PIISPAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS Kylmäniemi Luontoselvitys

Transkriptio

1 PIISPAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVAN LAAJENNUS Kylmäniemi Luontoselvitys EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 ELÄIMISTÖ 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET Kansikuva: maisemakuvallisesti kaunis lahti suunnittelualueen pohjoisosassa Kaikki kuvat jari hietaranta EKOTONI KY Jari Hietaranta Vitikkalantie SAUVO jari.hietaranta@pp.inet.fi

3 3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Piispajärven rannalla ja kysymyksessä on Piispajärven ranta-asemakaavan laajennusalueesta. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Laajennusalueen luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 3. päivänä Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 5 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomionarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia rakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että ranta-alueet käveltiin pohjoisesta etelään. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ja niiden jälkeen ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen topografia on suhteellisen tasaista kankaremaata, jolloin relatiiviset korkeuserot Piispajärven tasasta jäävät alle 10 m. Maaperä on pääosin moreenia varsinaisia moreenimuodostumia ei kuitenkaan esiinny. Vanhojen peltolaidunten alueella suunnittelualueen keskiosassa on glasifluviaalista ainesta. Rannat ovat kivisiä, osin jopa lohkareisia (ks kuva 1 alla). Moreenin päällä on paikoin ohuelti eloperäisiä kerrostumia. Heikinlahden pohjoispuolisella rantaalueella ovat turvekerrostumat laajimmat, mutta tälläkään alueella kerrostumat eivät ole kovinkaan paksut.

4 4 Kuva 1. Topografia on tasaista. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei ole. Puusto on laajalti mäntyvaltaista kangasta. 3.2 Vesistöt ja vesialueet Suunnittelualueella on kaksi Piispajärveen laskevaa suo-ojaa. Ne eivät ole luonnontilaisia ja voivat olla osan aikaa vuodesta kuivillaan. Lähteitä tai tihkupintoja ei esiinny. 3.3 Kasvillisuus Inventointi aloitettiin suunnittelualueen pohjoisosasta, kapeasta lahdelmasta. Pihapiirin ulkopuolella on kasvillisuus harvahkoa mäntyvaltaista tuoretta kangasta, jossa kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka. Sen lisäksi suopusua, puolukkaa ja variksenmarjaa esiintyy paikka paikoin runsaana. Jokunen pihlaja ja koivu esiintyvät sekapuuna (ks. kuva 2 alla). Rannassa on hiven luhtareunusta ja rannan puolella saraluhtaa reunustaa kapea pajuvyö. Sen takana on kasvillisuus edellä kuvatun kaltaista mäntyvaltaista kangasta. Lahti itsessään on kivinen jopa lohkareinen (ks kuvat 3ab seur. sivu). Vaccinum myrtillus mustikka 4 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1-3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Rubus chanaemorus, lakka 1-2 (rannan tuntumassa) Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Maianthemum bifolium oravanmarja 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Potentilla erecta rätvänä 1

5 5 Kuva 2. Tyypillistä tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. Kuva tilalta 55:4 Kuvat 3ab. Kylmäniemen pohjoispuolen luhtarantainen lahdelma. Inventointia jatkettiin mainitusta lahdesta länteen. Rannassa kiinteistöt 115:1 ja 55:5 ovat entuudestaan rakennettuja ja pihapiirien heinävaltaista lajistoa on levinnyt niitä ympäröiville metsäalueille. Puusto on suunnittelualueen rajan tuntumassa kuusivaltaista sekakangasta, jossa kuusen ohella esiintyy koivua ja mäntyä sekä jonkin verran pihlajaa sekapuuna. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka ja sen ohella esiintyy jonkin verran puolukkaa ja variksenmarjaa. Myös jonkin verran kangasmaitikkaa esiintyy. Kuva 4. Kuusivaltaista, harvennettua kangasta Kylmäniemessä.

6 6 Kuva 5. Kylmäniemen sekakangasta. Kun siirrytään mainitusta lahdelmasta sen itäpuoliseen jo entuudestaan rakennettuun niemeen, (55:3 ja 55:7) säilyy kasvillisuus tuoreen mustikkatyypin kaltaisena (ks kuva 4 yllä). Niemen keskellä on kuitenkin hieman kuusikorpimainen painanne (ks. kuva 5 yllä). Sen itäpuolella on kuusi-koivumänty sekapuustoa kasvava alue aina rantaan asti. Kenttäkerroksen ehdoton ja paikoin lähes ainoa laji on mustikka. Pohja- ja kenttäkerros Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 3-4 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (alaosassa) Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 2 Populus tremula, haapa 1 Maapuita tai pystypökkelöitä on vain muutamia. Puusto on nuorta mutta ei täysin tasaikäistä. Päätien varressa on umpeenkasvanut vanha pelto tai niitty. Tien ja niityn välissä on kapea mäntyä kasvava vyöhyke. Niityn kasvillisuus on verraten monimuotoinen. Lajistosta voidaan mainita mm. ahomansikka, nurmirölli, kylämaltsa, särmäkuisma, metsäkurjenpolvi, nurmipuntarpää, hietakastikka, metsätähti, niittyleinikki, mesimarja, karhunputki, väinönputki, kielo jne. Niitty muuttuu vähitellen pihapiiriksi (55:7). (ks. kuvat 6ab alla). Kun siirrytään niemen eteläpuolelle (55:4), on talon ympärillä vanhaa pensoittunutta ja nuorta lehtipuuta ja mäntyä kasvava niittyalue ja alueen keskellä on pihapiiri. Aivan rannassa on mäntyvaltaista tuoretta variksenmarjatyypin kangasta. Pihapiirin itäpuolen lahden pohjukka on lievästi luhtainen ja soistuva. Kasvillisuus säilyy mänty-koivu sekapuustona myös pieneen niemeen (pihapiiristä kaakkoon). Lahopuuta ei esiinny ja puusto ei ole erityisen eri-ikäistä (ks. kuvat 8ab seur. sivu).

