Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja S A RJ A. Leila Urvas. Maaperäkarttaselitys Forssa. .11, Maatalouden tutkimuskeskus

Transkriptio

1 Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja S A RJ A Leila Urvas Maaperäkarttaselitys Forssa.11, Maatalouden tutkimuskeskus

2 Leila Urvas Maatalouden tutkimuskeskus, Y mpäristöntutkimuslaitos, Jokioinen, puh. p3) Maaperäkarttaselitys Forssa Soil map of Forssa Maatalouden tutkimuskeskus

3 ISBN ISSN Copyrt:ght Maatalouden tutkimuskeskus (1W11) 1997 pflkais0 Maatalouden tutkimuskeskus (Nr1"1), Jokioinen Jakelu ja myynti tietopalveluyksikko, jokioinen Puh. (03) , telekopio (03) Sisäsivujen painopaperille on myönnetty pohjoismainen joutsenmerkki. Kansimateriaali on 75-prosenttisesti uusiokuitua.

4 Urvas, Leila. Maaperäkarttaselitys Forssa. Maatalouden tutkimuskeskus, s. + hitt. 20s. Tiivistelmä Ava nsanat: Maaperäka ortus, maalajit Forssan (2113) tut kimusalue käsittää 12 peruskarttalehteä. Sen maaperä kartoitettiin vuosina Painettuna on vain yksi maaperäkartta, karttalehti Forssa. Muiden karttalehtien maaperätiedot ovat saatavissa numeerisessa muodossa tai muovikalvolle otettuina kopioina maamittauslaitoksen Hämeen maanmittaustoimistosta Hämeenlinnasta. Tutkitun alueen maapinta-alasta noin puolta peittää moreeni. Kalliomaata, joksi lasketaan avokalliot ja alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittämät kalliot, on alueella seitsemän prosenttia. Varsinaista moreenimaata on 44 %. Savi on toiseksi yleisin maalaji. Sen osuus on 29 A).Suota alueesta on yhteensä 13 %. Siitä kolmasosa on rahkaturvesoita ja kaksi kolmasosaa saraturvesoita. Hienoa hiek- kaa ja karkeata hietaa molempia on kolme prosenttia. Muiden maalajien osuudet ovat kukin alle prosentin maa-alasta. Vain hiekka- ja karkeahietapeltojen fosforitasot edustivat viljavuusluokkaa tyydyttävä, muiden maalajien fosforitaso oli välttävä. Kalsium-, kalium- ja magnesiumtasot olivat yleensä viljavuusluokkaa joko tyydyttävä tai hyvä. Poikkeuksina huonompaan suuntaan olivat hiesusaven kalsiumtaso, hienon hiedan ja hiesun kaliumtaso sekä hienon hiekan magnesiumtaso, jotka kaikki olivat viljavuusluokkaa välttävä. Heikointa tasoa edusti hienon hiekan kalsiumluku 646 mg/1 (viljavuusluokka huononlainen). Happamuudeltaan maat kuuluivat viljavuusluokkaan tyydyttävä lukuunottamatta hienoa hiekkaa ja liejusavea, jotka edustivat viljavuusluokkaa välttävä. 3

5 Summary Kr] words: mappi% sod N>es The area studied is located at longitude 23016' - 24()E and latitude ' 'N. It covers 1200 square kilometers, within twelve 1: basic map sheets (Fig. 1). The arca was surveyed in in co-operation with the National Board of Survey, the Geological Survey of Finland and the Agricultural Research Centre, Institute of Soi! Science. Two soil samples were taken from 243 sites, one from the surface layer (0-20 cm) and one from the subsurface ( cm) layer. The samples were analysed at the Institute of Soil Science. About 50 per cent of the total land arca, consists of till and bare rock. The most common sorted mineral soi!, clay, covers 29 per cent of the arca; sand and finesand both cover about 3 per cent. Peat soils, comprising one third Sphagnum and two-thirds Carex peats, account for 13 per cent of the!and arca. The variation in ph of cultivated mineral soils was small. The mean ph values of organic soils were lower than those of mineral soils. The average exchangeable calcium contents ranged from 646 mg/1 (sand) to 2828 mg/1 (gyttja). Silt soils had the lowest potassium content (93 mg/i), and heav-y clays the highest 283 mg/i. The coarse mineral soils had the least magnesium of all and the clay soils the highest magnesium contents, especially in subsurface layers. With the exception of the samples from sand and finesand soils all samples were poor in phosphorus. The average humus contents in the plough layers of mineral soils ranged from 3.8 to 10.0 per cent. The mean value for mould soils was 27.4 per cent and that for peat soils 55.1 per cent. 4

6 Alkusanat Maaperätiedot ovat perustana kaikelle maankäytön suunnittelulle niin maataloudessa kuin rakentamisessakin. Maaperäkarttojen avulla pystytään selvittämään eri maalajien sijainnit ja maarat tutkittavalla alueella. Kartoituksen yhteydessä selvitetään lisäksi tutkittavan alueen peltojen senhetkinen viljavuus. Suomen maaperää on kartoitettu maatalouden edellyttämällä seikkaperäisyydellä 1920-luvulta lähtien. Forssan seudulta on painettu geologinen maaperäkartta mittakaavassa 1: vuonna Forssan seudun peruskarttoja (karttalehdet ) täydennettiin vuosina ja samalla myös alueen maaperä tutkittiin. Kartoitustyön tekivät maanmittaushallituksen silloisen Hämeen kartastoyksikön kartoittajat. Geologian tutkimuskeskuksen Etelä-Suomen aluetoimiston geologit tarkastivat alueen geologiset muodostumat. Maatalouden tutkimuskeskuksen silloinen maantutkimusosasto, nykyinen ympäristöntutkimuslaitos, otti yhdessä kartoittajien kanssa alueen pelloista maanäytteitä sekä muokkauskerroksesta että jankosta yhteensä 243 kohdasta. Näistä näytteistä on tehty viljavuusanalyysit ja osasta myös lajitekoostumus- ja humusmääritykset. Yksittäisten näytteiden analyysitulokset ovat kahtena liitteenä tämän julkaisun lopussa sekä numeerisessa muodossa MTT:n kehitteillä olevassa ympäristötietorekisterissä. Maalajien pinta-alajakaumat on laskettu Hämeen kartastoyksikössä karttalehtineljänneksittäin. Yhdistelmät näistä on tehty Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisilla. Karttojen maalajikuviot tunnuksineen ovat tallennettuina numeerisessa muodossa Hämeenlinnan Maanmittaustoimistossa ja ovat saatavissa sieltä asiakkaan toivomassa muodossa ja laajuudessa. Alueen geologiset tiedot ovat Geologian tutkimuskeskuksessa. Karttalehteä (Forssa) on saatavissa myös painettuna Karttakeskuksesta. 5

7 Sisällys Tiivistelmä 3 Summary 4 Alkusanat 5 1 Tutkimusalue ja sen kuvaus Vesistöt ja maaston korkeussuhteet Kasvintuotanto ja kasvuolosuhteet Kallioperä 9 2 Tutkimusmenetelmät Maan luokitus Analysointi 10 3 Tulokset Maalajijakaumat Kivennäismaiden lajitekoostumus Peltojen viljavuus Maan happamuus Kalsium Kalium Magnesium Fosfori Humuspitoisuus 17 Kirjallisuus 18 Liitteet Näytepisteiden koordinaatit ja viljavuusanalyysien tulokset Kivennäismaiden lajitekoostumusanahysien tulokset 6

8 1 Tutkimusalue ja sen kuvaus Forssan kartoitusalue (2113 Forssa, mittakaava 1: ) sijaitsee Lounais-Hämeessä. Alue käsittää 12 peruskarttalehteä (Kuva 1). Alueen maantieteellinen sijanti on itäistä pituutta ja 60 46' ' pohjoista leveyttä. Alueen lounaiskulman yhtenäiskoordinaatit ovat x= ja y= , luoteiskulman x= ja y= , kaakkoiskulman x= ja y= ja koilliskulman x= ja y= Hallinnollisesti alue kuuluu suurimmaksi osaksi Hämeen lääniin. Länsilaidalla pienet alueet Loimaan ja Punkalaitumen kuntaa ovat Turun ja Porin lääniä. Forssan kaupunki on kokonaan kartoitusalueella. Hämeen läänin kunnista Humppila, Jokioinen, Kalvola, Tammela, Urjala ja Ypäjä ovat vain osittain alueella. 1.1 Vesistöt ja maaston korkeussuhteet Alueen länsipuoliskolla on vain kymmenkunta järveä. Niistä Kiipunjärvi on melko matala. Rehtijärvi sitä vastoin on syvä ja sen merkitys Jokioisten kunnan raakavesialtaana on tärkeä. Alueen itäpuoliskon pinta-alasta runsas 10 prosenttia on vesistöjä. Tammelan karttalehden alasta vesistöjen osuus on lähes neljäsosa, siellä sijaitsevat seudun suurimmat järvet Tammelan Pyhäjärvi ja Kuivajärvi. Myös Kokonjärvi Välkkilässä on yli 400 hehtaaria pinta-alaltaan. Seudun järvistä ainakin Koijärvi, Muulinjärvi ja Pehkijärvi ovat melko matalia ja ruohikkorantaisia. Koijärvi on valtakunnallisestikin tunnettu lintujärvi. Tammelan Pyhäjärvi on 96,4 m merenpinnan yläpuolella. Sen vedet laskevat Loimijokea pitkin Forssassa olevan Kuhalankosken, Jokioisten ja Ypäjän kautta Kokemäenjokeen. Ypäjän kohdalla joen veden korkeudeksi on merkitty 78,4 m. Loimijoen rantaa seuraava 80 metrin korkeuskäyrä jatkuu Ypäjältä lähelle Jokioisten keskustaa Hirvenojansuulle asti. Mäyrän karttalehdellä Kalvolan kunnan puolella sijaitsevan Ylisen Sarkijarven vedenpinta on karttojen mukaan korkeimmalla eli 142,1 mpy. Maaston korkeus mitattuna merenpinnan tasosta vaihtelee 78 metristä Ypäjällä 175 metriin Lautaportaassa (Taulukko 1). Alueen korkein paikka on Vuorenmäki, mutta myös alueen koilliskulmassa Mäyrän karttalehdellä löy- FORSSA VENAJA 5041KU VALKKILA MÄYRÄ ) )1311 HUMPPILA LATOVAINIO KOLIARVI I A IFI A PORRAS 21)30) )1310 YI'AJA FORSSA TAMMELA PEIIKLIARVI Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. 7

9 Taulukko 1. Yhdistelmä Forssan alueen korkeussuhteista. Karttalehti Numero M p y Korkein kohta nimi m mpy' ) Matalin kohta nimi Ypäjä ,3 Klemelänkallio 78,4 Loimijoki Humppila ,4 Tyrinselkä n. 95 Jänhijoki Venäjä n. 145 Mustajärvenvuori & Miilumäki ym. 91,3 Jalasjoki Forssa ,4 Sukulan ja Sinipäänsuon välillä n. 80 Loimijoki Latovainio n. 145 Koearonkallio & Korkeakallio 87,2 Setälänlammi Matku n. 165 Mieliölamminvuori & Töyräs ym. 105 Koijoenranta Tammela n. 145 Kaalikorpi & Kassinmäki 96,5 Loimijoki Koijärvi ,2 Jussinmäki 107,5 Peräjoki Välkkilä ,1 Korostenvuori 113,8 Letonsuo Pehkijärvi n. 160 Ylösmäki 96,5 Venesilta Lautaporras n. 175 Vuorenmäki 113,8 Teuronjoki Mäyrä n. 170 Moisionmäki & Lähdekallio 108,8 Kalliojärvi 1) m mpy = metriä merenpinnan yläpuolella n. = korkeuskäyrä ty}' 170:n metrin korkeuskäyrä sekä Moisionmäeltä että Lähdekalliolta. Koko aluetta tarkasteltaessa maasto kohoaa länsilounaasta itäkoilliseen. Maatalouden tutkimuskeskuksen pellot ovat noin metrin korkeudella mpy ja Jokioisten kartanoiden 200-vuotias päärakennus 110 m mpy. 1.2 Kasvintuotanto ja kasvuolosuhteet Silmämääräisesti kartoista arvioiden koko alueesta on vajaa kolmasosa peltoa. Suurin osa pelloista on alueen läntisellä puoliskolla, vaikka Ypäjän ja Humppilan samoin kuin Humppilan ja Urjalan rajamailla ovat laajat yhtenäiset metsäalueet. Hämeen läänissä, johon tutkimusalue lähes kokonaan kuuluu, keskimääräinen tilakoko vuonna 1988 oli 18,6 hehtaaria peltoa ja 27,4 ha metsää. Pelloista oli salaojitettu 73 prosenttia. Maatilahallitus luokitteli 80 % pelloista hyyyysluokkaan I A (Suomen virallinen tilasto 1990). Luokitukseen vaikuttavia tekijöitä olivat kysyntä muihin tarkoituksiin, peltojen tuottokyky sekä peltokuvioiden muoto-, koko- ja etäisyystekijät. Peltojen maalaji sai näissä luokituksissa vain vähän huomiota. Tuottokykyä määritettäessä sitä kuitenkin tarkasteltiin yhtenä tekijänä. Vuonna 1989 viljakasveja - pääosin ohraa ja kauraa - viljeltiin 2/3:11a peltopinta-alasta. Nurmena Hämeen läänissä oli viidesosa ja muita kasveja kuten sokerijuurikasta, perunaa ja kevätrypsiä viljeltiin noin 14 prosentilla pelloista (Maatilatilastollinen vuosikirja 1990). Termisen kasvukauden pituus, jona aikana vuorokauden keskilämpötila ylittää +5 C, vaihtelee alueella vuorokauteen. Turun seudulla se on kymmenen päivää pitempi. Vuotuinen sademaara on mm ja vuoden keskilämpötila +4 C (Kolkki 1960). Metsäkasvillisuusvyöhykejaossa alue kuuluu Etelä-Suomeen. Kasvullista metsämaata on maa-alasta lähes 70 %. Vallitsevin met- 8

10 sätyyppi (30-40 %) on mustikkatyyppi. Lehtoja on yli 10 % kasvullisesta metsämaasta. Metsiköiden metsänhoidollisen laadun on arvioitu olevan 80 %:lla joko hyvä tai tyydyttävä (Suomen tilastollinen vuosikirja 1993). Hämeen metsälautakunnan alueella puuston vuotuisesta kasvusta 61 % oli kuusen, 20 % lehtipuiden ja 19 % männyn kasvua. Soiden määrä vaihtelee alueella karttalehdittäin 5-23 prosenttiin maa-alasta (Ilvessalo 1960). Noin puolet soista on korpia. Rämeitä on hiukan vähemmän ja nevoja alle 10 /0. Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla on tutkittu tarkemmin 14 suota (Sten & Moisanen 1994). Nämä suot sijaitsevat alueen länsipuoliskolla. Tutkittujen soiden keskipaksuus oli 2,4 metriä. Vahvimmat turvekerrokset löytyivät Humppilan Tottamussuolta (7,6 m) ja Jokioisten Peiliösuolta (6,0 m). Turvetta tutkituissa soissa arvioitiin olevan 23 miljoonaa kuutiometriä. Turpeista oli 64 %rahkavaltaisia. 1.3 Kallioperä Forssan seudun kallioperää on tutkittu jo 1700-luvulla (Tilas 1740). Vuodelta 1890 on olemassa geologinen kartta mittakaavassa 1: ja sen selityskirja (Sederholm 1890). Viimeisin geologinen kallioperäkartta on vuodelta 1954 (Neuvonen 1956). Sen mukaan erilaiset syväkivet muodostavat suuren osan alueen kallioperästä. Emäksisin syväkivi on Loimalammen pohjoisrannalla tavattu peridotiitti, ns. Salmistenkivi. Muista kivilajeista gabro ja dioriitti esiintyvät rinnakkain. Syväkivimassiivien keskiosat ovat gabroa ja reunat dioriittia. Laajin esiintymä alkaa Tammelan Jänisjärveltä ja jatkuu koilliseen Uurtaanjärvelle. Lännessä alue rajoittuu Koijärveen. Kvartsi- ja granodioriittisten syyäkivien osuus alueen kallioperässä on suurin. Urjalan graniitti pohjoisosassa kuuluu granodioriitteihin. Mikrokliinigraniittia on alueen kaakkoiskulmassa Kalliojärveltä Yliselle Myllyjärvelle asti. Toinen esiintymä on Humppilassa kirkonkylän lounaispuolella ja kolmas kapea nauhamainen esiintymä ulottuu Kokonjärven kaakkoiskulmasta Uurtaanjärven eteläpuolitse Kotkajärvelle. Pintasyntyisistä kivilajeista alueella esiintyy emäksisiä vulkaniitteja, kvartsi- ja maasälpäliusketta sekä kiilleliusketta. Emäksisistä vulkaniiteista uraliittiporfyriittejä esiintyy Kanajärven ja Lahmajärven välisen alueen liuskejaksossa sekä Särkijärven ja Nuutajärven eteläpuolisilla alueilla Urjalassa ja Jokioisilla. Koijärven ja Lunkinjärven välisellä hienorakeisten kvartsi-maasälpäliuskeiden alueella on kivissä kvartsi- ja albiittirakeita, jotka ovat alkuperältään vulkaanisia. Ypäjän kirkonkylän ja Kivijärven koillispuolella on myös kvartsi-maasälpäesiintymiä. Kiilleliusketta esiintyy alueen eteläosassa Ypajälta Pehkijärvelle asti. Nuutajärven lounais- ja eteläpuolella on yksi laajimmista esiintymistä. Kivilajeista, niiden kerrostumisjärjestyksestä samoin kuin kemiallisesta koostumuksesta on seikkaperäiset selvitykset Forssan kallioperän karttaselostuksessa(neuvonen 1956). 2 Tutkimusmenetelmät 2.1 Maan luokitus Maaperäkartoituksessa käytetään kartoitusyksikköinä maalajeja, joiden määrittäminen pohjautuu Aaltosen et al. (1949) esittämään maalajiluokitukseen. Maalajien karkeusluokituksessa on käytössä Atterbergin järjestelmä, jonka rajamittoina ovat kahden ja kuuden mikronin kymmenkertaluvut (Atterberg 1912). Geologian tutkimuskeskuksen, maanmittauslaitoksen ja Maatalouden tutkimuskeskuksen yhteistyönä tekemien maaperäkarttojen tarkat kartoitus- ja kuvausohjeet on kirjattu Maaperäkartan käyttöoppaaseen (Haavisto 1983). Kartalle merkitään se maalaji, joka on metrin syvyydessä. Alle metrin vahvuisia maakerrostumia kuvataan kartoilla ns. kaksoismaalajeina: pintamaa/pohjamaa. Kenttätöissä on käytetty 1: mittakaavaisia ilmakuvia. Maalajikuvioiden rajat maalajitunnuksineen ovat tallennetut numeeriseen muotoon. Näistä on saatavissa paperi- tai muovikopioita. 9

11 Maatalouden tutkimuskeskuksen maantutkimusosasto (nykyinen ympäristontutkimus - laitos) ja Hämeen kartastoyksikkö ottivat kesinä maanäytteitä kartoitusalueen pelloilta kahdesta eri kerroksesta 243 kohdasta. Pintamaan eli muokkauskerroksen näyte on 0-20 cm syvyydestä ja jankkonäyte yleensä cm syvyydestä. 2.2 Analysointi Maanäytteet analysoitiin MTT:n silloisen maantutkimusosaston laboratoriossa. Lajitekoostumusmääritykset tehtiin kuiva- ja märkäseulonnalla (karkeat lajitteet) sekä pipettimenetelmällä (hienot lajitteet). Humuspitoisuudet laskettiin LECO-laitteella määritetyn hiilen määrästä (kerroin 1,73). Pääravinteet analysoitiin viljavuusmenetelmällä (Vuorinen & Mäkitie 1955), jossa uuttonesteenä käytettiin hapanta ammoniumasetaattia (ph 4,65). Kalsium, kalium ja magnesium mitattiin suodoksesta liekkifotometrillä ja fosfori määritettiin kolorimetrisesti. Tulokset on ilmoitettu milligrammoina litrassa maata (Kurki et al. 1965). Maan ph mitattiin maa-vesi-lietteestä (1:2,5). 3 Tulokset 3.1 Maalajijakaumat Maanmittauslaitoksen Hämeen kartastoyksikkö laski Forssan seudun maalajijakaumat. Yhdisteltäessä eri maalajikuvioita on aineisto ryhmitelty kaksoismaalajien kohdalla pintamaan mukaan poikkeuksena vain ns. kalliomaat, joihin kuuluvat sekä avokalliot että alle metrin vahvuisen maakerroksen peittämät kalliot (Taulukot 2 ja 3). Forssan seudun 12 peruskarttalehden alueesta vesistöjä on vain kuusi prosenttia. Maaalasta puolet on joko moreenia, moreenin peittämiä kallioita tai avokallioita. Toiseksi vallitsevin maalaji on savi, jota on lähes kolmannes (28,5 %). Maa-alasta on 12,6 `)/0 turvetta, josta kolmannes on luokiteltu rahkaturpeeksi ja kaksi kolmasosaa saraturpeeksi. Hiekkaa ja karkeata hietaa on vastaavasti 3,5 ja 3,0 prosenttia, muita maalajeja on vajaa prosentti kutakin. Alueen koilliskulmassa Mäyrän karttalehdellä on suhteellisesti eniten moreenia (61 /0), mutta myös Matkun, Välkkilän, Koijärven ja Pehkijärven maa-alasta on yli puolet moreenin peitossa. Venäjän, Humppilan, Latovainion, Ypäjän, Forssan ja Tammelan karttakhdillä moreenia on toiseksi eniten eli noin kolmannes maa-alasta. Tämän lisäksi tulevat vielä pääosin moreenin peittämät kalliot, joiden osuus lounaisosassa on kahdeksan ja koillisessa kuusi prosenttia. Suurimmat suoalueet ovat koillisosassa. Välkkilän, Mäyrän, Koijärven ja Lautaportaan maa-alasta on viidesosa turvetta. Lounaisosassa sitävastoin soita on vain 4-9 prosenttia. Turpeiden luokitus sara- ja rahkaturpeisiin suhteessa 2:1 lienee epätarkka, sillä alue kuuluu Etelä-Suomen keidassuoalueeseen (Eurola & Ruuhijärvi 1961), jossa rahkavaltaiset kohosuot ovat vallitsevina. Lisäksi Jokioisten ja Humppilan suurimmista soista on tehty tarkempi selvitys (Sten & Moisanen 1994), jossa rahkavaltaisten turpeiden osuudeksi on saatu 64 % ja saravaltaisten 36 %. Alueen länsipuoliskolla savi peittää laajimmat alueet, Latovainion ja Forssan karttalehtien alueista jopa 53 %. Tammelan karttalehden maa-alasta kolmasosa on savea, mutta sieltä itään ja pohjoiseen mentäessä savet vähenevät. Koilliskulmassa Mäyrän ja Lautaportaan alueilla on vain 350 ha savimaata, kun koko alueella savihehtaareja on yhteensä noin Hiesua on löydetty noin 580 ha (0,5 %), josta suurin osa Pehkijärven karttalehdellä alueen kaakkoiskulmassa. Hienoa hietaa on merkitty kartoille vieläkin vähemmän eli 232 ha (0,2 %). Ypäjän, Matkun ja Mäyrän alueilla ei hienoa hietaa ole lainkaan. Laajimmat esiintymät ovat Forssan karttalehdellä Ojalanmäessä ja Rehtijärvellä. Karkeaa hietaa ja hiekkaa esiintyy vähäisissä määrin kaikilla karttalehdillä, Lautaportaassa eniten: karkeaa hietaa 15 % ja hiekkaa 9 %. Koko maa-alasta karkean hiedan osuus 10

12 Taulukko 2. Forssan alueen maalajisuhteet karttalehdittäin. Maalaji YPÄJÄ HUMPPILA VENÄJÄ ha ha ha Kallio 783 7, , ,3 Moreeni , , ,6 Sora 12 0,1 Hiekka 198 2, , ,6 Hieta 105 1, , ,0 Hieno hieta 35 0,4 83 0,9 Hiesu 2 0,0 5 0,0 3 0,0 Savi , , ,3 Lieju savi 6 0,1 22 0,2 Lieju 14 0, ,7 4 0,0 Saraturve 427 4, , ,3 Rahkaturve 154 1, , ,7 Täytemaa 4 0,0 21 0,2 Turvetuotanto 55 0,6 Maata , , ,2 Vettä 65 0,7 78 0, ,8 FORSSA LATO VAINIO MATKU ha ha ha Kallio 687 6, , ,3 Moreeni , , ,3 Sora 3 0,0 Hiekka 310 3, ,4 28 0,3 Hieta 182 1,8 58 0,6 34 0,4 Hieno hieta 29 0,3 1 0,0 Hiesu 40 0,4 1 0,0 5 0,0 Savi , ,4 Liejusavi 146 1, ,2 Lieju 15 0,2 12 0,1 Saraturve 230 2, , ,2 Rahkaturve 215 2, , ,7 Täytemaa 25 0,3 2 0,0 1 0,1 Turvetuotanto 33 0,3 Maata , , ,0 Vettä 96 1,0 20 0, ,0 (jatkuu seuraavalla sivulla) 11

13 Taulukko 2 (jatkuu) TAMMELA KOIJÄRVI VALKKILÄ ha ha ha Kallio , , ,9 Moreeni , , ,9 Sora 53 0,7 19 0,2 1 0,0 Hiekka 253 3, , ,8 Hieta 312 4,1 78 0, ,7 Hieno hieta 3 0,0 22 0,2 5 0,0 Hiesu 6 0,1 70 0,8 11 0,1 Savi , , ,6 Liejusavi 71 0,9 43 0,5 Lieju 50 0,7 5 0, ,1 Saraturve 269 3, , ,8 Rahkaturve 386 5, , ,1 Täytemaa 72 0,9 Maata , , ,8 Vettä , , ,2 PEHK [JÄRVI LAUTAPORRAS MÄYRÄ ha ha ha Kallio 358 4, , ,1 Moreeni , , ,3 Sora 12 0, ,1 76 0,8 Hiekka 638 7, , ,5 Hieta , ,4 Hieno hieta 28 0,3 26 0,3 Hiesu 383 4,4 52 0,6 2 0,0 Savi ,5 56 0, ,1 Liejusavi Lieju 64 0,8 50 0,5 85 0,9 Saraturve 770 8, , ,2 Rahkaturve 359 4, , ,7 Maata , , ,7 Vettä , , ,3 12

14 Taulukko 3. Forssan alueen (1: karttalehden alue) maa-alan jakautuminen eri maalajeihin. Maalaji ha Maalaji ha Kallio 7611,0 6,75 Savi 32083,3 28,47 Moreeni 49162,6 43,62 Liejusavi 403,7 0,37 Sora 281,9 0,25 Lieju 573,7 0,51 Hiekka 3920,7 3,48 Turvetuotanto 87,8 0,08 Hieta 3388,9 3,01 Saraturve 9394,8 8,34 Hieno hieta 231,8 0,20 Rahkaturve 4847,2 4,30 Hiesu 579,8 0,51 Täytemaa 123,1 0,11 Maata ,3 93,9 Vesistöjä 7309,7 6,1 on kolme prosenttia ja hiekan osuus hiukan suurempi, 3,5 0,4 Soraa on alueella hyvin vähän, vain 282 ha (0,2 %). Kolmasosa siitä on Lautaportaassa. Ypäjän, Humppilan, Forssan ja Latovainion karttalehtien alueille ei ole merkitty soraksi hehtaariakaan, vaikka kapeita harjuja esiintyy myös näillä alueilla. Ihminen on käyttänyt suurimman osan alueen soravaroista. Harvinaisia maalajeja tutkimusalueella ovat myös liejusavi ja lieju, niitä on yhteensä vain vajaa prosentti. Laajimmat liejusaviesiintymät ovat Latovainiossa ja Matkussa, liejua taas on eniten Humppilan ja Välkkilän karttalehtien alueilla. Tarkkaa tietoa peltojen pinta-aloista karttalehdittäin ei ole käytettävissä, ei myöskään niiden maalajijakaumista. Vertailun vuoksi mukaan on otettu kartoitusalueella osittainkin sijaitsevien pitäjien peltojen maalajisuhteet Viljavuuspalvelu Oy:n tilastojen mukaan (Taulukko 4, Kähäri et al. 1987). Tutkimusalueen länsiosassa sijaitsevien pitäjien Ypäjän, Humppilan, Jokioisten ja Forssan pelloista on runsas puolet hiesu-, hieta- ja aitosavia. Lisäksi liejusaven osuus varsinkin Ypäjällä ja Humppilassa on huomattava. Tammelan pitäjässä savipeltojen osuus on vain kolmannes, toinen kolmasosa on jo hietoja. Myös multamaan osuus itäisen osan pitäjissä on suurempi kuin lännessä. Suhteellisesti eniten multamaapeltoja on Forssassa. Varsinais-Suomen laajan savialueen itäisen reunan sijoittuminen tutkimusalueelle on siis näin todettavissa maalajijakautumista. 3.2 Kivennäismaiden lajitekoostumus Lajitekoostumusmäärityksiä tehtiin alueen kivennäismaanäytteistä yhteensä 214. Näistä 56 oli peltojen muokkauskerroksesta ja loput 158 jankosta. Maalajien eri lajitteiden keskiarvot on esitetty taulukossa 5 ja yksittäisten näytteiden analyysitulokset liitteessä 2. Maataloudellisessa maalajiluokituksessa savet jaetaan kolmeen ryhmään, hieta-, hiesuja aitosaviin. Aitosavessa savespitoisuuden tulee olla 60 0/0 tai enemmän, kun taas hietaja hiesusavissa savilajitetta on oltava vähintään 30 % ja enintään 59,9 %. Lisäksi on vielä liejusavi, jossa savesta tulee olla vähintään 30 % ja jonka humuspitoisuuden jankossa on oltava 2-6 %. Muissa savissa jankon humuspitoisuus on alle 2 %. Savien levinneisyys alueella näkyi myös lajitekoostumusanalyysien tuloksista. Kaikista tehdyistä analyyseistä 60 % oli aitosavia ja lähes 30 % muita savia. Aitosavien savespitoisuus jankossa oli 78,4 % (105 näytettä ) ja muokkauskerroksessakin 73,4 % (23 näytettä). Sekä hiesu- että hietasavissa oli keskimäärin saman verran savesta. Pintamaista tehdyissä analyyseissä savespitoisuuksien keskiarvo oli 46 % ja jankkonäytteissä 50 %. Ero näiden savien välillä oli hiesu- ja hietalajitteiden määrissä. Hiesusavissa hiesupitoisuuden keskiarvo oli 36,2 %, kun hietasavissa hiesulajitetta oli vain 18,5 %. Hietalajitteita oli puolestaan runsaam- 13

15 Taulukko 4. Forssan seudun peltojen maalajit kunnittain vuosina Eri maalajien osuus pelloilta otetuista maanäytteistä prosentteina (Kähäri et al. 1987). Pitäjä 0wir Hk KHt HHt Hs Sa LjSa+Lj Mm Ct+St Hämeen lääni Forssa ,9 0,2 2,4 2,1 0,4 45,4 8,5 35,8 3,3 Humppila ,6 0,1 7,9 8,4 1,1 51,0 18,5 7,9 1,5 Jokioinen ,8 0, ,9 1,3 65,3 15,2 7,7 0,8 Kalvola 873 4,9 0,3 8, ,5 20,3 35,2 18,0 0,6 Tammela ,0 0,2 18, ,6 29,7 7,7 18,2 1,5 Urjala ,0 0,3 5,2 3,4 1,1 36,1 30,1 18,3 2,5 Ypäjä , ,5 9,6 2,5 49,9 25,7 7,4 0,7 Turun ja Porin lääni Loimaa ,6 0,6 7, ,6 45,2 28,7 5,1 0,8 Punkalaidun ,7 0,4 4,1 8,0 5,1 41,4 23,3 13,2 1,8 1) Maalajien lyhenteet Mr = moreeni HHt = hieno hieta Li = lieju Hk = hiekka Hs = hiesu Mm = multamaa KHt = karkea hieta Sa = savi Ct = saraturve LjSa = liejusavi St = rahkaturve Taulukko 5. Forssan alueen kivennäismaiden keskimääräiset lajitekoostumukset. Maalaji Näytteitä Savi <0,002 Hiesu 0,002-0,02 Hieta 0,02-0,06-0,2 hieno karkea Hiekka 0,2-0,6-2,0 hieno karkea Sora 2,0-20,0 Hieno hiekka 3 8,9 2,9 3,6 22,7 50,9 9,9 1,1 Karkea hieta II 7,9 8,9 18,4 50,7 13,0 1,1 Hieno hieta 6 10,5 22,8 38,5 22,3 5,0 0,9 Hiesu 3 17,5 53, ,0 0,7 Hietasavi 34 48,0 18,5 15,6 13,1 3,0 1,8 Hiesusavi 22 48,6 36,2 8,9 3,3 1,8 1,2 Aitosavi ,5 11,6 5,8 3,1 1,4 0,6 Liejusavi 7 50,0 26,8 12,1 9,3 1,6 0,2 14

16 Taulukkko 6. Forssan alueen viljeltyjen maiden keskimääräiset ph-luvut sekä ravinne- ja humuspitoisuudet maalajeittain. Muokkauskerros Jankko Maalaji n ph Ca K Mg P Humus- n ph Ca K Mg P mg/1 mg/1 HHki) 4 5, ,5 3,8 2 5, ,4 KHt 9 6, ,2 9,3 9 5, ,5 HHt 7 6, ,8 7,5 6 6, ,1 Hs 3 5, ,8 10,0 3 5, ,3 HtSa 51 5, ,3 7,6 30 6, ,4 HsSa 26 5, ,5 4,7 5,1 18 6, , , ,3 8, , ,2 LiSa 5 5, ,3 10,0 7 5, ,0 Lj 8 5, ,5 13,9 9 5, ,0 Mm 20 5, ,8 27,4 Ct 6 5, ,0 55,1 12 5, ,5 1) Maalajien lyhenteet HHk = hieno hiekka KHt = karkea hieta HHt = hieno hieta Hs = hiesu HtSa = hietasavi HsSa = hiesusavi = aitosavi LjSa = liejusavi Lj = lieju Mm = multamaa Ct = saraturve min hietasavissa eli 28,7 % ja hiesusavissa vain 12,2 %. Liejusavissa (7 näytettä) savespitoisuuden keskiarvo oli 50 % ja hiesulajitetta niissä oli 26,8 %. Karkeisiin kivennäismaihin luettavan hiesun hiesu-% oli 54 ja savilajitetta kolmessa näytteessä oli vain 17,5 %. Hienoissa hiedoissa oli nimilajitetta eli hienoa hietaa 38,5 %. Karkea hieta ja hieno hiekka olivat vielä selvemmin lajittuneita, kummassakin oli omaa nimilajitettaan 51 %. 3.3 Peltojen viljavuus Forssan tutkimusalueen pelloista otettiin maanäytteitä 243 kohdasta erikseen muokkauskerroksesta (0-20 cm) ja jankosta ( cm). Kaikista näytteistä mitattiin maan happamuus eli ph ja tehtiin viljavuusanalyysit Muokkauskerroksen näytteistä selvitettiin lisäksi eloperäisen aineksen määrä eli humuspitoisuus. Yksittäisten näytteiden analyysitulokset ovat julkaisun lopus- sa liitteessä 1. Erikseen muokkauskerroksesta ja jankosta maalajeittain lasketut ravinnepitoisuuksien keskiarvot on esitetty taulukossa Maan happamuus Eri maalajien ph-lukujen keskiarvot vaihtelivat turpeiden 5,2:sta hietojen 6,0:aan. Hienoa hiekkaa ja liejusavea lukuunottamatta muut maalajit edustivat viljavuusluokkaa tyydyttävä (Viljavuuspalvelu Oy 1992). Kun verrattiin kartoitusalueen happamuuksia Viljavuuspalvelun tilastoihin Hämeen läänin maatalouskeskuksen alueella vuosilta (Mäntylahti 1996), ph-lukujen keskiarvot koko maatalouskeskuksen pelloilla olivat 0,1-0,2 ph-yksikköä korkeammat kuin Forssan ympäristössä samoina vuosina. Kartoitusalueen aineisto on kuitenkin pieni Viljavuuspalvelun näytteeseen verrattuna. Syvemmälle mentäessä maan happamuus väheni eli jankon ph-luvut olivat suurempia 15

17 kuin muokkauskerroksen. Poikkeuksena tällä alueella olivat karkeat hiedat, joiden ph-lukujen keskiarvo oli jankossa 0,4 ph-yksikköä alhaisempi kuin muokkauskerroksessa, sekä liejut ja turpeet, joilla vastaava ero oli vain 0,1 ph-yksikköä. Maatalouskeskuksen alueelta oli tehty vain muutamia ph-määrityksiä jankkonäytteistä, mutta niidenkin ph-lukujen keskiarvot olivat 0,1 ph-yksikköä suurempia kuin muokkauskerroksen vastaavat luvut Kalsium Happameen ammoniumasetaattiin uuttuvaa kalsiumia oli vähiten hienoissa hiekoissa, keskimäärin 646 mg/1 (4 näytettä), ja eniten liejuissa (2828 mg/l) ja liejusavissa (2653 mg/1). Viljavuuspalvelu Oy:n (1992) viljavuustutkimuksen tulkinnan mukaan multamaat, liejut ja liejusavet ylsivät viljavuusluokkaan hyvä. Viljavuusluokkaa tyydyttävä edustivat karkea ja hieno hieta, hiesu sekä hieta- ja aitosavi. Hiesusaven kalsiumluku riitti viljavuusluokkaan välttävä ja hienot hiekat edustivat viljavuusluokkaa huononlainen. Kartoitusalueen karkeiden kivennäismaiden keskimääräiset kalsiumpitoisuudet olivat yhtä suuria kuin koko maatalouskeskuksen pelloissa. Savien kalsiumpitoisuudet olivat Forssan seudulla alhaisempia kuin muualla. Eloperäisten maiden - mukaan lukien liejusaven - kalsiumpitoisuudet olivat puolestaan suurempia tutkimusalueella kuin yleensä Hämeen maatalouskeskuksen alueella. Vain hiesu- ja aitosavimailla jankon kalsiumpitoisuudet olivat hiukan korkeammat kuin muokkauskerroksessa. Kaikilla muilla maalajeilla jankossa oli vähemmän kalsiumia kuin muokkauskerroksessa. Esimerkiksi Turun ympäristössä, josta on tehty vastaavat tutkimukset 1970-luvulla (Urvas & Virri 1986), kalsiumpitoisuudet olivat savimailla samaa suuruusluokkaa kuin Forssan seudulla ja siellä jankon kalsiumpitoisuudet olivat kaikilla maalajeilla pienempiä kuin muokkauskerroksessa. Muokkauskerroksien kalsiumluvut on saatu suuremmiksi kalkitsemalla. Kalkitseminen nostaa myös maan ph-lukuja Kalium Luontaisest_i kaliumia on eniten savimailla, näin myös tällä tutkimusalueella. Korkein kaliumpitoisuus oli aitosavilla (283 mg/l). Hietaja hiesusavien muokkauskerroksessa oli liukoista kaliumia 224 mg/l. Alhaisin kaliumpitoisuus oli hiesuilla (3 näytettä). Viljavuuspalvelu Oy:n viljavuustutkimuksen tulkinnan (1992) mukaan alueen hienohiekka-, lieju- ja liejusavipellot kuuluivat kaliumtasoltaan viljavuusluokkaan hyvä. Muut savet (aito-, hiesu-, hietasavi) samoin kuin multamaat, turpeet ja karkeat hiedat edustivat viljavuusluokkaa tyydyttävä, jota pidetään maatalousneuvonnassa optimina. Välttävään viljavuusluokkaan kuuluivat vain hienot hiedat ja hiesut. Viljavuuspalvelun tilastossa (Mäntylahti 1996) näkyi selvästi, kuinka maalajien muuttuessa karkearakeisemmiksi eli savesaineksen vähentyessä myös maalajin kaliumpitoisuus väheni. Forssan seudun savimaissa oli keskimäärin yhtä paljon kaliumia kuin koko Hämeen savipelloissa. Karkeimmissa maissa ei kuitenkaan voitu havaita raekoostumuksen vaikutusta kaliumpitoisuuteen näytteiden vähälukuisuuden vuoksi. Forssan alueen maalajien kaliumpitoisuuksien keskiarvot olivat alhaisemmat kuin Turun ympäristön (Urvas & Virri 1986). Syynä tähän lienee se, että Turun ympäristössä, varsinkin saaristokunnissa, harjoitetaan enemmän voimaperäistä vihannesviljelyä, mikä edellyttää runsasta kaliumlannoitusta. Molemmilla alueilla kaikkien maalajien kaliumpitoisuus oli kyntökerroksessa korkeampi kuin jankossa Magnesium Tutkitulla alueella savi-, hiesu- ja turvepeltojen magnesiumtaso oli hyvä, multamailla ja liejupelloilla jopa viljavuusluokkaa korkea. Hietamaillakin taso ylsi viljavuusluokkaan tyydyttävä ja vain helposti huuhtoutuvien hiekkamaiden magnesiumtaso oli välttävä. Muista ravinteista poiketen magnesiumpitoisuudet olivat suurempia jankossa kuin muokkaus ker- 16

18 roksessa, poikkeuksina vain karkeahieta- ja hienohiekkapellot. Aitosavien jankkonäytteissä oli magnesiumia eniten eli 1518 mg/1 ja karkean hiedan jankossa vähiten, 49 mg/i. Tutkimusalueen peltojen magnesiumpitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Turun ympäristön peltojen magnesiumpitoisuudet. Hämeen maatalouskeskuksen vastaavat luvut olivat vain hivenen korkeampia kuin tutkimusalueen magnesiumlukujen keskiarvot Fosfori Fosfori on ravinne, joka pidättyy pellon pintakerrokseen. Jankon fosforipitoisuudet olivat vain joko puolet tai vieläkin vähemmän muokkauskerroksen pitoisuuksista. Päinvastoin kuin magnesiumia, liukoista fosforia on eniten karkeissa kivennäismaissa ja vähiten savissa.viljavuuspalvelu Oy:n (1992) tutkimuksen mukaan vain hieno hiekka ja karkea hieta kuuluivat viljavuusluokkaan tyydyttävä, kaikki muut jäivät viljavuusluokkaan välttävä. Myöskään Viljavuuspalvelu Oy:n uudistetun tulkinnan (1995) mukaan viljavuusluokat eivät muuttuneet, vaikka humuspitoisuus otettiinkin arvioinnissa mukaan. Viljavuuspalvelun tilastoissa (Mäntylahti 1996) Hämeen maatalouskeskuksen pelloilla fosforiluvut olivat suurempia kuin tutkimusalueella. Vähäinen tasoero johtunee siitä, että Viljavuuspalvelun näytteet edustivat vielä 1980-luvulla edistyksellisten viljelijöiden peltoja, kun taas maaperäkartoituksessa maanäyt- teet otettiin satunnaisesti. Turun seudun kartoitusalueella (Urvas & Virri 1986) varsinkin karkeiden kivennäismaiden fosforiluvut olivat korkeampia kuin Forssan seudulla Humuspitoisuus Eloperäinen aines eli humus pellon muokkauskerroksessa parantaa kivennäismaiden rakennetta sekä lisää maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Kivennäismailla edullisimpana pitoisuutena pidetään 15 % humusta (Viljavuuspalvelu Oy 1995), joka vastaa mukavuusluokituksessa luokkaa erittäin runsasmultainen ( /0). Humusmääritykset tehtiin vain muokkauskerroksen näytteistä. Suurin osa kivennäismaista oli runsasmultaisia (humusta 6-12 %). Vain hienot hiekat ja hiesusavet olivat multavia (3-6 %). Eloperäisistä maista turpeiden humuspitoisuuksien keskiarvo oli 55 %, multamaiden 27 % ja liejujen 14 %. Kiitokset Parhaat kiitokseni Hämeen maamittaustoimiston maaperäkartan tekijöille Forssan alueen pinta-alalaskuista sekä Maatalouden tutkimuskeskuksen Ympäristöntutkimuslaitoksen niille henkilöille, jotka ovat minua tässä työssä avustaneet. 17

19 Kirjallisuus Aaltonen, V.T., Aarnio, B., Hyyppä, E., Kaitera, P., Keso, L., Kivinen, E., Kokkonen, P., Kotilainen, M.J., Sauramo, M., Tuorila, P. & Vuorinen, J Maaperäsanaston ja maalajien luokituksen tarkistus v Maataloustieteellinen Aikakauskirja 21: Atterberg, A Mechanische Bodenanalyse und Klassifikation der Mineralböden Schwedens. lnternationale Mitteilungen. Bodenkunde p. Eurola, S. & Ruuhijärvi, R Ober die regionale Einteilung der finnischen Moore. Archivum Societatis Zoologicae Botanicae Fennicae Vanamo'. 16:suppl Haavisto, M. (ed.) Maaperäkartan käyttöopas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Espoo ISBN p. Ilvessalo, Y Metsät ja suot. Suomen kartasto 1960: Kolkki, Ilmasto Suomen kartasto 1960: 17, Kurki, M., Lakanen, E., Mäkitie, 0., Sillanpää, M. & Vuorinen, J Viljavuusanalyysien tulosten ilmoitustapa ja tulkinta. Annales Agriculturae Fenniae 4: Kähäri, J., Mäntylahti, V. & Rannikko M Suomen peltojen viljavuus Viljavuuspalvelu Oy. Helsinki. 105 p Maatilatilastollinen vuosikirja Maa- ja metsätalous 1990:6 (Suomen virallinen tilasto). ISSN Mäntylahti, V Suullinen tiedonanto (Viljavuuspalvelun tilastot vuosilta ). Neuvonen, K.J Kallioperäkartan selitys. Lehti - sheet Forssa. Suomen geologinen kartta. 39 p. Sederholm, J.J Finlands geologiska undersökning. Beskrifning till kartbladet no 18, Tammela. Sten, C.G. & Moisanen, M Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Turvetutkimusraportti 274. Geologian tutkimuskeskus Espoo p. Suomen geologinen kartta. Geologisen tutkimuslaitoksen julkaisema maaperäkartta 2113 Forssa 1976, Helsinki. Suomen tilastollinen vuosikirja Tilastokeskus, Helsinki. 620 p. Suomen virallinen tilasto. Maa- ja metsätalous 1990:6. Helsinki p. Maatilatilastollinen vuosikirja Tilas, D Mineral historia öfver Biörneborgs och Tavastehus lähner. Geologinen tutkimuslaitos. Käsikirjoitus. Urvas, L. & Virri, K Maaperäkarttaselitys Turku-Rymättylä. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote 22/ p. + liitteet. ISSN Viljavuuspalvelu Oy Viljavuustutkimuksen tulkinta peltoviljelyssä. Helsinki. 70 p. ISBN Viljavuuspalvelu Oy Viljavuustutkimuksen tulkinta peltoviljelyssä. Mikkeli. 30 p. ISBN Vuorinen, J. & Mäkitie, The method of soil testing in use in Finland. Agrogeologisia julkaisuja. 63:

20 E En r n it) EN ro cn H Le) Ln r---- cr) EN EN N CO M En 0 r- N N En N L.C LnoH HOONONON EN kt) I H En o1 CO or) 0 1.1) r-- k.0 Li) EN r-- r- rn r - 0 0) co o 0 H Ln En N \ 0 r- N 0 LO d< CO 00) N Ln (y) H NNNNNODHMN 0 H 01 m 0 k.0 0 a N 0 01 CO H En N (N) HNININN N H Liite 1. Näytepiste ide n koor d inaatit ja viljavuusanalyysien tulokset N C11 N N H En 0 rn N 0 MunHo La) r- r- H L.r) H co ci co o (Jo m EI- H ci ifl r- (3) H L.fl 0 LI) a.nmhhhninnnhhimhn r- CO N CO N r- o r- LI) En m a ) cv Ln 0 EN 0 C) C) C> C> C> H H CD C> Cl o Ln Ln Ln 1n o M N En co r- 000 En En ci 01,--iNo0H N LO 1.11 LC),0 r-- Lf) Ln Li) tr) En rei(eiflei (X3(X3 (13 (13(13 römrcirci U) U) u) 4_1 U) Cr) r-) -r-)(1 1)Cf)Cf) En (1)EULI)Ul KC 4 4 X XXZX X 40 F E En III 000 Na, Na, Na'Na,Na, Na, N1f1Na [111,1111i1i1i1i NNMNNNMN LI1L.0010r- COHNHNNCOL.0k.Or H N N 1.0 L.0 N N 1.0 Ln Ln 111 N N Ln Ln o 0 Ln Ln o o Ln u-) p000 1n Lr Ln EI- N Ln 1 /4.0 H EN ci 0 Ln o 0 0 H H H H H H Ci i II II II II II II WJEn En EnEn EnEnEn > e - E EI II II II EI II rn r6 4-3 HZXEn ( ) (0 (0

21 H 0 01 H CO 0 LO CN 01 LI) N 01 LI) N0 LI) CO CO LD r--,v (V CO 01 0 N 0 LI) 01 Ln LC) Pr) 0 Crl CD c) c) c) Ln (.0 P9 00 CV U1,f(,V rn H cx) rn LI) CO rn U1 01 Ln rn Lo 0 ry ry un c) 0 0cr0 H 0 CN 0 rn,1 0 0 C) 0 01,i 0 H rl0 r-- 0 H H c) cn c) 0,H cv r-1 r-i 0sV r-1 C) cv Le),P 0 C CD H Ln 0 Cr) H CV Orl CV H CV Ul r- C9 rs- r-0 CV,V 01 0 H 01 H 0 03 r- H CD rn 0d, H,V ,V H rn Ln oo c) rn rn un 0 Ln r- r- Ul W 01 H,V 000 ri H U - r- Cr) 0 r-- 03 Ln co ry 0 0 Ul c) r- co r- o co 0 rq 0 u) m cn cv co cv c) o cn cv cv OD CV 03 CV,V r- CD W 0 H 01 H H H,V Ul 0 Ul rn rn 0 H en CN ( CV CV H CO 0 rn on rn CO 0 CV CO 0 CV CV CV CV CV CV H ,H un un c) un rn 0 rn un 0 0 0cV H 00 Ln 0 OD,1( W 0 V 0 01 Ul U1 CO 000,V Pl 000 H0,V,V0 r- r- 000 H (V 0,V,V0 W CO.4, 0 co N CO CO H cr d;; cp 0 H 00 H 0 H H rh H H H H rl 000H 0 r-i 0 r-i 1-1 H H ri CO r-i cr OLO,V H CN C) 000 r-1 Ul W 01 CO az) rn r- CO H 0 r - r-- 0,V Ul U1 U1 Ln Ln 0 Lo r- u) 00 r- 0100,T 09 r- u) r- CD 0 0 CD 0 0 C) CD C) C) C) Ln c) u) Ul Ul Ul Ul C) Ul Ln un Ln Ln r- u) r-,h OOLO r- 0 cv cv cv 0 0 cn 0 OD 03 (-- (V Ln oo on Lo rn n0 0r Ln OLO (3 (6 rts (Ii (13 n3 ri3 n3 ril (cs n1 n3 (11 ((I (13 ci M rö ((5 c() (f) co eri (r) (i) (i) (f) U) (11 (3 (3 UI (f) ri3 (c5 (tt n3 n3 cc5 U) rri U) ai U) U) U) U) U) U) rcl ris - r-, - r--, Cf) CI) ei) CI) (5) W (O U) U) U) [0 U) U) U) Cip Cf) Cr) CJ) CI) U) C1) Cf) Cf) (f) CI) Cil U) CO Cf) (f) E e e e cneme ecncn e E E EE,_s C) C) C) C) C) CD 0 C) C) C) 1010 cv d;; cv ct, ;,}1,}1 11 i i111; N CV N (V CV NNNN 0 N 0 CV e) r ,P 0)0 r-1 r- co cn c) u) 0,H cv cn,v CO,V r-1 000)0 H H r-i N r-1 H r-1 H 1-1 H C) r-1 H r4 r-1 r-1 H N 0 01 C) C) CD LO cv cv cv 1n cv cv cv cv cv cv cv cv cv cv cv (v Ln u) Ln u) r-1 r U un un un co un un un un un un un Ul U) 110 Ul 0 Ul U0 C) CD Ul Ul C) H1-1 r-4hrh4 r-i H HrH Ul r-- CO N UD u) cv cv L) r- CO CO 03 CO 01 CO Cr) 0.1 (0 c0 c) N LD N,j, 0,t, co Ln Lo r- H (V cl, 0 N o CO 0 CV Ln 01 V:J, r- H (D l LD 1 / ld 1.0 LD LD ,,I,,V,V,V d, ',V,V,V,V 0,V,t,,V,V cl",v N N N CV N N N (V N N N N N N N CV N c) cv.4, en co 0 co cv CD LI) [. Ln Ln Ln Ln C0 (-V N (-10 p0 (n (1 0 Ln LI) 10 W 0 10 H,V,T,T Ț 0,T,T,T cp 0 cr,p 0,V r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- LO ID 10 ID ID ID ( G.1 E--, Cr) 0 H C11 (0 0 Ln 10 r- 00 0) 0 H N 0 cv F--i 0 H H H H H H H H H H N N N N CV IH H H H H H H H Hi H H H H H H H H F--

22 ,r r- 0 ro 0 0 N no r- Ln cn pl0,h co 0 0 C) 0 0,H,1 r- 0 0 co en Ln... cp Ln u) rn nn 0U),v rn 0 0 no 0 Ln cx; rn Ur) CV rhh r-- cf. 0 0 H C) 000 H 00 0 cp,r lo rh,-1 00 rh 0 ch co r- 00. H 0 H CV 000 C, C) 0 C) CD C) C) 0 CV ul rh H H sr en U) C) 0 C) CV en r) ro 0 0,H C) C) 0 C) CD en H C) r- r) LO H C) r- Ul r) Ul r),r 0 0 H0 C) 0 0 CV sr 1.11 U) en u) 0 CV o) LO r- 03 r) r) r) l0 dl 00 r r- H 00 r- en ul cr 0 C) C) (31 cr H H H H H H H H H H N ro CV r) en 03 C) Ul rn u) C) CV 0 CV 0 en CV 0r- Ul r- r r- Ul 0) 0 rh H r) 1.11 r) 0 0 r- 000 H 0 r-1 OD r H CV H 00 0 CO cr r) H CV 00 CV c) H rn rn H rn CV CV CV H CV H H Ui,r rn r ul C) P H H en u) r- CV 0 H OD C) 00 0 H r- H rn H 0 N rn k..(3 ul C) CV 0(0 r- CV r) U) l0 rh 0 CV 0 (4) Ln oo N 0 CV H 111 LI) 0") C) C) c0 0) (P0 CV C) 0 Ul 0) r- H sr CV 00(0r r) OD U) C) C) C) r- cn C- c--1 N 0 r-1 0,H CV r) rn P - (1 00 l0 OD r),r ON r- U) r- H (0(00 ct, 0 cl 0 uo u),r r- Ln Ln (0 Ul 111 cr kj) Ul rl cr cr cr en r) u) o) en m sr C) r CD 0 0,H CT, H , 0 (1) 0 Cp 0 0 H,0 H UiLP LPUiOLflUiUi0UiLPOUiLPO cr r- H l0 eg 01 m r) cr ct,,h cr l0 l0 r- H 0 Ln CO Cr) u1 C) Cr) 0") c0 ct. (.0 l0 Ul V) l0.(r) Ln un Ln uo u) l0 Ui (rd Ln u) Ln uo l0 Ln l0 Ln u) Ln Ln n1m rd rd n:5 M rd re5 ni n5 n5 u) u) U) ni n5 n5 n5 U) U) U) n5 CJ) U) ni M ni el) U) U) U) Cf) E 4 ) U) C() C1) Cn CI) E E E E u) 9 u) E C) C) C) C) C) CD C) C) C) C) CV cr CV ,r C\I cy,r cy szr cy Ln cy i 1 1 I I t I I I I I I I C) C) C) C) C) C) C) C) ro cy no 0 c) r) r) 0 0 r) CV CV r) r) r) H0 H CV rn ul LO 0) C) r- c0 000r- oo rn,r u) r) u) l0 r- 000 l0 r- CV CV r- r- r- r- r- r- r- 00 r- r CV CV CV CV 00 CV CV OLI H H H H Ln un Ln un H u) Ln u) Ln rl 00 C) ul Ln Ln Ln u) Ln u) u) Ln un u) cp c) o cp Ln uo C) C) U) U1 ul u) Ln uo HHrHrH Ln ( 0 en,-, 0 r- Ill 0 c Ci Ln on Ci Ci Ci Ci on 0 c) o o cp o on o Ci c),h,-(,h,h,--1,---f CO 0 0 r) 0 (S) (0 OD 0 (0 CO 0 H Ln.1" Ln 0 Ln rn 0 0 Ci 0 Ui L.r) Ii 01 l9 0 CO 01 (0 Ci Ln (0 CO 01 Lf N k.0 \ lp (0 (0 (0 (0 (0 (0 (0 l() lf) L.0 1/40 cr 0 0 cr cr 0 sr cr 0 0 CV CV 0 0 CV 0 CV 0 0 CV H 0 0 C C r,") CO 0 cr, 0 (0 Ci N 0) (.0 Lf1 Ui 111 L11 Ii rn 0 11 Ui Ln Ui Ui o ui 0 Ui rn 0 Ui L11 (.0 (.0 (0 r- 0 r- CO 01 cf. 0 ct. ct. ct. ct. 0 cf.,r,r,r,r 0,r r- 0 r- r- r- 0 r- r- 0 r- 0 r- r- (0 (0 (0 (0 (0 (0 (.0 (D (0 (9 (0 (0 (0 (C) Ui 00 0) 0 H 0 Ii 0 Ui (0 N co 0") c) Ii Ci rn cr) Ci Ci rn cl Ci rn

23 0, CO 01 Cr) t p-) 0 cr Ln 0 dt LI-) CD 0 LC) (" CO Gl N CO O Ln H ',SS) CD CO L CD Ln 0 01 N 01 LI/ 0 CD CD N k.to Ln 0 CD CD CD 01 0 Ln ret,r dtt CD Ln Lfl k.d CD '.000rHCNH 00 H Ln00,rt Ln CO H LI1 N N CD 0 CO l0 H 01 0 N CD N CD N 0 CD CD 0 \ CD H CO 01 CD CD CD 0 LO N CD CD CD L11 0.) CD Ln 0 N 01 0 H 0 CD 110 CD N 0 00 en 00 CO 0 0 CO N CD 0 CD CD cr CO N D 0 CDH N 00 Ln Lo 0 H le) CD Ln O Crl 0 N 0 N 01 0'1 0 N CD N en en (--.1 dr, o CC en co crt a) CD cr) CD 00 0 r- 0 N CD 01 CD en H c en N CC CD CD Ln N HNHNNN N OLD Ln NNHHHN N 0 H 0 en N N CD N CD CD 0 CD CD CD 0 N Lfl H CO N N 000 cr 0 L10 01 N 1.0 Ln Ln co CD CDCDCD\D tt CD CD CD 0 H CD 00 CD 1.0 CO N CD r o0 L.r) c0 C 7 HHNHN HHNHHHH N CD 0 CD CN co CD CDOCD N N CD CD0 CD CD CDCD CD Ln 0 d- 0-1 r O 000CDOCCCDCDCD CD LD CD CD CDCDUDCD CD en Lo CD o Ln CD Ln rn CO 01 (D CD 10 LD 1000 LO Ln Ln o o Ln Ln Ln Ln L11 10 CD Cl Ln 0-1 L11 H 000 N 0 H,1" CO H Cl CD L11 Le) CDCDCD lf) 1.0 Cf 1.10 CD 110 CDCDCD LCDCDCDCDCDCD LD 10 rcs mocm mm (= < X X PC E E mm mm m mmmn:s rö m mocoomoo cf)mcncnwmcdcmcf) U-) Cfl Cf) - I, (I).L.j 1_) X X, XU40044X X X X X X X E E EWE E E LD LD N CD N CD N Ct CD 111 CD CD N CDCDCDCDCD CD CD cn ItDCDCD CD CDCDCD N ,1(11m N 0 N CD 00 0,1 00 en en rn 0 N CD N HNHN en 01 N in 0 0 Ln c).(-} o rho HCDCD CDCD COHNC C'CCDCD N e11 0 CDCDCCDLCDCD000D DCDCDCDCDLOLOCD 0 G (31 C CD N N CD Cr) 0 DC.:- HHHHHH CO CO CO CO CO CO 01 CT1 CO CO H H CO CO H H CO CD 0 CD CD CD CD CD CY1 CD CD Ln \ D r- O 0 0 LCD Ln CD ID ld LD CD d CD CD Humpp ila CD CD I CD N N CV 4, CD H 0 N CD CV CD cy 0 ert CD,:rt CD CD k...o LCD 1.r) CD LCD 11-1 LtD CD Le) L10 CD r - CD CD CD CD CD rtle) CD l.0 CD lf) L.0 CO 01 0 H CD 0 0 CD C) CD H 0

24 C3 cc H Ch H Ln r EN 00 Ul (11 ul 09 ch 01 C11 U1 Ln En 08 r- cc c0 00 <1, ud H Ln cc cc cc co Ch Ch <1, VD CD Ch C) Ln EN C) r- LO C) EN,i 09 H 119 <1, 00 OD LO H LO c0 LO 01 r- LO <1, EN ki) r- Ul cc Ul CV o r- cy H 0) CD C) 3D C) EN rh m C) 0) H d, 0 cv c) cv 0 cv 0 en 0 3D H m m Ln 1n o co LO LO CD LO H EN LO C) <1, LO Ln r- LO Ln H Ln r- cc (-9 CO Ln m EN r- rh ro CD r- (11 r9 Ch Ch 01 r- 111 r- Ln LI) 0 r- r- o a) a) 0 3D c0 r- u) Ln EN LO Ln LO Ch r- (OLD Ul r- CO <1, Ul 09 H LO r- CO,1 cc <1, LO 03 m H H r-i H H r-i ri C\1 ri r-i H cc r-i CV cv cv 0-) cv (0 r- m en H r- LO cv r- H r9 119 N co r, C) EN Ch 03 EN C\1 01 CO <1, OD ul 01 V3 111 U1 0-1 U1 Ln co CO H zt. Lo ( EN cc LO Gl C) (11 EN (11 r-i EN EN cc r9 09 EN (11 (14 (11 H (11 m N m CV H c0 en 0 r- cr OD CV cc r- cv r- en rn cp (7 CV LO cv cr rn c0 cp cv H C) c0 cc r M H 111 N en LO CD 111 Ch co 01 r- C) EN Ch 00 cc U9 0 0 CV cc cc cv c0 r- tn cc OD LO 0 r- CV LO cc 00 Ln en u),r en od cc 0 cy 0 N cc CV CV CV en N CV CV CV CV M CV H H H N H H H CV cc CV CV CV CV N H CV (11 C,1 c0 0 (IV Cr) Ch C) H 01 C11 Cs1 Ch r- LO C) C LO 00 Ln CD 0) Lo 0 en en CV LO rn 0) r- LI) Ln lo lo Lo Ln cp cr CO Ln u) 1n m LO C) C) C) ( C) Ln 0 Ln u) Ln u) o Ln Li) o u) 1n Ln c) Ln En Ln Ln c) c) c) c) c) Ln u) 000 in cc m 0) N CV en cl 01 r- Ch (11 H Ln N 01 Ch EN LD LO CO cy 0) LED Ln LO C) 01 LO Ul V0 CD LO LO 111 LO LO Ln Ln LO LD Ln ul u) u) Ln Lo Ln Lo Ln Lo cc Ln Ln lo cc cc cc Ln M M ui M M cl (E) M M (l M M u) M U) M M M u) M M M U) U) U) M U) M Cn U) Cn Eil cn rö U) u) Cn Z Cn Cn Cn U) Cn C1) -I-J 4-) -1-) U).0 U) -rn - r--)1-) (.1) 1-1 U) X X X X EcnE E EcnEwE 5 E E E E E c) Ln Ln CD 111 C) Ln c) LI) c) cc 000 Ln c) Ln c) Ln c) 11) c) Ln c) LO C) Ln EN u) EN Ln CV CV cc CV cc CV Ln N LI) N Ln EN EN Ln EN Ln EN EN Ln EN Ln EN u) CD C) (7 C) C) c) C) C) (7 C) C) 000 C) m cc EN Pl cc m m m CV m m m en en rr) en r- OD M En LO en C) cc LO r- OD CO <1, H (-1/ H (11 01 CD r- op Ln cc cc N 09 <1', cc C) cc ro rl c CO c0 c r- 00 r- C- r- r- r- r- r- r- LO r Ln Ln ul u) EN EN EN EN EN EN EN EN EN EN u) u) co crn C) od co od H en en en en en 3D en en en en H cc cn en en en en 3D 3D en en en en en N cc cc CD CD Lo 0 cc cc N EN LC) N 0 0) 0) cc 0) H co cc o 0 en cr. o cv Lo Lo 0 00 Ln co In Ln Li) 1n Ln 0 Le) Le) o cc LO cc LO ja t koa 5(1 7; Ln r- cc co Cr) LO CO CO 0) r- LO CO Ln LO cc Le) W cc cc cc cc LO W LO LD zt, zr ct, EN N N (-V NNNNNNNNN N N 0,zr, cr d N N 0 0 LO En en r- o Ln cc o o Lf) Ln Ln o cc LI) r- 0 c> cc cc o o cc 1..r) r-- oo co cc Lr) cc Lr> Ln LI) Lr) Le) Ln cc cc 1s) cc r- CD r- r-- r- r- CD r- r-- CD r-- CD r-- Lo LED Lo Le, cc cc LO LO LO LD Le) LO H EI) cc r- c0 CY) 0 H N cc <7, LO cc r- cc cc cc cc cc HNNNNNNN EN

25 t' N CO LI) Prl L k..0 CO 01 N N II/ CO CI4 cc N N HOccH 0 Q rncc cdldhlnhlno rl ry H c) tn c) ci ry 0, co rn r- LO c0 03 r- Cn r, cc Lin cr cc cc cy 0) cy ea ("9 111 r-1 r- r- rn H r- ry Lo Le l cr) cr N CO 03 Ul c) cp N c) nq cr, od r- GO H ccun H ry 0 Ln co 111 Ln NO ea H cc cc H r H cc cc cc rh r-1 CO od LO 0 C'. CD H (-V r- Cn un cc OY rn r- rn Le u) co c) ry cc Ln r- cc cc cc LO Cn rn r 0 7, OD Ln LO cc cc un rn CY On 7, r- r, un on cc r- LD 7, cc CO ri r- cc 111 (V r-1 N rg CY cc nn CY cc 7 rn CY rn ry cc r (",1 r cc r-1 cc rn rn cc rg N cc ccccrn N Hm cc cc 0 ccocccccccccccccccc cccc cc CO Ncc W On LO Ln cc co H cr CO LO nn Cn 00 r-, Lo 0 c0 (-V c0 nn LO cc rn Le un rn un r- c) cr r- cc rn CD 0 Un Cn un un 0 0 rn pl 7, on U) cc LO rn CO rn cc u) CY cc Un cccccccnccccccmcccccnccccmcncncn cc CY N eg Lc) Ln 00 LO r, r- r- Le Le cccicr cr 1-r) `ZPcc M ry Le cr c) c) c) H C) CD CD 0 0 ci C) CD C) CD cc cc CD C) 0 cc cc C) Ln un 00 Un 0 CD CD CD C) ci un Un Ul 0 Un Le Le CD LI/ CD U/ cc Ul Un CD 0 On r- u) rn OD H r, rn en r- OD ry cp u) o) 03 oo un cy u) cy d) cc cc W LO LO Un LO W LO Ln cc LO LO LO LO LO LO Ln Ln Ul dl LI) Ul dl W Ul W cc W rö rö M res (L3 rt5 M ril M M MrI3MMU)MM(U).13.).LJ cn RIMM Cn U) Ul U) Mnicf) 0.)4±4 (I M en u) cn cn en on.i.j u) u) u) 4J u) x x 4.J en en en C1) M _L) _JJ en en u) u) x x en u) EEE4J E_ 0E- E EEEEcriE_LJ E 1_ Un 000Un CD Un C) Un 000 dn 000Un CD Un CD ry un ry cc ry cr ry un cc cy ra un cy cc ry Un ry Un CY Un rq sy CN Ui CY cd rsi Le ry Le 1 Ii Ci c) cd o CD C) c) c) o cc C) 0 0 C) 0 C) 0 CD C) C) C) 0 0 nn CD Ci C) CD rncc CV cc CY cc cc (') ("1 cc N 0 I,/ Ui cc Le LO Le cch ea rn cc rn cr e- co (3) CD N on H ry Cn cc un Lo r, CO r) cc ri N Li) LO cc dp LO LD cc LO 7, 7. LD W rn CP ("1 rn 7, 7, 1n LO rn rn Un Un cc cc cc rn cc o, un Ln u) Ln Un un un un Cn en Un Un cc Cn cc Cn Cn On un Ln on Cn un Ln 01 On 01 On On Cn o CD CD cc C) C) 00 Cn On 00 Cr) en 01 On Cn On 0 C) On 01 C7 CD Cfl 01 CO CO ri cc cc H cc r-, cc rl CO 00 H H OD c0 00 C0 c0 c0 r-, r-1 CO c0 cc cc c0 OD c0 CO cc ui cc cc c vc) cc CO 0 cc cc cc cc Venäj ä cc o o 0 Ln Ln Ln u-) L1-1 cc r-1 r-1 cc 1.0 cc W cc r- on cc C3 cc CO CO 0 On 7, 0 u-) c\i cc Ln o cc LI1 cc Ln N N r- N N r- k.0 cc cc N cc cc Ln