OSMANKAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS. Suihkonniemen alueen luontoselvitys Puolangan kunta

Transkriptio

1 täydennetty OSMANKAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS Suihkonniemen alueen luontoselvitys Puolangan kunta Ekotoni Ky KimmoKaava

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Kimmo Mustonen ellei toisin mainita Kansikuva: Suihkonniemen pohjoisrannan hiekkarantaa Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY tunnus Vitikkalantie 4, SAUVO

3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää Puolangan Osmankajärvellä sijaitsevan rantakaavaalueen luonnonympäristöä sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että ranta-asemakaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin kasvillisuuden osalta Alueen kasvillisuuden, ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 6 tuntia. Luontoselvitys toteutettiin varsinaista rantaasemakaavan rajausta hieman laajemmin. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen sijoittamiseen kaavoitettavalla alueella. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että kaavaan sisältyvä alue (hieman laajemmin siis kuin varsinainen kaava-alueen rajaus) käveltiin. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, metsäsuunnitelmakarttaa ja selostusta, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin havaittujen luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. Alue on eläin-, lintu- ym. lajistoltaan joka suhteessa varsin tavanomaista aluetta. Mitään poikkeavaa tai erityistä ei varsin pitkäkestoisella tutustumiskäynnillä havaittu. Todennäköisyys erityisten lajien löytymiseen on erittäin pieni alueen luonteesta ja ominaisuuksista johtuen. Tarkempien tutkimusten teko katsotaan tarpeettomaksi.

4 3. LUONTOINVENTOINTI Suihkonniemen alueen metsät ovat enimmäkseen eri-ikäistä tuoretta mäntykangasta. Koska puusto on istutusmetsää, on mänty valtapuuna, vaikka maaperän puolesta kuusi olisi ehkä luontainen valtalaji. Metsien ikä vaihtelee kaava-alueella pääasiassa vuoden välillä. Selvän poikkeuksen tekee Suihkonniemen lounaisrannalla sijaitseva kapea metsälö, jossa puuston ikä lähenee 160 vuotta. Inventoidulla mutta kaavan ulkopuolelle jääneellä alueella puuston ikärakenne on myös em. luokkien välillä. Suihkonniemen kärkialue on rakennettua loma-asuntoaluetta. Mäntyvaltaista metsää on erityisesti alueen länsiosassa ja kuusivaltaisempaa alueen itäosassa. Suota ja soistunutta maaperää esiintyy laajemmin varsinaisen kaava-alueen ulkopuolella Laajankaarteen ranta-alueella niemien välisessä pohjukassa. Kuva 1. Suihkonniemen aluetta (alempi niemi kuvassa). Niemen kärkialueella on runsaasti olemassa olevaa loma-asutusta (kuva: Maanmittauslaitos; kansalaisen karttapaikka). 3.1 Topografia ja geomorfologia Inventoidun ranta-alueen topografia on verraten tasaista ja etenkin Suihkonniemen suuntaisen (luodekaakko / länsi-itä) harjanteen pohjoispuolella soistuva. Tällä alueella relatiiviset korkeuserot rannan lähellä jäävät alle 5 m ja aluetta voidaan luonnehtia tasanko- tai kankaremaaksi. Hieman ylevämpää maastoa on mainitun drumliinin eteläpuolella (niemen kärki Lintuhiekka), jossa relatiiviset korkeuserot yltävät noin 10 metriin. Maaperä lienee laajasti ainakin osin lajittunutta moreenia, jonka päällä etenkin Laajankaarteen alueella on eloperäistä ainesta. Lintuhiekan alueella on myös vähäisempää maaperän soistumista. Alueen geomorfologisista muodostumista voidaan mainita Suihkonniemen kärjestä alkava luodekaakko suuntainen harjanne, joka kääntyy idempänä lähes itä-länsi suuntaiseksi. Harjanne on matala ja erottuu vain vaivoin metsäisessä maastossa. Sen materiaali lienee osittain lajittunutta hiekka ja soraa. Laajankaarten alueella on glasifluviaalista perua olevaa lajittunutta ainesta (hiekkaa/soraa) sekä resenttisiä fluviaalisia aineksia (hiekkaa/soraa), joita on kerrostunut kaareviksi rantamuodostumiksi (ks. kuva 2).

