UPM Oyj Taivalkosken kunta Turpeisen ranta-asemakaava luontoselvitys

Transkriptio

1 1 UPM Oyj Taivalkosken kunta Turpeisen ranta-asemakaava luontoselvitys 1. Tausta ja tavoitteet Suunnittelualue sijaitsee Turpeisen nimisen järven pohjois- ja etelärannalla Taivalkosken kunnassa. Tässä selvityksessä tarkastellaan UPM:n omistuksessa olevia ranta-alueita. Turpeisella on lisäksi Metsähallituksen ja yksityisten alueita kaavoitettavana, jotka yhdessä UPM:n alueen kanssa muodostavat yhden kaava-alueen. Luontoselvityksessä tarkastelu on kuitenkin jaettu kolmeen erilliseen kokonaisuuteen maanomistajittain. 2. Lakikohteet, suojeluohjelmat ja niiden esiintyminen alueella Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät Lajiston puutteellisesti kartoituksesta johtuen on mahdollista, että tutkituilta alueilta on löydettävissä nyt huomioitta jäänyttä mielenkiintoista lajistoa. Maastotyöskentelyssä alueelta pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota: 1. Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista.

2 2 2. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla rotkot ja kurut jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on kaksi metsälain mukaista kohdetta. kaksi puroa lähiympäristöineen. 3. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt ja muut merkittävät kohteet Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia elinympäristöjä. uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät vesilain 15a ja 17a tarkoittamat elinympäristöt uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Suunnittelualueelta ei löytynyt uhanalaislajistoa tai niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kohteiden valinnassa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, joita Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Näitä ovat: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole löydettävissä edellä mainittuja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoisia alueita.

3 3 3. Luontoselvitys 3.1 Luonnon yleispiirteet Pohjoisrannan osa-alueella ei ole olemassa olevaa loma-asutusta. Topografialtaan alue on paikoin melko jyrkästikin viettävää, kuten Kellarivaaran rinnealueet ja aivan suunnittelualueen itäosassa Tiironniemestä itään. Paikoin ranta-alueen läheisyydessä on myös alavampia alueita kuten Vaarasuon alue. Nämä alueet ovat soistuneita. Laajin suoalue on Kellariniemen tyvellä. Topografialtaan ja relatiivisilta korkeuseroiltaan johtuen pohjoisrannan aluetta voidaan luonnehtia mäkimaaksi. Mitään erityisiä geologisia tai geomorfologisia erityiskohteita ei luontoselvityksessä löydetty. Lajittumattomat moreenikerrokset ovat alueen pääasiallisen maalaji. On luultavaa, että paikoin olisi alueelta löydettävissä useampiakin moreenikerroksia, mutta päällimmäisenä on kuitenkin melko varmasti ablaatiomoreenia ja sen alla 1-2 moreenikerrosta. Paikoin moreenit näyttivät rinteillä olevan osin lajittuneita, mikä viittaa esimerkiksi muinaisten jääjärvien esiintymiseen alueella. Paikoin oli nähtävissä noin 1-1,5 m korkeudella nykyisestä vedenpinnan tasosta merkkejä entisestä rantavallista. On todennäköistä, että topografian ylemmiltä tasoilta olisi myös löydettävissä vielä varhaisempia muinaisrantoja. Mitään erityisiä moreenimuodostumia ei pohjoisrannalla esiinny; lähinnä ablaatiomoreenikumpareita. Alavimmilla alueilla, kuten Kellariniemen ja Vaarasuon alueilla, on vaihtelevanpaksuinen turvekerrostuma. Rannat ovat pääosin kivisiä tai soraisia. Hiekkarantoja ei esiinny. Maisemallisesti tarkasteltuna pohjoisrannan alueet ovat pääosin luonnonmaisemaa, joskin avohakkuut näkyvät paikoin vesialueelle. Ihmistoiminnan muita merkkejä ei juuri näy kuin läntisessä osassa aluetta, jossa on hieman asutusta ja erillinen loma-asunto suunnittelualueen ympäröimänä. Maisemakuvaa voi myös luonnehtia sulkeutuneeksi. Kellariniemen niemialue on maisemallinen kiintopiste kaukomaisemassa. Pohjoisrannan metsäalueet eivät ole luonnontilaisia; alueella on toteutettu laajoja hakkuita kuten Kellariniemen ja Tiironniemen alueilla. Metsäalueet ja luontotyypit ovat suunnittelualueella kuitenkin hakkuista huolimatta melko vaihtelevia. Suunnittelualueen läntisessä osassa on rehevä puropainanne, jossa kasvillisuus on kuusivaltaista ja vaihtelevan ikäistä. Puusto on monikerroksellista. Maaston noustessa etäämpänä rannasta kuusivaltaisuus muuttuu mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Lasasenojaa ja sen lähialuetta itsessään voidaan pitää metsälain mukaisena kohteena. Olemassa olevan loma-asunnon itäpuolella (osin jo sen pohjoispuolella) alkaa laaja hakkuualue, joka ulottuu mutkittelevana aina suunnittelualueen itärajalle asti. Avohakkuualueiden ja rannan välissä on lähes yhtenäinen m levyinen hakkaamaton vyöhyke. Tällä vyöhykkeellä on puusto lajisuhteiltaan vaihteleva; kuusi on lähes kauttaaltaan valtapuu, mutta mäntyä sekä koivua ja harmaaleppää ja pihlajaa on paikoin runsaastikin sekapuuna. Maapuita ja pystykeloja on paikoin runsaasti ja osin myös tuoreita tuulenkaatoja. Vaikka hakkaamaton vyöhyke on kapea ja tulee todennäköisesti muuttumaan kenttäkerroksen lajistoltaan heinävaltaiseen suuntaan, ansaitsee rantavyöhyke aina rakennetulta loma-asunnolta Vaarasuon ojalle asti tulla huomioiduksi. Taustaalueet, aina metsäautotielle asti ja sen pohjoispuolellekin, on avohakattu ja ne kasvavat nuorta taimikkoa. Vaarasuon ojan itäpuolella hakkaamaton metsä ulottuu hieman kauemmaksi rannasta aina metsäautotielle asti. Puusto on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Kellariniemen lahtialue ja lahden pohjoispuolella sijaitseva rantaluhta on paitsi maisemallisesti huomionarvoinen kohde myös

