Annales Agriculturae Fenniae

Transkriptio

1 Annales Agriculturae Fniae Maataloud tutkimuskeskuks aikakauskirja Vol. 4, Suppl. 1 Journal of the Agricultural Research Ctre rk Helsinki 1965

2 AALES AGRICULTURAE FEIAE Maataloud tutkimuskeskuks aikakauskirja Journal of the Agricultural Research Ctre TOIMITUSEUVOSTO JA TOIMITUS EDITORIAL BOARD AD STAFF E. A. Jamalain Kanervo R. Manner. Ring M. Salon M. Sillanpää J. Säkö V. Vainikain. Valle V. U. Muston Päätoimittaja Toimitussihteeri Editor-in-chief Managing editor Ilmestyy 4-6 numeroa vuodessa; ajoittain lisänidoksia Issued as 4-6 numbers yearly and occasional supplemts SARJAT SERIES Agrogeologia, -chimica et -physica Maaperä, lannoitus ja muokkaus Agricultura Kasvinviljely Horticultura Puutarhanviljely Phytopathologia Kasvitaudit Animalia domestica Kotieläimet Animalia noctia Tuhoeläimet JAKELU JA VAIHTOTILAUKSET DISTRIBUTIO AD EXCHAGE Maataloud tutkimuskeskus, kirjasto, Tikkurila Agricultural Research Ctre, Library, Tikkurila, Finland

3 AALES AGRICULTURAE FEIAE Maataloud tutkimuskeskuks aikakauskirja 1965 Supplemtum 1 Vol. 4 Chartae agrogeologicae 21 Agrogeologisia karttoja 21 VALKEAKOSKI-LETEESUO RAIMO ERVI() Maataloud tutkimuskeskus, Maantutkimuslaitos, Tikkurila Summary: Soil map of Valkeakoski Letesuo Saapunut SISÄLLYS Tutkimusalue kuvaus 3 Maantieteellin sijainti 3 Maasto ja vesistöt 4 Kallioperä 5 Ilmasto ja kasvillisuus 5 Kasvinvilj ely 6 Maan kartoitusperusteet ja tutkimusmetelmät 7 Maalajisuhteet ja maan käyttö 7 Maan lajitekoostumus 12 Maan ph 15 Maan ravinteisuus ja humus 16 Vaihtuva kalkki 16 Vaihtuva kali 18 Helposti liukeva fosfori 18 Humuspitoisuus 19 Typpi sekä hiil ja typ suhdeluku 19 Maan tarkoituksmukain käyttö 19 Kirjallisuutta 21 Summar, 21 Liite 1. Kivnäismaid lajitekoostumus. Appdix 1. Particle size distribution of mineral soils 24 Liite 2. Maan kemiallisia ominaisuuksia Appdix 2. Chemical properties of soils 32 Maaperäkartan merkinnät Explanation of soil map 58 Sivu HELSIKI 1965

4 Alkulause Valkeakosk Letesuon alue maaperäkartoitus aloitettiin v. 1947, jolloin tutkittiin Letesuon karttalehd alue. Pääosa alueesta kartoitettiin kuitkin vasta vuosina Letesuon karttaa lukuunottamatta ovat kartoituksessa olleet käytettävissä vuod 1953 ilmavalokuvauks pohjalla tehdyt p erus kartat. Kartoitustyötä ovat suorittaneet P. H ä yr y, P. Kukila, M. Kurki, L. Löpez Martinez de Alva, H. Paajan, A. Päällysaho, Sylvi Soini ja R. Er vi ö. Kttätyön on tarkastanut J. V u o- rin. Maanäytteid kemiallin analysointi on tehty. Mäkiti ja E. Lakasjoh- Helsingissä dolla. Humusmääritykset on suorittanut Maria Annala ja typpimääritykset H. Höij e r. Lieteanalyysit lajitekoostumuksesta ovat suorittaneet Anja Tuomikoskija. Lehton. Karttoj piirustuks painatusta vart ovat tehneet Paula Keturi ja Kirsti Mans a 1 a. Tulost yhtevedot on käsitelty tietokoneella, jonka ohjelmoinnin on suorittanut S. Hyvärin. Englanninkielis lyhnelmän on kääntänyt E. Risser. Raimo Erviö

5 Tutkimusalue kuvaus Maantieteellin sijainti. Valkeakosk Letesuon karttaryhmän alue sijaitsee Toijalan itäpuolella, niin että linja Hämelinna Tampere jakaa alue kulmittain miltei tarkalle kahtia. Maantieteellisesti määritettynä on sijainti 24 '-24 22' itäistä pituutta ja 61 2'19"-61 18'29" pohjoista leveyttä. Alue käsittää 6 karttalehteä, jotka ovat kooltaan kukin 1 x 1 km eli yhtesä 6 km2. Karttalehti sijainti selviää alla olevasta piirroksesta. Valkeakoski Laitikkala Sääksmäki Tyrväntö Kalvola Letesuo Tutkittuun alueese kuuluu osia Valkeakosk kaupungista, sekä Sääksmä, Kalvolan, Tyrvännön, Pälkäne, Hattulan ja Hauhon kunnista (taulukko 1). Suurimmat maa-alat kuuluvat Sääksmä ja Kalvolan kuntiin, mutta koko kunnan alasta prosttisesti it (75 %) osuu tälle alueelle Tyrvännöstä. 3

6 Kunta COPIfillIdlib, Kalvola Taulukko 1. Maapinta-alan jakautumin kunnittain. Table 1. Communal division of tbe land area Valkea- Sääksmäkikoski Kantalahti - Map Letesuo Tyrväntö Laitikkala Yhtesä Tomi Kartoitista alueesta Of tbr mapptd arm % Kunnan maapinta-alasta ) /he hmli eroa dl' I be commomki km' % Sääksmäki Kalvola Tyrväntö Pälkäne Hattula Valkeakoski » tutkimaton Hauho Yhtesä- Total Vesistöt- lraters Maasto ja vesistöt. Tutkimusalue jakaa itä-länsisuunnassa kahtia laaja Vanajavesi. Manner s etelä- ja pohjoispuolella on luonteeltaan hyvin samankaltaista. Melko yhtäiset mäkiset moreimaat ovat vallitsevia. Vain paikoitell rikkoo jokin laajempi savialanko niid yhtäisyyd. Merkittävän maisematekijän muodostavat myös luode-kaakkosuunnassa kulkevat harjut, joista mahtavin on Sääksmä-Tyrvännön harjujono. Alue eri osi korkeussuhteissa ei ole suuria eroja. Vanajaved pinta on 79.3 metriä merpinnan yläpuolella. Muut alue suuret järvet ovat 4-5 metriä tätä tasoa ylempänä. Korkeimmat maastokohdat ovat Kalvolan ja Laitikkalan karttaiehti alueilla. Korkein mitattu kohta m mpy. on moreipeitteisellä Leinamoist kukkulalla Kalvolan lehdellä. Varsin mahtava harjukohouma on Vanajaved äärellä Rapolan harju, jonka laki on noin 7 metriä Vanajaved pintaa ylempänä ja joka on Sääksmä seudun korkein paikka. Tähän samaan harjujonoon kuuluva Linnavuori, Letesuon lehd alueella, on vain viisi metriä matalampi. Rapolan harjun seutua hallitsevan aseman olivat jo pakanuudajan hämäläisetkin huoman- Kuva 1. Huittulan kylän viljelykset ovat harjun molemmin puolin tasaisesti viettävillä hieta- ja savimailla. (Ilmavoimi ilmavalokuva). Fig. 1. The field: of Huittula village are located on uniformly doping finesand and ylety soils on both sides of an esker. 4

7 neet, koska he raksivat mä laelle heimonsa keskeis varustuks. Tästä muinaislinnasta on vielä jäljellä sortunut raunio, joka on lajissaan Suom suurin. Tämän erikoislaatuis muinaismuistomerkin säilymin turvattiin julistamalla alue v luonnonsuojelualueeksi. Seudun savikot ja sit myös suurin osa viljelysmaista sijoittuvat 8-11 metriä mer pinnan yläpuolelle. Tutkimusalue piirissä on Vanajaved lisäksi muitakin suuria järviä. oin kaksi kolmasosaa Mallasvedestä kuuluu tähän alueese, lisäksi Äimäjärvi ja Pintele miltei kokonaan ja yli puolet Lehijärveä. Järvi osuus on kaikkiaan 28.6 % pinta-alasta. Kartoitusalue vedet kuuluvat Pohjanlahte laskevan Kokemäjo vesistöön. Vanajaved kehitystä nykyise muotoonsa on AUER (1924) tutkinut yksityiskohtaisesti. S allas kuroutui itsäiseksi järveksi noin v. 52 ekr. Lempäälässä olevi kynnyskohti kohotessa sillois merpinnan yläpuolelle. Tämä simmäin selväpiirtein Vanajavesi oli nykyistä allasta piempi, ja s rannat ovat jääneet nykyis sisäpuolelle. Kuroutumisvaihe ranta ei ole nykyis vaakatason suuntain, vaan kaakkoon kallistunut. Uud rannan syntymin johtui siitä, että alkuvaihe jälke vesi kohosi altaassa, koska lasku-uoma sijaitsee altaan luoteispäässä, ja maa kohosi siellä emmän kuin järv kaakkoispäässä. Vuote 183 jkr. oli vesi noussut esim. Hattulassa Letesuolla 11.5 m ja samalla tietkin levinnyt aikaisemmalle maalle. äin hautaantui metsiä ja soita ved alle, mistä turvekerroksia ja kannokkoa paljastui myöhemmin, kun v. 183 lasku-uoman kynnystä, Kuokkalan koskea, perattiin ja ved pinta laski kolme metriä. Tällaista aikoinaan muodostunutta turvetta, joka on myöhemmin jäänyt ved alapuolelle, saanut päälle hietakerroks ja järv laskun jälke paljastunut, tavattiin Sääksmä karttalehd profiilin n:o 1 kohdalla. Alue kalliop erä on Etelä-Suomelle tyypillistä Svekofnidi arkeeis muinaisvuoriston syvälle kulunutta juuriosaa. Kalvolan seudulla ovat vallitsevina kivilajeina uraliitti Kuva 2. Vain kivet ja lohkareet ovat jääneet paikoille harjuaineksesta Oitinkintaan Vanajavete pistävässä kärjessä. Fig. 2. Only stones and boulders remain of the Oitinkinnas esker projecling into Lake Vanaja. porfyriitit, agglomeraatit ja muut emäksiset vulkaniitit (FIÄRmE 1958). iid yhteydessä esiintyy myös porfyroplastisia kiilleliuskeita. Sääksmä ja Tyrvännön karttalehti alueilla vallitsevat suonigneissimäiset ki illegneissit. Tutkimusalue syväkivilajeista on yleisin granodioriitti, jota on varsinkin Mallasved ympäristössä ja myös Vanajaved kaakkoispuolella (SEDERHOLM 193). Graniittia on piehköinä suonina ja juonina kaikkialla, mutta Ojajärv ja Keihäsjärv seudulla Kalvolassa suurehkokin esiintymä. Gabroa ja muitakin syväkivilajeja on useilla suppeahkoilla alueilla varsinkin Letesuon karttalehd alueella. Kalvolan kirkon läheisyydessä ja Taljalan kylässä on tavattu joitakin vähäisiä graniittiesiintymiä (LAITA KARI 1925). Mielkiintoisa yksityiskohtana voidaan mainita, että eduskuntatalomme punertavanharmaa graniitti on louhittu Äimä- ja Keihäsjärv väliseltä alueelta Kalvolasta. Ilmast o. Kasvukaud tehoisa lämpötila eli kasvukaud vuorokausikeskilämpötiloj summa 5 C ylittävältä osalta on tällä seudulla noin 122'; vastaava lämpötilasumma on Etelä- Suom rannikolla 13 :n vaiheilla. Termis kasvukaud pituus on n. 167 vrk. Vuod keskilämpötila on Lepaan puutarhaopistolla, 5

8 Kuva 3. Ritvalan kylässä rajoittuvat pellot joka paikassa viljelykelvottomiin sora- ja moreimaihin. ämä pellot ovat miltei yksinomaan hiekkaa ja hintaa. Taustalla Vanajavesi. (Ilmavoimi ilmavalokuva). Fig. 3. At Ritvala the fields are limited on ali sides by inferthe gravel and moraine soils. There field: are almost exchtsively on sand and finesand soils. In the background is Lake Vanaja. joka sijaitsee Letesuon karttakhd pohjoisosassa, tehtyj havaintoj mukaan C. Vuod termist kausi pituudet ovat: kevät 45, kesä 119, syksy 58 ja talvi 143 vuorokautta. Termin kevät, jolloin vuorokaud keskilämpötila sivuuttaa C:n, alkaa Lepaalla keskimäärin huhtikuun 5. pnä ja kesä, jolloin keskilämpötila kohoaa + 1 C:se, alkaa toukokuun 19. pnä. Lämpimimmän kuukaud, heinäkuun, keskilämpötila on + 17 C ja kylmimmän, helmikuun, 8 C (Kolmet 1959). Vuotuin sademäärä on tällä alueella mm, josta kasvukaud aikana saadaan noin puolet. Lumipeitte vahvuus on 3-4 cm mitattuna maaliskuun 15. pnä (AGERVO 196). Metsät ovat valtaosaltaan (4/5) tuoreita kangasmetsiä. äistä on noin puolet lehtoja ja lehtomaisia (OMT) ja toin puoli mustikkatyypin (MT) ja puolukkamustikkatyypin (VMT) metsiä. Loppuosa (1/5) on etupäässä puolukka- (VT) ja variksmarjapuolukkatyyppiä (EVT). Metsistä on puolet kuusivaltaisia, yksi kolmasosa mäntyvaltaisia ja loput koivu- ja leppävaltaisia (ILVESSALO 196, HALmExosxt 1961). Seutu on mm. kynäjalavan (Ulnus laevis) ja pähkinäpsaan (CoDilus avellana) alkuperäisinä kasvavi yksilöid pohjois rajalinjan eteläpuolella, s sijaan saarn (Fraxinus excelsior) vastaava rajalinja kulkee juuri näillä leveyspiireillä, mutta tamm (,Quercus robus) jää jo etelämmäksi (EREAmo 196). Suot jakaantuvat rämeid ja korpi kesk suunnille suhteessa 1:2. evoja ei tällä seudulla juuri esiinny. Kas vinvilj el y. Vanajaved rannat ovat Häme vanhinta asuttua aluetta. Enn vuotta 5 jkr. alkoi Sääksmäellä kiinteä asutus. 16-luvulla tiedetään Sääksmäellä olle jo avaria viljelysmaita ainakin Huittulan kylän ja Vanajaved välissä sekä Ritvalan kylässä (RIE 1929). Häme läänin maanviljelysseuran vuod 1963 tilastoj mukaan viljellään tällä seudulla suhteellis runsaasti kevätviljoja. Kauran viljelyala oli mainittuna vuonna 22.1 %, kevätvehnän 13.3 % ja ohran 8.9 %. Esim. kauran vastaava luku oli koko maassa 16.4 %. Heinän viljely oli s sijaan vähäisempää kuin Suomessa 6

9 keskimäärin. Heinän kasvussa oli n. 34 % ja laituma 8 % peltoalasta. Rukiin osuus viljelyalasta oli 2.3 %, syysvehnän.7 %, perunan 2.6 %, sokerijuurikkaan 1.4 % ja syysrypsin.3 %. Kesantona oli 3.1 % pelloista (Maatalou- d vuositilasto, 1964). Vuonna 1963 oli salaojitettua peltoa Tyrvännön pitäjässä 27 %, Hattulassa 22 %, Pälkäneellä 19 %, Sääksmäellä 18 % ja Kalvolassa 16 %. Maan kartoitusperusteet ja tutkimusmetelmät Maalaji määrittämisessä ja nimeämisessä on ollut perustana AALTOSE ym. (1949) laatima maalaji luokitus. Kartoilla esiintyvät maalajit, niitä vastaavat värit ja muut merkinnät ovat julkaisun lopussa liitteä. VUORIE (1961) on seikkaperäisesti kuvannut maaperäkartoituksessa käytettyjä maalajeja. Täsmnyksä mainittakoon, mitä lajitemääri prosttiraj oja eräid maalaji nimeämisessä on käytetty. Hiesuiksi on määritetty maalaji, kun se sisältää vähintään 5 % hiesulajitetta ( mm); hiesusaveksi, jos savea on 3-6 %, hiesua <5 % ja hietaa <2 %; hietasaveksi, jos savea on 3-6 cy, ja hietaa >2 %. Vaihtoehtoista nimitystä lieto (Li) on käytetty silloin, kun maanäytteessä on savea < 3 %, hiesua < 5 cy, ja hietaa sekä sitä karkeampia lajitteita < 5 %. Multamaik si on nimetty kaikki vilj ellyt pintamaat, joid humuspitoisuus on %. äin multamaata voi esiintyä sekä kivnäismaan että myös turvemaan pintakerroksa, milloin turpeelle on ajettu runsaasti maanparannusainetta. Multamaalla ei ole kartalla omaa väriä, vaan ainoastaan multamaan merkki. Väri määräytyy alla olevan maalajin mukaan. Metsämailta on otettu ylesä neljä näytettä kustakin pisteestä, mikäli maannostumin voidaan selvänä havaita. Ensimmäin näyte on kangashumuksesta, Kh (A-horisontti), toin uuttumiskerroksesta (A,), kolmas rikastumiskerroksesta (131) ja neljäs näyte pohjamaasta (C). Maanäytteid an a 1 y s ointi on suoritettu Maantutkimuslaitoks laboratoriossa. Lajitekoostumusmääritys on tehty kuiva- ja märkäseulonnalla ja ns. pipettimetelmällä. äytteid humuspitoisuus on laskettu bikromaattipoltolla saadusta hiilimäärästä ja typpimääritykset on tehty Kjeldahlin mukaan. Pääravinteid analysointi on suoritettu ns. viljavuustutkimusmetelmällä (VuoRIE ja MÄKI- TIE 1955), jossa uuttonesteä käytetään hapanta ammoniumasetaattiliuosta (.5 CH,COOH,.5 CH,COOH,; ph 4.65). Tulokset on ilmoitettu kiloina hehtaaria kohti 2 cm:n kerroksessa. Maan ph on määritetty ilmakuivan näytte maa-vesilietteestä 1:2.5 pottiometrisesti ph-mittarilla. Maalajisuhteet ja maan käyttö Koko pinta-alasta on tutkimusalueella maata 71.4 % ja loput (28.6 %) vesistöjä. Vesistöt jakautuvat epätasaisesti eri karttalehti kesk. Tyrvännön lehd alueesta, jolle Vanajaved laaja selkä sattuu, on vettä 57 %. Kalvolan lehd vastaava luku on vain 1 % ja muid karttalehti prosttiluvut näid välillä (taul. 2). Tutkitusta maa-alasta on runsaasti puolet (53.6 %) m o r e in peittämää. Toiseksi yleisin maalaji on hie sus avi (12.7%) ja kolmanneksi saravaltain turvemaa (9.1 %). Muid maalaji prosttiset osuudet jäävät alle neljän. Suhteellisesti it (68 %) moreia esiintyy alue lounaisosassa, Kalvolan karttalehdellä. 7

10 MAA PITA ALA % VILJELTY VILJELEMÄTÖ M r 6.6 H k 2.5 K H478 H H49.9 H s 4.8 H4 S 75 H s S 34.2 A s 93 C -f Mr' 73.8 Sr 4.2 H k 2.3 H42.3 Hs H-IS H s S 3.5 AS C1 6. St Cullivoled ijn cuilivoled LAD AREA % lx oo % Kuva 4. Tutkimusalue maankäyttö- ja maalajisuhteet. x = muut maalajit. Fig. 4. Distribution of cultivated and uncultivated land to soil types in the mapped arta. Mr = till, Sr = gravel, Hk = sand, K.Ht = finesand, HHt = finer finesand, Hs = silt, HtS = sandy clay, HsS = silty clay, AS = heavy clay, Ct = Carex peat, Si -= Spbagnum peat and X = the other soil types. savia vain 3 % maa-alasta, kun sitä vastoin hiesun osuus on 24 %. Aitosavea esiintyy etupäässä tutkimusalue etelä- ja kaakkoisosassa, Letesuon, Kalvolan ja Tyrvännön karttalehti alueilla, jot Vanajavesi muodostaa näillä pituusasteilla luonnollis pohjoisrajan Etelä-Suom jäykille savikoille. Viljelyksessä on miltei tasan 3 % tutkitusta maa-alasta. Tavallisin peltoj maalaji on hiesusav i, jota on 34.2 % niid pintaalasta. Ainoastaan Letesuon karttalehdellä on muita maalajeja, saraturvetta 3 ja aitosavea 1 %-yksikköä, emmän kuin hiesusavea. Valkeakosk kartta-alueella on hiesusavea jopa 72.2 % viljelyst pinta-alasta. Muita savimaalajeja esiintyy huomattavasti vähemmän, aitosavea 9.2%, hietasavea 7.5% ja liejusavea vain.2 %. äid savi jakautumisesta eri karttalehti alueille mainittakoon, etta aitosavea on suhteellisesti it (22.6 %) Kalvolan karttalehdellä, s sijaan Laitikkalan lehdellä on sitä vain.3 %, ja Valkeakosk lehdellä ei aitosavea ole ollkaan peltoj pintamaana. Hietasavea on runsaimmin (19 %) Tyrvännön lehdellä, ja liejusavea esiintyy vain Sääksmä ja Valkeakosk lehdillä. Karkeimmista maalajeista esiintyy hiesua mainittavasti Letesuon, Laitikkalan ja Valkeakosk karttalehdillä, kullakin noin 8%. Maalaji yleisestä jakautumisesta tutkitun seudun eri osi kesk voidaan tehdä seuraavia huomioita: Karkeat lajittuneet maalajit, sora, hiekat ja hiedat, ovat keskittyneet harjuihin ja niid liepeille, jot niitä on runsaimmin Letesuon, Sääksmä ja Laitikkalan karttalehdillä. Hiesua on siellä täällä piinä aloina koko kartta-alueella, mutta varsinain hiesualue alkaa Valkeakosk vesistökapeikon luoteispuolelta, jossa hiesu on morein jälke yleisin maalaji. Valkeakosk karttalehd pohjoispuolisella lehdellä,»saarikylät», joka on tutkittu aikaisemmin (VUORIE 1961), on Kuva 5. Sav ja morein rajakohdissa suurimmat lohkareet pistävät usein esiin saviktästä. Hallinkylä, Tyrväntö. Fig. 5. At the boundary betwe clay and moraine, the largest boulders oft project up from the clay fields. Hallinkylä, Tyrväntö. 8