5 Kuva 2. Suihkonniemen glasifluviaalista/fluviaalista hiekkaa. 3.2 Vesialueet ja vesistöt Osmankajärven syvin kohta, 11 m, sijaitsee järven itäisessä lahdelmassa Pölhönniemen edustalla. Järven rantaviivan pituus on 24 kilometriä, pinta-ala 1148,3 ha, ja tilavuus on m3. Järvi on rehevyystasoltaan karu (ks. kuva 2 yllä). Kokonaisfosfori on vaihdellut 1-21 ug/l. Happamuudeltaan Osmankajärvi on neutraali (ph 6,5). Järveä voidaan luonnehtia humuspitoiseksi. Vesistöön on istutettu kuhaa, järvitaimenta, planktonsiikaa sekä pohjasiikaa. Sen rannoille on rakennettu pääasiassa vapaa-ajan asuntoja, mutta myös jonkin verran pysyvää asutusta. Järvi on suosittu kalastuskohde. 3.3 Kasvillisuus Tässä luontoinventoinnissa on tarkasteltu alueen luontoa laajemmin kuin ranta-asemakaavan rajaamalla alueella. Inventointi aloitettiin kolmen tonttitien risteyksestä, josta edettiin ensin kohti pohjoista Laajankaarteen suuntaan. Tällä alueella puusto on mänty-koivu sekapuustoa. Puusto on nuorehkoa tasaikäistä istutuspuustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerros koostuu pääosin mustikasta, puolukasta, variksenmarjasta ja suopursusta. Maaperä on lähinnä turvekangasta. Metsäkasvillisuus jatkuu saman tyyppisenä Laajankaarteen ranta-alueelle, jossa on olemassa oleva loma-asunto (ks. kuvat 3ab). Kuvat 3ab. Tavanomaista nuorta mäntyvaltaista kangasta kaava-alueen pohjoispuolelta.

6 Kuvat 4ab. Laajankaarteen hiekkarantaa. Pohjoisempi on pituudeltaan noin 200 m ja leveys enimmillään noin 4 m. Hiekkarannan takana on pieni rantatörmä, jonka takana puolestaan mäntyvaltaista rämettä tai turvekangasta. Eteläisempi hiekkaranta on n. 100 m pitkä Kun siirrytään em. loma-asunnolta kohti Suihkonniemeä, on metsäkasvillisuus sekapuustoista turvekangasta tai ojikkoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on noin vuotiasta yksilatvuksista talousmetsää. Kenttäkerroksen lajisto muodostuu rämeen ja kangasmetsän lajistosta; suopursu, puolukka, tupasvilla, lakka, variksenmarja, juolukka, kangasmaitikka jne. Ennen Suihkonniemeä on kapea hiekkaranta-alue. Myös tämän hiekkarantavyöhykkeen takana on mäntykoivu valtaista ojikkoa tai turvekangasta (ks. kuva 5). Kuva 5, Laajakaarteen hiekkarantaa pienen niemekkeen eteläpuolelta. Rannan suuntaiset näkymät ovat kauniita Taustalla puusto on mänty-koivu turvekangasta. Suihkonniemen kärjen alue on rakennettua ympäristöä. Tontit ovat laajasti muuntuneet puolikulttuuri - kulttuuriympäristöiksi (ks. kuvat 6ab).

7 Kuvat 6ab. Suihkonniemen kärkialue on tiiviisti rakennettua ympäristöä. Niemen sisäosat ovat topografialtaan hieman korkeampaa. Puusto on myös tällä alueella tasaikäistä mäntyvaltaista sekapuustoa. Koivua ja harmaaleppää on vähäisessä määrin. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen valtalajit muodostuvat puolukasta, mustikasta ja variksenmarjasta. Suopursua esiintyy runsaammin rantavyöhykkeellä ja sen välittömässä läheisyydessä. Niemialueen asutuksen itäpuolella on noin 50-vuotiasta sekapuustoa. Mänty on valtapuu. Kenttäkerroksen lajisto muodostuu mustikasta ja variksenmarjasta. Matalan harjanteen länsiosassa puusto on saman ikäistä ja rannassa hieman vanhempaa; vuotiasta. Mänty on tälläkin alueella valtalaji. Koivua ja kuusta on jonkin verran sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasalatvuksista ja sitä on harvennettu. Kuvat 7ab. Suihkonniemen eteläistä rantavyöhykettä. Puusto on iäkästä rannan läheisyydessä. Etäämpänä rannasta, harjanteella, huomattavasti nuorempaa. Niemen lounaisrannalla on vanhaa noin vuotta vanhaa mäntyvaltaista kangasta, joka hieman etäämpänä rannasta on noin 70-vuotiasta männikköä. Harjanteen korkeimmat kohdat ovat puustoltaan noin vuotiaita (ks. kuvat 7ab).

8 Kuvat 8abcd. Rantavyöhykkeen kasvillisuutta Lintuhiekan olemassa olevan loma-asutuksen luoteispuolen ranta-alueelta. Maaperä on lievästi soistunutta ojikkoa. Mänty on valtapuu ja kuusta sekä koivua esiintyy sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny Olemassa olevan loma-asutuksen (65:1) kaakkoispuolen ranta-alue on mäntyvaltaista turvekangasta (ks. kuvat 8abcd ja 9), jossa koivua on sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy sekä suo- että kangasmetsän lajistoa. Kenttäkerroksen lajistoa ovat mm lakka, suopursu, variksenmarja, kangasmaitikka, puolukka, mustikka, juolukka. Kuva 9. Rämettä/ojikkoa Lintuhiekan loma-asutuksesta luoteesen.

