LUONTOSELVITYS SATAMONMÄKI-JÄNISKALLIO

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "LUONTOSELVITYS SATAMONMÄKI-JÄNISKALLIO"

Elsa Hovinen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 LUONTOSELVITYS SATAMONMÄKI-JÄNISKALLIO SEINÄJOEN KAUPUNKI 2015

2 LUONTOSELVITYS 1. YLEISTÄ Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Seinäjoen kaupungissa Satamonmäen ja Jäniskallion alueille sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Työn tilaajana oli asemakaava-arkkitehti Jyrki Kuusinen (Seinäjoen kaupunki) ja inventointityön teki FM Hannu Tuomisto touko-kesäkuussa Tutkitun alueen rajaus

Satamonmäen ja Jäniskallion alueille sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava alueen

3 Selvitystyön tarkkuudeksi määriteltiin yleiskaavan vaatima taso so. viranomaisvaatimusten ja lainsäädännön edellyttämät inventoinnit. Inventointien perusteella kootusta raportista tuli ilmetä esiintyykö tutkimusalueella 1) luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä 2) metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä 3) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita 4) uhanalaisluokituksen (Rassi 2010) mukaisia lajeja 5) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja 6) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 7) tai muita huomioitavia luontoarvoja 2. LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (a) LAJIT 2.1 Liito-orava Liito-orava (Ptreomys volans) on Euroopan Unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittu uhanalainen laji. Luonnonsuojelulain (ls-laki /1096) 49.1 :n mukaan em. luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä. Liito-oravalle lajinomaisena käyttäytymispiirteenä on, että eläin ulostaa elinpiirillään olevien puiden tyvelle riisinjyvänkokoisia papanoita. Erityisesti ulostepapanoita löytyy suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Koska hämäräaktiivisen liito-oravan suora havainnointi on vaikeaa, perustuu lajin elinpiirin määrittäminen papanalöytöihin. Tutkitulta alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta. 2.2 Viitasammakko Viitasammakko (Rana arvalis) on tavallista sammakkoa (Rana temporaria) hieman pienikokoisempi aitosammakoihin (Ranide) kuuluva laji. Viitasammakko on sammakkoa teräväkuonoisempi, ja lisäksi näillä lähisukuisilla lajeilla on eroa värityksessä ja takajalan rakenteessa. Myös koiraiden kutuaikaisessa ääntelyssä on eroa. Viitasammakoiden ääntely muistuttaa uppoavan pullon pulputusta, sammakoiden ääntely on kurnutusta. Viitasammakot suosivat elinympäristöinään rantoja, tuoreita kangasmetsiä, soita ja peltoja. Kutupaikakseen ne tarvitsevat vesistöjä ja tulvarantoja. Viitasammakko on Euroopan unionin luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, liite IV a) suojaama laji, jonka kaikenlainen häirintä ja lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettyä. Tutkitulta alueelta ei löytynyt merkkejä viitasammakosta.

tärkeitä elinympäristöjä 3) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita 4) uhanalaisluokituksen (Rassi 2010) mukaisia lajeja 5) luontodirektiivin 92/43/ETY

4 2.3 Lepakot Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit (Chiroptera) ovat luonnonsuojelulain 38 :n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rahoitettuja. Lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) lueteltuihin lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lepakot ovat hyönteissyöjiä, jotka saalistavat yöllä ja nukkuvat päivällä. Ne suunnistavat pimeässä lähettämiensä korkeiden ultraäänien kaikujen avulla. Lepakot tuottavat ääntä jatkuvasti liikkuessaan ja hahmottavat siten ympäristöään. Eri lajien saalistustavat ovat erilaisia. Myös ultraäänten voimakkuus ja taajuus sekä ääntelytapa vaihtelevat lajeittain. Lepakoita inventoitaessa käytetään lepakkodetektoria, joka muuntaa lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultavaksi. Lepakoiden havainnoinnissa käytin apuna Pettersson Elektronik AB:n lepakkodetektoria D Tulokset lepakkodetektori Etsin alueelta lepakoita kesäkuussa 2015 lepakkodetektorin avulla. Tutkimuskerroilla ilman lämpötila oli vähintään + 12 astetta, ja ajankohtana oli klo välinen aika. Tutkitulla alueella ja sen välittömässä läheisyydessä elää runsaasti pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii). Pohjanlepakoita löytyi saalistuslennolta useilta avoimilta alueilta; pihoilta, jousiammuntaradalta, sähkölinjoilta ja niityiltä. Metsäalueilta ei lepakoita löytynyt. Poikkeuksena oli kuitenkin Tiaisentaipaleen itäpuolinen metsäalue. Siellä lepakot saalistivat myös harvennushakatulla kuivalla kankaalla enimmillään noin sata metriä omakotialueen reunasta. Oheisessa kartassa on kuvattuna ne alueet joilta saalistavia pohjanlepakoita löytyi. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei tutkitulta alueelta löytynyt, mutta sellaisina saattavat toimia kaikki alueella olevat rakennukset ja

Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lepakot ovat hyönteissyöjiä, jotka saalistavat yöllä ja nukkuvat päivällä.

5 niiden katto- ja seinärakenteet. Metsäalueelta ei löytynyt sellaisia kolopuita joita lepakot mahdollisesti käyttäisivät. 0-1 kpl > 2 kpl 0-2 kpl 0-1 kpl 0-3 kpl > 2 kpl > 3 kpl 1-3 kpl Pohjanlepakoiden saalistusalueet, ja näillä paikoilla havaittujen lepakoiden lukumäärät eri käyntikerroilla. 3. Linnusto Metsäalueen linnusto koostuu tavanomaisista metsäympäristöjen peruslajeista. Peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus), punarinta (Erithacus rubecula), punakylkirastas (Turdus iliacus), räkättirastas (Turdus pilaris) ja talitiainen (Parus major) ovat metsien runsaslukuisimpia pesimälajeja. Mustarastaalla (Turdus merula) ja lehtokurpalla (Scolopax rusticola) oli molemmilla yksi pesimäreviiri. Tiltaltilla (Phylloscopus collybita) oli reviirinsä alueen pohjoisreunalla. Lehtokertulla (Sylvia borin) ja hernekertulla (Sylvia curruca) oli reviiri alueen itäreunan lehtipensastoisella vanhalla niityllä.

Peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus), punarinta (Erithacus rubecula), punakylkirastas (Turdus iliacus), räkättirastas (Turdus pilaris) ja talitiainen (Parus major) ovat

6 4. Kasvillisuus Tutkitun alueen kasvillisuuden ja luontotyyppien pääpiirteet kasvillisuuskuvioittain Alue 1 Tuore kangasmetsä/kuiva kangasmetsä, jossa valtapuustona vuotta vanhoja mäntyjä (Pinus sylvestris) ja niiden aluspuustona nuorempia kuusia (Picea abies) ja lehtipuustoa. Kenttäkerroksen valtalajina mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium), metsätähti (Trientalis europaea) ja kultapiisku (Solidago virgaurea).

Alue 1 Tuore kangasmetsä/kuiva kangasmetsä, jossa valtapuustona 80-100 vuotta vanhoja mäntyjä (Pinus sylvestris) ja niiden

7 Alue 1 Aluetta 1 sivuaa suosittu ulkoilupolku.

8 Alue 2 Kasvillisuuskuvio on rehevän lehtomaisen lajiston vallitsemaa. Valtapuustona nuorehkoja lehtipuita; harmaaleppää (Alnus incana) ja tuomea (Prunus padus). Kenttäkerroksen valtalajeina ovat metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), korpi-imarre (Thelypteris phegopteris), sudenmarja (Paris quadrifolia), koiranputki (Anthriscus sylvestris), rönsyleinikki (Ranunculus repens) ja ojakellukka (Geum rivale). Alue 2 Alueella 2 on vanhoja maa-aineskasoja ja kivivalli.

Kenttäkerroksen valtalajeina ovat metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), korpi-imarre (Thelypteris phegopteris),

9 Alueiden 2 ja 3 välissä oleva sähkölinja Alue 3 Vrt. alue 1. Jonkin verran avoimempi. Alue 3

10 Alue 4 Jousiammuntarata. Pohjanlepakoiden käyttämää saalistusaluetta. Alue 5 Alueella on häiriintynyt maaperä; maa-aineksen läjitystä. Nuoren harmaalepän vallitsema rinne.

11 Alue 6 Vrt. alueet 1 ja 3. Lisäksi kasvillisuuskuvion luoteisosassa vanhoja ojia, joiden liepeillä on lievää korpisuutta. Vanha oja alueella 6 Kuvion itäreunassa on ulkoilijoiden käyttämä polku.

12 Alue 7 Reheväpohjainen entinen pelto-/niittyalue, joka on umpeenkasvanut. Nuorta lehtipuustoa ja kenttäkerroksen valtalajeina mm. metsäalvejuuri, mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ojakellukka. Alue 8 Rehevä niitty, jota käytetään hevoslaitumena. Niityn reunassa vanha pihapiiri, joka on mahdollisesti pohjanlepakoiden käyttämä lisääntymis- ja levähdyspaikka.

metsäalvejuuri, mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ojakellukka.

13 Alueet 9 ja 10 Kuivaa kangasta, karukkokangasta ja pieniä kalliopaljastumia. Maaperä on osin kulunut. Aluetta pirstoo sähkölinja ja telemasto. Kallioalueen reunoilla kasvaa muutamia maisemallisesti arvokkaita ylispuumäntyjä. Alue 11 Tiheäpuustoista kuivaa kangasmetsää, jossa valtapuustona n. 40 vuotta vanhaa istutusmännikköä. Kenttäkerroksen kasvilajisto on vaatimatonta. Kuvion itäpuolella on avokalliokumpareita, joissa tiheä polkuverkosto.

Kallioalueen reunoilla kasvaa muutamia maisemallisesti arvokkaita ylispuumäntyjä.

14 Sähkölinja halkoo aluetta 11, ja muodostaa alueen 12 lounaisrajan. Alue 12 Kuivaa kangasmetsää, jossa on puustona vuotta vanhaa istutusmännikköä. Kenttäkerroksen lajisto on vaatimatonta. Kuvion kaakkoisosissa on pieniä rämepainanteita ja siirtolohkareita. Runsaasti polkuja. Alue 12

istutusmännikköä. Kenttäkerroksen lajisto on vaatimatonta.

15 Alue 12 Alue 13 Tiaisentaipaleen koillispuolella on avoin kuivan kangasmetsän muodostama kasvillisuuskuvio, jonka puusto on kuviota 12 vanhempaa. Valtapuina n. 80 vuotta vanhat männyt. Kenttäkerroksen lajisto on vaatimatonta. Ulkoilualuetta. Alue 13

on kuviota 12 vanhempaa. Valtapuina n. 80 vuotta vanhat männyt.

16 Alue 14 Tiealueen reunavyöhykettä. Ei merkittäviä luontoarvoja.

Samankaltaiset tiedostot

LUONTOSELVITYS Seinäjoen Kyrkösjärven itäranta

LUONTOSELVITYS Seinäjoen Kyrkösjärven itäranta Pöyry Finland Oy 2011 1. YLEISTÄ Tämän luontoinventoinnin tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Seinäjoen Kyrkösjärven itärannalla (Kartta 1) sellaisia