ENONKOSKEN KUNTA Ahlström Oy Pahkalahden ranta-asemakaava luontoselvitys EKOTONI KY

Transkriptio

1 1 ENONKOSKEN KUNTA Ahlström Oy Pahkalahden ranta-asemakaava luontoselvitys EKOTONI KY

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS JA ELÄIMISTÖ 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kansikuva: rantavyöhykettä lännestä itään

3 3 1. TAUSTA Kasvillisuusinventointi toteutettiin Maastossa tarkasteltiin koko Pahkalahden pohjoisranta, vaikka vain lahden itäisin ja läntisin osa sisältyvät Ahlström Oy:n rantakaavaan. Osien välissä oleva Tornator Oy:n omistuksessa oleva ranta-alue inventoitiin samassa yhteydessä. Luonto- ja kasvillisuusinventoinnin tavoitteena oli kartoittaa maankäytön suunnittelun kannalta merkittävien luontokohteiden ja alueiden esiintyminen alueella. Luonnonsuojelulainsäädännön mukaiset kohteiden ohella huomiota kiinnitettiin myös luonnon monimuotoisuuteen yleisemmin sekä maisemallisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Maastotyöhön käytettiin aikaa 4.0 h. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Huomiota luontoselvityksen maastotyöskentelyssä kiinnitettiin erityisesti alueen luonnontilaisuuteen, kasvillisuustyyppeihin, kasvilajistoon sekä geomorfologiaan ja maisemaan. Apuna maastossa käytettiin tavanomaisia kasvitunnistuskirjoja, sanelukonetta, karttaa sekä ilmakuvia. Tavoitteena oli ensisijaisesti kartoittaa mahdollisten LSL-, ML- ja VL -mukaisten ns. lakikohteiden esiintyminen suunnittelualueella. Maastosta etsittiin myös METSO kohteita ja EU:n tärkeinä pitämiä luontotyyppejä. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan ja rajaamaan kartalle sellaisia muita luontotyyppejä, jotka inventoijan käsityksen mukaan tulisi pyrkiä huomioimaan ranta-alueiden maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen sijoittelussa. Tällöin huomiota kiinnitettiin mm Meriluoto & Soininen (1998) mainitsemiin metsäluonnon luontotyyppeihin, joihin tulisi maankäytön suunnittelun yhteydessä kiinnittää huomiota sekä uhanalaisten luonto- ja kasvillisuustyyppien esiintymiseen. Inventoinnin perusteella laadittiin alueen kasvillisuutta kuvaava karttaesitys, joka perustuu pääosin maastossa havaittuihin metsätyyppeihin ja kasvilajistoon. Metsätyyppiluokitusta tarkennettiin yksityiskohtaisimmilla kasvilajitiedoilla, mikäli oli tarpeen esim. tarkemman rajauksen ja esimerkiksi alueen tai rakentamisen ulkopuolelle jättämisen perustelemiseksi. On kuitenkin huomattava, että tekstissä esitetyt lajistotiedot kattavat usein melko suuren alueen ja lajien runsaussuhteiden vaihtelu pienelläkin alueella voi olla suurta. Kartalle rajattiin myös huomioitavat kohteet ja kaavasuunnittelussa huomioitavat luonto- ja kasvillisuustyypit. Lajistotiedot tukevat kuitenkin yleispiirteisempää metsätyyppiluokitusta antamalla yksityiskohtaisempaa tietoa alueen kasvillisuudesta ja ekologista. Runsaussuhdetiedot ovat luonnollisesti tekijän arvioita, ja ne vaihtelevat, kuten todettua, mm topografian ja maalajinkin mukaan voimakkaasti pienenkin alueen puitteissa. Ne antavat kuitenkin lukijalle konkreettista tietoa alueen lajistosta. Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla esiintyy puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu myöskään nilviäis-, hyönteis-, sieni- tai jäkälälajistoa. Elolliseen luontoon liittyvää tietoa on täydennetty mm maankamaraan, geomorfologiaan ja maisemaan liittyvällä inventointitiedolla. Myös näiden elementtien mahdolliseen arvoon on otettu kantaa. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä

4 4 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Muusta luonnonympäristöstä erottuvat alueet esim. rehevyytensä johdosta, inventoitiin muuta aluetta tarkemmin. Uhanalaisluokituksen (UHEX) lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2001 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus. Myös EVA, DIR ja IUCN-lajiston esiintymistä selvitettiin. CR = äärimmäisen uhanalaiset, suuri välitön uhka hävitä EN= erittäin uhanalaiset, suuri uhka hävitä lyhyellä aikaväillä VU= vaarantuneet, uhka hävitä pitkällä aikavälillä NT= silmälläpidettävät, kanta taantunut LC=runsaana esiintyvät, kanta elinvoimainen 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualue sijaitsee laajan kaakko-luode suuntaisen drumliinin etelärinteellä. Kiinteistöjen korkeimmat kohdat sijaitsevat yli 25.0 m Pahkajärven yläpuolella. Topografialtaan aluetta voidaan luonnehtia jyrkäksi mäkimaaksi. Maaperä on kauttaaltaan moreenia ja päällä on vaihtelevanpaksuinen kivinen tai lohkareinen pintakerros. Kuva 1. Lohkareista pintamoreenia Pahkalahden länsiosasta. Kuvan Rungossa on vanhoja majavan syönnösjälkiä Turvekerroksia ei esiinny juuri lainkaan ja vähäiset eloperäisen aineksen kerrokset ovat kivien välissä olevia alueita. Rantaviiva on suora, kivinen ja kovapohjainen. Vesikasvillisuutta on niukalti. 3.2 Vesistöt ja vesialueet Pahkajärven pinta-ala on 1,478 km² ja rantaviivan pituus 16,39 km. Korkeustaso on 105,2 mpy. Järven syvyystietoja ei ollut käytettävissä, mutta molemmat lahdet ovat syntyneet kallioperän ruhjeeseen ja voidaan olettaa, että keskisyvyys ja suurin syvyys ovat melko korkeita. Järvi on myös vähä saarinen. Järven vedessä on lievä humusleima. Väriluku on keskimäärin ollut tutkimuksissa

5 5 31 (15-50 mg Pt/l). Rehevyystasoltaan järvi on luokiteltu karuksi. Kokonaisfosfori on ollut noin 7 (neutraali). ph on 6,7 (5,5-7,2 µg/l). Vesistöön on istutettu kuhaa, järvitaimenta, planktonsiikaa sekä järvisiikaa Kasvillisuus Inventointi aloitettiin Pahkalahden länsipohjukasta. Pohjukassa (ei suunnittelualueella) säilytetään veneitä. Kasvillisuus on melko rehevää kuusi-mänty sekakangasta (ks kuva 2 alla). Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Nuorta lehtipuuta on sekapuuna; erityisesti koivua, harmaa- ja tervaleppää. ja raitaa. Kenttäkerroksessa mm karhunputkea, metsälauhaa, mustikkaa, kieloa, ahomansikkaa, metsäkortetta, käenkaalta, oravanmarjaa ja metsätähteä. Mustikka on kuitenkin valtalaji. Puusto on jossain määrin eri- ikäistä maapuut ja kelot sekä vanha puut kyllä uupuvat. Vähitellen maaperä alkaa muuntua lohkareisemmaksi ja rannassa on pieni kalliokin. Kuva 2. Kasvillisuutta Pahkalahden pohjukassa, Valtapuu on kuusi ja sekapuuna on nuorta lehtipuustoa. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Hieman kauempana rannasta maasto nousee ja puusto muuttuu melko puhtaaksi nuorehkoksi mäntykankaaksi (ks kuva 3). Taustalla on lisäksi toteutettu hakkuita. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen valtalaji on puolukka. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena aina laajalle hakkuualueelle. Lajistoa pohjukassa Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 1 Equisetum palustre, metsäkorte 1 Athyrium filix-femina, hiirenporras 1 Melampyrum pratense metsämaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre 2 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Fragaria vesca, mansikka 2

6 6 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Kuva 3. Ylempänä rinteessä kasvillisuus on verraten nuorta mäntyvaltaista kangasta. Lehtipuuston osuus on huomattavasti niukempi kuin lähempänä rantaa. Rannan läheisyydessä, osa-alueen itäpäässä Rubus saxatilis, lillukka 1 Convallaria majalis, kielo 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Trientalis europaea, metsätähti 3 Viola riviana metsäorvokki 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pyrola rotundifolia isotalvikki 2 Ranunculus acris niittyleinikki 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Equisetum palustre suokorte 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Linnaea borealis vanamo 1 Vaccinum myrtillus mustikka 4 Poa pratensis, niittynurmikka 2 Convallaria majalis, kielo 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 2 Lähellä osa-alueen Tornator Oy:n puoleista rantaa kuusi runsastuu uudelleen. Maaperä on edelleen lohkareinen. Rannassa on muutamia koivuja ja sekä harmaa- että tervaleppää. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Hakkuualueella kasvaa nuorta mäntyä ja lehtipuuta. Rannassa on kapea 3-5 m leveä puustoinen vyöhyke, jossa kasvaa sekapuustoa. Hakkuualue kattaa koko Tornator Oy:n omistaman alueen. Kapealla vyöhykkeellä rannassa on kasvillisuus edellä olevan kaltaista (ks kuvat 4-5). Ylempänä rinteessä Vaccinium vitis-idaea, puolukka 4 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 1 Calluna vulgaris, kanerva 3 Trientalis europaea,metsätähti 1 Luzula pilosa kevätpiippo 2

7 7 Maianthemum bifolium,oravanmarja 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Calamagrostis epigejos, hietakastikka 2 Agrostiscapillaris,nurmirölli 2 Kuva 4. Laaja taimikko/hakkuualue. Kuva 5. Taimikkoalueen ja rannan välissä on kapea puuvyöhyke. Tornator Oy:n alueen itäpuolella on ranta-asemakaavan toinen osa-alue. Puusto tällä alueella on länsiosassa samantyyppinen kuin läntisellä osa-alueella; kuusi-mänty sekakangasta, joka rinteen yläosassa muuntuu selvästi mäntyvaltaiseksi. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Nuorta lehtipuustoa lähinnä koivua ja harmaaleppää esiintyy rannan läheisyydessä. Alueen puusto on selvästi ollut talousmetsäkäytössä. Maaperä säilyy lohkareisena. Sekakangas jatkuu noin 2/3 osaalueen pituudesta ja itäisin osa alueesta on mäntyvaltaisempaa istutuspuustoa. Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Calluna vulgaris, kanerva 2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1

8 8 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 3 Potentilla erecta rätvänä 1 Convallaria majalis, kielo 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 1 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Kuva 6. Itäisen osa-alueen rannan kasvillisuutta. Rannan läheisyydessä On paikoin hieman runsaammin lehtipuustoa. Ylempänä puusto on mäntyvaltaisempaa. Vesi- ja lokkilintuja ei ranta-alueella tavattu. Kuikka (NT) pesii järvellä, mutta sen pesimisestä Pahkalahdella ei ole varmuutta. Metso (NT) ja teeri (NT) emot lehahtivat lentoon Tornatorin alueella. Ylilentävä kanahaukka (LC, rauhoitettu) lensi alueen itäosan yli pohjois-eteläsuunnassa Pahkalahden pohjukassa. Sen pesiminen kaava-alueella ei ole todennäköistä. Suojelullisesti merkittäviä lajeja tavattiin edellä mainitut kaksi: teeri ja metso ja kanahaukka (LC, rauhoitettu) Epävarma havainto on rantasipistä (NT, EVA). Havainto oli kuitenkin lahden etelärannalta ja sitä ei ole laitettu alla esitettyyn taulukkoon. Teeren ja rantasipin lisäksi ei-varpuslintu oli metsäviklo. Tavatut varpuslintulajit olivat metsäkirvinen, punarinta, harmaasieppo, pajulintu, peippo, sinitainen, järripeippo sekä vihervarpunen. Itäisen osa-alueen rannassa oli noin 8-10 kpl lehtipuurunkoja, jotka olivat majavan kaatamia. Syönnösjäljet vaikuttivat aika iäkkäiltä (ks kuva 1). 3.4 Maisema Pahkalahdella ei ole olemassa olevaa loma- tai muuta asutusta. Hakkuita ja metsänhoitotoimia on toteutettu molemmin puolin lahtea. Ihmistoiminnan vaikutus näkyy lähinnä metsänkäsittelytoimina ja täten aluetta voidaan maisemallisesti kutsua luonnonmaisemaksi. Vesialueelta käsin katsottuna ei

9 9 erityisiä maisemallisia kiintopisteitä esiinny; rantaviiva on tasainen. Rannalla maisemakuva on lähinnä suljettu; Tornatorin alueella avoin tai puoliavoin. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole suojelualueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole metsälain mukaisia kohteita. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita.

10 10 METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole metsälain mukaisia kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei ole edellä mainittuja elinympäristöjä. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO JA LUONTOTYYPIT Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisiksi luokitelluista lajeista (UHEX) on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus. Lisäksi on pyritty selvittämään löytyykö suunnittelualueelta Suomen erityisvastuulajeja (EVA) tai direktiivilajistoa (DIR) sekä uhanalaisia luontotyyppejä. CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät, elinvoimainen Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat

11 11 Taulukko 2: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin ldirektiivilajit, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa (2001) mainittu laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, IUCN = kansainvälinen arvio DIR UHEX/EVA IUCN kuikka Gavia arctica (LC) (LC) LC metso Tetrao urogallus (NT) (NT) LC teeri Tetrao tetrix (NT) (NT) LC kanahaukka Accipiter gentilis (LC) (LC), rauh. LC Yhteensä 4 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja jotka edellyttäisivät uusien suojelualueiden perustamista. Kohteiden linnusto on yleisesti ottaen melko niukkaa. Kaikkiaan vain 4 eri uhanalaisluokituksissa mainituista lajeista löydettiin alueelta. Vesilintuja oli kaikkiaan vähän ja kahlaajia sekä lokkilintuja niukalti. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun lopulla jo hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Mitään erityisen merkittäviä linnustokohteita alueilta ei löytynyt. Erityisiä rakentamiseen soveltumattomia alueita ei inventoinnissa löydetty. Läntisen osa-alueen länsirajalle tulisi rakentamista välttää: kasvillisuus tällä alueella oli koko kaava-alueen monipuolisin ja rehevin. Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttää jako viiteen luokkaa luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikall.- seutu. taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Huomionarvoisia ja merkittävistä elinympäristöistä voidaan todeta seuraavaa: pohjukka MUU (arvoluokka 2) Alueen kasvillisuus on tavanomaista mäntyvaltaista kangasta, joka on talousmetsäkäytössä, ja joille soveltuu normaali rantarakentaminen. Puusto on nuorta tai nuorehkoa. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny.