PUDASJÄRVEN KAUPUNKI HAUKIJÄRVEN KOUKKUMUTKAN RANTA-ASEMAKAAVA

Transkriptio

1 1 PUDASJÄRVEN KAUPUNKI HAUKIJÄRVEN KOUKKUMUTKAN RANTA-ASEMAKAAVA EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS JA LINNUSTO 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta

3 3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Pudasjärven kaupungissa Haukijärven Koukkumutkassa. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelua varten. Rantakaava-alueella on olevaa rakennuskantaa melko runsaasti (ks. kartta). Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta heinäkuun 1. päivänä Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 5 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että ranta-alue käveltiin pohjoisesta etelään. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Alueen topografia on piirteiltään loivasti rantaa kohti viettävä. Relatiiviset korkeuserot ovat loivat; enimmillään vain noin 6-7 m. Relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Alueella ei ole erityisiä geomorfologisia muodostumia; itse niemi lienee muodostunut ainakin osaksi lajittuneesta materiaalista ja deltamuotoja voidaan Rytälän talon alueella tulkita olevan. Alueen eteläosa on pääosin moreenia, jota paikoin peittää eloperäinen aines. 3.2 Vesistöt Haukijärven pinta-ala on n. 132 ha. Järven suurin syvyys on 10,1 m, keskisyvyys 2,62 m ja rantaviivan pituus on 12 km. Vedenlaatu on säilynyt hyvänä. Haukijärvi on suosittu virkistyskalastuskohde. Järven siikakanta on hyvä.

4 Kasvillisuus Kasvillisuusinventointi aloitettiin Rytälän talon pohjoispuolelta kohdasta, jossa sähkölinja kulkee tien poikki. Kasvillisuus Rytämutkan etelärannalla on lehtipuuvaltaista nuorta puustoa tai pensaikkoa (kuva 1). Alue lienee vanhaa peltoaluetta ja pensoittuminen on jo ehtinyt melko pitkälle (kuvat 2-3). Kenttäkerroksen lajistossa on mm pelto- ja metsäkortetta, metsäkurjenpolvea, nurmipuntarpäätä, timoteita, maitohorsmaa, nurmirölliä, vadelmaa, kyläkastikkaa ja mesiangervoa. Puusto on nuorta koivikkoa ja muuta lehtipuustoa ovat mm kiiltopaju, haapa ja jokunen mäntykin aivan rantaviivan tuntumassa. Kasvillisuus on vanhoille laidunniityille ja peltoalueille tyypillisen rehevää. Kuva 1. Rytälän talon luoteispuolelta Rytämutkan rantaa. Puusto on nuorta lehtipuuvaltaista sekametsää. Kuva 2. Kuva kohti Rytälän taloa. Etualalla vanhaa laidunta. Nykyinen kasvillisuus lähinnä suurruohoniittyä

5 5 Kuva 3. Kuva niittymäiseltä alueelta Rytälän niemialueelta. Yksittäisiä puita kasvaa niittymäisellä alueella. Kuvan keskellä komea lehtikuusi. Rytälän talosta länteen ja etelään on kasvillisuus ns. suuruohoniittyä ja vyöhyke ulottuu aina etelärannan ladolle asti (ks. kuvat 2 ja 3 edellä). Ladon ja itäpuolella sijaitsevan talon (ks kuva 4ab) kohdalta alkaa ilmaantua hieman enemmän puustoa ja kasvillisuus muuntuu mänty-koivu sekakankaaksi, mutta tämäkin alue lienee ollut aikoinaan laidunnuksen piirissä. Vähitellen alkaa puusto muuntua pienen peltosaarekkeen ja rannan välissä lähes puhtaaksi pajukoksi (ks kuva 5). Kenttäkerroksen lajisto on tälläkin verraten monipuolinen: mesiangervo, suo-orvokki, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, kissankello, hiirenvirna, koiranputki, väinönputki, särmäkuisma, koiranputki, kyläkastikka, hiirenvirna, peltokorte, timotei, nurmipuntarpää, isotalvikki jne. Kuva 4 a-b. Koukkumutkan pohjoisrantaa. Alue on vanhaa laidunaluetta. Nykyisin kasvillisuus on lähinnä suurruohoniittyä. Puustoisuus lisääntyy kohti itää siirryttäessä (ks. kuva 5ab alla). Edelleen itään päin siirryttäessä on ns. suurruohoniittyä, joka rajoittuu pohjoispuolen tiehen. Suurruohoniityn eteläpuolella on aina rantaan asti ulottuva sekapuustoinen alue; jossa koivu raita ja

