Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvitys vuonna 2008

Transkriptio

1 Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvitys vuonna 2008 T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

2 Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvitys vuonna 2008 Karri Kuitunen SISÄLLYS TIIVISTELMÄ JOHDANTO TUTKIMUSALUEEN KUVAUS TUTKIMUSMENETELMÄ TULOKSET TULOSTEN TARKASTELU KIRJALLISUUS... 9 LIITE (lajilista) Kannen kuvat: Naaras pikkulepinkäinen (yläkuva vasemmalla) Kalasääski varoittelee pesän lähellä kulkijaa (yläkuva oikealla) Laulurastaan tunnusomainen pesä, jossa pesämalja on muurattu kovaksi ja sileäksi (alakuva) Kaikki kuvat: Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Joutseno elokuu 2008 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh

3 Tiivistelmä Joutsenon Muukonsaaren eteläosassa selvitettiin pesimälinnustoa maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen neljänä päivänä Selvityksen tarkoituksena oli lintudirektiivissä mainittujen tai muuten uhanalaiseksi luokiteltujen lintulajien esiintymisen selvittäminen ja mahdollisten linnustollisesti merkittävien alueiden paikantaminen. Tutkimusalueella havaittiin 47 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia. Linnuston pääosan muodostavat tavanomaiset havu- ja sekametsien lajit. Luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltavaksi tai uhanalaiseksi säädettyjä lajeja ei havaittu. Huomionarvoisia lintulajeja olivat kalasääski (silmälläpidettävä, lintudirektiivin I-liite), käki (silmälläpidettävä), metso (silmälläpidettävä, alueellisesti uhanalainen, lintudirektiivin I-liite), palokärki (lintudirektiivin I-liite), pikkulepinkäinen (silmälläpidettävä), pyy (lintudirektiivin I-liite), tiltaltti (vaarantunut). Kalasääsken pesimärauhan turvaamiseksi esitetään 200 metrin levyisen suojavyöhykkeen jättämistä pesäpuun ympärille. Tutkimusalueen pohjoisosassa sijaitseva harvinaisten tikkojen elinympäristöksi soveltuva lehtimetsäalue esitetään säästettäväksi. 3

4 1. Johdanto Joutsenon kaupungin t:mi Ympäristötutkimus Karri Kuituselta vuonna 2008 tilaaman Muukonsaaren linnustoselvityksen tarkoitus oli lintudirektiivissä mainittujen ja uhanalaiseksi määriteltyjen lintulajien esiintymisen selvittäminen sekä linnustollisesti tärkeiden elinympäristöjen paikantaminen (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2001). Linnustoselvityksen ja keväällä 2008 toteutetun liito-oravaselvityksen tuottamaa tietoa voidaan käyttää pohjana Muukonsaaren kaavoitusta suunniteltaessa (Kuitunen 2008). 2. Tutkimusalueen kuvaus Pesimälinnustoselvityksen tutkimusalue sijaitsee Joutsenon kaupungin pohjoispuolella Muukonsaaren eteläosassa (kuva 1). Muukonsaari on suurehko (n. 180 ha), asumaton ja metsäinen Saimaan saari, jonka erottaa mantereesta kapeimmillaan alle 100 metriä leveä Muukonsalmi. Tutkimusalueen keskiosassa ja luoteen suuntaisessa Kalniemessä on laajoja avohakkuualueita, joilla kasvaa muun muassa nuorta koivikkoa. Kalniemen kärjen hakkaamattomissa osissa kasvaa varttunutta kuusimetsää ja varttunutta, aluskasvillisuudeltaan rehevää koivikkoa. Tutkimusalueen muissa osissa hakkuiden ja rannan välisellä vyöhykkeellä on pääasiassa tuoretta-lehtomaista kangasmetsää (MT-OMT). Valtapuustona on varttuneita tai vanhoja kuusia ja sekapuustona vaihtelevasti muun muassa koivuja (Betula) ja haapoja (Populus tremula), kallioisilla alueilla myös mäntyjä (Pinus sylvestris). Tutkimusalueen länsiosassa on paikoin yhtenäisempää mäntymetsää. Tunnusomaisia kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (V. vitisidaea), sinivuokko (Hepatica nobilis), kallioimarre (Polypodium vulgare) ja käenkaali (Oxalis acetosella). Muita kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), kivikkoalvejuuri (D. filix-mas), hiirenporras (Athyrium filix-femina), ahomansikka (Fragaria vesca), lehtoimikkä (Pulmonaria obscura), rohtotädyke (Veronica officinalis), ojakellukka (Geum rivale) ja kevätpiippo (Luzula pilosa). Siellä täällä on avoimia paahteisia kallioalueita, joilla kasvaa muun muassa poronjäkälää (Cladonia rangiferina) ja katajia (Juniperus communis). Eri puolilla aluetta on kolme pientä avosuota, joiden tunnusomaisia kasveja ovat muun muassa tupasvilla (Eriophorum vaginatum), luhtavilla (E. angustifolium) ja suokukka (Andromeda polifolia). Tutkimusalueen pohjoisosassa Sysilahden eteläpuolella on ympäristöään rehevämpi ja puulajistoltaan monipuolinen, paikoin luhtainen lehtimetsä, joka sijaitsee osittain vanhalla pellolla (kuva 1). Erityisesti vanhalla pellolla ja sen reunoilla on runsaasti varttuneita harmaaleppiä (Alnus incana) sekä koivuja ja haapoja, joista osa on suuria. Muita tavallisia lehtipuita ovat tervaleppä (A. glutinosa), pihlaja (Sorbus aucuparia) ja raita (Salix caprea). Pensaskerroksessa on runsaasti tuomea (Prunus padus). Varttuneita tervaleppiä on erityisesti Sysilahden pohjukan länsipuolella sijaitsevalla kannaksella. Lehtilahopuustoa on runsaasti, sekä pystypökkelöinä että maapuina. Tutkimusalueen eteläosassa on ryteikköinen varttuneiden kuusten, harmaaleppien, koivujen ja haapojen muodostama sekametsäalue. 4

5 Kuva 1. Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvityksen tutkimusalue vuonna Tutkimusalueen rajat on merkitty punaisella ja harvinaisten tikkojen elinympäristöksi soveltuva, runsaasti lahopuuta sisältävä lehtimetsäalue sinisellä katkoviivalla. Huomionarvoisten lintulajien havaintopaikkoja kuvaavat symbolit: sininen ympyrä= pyyn reviiri, musta ympyrä= koirasmetso, musta rengas= metson ulostetta, punainen ympyrä mustalla katkoviivalla= kalasääsken pesä, harmaa ympyrä= varpushaukkahavainto, keltainen ympyrä= palokärjen todennäköinen pesäpaikka, vihreä ympyrä= pikkulepinkäisen reviiri, oranssi ympyrä= tiltaltin reviiri. 5

6 3. Tutkimusmenetelmä Linnustoselvitys tehtiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen kesäkuussa vuonna 2008 (Koskimies ja Väisänen 1988). Kartoitus toistettiin kahdesti siten, että koko alueen kattavaan kierrokseen käytettiin kaksi laskenta-aamua. MMM Karri Kuitunen teki maastotyöt neljänä päivänä 14.6., ja Kartoituksessa selvitysalue käveltiin kattavasti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden. Huomionarvoiset lintuhavainnot merkittiin maastokartoille ja tärkeimpien havaintopaikkojen sijainti määritettiin GPS-satelliittipaikantimella. Lisäksi kartalle merkittiin tärkeimmät lintujen elinympäristöt. Täydentäviä lintuhavaintoja tehtiin liito-oravaselvityksen maastotöiden yhteydessä huhtikuussa Tulokset Muukonsaaren linnustoselvityksessä havaittiin yhteensä 47 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia. Lajiston pääosan muodostavat tavanomaiset havu- ja sekametsien lajit, joista runsain on peippo. Muita tavallisia metsälajeja ovat (ei runsausjärjestyksessä) muun muassa punarinta, rautiainen, tali-, sini-, hömö- ja töyhtötiainen, laulurastas, mustarastas ja vihervarpunen sekä erityisesti kuusimetsissä hippiäinen ja puukiipijä. Nuorta koivikkoa kasvavien hakkuualueiden ja pensaikkoisten metsäreunojen tyyppilintuja ovat erityisesti pajulintu ja lehtokerttu. Tavanomaisista, mutta vähälukuisemmista metsälajeista havaittiin muun muassa peukaloinen (3 reviiriä ja poikuehavainto), sirittäjä (3 reviiriä), mustapääkerttu (3 reviiriä), käpytikka (2 pesälöytöä ja useita muita havaintoja), sepelkyyhky (4 reviiriä) ja lehtokurppa (pesälöytö ja useita muita havaintoja). Varpushaukasta tehtiin yksi mahdollisesti pesintään viittaava havainto sopivassa pesimäympäristössä. Rantojen pesimälintuja ovat rantasipi (2 reviiriä), silkkiuikku (pari ja poikuehavainto), haapana (poikuehavainto), tavi, telkkä (poikuehavainto ja useita muita havaintoja), tukkasotka (1 pari), västäräkki (2 reviiriä) ja ruokokerttunen (1 reviiri). Muukonsaaren linnustoselvityksessä havaittiin huomionarvoisia lintulajeja, joista silmälläpidettäviä on neljä ja vaarantuneita yksi. Silmälläpidettävistä lajeista kalasääski, metso ja palokärki sekä muista alueella tavatuista lajeista pyy on mainittu EY:n lintudirektiivin I-liitteessä. Metso on lisäksi Suomen uhanalaisuusluokituksen mukaan alueellisesti uhanalainen (Rassi ym. 2001). Muukonsaaren linnustoselvityksessä tavatut huomionarvoiset lintulajit, niiden status ja reviirimäärät on koottu taulukkoon 1. 6

7 Taulukko 1. Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvityksessä vuonna 2008 tavatut huomionarvoiset lintulajit (Rassi ym. 2001, neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivin I-liite) ja niiden reviirimäärät. LINTULAJI Vaarantunut Silmälläpidettävä Alueellisesti uhanalainen Lintudirektiivi, I-liite Reviirimäärä Kalasääski x x 1 Käki x 1 Metso x x x 1 Palokärki x 1 Pikkulepinkäinen x 1 Pyy x 3 Tiltaltti x 1 Kalasääsken pesä (koordinaatit : ) sijaitsee tutkimusalueen pohjoisosassa Sysilahden eteläpuolisella metsäalueella (kuvat 1 ja 2). Kuusessa sijaitsevassa pesässä oli rengastajan heinäkuussa suorittamalla tarkastuskäynnillä ilmeisesti kaksi poikasta (Juha Haikola, kirjallinen tiedonanto). Soidintava käkikoiras havaittiin selvitysalueen länsiosassa. Käet liikkuvat paljon ja niiden ääni kuuluu kauas, minkä vuoksi havaintopaikka on summittainen. Palokärjestä tehtiin useita havaintoja, jotka koskevat mahdollisesti vain yhtä reviiriä. Tutkimusalueen pohjoisosassa Lopakonlahden pohjoispuolen niemessä havaittiin varoitteleva koiras pesäpaikaksi soveltuvassa rantahaavikossa, mikä viittaa pesintään. Pesäkoloa ei kuitenkaan onnistuttu löytämään (kuva 1). Koirasmetsosta tehtiin yksi havainto ja lisäksi toisesta paikasta löydettiin metson ulosteita. Soidintavia pyykoiraita havaittiin vähintään kolme. Pikkulepinkäispari havaittiin sopivassa pesimäympäristössä nuorta koivikkoa kasvavalla hakkuaukealla ja tiltaltin reviiri (laulava koiras) tutkimusalueen pohjoisosassa sijaitsevan lehtimetsäalueen läheisyydessä (kuva 1). Kuva 2. Kalasääsken pesä Muukonsaaressa. 7

8 5. Tulosten tarkastelu Tutkimusalueella ei tavattu luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltavaksi tai uhanalaiseksi säädettyjä lajeja. Kalasääskellä sama pesäpaikka on usein pitkäaikaisessa käytössä, jopa kymmeniä vuosia. Paikan rauhallisuus, sopiva pesäpuu ja vesistön läheisyys ovat kalasääsken tärkeimmät elinympäristövaatimukset (Väisänen ym. 1998). Suurin osa Suomen kalasääskistä pesii nykyisin petolinturengastajien rakentamissa tekopesissä, mutta Muukonsaaren pesä sijaitsee luonnollisesti latvastaan vaurioituneessa kuusessa. Pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, ja kalasääsken tahallinen häiritseminen erityisesti pesinnän aikana on kielletty. Pesintä saattaa munavaiheessa epäonnistua, mikäli hautova emo ajetaan toistuvasti pesältään. Sääksien häiriöherkkyys vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti, ja sen on todettu toisinaan pesineen muutaman sadan metrin päässä asutuksesta ja teistä (Haartman ym , Saurola ja Koivu 1987). Itä-Suomen ympäristölupavirasto arvioi Kiteen Kirkkosuolle haettua turpeennostolupaa käsitellessään, että 480 x 480 metrin suojavyöhyke sääksen pesän ympärillä vähäpuustoisessa suomaastossa ei ole riittävä (Lupapäätös 78/08/2). Muukonsaaressa maasto on avointa suoympäristöä peitteisempää, joten karkeasti voidaan arvioida, että sääksen pesäpuun ympärille tulisi pesimärauhan turvaamiseksi jättää vähintään 200 metrin suojakaistale, mikäli se kaavoituksellisesti on mahdollista. Palokärkeä ja muita koloissa pesiviä lintuja voidaan suosia haapoja säästämällä. Palokärjelle erityisesti järeillä haavoilla ja männyillä on merkitystä, sillä sen kovertama tilava pesäontelo ei mahdu nuoriin puihin (Väisänen ym. 1998). Kesäaikaiset havainnot metsosta ja muista metsäkanalinnuista viittaavat tavallisesti pesintään lähialueella (Linden 1983). Yksittäisen metsohavainnon perusteella ei voi kuitenkaan tehdä tulkintoja mahdollisen soidin- ja pesimäpaikan sijainnista. Yleisesti voidaan kuitenkin arvioida, että tutkimusalueen keskiosien avoimet kallioalueet soveltuvat hyvin metson soidinpaikoiksi. Pyyn elinympäristöksi sopivaa aluskasvillisuudeltaan rehevää kuusivaltaista sekametsää ja ravinnonhankintaan sopivaa lehtipuustoa on tarjolla Muukonsaaressa runsaasti. Tutkimusalueen pohjoisosan lehtimetsäalueella on runsaasti tikkojen ravinnonhankintaan ja pesäpuiksi soveltuvaa lahoa lehtipuustoa. Lehtimetsäalueen säästäminen potentiaalisena harvinaisten tikkalajien, kuten valkoselkä-, pikku- ja harmaapäätikan elinympäristönä on suositeltavaa. Huomionarvoisista lajeista käen, pikkulepinkäisen ja tiltaltin huomioiminen kaavoitusta suunniteltaessa ei ole mielekästä, sillä lajeille sopivaa elinympäristöä on runsaasti tarjolla. 8

9 6. Kirjallisuus Haartman, L. von, Hilden, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R : Pohjolan linnut värikuvin. - Otava, Helsinki. Itä-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätös 78/08/2: Kirkkosuon turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskeva päätös, annettu Koskimies, P., Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Kuitunen, K. 2008: Muukonsaaren liito-oravaselvitys vuonna T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen. 8 s. Linden, H. 1983: Metso ja pyy teoksessa Suomen lintuatlas, (toimittajat. Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J.). Neuvoston direktiivi 79/409/ETY: luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi). Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P. & Koivu, J. 1987: Sääksi. - Kanta-Hämeen lintumiehet ry., Forssa. 223 s. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P., 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. 567 s. 9

10 LIITE 1. Joutsenon Muukonsaaren linnustoselvityksessä vuonna 2008 tavatut 47 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Haapana (A. penelope) Tavi (A. crecca) Telkkä (Bucephala clangula) Tukkasotka (Aythya fuligula) Isokoskelo (Mergus merganser) Varpushaukka (Accipiter nisus) Kalasääski (Pandion haliaetus) Metso (Tetrao urogallus) Pyy (Bonasa bonasia) Rantasipi (Actitis hypoleucos) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Palokärki (Dryocopus martous) Käpytikka (Dendrocopos major) Västäräkki (Motacilla alba) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (T. iliacus) Mustarastas (T. merula) Lehtokerttu (Sylvia borin) Mustapääkerttu (S. atricapilla) Hernekerttu (S. curruca) Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Sirittäjä (P. sibilatrix) Tiltaltti (P. collybita) Hippiäinen (Regulus regulus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Talitiainen (Parus major) Sinitiainen (P. caeruleus) Töyhtötiainen (P. cristatus) Hömötiainen (P. montanus) Puukiipijä (Certhia familiaris) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Närhi (Garrulus glandarius) Varis (Corvus corone cornix) Peippo (Fringilla coelebs) Viherpeippo (Carduelis chloris) Vihervarpunen (C. spinus) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Keltasirkku (Emberiza citrinella) 10