4 4 metsälain mukainen rantaluhta. Lahden pohjoisrannalla on hakkaamaton vyöhyke. Metsätyypiltään se on luhdan läheisyydessä kuusi-koivusekakangasta ja idempänä mäntyvaltaista kangasta. Kellariniemi on mäntyvaltaista kangasta joka muuntuu idempänä melko laajaksi rämeeksi ja sen itäpuolella hieman laajemmaksi metsälöksi. Puusto on pääosin kuusivaltaista kangasta. Metsälön itäpuolella on laajoja hakkuualueita, jotta ulottuvat noin 500 m itään. Rannassa on kapea hakkaamaton vyöhyke, joka puulajisuhteiltaan ja rakenteeltaan muistuttaa länsiosan rantavyöhykettä. Aivan suunnittelualueen itäisessä osassa on kaksi maininnan ansaitsevaa aluetta; suorakaiteen muotoinen metsäinen alue hakkuualueen keskellä ja hakkuualueen itäreunan kuusivaltainen rinnealue. Turpeisen etelärannan osa-alue on jakaantunut kahteen osaa: läntinen, kookkaampi, alue sijaitsee Kotaniemestä länteen aina Murhijokisuuhun asti. Alueella ei ole olemassa olevaa asutusta. Topografialtaan alue on tasaista ja alavaa. Relatiiviset korkeuserot jäävät ranta-alueen läheisyydessä lähes kaikkialla alle 5 m. Tästä syystä maaperä on soistunutta tai suota. Maisemakuva on tasainen ja puoliavoin tai sulkeutunut. Erityisiä maisemallisia sulkukohtia tai kiintopisteitä ei ole. Ranta on soistunut ja tästä syystä osin pehmeäpohjainen. Itäinen osa etelärantaa muodostuu melko pienestä niemialueesta; Turpeisenniemestä. Niemen pohjoisrannalla ja keskiosassa on toteutettu laaja avohakkuu. Niemen kärkialueella hakkuita ei ole toteutettu ja puusto on melko kookasta kuusivaltaista tuoretta kangasta. Niemialue on myös maisemallisesti edustava etenkin pohjoisesta ja idästä katsoen. Mainittu hakkuualue alue vähentää tosin maisemakuvallista arvoa. 3.2 Luontoinventointi Maastoinventointi aloitettiin pohjoisrannan itäosasta. Aivan suunnittelualueen itäosassa ennen hakkuualuetta on loivasti viettävällä rinnealueella pääosin tuoretta kuusivaltaista kangasta kasvavaa metsäaluetta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Puusto on eri-ikäistä. Kuusen ohella sekapuuna esiintyy mäntyä ja koivua. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy puolukka, mustikka, kultapiisku, variksenmarja, vanamo jne. Pohja- ja kenttäkerros: Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Linnea borealis, vanamo 2 Potentilla erecta, rätvänä 2 Agrostiscapillaris, nurmirölli 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Rubus arcticus, lakka 1 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Menyanthes trifoliata, raate 1(aivan rannassa) Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2