6 6 haapa ovat pääpuulajit ja sekapuuna esiintyy niukalti kuusta (kuvat 5ab). Länsiosassa kenttäkerroksen kasvillisuus on enemmän niittymäinen, mutta vähitellen itään päin mentäessä saa sekä puukerros ja ja erityisesti kenttäkerros enemmän kankaan lajiston piirteitä. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa on lajisto tavanomaista: mustikka, variksenmarja, puolukka, viinimarja (sp.), metsälauha, talvikki (sp.), kevätpiippo sekä vielä paikoin runsaastikin niityn ja peltoniityn kulttuurivaikutteista lajistoa. Kuva 5a-b. Koukkumutkan pohjoisrannan kasvillisuus vaihtelee runsaasti. Pääosin puusto on nuorta Lehtipuustoa, jota paikoin on harvennettu kuten 5b kuvassa. Kuva 6. Hieman edellistä kuvaa idempää. Kenttäkerros on suurruohoa. Vaikutelma on lehtomaisen rehevää. Männyn osuus lisääntyy puulajistossa, kun saavutaan seuraavan loma-asunnon kohdalle (kuva 7). Puusto on tasaikäistä, verraten nuorta sekapuustoa. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Laidunnusta on ollut tälläkin alueella; metsätähti, koiranheinä, punanata, nurmirölli, nurmipuntarpää, mesiangervo, peltokorte, maitohorsma, metsäkurjenpolvi, vadelma, maitohorsma, maitohorsma, lillukka, kyläkastikka, sananjalka, ahomansikka, jne. Kun kuljetaan pihapiirin poikki, muuttuu mäntypuusto vanhaksi laidunalueeksi, joka on tyypillisesti suurruohoniittyä ja tullaan pihapiiriin, jota mainittu niittymäinen alue ympäröi (ks. kuva 8). Laajan laidunalueen eteläpuolella tuore kuivahko kangas jatkuu verraten pitkälle Koukkumutkan lahden etelärannalle.

7 7 Kuva 7. Kun siirrytään itäänpäin Koukkumutkan pohjoisrantaa, muuntuu vanha laidunalue lähes puhtaaksi mäntykankaaksi. Kuva 8. Koukkumutkan lahden itärannalla on laaja vanha laidun- ja viljely alue. Maaperä on kosteaa ja alueella on kookkaita heinätuppaita. Niittymäinen kulttuurivaikutteisen alueen pihapiirit ja vanhat laidunalueet jatkuvat aina lahden eteläosaan asti, josta alkaa tasaikäinen noin vuotias, lähes puhdas männikkö. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillinen mustikka -variksenmarja tyyppi, joskin aivan rannan tuntumassa on juolukkaa, suopursua ja puolukkaakin melko runsaasti. Hieman etäämpänä rannasta on myös soistumista ja hieman pohjoisempana mainitun niityn kulmauksessa on kaksi lähdettä. 3.4 Maisema Alueen maisemakuva on vaihteleva: sitä voitaneen pitää kokonaisuutena jo kulttuurimaisemana voimakkaan ihmistoiminnan vaikutuksen takia. Ainoastaan suunnittelualueen eteläosassa on selvästi luonnonmaisemaa. Maisemakuva on eteläosaa lukuun ottamatta avointa tai puoliavointa

8 8 kulttuurimaisemaa. Maisemallisina kiintopisteinä toimivat lähinnä alueen rakennukset. Maisemakuvaa ei kuitenkaan voida pitää erityisen kauniina tai edustavana; se vaatisi kokonaisuutena huomattavia kunnostustoimia; ennen kaikkea laidunnusta (ks kuvat 9-10.) Kuva 9. Maisemakuva on kulttuurimaisemaa, mutta säilyäkseen edustavana vaatisi pikaisia kunnostustoimia. Kuva 10. Laidunalueen umpeenkasvu on hyvässä vauhdissa. Kuva Koukkumutkan itärannalta. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita.

9 9 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueelta voidaan löytää kaksi lähdettä lähiympäristöineen, jotka ovat metsälain mukaisia kohteita (purojen välittömät lähiympäristöt). Kuva 11. Vanhan laidunalueen kaakkoisnurkan lähde lähiympäristöineen on ML kohde. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet

10 10 muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole edellä mainittuja Metso -kohteita. Muita metsäluonnon arvokkaita ja huomioonotettavia elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole muita arvokkaita elinympäristöjä. 6. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR) Linnusto Koukkumutkan alueella on vähäinen. Vesilintuja ei havaittu lainkaan (ajankohta luonnollisesti vaikuttaa asiaan) sekä lokkilintuja todella vähän. Maalinnustoa ei inventoitu, mutta alueen kasvillisuus antaa aiheen olettaa, että lajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltään. Maastossa havaittiin rastaita, metsäkirvisiä, västäräkkejä, hömötiaisia ja leppälintuja. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun lopulla jo hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja, mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia linnustokohteita ei alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset

11 11 VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet: 1. lähteet arvoluokka 2 (ML) 2. niemenkärjen rehevät niityt arvoluokka 2 (MUU) 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaava-alueen lisärakentaminen ei aiheuta lisävaikutuksia alueen nykyisiin luontoarvoihin, koska alueelta ei löydetty kovinkaan merkittäviä luontoarvoja. Alue on ollut voimakkaan ihmistoiminnan vaikutuksen alaista. Alueella on ollut laidunniittyjä ja metsälaitumia, mutta alueet ovat pensoittuneet voimakkaasti. Alue vaatisi voimakkaista raivaus ja muita kunnostustoimia. Sauvossa, 25. tammikuuta 2012 Jari Hietaranta EKOTONI KY liitekartta

12 12