11 Taulukko 2. Tutkimusalue maankäyttö- ja maalajisuhteista karttalehdittäin. Table 2. Distribution of cultwated and uncultivated soils to soil types in the mapped area. Maalaji- San l eype Viljelty maa Coltivated land Viljelemätön maa Untultivated land Koko maa-ala Tolal land area ha % ha 1 % ha % Kalvola Mr - till (moraine) Sr -gravel HHk - sand KHt - finesand HHt - finer finesand Hs - silt HtS - sandy cla_y HsS - silty clay AS - heavy clay Lj -gyttja Ct - Carex peat St - Sphagnum peat Yhtesä - Total % maa-alasta- % land area Vesistöt - Waters Sääksmäki Mr - till (moraine) Sr -gravel KHk - coarse sand HHk - sand KHt - finesand HHt - finer finesand 162 6, HtS - sandy clay HsS - silty clay AS - heavy clay LjS -gyttja clay Li -gyttja Ct - Carex peat St - Sphagnum peat Yhtesä - Tata/ % maa-alasta- % land area Vesistöt - Waters Valkeakoski Mr - till (moraine) Sr -gravel , HHk - sand KHt - finesand HHt - finer finesand Hs - silt HtS - sandy clay HsS - silty clay AS - heavy clay LjS - gyttja clay Lj -gyttja Ct - Carex peat , St -Spbagnumpeat Yhtesä - Tata/ % maa-ajasta---,/o land area esistot - Waters Kartoittamaton kaupunkialue - Unexplored town area

12 Taulukko 2. (jatkoa) Table 2. (cont.) Maalaji - Soi/ type Viljelty maa Coltivaied land Viljelematön maa Unwilivated land Koko maa-ala Tilat land area ha % ha % ha % Letesuo Mr - till (moraine) Sr -gravel HFIk - sand KHt -finesand HHt - finer finesand Hs - si/t HsS - silty cla_y AS - heavy clay Lj -gyttja Ct - Carex peat St - Spbagnum peat Yhtesä - Total % maa-alasta- % land area Vesistöt - Waters Tyrväntö Mr - till ( moraine) Sr -gravel HHk - sand KHt -finesand HHt -finer finesand Hs - si/t HtS - sandy clay HsS - silty clay AS - heavy clay Ct - Carex peat St - Sphagnittn peat Yhtesä - Total % maa-alasta- % land area Vesistöt - Iraters Laitikkala Mr -tili (moraine) Sr -gravel KHk - coarsesand HHk - sand KHt -finesand HHi - finer finesand Hs - si/t HtS - sandy clay HsS - silty clay AS - heavy clay jtri - lake mud Ct - Carex peat St - Sphagnum peat Yhtesä - Total % maa-alasta- % land area Vesistöt - Waters

13 Taulukko 2. (jatkoa) Table 2. (cont.) Maalaji - Soi,/ type Koko tutkimusalue - Tatal mapped area Viljelty maa Culeirated!and Viljelemätön maa Uttrultipated!and Koko tutkittu maa-ala Total!and area Koko alue Tuta! arta ha 1 % ha % ha % % Mr - till ( moraine) Sr -gravel KHk - coarse sand HHk - sand KHt - finesand HHt - finer finesand Hs - siit HtS -.randy clay HsS - silty clay AS - beavy clay LjS -gyttja sitoi Lj -gyttja I M - lake mud Ct - CareX pear St - Spbagnurn peat Yhtesä - Total % maa-alasta - % land area Tutkimatonta aluetta - Unexplored area Vesistöt - Waters Kuva 6. Monin paikoin on moreiakin raivattu viljelykse. Moreilaidun Tyrvännön Retulansaaressa. (Ilmavoimi ilmavalokuva). Fig. 6. In many places ov moraine soils have be cleared for cuitivation. A pasture at Retulansaari, 7:yrväntö. 11

14 Hietoja on viljelyksessä runsaimmin Laitikkalan, Letesuon ja Sääksmä alueilla, eli noin 1/3, 1/4 ja 1/5 niid peltopinta-alasta. Hiekkoja ja soraa on myös otettu jonkin verran viljelykse tavallisesti karkeaan hietaan rajoittuvi peltolohkoj ylälaidoilla. Moreia on viljelyksessä yllättävän paljon etkin Kalvolan (13 %) ja Letesuon (11 %) sekä myös Tyrvännön- (6 %) ja Sääksmä (3 %) karttalehdillä. ämä moreialat sijaitsevat useimmit kapeina kaistoina viljelyst laitamilla, missä maa on otettu erityis tarkasti viljelykse. Saraturpe osuus viljellyissä maissa on eri karttalehdillä %, niin että Kalvolan lehdellä sitä on it ja Valkeakosk lehdellä vähit. Rahkatur v et t a on viljelyksessä kaikilla karttalehdillä alle prostin peltopintaalasta. Viljelykelpois maan r e s i t ovat tutkitulla alueella ainoastaan 1.^/ maa-alasta, jos viljelykelpoisiksi maalajeiksi katsotaan hieta-, hiesu-, savi-, lieju-, ja järvimutamaat sekä saravaltaiset turvemaat. Eri karttalehdillä on viljelykelpoista maata viljelyk- se raivaamatta: Kalvola 7.7, Sääksmäki 8.4, Valkeakoski 13., Letesuo 11.7, Tyrväntö 11.1 ja Laitikkala 13.1 %. Teoriassa voitaisiin nämä alat raivata viljelymaiksi, mutta todellisuudessa asettavat näid maid etäin sijainti, piialaisuus ja kuivatusvaikeudet omat rajoitukssa kannattavalle viljelyyn otolle. Varsinkin Kalvolan ja Sääksmä karttalehti alueilla voidaan katsoa uudisviljelyn mahdollisuudet käytetyn jo miltei loppuun. Tätä osoittaa sekin, että Kalvolan lehdellä on viljelykse otettu noin 26 ha moreimaata, ja Kalvolan kirkonkylässä voidaan todeta peltoj raj oittuvan joka paikassa kivisiin moreimaihin. Verrattaessa alue viljelykelpois maan reservejä aikaisemmin kartoitettuihin okian- Vesilahd ja Malmin-Tuusulan seutuihin havaitaan niid olevan jonkin verran piemmät kuin siksi mainitulla ja noin puolta piemmät kuin viimeksi mainitulla alueella. Ehkä noin puolet mainitusta 1.7 %:sta voitaisiin vastaisuudessa vielä käyttää kannattavaan viljelykse, jolloin raivauskelpoista maata olisi tutkitulla seudulla suunnille 2 hehtaaria. Maan lajitekoostumus Tulokset maalaji lajitekoostumusmäärityksistä, joita on tehty 168 pisteestä ja 324 näytteestä, on esitetty liitteessä 1. Lisäksi on karkeata hietaa ja sitä hiompia lajittuneitå maalajeja esittävät pisteet merkitty kolmiodiagrammiin (kuva 7). Lajittuneid maalaji keskimääräiset lajitekoostumukset on esitetty taulukossa 4. Taulukko 3. Morei keskimääräin lajitekoostumus (suluissa ilman > 2 mm fraktiota). Table 3. Average particle ske distribution of till soils (moraine) with and without (in partheses) > 2 mm fractions. Maalaji - Soi/ type äytteitä Santples Savi Clay Hiesu - Si/t Hieta - Finesand Hiekka - Sand Sora - Gravel Kivet Stones hio karkea hio karkea hio karkea hio karkea fine roarser fine coarse fine aarre fine marse < mm > 2 mrr, SrMr - Gravelly till (4.1) (2.3) (6.1) (13.) (26.1) (3.9) (17.5) HkMr - Sandy till (7.8) (12.9) (56.3) (23.) HtMr -Finesandy tili ! (6.3) (4.) (12.5) (27. 9) (31.9) (11.6) (5.8) 12

15 Moreinäytteitä on näyteaineistossa suhteellis vähän. Tutkittuj morei lajiteko ostumus on esitetty taulukossa 3. Moreit on nimetty tarkemmin s päälajitte mukaan, mitä niissä kiviä huomioon ottamatta on it. Tutkituista näytteistä ilmee, että tämän seudun moreit ovat etupäässä hieta- ja soramoreeita. Hiesu- ja savimoreeita, joita Tampere etelä- ja itäpuolella tutkituilla alueilla on todettu esiintyvän (VUORIE 1959, 1961; SILLAPÄÄ 1961), ei näissä näytteissä ole ollut. Karkeammista lajittuneista maalajeista puhtaimpana esiintyy hiȯ hiekka, jonka tutkituissa kuudessa näytteessä on ollut nimilajitetta keskim. 55 %. S sijaan sekä karkeat että hiot hiedat ovat ylesä heikosti Taulukko 4. Lajittuneid maalaji keskimääräin lajitekoostumus. Table 4. Average particle size distribution of sorted mineral soils. Lajitteet - Fractions % Maalaji - Soi/ type äytteitä Sanzples Savi Glay Hiesu - Sai Hieta - Finesand Hiekka - Sand Sora Gravel Kivet Stones hio karkea hio karkea hio karkea fine coarser fine coarse fine coarse < mm > 2 mm Sr - Gravel HHk -Sand KHt - Finesand HHt - Finer finesand Ht-Li - Sandy loam Hs-Li - Silty loam Hs - Silt HtS -Sandy cla_y HsS - Silty cla_y AS - Heavy clay LjS - Muddy clay %.5-CLAY (<.2 '1% fik+i-lt SAD-41ESAD (2-.2).1M-Is-SILT (o.o2.-o.oo2) Kuva 7. Soraa hiompi lajittuneid maid näytteid lajitekoostumukset ja maalaji keskiarvot kolmiodiagrammilla. Fig. 7. Particle size distribution of soil samples of sorted soils and average texture of the soil types on triangle diagram. AS = heavy clay, HsS silty clay, HtS --= sandy clay, Hs = silt, Li = loam, Hs-Li -= silty loam, HHt-Li -= sandy loam, Hk Ht -= sand finesand, KHt = finesand and HHt = finer finesand. 13

16 lajittuneita sisältä päälajitte ohella suhteellis runsaasti sekä sitä karkeampia että hiompia lajitteita. Kaikki tutkitut hiesutapaukset ovat alue kahdelta pohjoisimmalta, Valkeakosk ja Laitikkalan karttalehdiltä. Valkeakosk 18 näytettä ovat kaikki savisia hiesuja, ts. jokaisessa näytteessä on savilajitetta vähintään 3 %. S sijaan Laitikkalan viisi näytettä ovat tyypillisempiä hiesuja, sillä mikään niistä ei sisällä savesta 3 %:a. Korkein hiesu- % on siellä ollut Yleisin savimaalaji on hies us av i, joka esiintyy tällä alueella lajitekoostumukseltaan tyypillisä, sellaisa miksi me hiesusav käsitämme. Maalajikolmiossa hiesusavi eri lajitteid keskimääräin piste (kuva 7) sattuu keskelle hiesusaveksi rajattua aluetta. Tutkituissa hiesusavissa on ollut keskimäärin 49.5 % savi-, 39.5 % hiesu- ja 11 % hietalajitetta. Ait osavea on vain noin neljäsosa hiesusavimaid pinta-alasta, mutta hiesusav pohja- maana se esiintyy laajoilla alueilla. Miltei kaikki aitosaveksi lieteanalyysissa todetut näytteet ovatkin muokkauskerroks alapuolelta. Tutkittuj aitosavi keskimääräiseksi saviprostiksi on saatu 71.2, mikä on hiukan alhaisempi kuin Malmin Tuusulan (ERviö 1963) alueella ja selvästi korkeampi kuin tutkitun alue pohjoispuolisella Kangasalan Pälkäne karttaryhmän alueella, jossa se on keskim %. Korkein tavattu saviprostti 87.7 on Kalvolan lehdellä, jossa muidkin aitosavi savi- % on yleisesti 8:n vaiheilla. Hieta savis sa on ollut keskimäärin 39.2 % savea, 33.1 /,, hiesua, 22. % hietaa ja lisäksi 5.7 % hiekkaa. äissä hietasavissa on emmän savilajitetta ja vähemmän hiesulajitetta kuin okian, Tampere ja Kangasalan seutuj hietasavissa, mutta vähemmän savea ja emmän hiesua kuin Malmin ja Keravan seutuj hietasavissa. Hietasavikin osalta tämän alue maat ovat ikään kuin välittäviä maita siirryttäessä 1% HIETA' HIESU 1 8 (--3 csi uri 1 r/x/x/ H I E TA TA / 7 HIESU 7 / 5 // 5 HIESU SAVI // 4 // 4 4 MPP)%3, AITOSAVI H ESUSAVI HIETASAV Heavy clay Silly c/ay Sandy c/ay Kuva 8. Savimaalaji keskimääräin lajitekoostumus karttalehdittäin. = näytteid lukumäärä. (»Hieta» = hieta ja sitä karkeammat lajitteet). Fig. 8. Average particle size distribution of the clay soils in the soil maps. = the number of sampler. Savi = clair fraction, hiesu = silt fraction and hieta = finesand coarser fractions. 14

17 Taulukko 5. Lieteanalyysilla tutkittuj savinäytteid sijoittumin eri kerroksiin. Table 5. Distribution of the determined clay soil samples into each layer. Aitosavi - Heavy clay Hiesusavi - clay Hietasavi - Sandy clay Karttalehti Alap sheet Savi % Clay %. 5 äytteid luku umber of samples ; g. Savi % 5-9 Clay% ii äytteid luku umber of samples ä g. å, Savi % Clay % äytteid luku umber of sampler I.. Lait ikkala Valkeakoski Tyrväntö Sääksmäki Letesuo Kalvola s Etelä-Suom savialueelta keskisuomalaisille hiesu- ja hieta-alueille. Kuvassa 8 on esitetty karttalehdittäin eri s a v maalaji savipitoisuudet. äistä savilajitte keskimääräisistä prosttiluvuista näemme, mit kunkin savimaalajin kohdalla savipitoisuus selvästi ja varsin tasaisesti laskee siirryttäessä etelästä pohjoise j'a lännestä itään. Saman profiilin eri kerroksista tehtyj lajiteanalyysi perusteella todetaan savimaalaji savipitoisuuksi lisääntyvän alaspäin. Pintamaan ja jankon vertailuissa, joita on 33 kappaletta, on jankon,saviprostti melkein merkitsevällä varmuudella (t = 2. 13*) 1) ollut korkeampi kuin pintamaan. Jankon ja pohjamaan vastaavassa vertailussa (tapauksia 65 kpl) on pohjamaan saviprostti 99.8 %:n luotettavuudella (t = 3.32**; t., % = 3.16) 2) korkeampi kuin j ankon. Maalaji mekaanis analysoinnin yhteydessä on saatu ryhmä maita, joid fraktiot jakautuvat niin tasaisesti eri luokkiin, että on vaikeata päättää, mihin maalajiryhmään ne kuuluisivat. e eivät sisällä savi vaatimaa 3 %:a savesta eivätkä ylitä hiesuj hiesuaineks rajaa 5 %:a, eikä niissä myöskään ole 5 %:a hietaa tai sitä karkeampia aineksia. äistä maista käytetään nimitystä liet o, Li (hiue). Tässä tutkimuksessa on lietomaat jaettu kahte ryhmään, hiesuisiin ja hietaisiin, s mukaan, onko niissä emmän hiesua vai hietaa ja sitä karkeampia lajitteita. Koska liedolla ei maaperäkartalla ole omaa väriä, hiesuiset liedot on kartoitettu hiesuksi ja hietaiset liedot ylesä Moksi hiedaksi (ja niissä tapauksissa karkeaksi hiedaksi, jolloin KHt-lajitte osuus on suurempi kuin HHtlajitte osuus). Maan ph Maanäytteid ph-arvot on esitetty kartalla kunkin näytepiste kohdalla ja lisäksi liitteessä 2. Eri maalaji keskimääräiset ph-luvut ovat taulukossa 7. Lisäksi on Letesuon karttalehd alueella tehty tuoreista näytteistä ktällä phmäärityksiä, joid keskiarvot on koottu maalaj eittain taulukko on 6. Taulukon 7 keskiarvoista huomataan, että viljeltyj maid muokkauskerroks ph-arvot t95 % = 1.998; t99 % = 2.635; df. = 64 2) t99 % = 2.617; t99.9 % = 3.368; df. = 128 vaihtelevat ph 5.2:n ja 5.8:n välillä. Hiesu- ja saviryhmi keskiarvo on ph 5.4. Jankossa ja pohjamaassa maalaji välin vaihtelu on hieman laajempaa. Kivnäismailla maan ph-arvo nousee ylesä.1-.2 ph-astetta muokkauskerroksesta jankkoon ja jankosta pohjamaahan päin. Sama suunta ilmee vielä selvempänä tuoreista näytteistä tehtyj ph-arvoj kohdalla. Esimerkiksi hiesu- 15

18 Taulukko 6. Ktällä määritettyj ph-lukuj keskiarvoja viljellyiltä mailta Letesuon karttalehdeltä. Table 6. Average ph-values of various soil types in cultivated soils of Letesuo map. Maalaji - Soll typs äytteitä Samp/es Muokkauskerros Surface soi' Jankko Subsurface Pohjamaa Subsoil Morei - Till soil Hio hiekka - Sand Karkea hieta - Finesand 8 5. i Hio hieta - Finer finesand Hiesu - Si/t Hiesusavi - Silty clay Aitosavi - Heavy clay Saraturve - Carex peat savella, jossa tapaust luku on yli 9, on muokkauskerroks ph 5.4, jankon 5.6 ja pohjamaan 5.8. äid arvoj erot ovat tilastollisestikin merkitseviä 1). Eloperäisillä mailla suunta on päinvastain, niin että muokkauskerroks ph-aste on 'muutaman kymmesosan korkeampi kuin jankon ja pohjamaan. Aitosavi ph-keskiarvot, jankossa 5.6 ja pohjamaassa 5.9, ovat täsmälle samat kuin Malmin-Tuusulan tutkimusalue aitosavissa (ERviö 1963). Viljelemättömi maid ph-arvot ovat suunnille.5 ph-yksikköä alhaisemmat kuin vastaavat viljeltyj maid ph-arvot. Luonnontilaist eloperäist maid phkeskiarvot, saravaltaist turpeid ph 4.5 kaikissa kerroksissa, rahkavaltaist turpeid ph sekä kangashumuks ph 4.4, ovat näille maille täysin tyypillisiä. Tutkituista 998 tapauksesta on vain neljä ph-määritystä yltänyt neutraaliin tasoon, ja ne ovat savimailta muokkauskerroks alapuolelta. Muutamissa rahkaturväytteissä happamuusaste on ollut ph 3:n vaiheilla. Viljeltyj kivnäismaid ph-taso on tällä alueella keskimäärin alhaisempi kuin siih pohjoisessa rajoittuvan Kangasalan-Pälkäne. (VUORIE 1961) ja okian-vesilahd (SIL- LAPÄÄ 1961) tutkimusalueid mailla. Erot käyvät ilmi seuraavasta asetelmasta:, muokkaus-.p1 kerros jankko pohjamaa Valkeakoski-Letesuo Kangasala-Pälkäne okia-vesilahti Tuoreista näytteistä tehdyt määritykset poikkeavat, kut tunnettua, melkoisesti kuivista näytteistä saaduista arvoista. Letesuon karttalehd tuoreet ph-arvot (taul. 6) ovat.3-.9 ph-yksikköä korkeampia kuin koko alue eri maalaji vastaavat kuivat ph-arvot. Ero kasvaa maalaji hiousaste lisääntyessä. Eri maalaji ph-, ravinne- ja humuslukuj keskiarvoja tarkasteltaessa on huomattava seuraavaa: Aineistossa eivät saman maalajiryhmän eri kerrost luvut koostu täysin samoj näytepisteid arvoista, vaan profiilin eri kerrokset ovat voineet joutua eri maalajiryhmiin. Kerrost välisissä vertailuissa ovat luotettavimpia luvut, joissa on suunnille sama määrä tapauksia ja joissa tapaust luku on mahdollisimman suuri. Maan ravinteisuus ja humus Maanäytteistä on määritetty vaihtuva kalkki ja kali, helposti liukeva fosfori, typpi- ja humuspitoisuus sekä laskettu hiil ja typ suhdeluku. Tulokset on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 2 ja lisäksi maalajikohtaisina keskiarvoina kerroksittain taulukossa 7. Vaihtuvan kalkin määrä kasvaa ylesä maalaji hiousaste lisääntyessä. Tämä yleissuunta on selvästi havaittavissa näissäkin tuloksissa (taul. 7). Muokkauskerroksessa kalkkipitoisuus kasvaa systemaattisesti karkeitt hietoj keskiarvosta 6.9 tn/ha aitosavi keski- 1) vertailu pintamaa-jankko t = **; t59 % = 2.63» jankko-pohjamaa t = 3.351***; t99.9 % = 3,345; df. = 18 16

19 Po hja maa Subso il L o.- 7, un D OD [-- -*., CD 61 tr - un CD C1 un on on 1 1 O - (j l ui Li D n G, on on on rg,r,r on un r- co 4 eq 1-4 OD CV T, I T, C. 1 r - I CO,C2, c-1 o. o, csi 1 un oi r. r. co I CO 14. C, or S I I c. r-4 r4 r4-4 v. r. 1 1 O CO 1 I - <6 (..; I tr V-1,r/ I I ec-7 o. o11- '4 o. r-,r,r c,,r r- I Cs :Y CO D D % I t un I o. Cl od os1 D CD Un C, 4-44 C) Or o. On r- OD L.C) CD or I C1 cq rq un Ln un I ',or tin ei D..., 1 2 u1 Jaa kko Subsurfare. un cl r- un on 44 on,r un o 4- oc-j ^, r co.5 u ui - Cs1 n L ' 4 1 or cl C1 Un r- G1 G1 - c5 ui 4-4 r. tr; It; 4 r-,r; 8 1 cl cs1 5 I ol"...' o. G1 I I CO cl- GO s-i Cs1.-.-t.. CO O O,4 I I.5 c /1 CO d ui I I 4,1 4,1,,n Cl o. 1 or or ' Cl o - -1 Ln cq 1 I I. C.1 c q,e) co or o4 o, o-t <I: tr, so 8,1 er; ec-; l Cr1 ro ui r4 cl 1 c o e -) I,/ Cl 44 o eo o - CO - CO CO ol CO O 4.4 CO O 3 CO 44-44co T, " O r r4 r4 5 I t-4 o _ elun I.. t1.1,.44 >: c../ > ee 4 rl 1 OD Un fq C- o. un cl or On or r- r-., co I-- Lr; ui 4 CD, 1 s.5 Ln 4 CD CD I OD nn I 4-) CD I un Ln un, un co <5 O CO 1 lr; 11"; I 1-1 GO 4 u1 r- or OD un OD 1 On,r, r Cl cd 4-4 r. r.. 1 rer 1 1 1,E,) I un Cl clclcc cst on un I I CD un 1 1 r- r- I I CD G1 o. on DD o'oefl Cl 1 I4re.dZ'g on Cl C> I or4'- Lfr Cl r-,. 1 Maala j i So ifly pe I Hiesu SM 11 Savet Clay soils

20 arvoon 13.8 tn/ha. Sama suunta on havaittavissa myös jankon ja pohjamaan Ca-lukuj kohdalla. Kalkkipitoisuus lisääntyy ylesä myös jankosta pohjamaahan päin. Tämäkin selittynee osittain sit, että hiompi lajitteid osuus kasvaa samankin maalajin puitteissa syvemmissä kerroksissa. Pintamaan ja jankon välillä tämä suhde on toin, koska kalkitus on tavallisesti lisännyt pintamaan kalkkipitoisuutta. Saravaltaist turvemaid vaihtuvan kalsiumin määrä 18.9 tn/ha on suurempi kuin minkään muun maalajin ja vastaa viljavuustutkimuks tulkinnassa (VUORIE ja KURKI 1955) luokkaa»erittäin hyvä». Myös multamaid keskimääräin kalsiumpitoisuus on korkea ja kuuluu luokkaan»hyvä». ämä saraturpeid arvot ovat korkeampia kuin muid tähän mnessä tutkittuj alueid vastaavat arvot. Tämän seudun saraturvemaat Ovat tät varsin hyvälaatuisia. Tämä koskee erityisesti Äimäjärve rajoittuvia turvemaita. Saraturpeista on sieltä otettu näytteet neljästä eri kohdasta (pisteet 11, 36, 37 ja 38), ja vaihtuvan kalsiumin määrät ovat olleet keskimäärin: muokkauskerros 33.5, jankko 32.5 ja pohjamaa 3.3 tn/ha. Koska myös turvemaan kalsium on peräisin kivnäismaalajeista tai kallioperästä, voidaan tämän katsoa johtuvan Kalvolan seudun emäksisistä kivilajeista. Kun vertaamme viljeltyjä ja viljelemättömiä saraturvemaita, havaitsemme selvän tasoeron, sillä vilj eltyj maid keskimääräiset Ca-pitoisuudet, myös jankon ja pohjamaan huomioon otta, ovat vähintään kaksinkertaiset. Viljelyyn on tietysti käytetty parhaat turvemaat. Luonnontilaist rahkaturpeid vaihtuva kalsiummäärä 2-4 tn/ha on vain 2-4 % saravaltaist turpeid Ca-pitoisuudesta. Kangasmetsämaissa, jotka ovat etupäässä moreeita ja hiekkoja, on kalsium, kut muutkin ravinteet, rikastunut suhteellis ohue pintakerrokse, kangashumukse. Kangashumuks Ca-pitoisuus on 5.7 tn/ha CaCO3, kun s alla olevan kivnäismaan, esim. morein, vaihtuvan kalsiumin luku on 1.6 ja hiekkoj.8 ja syvempi kerrost vastaavat luvut vain.2 ja Vaihtuvan k alin määrä muokkauskerroksessa on eri maalaji keskiarvoja ylimalkaan tarkastell varsin samanlain ja vastaa viljavuusluokkia»välttävä» tai»huononlain». Karkeid kivnäismaid eri kerrost kaliluvuissa havaitaan lannoituks vaikutus, niin että pintamaan kaliluku on selvästi korkein. Savimaissa on luonnostaan runsaasti kalia, mutta niissäkin on lannoituks vaikutus havaittavissa lukuun ottamatta aitosavea. S pohjamaan arvo kg 1( 4 on keskiarvoaineiston korkein. Saraturpeilla keskimääräin kaliluku 296 on viljeltyj pintamaid alhaisin, ja multamaat sijoittuvat kalipitoisuudeltaan turpeid ja kivnäismaid väliin. Viljelemättömillä mailla kangashumust kaliarvo on moninkertain alla olevaan kivnäismaahan nähd. Morei A-horisonttiin kuuluva uuttunut kerros sisältää yllättävän runsaasti kalia, ja kali vähee selvästi syvemmälle mtäessä. Luonnontilaist turvemaid kalipitoisuuksissa ei sara- ja rahkavaltaisilla turpeilla ole suurtakaan eroa, niin kuin on laita kalsiumin suhte. äillä turpeilla pintakerros on sisältänyt kalia it, ja pitoisuus on vähtynyt siitä alaspäin, aivan päinvastoin kuin kalsiumin kohdalla. Helppoliukoin kali kulkeutuu helposti pintaa kohti, missä elävät kasvit sitä tarvitsevat. Ylimalkaan voidaan sanoa, että tutkitun alue keskimääräiset vaihtuvan kalin määrät eivät poikkea sanottavasti muid tähän mnessä tutkittuj alueid vastaavista määristä. Helposti liukevan fosforin määrä saadaan voimakkaalla lannoituksella nousemaan alkuperäisiin määriin nähd suhteellisesti monin verroin korkeammaksi kuin muid ravinteid määrät, mistä johtuu myös, että saatuj fosforilukuj hajonta on suhteellis suuri. Esimerkkinä tästä mainittakoon tutkimusalueella viljelymaid muokkaus kerrokses sa esiintyneet fosforiluvut 3 ja 1 useassa tapauksessa, jot monisatakertaiset erot eivät ole mahdottomia samankaan maalajin ollessa kyseessä. Vertailun teko peltomaid fosforiluvuista eri maalaji kesk ei sit ole mielekästä. Sanottu-

21 koon vain, että keskimääräin fosforitaso vastaa viljavuustutkimuks tulkinnassa tasoa»välttävä» tai»huononlain». Helppoliukois fosforin määrä on pintamaissa miltei säännönmukaisesti suurin ja alee pohj amaata kohti kaikilla maalaj eilla. Tämä koskee myös turvemaita. Vaikkakin viljelemättömillä mailla kerrost erot ovat samansuuntaiset kuin viljellyillä, on fosforilannoituks ja myös kalkituks joka edistää tietystä kalkkitasosta lähti fosforin liukoisuutta vaikutus vilj eltyj maid muokkauskerroks fosforilukuihin selvästi nähtävissä. Tämän voi todeta monesta yksityistapauksesta vertailtaessa eri kerrost fosforipitoisuuksia. Useissa tapauksissa lannoitus näyttää vaikuttane jankonkin fosforipitoisuute. Maalajeista on kangashumuks keskimääräin fosforipitoisuus korkein, 224. Eri turvelaatuj välillä ei helppoliukois fosforin määrissä ole sanottavaa eroa. Kuitkin rahkavaltaisilla turpeilla näyttää fosforipitoisuus putoavan jyrkemmin kuin saravaltaisilla syvemmälle mtäessä. Humuspitoisuus on mitattu kaikista pintamaista. Kivnäismaista ovat aitosavet sisältäneet keskimäärin it humusta, 8.65 %. Siirryttäessä hioimmista maalajeista karkeam - piin vähee humuspitoisuus niin, että se karkeitt hietoj kohdalla on vain 5.13 %. Multamaid keskimääräin humuspitoisuus on ollut 26 %. Saravaltaist turvemaid muokkauskerroks humusprostti 51 on 15 % alhaisempi kuin luonnontilaist saraturvemaid, mikä johtuu etupäässä siitä, että viljellyille turv le on monessa tapauksessa vedetty kivnäis - maata maanparannusaineeksi. Viljelemättömi rahkavaltaist turvemaid humuspitoisuus on 69.6, joka on nelis pro- sttia emmän kuin saraturpeid. Metsämaid kangashumuks vastaava pitoisuus on 35 %. Kangashumuksekin on usein sekoittunut alla olevaa kivnäismaata. Typpip rostti on määritetty kaikista pintamaista. Typpipitoisuus kasvaa kut humuspitoisuuskin maalajin hiousaste kasvaessa: hiekat keskim..92, hiedat.23, hiesut.242 ja savet.329 %. Eloperäisillä mailla typpipitoisuus kasvaa orgaanis aineks määrän lisääntyessä: multamaat.849, liejut 1.76 ja saraturpeet %. Vilj elemättö mi maid kohdalla on huomattava saravaltaist turvemaid korkea typpipitoisuus %, joka on korkeampi kuin millään muulla tähän mnessä tutkitulla alueella. Rahkavaltaisilla turpeilla typpiarvo on vain noin puolet tästä. Kangashumuks typpiprostti on sekin suhteellis korkea,.667. Hiil ja typ suhdeluku C/, joka kuvaa kasveille käyttökelpois typ määrää, on laskettu kaikille pintamaanäytteille. C/-lukuj keskiarvot ovat vilj elys maid muokkauskerroksessa eri kivnäismaalajeilla samaa suuruusluokkaa: savet 13.6, hiesu 14.4, hio hieta 14.8 ja it poikkeava karkea hieta Savi C/-luku on maassamme hyvin tavallin, samoin multamaan luku sekä saraturpeid luku 24. Mitä tulee viljelemättömi pintamaid hiil ja typ suhdelukuun, se vastaa myös hyvin yleistä käsitystä meikäläisistä maista. Saravaltaist turpeid luku 23 ja rahkavaltaist turpeid 46 ovat täsmälle samat kuin Oulun Limingan tutkimusalueella vastaavilla maalajiryhmillä todetut, vaikka luonnontilaiset turvemaat monessa suhteessa poikkeavatkin näillä kahdella seudulla melkoisesti toisistaan. Maan tarkoituksmukain käyttö Maaperäkartan tarkoituksa on antaa perusta kaiklaatuiselle maan käytölle. Tulevaisuutta ajatell on tärkeätä, että maata käytetään suunnitelmallisesti eri tarkoituksiin, esimerkiksi asutusalueiksi, kulkuväyli poh- jaksi ja teknillisiin tarpeisiin. Tutkitulla alueella on erityis tähdellistä viljelykelpois maan säästämin yksinomaan vilj elytarkoituksiin, koska viljelykelpois maan reservit ovat vain 1.7 % maa-alasta. 19

22 Kuva 9. Viereis kuvan osoittamalla sorapohjalla kasvavaa komeata männikköä Rironmäellä. Fig. 9. A good stand of pines growing on gravel at Rironmäki, s Fig. 1. Kuva 1. Erisuuntaisia kivisiä sorakerroksia Sääksmä harjusta Rironmäestä. Fig. 1. Varjon: layers of stones and gravel in the Sääksmäki esker at Rironmäki. Tällä seudulla on riittämiin asutusalueid raknuspohjaksi varsin soveliaita moreimaita. Varsinaisia harjuja ei asutustarkoituksfin suositella, koska silloin raknusmateriaalina arvokas sora jää niid alle. Tutkimusalueella kokonaisuuta on suurt harjuj ansiosta suhteellis riittävät soravarat, vaikkakin harjuj välissä on laajoja alueita kokonaan ilman soraesiintymiä. Uusi teid kulkureitti valinnassa on maaperäkartta apuna. Hämelinnan Tampere pikati vetämin Kalvolan kirkonkylän pohjoispuolella noin yhdeksän kilometrin matkalla laajan moreialue halki oli erittäin onnistunut ratkaisu. Tällöin väitettiin kirkonkylän asutus ja viljelymaid pirstomin ja saatiin suur, miltei tiettömän metsäalue keskelle puutavaran kuljetusta helpottava autotie. Seudun arvokkaid ja luonnonkauniid soraharjuj käytössä olisi suunnitelmallisuus erittäin tärkeätä. Osa harjuista olisi ehdottomasti voitava säilyttää erikoislaatuisina luonnonmuistomerkkeinä koskemattotnina myös tuleville sukupolville ja osa varata esimerkiksi loma- ja virkistysalueiksi. Tällaisia säilytettäviä harjujakson osia olisivat ainakin Rapolan harju, Vanajavete pistävät harjuj kärjet ja Linnavuor eteläpuolella sijaitseva erikoislaatuin Tholan lukkoalue. Soranotto olisi keskitettävä harjuj määräosiin, niin ettei sorakuoppia olisi kaikkialla maisemaa rumtamassa.

23 KIRJALLISUUTTA AALTOE, V. T. & AARIO, B. et al Maaperäsanaston ja maalaji luokituks tarkistus v Summary: A critical review of soil terminology and soil classification in Finland in the year Maatal.tiet. aikak. 21: AGERVO, J. M Ilmasto-Climate I. Suom kartasto - Atlas of Finland 196, 5: 1, 18. AUER, V Die postglaziale Geschichte des Vanajavesisees. Selostus: Vanajaved historia postglasiaaliaikana. Metsätiet. koelait. julk. 8: ERKAMO, V Kasvisto ja kasvillisuusvyöhykkeet - Flora and vegetation zones. Suom kartasto - Atlas of Finland 196, 1: 4-5. ERVIÖ, R Malmi-Tuusula. Summary: Soil map of Malmi-Tuusula. Ann. Agric. Fn. 2, suppl s. HALMEKOSKI, M Suom alueittaisista metsävaroista ja niid käytöstä. Summary: Regional forest resources in Finland and their utilization. Valtakunnansuunnittelutoimiston julk. A, 11: HÄRME, M Suom geologin yleiskartta. Kivilajikartta, lehti B 1, Turku. ILvEssm..o, Y Metsät ja suot - Forests and peatlands. Suom kartasto - Atlas of Finland 196, 11: KoLKKI, Lämpötilakarttoja ja taulukoita Suomesta kaudelta s. Helsinki. LAITAKARI, A. 1925: Die Graphitvorkomm in Finnland und ihre Entstehung. Geotekn. julk. 4. Maataloud vuositilasto - Annual statistics of agriculture S. virall. til. - The off. statist. of Finland 3, 58: 8, RIE, E Sääksmä pitäjän viljelyhistoria. Suom tisyyttä 3: SEDERHOLM, J. J Suom geologin yleiskartta. Vuorilajikartta, lehti B 2, Tampere. SILLAPÄÄ, M okia-vesilahti. Summary: Soil map of okia-vesilahti. Agrogeol. kartt s. VUORIE, J Tampere-Lempäälä. Summary: Soil map of Tampere-Lempäälä. Agrogeol. kartt s. -»- 1961:Kangasala-Pälkäne. Summary: Soil map of Kangasala-Pälkäne. Agrogeol. kartt s.»- & KURKI, M Viljavuustutkimustulost tarknettu tulkintaohj e. Maatalouskoelaitos, maantutkimusosasto 1955.»- & MÄKITIE, The method of soil testing in use in Finland. Selostus: Viljavuustutkimuks analyysimetelrnästä. Agrogeol. julk s. SUMMARY Soil map of Valkeakoski-Letesuo RAIMO ERVIÖ Agricultural Research Ctre, Departmt of Soil Scice, Tikkurila, Finland Geral descrlption of area The major part of this area was surveyed in 1959 and 196. It is situated at a latitude of 61 2'19"-61 18'29" and longitude of 24 '-24 22' E. The area is represted by six map sheets (scale 1: 2 ), each covering 1 x 1 km, and thus comprises 6 km2. The location of the map sheets is shown on page 3. The area is divided into two parts by the extsive Lake Vanaja. The dominant topographical characteristics of the region are the more or less continuous moraine hills interrupted here and there by wide clay dales. A noteworthy feature of the landscape are the ridges which extd in a W-SE direction. The altitude of the surface of Lake Vanaja is about 8 metres above sea level and that of the highest hill about 173 m. The clay soils and thus the greater part of the cultivated land are at an altitude of about 8-11 m. The bedrock of the region is that typical of southern Finland and consists of the exposed roots of the ancit Svecofnian mountain range of the Archaean era. The most prevalt plutonic rock is granodiorite, which is found in the northern part of the area. In the ctral part veined and mica gneisses are dominant, and in the southern part there are chiefly uralite porphyrites, agglomerates and other basic volcanic rocks. The annual mean temperature of the area 1s +4.1 C, while the mean temperature of the.warmest month, July, is +17 C and that of the coldest month, February, -8 C. The annual precipitation is mm. About 3 % of the land area is under cultivation. The raising of spring cereals is more common and hay production less common than the average for Finland. About 2 % of the fields have underground drainage. 21