5 5 Kuva 1. Mäntyvaltaista kangasta suunnittelualueen itäosassa. Kuva 2. Suunnittelualueen itäosaa. Kun siirrytään länteen rannan suuntaisesti, alkaa laaja rannan läheisyydessä sijaitseva laaja 200 m leveä avohakkuuvyöhyke (kuva 4). Hakkuualue ei ole suoraviivainen ja alueen keskellä on suorakaiteen muotoinen puustoltaan hyvin monimuotoinen alue: alueella kasvaa kookkaita kuusia ja melko runsaasti lehtipuustoa: koivua, harmaaleppää ja pihlajaa. Maapuitakin alueella on joitakin ja myös tuoreita tuulenkaatoja. Kenttäkerros on melko monimuotoinen, joskin se on avohakkuualueen takia heinittymässä. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinum myrtillus mustikka 5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 3 Vaccinium uliginosum juolukka 3 Carex sp. sara 3 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Hieracium umbellatum sarjakeltano 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1

6 6 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Rubus arcticus mesimarja 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Comarum palustre kurjenjalka 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 (metsälön reunalla) Fragaria vesca ahomansikka 1 (metsälön reunalla) Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki 4 (paikoin runsas) Solidago virgaurea kultapiisku 1 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinium oxycoccos, karpalo 1 Kuva 3 (yllä). lajistollisesti huomionarvoista metsäaluetta. Kuva 4. (alla). Hakkuualuetta Kellariniemeltä itään.

7 7 Metsälön länsipuolella on hakkuualuetta ja rannassa on kapea noin m levyinen, puustoinen vyöhyke. Kasvillisuudeltaan em. kapea rantapuustovyöhyke on samanlaista tuoretta kuusikangasta kun edellä on kuvattu. Hakkuualueen länsipuolella kapea rantavyöhyke laajenee laajemmaksi metsäalueeksi. Puusto on pääasiassa kuusta ja sekapuuna esiintyy koivua ja harmaaleppää. Puusto on vaihtelevan ikäistä ja myös joitain maapuita ja pystykeloja esiintyy. Muutamia tikkojen syönnösjälkiä alueella havaittiin. Alueelta tarkasteltiin myös mahdollisia liito-oravan jätöksiä, mutta merkkejä liitäjästä ei löydetty. Metsäalue muuntuu länteen päin siirtyessä laajaksi rämeeksi Kellariniemen tyvellä. Niemi on kasvillisuudeltaan kuivahkoa mäntykangasta ja kenttäkerroksen lajisto koostuu pääosin variksenmarjasta ja mustikasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan ja puusto on tasaikäistä. Niemialue ja sen tyvellä oleva suoalue ovat maisemakuvallinen kiintopiste. Kellariniemen kuivahko mäntyvaltainen metsäkasvillisuus ulottuu kapeana rantavyöhykkeenä Kellarinlahden ympäri. Kellarilahden pohjoispuolella on laaja noin 300 x 200 m leveä avohakkuualue, mikä ei kuitenkaan ulotu Kellarilahdelle asti. Rantaa kiertävä mäntyvaltainen vyöhyke levenee hieman laajemmaksi kuusivaltaiseksi alueeksi. Tällä alueella puusto on iältään ja lajikoostumukseltaan vaihtelevaa (kuva 5). Kenttäkerroksen lajistossa on jopa havaittavissa lievää lehtomaiseen kankaaseen viittaavaa lajistoa. Pystykeloja ja maapuita tavataan myös melko runsaasti. Myös tältä alueelta etsittiin merkkejä liito-oravasta, mutta niitä ei löydetty. Syynä lienee se, että alueen rantavyöhykkeen puusto on erillään hakkuiden myötä pohjoispuolen metsäalueista. Pieni niemi Kellarilahden länsipuolella on myös mainitsemisen arvoinen: niemi on itse asiassa lähes kokonaisuudessaan rämettä ja osin jopa luhtaista rantaa (kuva 6). Kenttäkerroksen lajistoa (Kellarilahden pohjoispuolen rantapuusto vyöhykkeessä) Vaccinum myrtillus mustikka 5 Equisetum sylvaticum metsäkorte 3 Rubus arcticus, mesimarja 1 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinium oxycoccos, karpalo 1 Vaccinium uliginosum juolukka 3 Carex echinata tähtisara 2 Carex sp. sara 3 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Hieracium umbellatum sarjakeltano 2 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Rubus arcticus mesimarja 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Comarum palustre kurjenjalka 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki 4 (paikoin runsas) Solidago virgaurea kultapiisku 1

8 8 Kuva 5. Lajistollisesti monimuotoista rantavyöhykettä Kellariniemen länsiosassa. Kuva 6. Kellariniemen länsipuolen rantaluhtaa. Kuva 7. Kasvillisuutta Lasasenojan ympäristöstä. Rantasoistumalta länteen päin siirryttäessä rantaa reunustaa m leveä puustoinen vyöhyke, jossa lajisto on verraten monimuotoista ja edellä kuvatun kaltaista. Vyöhykkeen takana etäämpänä

9 9 rannasta on avohakkuualuetta. Vyöhyke jatkuu katkeamattomana aina Vaarasuolta tulevalle ojalle asti. Ojan ympäristö on rämettä. Ojan länsipuolella vyöhyke jatkuu samanlaisena ja on laajimmillaan pienen niemekkeen kohdalla; noin 100 m levyisenä ja uudelleen lännempänä se palautuu noin m leveäksi. Vyöhykkeen pohjoispuolella on laaja, jopa noin 400 m pohjoiseteläsuunnassa oleva hakkuu tai taimikkoalue. Vyöhykkeisyys jatkuu länteen samanlaisena aina olemassa olevalle loma-asunnolle asti. Leveällä metsäalueella on lajisto hyvin samanlaista kuin edellä on kuvattu. Kenttäkerroksen lajistoa voidaan pitää melko vaateliaana. Vaccinum myrtillus mustikka 5 Rubus arcticus, mesimarja 1 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinium oxycoccos, karpalo 1 Linnaea borealis vanamo 2 Pyrola sp., talvikki 2-4 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 3 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 1-2 Hieracium umbellatum sarjakeltano 2 Juncus filiformis jouhivihvilä1-2 Maianthemum bifolium oravanmarja 2-3 Trientalis europaea metsätähti 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Rubus arcticus mesimarja 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Comarum palustre kurjenjalka 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 3 Carex echinata tähtisara 2 Carex sp. sara 3 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Tilan 15:11 loma-asunnon länsipuolella on samanlainen vyöhykkeisyys kuin edellä. Lasasenojan delta-alue on puustoltaan rehevää ja alueella on runsaasti nuorta ja myös vanhempaa lehtipuustoa. Maapuita ja tuulenkaatoja on myös puron/ojan lähialueella. Vaikka uoma ei liene alunperin luonnontilainen, voidaan sitä ainakin deltaosastaan pitää melko luonnontilaisen kaltaisena ja puusto sen lähiympäristössä eroaa muusta metsäluonnosta. Maastokäynnin perusteella se on metsälain mukainen kohde (kuva 7). Uoman länsipuolella on hakkuualuetta ja nuorta taimikkoa ja rannassa on m leveä kuusivaltaista tuoretta tai kuivahkoa kangasta kasvava vyöhyke. Etelärannan inventointi aloitettiin Turpeisenniemeltä. Koko niemen sisäosassa on toteutettu äskettäin laaja avohakkuu. Vain niemen kärkiosa ja eteläranta ovat jääneet hakkuiden ulkopuolelle. Hakkuiden ulkopuoliset alueet ovat tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta, joka niemen kärjen etelärannalla maaston ollessa alavampaa on kuusivaltaista. Etelärannalla on myös nähtävissä lievää soistumista: Kenttäkerroksessa on runsaasti suopursua, juolukkaa, kanervaa ja mustikkaa ja puolukkaa ja jopa tupasvillaa (kuvat 8 ja 9).

10 10 Kuva 8. Näkymä Turpeisenniemen etelärannalta. Kuva 9. Turpeisenniemen sisäosaa. Etelärannan läntinen osa-alue on kauttaaltaan soistuvaa mäntyvaltaista kangasta. Puusto on nuorta ja tasaikäistä. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Ainoa korkeampi kohta on Varisahonalue. Sinne saakka puusto on nuorta mäntytaimikkoa, jossa sekapuuna on nuorta koivua. Muutamia yksittäisiä siemenpuita on siellä täällä. Kotalahden ympäristö on kasvillisuudeltaan samanlaista mutta lahti ansaitsee tulla mainituksi maisemakuvassa. Lahdella on myös jonkin verran maisemakuvallista merkitystä muuten hyvin suoralla ja vailla kiintopisteitä olevalla rantavyöhykkeellä. Lahden länsireunalla on myös jonkin verran ruovikkoa ja inventointiajankohtana telkkäpari uiskenteli lahdelle. Varisaholla puusto on hieman kookkaampaa istutusmännikköä, mutta mitään erityisiä luonnonarvoja ei tälläkään alueella esiinny (kuva 10). Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calluna vulgaris, kanerva, 3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Trientalis europaea,metsätähti 3 Convallaria majalis,kielo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 2

11 11 Maianthemum bifolium,oravanmarja 2 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 2 Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 Kuva 10. Nuorta istutusmännikköä Varisahon alueella. Luonnonympäristön kannalta noin 200 m Turpeiselta etelään sijaitseva Varislampi on luonnonympäristöltään ja maisemakuvaltaan huomionarvoinen. Sen rannat ovat harvaa mäntyä kasvavaa rämettä, joka etäämpänä rannasta muuntuu nuorta puuta kasvavaksi mäntykankaaksi. Lammella tai sen lähiympäristössä ei toteutettu tarkempaa inventointia, koska sen rannalle ei tulla osoittamaan rantarakentamista. Lammelta Turpeiseen laskeva puro on luonnontilainen. Puron rantaalueet ovat saraluhtaiset ja uoma meanderoi kauniisti luhtavallien ja saarekkeiden välistä (kuvat 11-12). Puroa voidaan pitää luonnontilaisena vesialueena ja lähiympäristönsä kanssa se muodostaa metsälain mukaisen kohteen. Alueen luokitus Suunnittelualue on luokiteltu viiteen luokkaan luontoarvojensa puolesta ja jokaiselle luokalle on annettu maankäytön suunnittelua varten suosituksia. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajiston ja puuston iän mukaan sekä huomioida myös geomorfologisia ja maisemallisia arvoja. Käytetyt luokat ovat: luokka 0: maisemavaurioalueet, ei luonnonarvoja Luokkaan ei ole rajattu alueita. luokka 1: alueet, joilla ei ole todettu erityisiä luonto- eikä maisema-arvoja

12 12 Laaja osa suunnittelualueesta, etenkin etelärannan osa-alueesta, voidaan sisällyttää tähän luokkaan. Etelärannan kasvillisuus on kauttaaltaan hyvin tasalaatuista, monotonista nuorta talousmetsää, jossa maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Lehtipuuston osuus on myös vähäinen. Myös pohjoisrannalta merkittävä osa sisältyy tähän luokkaan. luokka 2: alueet, joilla on kohtalaisia luonto- ja maisema-arvoja Tähän luokkaan voidaan sisällyttää etelärannan Varislampi, Vaarasuonojan - Kellariniemen välistä rantaaluetta ja pohjoisrannan itäosan metsäaluetta luokka 3: alueet, joilla on melko merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Tähän luokkaan on sijoitettu kaksi metsälain mukaista kohdetta. luokka 4: alueet, joilla on merkittäviä tai hyvin merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Tähän luokkaan ei ole sijoitettu kohteita. Kuva 11. Taustalla Varislampi Kuva 12. Varislammelta laskeva luonnontilainen uoma.

13 13 4. Maankäyttö suositukset Ranta-alueet ovat olleet viimeisten vuosien aikana voimakkaiden metsänhoitotoimien kohteena ja etenkin puusto on tästä syystä laajoilla alueilla nuorta taimikkoa. Etenkin pohjoisrannalla on havaittavissa hakkuiden ulkopuolelle jätetyissä metsäalueissa melko monimuotoista kasvillisuutta. Ranta-asemakaavassa tulisi pyrkiä sijoittamaan rakennuskorttelit ja tontit siten, että etenkin luokkaan 3 sijoitetut kohteet jäisivät niiden ulkopuolelle. (MT ja geo/luo-rajaus). Myös luokkaan 2 sijoitetuille ja rajatuille kohteille rakentamista tulisi välttää, mutta erityisiä kaavallisia merkintöjä M tai MY merkintöjen lisäksi ei tähän luokkaan kuuluville alueille ole tarpeen osoittaa. FL Jari Hietaranta Kuva 13. Alueen luonto-olot Kuva 14. Luontoarvojen luokittelu