Nurmijärven kunta Kaavoituskohteiden luontoselvitys 2007

Transkriptio

1 Raportti BJ Nurmijärven kunta Kaavoituskohteiden luontoselvitys 2007 Osa 3/3: Rajamäki

2 1 Yhteenveto Tämä luontoselvitys on laadittu Nurmijärven kuntaan Rajamäen alueelle Vahtolampi- Metistö -alueen asemakaavoitusta varten. Luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet alueella. Selvitystä varten koottiin olemassa olevat luontotiedot ja tehtiin maastokäynti huhtikuussa Selvityksen tekivät biologit FM Soile Turkulainen ja FM Tommi Lievonen Pöyry Environment Oy:stä. Selvitysalue on metsäistä kalliomaastoa. Metsistä pääosa on iältään nuoria eikä luontoarvoiltaan merkittäviä. Kallioiden lakialueita voidaan pitää mahdollisina metsälakikohteina. Ne ovat paikallisesti huomionarvoisia, mutta eivät erityisen edustavia. Niiden säilyttämistä rakentamattomana suositellaan kaavan muut tavoitteet huomioon ottaen. Turussa Pöyry Environment Oy Tommi Lievonen toimialapäällikkö Soile Turkulainen projektipäällikkö Yhteystiedot: Pöyry Environment Oy Ilmarisenkatu 18, Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh Fax

3 Sisältö 1 Yhteenveto 1 JOHDANTO 1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISKUVAUS 1 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset Kohteiden arvottaminen 3 4 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Metsälakikohteet 3 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 6 LÄHTEET 5 Liitteet Liite 1. Metsälaki 10, luonnonsuojelulaki 29 ja vesilaki 15a ja 17a. Liite 2. Uhanalaisuusluokitus ja lajien suojelu EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä. Valokuvat: Soile Turkulainen ja Tommi Lievonen 2007 Kannen kuva: Näkymä Metistönmäen lakialueelle.

4 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on laadittu Nurmijärven kunnan pohjoisosaan Rajamäen alueelle Vahtolampi-Metistö -alueen asemakaavoitusta varten.. Selvitys on osa Nurmijärvelle vuonna 2007 tehtyjä luontoselvityksiä, joiden Klaukkalan ja Kirkonkylän kohteet on raportoitu erikseen (osaraportit 1/3 ja 2/3). Kohteista on tehty erilliset maisemaselvitykset (Pöyry Environment Oy 2007). Luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet alueella. Selvitystä varten koottiin olemassa olevat luontotiedot ja tehtiin maastokäynti huhtikuussa Selvityksen tekivät biologit FM Soile Turkulainen ja FM Tommi Lievonen Pöyry Environment Oy:stä. 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISKUVAUS Vahtolampi-Metistö-alue sijaitsee Uudenmaan maakunnassa Nurmijärven kunnan pohjoisosassa Rajamäen taajaman läheisyydessä. Selvitysalueen sijainti ja rajaus on esitetty kuvassa 1. Alueen pinta-ala on 57 ha. Selvitysalue on rakennetun ympäristön läheisyyteen sijoittuva metsäinen alue, jonka läpi kulkee paikallistie. Alue on topografialtaan vaihtelevaa maastoa, jossa on kalliomäkiä ja niiden välisiä osin soistuneita alueita. Metsistä suurin osa on hakkuita, taimikoita tai nuoria kasvatusmetsiä (kuvat 2 ja 3). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus.

5 2 Kuva 2. Näkymä alueen keskiosaan idästä. Kuva 3. Näkymä alueen keskiosaan lännestä. 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, luonnonsuojeluohjelmien kohteita tai muita valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä luontokohteita. Ympäristökeskusten Hertta-rekisterissä tai Uudenmaan ympäristökeskuksen rekisterissä ei ole havaintotietoja uhanalaisista lajeista alueella.