9 Kuvat 10 ab. Lintuhiekan loma-asuntoaluetta. Tonttien reunavyöhykkeiden kasvillisuus on mäntyvaltaista sekapuustoa. 3.4 Maisema Suihkonniemen lounaisranta on suoraviivainen ja topografialtaan tasainen ja peitteinen. Erityisiä suurmaisemallisia kiintopisteitä ei esiinny. Kaukomaisema on tavallista peitteistä luonnonmaisemaa, mutta lähimaisemassa rannan tuntumassa vanhahko puusto muodostaa kauniin rantavyöhykkeen. Rannan suuntaiset näkymät vaihtelevat avoimista puoliavoimiin (ks. kuva 11). Kuva 11. Suihkonniemen etelärannan rantavyöhykettä. Maisemakuva on puoliavoin Suihkonniemen pohjoispuolella rantamaisema on soistumisesta johtuen puoliavointa luonnonmaisemaa. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole, mutta hiekkatörmä ja hiekkaranta muodostavat kauniin rannan suuntaisen näkymäsuunnan (ks. kuva 12).

10 Kuva 12. Rantavyöhykettä Suihkonniemen pohjoisrannalta. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. Laajankaarteen hiekkarannat ovat mainitsemisen arvoisia geomorfologisia ja maisemallisia kohteita, mutta eivät täytä LSL;n kriteeristöjä ja ovat joka tapauksessa kaava-alueen ulkopuolella B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla

11 jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole metsälain mukaisia kohteita. Alueen uomat ovat suo-ojia ja eivät ole luonnontilaisia. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään 10 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO-ohjelman luontotyyppejä. Rantavyöhykkeen puusto on enimmillään noin 180 vuotiasta. Pohjois-Suomessa vanhana metsänä pidetään keski-iältään vähintään 200 vuotta vanhaa puustoa ja jossa lisäksi on havaittavissa monikerroksellisuutta, lahopuuta ja monipuolinen kenttäkerroksen lajisto. Kriteerit eivät täyty E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole luokituksen mukaista aluetta. F. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen metsät ovat olleet ja ovat normaalissa metsätalouskäytössä. 6. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä tuli esiin kaksi huomionarvoista aluetta, jotka tulee ottaa huomioon alueen tulevaa käyttöä suunniteltaessa. Laajankaarteen hiekkaranta-alue ei sisälly kaavarajauksen sisään, mutta sen luontoarvoihin on tässä yhteydessä otettu kantaa. Toinen huomionarvoinen alue sijaitsee

12 alueen lounaisrannalla. Alue on verraten vanhaa noin vuotiasta mäntyvaltaista puustoa, jolla on myös merkitystä sekä kaukomaiseman että lähimaiseman kannalta. Rakennuspaikoille tuleva osat kuviosta tulisi säilyttää mahdollisimman nykytilan mukaisina. Tonttien sijoittelua ei kuitenkaan ole tarpeen rajoittaa tai estää. Pääosa suunnittelualueesta voidaan kuitenkin luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan hakkuiden kautta. Inventoinnissa käytetyt arvoluokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Ranta-asemakaava alue sisältyy kokonaisuudessaan arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Maisema- tai luontovaurioalueita ei alueella nykyisin esiinny. 7. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaava-alueen luontoarvot ovat yleisesti ottaen melko vaatimattomia; osa alueesta ympäristöineen on jo entuudestaan rakennettua ja metsäiset alueet ovat tavanomaista mäntyvaltaista metsiä, joille metsän käsittelytoimet ja nuorehkot kasvatus- tai taimivaiheen metsät ovat tyypillisiä. Ainostaan Suihkonniemen lounaisrannan puusto on verraten iäkästä. Tälläkään alueella puusto ei ole kovin monilatvuksista ja maapuut ja pystypökkelöt uupuvat. Mutta maisemakuvallista merkitystä niillä on. Laajankaarteen hiekkarannat ansaitsevat myös maininnan. Loma-asunto rakentaminen ei aiheuta merkittäviä ympäristöllisiä lisävaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, sillä alueella näkyy jo voimakas ihmistoiminnan vaikutus. Olemassa olevaa tie- ja uraverkostoa tulisi hyödyntää uusien rakennusten sijoittelussa. Rakennusten sijoittelu tulisi olla mahdollisimman kompaktia ja tukeutua olemassa olevaan rakennuskantaan. Sauvossa , täydennetty EKOTONI KY Kirjallisuus /vesikarttaviewers Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Karisto Oy. Hämeenlinna. Luontodirektiivi. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206,

13