VANHEMPIEN LASTENSA KOULUSUORIUTUMISTA KOSKEVAT KAUSAALIATTRIBUUTIOT, EMOOTIOT JA MASENTUNEISUUS

Transkriptio

1 VANHEMPIEN LASTENSA KOULUSUORIUTUMISTA KOSKEVAT KAUSAALIATTRIBUUTIOT, EMOOTIOT JA MASENTUNEISUUS Anna-Kaisa Ruusunen Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto Psykologian laitos Elokuu 2007

2 TIIVISTELMÄ Vanhempien lastensa koulusuoriutumista koskevat kausaaliattribuutiot, emootiot ja masentuneisuus Tekijä: Anna-Kaisa Ruusunen Ohjaaja: Dos. Kaisa Aunola ja prof. Jari-Erik Nurmi Psykologian pro gradu -tutkielma Elokuu 2007 Jyväskylän yliopisto 42 sivua Tutkimuksessa tarkasteltiin ensinnäkin ensimmäistä luokkaa käyvien lasten vanhempien kausaaliattribuutioita heidän lapsensa koulusuoriutumiseen liittyvissä onnistumis- ja epäonnistumistilanteissa sekä sitä, miten nämä syyselitykset eroavat äideillä ja isillä. Toiseksi tutkimuksessa haluttiin tarkastella, miten vanhempien emootiot, masentuneisuus ja heidän lapsensa koulusuoriutumista koskevat kausaaliattribuutiot ovat yhteydessä keskenään. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa vanhemmat, opettajat ja lasten oppiminen tutkimushanketta. Tutkimuksessa oli mukana 70 ensimmäistä luokkaa käyvää lasta sekä heidän vanhempansa (70 äitiä ja 57 isää). Vanhemmat täyttivät lapsensa ensimmäisen kouluvuoden syksyllä kyselylomakkeen, jossa kysyttiin heidän kausaaliattribuutioitaan koskien lapsen onnistumista ja epäonnistumista koulusuoriutumisessa sekä heidän masentuneisuutta. Tämän jälkeen vanhemmat täyttivät viikon ajan strukturoitua päiväkirjaa, jossa he arvioivat päivittäin ilmeneviä tunteitaan. Tulokset osoittivat, että molemmat vanhemmat painottivat lapsen kyvykkyyttä onnistumistilanteissa ja lapsen liian vähäistä yrittämistä epäonnistumistilanteissa. Äitien havaittiin käyttävän yritys attribuutiota useammin kuin isien selittäessään lapsen onnistumiseen johtaneita tekijöitä. Onnistumistilanteiden kausaaliattribuutioiden ja negatiivisten emootioiden havaittiin olevan yhteydessä toisiinsa vain isillä: mitä enemmän isät ajattelivat lapsensa onnistumisen johtuvan opettajan/vanhemman avusta, sitä vähemmän negatiivisia emootioita he kokivat. Epäonnistumistilanteiden ja negatiivisten emootioiden yhteyksien tarkastelu osoitti, että mitä enemmän vanhemmat ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan yrityksen puutteesta, sitä enemmän negatiivisia emootioita he kokivat. Lisäksi isien osalta havaittiin, että mitä enemmän isät ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan lapsen kyvykkyyden puutteesta, sitä enemmän negatiivisia emootioita he kokivat. Edelleen, mitä enemmän äidit ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan siitä, että lapsi ei ole kyvykäs, sitä vähemmän positiivisia emootioita he kokivat. Mitä enemmän isät ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan ulkoisista tekijöistä, sitä enemmän he kokivat positiivisia emootioita. Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja masentuneisuuden havaittiin olevan yhteydessä vain isillä: mitä masentuneempia isät olivat, sitä epätyypillisempää heille oli selittää onnistumisen johtuvan lapsen kyvykkyydestä. Mitä masentuneempia vanhemmat olivat, sitä enemmän he kokivat negatiivia emootioita. Lisäksi mitä masentuneempia äidit olivat, sitä vähemmän he kokivat positiivisia emootioita. Avainsanat: vanhempien kausaaliattribuutiot, vanhempien positiiviset ja negatiiviset emootiot, vanhempien masentuneisuus, koulusuoriutuminen

3 ABSTRACT Parents causal attributions concerning their children s school achievement, parent s emotions and depression The present study investigated: (1) How parents typically attribute their children s academic success and failures? (2) To what extent parents causal attributions differ between mothers and fathers? (3) To what extent parents causal attributions are associated with their emotions and depression? (4) To what extent parents depression is associated with their emotions? In this study 70 mothers and 57 fathers of children aged 6- to 7-year old were investigated. The parents completed a questionnaire concerning their causal attributions and depression. Also, the parents completed structured diary for 7 days concerning their daily emotions. The results showed, first, that parents typically attributed their children s success to ability and failure to lack of effort. Second, mothers attributed their children s success to their effort more often than the fathers did. Third, the more fathers attributed their children s success to the help of teacher/parent, the less they experienced negative emotions. The more mothers and fathers attributed their children s failure to lack of effort, the more they experienced negative emotions. In addition, the more fathers attributed their children s failure to lack of ability, the more they experienced negative emotions. In turn, the more mothers attributed their children s failure to lack of ability, the less they experienced positive emotions. The more fathers attributed their children s failure to external properties (task difficulty, help of teacher/parent), the more they experienced positive emotions. Fourth, fathers who reported high level of depression seldom attributed their children s success to ability. Fifth, the more parents reported high level of depression, the more they experienced negative emotions. In addition, the more mothers reported high level of depression, the less they experienced positive emotions. Keywords: Parents causal attributions, parents positive and negative emotions, parents depression, children s school performance

4 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO Vanhempien kausaaliattribuutiot Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys emootioihin Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys masentuneisuuteen Vanhempien kausaaliaatribuutioiden, emootioiden ja masentuneisuuden väliset yhteydet TUTKIMUSONGELMAT MENETELMÄT Tutkittavat ja tutkimusasetelma Mittarit Vanhempien kausaaliattribuutiot ja masentuneisuus Päiväkirjamittaus: emootiot TULOKSET Vanhempien kausaaliattribuutiot Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja emootioiden väliset yhteydet Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja masentuneisuuden väliset yhteydet Vanhempien masentuneisuuden yhteydet emootioihin Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteydet vihan ja kiitollisuuden tunteisiin POHDINTA Vanhempien kausaaliattribuutiot Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys emootioihin Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys masentuneisuuteen Vanhempien masentuneisuus ja emootiot Tutkimuksen rajoitus Johtopäätöksiä...32 LÄHTEET...34

5 1. JOHDANTO Vanhempien kausaaliattribuutiot eli syyselitykset lastensa käyttäytymisestä ovat olleet osana aikuisten sosiaalisten kognitioiden tutkimusta viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan (Miller, 1995). Viimeaikoina vanhempien kausaaliattribuutioita koskevat tutkimukset ovat laajentuneet tarkastelemaan vanhempien lapsensa käytökseen kohdistuvien emotionaalisten reaktioiden (esim. Bolton ym., 2003; Chavira, Lopez, Blacher, & Shapiro, 2000) sekä heidän masentuneisuuden (esim. Geller & Johnston, 1995; Leung & Smith Slep, 2006) yhteyttä kausaaliattribuutioihin. Vaikka masentuneisuus on yhteydessä negatiivisiin tunteisiin (esim. Forehand, McCombs & Brody, 1987; Radke-Yarrow, 1990), attribuutioiden roolia masennuksen ja emootioiden prosessissa ei ole kuitenkaan vielä ymmärretty. Aikaisemmalla tutkimuksella on myös rajoituksia. Ensinnäkin tehty tutkimus on tuloksiltaan ollut keskenään ristiriitaista (Robins, 1988). Toiseksi tutkimukset ovat koskeneet lähinnä äitejä (Miller, 1995). Lisäksi tarkastelun kohteena ovat useissa tutkimuksissa olleet vanhempien lapsensa sosiaaliseen käyttäytymiseen kohdistuvat kausaaliattribuutiot (esim. Bolton ym., 2003; White & Barrowclough, 1998) koulusuoriutumiseen liittyvien kausaaliattribuutioiden jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äitien ja isien lastensa koulusuoriutumiseen liittämiä kausaaliattribuutioita, vanhempien emootioita ja masentuneisuutta sekä näiden välisiä yhteyksiä. 1.1 Vanhempien kausaaliattribuutiot Weinerin suoriutumista koskevan motivationaalisen ja emotionaalisen attribuutioteorian mukaan ihmiset pyrkivät selittämään ja arvioimaan omaa ja muiden käyttäytymistä erilaisten kausaaliattribuutioiden eli syyselitysten avulla (Miller, 1995; Weiner, 1986a). Ne ovat spontaaneja arvioita, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään ympäristöään ja tekemään siitä ennustettavamman (Weiner, 1985, 1986a, 2000). Syiden etsiminen on yleistä suorituksiin liittyvissä tilanteissa, joissa lopputulos arvioidaan joko onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi. Erityisesti odottamaton epäonnistuminen tärkeässä tilanteessa saa aikaan kausaaliajattelua. Suorituksiin liittyviä tilanteita on erityisesti koulu ja opiskeluympäristöissä (Weiner, 1986a). Weinerin (1985, 1986a) mukaan yleisimpiä selityksiä suorituksille ovat kyky, yritys, tehtävän vaikeus ja onni. Nämä

6 2 kausaaliattribuutiot vaihtelevat kolmen eri dimension mukaan: syyn sijainnin (sisäinenulkoinen), pysyvyyden (pysyvä-muuttuva) ja kontrolloitavuuden (kontrolloitavakontrolloimaton). Kyvykkyys ja yrityksen määrä ovat yksilön sisäisiä ominaisuuksia. Ne eroavat toisistaan kuitenkin siinä, että kyvykkyys on yksilön pysyvä ominaisuus, johon itse ei voi vaikuttaa (yksilön kontrolloimattomissa oleva), kun taas yrittämisen määrä on muuttuva ja kontrolloitava ominaisuus. Esimerkiksi heikkoa matemaattista kyvykkyyttä voidaan pitää yksilön sisäisenä, pysyvänä ja kontrolloimattomana ominaisuutena. Tehtävän vaikeus ja onni ovat sen sijaan ulkoisia ja yksilön kontrolloimattomissa olevia ominaisuuksina, jotka vaihtelevat tilanteesta riippuen. (Weiner, 1986a). Näiden dimensioiden lisäksi kausaaliattribuutioihin voivat vaikuttaa toimintojen tarkoituksellisuus (Weiner, 1979) ja globaalisuus (yleistettävyys) (Abramson, Seligman, & Teasdale, 1978). Toisaalta tarkoituksellisuuden on havaittu korreloivan voimakkaasti kontrolloitavuuteen (Anderson, 1983). Esimerkiksi epäonnistumisen selittäminen yrityksen puutteella katsotaan olevan tarkoituksellista toimintaa, koska yksilön ajatellaan tietoisesti vaikuttavan siihen, kuinka paljon hän yrittää (Weiner, 1985). Globaalisuus -dimensiolla viitataan siihen, että jotkut syyt ovat spesifejä tietyissä tilanteissa, kun taas jotkut syyt yleistyvät moniin tilanteisiin. Esimerkiksi yksilö voi ajatella epäonnistumisen matematiikassa johtuvan heikosta matematiikan kyvystään (spesifi syy) tai matalasta älykkyydestään (yleistettävä syy) (Abramson, ym., 1978). Attribuutiotutkimuksissa on puhuttu myös vastuullisuus - attribuutioista (esim. Wall & Hayes, 2000; Weiner, 1994), jolloin on viitattu ihmisen vapauteen valita toimintansa. Esimerkiksi yrityksen määrän ajatellaan olevan yksilön omalla vastuulla, johon hän voi omalla päätöksellään vaikuttaa, kun taas kyvykkyyttä ei voida pitää vapaasti valittavana ominaisuutena. (Weiner, 1994). Vanhempien lapseensa liittämiä kausaaliattribuutioita on tutkittu paitsi lapsen sosiaalisen käyttäytymisen (esim. Dix, Ruble, Grusec, & Nixon, 1986; Dix, Ruble, & Zambarano, 1989) myös koulusuoriutumisen (Holloway & Hess, 1985; O Sullivan & Howe, 1996; Rytkönen, Aunola, & Nurmi, 2005a) yhteydessä. Tutkittaessa vanhempien lastensa koulusuorituksiin liittämiä kausaaliattribuutioita on taustalla usein ollut Weinerin (1985, 1986a) attribuutioteoria. Aikaisempien tutkimusten mukaan yleisimmät vanhempien käyttämät attribuutiot lastensa koulusuoriutumiselle tai suoriutumiseen liittyville onnistumis- ja epäonnistumistilanteille ovat kyky, yritys, tehtävän vaikeus ja opetus (Cashmore & Goodnow, 1986; O Sullivan & Howe, 1996; Rytkönen ym., 2005a; Yee & Eccles, 1988). Empiirisissä tutkimuksissa vanhempien

7 3 attribuutioiden lastensa onnistumisesta ja epäonnistumisesta on havaittu painottuvan usein kyvykkyyden ja yrittämisen määrän attribuutioihin: vanhemmat pitävät tyypillisesti lapsensa kyvykkyyttä ensisijaisena syynä koulusuorituksissa onnistumiselle, kun taas epäonnistumista selitetään useimmiten yrityksen puutteella (Cashmore & Goodnow, 1986; Holloway & Hess, 1982; Rytkönen ym., 2005a; Yee & Eccles, 1988). Toisissa tutkimuksissa vanhempien on huomattu liittävän lapsensa koulusuorituksissa onnistumisen myös itseensä tai opettajaan (Bar-Tal & Guttman, 1981) sekä lapsen yritteliäisyyteen ja hyvään opetukseen (Holloway & Hess, 1985). Lapsen epäonnistumista vanhemmat selittävät tyypillisesti vähäisen yrittämisen lisäksi myös heikolla motivaatiolla (Bar-Tal & Guttman, 1981; Yee & Eccles, 1988), joka on kiinteästi sidoksissa yrittämisen määrään. Dixin ja Grusecin (1985) mukaan nk. attribuutioerheillä (attribution biases) on vaikutuksensa vanhempien havaintoihin lapsestaan. Attribuutioerheillä tarkoitetaan ajattelun vinoutumia tai päättelyvirheitä. Esimerkiksi useat ihmiset pyrkivät tarkastelemaan asioita itselleen suotuisassa valossa (Lindeman, 1995). Minää tukevan attribuutioerheen, jossa onnistuminen tulkitaan itsestä johtuvaksi ja epäonnistumisten syyt ulkoistetaan, on ehdotettu tukevan yksilön itsetuntoa (Heider, 1958; Nurmi, Eronen & Salmela-Aro, 1995). Vanhempien käyttäessä vastaavaa erhettä tulkitessaan lapsensa suoriutumista (onnistumisen tulkitseminen lapseen liittyviin tekijöihin ja epäonnistumisen lapsen ulkoisiin tekijöihin) on niin ikään ehdotettu suojelevan vanhemman itsetuntoa (Dix & Grusec, 1985; Miller, 1995). Monet tutkijat ovat myös olettaneet, että lapsen onnistumisen selittäminen lapsen kyvykkyydestä johtuvaksi tukee lapsen minäkäsitystä itsestään kyvykkäänä (Aunola, Nurmi, Niemi, Lerkkanen, & Rasku-Puttonen, 2002; Parsons, Adler & Kaczala, 1982; Rytkönen, Aunola, & Nurmi, painossa, a), kun taas epäonnistumisen liittäminen yrityksen puutteeseen voi olla vanhempien tapa kannustaa lastaan onnistumaan paremmin seuraavalla kerralla (Rytkönen ym., 2005a; Yee & Eccles, 1988). Minää tukevan attribuutioerheen lisäksi ihmisillä näyttää olevan taipumus korostaa yksilöön liittyviä tekijöitä ja aliarvioida tilannetekijöitä selittäessään tapahtumiin johtaneita syitä. Tätä attribuutioerhettä kutsutaan attribuution perusharhaksi (fundamental attribution error) (Fiske & Taylor, 1991; Lindeman, 1995; Taylor & Brown, 1988). Dixin ja Crusecin (1985) mukaan attribuution perusharha voi vanhempien kohdalla näkyä siinä, että joissakin tilanteissa he korostavat liikaa lapsensa kyvykkyyteen liittyviä tekijöitä ja jättävät tilanteeseen liittyvät tekijät huomiotta. Esimerkiksi vanhemmat voivat selittää lastensa

8 4 epäonnistumista koulusuoriutumisessa lapsen kyvykkyyden tai yrityksen puutteella eivätkä huomioi, että tehtävät ovat ikätasoon nähden liian vaikeita. Tällöin vaarana on, että lasta rangaistaan vääristä syistä (Dix & Grusec, 1985). Aiemmat vanhempien kausaaliattribuutioita käsittelevät tutkimukset ovat valtaosin koskeneet äitien kausaaliattribuutioita, eikä äitien ja isien kausaaliattribuutioissa olevia yhteneväisyyksiä ole vielä kunnolla ymmärretty (Miller, 1995). Isien huomiotta jättäminen tiedonlähteenä voi johtua perinteisestä äiti - lapsi dyadin korostamisesta psykoanalyyttisessä kirjallisuudessa (Tyson & Tyson, 1990) tai siitä, että äidit ovat usein pysyvämpiä ja enemmän läsnä lastensa elämässä. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu sekä äitejä että isiä on havaittu, että äideillä ja isillä on enemminkin samansuuntaiset kuin erilaiset kausaaliattribuutiot lastensa koulusuorituksista (Miller, 1995; Rytkönen, ym., 2005a). Sekä äitien että isien on havaittu selittävän lastensa onnistumista tyypillisesti lapsen kyvykkyydellä ja epäonnistumista lapsen vähäisellä yrittämisellä (Frome & Eccles, 1998; Rytkönen ym., 2005a; Yee &Eccles, 1988). Kuitenkin vertailtaessa esikouluikäisten lasten äitejä ja isiä on havaittu, että äidit selittävät lapsensa onnistumisen johtuvan useammin kyvykkyydestä kuin isät. Isät puolestaan pitävät opetusta lapsensa onnistumiseen vaikuttavana tekijänä useammin kuin äidit (Rytkönen ym., 2005a). Toisaalta kun tutkimuksen kohteena ovat olleet nuoret, on isien todettu painottavat enemmän kouluarvosanoja arvioidessaan lapsensa koulumenestystä kuin äitien (Frome & Eccles, 1998). Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on tarkastella eri kausaaliattribuutioiden tyypillisyyttä ensimmäisen luokan oppilaiden vanhemmilla sekä äitien ja isien kausaaliattribuutioiden samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia. 1.2 Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys emootioihin Vaikka emootioiden määrittelystä ei olla yksimielisiä (Frijda, 1986; Solomon, 2004; Sutton & Wheatley, 2003), monet tutkijat ymmärtävät emootiot moniosaisena prosessina, johon kuuluvat kognitiiviset arvioinnit, subjektiivinen kokemus, neurofysiologiset muutokset, tunneilmaukset ja käyttäytymisvalmius (esim. Frijda, 1986; Lazarus, 1991). Yleensä emootioiksi kutsutaan suhteellisen intensiivistä ja lyhytaikaista tilaa, kun taas mieliala viittaa pitempikestoiseen ja vähemmän intensiiviseen tunnetilaan (Rosenberg, 1998; Russell & Feldman Barrett, 1999).

9 5 Dixin ja Grusecin (1985) mukaan vanhempien attribuutioita ei voida täysin ymmärtää ennen kuin emootioiden vaikutus niihin on ymmärretty. Kognitiivisissa teorioissa emootioiden on ajateltu syntyvän sen pohjalta, miten ihminen tilannetta arvioi (Frijda, 1986; Lazarus 2001; Lazarus & Folkman, 1984; Weiner 1986a). Näin ollen esimerkiksi sen, miten vanhemmat selittävät lastensa onnistumista ja epäonnistumista, voidaan ajatella määrittävän sitä, mitä vanhemmat sillä hetkellä tuntevat. Weinerin (1985, 1986a) suoriutumista koskevan motivationaalisen ja emotionaalisen attribuutioteorian mukaan emootiot saavat alkunsa tapahtuman arvioinnista joko onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi. Teorian mukaan jotkut emootiot riippuvat lopputuloksesta ja jotkut attribuutioista. Lopputuloksesta riippuvat emootiot johtavat onnistumiskokemuksista iloisuuteen ja epäonnistumiskokemuksista turhautuneisuuteen ja surullisuuteen. Toisaalta erityisesti negatiiviset, odottamattomat ja tärkeät tapahtumat saavat aikaan syyselitysten etsimisen. Tällöin attribuutiot vaikuttavat siihen, mitä ihminen sillä hetkellä tuntee. Weinerin (1986a, 2000) mukaan ihmisten omien suoritustilanteiden onnistumisten ja epäonnistumisten selittäminen ja arviointi saa aikaan itseen kohdistuvia emootioita (ylpeys, syyllisyys), kun taas ympärillä olevien ihmisten suoritustilanteiden arviointi ja selittäminen saa aikaan toisiin kohdistuvia emootioita (viha, kiitollisuus, sääli) Em. Weinerin näkemykset attribuutioiden ja emootioiden suhteesta on esitetty Kuviossa 1. Iloisuus Toiminnan Lopputulos Loppputuloksen arviointi positiiviseksi Lopputuloksen arviointi negatiiviseksi Jos odottamaton, negatiivinen tai tärkeä Syyselitys ulottuvuuksineen Itseen kohdistuvat emootiot Toisiin kohdistuvat emootiot Turhautuneisuus ja surullisuus KUVIO 1. Attribuutiomalli motivaatiosta ja emootiosta Weineria (1986a, s. 163) mukaillen.

10 6 Toisiin kohdistuvat emootiot määrittyvät Weinerin (1986a, 2000) teorian mukaan ensisijaisesti siten, nähdäänkö lopputuloksen olevan kohteena olevan henkilön kontrolloitavissa. Kun toisen epäonnistumisen katsotaan olevan hänen kontrolloimattomissaan, on seurauksena sääli. Esimerkiksi vanhempi voi ajatella, että lapsi epäonnistui kokeessa, koska ei ole tarpeeksi kyvykäs, ja tämä saa vanhemmassa aikaan säälin tunnetta. Toisaalta, kun toisen epäonnistumisen katsotaan johtuvan kontrolloitavista tekijöistä, koetaan vihaa. Esimerkiksi vanhempi voi ajatella, että lapsi epäonnistui kokeessa, koska ei lukenut (yrityksen puute, kontrolloitavissa oleva), ja tämä saa vanhemmassa aikaan vihan tunnetta (Weiner, 1986a, 2000). Weinerin (2000) mukaan lapsen epäonnistumisen selittäminen yrityksen puuttesta johtuvaksi ja tästä seuraava vihan tunne aikuisella on lapselle vihje siitä, että hän on itse vastuussa epäonnistumisestaan. Tämä voi kuitenkin lisätä lapsen omaa syyllisyyden tunnetta. Weiner (1974) olettaa, että epäonnistumisen selittäminen sisäisillä tekijöillä (esim. yrityksen/kyvykkyyden määrä) saa aikaan negatiivisempia tunteita, kuin jos epäonnistumista selitettäisiin ulkoisilla tekijöillä (esim. tehtävän vaikeudella). Em. kontrolloitavuus -dimension yhteys vihan ja säälin tunteeseen on esitetty kuviossa 2. Epäonnistuminen Kyvyn Kontrolloimaton Sääli suorituksessa puute syy Epäonnistuminen Yrityksen Kontrolloitavissa Viha suorituksessa puute oleva syy KUVIO 2. Kontrolloitavuus dimension yhteys säälin ja vihan tunteeseen epäonnistumistilanteissa Weineria (2000) mukaillen. Epäonnistumistilanteisiin liittyvien vihan ja säälin tunteiden lisäksi Weiner (1985, 1986a) olettaa, että onnistumistilanteissa toista kohtaan koetaan kiitollisuutta vain silloin, kun tekijän toiminta on ollut kontrolloitavissa ja tarkoituksellista. Kiitollisuuden yhteyttä vanhempien kausaaliattribuutioihin ei kuitenkaan ole teoriassa huomioitu eikä empiirisesti tutkittu (Weiner, 1985, 1986a). Weinerin (1985) mukaan edellä mainitut toisiin kohdistuvat emootiot (sääli, viha, kiitollisuus) syntyvät ensisijaisesti

11 7 selittäessämme muiden suorituksiin johtaneita syitä, vaikka muitakin tunteita toisia kohtaan todennäköisesti koetaan. Empiiriset tutkimukset koskien vanhempien attribuutioita ja emootioita ovat suurelta osin keskittyneet tarkastelemaan attribuutioiden ja negatiivisten tunteiden välisiä yhteyksiä (esim. Chavira ym., 2000; Dix ym., 1989) positiivisten emootioiden jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle (Bolton ym., 2003; Dix, 1991). Tutkimukset ovat myös koskeneet lähinnä kausaaliattribuutioiden yhteyksiä yksittäisiin emootioihin, kun taas aikaisempaa tutkimusta, jossa olisi tutkittu kausaaliattribuutioiden yhteyttä laajempiin emootiokokonaisuuksiin, ei juuri ole. Lisäksi saadut tulokset ovat osittain ristiriitaisia, eikä sitä, aiheuttavatko attribuutiot emootioita vai emootiot attribuutioita, ole voitu helposti päätellä. Weinerin (1986b) mukaan onkin todennäköistä, että kognitioiden ja emootioiden välillä on kahdensuuntaisia vaikutteita: emootiot vaikuttavat kognitioihin ja kognitiot emootioihin. Kuitenkin vallitsevampi järjestys on, että kognitiot määrittävät emootioita. Esimerkiksi Dix ym. (1989) sekä Smith Slep ja O Leary (1998) ovat havainneet vanhempien, jotka uskoivat lapsensa olevan vastuussa huonosta käytöksestään, todennäköisemmin raportoivan vihan tunnetta. Samoin mitä enemmän vanhemmat ajattelivat lapsen huonon sosiaalisen käyttäytymisen olevan tarkoituksellisesta, kontrolloitavissa ja lapsen luonteesta johtuvaa, sitä järkyttyneempiä he olivat (Dix & Grusec, 1985; Dix ym., 1986). Toisaalta yhteys on havaittu toisensuuntaiseksi: vihaisella mielellä olevat äidit tekivät negatiivisempia (Dix, Reinhold, & Zambarano, 1990) ja lapsen luonteeseen liittyviä (Dix, 1991) attribuutioita lapsensa huonosta käytöksestä, sekä olivat taipuvaisempia ajattelemaan, että vastuu lapsen ongelmakäyttäytymisestä oli lapsella itsellään (Bolton ym., 2003). Toisaalta Leungin ja Smith Slepin (2006) tutkimuksessa merkittävää yhteyttä vihan ja attribuutioiden välillä ei löydetty. Positiivisten emootioiden ja kausaaliattribuutioiden osalta on havaittu, että positiivinen tunne voi saada aikaan vastuullisuusattribuutioita; kun äideille aiheutettiin iloisuuden tunne, he pitivät lastansa vastuullisena ongelmakäytöksestään useammin kuin äidit, joille iloisuutta ei ollut aiheutettu (Dix & Reinhold, 1991). Dixin ja Grusecin (1985) tutkimuksessa mitä enemmän vanhemmat ajattelivat lapsen positiivisen käytöksen johtuvan lapsen sisäisistä tekijöistä, sitä enemmän he olivat siitä mielissään. Toisaalta on havaittu, että vanhempien syyselitykset lastensa myönteisestä sosiaalisesta käytöksestä eivät ole yhteydessä vanhempien kokemiin positiivisiin tunnereaktioihin (Dix ym., 1986). Dixin ym. (1986) mukaan on mahdollista, että positiiviset

12 8 tunnereaktiot eivät välity kognitiivisten arvioiden kautta samalla tavoin kuin negatiiviset tunnereaktiot. 1.3 Vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteys masentuneisuuteen Masennus käsitteenä viittaa tunteeseen, psyykkiseen oireeseen, oireyhtymään tai sairauteen (Depressio: tunnistaminen ja hoito, 1995). Diagnosoitu masennus ja lievempi masentuneisuus ovat erityisesti pienten lasten äideillä yleisiä (Mclennan, Kotelchuck, & Hyunsan, 2001; O Hara, Neunaber, & Zekoski, 1984). Vanhempien masennuksen on ajateltu vaikuttavan vanhemmuuteen monin eri tavoin. Useiden tutkimusten mukaan masentuneiden äitien havainnot lapsestaan ovat negatiivisesti vääristyneitä (esim. Boyle & Pickles, 1997; Randazzo, Landsverk, & Ganger, 2003), ja näiden havaintojen on puolestaan todettu vaikuttavan vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen (Luoma, 2004). Esimerkiksi masentuneiden vanhempien on todettu näkevän lapsensa käyttäytymisen negatiivisempana (Geller & Johnston, 1995; Mash & Johnston, 1990), olevan kykenemättömämpiä vastaamaan lapsensa tarpeisiin, ärtyvän helpommin ja olevan kasvatuksessaan tungettelevampia kuin hyvinvoivat vanhemmat (ks. katsaus Dix, 1991). Vanhemman masennuksen onkin havaittu olevan merkittävä riskitekijä lapsen suotuisalle kehitykselle useissa eri tutkimuksissa (Cumming & Davies, 1994; Goodman, Brogan, Lynch, & Fielding, 1993; Luoma, 2004). Kausaaliattribuutiot ovat olleet keskeisessä roolissa kahdessa masennusta koskevassa kognitiivisessa teoriassa: A.T. Beckin (1967, 1987) ja opitun avuttomuuden teoriassa (Abramson ym., 1978). Kummankin teorian mukaan yksi masentuneiden ihmisten tyypillisistä piirteistä on taipumus vääristyneisiin ja/tai negatiivisiin kognitioihin. Teoriat eroavat toisistaan kuitenkin siinä, mitä kognitiivisia tekijöitä ne painottavat masentuneiden ihmisten kognitiivisissa prosesseissa. Abramson ym. (1978) ovat korostaneet depressiivistä tai negatiivista attribuutiotyyliä, jonka mukaan masentuneet ihmiset selittävät epäonnistumistaan yleensä sisäisistä, pysyvistä ja globaaleista tekijöistä johtuviksi. Esimerkiksi henkilö voi uskoa, että hän epäonnistui opiskeluun liittyvässä tehtävässä, koska hän ei ole tarpeeksi kyvykäs. Teorian mukaan masentuneet eivät myöskään usko voivansa vaikuttaa tapahtumiin ja näiden seurauksiin, eli näkevät toiminnan lopputuloksen olevan kontrollinsa ulottumattomissa. Myöhemmässä toivottomuuden teoriassa Abramson, Alloy ja Metalsky (1989) ovat

13 9 rajanneet masentuneiden ihmisten syyselitykset epäonnistumistilanteissa koskemaan pysyviä ja globaaleja syitä. Myös Beckin (1979) mukaan masentuneet ihmiset tekevät pysyviä ja globaaleja attribuutioita negatiivisista tapahtumista sekä pitävät itseään vastuullisina näistä (Beck, 2002). Beck (1967, 1979, 1987, 2002) kuitenkin keskittyy teoriassaan Abramsonia ym. (1978, 1989) laajemmin negatiivisiin kognitioihin. Beckin (2002) mukaan masentuneiden ajattelun sisältöä luonnehtivat negatiiviset arviot, mikä tarkoittaa sitä, että masentuneet ovat kriittisiä itseään kohtaan, heidän odotuksensa ovat negatiivisia ja he näkevät menneisyyden kokemukset negatiivisina (Beck, 1967, 2002). Negatiivisten arviointien lisäksi masentuneiden ajattelua luonnehtivat toistuvat, yhtämittaiset ja kontrolloimattomissa olevat automaattiset ajatukset (Beck, 1963). Näin ollen attribuutiot ovat vain osa masentuneiden ihmisten negatiivisia kognitioita (Beck, 2002). Empiiriset tutkimukset tukevat osaltaan opitun avuttomuuden (Abramson ym., 1978) ja toivottomuuden (Abramson ym., 1989) sekä Beckin (1967, 1987) teoriaa attribuutioiden roolista masennuksessa. Masentuneiden ihmisten negatiivista attribuutiotyyliä (epäonnistumisten tulkitseminen sisäisiin, pysyviin ja globaaleihin tekijöihin) on tutkittu lähinnä liittyen ihmisten omiin negatiivisiin kokemuksiin (Geller & Johnston, 1995). Tutkimuksissa on havaittu, että masentuneet ihmiset ovat taipuvaisia selittämään negatiiviset tapahtumat johtuviksi sisäisistä ja pysyvistä (Forgas 1994; Geller & Johnston, 1995; Kuiper 1978; Sweeney, Anderson, & Bailey, 1986; Wall & Hayes, 2000) ja globaaleista (Abramson, ym., 1989; Geller & Johnston, 1995; Sweeney ym., 1986) tekijöistä. Masentuneiden on myös todettu pitävän itseään vastuullisena epäonnistumisistaan (Wall & Hayes, 2000). Toisaalta Brown ja Siegel (1988) havaitsivat, että negatiivinen attribuutiotyyli oli yhteydessä masentuneisuuteen vain silloin, kun kielteiset tapahtumat selitettiin samanaikaisesti myös kontrolloimattomilla syillä: kun henkilö uskoi, että tapahtumaan johtaneet syyt olivat kontrolloitavissa (esim. epäonnistumisen selittäminen yrityksen puutteella), sisäiset ja globaalit attribuutiot eivät liittyneet yhtä vahvasti depressioon, kuin jos niiden ajateltiin olevan kontrolloimattomia (esim. epäonnistumisen selittäminen kyvykkyydestä johtuvaksi). Eri tutkimuksissa on saatu kuitenkin myös keskenään ristiriidassa olevia tuloksia (Brewin 1985; Robins, 1988). Geller ja Johnston (1995) havaitsivat masentuneiden selittävän epäonnistumisiaan tyypillisesti kontrolloitavissa olevilla tekijöillä. Lewinsohnin, Steinmetzin, Larsenin ja Fraklinin (1981) tutkimuksessa masentuneet eivät selittäneet epäonnistumiskokemuksiaan sisäisillä tekijöillä, eivätkä

14 10 myöskään havainneet itsellään olevan vähempää kontrollia negatiivisiin tapahtumiin verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut masennusta. Coynen, Aldwinin ja Lazaruksen (1981) tutkimuksessa masentuneet ja ei-masentuneet eivät eronneet toisistaan kausaaliattribuutioissaan. Coynen ja Gotlibin (1983) kirjallisuuskatsauksen mukaan useat tutkimukset eivät tue opitun avuttomuuden (Abramson, ym. 1978) eivätkä Beckin (1967, 1987) teoriaa negatiivisten kognitioiden (mukaan lukien attribuutiot) roolista masennuksessa. Heidän mukaansa masentuneiden ja ei-masentuneiden erot negatiivisiin tapahtumiin liittyvissä kausaaliattribuutioissa näyttäisivät olevan pienempiä ja vähemmän johdonmukaisia kuin on väitetty (Coyne & Gotlib, 1983). Myös tutkimustulokset koskien depressiivisen attribuutiotyylin ilmenemistä selitettäessä onnistumiskokemuksia (Seligman, Abramson, Semmel, & Von Bayer, 1979) ovat olleet osittain ristiriitaisia. Monet tutkijat (esim. Alloy ym., 2000; Needles & Abramson, 1990; Sweeney ym., 1986) ovat havainneet, että depressiiviset ihmiset selittävät onnistumistaan ulkoisilla, muuttuvilla ja spesifeillä syillä, kun taas esimerkiksi Kuiper (1978) havaitsi, että masentuneet tekevät sisäisiä attribuutioita myös onnistuessaan. Tutkimukset, joissa on tarkasteltu vanhempien masennuksen yhteyttä heidän lapsistaan tekemiin attribuutioihin, ovat keskittyneet lähinnä lasten negatiiviseen sosiaaliseen käyttäytymiseen (esim. Bolton ym., 2003; White & Barrowclough, 1998;) ja lisäksi suurelta osin vain äiteihin. Toistaiseksi tiedetään, että masentuneet äidit selittävät tyypillisesti lastensa negatiivisen käytöksen johtuvan lapsen sisäisistä ja kontrolloitavista (Bolton ym., 2003; Dix & Lochman, 1990; Geller & Johnston, 1995; White & Barrowclought, 1998), globaaleista (Leung & Smith Slep, 2006) sekä pysyvistä (Leung & Smith Slep, 2006; White & Barrowclough, 1998) tekijöistä. Toisaalta on havaittu, että masentuneet äidit selittävät lastensa negatiivisen käytöksen usein myös johonkin heihin itseensä liittyvään tekijään (sisäinen, pysyvä ja globaali syy), kuten siihen, että lapsen huono käytös johtui siitä, että äiti ei huomioinut lastaan tarpeeksi tai siitä, että äiti ei tee asioita oikein (Bolton ym., 2003; Smith Slep & O Leary, 1998; White & Barrowclough, 1998). Isien masentuneisuuden vaikutuksista heidän kausaaliattribuutioihinsa ei juuri ole tutkimuksia. Aikaisempien tutkimusten mukaan isät eivät ole niin herkkiä omille psyykkisille tiloilleen kuin äidit (Hay ym., 1999; Webster-Stratton, 1988), ja näin ollen, vaikka isät olisivatkin masentuneita, se ei vaikuta heidän havaintoihinsa lapsistaan samalla tavoin kuin äitien masennus (Luoma, 2004). Yksi tämän tutkimuksen tarkoituksista on selvittää, onko äitien ja isien

15 11 masentuneisuus yhteydessä heidän lastensa koulusuoriutumisesta tekemiin attribuutioihin. 1.4 Vanhempien kausaaliaatribuutioiden, emootioiden ja masentuneisuuden väliset yhteydet Masentuneisuuden ja emootioiden on havaittu olevan kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuuteen liittyy usein paljon negatiivista (esim. ahdistus, vihamielisyys, surullisuus) ja vähän positiivista (esim. ilon ja mielenkiinnon puute) mielialaa (Watson, Clark & Carey, 1988). Sekä negatiivinen että positiivinen mieliala näkyy joko hetkellisinä tunteina (hetkittäiset mielialan vaihtelut) tai henkilön piirteenä (pysyvät yksilölliset erot yleisessä tunneilmaisussa) (Watson ym., 1988). Esimerkiksi masentuneilla äideillä negatiivisten tunteiden, kuten vihan, on havaittu olevan tavallisia (Forehand ym., 1987; Radke-Yarrow, 1990). Lisäksi masentuneiden äitien on havaittu olevan kriittisempiä sekä ilmaisevan vähemmän lämpimiä tunteita kuin hyvinvoivien äitien (Bolton, ym.2003). Vaikka teorioiden mukaan masentuneisuus on yhteydessä attribuutioihin (Abramson ym., 1978), ja toisaalta attribuutiot saavat aikaan tietynlaisia emootioita (Weiner, 1985, 1986, 2000), empiiristä tutkimusta, jossa olisi tutkittu näiden kolmen tekijän keskinäisiä yhteyksiä, ei juuri ole. Poikkeuksena on Bolton ym. (2003) tutkimus, jossa havaittiin, että masentuneet äidit, jotka tekivät lapsen sisäisiin tekijöihin liittyviä attribuutioita lapsensa ongelmakäyttäytymisestä, olivat myös kriittisempiä emotionaalisissa reaktioissaan. Heidän reaktionsa sisälsivät enemmän vastenmielisyyttä, närkästyneisyyttä ja suuttumusta sisältävää puhetta lapsen käyttäytymistä tai ominaisuuksia kohtaan kuin niiden äitien, jotka eivät olleet masentuneita. Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on selvittää, missä määrin äitien ja isien masentuneisuus on yhteydessä heidän emootioihinsa ja missä määrin masentuneisuuden vaikutus emootioihin kulkee attribuutioiden kautta.

16 12 2. TUTKIMUSONGELMAT Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vanhempien lastensa koulusuoriutumiseen liittämiä kausaaliattribuutioita, vanhempien emootioita ja masentuneisuutta sekä näiden välisiä yhteyksiä. Tutkimusongelmina ovat: 1. Miten vanhemmat tyypillisesti selittävät lastensa koulusuoriutumiseen liittyviä onnistumis- ja epäonnistumistilanteita? Missä määrin nämä selitysmallit ovat erilaisia riippuen vanhemman sukupuolesta? 2. Miten vanhempien emootiot, masentuneisuus ja heidän lapsensa koulusuoriutumista koskevat kausaaliattribuutiot ovat yhteydessä keskenään? 2.1 Ovatko vanhemman käyttämät attribuutiot yhteydessä hänen emootioihinsa? 2.2 Onko vanhemman masentuneisuus yhteydessä hänen käyttämiinsä attribuutioihin? 2.3 Onko vanhemman masentuneisuus yhteydessä hänen emootioihinsa? 2.4 Missä määrin masentuneisuuden vaikutus emootioihin kulkee attribuutioiden kautta? 2.5 Ovatko vanhemman masentuneisuuden, emootioiden ja kausaaliattribuutioiden väliset yhteydet erilaisia riippuen vanhemman sukupuolesta?

17 13 3. MENETELMÄT 3.1 Tutkittavat ja tutkimusasetelma Tutkimus on osa meneillään olevaa vanhemmat, opettajat ja lasten oppiminen tutkimusta (nk. VALO-tutkimus) (Aunola & Nurmi, 2006), jossa seurataan lasten koulutaitojen ja oppimismotivaation kehitystä ensimmäisen kouluvuoden ajan perhe- ja kouluympäristöissä päiväkirja- ja haastattelumenetelmillä. Tutkimuksen kohderyhmänä on kolmen kaupungin (Mikkeli, Lappeenranta ja Pori) kaikki ensimmäiset luokat kolmen vuoden ajalta ( ). Tutkimuksessa tutkittavina ovat oppilaiden lisäksi heidän opettajansa ja vanhempansa. Tässä tutkimuksessa käytettiin tutkimuksen ensimmäisen kohortin (2006) vanhempia koskevaa aineistoa ensimmäisen mittauskerran osalta. Tutkittavia lapsia tässä vaiheessa oli 70 (36 tyttöä ja 34 poikaa). Vanhempia pyydettiin täyttämään syyslokakuussa kyselylomake, jolla kerättiin taustatietoja heidän työstään, koulutuksestaan ja perheestään sekä arvioitiin mm. heidän kausaaliattribuutioitaan liittyen lapsen koulutehtävissä onnistumiseen ja epäonnistumiseen sekä masentuneisuutta. Vanhempia pyydettiin myös täyttämään viikon ajan (7 päivää) strukturoitua päiväkirjaa, joka sisälsi kyselylomakkeita, joilla kartoitettiin mm. vanhemman ja lapsen välistä päivän aikana tapahtunutta vuorovaikutusta oppimistilanteissa sekä vanhemman päivittäin kokemia tunteita. Vanhemmat täyttivät päiväkirjaa loka-marraskuussa (viikot 42 45). Lasten äideistä kaikki osallistuivat tutkimukseen (N = 70). Äideistä 9 oli yksinhuoltajia. Isistä osallistui 94,4 % (N = 57). Äideistä 19,7 %:lla ja isistä 11,3 %:lla oli korkeakoulututkinto; 33,8 %:lla äideistä ja 28,2 %:lla isistä oli opistotason koulutus; 29,6 %:lla sekä äideistä että isistä oli ammatillinen koulutus ja 11,3 %:lla äideistä ja 8,5 %:lla isistä ei ollut ammatillista koulutusta. Tutkimukseen osallistuneissa perheissä oli keskimäärin 2 lasta (M = 2.26, SD = 1,24).

18 Mittarit Vanhempien kausaaliattribuutiot ja masentuneisuus Vanhempien kausaaliattribuutioita arvioitiin kyselylomakkeella (Rytkönen, Aunola & Nurmi, 2005b), joka muodostui kahdeksasta kysymyksestä. Kysymyksistä kaksi liittyi lukemisen onnistumistilanteisiin (esim. kun lapsi edistyy hyvin lukemisessa, se johtuu ensisijaisesti siitä, että ) ja kaksi lukemisen epäonnistumistilanteisiin (esim. jos lapsi etenee hitaasti lukemisessa, se johtuu ensisijaisesti siitä, että ) sekä kaksi matematiikan onnistumistilanteisiin (esim. kun lapsi edistyy hyvin matematiikassa, se johtuu ensisijaisesti siitä, että ) ja kaksi matematiikan epäonnistumistilanteisiin (esim. jos lapsi ei menesty matematiikassa, se johtuu ensisijaisesti siitä, että ). Jokaisen kysymyksen kohdalla vanhempia pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin kukin annetusta viidestä syystä sopi kuvaamaan ensisijaisesti heidän lastaan. Kyselykaavakkeen syyselityksinä olivat lapsen kyky/kyvyn puute, yritys/yrityksen puute, tehtävien helppous/vaikeus, opettajan apu/avun puute ja vanhempien apu/avun puute. Arviointi toteutettiin viisiportaisella Likert-asteikolla (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Koska aiemmassa esitutkimuksessa opettajan apu - ja vanhemman apu - osioiden on havaittu korreloivan korkeasti (Huohvanainen, 2006), nämä attribuutiot yhdistettiin laskemalla vastauksista keskiarvo. Tilastollista analyysia varten kysymysten pohjalta muodostettiin sekä äideille että isille keskiarvosummamuuttujat erikseen onnistumistilanteiden kullekin syyselitykselle (kyky, yritys, tehtävän helppous, opettajan/vanhemman apu) ja erikseen epäonnistumistilanteiden kullekin syyselitykselle (kyvyn puute, yrityksen puute, tehtävien vaikeus, opettajan/vanhemman avun puute). Aineiston jatkokäsittelyn vuoksi summamuuttujissa olleet poikkeavat havainnot (ns. outlierit) muutettiin vastaamaan paremmin muuta jakaumaa. Jakautumaprofiilista (boxplot) nähtiin, mitkä havainnot minkäkin muuttujan kohdalla olivat muusta joukosta selvästi poikkeavia (Metsämuuronen, 2003). Näille poikkeaville arvoille annettiin uudet arvot käyttämällä muun otoksen ääripäiden arvoja. Muuttujan jakautuman seuraavaksi äärimmäinen arvo, joka ei ollut poikkeava, sijoitettiin poikkeavan havainnon kohdalle. Tällöin poikkeava havainto ei enää ollut muusta joukosta selvästi erottuva. Cronbachin alfan mukaiset reliabiliteettikertoimet vaihtelivat välillä.84 ja.95 äideillä ja välillä.89

19 15 ja.93 isillä onnistumisen kausaaliattribuutioissa ja välillä.90 ja.97 äideillä ja välillä.91 ja.96 isillä epäonnistumisen kausaaliattribuutioissa. Vanhempien masentuneisuutta arvioitiin Beckin depressio-mittarista (BDI; Beck ym., 1961) mukaillulla versiolla, joka koostui 10 kysymyksestä (esimerkiksi: Olen usein surullinen. Tulevaisuus pelottaa minua. ). Vanhempia pyydettiin vastaamaan kysymyksiin 5-portaisella Likert-asteikolla (1= ei pidä lainkaan paikkaansa, 5= pitää täysin paikkaansa). Tilastollista analyysia varten masentuneisuudesta muodostettiin summamuuttujat kuvaamaan sekä äidin että isän masentuneisuutta. Summamuuttujissa olleet poikkeavat havainnot muutettiin vastaamaan paremmin muuta jakaumaa vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteydessä kuvatulla tavalla. Cronbachin alfan mukainen reliabiliteettikerroin mittarille oli äideillä.79 ja isillä Päiväkirjamittaus: emootiot Vanhempien tunteita arvioitiin päivittäisen päiväkirjan yhteydessä. Vanhemmat täyttivät viikon ajan iltaisin ennen nukkumaan menoa kyselylomakkeen, jossa heitä pyydettiin arvioimaan päivän aikana ilmenneitä tunteitaan 12 eri tunnetta kuvaavan väittämän avulla (esim. Olin tänään vihainen/ärtynyt., Olin tänään hermostunut/levoton. ). Väittämiä arvioitiin 5-portaisella Likert-asteikolla (1= en ollenkaan, 5= erittäin paljon). Jokaiselle väitteelle laskettiin jatkokäsittelyä varten keskiarvo viikon ajalta. Keskiarvomuuttujissa olleet poikkeavat havainnot muutettiin vastaamaan paremmin muuta jakaumaa vanhempien kausaaliattribuutioiden yhteydessä kuvatulla tavalla. Lisäksi yksittäisten tunnetilojen tiivistämiseksi laajemmiksi kokonaisuuksiksi tehtiin keskiarvomuuttujille eksploratiivinen faktorianalyysi. Tätä varten suoritettiin principal-axis faktorianalyysi (PAF) oblimin-rotaatiolla kaikille 12 emootiolle. Äitien osalta päädyttiin kahden faktorin ratkaisuun, koska se oli sisällöllisesti tulkinnallisempi kuin kolmen faktorin ratkaisu ja lisäksi yhdenmukainen isille saadun ratkaisun kanssa. Faktorien lataukset ja kommunaliteetit on esitetty taulukossa 1. Väsynyt -emootio poistettiin, koska sen kommunaliteetti oli heikko, eikä se sopinut sisällöllisesti faktoreihin yhtä hyvin kuin muut emootiot. Latausten perusteella muodostettiin negatiivisten (1, 2, 3, 5, 7, 8 ja 10) ja positiivisten (4, 6 ja 9)

20 16 emootioiden faktorit. Cronbachin alfan mukaiset reliabiliteetit negatiivisille emootioille olivat äideille.86 ja isillä. 90 sekä positiivisille emootioille äideille.61 ja isille.79. Faktoreiden väliset korrelaatiot olivat sekä äideillä että isillä Tämä tukee käsitystä siitä, että emootiot mittaavat kahta erillistä emootiokokonaisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan pääasiassa näitä faktorianalyysin perusteella muodostettuja negatiivisia ja positiivia emootioita. Lisäksi 12 yksittäisestä emootiosta tarkastellaan Weinerin teorian (1985, 1986a) mukaisesti vihan ja kiitollisuuden tunteiden yhteyttä kausaaliattribuutioihin. TAULUKKO 1. Faktorien latauspistemäärät vanhempien kokemille päivittäisille emootioille. Emootiot Äidit Isät Negatiiviset Positiiviset h² Negatiiviset Positiiviset h² Emootiot Emootiot Emootiot Emootiot 1. Vihainen/ärtynyt Hermostunut/ levoton 3. Koin syyllisyyttä Iloinen/onnellinen/ innostunut 5. Turhautunut Ylpeä Surullinen/ alakuloinen 8. Ahdistunut Kiitollinen Nolostunut/ häpeissäni 11. Väsynyt

21 17 4. TULOKSET 4.1 Vanhempien kausaaliattribuutiot Vanhempien lastensa onnistumisille ja epäonnistumisille antamien syyselitysten keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh) on esitetty Taulukossa 2. Onnistumiseen liittyvien kausaaliattribuutioiden keskiarvot on esitetty graafisesti kuviossa 3. TAULUKKO 2. Vanhempien kausaaliattribuutioiden keskiarvot ja keskihajonnat. Äidit Isät Ka Kh Ka Kh Onnistumistilanne Kyky Yritys Tehtävä Apu Epäonnistumistilanne Kyky Yritys Tehtävä Apu

22 18 4,2 4 3,8 3,6 äiti isä 3,4 3,2 3 kyky yritys tehtävän helppous apu KUVIO 3. Vanhempien kausaaliattribuutiot lasten koulusuoriutumiseen liittyvissä onnistumistilanteissa. Syyselitysten tyypillisyyttä ja epätyypillisyyttä tarkasteltiin riippuvien otosten t-testillä. Vertailtaessa kutakin onnistumistilanteen syyselitystä toisiinsa havaittiin, että äidit selittivät lasten onnistumista tyypillisemmin yrityksellä (t(69) = 7.06; p<.001) kyvykkyydellä (t(69) = 6.31; p<.001) ja opettajan/vanhemman avulla (t(69)= -4,34; p<.001) kuin tehtävän helppoudella, joka oli epätyypillisin selitys. Lisäksi äidit selittivät onnistumista tyypillisemmin yrityksestä kuin opettajan/vanhemman avusta johtuvaksi (t(69)= 2,69; p<.01). Yrityksen ja kyvyn välillä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja, joten äitien mielestä nämä syyselitykset vaikuttivat keskimääräisesti yhtä paljon lapsen onnistumiseen. Myöskään opettajan/vanhemman avun ja kyvyn välillä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja. Samoin isät selittivät lasten onnistumista tyypillisemmin kyvykkyydellä (t(55)= 5,40; p<.001), yrityksellä (t(55)= 4,24; p<.001) ja opettajan/vanhemman avulla (t(55)= -4,30; p<.001) kuin tehtävän helppoudella, joka oli epätyypillisin syyselitys lasten onnistumiselle. Yrityksen, kyvyn ja opettajien/vanhemman avun kesken ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Epännistumiseen liittyvien kausaaliattribuutioiden keskiarvot on esitetty graafisesti kuviossa 4.

23 19 3 2,8 2,6 äiti isä 2,4 2,2 kyvyn puute yrityksen puute tehtävän vaikeus avun puute KUVIO 4. Vanhempien kausaaliattribuutiot lasten koulusuoriutumiseen liittyvissä epäonnistumistilanteissa. Vertailtaessa kutakin epäonnistumisen kausaaliattribuutiota toisiinsa havaittiin, että äidit selittivät lasten epäonnistumista tyypillisemmin yrityksen kuin kyvyn (t(68)=-2,76; p<.01) tai avun puutteella (t(68)= 2,74; p<.01). Yrityksen puutteen ja tehtävän vaikeuden kesken ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa. Myöskään kyvyn puutteen, tehtävän vaikeuden ja opettajan/vanhemman avun kesken ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Samoin isät selittivät lasten epäonnistumista tyypillisemmin yrityksen kuin kyvyn puutteella (t(56)=-3,02; p<.01). Muita tilastollisesti merkitseviä eroja ei löytynyt vertailtaessa isien lastensa epäonnistumistilanteisiin liittämiä syyselityksiä toisiinsa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita myös siitä, missä määrin syyselitykset ovat erilaisia riippuen vanhemman sukupuolesta. Vanhemman sukupuolen merkitystä tarkasteltiin tekemällä kullekin attribuutiolle riippuvien otosten t-testi. Havaittiin, että äidit käyttivät yritystä useammin kuin isät selittäessään onnistumiseen johtaneita tekijöitä (t(55)=2,70; p<.01). Muita tilastollisesti merkitseviä eroja äitien ja isien lastensa onnistumiseen ja epäonnistumiseen liittyvien syyselitysten välillä ei havaittu.

24 Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja emootioiden väliset yhteydet Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja emootioiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioiden (Pearsonin korrelaatiokerroin) avulla. Äitien lapsensa onnistumistilanteita koskevat kausaaliattribuutiot ja negatiiviset emootiot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä yhteydessä toisiinsa. Isien lapsensa onnistumistilanteita koskevien kausaaliattribuutioiden ja isien negatiivisten emootioiden korrelaatioita tarkasteltaessa havaittiin, että mitä tyypillisempää isille oli selittää lapsensa onnistumisen johtuvan siitä, että lapsi saa apua, sitä vähemmän isät kokivat negatiivisia emootioita (r = -.34, p<.05). Vanhempien lapsensa onnistumistilanteita koskevat kausaaliattribuutiot ja vanhempien positiiviset emootiot eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Vanhempien lapsensa epäonnistumista koskevien kausaaliattribuutioiden ja vanhempien emootioiden väliset korrelaatiot on esitetty taulukossa 4. TAULUKKO 4. Vanhempien lapsensa koulusuoriutumisessa epäonnistumista koskevien kausaaliattribuutioiden ja vanhemman negatiivisten ja positiivisten emootioiden väliset korrelaatiot. Negatiiviset emootiot Positiiviset emootiot Äidit Isät Äidit Isät Kyvyn puute.09.25* -.33**.17 Yrityksen puute.35**.29* Tehtävän vaikeus * Avun puute * *p<.05, **p<.01, kaksisuuntainen testaus

25 21 Tulokset osoittivat, että äitien lapsensa epäonnistumiseen liittyvän yritys-attribuution ja äitien negatiivisten emootioiden välillä oli positiivinen yhteys: mitä enemmän äidit ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan siitä, että lapsi ei yritä tarpeeksi, sitä enemmän negatiivisia emootioita he kokivat. Vastaava korrelaatio löydettiin myös isien osalta: mitä enemmän isät ajattelivat, että lapsen epäonnistuminen johtui yrityksen puutteesta, sitä enemmän he kokivat negatiivisia emootioita. Lisäksi isien lapsensa epäonnistumiseen liittyvän kyky-attribuution ja isien negatiivisten emootioiden välillä oli positiivinen yhteys: mitä enemmän isät ajattelivat, että lapsen epäonnistuminen johtui kyvyn puutteesta, sitä enemmän he kokivat negatiivisia emootioita. Äitien lapsensa epäonnistumiseen liittyvän kyky-attribuution ja positiivisten tunteiden välillä havaittiin negatiivinen korrelaatio: mitä enemmän äidit ajattelivat lapsensa epäonnistumisen johtuvan siitä, että lapsi ei ole tarpeeksi kyvykäs, sitä vähemmän he kokivat positiivisia emootioita. Isien lapsensa epäonnistumiseen liittyvien tehtävä- ja apu-attribuutioiden ja isien positiivisten emootioiden välillä havaittiin positiivinen yhteys: mitä enemmän isät ajattelivat, että lapsen epäonnistuminen johtui tehtävän vaikeudesta tai siitä, että lapsi ei saa tarpeeksi apua opettajalta/vanhemmalta, sitä enemmän positiivisia emootioita he kokivat. 4.3 Vanhempien kausaaliattribuutioiden ja masentuneisuuden väliset yhteydet Tarkasteltaessa korrelaatioiden (Pearsonin korrelaatiokerroin) avulla vanhempien kausaaliattribuutioiden ja masennuksen välisiä yhteyksiä havaittiin, että äitien masentuneisuus ja syyselitykset eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Isien masentuneisuus ja heidän lapsensa onnistumistilanteita koskeva kyky-attribuutio olivat yhteydessä toisiinsa (r = -.36, p<.05): mitä masentuneempia isät olivat, sitä epätyypillisempää heille oli selittää onnistumisen johtuvan lapsen kyvykkyydestä.

26 Vanhempien masentuneisuuden yhteydet emootioihin Vanhempien masentuneisuuden ja emootioiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioiden (Pearsonin korrelaatiokerroin) avulla. Vanhempien masentuneisuuden yhteydet heidän kokemiinsa negatiivisiin ja positiivisiin emootioihin on esitetty taulukossa 5. TAULUKKO 5. Vanhempien positiivisten ja negatiivisten emootioiden ja masentuneisuuden väliset korrelaatiot. Masentuneisuus Äidit Isät Negatiiviset emootiot.45**.23* Positiiviset emootiot -.36**.10 *p<.05, **p<.01, yksisuuntainen testaus Tulokset osoittavat, että vanhempien masentuneisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän negatiivisiin emootioihinsa sekä äideillä että isillä: mitä masentuneempia vanhemmat olivat, sitä enemmän he kokivat negatiivisia emootioita. Lisäksi äitien masentuneisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän positiivisiin emootioihinsa: mitä masentuneempia äidit olivat, sitä vähemmän he kokivat positiivia emootioita. Isien masentuneisuuden ja positiivisten emootioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Koska vanhempien masentuneisuuden havaittiin olevan attribuutioista yhteydessä ainoastaan isien onnistumistilanteen kyky-attribuutioon, ja tämä attribuutio ei ollut yhteydessä isien emootioihin, oletusten vastaisesti masentuneisuuden vaikutus emootioihin ei kulkenut kausaaliattribuutioiden kautta.