6 3 Alueelle ei ole tehty aikaisempia kaavoituksen luontoselvityksiä. Alueella ei ole Nurmijärven kallioselvityksessä (1992) eikä Nurmijärven lepakkokartoituksessa (2004) manittuja kohteita. 3.2 Maastokartoitukset Alue käveltiin maastossa läpi liito-oravakartoitusta tehdessä eikä sinne pidetty aiheellisena tehdä muita maastokäyntejä. Maastokartoituksissa pyrittiin lainsäädännön ja viranomaisvaatimusten mukaisesti huomioimaan seuraavat kohteet: luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaiset luontotyypit vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet metsälain 1093/ luvun 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt uhanalaisille lajeille (Rassi ym. 2000) sekä luontodirektiivin 79/409/ETY liitteen IV(a) lajeille (mm. liito-orava) ja lintudirektiivin 92/43/ETY liitteen I lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Luonnonsuojelulaki-, vesilaki- ja metsälakikohteet on lueteltu ja lajien luokittelu selitetty tämän raportin liitteissä 1 ja Kohteiden arvottaminen Luvussa 4 on esitelty selvitysalueen luontoarvoiltaan merkittäviksi arvioidut kohteet. Niiden rajaukset löytyvät kartalta kuvassa 7. Kohdekuvausten yhteydessä on arvioitu kohteiden merkittävyyttä ja esitetty suosituksia niiden huomioimisesta maankäytön suunnittelussa. Luontokohderajaukset on toimitettu kuntaan myös paikkatietoaineistona (MapInfo 7.8). Metsälakikohteet on mainittu raportissa mahdollisina kohteina, koska niiden osalta viralliset päätökset tekee metsäkeskus, eivätkä tiedot ole julkisia. Metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Mikäli mainitut kohteet eivät täytä metsälain vaatimuksia, voidaan niitä silti pitää muina paikallisesti huomionarvoisina luontokohteina. Molemmissa tapauksissa kohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (maankäyttö- ja rakennuslaki 5 ). 4 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 4.1 Metsälakikohteet Kohde 1. Metistönmäki Metistönmäen kallioisella lakialueella kasvaa vanhoja mäntyjä ja kitukasvuisia naavaisia kuusia, katajaa ja pieniä koivuja ja muutamia raitoja (kansikuva, kuva 4 ja kartta kuvassa 7). Alue on kasvillisuudeltaan karun tyyppinen ja osin sammal- ja jäkäläpeitteistä avokalliota. Alueella on hieman lahopuita, mutta sieltä on myös korjattu tuulenkaatoja. Mäen yli kulkee tie ja sen pohjoisen ja idän puoleinen rinne on avohakkuuta. Suositus: Metistönmäen lakea voidaan pitää metsälain mukaisena vähätuottoisena kalliona. Kohde on paikallisesti huomionarvoinen, mutta ei erityisen edustava. Sen säilyttämistä rakentamattomana suositellaan kaavan muut tavoitteet huomioon ottaen.

7 4 Kuva 4. Puustoa ja kalliota Metistönmäen pohjoisreunalta. Kuvat 5 ja 6. Kallio- ja louhikkorinne alueen länsiosassa. Kohde 2. Länsiosan mäki Selvitysalueen länsiosassa on kalliomäki, jonka rinne on etelään päin jyrkkä ja yläosasta louhikkoinen (kuvat 5 ja 6 ja kartta kuvassa 7). Mäen etelänpuoleisella lakialueella kasvaa käkkyräisiä mäntyjä, kitukasvuisia kuusia, nuorta haapaa ja katajaa. Lahopuuna on hieman maapuita ja muutamia keloja. Alue rajoittuu mäen toisella reunalla siemenpuuhakkuuseen. Rinteen lounaisosassa esiintyy lehtokasvillisuutta kuten sinivuokkoa, taikinamarjaa ja näsiää. Mäen etelärinteessä kasvaa varttunutta kuusikkoa ja alareunassa haapoja. Alue voisi soveltua liito-oravalle elinympäristöksi, mutta papananoita ei havaittu. Suositus: Kalliomäen lakea voidaan pitää metsälain mukaisena vähätuottoisena kalliona ja osin rehevänä lehtolaikkuna. Kohde on paikallisesti huomionarvoinen, mutta ei erityisen edustava. Sen säilyttämistä rakentamattomana suositellaan kaavan muut tavoitteet huomioon ottaen.