7 7 Kuvat 6ab. Vanhaa laidunaluetta. Kuva 7. Heinittynyttä vanhaa peltoaluetta. Kenttäkerros: Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Linnaea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Pyrola rotundifolia isotalvikki 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Equisetum palustre suokorte 1 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 5 Betula pubescens, hieskoivu 1 Picea abies, kuusi 1 Alnus indica, harmaaleppä 1 Mainitusta niemestä etelään siirryttäessä on ranta-alue laajalti soistunutta ja harvamännikköistä isovarpurämettä, jossa lajistossa on mm suopursu, mustikka, variksenmarja, lakka, suopursu, juolukka, raate (rannassa), ruohokanukka, maariankämmekkä, jokapaikansara jne. Rämemäinen kasvillisuus jatkuu aina suurehkolle suo-ojalle.

8 8 Sen ja etelämpänä sijaitsevan toisen suo-ojan väliin jää vanhan laitumen tapainen alue (ks kuva 10), jolla kasvaa mm käenkaali, oravanamarja, korpi-imarre, metsätähti jne. Jälkimmäisen valta-ojan eteläpuolelta aina suunnittelualueen etelärajalle asti on kasvillisuus tavanomaista harvennettua mäntyvaltaista kangasta (ks. kuva 11 alla). Kuvat 8ab. Kylmäniemen eteläpuolella sijaitseva niemialue. Ranta-alueet ovat luhtaisia. Kuva 9. Edellä mainitun niemen eteläpuolella sijaitsevaa mäntyvaltaista kangasta. Puusto on tasaikäistä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Empetrum nigrum, variksenmarja 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium, oravanmarja 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Niemeen johtavan tien länsipuolelta suunnittelualueeseen sisältyy kapea noin 30 m leveäkaistale, joka on pääosin nuorta mäntyvaltaista tuoretta kangasta, osin ojikkoa ja pieneltä osin hakkuualuetta.

9 9 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium, oravanmarja 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Kuva 10. Vanhaa metsälaidunta kahden suo-ojan välisellä alueella. Kuva 11. Tyypillistä mäntyvaltaista tuoreehkoa kangasta suunnittelualueen eteläosassa. Puusto on harvennettua. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. 3.4 Maisema Suunnittelualueen maisemakuva on pääosin ihmistoiminnan muovaamaa kulttuurimaisemaa. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee pihapiireissä, metsänkäsittelyssä ja tiestössä sekä vanhoissa peltomaissa. Maisemakuva on pääosin sulkeutunut tai puoliavoin. Maisemallisia kiintopisteitä muodostavat näkymät kahteen pieneen lahdelmaan, Maijansaaren sekä näkymät pihapiireihin.

10 10 Kuva 12. Maijansaari muodostaa pienen maisemallisen kiintopisteen. 3.5 Linnusto Linnusto oli suunnittelualueella rannoilla niukka. Vesilintuja oli ranta-alueella niukalti sekä lokkilintuja todella vähän. Maalinnustoa ei inventoitu, mutta alueen kasvillisuus antaa aiheen olettaa, että lajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltään. Maastossa havaittiin metsäkirvisiä, räkättirastaita, harakoita, västäräkkejä, hömötiaisia ja leppälintuja. Vesilinnuista tyypillisiä ovat telkkä pohjoisosan lahden edustalla sekä Maijansaaren itäpuolella. Sinisorsa ja tavi uiskentelivat suunnittelualueen eteläosassa. On mahdollista että ne pesivät Heikinlahden rämesuon reunalla. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:

11 11 Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella ei esiinny metsälain mukaisia kohteita. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole edellä mainittuja Metso kohteita. Muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta voidaan mainita suunnittelualueen pieni laidunalue (ojien välissä) sekä potentiaalisesti kiinnostavana kokonaisuutena tilan 55:4 vanhat laidun/peltoalueet. Ne ovat kovaa vauhtia umpeen kasvamassa ja tarvitsisivat aktiivista hoitoa, joten ne eivät ole kovin merkittäviä. 8. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR)

12 12 Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia tai uhanalaisia kasvilajeja tai linnustoa ei alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät. 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaa luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet: 1. eteläosan pieni laidun arvoluokka 2 kasvillisuus (MUU) 2. Kylmäniemen eteläpuolen lahti ja niemi arvoluokka 2 maisema (MA) 3 Kylmäniemen pohjoispuolen lahti arvoluokka 2 maisema (MA) 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaavan mukainen lisärakentaminen ei aiheuta vaikutuksia alueen nykyisiin luontoarvoihin, koska alueelta ei löydetty kovinkaan merkittäviä luontoarvoja ja alue on jo entuudestaan rakennettu. Lähtökohtana on, että kohtuullinen lisärakentaminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen. Tavoitteena tulisi olla, että lisärakentaminen sijoittuisi em. rajattujen alueiden ulkopuolelle. 27. joulukuuta 2013 Jari Hietaranta EKOTONI KY liitekartta

13 13