulostetulle litterointiaineistolle. Koodaamisen jälkeen pyrin luomaan erilaisia havainnollistavia esittelytapoja tuloksille. 23

24 5 TULOKSET Tässä luvussa käsittelen tuloksia. Esittelen tulokset tutkimuskysymysten mukaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä tarkastelemme koulutusosioita ja niissä käytettyjä menetelmiä. Sen jälkeen siirrymme käsittelemään kouluttajien omia käsityksiä sosiokonstruktiivisuudesta ja oppimisesta partiossa. 5.1 Koulutusosiot ja opetusmenetelmät Ensimmäinen tutkimuskysymykseni liittyy partiojohtajaperuskoulutuksen vaellusosuudella käytettyihin opetusmenetelmiin. Halusin selvittää, millaisia menetelmiä kouluttajat käyttävät ja kuinka hyvin ne tukevat sosiokonstruktivismin toteutumista. Kouluttajat käyttivät melko monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että kouluttajat kokivat ulkotilan haastavana opetusmenetelmien näkökulmasta, koska se rajoitti monipuolisempien materiaalien käyttöä. 24

25 KUVIO 5. Kouluttajien käyttämät opetusmenetelmät ja materiaalit. Kouluttajien käyttämät opetusmenetelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Kaikkia kolmea päämenetelmää käytettiin melko tasaisesti. Osa kouluttajista käytti selvästi tiettyä menetelmää, mutta osa vaihteli käytössä olevia menetelmiä hyvin paljonkin. Luennoivat menetelmät olivat vähinten käytössä ollut opetusmenetelmä. Tähän kategoriaan kuuluu muun muassa kouluttajajohtoinen luento sekä keskusteleva luento. Keskustelevia menetelmiä sen sijaan käytettiin runsaasti. Yhteiset keskustelut, porinaryhmät, yhteiset koonnit ja asiantuntijaryhmät koettiin helpoiksi järjestää, sillä niihin ei vaadita erillisiä materiaaleja. Myös koulutettavien välinen vuorovaikutus koettiin näiden menetelmien eduksi. Toiminnalliset menetelmät koettiin vaikeaksi, mutta kuitenkin tavoiteltavaksi. Kouluttajat pitivät tämän kategorian menetelmiä arvokkaina muun muassa motivoivuutensa vuoksi. Koulutuksessa käytettyjä toiminnallisia menetelmiä olivat sanaselitys-pelit, tarina ja janaharjoitus, pistetyöskentely vartioittain sekä sisäpiiri- ja ulkopiiriharjoitukset. Materiaaleja kouluttajat käyttivät hyvin vähän koulutuksiensa aikana. Materiaaleja olivat ainoastaan havainnollistavat kuvat sekä tehtäväkäskyt pistetyöskentelyä varten. 5.2 Kouluttajien käsityksiä koulutusosioiden sosiokonstruktiivisuudesta Toinen tutkimuskysymykseni on Millaisia käsityksiä kouluttajilla on sosiokonstruktivismin toteutumisesta partiojohtajaperuskoulutuksessa? 25

26 Yhteistoiminnallisuutta tukevat perustelut voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan ja yhteistoiminnallisuutta horjuttavat piirteet puolestaan kahteen kategoriaan (ks. KUVIO 6). Erilaiset oppimisen tavat, yhdessä tekeminen ja toiminnallisuus tukevat yhteistoiminnallisuutta, kun taas iso porukka ja teoreettisuus nähtiin yhteistoiminnallisuuden haasteina. Näitä osa-alueita perusteltiin vertais- ja mallioppimisella, yhdessä tekemällä oppimisella, vartioittain työskentelyllä, aktiivisilla menetelmillä ja käytännönläheisyydellä. Yhteistoiminnallisuutta horjuttavien osa-alueiden perusteluina käytettiin haastavaa osallistamista ja toiminnallisuuden saamista osaksi koulutusta. KUVIO 6. Kouluttajien perusteluja yhteistoiminnallisuuden toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. Vuorovaikutustaitojen toteutumista ja toteutumattomuutta perusteltiin yhteensä kolmella eri pääkategorialla (ks. KUVIO 7). Iso porukka oli ainoa kategoria, jossa olevat perustelut horjuttivat käsitystä vuorovaikutuksen toteutumisesta. Perusteluja tähän oli se, että kaikki koulutettavia on 26

27 vaikeaa saada mukaan ja keskustelu vartioittain ei aina toimi jostakin syystä. Näitä perusteluja tuli kuitenkin hyvin vähän. Vuorovaikutuksen toteutumista perusteltiin monin eri tavoin. Nämä perustelut voidaan jakaa kahteen kategoriaan: erilaiset ryhmät ja yhdessä keskustelu. Vuorovaikutuksen katsottiin siis toteutuvan vaihtelevien ryhmien, ryhmäläisten vahvuuksien hyödyntämisen ja toisten tukemisen kautta. Myös koulutettavien esittämät kysymykset sekä toisilleen että kouluttajalle ja vartioittain tehdyt keskustelut vahvistivat kouluttajien mielestä vuorovaikutuksen toteutumista. KUVIO 7. Kouluttajien perusteluja vuorovaikutuksen toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. Itsenäisen ajattelun ja tiedon soveltamisen toteutumisen perustelut voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan. Itsenäisen ajattelun ja tiedon soveltamisen toteutumista tukevia perusteluja olivat pohdintoihin ja tiedon sisäistämiseen liittyvät tekijät. Pohdinnat koettiin tärkeiksi ja niitä perusteltiin usein eri tavoin. Tärkeää kouluttajille oli pyrkimys ajatusten herättämiseen, itse tekeminen ja pohtiminen sekä yhteiset kokoavat pohdinnat, joiden ajateltiin antavan hyvää pohjaa tiedon soveltamiselle. Tiedon sisäistämistä puolestaan perusteltiin ohjatulla tiedon soveltamisella, 27

28 asioiden sisäistämisellä sekä simulaatioilla ja muilla käytännönläheisillä harjoitteilla. Itsenäistä ajattelua ja tiedon soveltamista horjuttavat perustelut kokosin kategoriaan Soveltaminen vaatii aikaa, sillä perusteluja tuli juurikin sitä vastaan, toteutuuko soveltaminen koulutuksen aikana ja onko se edes tarpeen. Osa kouluttajista nostikin esille lippukuntien vastuun tiedon soveltamisen valvonnassa. KUVIO 8. Kouluttajien perusteluja itsenäisen ajattelun ja tiedon soveltamisen toteutumiselle partiojohtajaperuskoulutuksessa. Motivoivuus ja tavoitteellisuus perusteltiin hyvin monipuolisesti (ks. KUVIO 9). Näitä sosiokonstruktivismin osa-alueita tukevista ja horjuttavista perusteluista sain luotua neljä pääkategoriaa. Horjuttavia tekijöitä ovat kaikki kouluttajasta riippumattomat tekijät, kuten sään vaikutus motivaatioon, eri ikäiset kouluttautujat ja se, ettei motivaatiota voi pakottaa. Kouluttajat nostivat esille sen, etteivät kaikki koulutettavat ole tulleet koulutukseen omasta tahdostaan, vaan taustalla on ollut lippukunnan asettama paine. Motivoivuutta ja tavoitteellisuutta tukevia 28

29 perusteluja olivat monipuolisuus, kohderyhmän huomiointi ja mielekkyys. Monipuolisuuskategoriaan tuli perusteluja monipuolisista menetelmistä ja ympäristöistä, käytännön esimerkeistä, kokemuksellisuudesta ja partiomenetelmän toteuttamisesta. Kohderyhmän huomiointi koettiin tärkeäksi etenkin motivoivuuden näkökulmasta ja sitä perusteltiin nousujohteisuudella, menetelmien sopivuudella ja erilaisten oppijoiden huomioimisella. Mielekkyys-kategoriaan tuli perusteluja palkitsemismetodeista, kiinnostavuudesta, kouluttajan omasta motivaatiosta sekä selkeydestä ja ymmärrettävyydestä. KUVIO 9. Kouluttajien perusteluja motivoivuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta partiojohtajaperuskoulutuksessa. 29

30 5.3 Kouluttajien käsityksiä oppimisesta partiossa Kolmas tutkimuskysymykseni on Millaisia käsityksiä kouluttajilla on oppimisesta partiossa? Tähän kysymykseen sain vastauksia haastatteluista. Selvitin aihetta kysymyksillä Miten siun mielestä partiossa opitaan? ja Millaisilla keinoilla sie voisit tukee oppimista? Kaikki neljää kouluttajaa vastasivat epäilemättä tekemällä, kun kysyin, miten partiossa opitaan. Tämä ei ole ihme, sillä kouluttajat selvästi tuntevat partiokasvatusta hyvin ja osaavat partiomenetelmänkin ulkoa. Tekemällä oppiminen on yksi osa partiomenetelmää, joka myös nostettiin esille oppimisesta puhuttaessa. Kouluttajat nostivat esille myös käytännönläheisyyden, nousujohteisuuden, esimerkin voiman, mallioppimisen sekä monipuoliset ja aktiiviset menetelmät. KUVIO 10. Kouluttajien käsityksiä oppimisesta partiossa. 30