8 5 Kuva 7. Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet selvitysalueella. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalue on metsäistä kalliomaastoa. Metsistä pääosa on iältään nuoria eikä luontoarvoiltaan merkittäviä. Kallioiden lakialueita voidaan pitää mahdollisina metsälakikohteina. Ne ovat paikallisesti huomionarvoisia, mutta eivät erityisen edustavia. Niiden säilyttämistä rakentamattomana suositellaan kaavan muut tavoitteet huomioon ottaen. 6 LÄHTEET Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt s. Metsälehti Kustannus. Helsinki. Nurmijärven ympäristölautakunta ja Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1992: Nurmijärven kallioselvitys. Pöyry Environment Oy 2007: Nurmijärven kunta, kaavoituskohteiden maisemaselvitykset. Kolme erillistä raporttia. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö. Helsinki. Siivonen, Y. 2004: Nurmijärven lepakkokartoitus. 24 s. Batcon Group. Suomen ympäristökeskus 2007: Hertta-järjestelmän tiedot luonnonsuojelualueista, luontokohteista ja uhanalaisista lajeista Yhteydenotot: Nurmijärven kunta: maankäyttö- ja ympäristöosastot Uudenmaan ympäristökeskus: luonnonsuojeluosasto

9 Nurmijärven luontoselvitykset 2007: Rajamäki BT LIITE 1 Liite 1. Metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain luontokohteet Metsälaki (1093/ luku 10 ) Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3. rehevät lehtolaikut; 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5. rotkot ja kurut; 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Luonnonsuojelulaki (1096/ luku 29 ) Seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu: 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; 2. pähkinäpensaslehdot; 3. tervaleppäkorvet; 4. luonnontilaiset hiekkarannat; 5. merenrantaniityt; 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; 7. katajakedot; 8. lehdesniityt; sekä 9. avointa maisemaa hallitsevat suuret puut tai puuryhmät. Vesilaki (1961/264 1 luku 15a ja 17a ) Toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha:n suuruisen lammen ja järven säilymisen luonnontilaisena on kielletty. Jos muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

10 1 Liite 2. Uhanalaisuusluokitus ja lajien suojelu EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä. LAJIEN SUOJELU EU:N LINTU- JA LUONTODIREKTIIVEISSÄ Luontodirektiivin II-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura verkosto). Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Lintudirektiivin I-liite: yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto). Vastaava velvoite koskee Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. UHANALAISUUSLUOKITUS Suomen lajien uusimmassa (2000) uhanalaisuusarvioinnissa on sovellettu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitusta. Kaikki lajit on sijoitettu johonkin seuraavista luokista: Arvioimatta jätetyt (NE, Not Evaluated) Puutteellisesti tunnetut (DD, Data Deficient) Hävinneet (RE, Regionally Extinct) Luonnosta hävinneet (EW, Extict in the Wild) Äärimmäisen uhanalaiset (CR, Critically Endangered) Erittäin uhanalaiset (EN, Endangered) Vaarantuneet (VU, Vulnerable) Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened) Elinvoimaiset (LC, Least Concearn) Lajiston alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Arvioinnissa sovellettiin IUCN:n kriteereitä valtakunnallisen arvion tapaan, mutta selvyyden vuoksi lajeja ei kuitenkaan luokiteltu eri luokkiin, vaan käytössä on vain yksi, "alueellisesti uhanalaisten" (RT) luokka. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 1410 uhanalaista lajia. Uhanalaisista lajeista 608 on erityisesti suojeltavia. Lisäksi Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä (ns. kansainväliset vastuulajit). Lähde: