MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Transkriptio

1 MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 22/86 LEILA URVAS ja KALEVI VIRRI Maantutkimusosasto Maaperäkarttaselitys TURKU RYMÄTTYLÄ JOKIOINEN 1986 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 22/86 LEILA URVAS ja KALEVI VIRRI (x Maaperäkarttaselitys TURKU - RYMÄTTYLÄ Maantutkimusosasto 316 JOKIOINEN (916) x)kymlaakson tutkimusasema 4691 ANJALA ISSN

3 1. ALKULAUSE Maaperäkartoitus on pohjana kaikelle maankäytön suunnittelulle niin maataloudessa kuin raktamisessakin. Maaperäkarttoj avulla pystytään selvittämään eri maalaji sijainti ja määrä tutkittavalla alueella. Kartoituks yhteydessä selvitetään lisäksi tutkitun alue peltoj shetkin viljavuus. Suom maaperää on kartoitettu maataloud edellyttämällä seikkaperäisyydellä 192-luvulta lähti. Turun seudulta on painettu vuonna.1929 simmäin maaperäkartta Turku II mittakaavassa 1:5. Se noudatti luokitusta, joka oli nykyistä karkeampi. Tämä kartta ulottuu käsiteltävän kartoitusalue koilliskulmaan. Saaristoa ei tuolloin tutkittu. Geologis tutkimuslaitoks 1:1 -mittakaavain maaperäkartta Turku 143 on ilmestynyt 197 (NIEMELÄ). Vuonna 1949 julkaistua luokitusta noudattava (AALTONEN ym.) maataloudellin maaperäkartoitus 1:2 aloitettiin Turun seudulla vuonna 1966 Naantalin, Littoiåt ja Kakskerran karttalehdiltä. Kttätyöt saatiin valmiiksi 1974 ja maaperäkartat painettiin vuosina Kttätöissä olivat mukana Harri Ala-Mello, Raimo Erviö, Håkan Jansson, Osmo Nevala, Jouko Sippola, Leila Urvas, Olavi. Varho ja Kalevi Virri, joka myös valvoi töitä maastossa. TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI Tutkimusalue sijaitsee Lounais-Suom rannikolla Innamon ja Rymättylän kallioluodoilta sisämaahan Littoisiin ja Raisioon. Alue käsittää 12 peruskarttalehteä (kuva 1), joista yhdeksän läntisintä on pinta-alaltaan 1 ja

4 2. kolme itäisintä 126, 128 ja 13 neliökilometriä (taulukko 1). Alue maantieteelliset koordinaatit ovat 21 44'- 22c 3/ itäistä pituutta ja / pohjoista leveyttä. Kokonaispinta-ala vesistöine on 1284 neliökilometriä. Koska neljän lounais karttalehd pintaalasta on kaksi kolmasosaa vettä, painettiin Innamon, Riiaist, Aaslaluodon ja Rymättylän maaperäkartat yhdistettynä mittakaavassa 1:4 nimellä Rymättylä -Aas- laluoto. TURKU 143 MERI- MASKU 3 NAAN- TALI 6 TURKU 9 LITT1- NEN 12 RIIAN NEN 2 RYMÄT- TYLÄ 5 KAKS- KERTA 8 KUU- SISTO, II INNAMO 1 AASLA- LUOTO 4 LILL- MÄLÖ 7 PARAI- NEN 1 Kuva 1. Tutkimusalue karttalehti sijainti. Hallinnollisesti alue kuuluu Turun ja Porin lääniin. Turun ja Raision kaupunki maa-alasta on tutkittu noin puolet, Paraisista kolme neljäsosaa ja Naantalin maaalasta 86 prosttia. Kaarinan kunta on kokonaan kartoitusalueella ja Rymättylästä ja Merimaskusta suurin osa. Lisäksi on alueella osia yhdeksästä muusta kunnasta.

5 Tutkimusalue kokona ispinta-alan kunna l lin jakautumin , 4-, C -...Nc C 4.) 1- _Ne.12-1-, 1).). I )4 4 E CO. w 7 7,- Nl ky- 4 n r- N. n Le) tr) lip CO n N. n Ln r... n c n 4 Le) n r- r... n N. ) cr) c,.1. N. c-... co ml..., rc, _NL = ca E ke. 1,- 4 CO lt:. - N. cl-.1 cr, 1. CNJ Cl c t E co Le, co -. 1 ON.7 1 lid.1 - N. ON CJ L.r) cr,.7 u-) cc,.7. u-). u) 1 co )5 1 C ry 4_, 4-4 _ >- cr 4.11 (4.4 cr. - LO.7 al 1 Le).7,- cu E ,r CO N. Le) 4/3.d-.1 ON N..1 co ) ' kr, cl- rn.1 ('4 ON.7 - ON - 1 lf, r. kr, CO " - cn Ln kr, CO - 3 eu r- 4-,.7 CI) - ou , 5-.5 Littoin km 2 CO 1 Cn 3 4 r- c,_..7 cn c Cl (ON, Cr) kr,,- 1 uo Le,.1 Kuusisto km kr> 4.. CO.ī r--.. ON Cl.... cn.7. Li) Cr) - 1 r- Para in km ch ON Cr)..C J n CO.7 II) 1. o ).4 7 I-.1.7 _,.4 E N. CO.7 ("4 CU Cr) ON.7 r.. kr/ Ln OD CO 3.1 a.... Cl r- af -1-, 5 O n, -Ne E..,)...,.c co Y,-- 3 cr ) - a. 4 CO - cr,.7 - cl- C:) 7. - co, : r- on,,.,-- I ll, kr) 44 Gr. r-..c. 4 ('4,-_ Cl r-- 3 kr, 1 1, Naantali km 2.5 u).7.. ON c) kr) Nl CO an,c,.1 CO 1 1, Merimasku km 2 er, ci-... u) - N..,i-,1- ON ( uo cr, 4- Cl. 1 :Li >) 4-, 4.) :fli g --, o 4-, 7 - cs, ca E -NL o ml r) CO CID,- C) ('4 r cl. r) - - CJ.1 Cn C) Cl N. r -,. ('4 v3 ' 1 C) C).5-1 4, C 7 Y CU.,... e -NL rel 4 Y Ct. Ct. 1- DL 7 E J 4-, cu. -.I O _Ne (r) 4 = 7... ( rci E S = 4 4-, rel 3 = > 7 el Z 4: %e et) _Y 5-, C,- )5 5) 4-,.- 4-, 1 ) > >4 e ee C.,) o 1-7 I- a o CI)? Kaavo itetut Maa-a la yhtesä Ve sistöt Kartta-a la km2

6 4. Maasto- ja kasvuolosuhteet Suom kallioperäkartan (SIMONEN 196) mukaan tutkimusa - lue kallioperä on prekambrisia kiteisiä liuskeita - kiillegneissiä ja amfiboliitia - tai orogisiä syväkivilajeja - Paraisilla graniittia ja Naantalissa gabroa. Kivilajit ovat syntyneet svekofnisessa poimutuksessa. Kallioiset, metsäiset mäet ja saviset pellot ovat tyypillisiä tutkimusalueelle. Peltoj korkeus merpinnas - ta on 2-35 m. Suurin osa alasta sijaitsee kuitkin välillä 2-25 m. Koko alue korkein maastokohta on Vårdkasberget (66,1 m mpy) Kuusiston karttalehd koilliskulmassa. Ulompana saaristossa Aaslaluodon Kramppi ja Rymättylän Meholivuori kohoavat 62 metrin korkeute..mantere korkein paikka on Mustavuori (65 m mpy) Littoisissa (taulukko 2). Taulukko 2. Yhdistelmä tutkimusalue korkeussuhteista (luvut metreinä merpinnan yläpuolella). Karttalehti Korkein kohta Peltoj ylein korkeus Innamo 45 Mohjonpää 2-1 Riiain 47 Viluvuori 2-1 Merimasku 56,3 Kaasavuori 2-15 Aaslaluoto 62 Kramppi 2-15 Rymättylä 62 Meholivuori 2-2 Naantali 52,6 Luikkionvuori 2-15 Lillmälö 52 Ersby 2-2 Kakskerta 62,2 Söderskog 2-15 Turku 63,5 Nunnavuori 2-3 Parain 6,6 Bollstaskog 2-15 Kuusisto 66,1 Vårdkasberget 2-25 Littoin 65 Mustavuori 2-3

7 5. Meri ulottuu kaikki karttalehti alueelle. Muita vesistöjä ovat mantere puolella Luolalan- ja Littoistjärvi sekä alue tärkein joki Aurajoki. Saariston suurin järvi on Kakskerranjärvi, piempiä ovat Rymättylän Ylttistjärvi, Riiaistjärvi ja Kirkkojärvi sekä Merimaskun Järvsuunjärvi. Myös Paraist Alössä on useita pikkujärviä.. Ilmastoltaan tutkimusalue on Suom suotuisimpia seutuja. Vuod keskilämpötila on +5 C, heinäkuun +17 C ja helmikuun -6 C. Termis kasvukaud pituus, jona aikana vuorokaud keskilämpötila ylittää +5 C, on keskimäärin päivää (KOLKKI 196). Vuotuin sademäärä on 6 mm, josta touko-syyskuun aikana sataa 25-3 mm (ANGERVO 196). Pysyvä lumipeite tulee alueelle joulukuuta ja häviää aukeilta paikoilta huhtikuun 1. päivän tioilla. Metsäkasvillisuusvyöhykejaossa alue kuuluu Saaristo-Suome. Kasvullista metsämaata on maa-alasta vain 3-4 prosttia. Metsät ovat mäntyvaltaisia. VallitseVin metsätyyppi on puolukkatyyppi, mutta mustikkatyyppiä (3 %) ja lehtojakin (1 %) löytyy. Vähäiset suot ovat puoleksi korpia ja rämeitä (ILVESSALO 196). Vil elysmaat ja kasvintuotanto Tutkimusalue laajimmat yhtäiset peltoaukeat ovat s pohjoisosassa mantereella. Maaston mäkin luonne rajoittaa kuitkin peltokuviot suhteellis piiksi, mitä hajanaiset tilus-suhteet vielä korostavat. Saaristossa on viljelykelpoiset maat raivattu pelloksi melko tarkkaan (kuva 2).

8 6. Kuva 2. Saaristossa pellon ja metsän raja on usein myös sav ja kallion raja. (Valok. Kalevi Virri). Suom virallis tilaston mukaan (1982) Varsinais-Suom maatalouskeskuks pelloilla viljeltiin it viljaa (68 % pelloista). Nurmi osuus oli 11 prosttia, mikä on hyvin alhain koko maahan verrattuna (37 %). öljykasvi viljelypinta-ala oli yli kahdeksan ja sokerijuurikkaan noin neljä prosttia peltoalasta. Herne viljelyala oli puolitoista ja perunan noin yhd prostin verran. Puutarhaviljely on kuulunut tutkimusalue tuotantoon luonnon edullist olosuhteid ansiosta jo keskiajalla. Kuusistossa toimineella luostarilla ja piispanlinnalla on ollut huomattava merkitys uusi hyöty- ja koristekasvi saapumisessa seudulle. Tätä perinnettä jatkaa nykyään MTTK:n puutarhantutkimusosasto, joka toimii Piikkiön Yltöisissä vajaan viid kilometrin päässä alue itäreunasta.

9 7. Vihannesviljelyllä on vakiintunut asema tällä seudulla. Vuod 1982 tilastoj mukaan koko maan myyntiä vart kasvatettavi avomaavihannest viljelypinta-alasta oli lähes kolmasosa Varsinais-Suom maatalouskeskuks ja Finska Hushållningssällskapetin alueella. Purjon viljelyala oli suhteellisesti suurin eli 8, kurkun 67, sellerin 62 ja sipulin 47 prosttia koko maan vastaavista viljelyaloista. TUTKIMUSMENETELMÄT Maan luokitus Maaperäkartoituksessa käytetään kartoitusyksikkönä maalajeja, joid määrittämin pohjautuu AALTOSEN ym. (1949) esittämään maalajiluokitukse. Maalaji karkeusluokituksessa on käytössä kansainvälin Atterbergin järjestelmä, jonka rajamittoi'na ovat kahd ja kuud mikronin 1-kertaluvut. Maaperäkartoituksessa käytettyj maalaji tärkeimmät ominaisuudet on esitetty karttajulkaisussa Anjala-Kymi (SILLANPÄÄ ja URVAS 1966). Tämän julkaisum lopussa olevassa liitteessä "Maaperäkartan merkinnät" ovat nähtävissä maalaji merkitsemistavat kartalla. Karttoina, joille kttätyöt maastossa merkitään ja joille myös valmiit tulokset painetaan, käytetään maanmittaushallituks 1:2 mittakaavaisia peruskarttoja. Maastotyövälineistä ovat tärkeimmät maakaira kartoitettaessa ja kapea lapio näytteid ottamisessa. Maanäytteitä on otettu pelloilta ja luonnontilaisilta soilta kustakin maaleikkauksesta kolmesta syvyydestä (-2, 2-4 ja 4-6 cm). Viljelemättömistä kivnäismaista otettiin kangashumuskerros erikse, toin näyte kangashumuskerroks alalaidasta 2 sttimetriin asti ja seuraavat samoin kuin edellä. Jos maannostumin on ollut selvästi havaittavissa, on maanäytteet otettu kangashumuksesta, vaaleasta uuttuneesta ja ruskeasta rikastumiskerroksesta sekä muuttumattomasta Pohjamaasta eli neljästä kerroksesta.

10 8. Analysointi Maanäytteet on analysoitu MTTK:n maantutkimusosaston laboratoriossa. Lajitekoostumusmääritykset on tehty kuiva- ja märkäseulonnalla (karkeat lajitteet) sekä pipettimetelmällä (hiot lajitteet). Humuspitoisuudet on laskettu bikromaatti-rikkihappomärkäpoltolla saadusta orgaanis, hiil määrästä (kerroin 1,73). Typpimääritykset on tehty Kjeldahlin mukaan. Pääravinteet on määritetty ns. viljavuusmetelmällä (VUORINEN ja MÄKITIE 1955), jossa uuttonesteä on käytetty hapanta ammoniumasetaattiliuosta (,5 N CH COONH,5 N CH COOH, ph 3 4' 3 4,65). Kalsium ja kalium määritettiin suodoksesta liekkifotometrisesti ja fosfori kolorimetrisesti. Tulokset on ilmoitettu viljavuustutkimuksissa käytettyä tapaa noudatta milligrammoina alkuainetta litrassa maata (KURKI ym. 1965). Maan ph on määritetty maa-vesilietteestä (1:2,5). MAALAJISUHTEET JA MAAN KÄYTTÖ Turun kartoitusalue kokonaispinta-alasta on vesistöjä 41 prosttia. Rymättylä-Aaslaluodon karttalehd alueesta on merta kaksikolmasosaa. Alue koilliskulmassa Littoist karttalehdellä vesistön osuus on vähäisin eli alle viisi prosttia. Kaikki karttalehti vesistöj määrät samoin kuin peltoj ja viljelemättömi maid maalajijakautumat on esitetty taulukossa 3 ja kuvassa 3. Kartoitusalue.maa-alasta (752 km 2 ) on runsas kolmasosa merkitty kallioksi. Näihin alueisiin on avokallioid lisäksi yhdistetty kalliopaljastumi välisiä kapeita moreipainanteita,joita ei piialaisuutsa vuoksi ole voitu erotella kartalla. Kallioksi on merkitty myös ohu morein (alle,5 m) peittämät kallioalueet. Suhteellisesti it kallioita on Rymättylän-Aaslaluodon

11 9. Taulukko 3. Yhdistelmä tutkimusalue maankäyttö- ja maalajisuhteista karttalehdittäin. Maalaji Viljelty maa ha Viljelemätön maa ha % Koko maa-ala ha RYMÄTTYLÄ - AASLALUOTO Kallio - Ka , ,97 Morei - Mr 47,1, , ,34, Hio hiekka - HHk 35 1, , ,37 Karkea hieta - KHt 58 ' 2,17 97, ,16 Hio hieta - HHt 55 2,6 2,19 75,56 Hiesu - Hs 1,4 1,1 2,1 Savi - S , , ,15 Liejusavi - LjS 74 2,77 82, ,17 Saraturve - Ct 3,11 4,4 7,5 Rahkaturve - St - 29,27 29,22 Yhtesä , 171 1, , % maa-alasta 19,95 8,5 Vesistöt MERIMASKU Kallio - Ka , ,35 Morei - Mr 27 2, , ,17 Hio hiekka - HHk 12, , ,49 Karkea hieta - KHt 85 6,42 4, ,21 Hio hieta - HHt 2,15 3,7 5,9 Hiesu - Hs - - 1,2 1,2 Savi - S , , ,6 Liejusavi - LjS 37 2,79 36, ,29 Saraturve - Ct 2,15 15,35 17,3 Rahkaturve - St 1,2 1,2 Yhtesä , , 565 1, % maa-alasta 23,45 76,55 Vesistöt 435 1

12 1. Taulukko 3. (jatkoa) NAANTALI 6 7 Kallio - Ka , ,9 Morei - Mr 34 2, , ,23 Hio hiekka - HHk 19 1, , ,22 Karkea hieta - KHt 36 2,24 26, ,2 Hio hieta - HHt 1,6 1,2 2,3 Savi - S , , ,93 Liejusavi - LjS 132 8,2 67 1, ,28 Lieju - Lj 3,19 19,43 23,38 Saraturve - Ct 26 1,61 21,47 46,76 Rahkaturve - St 1,6 14,31 15,25 Yhtesä 161 1, ,.672 1, % maa-alasta 26, 71,96 Kaav. alueet 126 Vesistöt LILLMÄLÖ Kallio - Ka , ,86 Morei - Mr 33 1, , ,48 Sora - Sr 1,6 2 3, ,98 Hio hiekka - HHk 22 1, , ,25 Karkea hieta - KHt , , ,33 Hio hieta - HHt 2,12 3,6 5,7 Savi - S , , ,21 Liejusavi - LjS 9 5,33 32, ,81 Lieju - Lj 14, ,1 65,97 Rahkaturve - St 3,6 3,4 Yhtesä , 552 1, , % maa-alasta 25,4 74,96 Vesistöt

13 11. Taulukko 3. (jatkoa) KAKSKERTA Kallio - Ka , ,46 Morei - Mr 43 2, , ,81 Sora - Sr - 1,2 1,2 Hio hiekka - HHk 1,66 17,44 27,5 Karkea hieta KHt 7 4, , ,3 Hio hieta - HHt 1,6 1,2 2,4 Hiesu - Hs 1,6-1,2 Savi - S 128 8, , ,32 Liejusavi - LjS 162 1, , ,83 Lieju - Lj 4,26 6,16 1,18 Saraturve - Ct 9,6 16,41 25,46 Rahkaturve - St 3,8 3,6 Yhtesä 158 1, , , % maa-alasta 28, 72, Vesistöt' TURKU Kallio - Ka , ,32 Morei - Mr 28 1, , ,94 Sora - Sr 6,24 48,95 54,72 Hio hiekka - HHk 2,8 43,85 45,6 Karkea hieta - KHt 21,85 17,33 38,5 Hio hieta - HHt 2,8 9,18 11,15 Savi - S , , ,18 Liejusavi - LjS , , ,21 Lieju - Lj 8,33 1,2 9,12 Saraturve - Ct 8,33 8,16 16,21 Rahkaturve - St 4,8 4,5 Yhtesä , 558 1, , % maa-alasta 3,45 62,54 Kaav. alueet 567 Vesistöt

14 12. Taulukko 3. (jatkoa) PARAINEN Kallio - Ka , ,16 Morei - Mr 27 1, , ,84 Sora - Sr 1,5 92 1, ,11 Hio hiekka - HHk 19 : , ,2 Karkea hieta -KHt 176 9, , ,7 Hio hieta - HHt 5,26 13,2 18,22 Savi - S , , ,15 Liejusavi - LjS 2 1, , ,4 Lieju - Lj 44 2,3 65 1,1 19 1,31 Saraturve - Ct 37 1,93 57,9 94 1,13 Rahkaturve - St - 27,42 27,32 Yhtesä , , , % maa-alasta 22,65 75,94 Kaav. alueet 119 Vesistöt KUUSISTO Kallio - Ka , ,49 Morei - Mr 47 1, , ,54 Sora - Sr 5,8 5,5 Hio hiekka - HHk 17, , ,7 Karkea hieta - KHt 137 4, , ,85 Hio hieta - HHt 62 1,97 28,45 9,97 Hiesu - Hs 3,1 3,5 6,6 Savi , , ,36 Liejusavi - LjS 67 21, , ,43 Lieju - Lj 43 1,37 28,45 71,76 Saraturve - Ct 13,41 21,34 34,37 Rahkaturve - St 5,8 5,5 Yhtesä , , , % maa-alasta 33,81 66,19 Vesistöt

15 13. Taulukko 3. (jatkoa) LITTOINEN Kallio - Ka , ,76 Morei - Mr 81 1, , ,15 Sora - Sr 5, , ,16 Hio hiekka - HHk 85 1, , ,33 Karkea hieta - KHt 98 2, 153 2, ,12 Hio hieta - HHt 32,65 12,17 44,37 Savi - S , , ,78 Liejusavi - LjS 257 5,25 7, ,23 Lieju - Lj 62 1,28 64, ,6 Saraturve - Ct 54 1,1 59,85 113,95 Rahkaturve - St 1,14 1,9 Yhtesä , , , % maa-alasta 41,28 58,72 Kaav. alueet Vesistöt KOKO TUTKIMUSALUE Kallio - Ka , ,88 Morei - Mr 348 1, , ,58 Sora - Sr 13,6 478,9 491,66 Hio hiekka - HHk 221 1, , ,43 Karkea hieta - KHt 874 4, , ,61 Hio hieta - HHt 162,76 9,17 252,34 Hiesu - Hs 5,2 5,1 1,1 Savi - S , , ,21 Liejusavi - LjS 245 9, , ,12 Lieju - Lj 178,84 234,44 412,55 Saraturve - Ct 152,72 21,38 353,48 Rahkaturve - St 1,1 96,18 97,13 Yhtesä , , , % maa-alasta 28,22 7,52 Kaav. alueet Vesistöt

16 14. VILJELTY MAAPINTA- ALA % VILJELEMÄTÖN 1 1,1r KHt _ 1 8 _-8 Ka _. _ 6 Sa 6 _ 4 Mr 4 _ HHk 2 _ Sr KHt x) 2 - LjS Sa Muut LjS. 1 y 1'4, HHt Hs x x) St Ct Kuva 3. Viljellyn ja viljelemättömän maa-alan jakautumin maalajeihin. (Lyhteet taulukossa 3).. sekä Merimaskun karttalehdillä, missä useat mer saaret ovat pelkkiä kallioluotoja. Kartoitusalue koko läntis puoliskon maa-alasta on yli puolet (55 %) kalliota. Littoist karttalehdellä on kalliota vähit (19 %).

17 15. Morein osuus koko kartoitusalueella jää vähäiseksi (16 %). Laajimmat moreialueet ovat Kuusiston (2192 ha) ja Littoist (2151 ha) karttalehdillä, joista Littoin on kokonaan mannerta. Uloimpana saaristossa Innamossa ja Aaslaluodossa on morein osuus piin, neljän lounais peruskarttalehd alueella vain 12 % maapinta-alasta. Soraa on alueella noin 5 ha, mikä on alle yhd prostin maapinta-alasta. Laajimmat soraesiintymät ovat Lillmälön, Stormälön ja Alön saart länsiosissa sekä Littoist karttalehd Koivulankylässä. Piiä esiintymiä on lisäksi Paraist ja Turun karttalehdillä. Hio hiekka peittää maa-alasta 2,4 prosttia. Kolme neljäsosaa hiekka-aloista on neljän itäisimmän karttalehd, Littoist, Kuusiston, Paraist ja Lillmälön alueilla. Turun ja Kakskerran alueella hiekan osuus on vain puoli prosttia. Karkeata hietaa (1938 ha) on alueella runsaat sata hehtaaria emmän kuin hioa hiekkaa. Enit sitä on Paraist (559 ha) ja Lillmälön (359 ha) karttalehti alueella ja vähit Turun ja Naantalin välimaastossa. Tämän seudun karkeahietaesiintymät eivät ole kovin vahvoja. Arviolta noin puolet karkeahietakuvioista on alle metrin ja niid alla pohjamaana on savi. Hioa hietaa on kartoille merkitty 252 hehtaaria. Laajimmat yhtäiset hiohieta-alueet ovat Littoist ja Kuusiston karttalehdillä sekä Rymättylän kirkonkylän eteläpuolella. Hiesu on tällä seudulla harvinaisuus. Kartoilta sitä löytyy vain 1 hehtaarin alalta. Irtonaist maalaji peittämistä alueista valtaosan kattaa savi. Koko maa-alasta sitä on kolmasosa. Alue koilliskulmassa eli mantere puolella savea on it. Littoist karttalehd maista sitä on puolet ja Turun karttalehd alueesta 42 prosttia. Rymättylän-Aaslaluodon kallioisessa maastossa savea on vähit'. S osuus maa-alasta on neljännes.

18 16. Aito-, hieta-, ja hiesusavi lisäksi alueella on myös liejusavea (4 % maa-alasta).. Se esiintyy painanteissa ja merrannan välittömässä läheisyydessä. Turun ja Kuusiston alueilla sitä on yli yhdeksän prosttia maa-alasta ja KakskerraSsakin noin viisi prosttia. Saaristoalueella Merimaskusta Rymättylään liejusavea on vähit. Jos humuks määrä jankon maaperässä on emmän kuin kuusi prosttia, Maalajia kutsutaan liejuksi. Tällaista maalajia ei esiinny ollkaan Rymättylä-Aaslaluodon eikä Merimaskun karttalehti alueella. Littoisissa sitä on 126 ja Paraisilla 19 hehtaaria, muilla karttalehdillä 9-71 hehtaaria. Soita on tällä kartoitusalueella niukasti. Turpeid kokonaispinta-ala (45 ha) on vain,6 prosttia maaalasta. Turpeista noin viidesosa on rahkaturvetta ja loput saraturvetta. Kaikilla karttalehdillä kuitkin on turvetta: vähit Lillmälön, it Littoist (123 ha) karttalehdellä. Geologis ja maataloudellis maaperäkartoituks periaatteelliset erot tulevat esiin, kun verrataan geologis 1:1 maaperäkartan (NIEMELÄ ym. 1985) ja maa- taloudellist maaperäkarttoj maalajijakautumia keskään. GTK:n mukaan alueesta on kalliota 44,4 ja moreeita 7,5 prosttia. Vastaavat luvut maataloudellisissa kartoissa ovat 37,4 ja 16,4 prosttia. Ero johtuu siitä, että geologisesti kartalle merkitään kallioksi myös sellaiset alueet, joilla kallioita peittävä moreikerros on alle metrin vahvuin. Toin ero on savi määrässä. GTK:n kartassa niitä on 43,7 ja maataloudellisissa kartoissa 37,9 prosttia. Myös tämä ero selittyy sillä, että maataloudellisissa maaperäkartoissa ns. kaksoismaalajit, joissa pinnalla on esimerkiksi 5 cm hietaa ja pohjamaana savi, lasketaan pintamaan mukaan hietoihin. Geologisessa kartoituksessa nämä lasketaan saviin, koska metrin syvyydessä oleva maalaji on savi.

19 17. Turun kartoitusalueella on peltoj osuus maa-alasta 28 prosttia, mikä on kolminkertain maan keskiarvoon verrattuna, mutta tyypillistä Varsinais-Suomessa. Laajimmat peltoaukeat ovat Littoist (n. 5 ha) ja Kuusiston (n. 3 ha) karttalehti alueilla. Vähit viljeltyä on saaristossa. Rymättylän-Aaslaluodon karttalehd pinta-alasta on maatakin vain kolmasosa, josta peltoj osuus on viidnes. Viljelykelpoin maa on kuitkin kallioisilla saarilla käytetty melko tarkkaan, sillä viljelemättömästä alueesta vain vajaa 1 prosttia on ää maalaj iltaan viljelykelpoista. Koko Turun kartoitusalueella viljelykelpois maan reservit ovat noin 1 8 ha, eli 14,5 % maa-alasta. Näistä yli 9 ha on savimaita. Peltoj yleisin maalaji on savi (81,2 %) (kuva 4). Suurimmat savipellot ovat Littoisissa (4217 ha, 86 %), mutta suhteellisesti vieläkin emmän savea on saariston Kuva 4. Multavaa aitosavea Lemlaxössä. (Valok. Kalevi Virri).

20 18. pelloissa, Rymättylässä 9,5 ja Merimaskussa 88 prosttia peltoalasta. Nämä luvut tarkoittavat hieta-, hiesuja aitosavialueita. Liejusavet on laskettu erikse. Niitä on lähes 1 prosttia kaikista pelloista. Liejusavi erotetaan muista savista humuspitoisuutsa takia. Määritelmän mukaan liejusavessa tulee olla jankkokerroksessa tai s alla 2-6 prosttia eloperäistä ainesta, mikä muuttaa sav fysikaalisia ominaisuuksia olnaisesti ja johtuu liejusavi erilaisesta syntytavasta. Liejusavia esiintyy runsaimmin Kuusiston ja Turun karttalehti alueella (2 %). Saaristokarttalehdillä s osuus jää alle kolm prostin. Karkeata hietaa on alue pelloista neljä prosttia. Yli puolet tästä alasta on kolm kaakkois karttalehd, Lillmälön, Paraist ja Kuusiston alueella. Hioa hiekkaa on pelloilla vain 22 ha. Kolmasosa tästä alasta on Littoist karttalehdellä ja loput piinä pellonnurkkina ympäri kartoitusaluetta. Moreipeltoja on kaikki karttalehti alueella 1-2 prosttia. Näinkin runsas morein esiintymin pellolla johtunee siitä, että moreiksi on merkitty kiviset savet, joita tällä alueella on kaikilla kalliojyrkänteisiin päättyvillä pellonreunoilla. Geologisesti ne ovat savia, mutta maataloud kannalta kivet haittaavat viljelyä ja ovat muokattaessa sekoittuneet hyvin save, jot ne ovat verrattavissa lähinnä moreipeltoihin. Hioa hietaa, liejua ja saraturvetta on yhtesä 2,3 prosttia pelloista ja hiesua vain viisi hehtaaria. Viljelemättömistä maista yli puolet on kalliota, runsas viidesosa moreia ja kuudesosa savia. Luonnontilaisia soita on vain 3 ha, näistä kolmannes rahkaturvetta ja loput saraturvetta.

21 19. KIVENNÄISMAIDEN LAJITEKOOSTUMUS Lajitekoostumusanalyysejä tehtiin alue maanäytteistä 374. Näistä 96 oli viljeltyj maid muokkauskerroksesta, 1 jankko- ja 93 pohjamaanäytteistä. Metsämaid eri kerroksista tehtiin 85 lajitemääritystä. Maalaji keskimääräiset lajitekoostumukset on esitetty taulukossa 4 ja yksittäist näytteid analyysitulokset ovat julkaisun lopussa liitteä. Kartoilla erotetaan omaksi maalajiksi savista vain humuspitoin (2-6 % eloperäistä ainesta) liejusavi. Muut savet kartoitetaan yhdeksi maalajiksi, jonka savesprostin tulee olla yli 3. Lajitekoostumusanalyysin mukaan voimme kuitkin jakaa savet kolme ryhmään: aito- (>6 % savesta), hieta- ja hiesusavet (3-6 % Savesta). Lähes kaikki analysoidut aitosavinäytteet edustavat jankkoa (43 kpl) tai pohjamaata (63 kpl). Pohjamaa näytteid keskimääräin savespitoisuus oli korkein (75,6 %) ja muokkauskerroks alhaisin (67,5 %). Hiesusavea ei tällä alueella juuri esiinny. Vain kuusi maanäytettä osoittautui hiesusaveksi, joid keskimääräin savesprostti oli 55,8. Hiesua näissä näytteissä oli keskimäärin 24 prosttia. Hietasavi on seudulla hyvin ylein varsinkin muokkauskerroksessa eli pintamaana. Lajitekoostumusmääritys tehtiin 128 hietasavesta, joista 59 edusti pellon pintamaata ja 39 jankkoa. Hietasavissa.saveks määrä on vähäisempi (47 %) kuin muissa savissa, mutta hieta- ja hiekkalajitetta niissä on it (35 %). Karkeahietanäytteistä on suurin osa otettu pelloilta. Peltoj karkeassa hiedassa on selvästi emmän savea

22 2. Sora hio I karkea Lx-) r. C) - Le-). ') &V.. d- c. n N. r. cn Ln n Li, r. i n 1 Cs.1 C 1 c) 1 1 I e.i.. 1 I 1 r ^ co es.i e- c i Cs..1,- Cr> rs d- 1 r r- Cs.1 Hie kka,2-,6-2 hio karkea Ln 1 CM a).. Cr) d- Cr> e:r). C...1 Cs.1 L.c. ( r c). VI ON d- Le) C`s1 co d ( e- cl- Le-), 3 CO,--. - r-- (N.1 CN.1 (z),-. CN.I ( C's1 Le),- r- rn --.. c) rs- I,. r, r CrI.. 1.) r, Le) e es.] c).. cr, r, r CM... cl- 1 N ,. co c).. C...1 r, Cs.1 Cs.1... Raesuuruus, mm Hieta,2-,6-,2 hio karkea * LCD Ob r, r- cp SZi e- C).Z1-. IN.ZI' Ce) N r-,1 Ce I, ), r..1 Ln CM r- 3 \ CO in Lo ). CO Nl N. n Ce) co r--- C) n CO.-. r--. Le) w- C \J... cl- 3 n n St CO... r- L17 Ln r-- r- C\J... Lt/ l's.., t e,-) N. Cs..1 Nl Cr).... ffl CO r lajitekoostumus ( %). Hiesu,2-,6-,2 hio! karkea CO, 1, W ) Cr> r. C.1 CO cl r-.'zr r W Cs.1 Zr ( Nl N. 1,,z OD CO Ln C \I UI.:1- -- r CO Cr) C.1 I I... z1- CO...,:1- C,, C.1 Cr) d- Cr) )"- C I CO r - al CO Zr LI) Lo r, r,. r- >, r. II, II,.., I ei Ii (1 CO CD.C.t. UI Cr) N. rs. N. Le') co LCD CO 1:3> Nl LP/...,,- cl- Ln N. Ln.... v... * F-- Näytteitä 'I- ( e-- (15 ( co co r-- C.1 4-, rel ro rcs E 4-> (3.) CU C = 4-) 4-) - 1"-, r.1 5- UI I 5 5- (f) 2 1 «5 -,4 CU.I- _C ( Cl) _N[ 5- CO CY) C%.1,, (N.1 -Y 4-, , CO CN.1 N- 17 N. C.1 r- x t) 1) v > 1/1 1 s = ( r15 -Y 4-1 ( 1 I -NL CU 4-> ea) e-. Cl) r- r- 9- -C 9- > >..e -C li:i fa ( (i) UI Cl) (13 7 C _.[ 4-) U> CU 5- CU CU ) r- ta r- 9- r- S VI.:C > ( U1 4-) r- < Ln 1- v) r-) -1 1 r- > 115 (.11 7 '1-, CL/ r- 1 4-) r- = CU.1 5- c..i 5- S- v> 1 C CU Cl) 5- E ( 5- V) (\I Nl r- C CL1 5- E Cli -V _Y Cl) r- 2 Cs.1 r- 5 4-, 2 i - CU CU 5- E ( 4-) CU r - = ilman > 2 niin fraktiota

23 21. (19 %) kuin metsämaasta otetuissa näytteissä (1 %). Samansuuntain ero näkyy myös hiekka- ja soranäytteissä, joista suurin osa on otettu metsästä. Kahdeksassa pellosta otetussa hiekkanäytteessä oli keskimäärin 11 prosttia savesta, kun 21 metsänäytteessä savilajitte keskiarvo oli alle prostin. Selitys liee siinä, että viljelykse otetut karkeat lajittuneet kivnäismaat ovat usein ohuita (,4 m) hieta- ja hiekkakerrostumia, joid pohjamaana on savi. Tällöin savea joutuu ojitettaessa ja viljeltäessä pintamaankin joukkoon. Tähän viittaa myös se, että mittakaavassa 1:5 tehdyllä Turku II maaperäkartalla (AARNIO 193) olevasta hiekkapinta-alasta 78 prosttia oli hiekkaa, jonka pohjamaana on savi. Tällä kartoituskerralla ei näid ns. kaksoismaalaji pinta-aloja ole erikse laskettu-. Alue moreeista tehtiin 36 lajitekoostumusanalyysiä. Niistä 22 oli hiekkamoreeja, joissa oli keskimäärin 37 prosttia hiekkalajitetta (,2-2 mm). Myös hiekkamoreinäytteissä oli ero pellosta ja metsästä otettuj näytteid välillä. Peltonäytteid savesprostti oli 2 ja metsänäytteid vajaa neljä.,hietamoreinäytteissä (12 kpl) ei tällaisia eroja ollut. MAAN VILJAVUUS Turun ja Rymättylän kartoitusalue pelloista otettiin maanäytteitä 368 kohdasta jokaisesta kolmelta eri syvyydeltä. Metsämaanäytteitä kaivettiin 94 paikasta neljästä kerroksesta ja luonnontilaisilta soilta 1 kohdasta kolmesta kerroksesta. Näytteitä otettiin yhtesä 472 kohdasta ja niitä kertyi kaikkiaan 157. Kaikista näytteistä määritettiin viljavuusluvut (ph, kalsium, kalium ja fosfori) sekä pintamaanäytteistä lisäksi typpi ja orgaanin hiili, josta humusprostti on laskettu. Muutamista näytteistä on määritetty myös vaihtuva magnesium.

24 22. Yksittäist näytteid tulokset ovat saatavissa MTTK:n maantut.kimusosastolta Jokioisilta (näytte ottokohdat ja numerot on merkitty kartoille). Maalajeittain lasketut ravinnepitoisuuksi keskiarvot on esitetty taulukoissa 5 ja 6. Happamuus Maaperäkartoille on näytteottokohdan viere merkitty punaisilla numeroilla kustakin kohdasta otettuj maanäytteid ph-luvut. Peltoj karkeid kivnäismaid keskimääräiset ph-luvut edustivat viljavuusanalyysi tulkinnan mukaan viljavuusluokkaa 5 eli hyvä. Savi viljavuusluokka oli tyydyttävä. Eloperäist maid, joita tällä alueella on vain vähän, ph-luvut olivat yhtä ph-yksikköä alhaisemmat ja kuuluivat viljavuusluokkaan 3 eli välttävä. Verrattaessa aito- ja hietasavi muokkauskerrost ph-lukuja toisiinsa (kuva 5) osoittautuivat aitosavet,2 ph-yksikköä happamammiksi, mutta jankossa ero tasoittui ja muuttui pohjamaassa päinvastaiseksi. Karkeissa hiedoissa ph pysyi lähes samana (keskim. 6,2-6,3) riippumatta syvyydestä. Liejusavet erottuivat selvästi muista savista. Niid muokkauskerroks ph-lukuj keskiarvo oli vain 5,5 yksittäist ph-lukuj ollessa 4,5-7,6:n välillä. Liejusavi pohjamaan ph oli 4,8. Liejut osoittautuivat vielä näitäkin happamammiksi. Viljelemättömät maat olivat happamampia kuin viljellyt, joid happamuutta on ilmeisesti vähnetty, mm. kalkitsemalla. Luonnontilaist maid happamuus oli pinnalla suurin. Luonnontilaist karkeid kivnäismaid pintakerroks eli kangashumuks ph oli 4,8. Lehtomultanäytteissä, joissa eloperäistä ainesta oli keskimäärin

25 23. co cc n ccee- co 1 1 L.C) cc N CO Le-1 C>1 C5.1 et (J CL et 5-5 cr, LO Lfl CO rav inne- ja humusarvåt ma a lajeitta in. cc - o- cc 1 CO CO 1 Ln cc co cc Le) Cs.1 C1J 51 Lr) 1 r- cc ) LI) LC) Cd dr N. CO 1 CO r, 4. 1 LD CD I71 CSJ cp Ln CO 1 LC1 LI) Cd Cd cc cc 1 LD C1.1cc I, CU LI) co cc ID- Lö cc c c CO CM LD dl- 1.D L.D I, c LC dl" Cd dl- CO CO d- L.D CO d Cf) LI) to CU Cd LC) Ln o- co et CO C1.1 LC 1 I 1 dl- C1.1 r, N LC) LC) Csj L CO CO d ( I CV dl' 1) LC1 1 CO 5 Le, c Crl CO C J LI> CD LI) cn LI) CO (1.5 cc CV (1.1 cc cc cc LID 1 dl. LID cc CD L.11 r, c, co c) cc c, cr, Ler, cc LD Cd Cd CO (1.1 LI-) CO LI) 531 LCD N. 1 CO CO CO 1 Cn CO CO 1 LO C) CO Cd ccd CO LI) ) I C) cc Ln 1 1 I, V') C11 CU CV CU 1 CO dl- Cr) CM Cd 1 cs,) /5-5 dcc cc LI) N. CO cc - Cd C I CU C1.1 LC) CO.. 2,-Z 1 C I.5.5 LI) Cd LID CO CU LD C1.1.1 CO LI) CO CO C> cc C> cc 5- CU ) E.E 1- - cc r CU 1 dl- dl' 1 ON CO CI1 5 ; Ln LtD LCD LD 5 C11 CO ud LC) ON.1 CO LI) CO CO CO- 15-) LI) 5 1 1D ct cn 4-> _C o, ID r, r, N LO ev CO L.D 1 LC) 1 > kr, CV cc C1.1 CO CV cc Cd 51 Cd CU 1-, fr, Ci ID- cc c:, c, Lr) 1-5. cc I1 LI) 1 CO 5 1 c, Le) cv cc dcc CO Cr) CO LI) CO Cd LD CO 1 Lr, Lo cc cc cn 1 Cd CU cc C >1 cc cc. dl. Cc) L11 CV L.C) Cd 1 f5 1 Li:). 1 1 L.D LCD Ln LC) 4-> 1 C) 1r13 cc 4-> 4-) cr, Le, co LC) cc r, 51 Or) cc ID Karkea hiekka Hio hiekka Karkea hieta 23 4-> G) c, > > >,,e, > _C :1 n:f > Ml rcl S ul ul ta 1 E 7 rcl 7 vl = 7 rti 4-. C 4-, V/ 4) oll C) C.> al 4-, CL, CU = ro = = = Z u,

26 24. LO. - 1 (V ON.1 1 C.1 e. Nl I, 111/ 1 CO CO -, CV U3 Nl N co 4. ei Lė. O. CO.. e.4 e. Ce Le.1 <V 1 eg ell V> er Cv Ui CV Rikastumiskerros e e r.. 3 on o4 a.2: N.J. co te Lel LIN ev. CO.44 we cv c. :_e? CV 1 CO CO ev Le t 1 CO Li" C. CO CO CO... te Le Le e.. ev 3 CO en1 Ln te 1 e N 4 CO 1. o. 4.4 a C. CO, 1 LCI e Le 1 4 L on r,73 Ui s on c CO 3 ON, CO.4.47 Lrl. 1 4 ei.3, - (V 1 ( INN 1 k 1 1 LCI CO ev Cr; 11; be 1 UI - Li n Le CO 1 1 ce Ln Ui. - 11; 7 Taulu k ko CU J4 1-.e,. 91 I Karkea h ieta el1 44 g :I 171.'; 1?,. I? el / 4.1 / 1 -C C 1-.= e el S = = 4 J 1 J 5' te CC

27 25. KYNTÖKERROS LjS _1 JANKKO - POHJAMAA ph(h2) ,2 5,6 6, 6.4 mg/i. 1 V ILJE L EMÄTÖN UUTTUNUT A horis. RIKASTUNUT B horis. POHJAMAA C hor[s, I Kuva 5. Keskimääräiset ph-arvot viljellyn ja viljelemättömän maan eri kerroksissa. (Lyhteet taulukossa 3). vain puolet kangashumusnäytteid pitoisuudesta, keskimääräin ph-luku oli 5,1. Turväytteitä oli vain muutama. Rahkaturoeid ointanäytteet (ph 4,1) olivat happamampia kuin vastaavat saraturväytteet (ph 5,1). Vaihtuva kalsium Happam ammoniumasetaatin vaihtamaa kalsiumia oli peltomaissa moninkertaiset määrät verrattuna viljelemättömi kivnäismaid kalsiumpitoisuuksiin (kuva 6). Muokkauskerroksissa oli kalsiumia emmän kuin jankkoja pohjamaanäytteissä. Samaan tulokse on tultu useilla muilla kartoitusalueilla. Verrattaessa Turun seudun kalsiumlukuja Porvoon (SIPPOLA 1976) kartoitusalue lukuihin olivat ne samaa suuruusluokkaa eli molemmilla alueilla oli muokkauskerroksessa kalsiumia keskimäärin mg/1 maalajista riippu. Nämä pitoisuudet ovat kuitkin korkeita, jos niitä verrataan Ruukin (UR- VAS 1976) seudun vastaavi maalaji pitoisuuksiin (5-1 mg/l).

28 26. KYNTÖKERROS Lj it///5: JANKKO POHJAMAA KHt LjS HtS KALSIUM mg/1 -V ILJEL EM ÄTÖN UUTTUNUT A horis. RIKASTUNUT B horls. HHk St HtS ce Lm Kh POHJAMAA C- horis. 1 1 Kuva 6. Keskimääräiset kalsiumpitoisuudet (mg/1 maata) viljellyn ja viljelemättömän maan eri kerroksissa. (Lyhteet taulukossa 3). Viljavuustulkintakaavion mukaan (ANON. 1986) Turun ympäristön peltoj kalsiumtaso oli ylesä tyydyttävä (viljavuusluokka 4). Poikkeuks tekivät multamaapellot, joid kalsiumluku oli 1186 mg/1 (välttävä) sekä muutamat hio hieta- ja hio hiekkapellot, joid kalsiumtaso oli hyvä. Metsämaid pintakerroksissa eli kangashumuksessa (1217 mg/l) ja lehtomullassa (1311 mg/l) kalsiumpitoisuudet olivat keskään samaa suuruusluokkaa, mutta verrattuna alla olevi kivnäismaid pitoisuuksiin luvut olivat moninkertaisia. Luonnontilaisilla soilla saraturpe pintakerroks kalsiumpitoisuus oli 1535 mg/1 ja rahkaturpe vain 585 mg/1 (taulukko 5).

29 27. Vaihtuva kalium Kaliumtaso oli tutkimusalue savipelloilla tyydyttävä (viljavuusluokka 4) samoin kuin karkealla hiedalla ja multamaalla. Muilla karkeilla kivnäismailla ja eloperäisillä mailla kaliumin viljavuusluokka oli joko hyvä tai korkea. Liukois kaliumin määrä oli kaikki maalaji pintakerroksessa korkein, pohjamaassa alin (kuva 7). Siitä huolimatta hiesu-, aito- ja liejusav sekä liejun pohjamaakerroksessa oli kaliumia vielä yli 2 mg/1 maata. Vertailu Porvoon ympäristöön (SIPPOLA 1976) osoittaa, että kaliumtaso on siellä sama kuin Turun seudullakin. Sitävastoin Ruukissa, missä peltoj maalajit ovat karkearakeisempia ja eloperäisiä maita on runsaasti, vaihtelivat muokkauskerroks keskimääräiset kaliumluvut mg/1 (URVAS 1976), mikä on Vain kolmasosa tämän tutkimusalue peltoj kaliumtasosta. KYNTÖKERROS _J uj -J JANKKO - KHt POHJAMAA KALIUM o mg/i. VILJEL EMÄTÖN UUTTUNUT A horis. RIKASTUNUT B horis. POHJAMAA C horis. HHk St Kh HtS Lm Kuva 7. Keskimääräiset kaliumpitoisuudet (mg/1 maata) viljellyn ja viljelemättömän maan eri kerroksissa. (Lyhteet taulukossa 3).

30 28. Savi luontaisesti korkea kaliumpitoisuus näkyi luonnontilaist maid rikastumis- ja pohjamaakerroksi analyysituloksissa. Aitosavi kaliumluvut olivat 246 ja 237 mg/1 ja hietasavella 182 ja 152 mg/l, kun karkeid kivnäismaid kaliumpitoisuudet vaihtelivat mg/l. Lehtomullassa, jota tavallisesti löydetään metsästä savi- tai hiesupainanteista, oli kaliumia 264 mg/l, kun kangashumuksessa sitä oli keskimäärin vain 141 mg/1._ Helppoliukoin fosfori Viljavuusanalyysi tulkinnan mukaan fosforia oli tutkimusalue kivnäismaapelloissa riittävästi. Hio hieta- ja aitosavipellot kuuluivat viljavuusluokkaan 4 (tyydyttävä), muut kivnäismaat jopa viljavuusluokkaan 5 eli hyvä (ANON. 1986). Eloperäist maid fosforitaso oli sitä vastoin huononlain. Liukois fosforin määrän vähemin maan hiukkaskoon pityessä oli nähtävissä eri savilaji fosforipitoisuuksissa (hietasavi 19,9, hiesusavi 16,2 ja aitosavi 11,1 mg/l). Näid pitoisuuksi vertailu karkean hiedan (25,3 mg/l) ja morein (41,3 mg/l) fosforipitoisuuksiin osoitti edelle, että maalajin muuttuessa karkeammaksi s fosforinpidätyskyky piee (LAKANEN ja HYVÄRINEN 1971). Liukoista fosforia oli it maan pintakerroksissa (kuva 8). Metsässä kangashumuks (9,8 mg/l) ja lehtomullan (7,5 mg/l) fosforipitoisuudet olivat monin kertaisia verrattuna alla olevi kivnäismaid pitoisuuksiin, jotka vaihtelivat 1,-5,6 mg/l. Koko maata käsittävässä aineistossa kangashumuks fosforipitoisuudet olivat hiv korkeampia.ja erot kivnäismaan pitoisuuksiin vieläkin suurempia (URVAS ja ERVIÖ 1974), mutta kuitkin samaa suuruusluokkaa Turun seudun kanssa.

31 29. KYNTÖKERROS 1 15 V ILJELEM ÄTÖN UUTTUNUT A horis. RIKASTUNUT B horis, POHJAMAA C horis. HtS St HHk o e Lm Kh Kuva 8. Keskimääräiset fosforipitoisuudet (mg/1 maata) viljellyn ja viljelemättömän maan eri kerroksissa. (Lyhteet taulukossa 3). Magnesium' Magnesiummäärityksiä ruvettiin maantutkimusosastolla tekemään järjestelmällisesti kaikista maanäytteistä vuonna 1973, minkä vuoksi sitä edeltäneinä vuosina otetuista maanäytteistä ei vielä ole analyysituloksia. Magnesiummäärityksiä tehtiin tältä alueelta 483 pelto- ja 33 metsänäytteestä. Magnesiumia oli it savimaissa. Korkein keskimääräin muokkauskerroks magnesiumpitoisuus 492 mg/1 oli aitosavilla (viljavuusluokka 5 eli hyvä). Korkeista lukemista huolimatta (35, 379, 398 mg/l) muut savet kuuluvat uud viljavuusluokituks mukaan viljavuusluokkaan tyydyttävä. Hietoj, multamaan ja liejun magnesiumpitoisuudet ylittävät 2 mg/l, mikä on karkeid

32 3. kivnäismaid ja eloperäist maid viljavuusluokan 5 (hyvä) magnesiumpitoisuud alaraja nykyisin. Magnesiu-. min puutosta ei tällä alueella ole todettu. Sekä peltoj että metsi savimailla magnesiumin määrä oli pintakerroksessa (-2 cm tai humuskerros) alin, pohjamaassa korkein. Aitosavinäytteissä oli magnesiumia jankossa keskimäärin 847 mg/1 ja 4-6 cm syvyydessä 193 mg/l. Karkeilla kivnäismailla sitä oli päinvastoin it maan pintakerroksissa ja määrä oli piempi syvemmällä. Pääravinteid suhteet Pelkät viljavuusluvut eivät aina anna oikeata kuvaa maan kasvukunnosta, jos ravinnesuhteet ovat jotkin poikkeavat. Ei siis ainoastaan ravinte puute, vaan myös jon-.kin ravinte suhteettoman suuri määrä toisiin verrattuna voi vaikeuttaa kasvi muid ravinteid ottoa. Lannoitelajia valittaessa tarkastellaan ylesä vain muokkauskerroks ravinnesuhteita. Koska kaikista näytteistä ei määritetty magnesiumia, on Ca/Mg- ia Mg/K-suhteet laskettu vain osasta aineistoa. Tulokset on koottu taulukkoon 7. Verrattaessa näitä lukuja Viljavuuspalvelun vuosi aineistosta laskettuihin lukuihin sopivat Turun seudulta saadut maalajittaiset keskiarvot edellä mainitun aineiston 8 prostin raja-arvoj sisään (URVAS & HYVÄRINEN 1984). Maalajeilla oli selvät erot myös tässä aineistossa. Savi korkeasta magnesiumpitoisuudesta johtu niid Ca/Mg-suhdeluvut olivat piimpiä ja toisaalta Mg/K-suhdeluvut suurimpia muihin maalajeihin verrattuna. FosfoLrin pidättymin savihiukkasiin ja savi luontain korkea kaliumpitoisuus aiheuttavat s, että Turun seu-

33 31. Taulukko 7. Eräid maalaji pintakerroks Ca/Mg-, Mg/K- ja K/P-suhdelukuj keskiarvoja. Maalaji Näytteitä Ca/Mg Mg/K Näytteitä K/P Karkea hieta 12 11,7 1, ,6 Hietasavi 81 8,8 1, ,4 Aitosavi 29 7,9 2, ,6 Liejusavi 17 7,8 1, ,5 Lieju 5 11,7,9 7 63,8 Multamaa 7 6, 1,8 7 44,2 Kangashumus 58 11,2 1, ,3 dulla vain karkeilla kivnäismailla K/P-suhdeluvut.ovat alle 2. Metsämaid kangashumuksessa ravinnesuhteet lievät lähellä optimia. Humus ja typpi Orgaanin hiili, josta humusprostti on laskettu kertoim 1,73 avulla, analysoitiin vain pintamaista kut typpiprosttikin (taulukko 4 ja 5). Karkeat kivnäismaat samoin kuin hieta- ja hiesusavet olivat multavia, humusta 3-6 %. Aitosavipelloissa oli humusta keskimäärin 6,6 prosttia, jot ne olivat runsasmultaisia. Liejusav muokkauskerroksessa oli humusta 6,9 ja liejun 11,8 prosttia. Maan typpipitoisuus kasvaa eloperäis aineks lisääntyessä. Kivnäismaid multavissa muokkauskerroksissa oli typpeä keskimäärin,2-,3 prosttia ja runsasmultaisissa,3. Luonnontilaist maid pintakerroksissa typpeä oli runsaammin. Lehtomullan N-prostti oli,6 ja kangashumuks 1,. Tämän alue luonnontilaisissa turpeissa oli typpeä 1,3 prosttia. Muilla kartoitusalueilla sara-ja rahkaturpeid typpipitoisuuksissa on selvät erot (SIPPOLA 1976, URVAS 1976). Saraturpeissa on keskimäärin noin kaksi ja rahkaturpeissa yksi prostti typpeä.

34 32. Hiil ja typ suhdeluku (C/N) on maan eloperäis aineks laatua ilmaiseva indeksiluku, joka riippuu lähinnä orgaanis aineks alkuperästä ja maatumisasteesta. Turun seudun peltoj yleisin C/N-suhdeluku oli 12. Multamaissa, joissa oli keskimäärin 2,7 prosttia humusta, C/N-suhde oli 15. Metsämaid lehtomullan C/N-suhde oli lähes sama eli 17, mutta kangashumus oli jo raaempaa, C/N-suhde 3. Alue rahkaturpe C/N-suhdeluku (33) on pii verrattuna Ruukin (URVAS 1976) seudun rahkaturpeisiin (C/N 48).

35 33. KIRJALLISUUTTA AALTONEN, J.T., AARNIO, B., HYYPPÄ, E., KAITERA, P., KESO, L., KIVINEN, E., KOKKONEN, P., KOTILAINEN, M.J., SAURAMO, M., TUORILA, P. & VUORINEN, J Maaperäsanaston ja maalaji luokituks tarkistus v Maatal.tiet. Aikak. 21: AARNIO, B Turku. Agrogeol. Kartt. 6: maaperäkarttaa (1:5 ). Summary. ANGERVO, J.M Ilmasto I. Suom Kartasto. 196: ANON Maatalous Suom virallin tilasto III: 81. ANON Suom tilastollin vuosikirja 8: ANON Viljavuustutkimuks tulkinta peltoviljelyssä. Viljavuuspalvelu Oy. 63 s. Helsinki. ILVESSALO, Y Metsät ja suot. Suom Kartasto 196: KOLKKI, Ilmasto I ja II. Suom Kartasto 196: 17, 22, 23. KURKI, M., LAKANEN, E., MÄKITIE,., SILLANPÄÄ, M. & VUORINEN, J Viljavuusanålyysi tulost ilmoitustapa ja tulkinta. Ann. Agric. Fn. 4: LAKANEN, E. & HYVÄRINEN, S The effect of some characteristics on the extractability of macronutrits. Selostus: Maaperäominaisuuksi vaikutuksesta pääravinteid uuttamise. Ann. Agric. Fn. 1:

36 34. NIEMELÄ, J Suom geologin kartta 1:1. Maaperä. Lehti 143 Turku. NIEMELÄ, J., TAKA, M., STEN, C-G. & WINTERHALTER, B Turun-Salon seudun maaperä. Suom geologin kartta 1:1. Maaperäkarttoj selitykset, lehdet 143 ja 221. Espoo. SILLANPÄÄ, M. & URVAS, L Anjala-Kymi. Ann. Agric. Fn. 5, Suppl. 2, 6 maaperäkarttaa. SIMONEN, A Suom kallioperä. Suom Kartasto 196: 13. SIPPOLA, J Porvoo-Loviisa. Ann. Agric. Fn. 15, Suppl. 2, 11 maaperäkarttaa. URVAS, L Ruukki-Lumijoki. Ann. Agric. Fn. 15, Suppl. 1, 9 maaperäkarttaa. URVAS, L. & ERVIÖ, R Metsätyyppi määräytymin maalajin ja maaperän kemiallist ominaisuuksi perusteella. Summary: Influce of the soil type and chemical properties of soil on the determining of the forest type. J. Scit. Agric. Soc, Finl. 46: URVAS, L. & HYVÄRINEN, S Kolme ravinnesuhdetta Suom maalajeissa. MTTK. Tiedote 13/84. 1 s. VUORINEN, J. & MÄKITIE, The method of testing in use in Finland. Selostus: Viljavuustutkimuks analyysimetelmästä. Agrogeol. Julk. 63: 1-44.

37 Kivnäismaid lajitekoostumus. LIITE N:o kartalla Näytte n:o Maalaji Syvyys cm Raesuuruus mm' Savi Hiesu Hieta Hiekka Sora,2,2-,6,2-,6,2-, ,2 -,2.Hie- Kar- Hie- Kar- Hie- Kar- Hie- Karno Kea no kea no kea no kea Innamo HkMr HkMr HsS HkMr Riiain KHt HtS , KHt HtS HtS AS HtS AS AS HtS AS AS AS AS AS HtS AS AS HtS HtS AS Merimasku HtS HtS AS HHk 7-2.o HHk 2-6.o HtS HtS HtS AS AS AS AS o HtS o AS o AS o HtS o HtS o HtS o AS o AS o

38 II Merimasku (jatkoa) SrMr HkMr HkMr HtS HtS HtS HtS HtMr HtMr o o Aaslaluoto HtS AS AS HtS HtS AS AS HsS HtS HtS HtS AS AS AS KHt HtS AS HHk HHk HHk HtS HtS HtS HtS Rymättylä HtS HtS HtS HtS HtS HtS KHt HtS AS HtS AS AS KHk HtS KHk AS HtS AS AS AS

39 III Rymättylä (jatkoa) HtS HtS HtS HHk AS HtS AS AS AS HHt KHt AS HtS AS , Naantali HtS Sr HtS HtS HtS HtS Sr HtS AS KHk HkMr HkMr HtMr AS HtS AS AS HkMr HkMr HtS HtS AS HHk KHk _ ' Lillmälö HHk HHk HHk HtS HtS KHt HtS HtS AS LjS LjS LjS HtS HtS AS '

40 IV Lillmälö (jatkoa) 111 HkMr HkMr HkMr LjS HtS HtS HtS LjS HsS HtS HtS AS HkMr HkMr HkMr HHk HHk KHt HtMr HtMr HtMr HHt/Li HtS AS KHt HtS HtS Lj Lj HtS HtS HtS Sr KHk KHk KHt HtS AS HtS AS AS HkMr HtS AS AS KHk KHk HHk HtS HtS HtS , o.o.o Kakskerta AS AS HtS KHt AS AS

41 V Kakskerta (jatkoa) HtS AS AS AS AS HtS HtS AS KHt AS AS. AS AS o SrMr HtMr Turku HtS 4 _ AS 2 _ AS AS HtS HtS AS HtS HtS AS HkMr AS o HkMr 2-4.o HkMr AS HkMr HkMr HtMr 4 _ AS 4 _ KHt AS AS HtS HtS 2 _ AS HtS HtS AS AS HtS AS AS AS HtS AS AS LjS LjS HkMr AS o.o.o.o.o.o

42 VI Parain HtS HtS HkMr HkMr AS LjS HtS LjS AS HtS AS HHk HHk HHk AS AS AS HHk KHt HtS LjS AS AS HtS AS KHt HtS Sr Sr Sr Kuusisto KHt KHt KHt HtS LjS AS HtS LjS AS HtS LjS LjS HtS HsS HtS AS HtS KHt HtS AS HtS KHt KHt AS AS LjS AS

43 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maataloud tutkimuskeskuks yksiköid tiedotteet p. KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p. NORDLUND, A. & ESALA, M. Maataloud sääpalvelut ulkomailla. Kirjallisuustutkimus. 66 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallist lajikekokeid tuloksia p. + 4 liitettä. SUONURMI-EASI, R. & HUOKUNA, E. Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmi satoihin ja maid K-pitoisuuksiin. 13 p. + 8 liitåttä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Förbättring av stallqödselns utnyttjande. Litteraturöversikt. 81 p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. 1 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvi sisältämät aineet tuholaistorjunnassa. 26 p. HEIKINHEIMO,. Kirvoj preparointi ja määritys. 67 p liitettä. SAARELA,I. Soklin fosforimalmi fosforilannoittea. p Humuspitoiset lannoitteet. p YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvi lajikekokeid tuloksia vuosilta p. KIVISAARI, S. & LARPES, G. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän,ohran ja kauran satoon 1-vuotiskaut Tikkurilassa. 54 p. ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO - INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvi tuottamin kasvisolukkoviljelyn avulla. 63 p Tiivistelmät eräistä MTTK :n julkaisuista p. ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljoj sijoituslannoitus savimailla. 35 p. ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis- ja suomkarjalehmi vertailu kotoisilla rehuilla. 7 p liitettä.

44 LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeid tuloksia vuosilta p. KURKI,.L. Tomaattilajikkeet ja hiilidioksidin lisäys. Kasvihuonetomaatin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tutametelmi vertailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaatilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. Arviointeja esikokeid kirjallisuud pohjalta. 11 p. HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän ja timotein kasvu ja rehuarvon muutokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI, A. Roudan kehittymis tilastollin malli. 33 p. HAKKOLA, H. Kuonakalkituskokeid tuloksia p. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät maa-analyysimetelmät fosforilannoitustarpe ilmaisijoina. 2 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta Suom maalajeissa. 1 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., KERSALO, J. & NORDLUND, A. Maataloud sääpalvelukokeilu kesällä p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallist lajikekokeid tuloksia p. + 4 liitettä. JUNNILA, S. Ympäristötekijöid vaikutus herbisidi käyttäytymise maassa. Kirjallisuustutkimus. 15 p. + 4 liitettä. PESSALA, R., HAKKOLA, H. & VALMARI, A. Kylvöajan merkitys porkkanan viljelyssä. 22 p. NISULA, H. Uusimpia tuloksia Ruukin lihanautakokeista. 39 p. SAARELA, I. Kevätöljykasvi boorilannoitus. 122 p. + 2 liitettä. URVAS, L. Maaperäkarttaselitys. PORI - HARJAVALTA. 28 p liitettä. LEHTINEN, S. Avomaavihannest lannoitus- ja kastelukokeet p liitettä. ANISZEWSKI, T. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvi siemt määrä ja elinvoima eräillä MTTK :n kiertokoealueilla. Kirjallisuustutkimus ja MTTK :n kolm tutkimusaseman näytteid analyysi. p PALDANIUS, E. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvi siemt määrä ja elinvoima Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemi maanäytteissä. p ja

45 23. RINNE, S-L. & SIPPOLA, J. Maataloud jätteid kompostointi. 52 p. Typpi -ja fosforilisä olj kompostoinnissa II Maataloud jätteet kompostin raaka-aineina III Kompostin arvo lannoittea 1985 Tiiyistelmiä MTTK:ntutkimuksista ja julkaisuista p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., NORLUND, A. & PILLI-SIHVOLA, Y. Maataloud sääpalvelukokeilu kesällä p. ETTALA, E. Säilörehu Maataloud tutkimuskeskuks lypsykarjakokeissa luvulla. 27 p. ETTALA, E. Laidun lypsykarjardokinnassa. 22 p. TUORI, M. & NISULA, H. Ruokintarutiini merkitys naudoilla. Kirjallisuustutkimus. 38 p. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvin ja lannoitustason vaikutus typ ja fosforin huuhtoutumise savimaasta. 43 p. AURA, E. Avomaan vihannest ved ja typ tarve. Nitrog and water reguiremts for carrot, beetroot, onion and cabbage. 61 Puutarhaosaston tutkimustuloksia. Taimitarha ja ddrologia. 94 p. KEMPPAINEN, E. Kuivikke vaikutus lannan arvoon. Kuivikkeid ammoniakin sitomiskyky. 25 p. JAAKKOLA, A., HAKKOLA, H., HIIVOLA, S-L., JÄRVI, A., KÖYLIJÄRVI, J. & VUORINEN, M. Terästeollisuud kuonat kalkitusaineina. 44 p. JAAKKOLA, A., ETTALA, E., HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R. & VUORINEN, M. Siilinjärv kalkki kalkitusainea. 53 p. TAKALA, M. Asumajätevesi imeyttämin maahan ja ergiapajun viljely, imeytysktällä. 36 p. JOKINEN, R. & HYVÄRINEN, S.* Eri maalaji mågnesiumpitoisuus ja s vaikutus ravinnesuhteisiin Ca/Mg ja Mg/K. 15 p. JUNNILA, S. Rikkakasvi siemt itämislepo. Kirjallisuuskatsaus. 29 p. MÄKELÄ, K. Talv aikana kuolleid ryhmäruusuj versoissa esiintyvä siilajisto vuosina p. + 8 liitettä.

46 SÄKÖ, J. Maataloud tutkimuskeskuks puutarhaosastolla Piikkiössä kokeillut ja kokeiltavana olevat omalajikkeet. Perusrungon merkitys omapuid talvehtimisessa SÄKÖ, J. & LAURINEN, E. Omapuid harjuistutus. HIIRSALMI, H. & SÄKÖ, J. Mansikan jalostus johtanut tulokse. ETTALA, E., SUVITIE, M., VIRTANEN, E., PITKÄNEN, T., ZITTING, M., NÄSI, M., TUOMIKOSKI, T. & NISKANEN, M. Metsä-ja maataloud sivutuotteet lihamulli rehuna. 51 p. MANNER, R. & AALTONEN, T. Pitko-syysvehnä. 6 p liitettä. MANNER, R. & AALTONEN, T. Kartano-syysruis. 5 p liitettä. ANISZEWSKI, T. Lupiini viljelykasvina. 134 p. HUOKUNA, E., JÄRVI, A., RINNE, K. & TALVITIE, H. Nurmipalkokasvit puhtaana kasvustona ja heinäseoksa. p HUOKUNA, E. Apilan pahkahome esiintymisestä. p HUOKUNA, E. & HÄKKINEN, S. Englanninraiheinä säilörehunurmissa. p VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., LARPES, E., MICORDIA, A. & LAMPILA, M. Eri säilötäaineet esikuivatun ja tuore säilörehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun annostus mulli kasvatuksessa. p VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., SORMUNEN-CRISTIAN, R. & LAMPILA, M. Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä. p RISSANEN, H., ETTALA, E., MELA, T. & MUSTONEN, L. Laitum sadetuks ja väkirehuj käytön vaikutus lehmi tuotoksiin. p RISSANEN, H., KOSSILA, V. & VASARA, A. Urean, Urea-Fosforihappo-Viherjauhoyhdiste (UPV) ja soijan vertailu raakavalkuaislähteinä maidontuotantokokeissa lehmillä. p KOSSILA, V., KOMMERI, M. & RISSANEN, H. Monokalsiumfosfaatti ja ureafosfaatti sekä käsittelemätön olki ja ammoniakilla käsitelty olki mulli ruokinnassa. p KORTET, S. Puna-apilan paikalliskantoj ekologia. 66 p. MEHTO, U. Viljoj rikkakasvi torjunta ilman herbisidejä. Kirjallisuustutkimus. 77 p. HUHTA, H. & HEIKKILÄ, R. Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa. 24 p. + 2 liitettä.

47 1986 KEMPPAINEN, E. Karjanlannan hoito ja käyttö Suomessa. 12 p. + 6 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Lietelanta nurm peruslannoittea. 25 p. NIEMELÄINEN,. Nurmmikkoheini ominaisuudet. Kirjallisuustutkimus. Tuloksia punanatoj ja niittynurmikan virallisista nurmikon lajikekokeista vuosilta p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallist lajikekokeid tuloksia p.+ 4 liitettä. NIEMELÄINEN,. & PULLI, S. Puna-apilalajikkeid siemmuodostus. Tuloksia apilan virallisista siemviljelyn lajikekokeista vuosilta p NIEMELÄINEN,. Syksyn, talv ja kevään lämpö- ja valo-oloj vaikutus koiranheinän, niittynurmikan ja punanadan röyhymuodostukse. Kirjallisuustutkimus. 51 p. ERVIÖ, L-R. & ERKAMO, M. Pakettipellon viljelyn uudelle aloittamin herbisidi avulla. ERVIÖ, L-R. HIIVOLA, S-L. Korr vahvistamin timotein siemviljelyksillä. Klormekvatin käyttö timotein siemnurmilla. ERVIÖ, L-R. & HIIVOLA, S-L. Herbisidi käytön vähtämin viljakasvus- tossa. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Säilörehun puristeste ja virtsa lannoitteina. 43 p. 1. MATIKAINEN, A. & HUHTA, H. Nurmikasvilajikkeet Karjalan tutkimusasemalla. 24 p. SOVERO, M..Nopsa-kevätrypsi. 15 p. + 2 liitettä. NIEMELÄ, P. Kuiviketurpe soveltuvuus turkistarhoilla kertyvän sonnan ja virtsan käsittelyyn. 15 p + 4 liitettä. PULLI, S., Vestman, E., TOIVONEN, V. & AALTONEN, M. Yksivuotist tuorerehukasvi sopeutumin Suom kasvuoloihin. 51 p. SIMOJOKI, P., RINNE, S-L., SIPPOLA, J., RINNE, K., HIIVOLA, S-L. & TALVITIE, H. Hernekaurasta saatava typpilannoitushyöty. 27p liitettä.

48 SÄKÖ, J. & YLI-PIETILÄ, M. Hedelmäpuid ja marjakasvi talvehtimin talvella p. MANNER, R. & KORTET, S. Niina-ohra. 31 p. + 1 liite. RAVANTTI, S. Iki-timotei. 33 p + 1 liite. URVAS, L. & VIRRI, K. Maaperäkarttaselitys. Turku-Rymättylä. 34 p. + 7 liitettä.

49 ;7" 13) CL a- =,,?,-.. -'21..L5!:.5 g.å -,-; :1 E. 1 b s -4-1, ; E 471,f;, 2 3i, :: i' '! 11., 3,j, i' rz.2,5; NEM M :1 s., C =. 2,t , 1 z- 4L5 L t's", 5; ä 1::,,'E!,2, 2 :'` i!,i_, -.,-,-.5 ': n..: : 123] 1 Suolamaa Sohne soi l Ruokamullan ph p H of suri*. soi l Jankon ph ph of su bsurface soi l ph of subsoil Pohjamaan ph pisteessä 12 on the site 12 4, Maanoninewhal I itoks Idvipoino Holt inki 164 ". " mer kinnät 4.1.) J "2- ti., --,. '7- --,:- i--.." : 2: 6. E r r 22 -:^, O: -:' f_ '7.,' 7. «.7i G;...J, 2 i' 2.' 2 Y 2 2 2". 1 Fị r5 å g g,å- 1,. -i ;%' 13 '.? 1_',,,<1 :' r,i II,._ 2 ri.... H ö E 1.:i -«',-S 2 i 2 2'2 I56' z! -, o ',. :c il 3 8 -,,E,.:," gl L 2! 2!.5: -5'6.,&.',i,..,2 -g L,5'i3 ±",8 ±- i., ",, m,g zo 2 :.7, i z.:, ". "Zki >-,-; EE r. mf,ff ce

50 rf dr.., r- iir...,,4?;'.i.a1-'7-..,,* ":.F.'";"-i -We 't':"."-gp..." 4i744,,~",