Lapsen tukeminen osallisuuteen varhaiskasvatusyhteisöissä. Jyväskylä, Sylvia Tast

Transkriptio

1 Lapsen tukeminen osallisuuteen varhaiskasvatusyhteisöissä Jyväskylä, Sylvia Tast

2 Osallisuudesta yleises, Pohjana Lapsen oikeuksien sopimus, YK (1989) (lapsi 0-18v) Lapsen oikeus turvallisuuteen (protec,on) osaan yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista (provision), ja sosiaaliseen osallisuuteen (par,cipa,on) 2018/ST 2

3 Lapsuuden sosiologinen näkökulma à Lapsi on ak,ivinen osa perhefä, ryhmää ja yhteisöä Osallisuuden tukeminen on dialogista / dialogisuuteen kannustavaa vuorovaikutusta, jossa huomioidaan lapsen ikä- ja kehitystaso Vrt. Hyvinvoin? & Allardt 1976/1993: Having (elintaso), Loving (yhteisyyssuhteet) and Being (itsensä toteufaminen ja kiinnifyminen yhteiskuntaan) 2018/ST 3

4 Lapsi on tärkein Onko tämä itsestäänselvyys? Pedagoginen rakkaus (?)jokaiseen lapseen 2018/ST 4

5 Osallisuuden perusta rakentuu Näkemykseemme maailmasta Kasvatusnäkemykseemme Ihmiskäsitykseemme Näkemykseemme lapsesta Oppimiskäsitykseemme Rohkeuteemme reflektoida amma?llista toimintaamme ja omaa itseämme ihmisenä 2018/ST 5

6 VARHAISKASVATUSLAKI ( ): OSALLISUUS JA VAIKUTTAMINEN Koskee lasta, lapsen vanhempia tai muita huoltajia Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla Ennen lasta koskevassa henkilökohtaisessa asiassa tehtävää päätöstä lapsen huoltajan on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteisiin ja toivomuksiin Lapsi nähdään aktiivisena toimijana à kykenee muodostamaan omia näkemyksiään ja oikeus ilmaista nämä näkemyksensä. Toiminnan järjestäjän on aktiivisesti tarjottava lapselle mahdollisuuksia näkemystensä esittämiseen Arjen vuorovaikutustilanteet ja työkäytännöt à lapsen mielipiteitten ja näkemysten huomioiminen osa jokapäiväistä lapsen ja henkilöstön välistä luottamuksellista vuorovaikutusta ja varhaiskasvatuksen tilanteita Lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla mahdollisuus: o osallistua ja vaikuttaa heidän lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin à tarjotaan aktiivisesti huoltajille mahdollisuuksia esittää näkemyksiään lapsensa varhaiskasvatuksesta à pohja kasvatuskumppanuudelle o säännöllisesti osallistua toimintayksikössä varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin Yksiköllä tarkoitetaan sitä päiväkotia tai perhepäivähoitopaikkaa taikka esimerkiksi kerhoa, jossa lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen Ei määritelty tapoja, joilla varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin osallistuminen tapahtuu à esimerkiksi keskustelutilaisuuksia, vanhempainiltoja, kyselyjä tai palautekanavia 2018/ST 6

7 Aikuinen osallisuuden vaalijana Lasten aloitteet Aikuisen tarpeet 2018/ST 7

8 Lapselle ominainen toiminta; neljä näkökulmaa Vasusta: Leikkiminen Liikkuminen Taide Tutkiminen Lapsen Vasu vahvistavana dokumenwna? 2018/ST 8 8

9 Päivän tärkeimmät hetket? Perushoito (ruokailut, siirtymät, päivälepo) Oppiminen ja tutkiminen Uteliaisuus Rimpelä (2012): hyvinvoin, ja ru,init, tunneilmaisu, liikkumisen merkitys 2018/ST 9

10 Lapsen kohtaaminen Millaista työotetta vaatii? Kiintymyssuhdetutkimuksen mukaan Suomi karu maa Viileä välittäminen parempi kuin kylmä kohtaaminen Leikkimielisyys Pedagoginen taju (van Manen) Aikuisen sensitiivisyys Mistä voin tietää, olenko sensitiivinen? 2018/ST 10

11 Osallisuuden mifaaminen Millaisten mifareiden kaufa saamme selville osallisuuden laatua tai tasoa? Toimijuus (Agency) (mm. Kumpulainen, Lipponen, Hilppö & Mikkola 2013) KompetenW lapsi vs tarvitseva lapsi (mm. Kalliala 2008) Sitoutuminen vs välinpitämäfömyys KasvaFajan pedagoginen sensi,ivisyys (mm. Alijoki, Suhonen, Nislin, Kontu, & Sajaniemi,2013) 2018/ST 11

12 Kasvattajan vallankäytön portaat varhaiskasvatuksessa (Hartia (1992) mukaillen, käytäntöön peilaten Birgitta Vilpas ja Sylvia Tast 2011) Miten osallisuuden taso näkyy toiminnassa? 8. Lapset ideoivat ja käynnistävät projektin sekä pyytävät aikuisia mukaan päätöksentekoon. 7. Lapsista lähtevä alkuperäinen idea ja lapset päättävät, miten se toteutetaan. Kasvattaja on saatavilla, mutta ei ohjaa. 6. Kasvattajista lähtevä alkuperäinen idea, mutta lapset ovat mukana koko ajan suunnittelussa ja toteutuksessa. 5. Kasvattajat suunnittelevat ja ohjaavat projektin, mutta lasten ajatuksia huomioidaan, he ymmärtävät prosessin ja heidän mielipiteensä otetaan vakavasti. 4. Kasvattajat suunnittelevat toiminnan ja lapset osallistuvat vapaaehtoisesti. Lapset ymmärtävät, mitä tehdään, kuka heidän osallistumisensa päätti ja miksi. 3. Lapsilta kysytään mielipiteitä asioista, mutta heillä on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia määritellä ilmaisunsa tapaa, laajuutta tai sitä, mitä asia koskee. 2. Lapset osallistuvat tapahtumaan esim. laulaen, tanssien tai pukeutuen teemaan, mutta he eivät täysin ymmärrä, mistä on kysymys. 1. Lapset puhuvat ja toimivat aikuisten ehdotusten ohjaamina, eivätkä he ymmärrä mistä todella on kysymys. Lapsen osallisuuden tasot Esimerkkejä kasvattajan käyttämän vallan ilmenemisestä eri tasoilla 8. Lasten aloite toimintaan, yhteiset päätökset lasten kanssa 7. Lapsen aloite ja lapsen ohjaama toiminta 6. Kasvattajan aloite toimintaan, yhteiset päätökset lasten kanssa 5. Lapsia toiminnan suunnittelussa konsultoiva ja informoiva 4.Kasvattajan määrittelemä toiminta, lapsia informoidaan 3. Lasten osallisuus toiminnassa näennäinen 2. Lapset koristeina toiminnassa 1. Lapsia selkeästi manipuloiva toiminta 8. Lasten ja kasvattajan välillä on luottamussuhde. Kasvattaja tukee lasta vastuunottamisessa. Lapsella on aito kokemus yhteistyöstä ja vaikuttamisesta. 7. Kasvattaja luopuu vallastaan toiminnan suunnittelussa ja mahdollistaa ympäristön, jossa lapsella on tilaa ja välineet toteuttaa ideoitaan. Kasvattajan toiminta rajautuu saatavilla oloon. 6. Kasvattaja tuo toimintaidean lapsiryhmään, ja sitä lähdetään viemään eteenpäin yhdessä lasten kanssa lapsia kuullen ja kunnioittaen. Valtaa jaetaan lapsen kanssa. Lasten näkökulmia ei ainoastaan harkita, vaan lapset osallistuvat päätösten tekoon. 5. Kasvattaja luovuttaa osan vallasta lapsille toiminnan suunnittelussa. Lapsilla on mahdollisuus ymmärtää, mihin toiminnalla pyritään ja arvioida sitä. 4. Toiminta suunnitellaan kasvattajan näkökulmasta, mutta lapsia motivoidaan osallistumaan. Kasvattajalla on osaamista ja tahtoa ymmärtää lapsen maailmaa, mutta hän ei vielä valmis luopumaan vallastaan ja yhdistämään lapsen näkökulmaa toiminnan suunnitteluun. Kasvattajat kunnioittavat lasten näkemystä. 3. Kasvattaja haastattelee lasta joustamattomasti esim. kyselykaavakkeella, jonka kysymykset kasvattaja on muotoillut. Tietoja ei hyödynnetä toiminnan suunnittelussa. 2. Perinteinen tapa, jossa nostetaan lapsi näyttämölle vahvistamaan mielikuvaa täydellisestä kasvattajasta ja hyvin suunnitellusta toiminnasta, esim. kevätjuhlat. 1. Kasvattaja ei ole edes tietoinen käyttävänsä valtaa toimintaa suunnitellessaan. Lasten tuottamaa tietoa hyödynnetään ainoastaan kasvattajan näkökulmasta. Lapselle ei mahdollisteta toiminnan kyseenalaistamista. Kasvattajat kysyvät lasten ajatuksia, mutta eivät kerro lapsille, miten heidän mielipiteensä vaikuttavat päätöksiin. 2018/ST 12 OSALLISUUDEN TASOT 4-8 OSALLISUUTTA ESTÄVÄT TASOT 1-3

13 Käytännön välineitä osallisuuteen päiväkodin toiminnassa Aikuinen lapsen valtauttajana Lapsihaastattelut, sadutus Pienryhmätoiminta Omahoitajuus Projektityöskentely Lapset toiminnan suunnittelijoina ja arvioijina Helmi KeFunen 6v. Lys,mäen pk., Espoo 2018/ST 13

14 2018/ST 14

15 Osallisuuden laatu Näkökulmat: - Lapsen - Vanhemman - Työntekijän - Työyhteisön - Organisaa,on - Yhteiskunnan 2018/ST 15

16 Osallisuus - riskitekijöitä? Lähde: Varhaiskasvatuksen historia, nyky?la ja kehiuämisen suuntalinjat Tausta-aineisto varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän tueksi Opetus- ja kulfuuriministeriön työryhmämuis,oita ja selvityksiä 2014:12 KompetenWus näyfää jäävän lähinnä puheen tasolle: varhaiskasvatuskeskusteluissa lasten puolesta käyvät aikuiset eli päiväkodin kasvafajat ja lapsen vanhemmat eivätkä lapsen mielipiteet kantaudu keskusteluun mukaan. (Alasuutari 2012.) KompetenWus törmää päivähoidon hierarkkisiin ja yksisuuntaisiin sukupolvisuhteisiin, joissa aikuiset kasvafavat lapsia. Väljempi toiminnallinen kehys mahdollistaa lasten ja aikuisten toimijuuksista neuvofelun. (Siippainen 2012.) Jo hyvin pienet lapset osallistuvat neuvofeluihin merkityksistä ja rajoista päiväko,toiminnassa, niin aikuisten kuin toisten lasten kanssa. NeuvoFeluiden kaufa arki muotoutuu jokaiselle lapselle erilaiseksi. Osallisuuspuheen korostamisen vaarana on, efä lapset jäävät aloifeineen ilman aikuisen huomiota. (Rutanen 2007.) Lapsen omaan osallisuuteen perustuva toiminta voi niin ikään asefaa lapset eriarvoiseen asemaan (Siippainen 2012). Eriarvoistumisen voi katkaista vain tuntemalla ryhmän jäsenten asemat ja sosiaalisen,lan. (Vuorisalo 2013.) Yleises, lasten osallisuus muotoutuu, millainen asema lapsella ryhmässä on. Suhteessa aikuisiin arvostusta ja palkintoja saavat ne lapset, jotka ovat sosiaalises, taitavia ja voivat ak,ivises, neuvotella toimijoiden kanssa. Vähemmän taitavat ajautuvat ulkokehälle. (Siippainen 2012; Vuorisalo 2013.) Suhteessa toisiin lapsiin arvostusta saa kuulumalla oikeisiin sosiaalisiin verkostoihin. Nämä suhteet määrifävät lapsen aseman ja osallisuuden ja jäfävät yksilölle mahdollisuuden toimia vain oman posi,onsa edellyfämällä tavalla. (Vuorisalo 2013.) Sosiaaliset ru,init edellyfävät neuvofelua ja konflik,t kuuluvat kuvaan. Jo pienet lapset ovat kykeneviä selvifelemään konflikteja erilaisten lepyfely- ja myöntymistrategioiden kaufa (Kronqvist 2004). Konflikteihin aikuisten kanssa ajautuva lapsi saafaa tulla leimatuksi (Puroila 2002). Lasten ja aikuisten vuorovaikutus päiväkodissa rakentuu siten, efä aikuinen hallitsee vuorovaikutusta. Aikuisen herkkyys havaita ja tarfua keskustelu,laisuuksiin lasten kanssa on tärkeää, koska keskusteluin rakennetaan myönteistä ilmapiiriä ja vahvistetaan yhteisyyfä. (Holkeri-Rinkinen 2009.) Jos vuorovaikutukseen pääsy on vain lapsen tehtävä, lapsi voi jäädä täysin vaille kontak,a kisailussa muiden lasten kanssa, koska lapsen valmiudet kanssakäymiseen ovat puufeelliset. (Holkeri-Rinkinen 2009; Lundán 2009.) 2018/ST 16

17 Lasten osallisuus Lähde: Varhaiskasvatuksen käsikirja. Hujala & Turja (toim.) Ps-kustannus. Juva. s Lapset ovat ak,ivisia ja aloifeellisia toimijoita, jotka rakentavat omaa ymmärrystään vuorovaikutuksessa fyysisen ja sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Lapsen oikeuksien sopimus; oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja oikeus ilmaisunvapauteen. Vasuperusteissa tuodaan selkeäs, esiin Lasten oikeuksien sopimukseen perustuvat arvolähtökohdat; lapsen oikeus tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaises,, lapsen kokemusten ja mielipiteiden kunnioifaminen ja huomioon ofaminen sekä lapsen osallistuminen kasvatustoiminnan ja ympäristöjen suunnifeluun, rakentamiseen ja arvioin,in. Osallisuus liifyy vahvas, yhteisöllisyyteen, ryhmän jäsenyyteen, yhteiseen toimintaan, kaikkien ryhmän jäsenten tasavertaisuuteen sekä lapsiryhmässä efä aikuisten ja lasten kesken. Osallistuminen voi olla alku syvemmälle osallisuudelle. Osallistuja ei välfämäfä itse ole ollut vaikufamassa toiminnan sisältöön ja toteutukseen à Päiväkodissa voi olla jollekin lapselle tärkeä ensiaskel jonka kokee myönteiseksi. Osallisuudella tarkoitetaan sitä, efä ihmiset voivat tulla kuulluiksi ja vaikufaa heitä koskeviin asioihin osallistumalla yhteisössään asioiden suunnifeluun ja päätöksentekoon sekä ofamalla vastuuta asioiden toteutuksesta. Kun lapsi voi vaikufaa toimintaan ja toimintaympäristöihin, johtaa tämä vahvempaan toimintaan sitoutumiseen. Osallisuus perustuu vapaaehtoisuuteen. Vanhemmille tulisi olla osallisuuden mahdollistaminen tai osallisuuteen kutsuminen. Lapset voivat rakentaa,etoa, kulfuuria ja omaa iden,teewään yhdessä muiden yhteisönsä jäsenten kanssa sekä kokea olevansa arvokkaita yhteisölleen lapsina ei vain tulevina aikuisina. Varhaiskasvatuksen arjen tulee tarjota monenlaisia spontaaneja,laisuuksia sekä myös,etoises, järjestefyjä mahdollisuuksia lasten osallisuudelle. Lasten mahdollisuudet ideoida ja osallistua toimintaprosessin eri vaiheisiin riippuvat puolestaan lasten,eto-osallisuudesta (aikuisten annefava lapsille,etoa sellaisessa muodossa, efä lapset voivat vastaanofaa, ymmärtää ja muistaa niitä) ja osallisuudesta materiaalisiin resursseihin (lapsilla käyfömahdollisuus ja saatavuus pk:n,loihin ja välineisiin, eivät saisi olla lasten ulofumafomissa, lukkojen takana tai piilossa kaapeissa, este voi olla myös kulfuurinen eli,etyt leikkivälineet ja,lat pidetään sanafomilla sopimuksilla vain toiselle sukupuolelle kuuluvina. Lapsilla tulee olla kokemus toiminnasta, joka heräfää lapsissa tunteen omasta osallisuudesta, yhteenkuuluvuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja vaikufamisesta yhteisössään à lapsilla,etoisuus, efä heitä kuullaan ja ovat vaikufamassa eivätkä aikuiset vain huomaamafa nappaa heiltä ideoita à lisää lasten itsetuntoa ja voimaantumisen tunnefa. Dialogin merkitys, myönteinen toisen kuunteleminen ja viesteihin rakentavas, ja sensi,ivises, vastaaminen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa erilaiset kommunikaa,otavat tärkeitä! 2018/ST 17

18 Lapsen kohtaaminen On mahdollista katsoa näkemättä nähdä tunnistamatta tunnistaa käsittämättä käsittää hyväksymättä On mahdollista katsoa ja nähdä nähdä ja tunnistaa tunnistaa ja tuntea käsittää ja hyväksyä... (Jiiri Okas) 2018/ST 18

19 Kiitos! Osallisuuden portailla jokainen meistä on tuen tarpeessa, mutta onneksi meillä on toisemme! Iloa eloon ja työhön. 2018/ST 19

20 Lähteet: Akola, S. (2007). Lasten osallisuus päiväkodin toiminnassa Suomessa ja Saksassa. Varhaiskasvatus,eteen pro gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Alijoki, A., Suhonen, E., Nislin, M., Kontu, E. & Sajaniemi, N. (2013). Pedagogiset toiminnat erityisryhmissä ja oppimisympäristön laatu. Journal of Early Childhood Educa,on Research. Vol. 2 (1) Allardt E (1993) Having, loving, being: an alterna,ve to the Swedish model of welfare research. Teoksessa Nussbaum & Sen (toim.) The Quality of Life. Clarendon Press, Oxford. Kalliala, M. (2008). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus. Karila, K. (2009). Lapsuudentutkimus ja päiväko,en toiminta. Teoksessa Alanen, L., Karila, K. (toim.): Lapsuus, lapsuuden ins,tuu,ot ja lasten toiminta. Tampere: Vastapaino Stenvall, E. & Seppälä, U Talo lapsia varten lapsen osallisuus pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris ins,tuu,n työpapereita 2008:1. Tast, S. & Vilpas, B. (2011.) OsallisuuFa ja näkkileipää. KehiFämisen ja käytännöntutkimuksen rajapinnalla. Teoksessa: Mäkitalo, A.R., Nevanen, S., Ojala, M., Tast, S., Venninen, T. & Vilpas, B. (toim.) Löytöretkellä osallisuuteen. KehiFämistä ja tutkimista päiväkodin arjessa II Soccan ja Heikki Waris -ins,tuu,n julkaisusarja n:o 26, Turja, L. (2011). Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.): Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: Bookwell Oy Almqvist, F. (2000), Psyykkisten rakenteiden kehitys, Ihmisen elämänkaari & Leikki-ikä ja varhainen kouluikä. Teoksessa: Javanainen, M. (toim.), Lasten- ja nuorisopsykiatria. Vol. I: Lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys. (s & 30-34). Gummerus Kirjapaino Oy. 2018/ST 20