31 Kuviosta 10 voimme nähdä kaikki kouluttajien esille tuomat asiat, jotka kertovat, miten partiossa opitaan. Tekemällä oppiminen oli yleisin perustelu. Käytännönläheisyys, esimerkit ja partiomenetelmät olivat myös erittäin suosittuja perusteluja. Käytännön läheisyyden kerrottiin vahvasti liittyvän ajatukseen siitä, että partiossa opitaan oikeasti tekemällä oikeissa ympäristöissä. Esimerkin voima oli kouluttajien puheissa yhdistetty vahvasti johtajuuteen ja siihen, että johtajalla on velvollisuus auttaa lapsia ja nuoria oppimaan. Partiomenetelmästä kouluttajat kertoivat sen määrittävän sitä, miten partiossa opitaan. Lisäksi yksittäiset kouluttajat kertoivat, että partiossa opitaan mallin kautta, nousujohteisesti sekä monipuolisten ja aktiivisten menetelmien avulla. Oppimista tukevia asioita kouluttajat pohtivat monipuolisesti (ks. KUVIO 11). Oppimista tukeviksi asioiksi koettiin esimerkit ja mallioppiminen. Niiden katsottiin auttavan kaikenlaisia partiolaisia iästä tai muista ominaisuuksista riippumatta. Monipuolisuus nostettiin myös esille, sillä sen katsottiin lisäävän mielenkiintoa ja motivaatiota opittavaa asiaa kohtaa, mikä myös tukisi oppimista. Erilaisuuden huomioinnin nosti esille kaksi eri kouluttajaa, jotka kokivat eri oppimistyylien huomioimisen parantavan oppimista. Ryhmissä toimisen oppimista tukevina tekijöinä nähtiin vahvuuksien hyödyntäminen ja vertaistuen saaminen. Aikuisen tuen otti esille vain yksi kouluttaja, joka pohti erityisesti samoajaikäisten nuorten oppimista ja aikuisen merkitystä siihen. KUVIO 11. Kouluttajien käsityksiä oppimista tukevista tekijöistä partiossa. 31

32 6 POHDINTA Seuraavissa alaluvuissa esittelen tuloksista nousseita johtopäätöksiä tutkimuskysymyksittäin. Lisäksi käsittelen tutkimuksen luotettavuutta, pohdin tuloksien suhdetta teoriaan sekä esittelen kiinnostavia ja hyödyllisiä jatkotutkimusaiheita. 6.1 Johtopäätökset Partiojohtajaperuskoulutuksen vaellusosuuden menetelmät voidaan todeta monipuolisiksi, kun otetaan huomioon ympäristön aiheuttamat rajaukset muun muassa käytössä oleviin materiaaleihin. Neljälläkin kouluttajalla oli melko hyvä käsitys siitä, mitä menetelmiä on olemassa ja kuinka niitä voidaan soveltaa metsässä toteutettavaan koulutukseen. Kouluttajien käsitykset sosiokonstruktivismin toteutumista partiojohtajaperuskoulutuksessa olivat mielestäni hyvin ennalta arvattavia. Ne vastaavat Kauppilan (2007) esittelemiä sosiokonstruktivismin keskeisimpiä piirteitä. Luonnollisesti yhteistoiminnallisuus ja vuorovaikutustaidot nähdään toteutuvan hieman paremmin kuin kaksi muuta sosiokonstruktivismin osa-aluetta. Sen sijaan itsenäinen ajattelu ja tiedon soveltaminen nähdään ehkä hieman epäselvempinä kokonaisuuksina. Motivoivuus toteutuu kouluttajien käsitysten mukaan hyvin, mutta on erittäin riippuvainen kouluttajasta. Sen sijaan tavoitteellisuutta partiojohtajat eivät osanneet samalla tavalla arvioida kuin muita osa-alueita. Kahdella kouluttajalla käsitykset tavoitteellisuudesta liittyivät vahvasti partion päämäärään ja koko koulutus nähtiin askeleena kohti persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoista, vastuuntuntoista, aktiivista sekä itsenäisesti ajattelevaa paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsentä. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. 2008, 2). Syksyn 2017 kouluttajat olivat erittäin hyvin perillä siitä, mitä oppiminen partiossa on. He osasivat perustella näkemyksiään partiokasvatuksen termein ja tunsivat koulutusjärjestelmää. Tästä minulle heräsikin kysymys siitä, onko kouluttajien taso jokaisessa koulutuksessa yhtä hyvä. Ehkä merkittävin johtopäätös onkin se, että koulutuksen taso on tällä hetkellä hyvin vahvasti kouluttajasta kiinni. Esimerkiksi Suomen Partiolaisten ryhmänohjaajakoulutukseen on olemassa hyvin selkeät koulutusaktiviteetit ja tukimateriaali, joka sisältää runsaasti toiminnallisia toteutusvinkkejä. 32