LUVIAN LEMLAHDEN TUULIPUISTOALUEEN LIITO ORAVA JA PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

Transkriptio

1 LUVIAN LEMLAHDEN TUULIPUISTOALUEEN LIITO ORAVA JA PESIMÄLINNUSTOSELVITYS EsaLammi

2 LUVIANLEMLAHDENTUULIPUISTOALUEENLIITO ORAVA JA PESIMÄLINNUSTOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO AINEISTOJAMENETELMÄT LIITO ORAVA PESIMÄLINNUSTO TULOKSET LIITO ORAVA PESIMÄLINNUSTO TULOSTENTARKASTELU LIITO ORAVA PESIMÄLINNUSTO KIRJALLISUUS...9 Pohjakartat Maanmittauslaitos lupanro 771/MML/11 Kansi: Huomattava osa tuulipuistoalueen eteläosasta on nuorta, hakkuulle noussutta kasvatusmetsää. Va lokuva Esa Lammi. 1

3 1 JOHDANTO Luvian kunnan eteläosasta on varattu runsaan 200 hehtaarin laajuinen alue tuulipuiston suunnittelua varten. Tuulipuisto on alustavassa suunnitteluvaiheessa, eikä hankkeesta ole vielä julkisia suunnitelmia. Alueelle olisi mahdollista sijoittaa tuulivoimalaitosta. wpd Finland Oy tilasi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä esiselvityksen tuulipuistoalueiden linnustollisesta merkityksestä ja riskeistä. Olemassa oleviin tietoihin perustuvassa esiselvityksessä (Lammi 2011) ei todettu luontoarvoja, joiden perusteella alue soveltuisi huonosti tuulisähkön tuotantoon. Esiselvityksen jälkeen wpd Finland Oy tilasi alueen liitoorava- ja pesimälinnustoselvitykset, jotka tehtiin huhti kesäkuussa Selvityksistä vastasivat FM Esa Lammi ja Luk Pekka Routasuo. 2 AINEISTOJA MENETELMÄT Liito-orava- ja pesimälinnustoselvityksen kohteena oli kuvaan 1 rajattu suunniteltu tuulipuistoalue, jonka pinta-ala on noin 213 hehtaaria. Alue sijaitsee Luvian kunnan etelärajalla Lemlahden kylän kaakkoispuolella. Koko alue on metsää. Alueella ei ole asutusta. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500 metrin päässä suunnittelualueen rajalta. Kuva 1. Luvian Lemlahden suunnitellun tuulipuistoalueen sijainti ja rajaus (punainen viiva). 2

4 2.1 LIITO ORAVA Liito-oravan esiintyminen Lemlahden tuulipuistoalueella selvitettiin aamutunteihin ajoittuneen lintulaskennan jälkeen ja (Esa Lammi). Inventointi tehtiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun (Sierla ym. 2004) ohjeiden mukaisesti. Molemmilla kerroilla tarkistettiin aamuisessa lintulaskennassa ilmenneet, liito-oravalle sopivaksi arvioidut metsäkuviot. Tarkistamatta jätettiin hakkuuaukeat, taimikot ja harvennushakatut, pelkästään alle kymmenmetristä puustoa kasvavat alueet, jotka eivät ole liitooravalle sopivia elinympäristöjä. Ensimmäisenä päivänä tarkistettiin alueen länsipuolisko (pohjoisesta tulevan metsäautotien länsipuoli) ja jälkimmäisenä päivänä itäpuolisko. Liito-oravalle soveliaaksi arvioidut metsäkuviot kattavat karkeasti kolmanneksen koko suunnittelualueesta. Liito-oravan jätöksiä etsittiin niistä sopivien pesä-, suoja- ja ruokailupuiden tyviltä. Näitä ovat mm. kolopuut, kookkaat haavat ja haaparyhmät, lepät sekä suuret kuuset. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx). Kolopuiden ja kookkaimpien haapojen tyviltä etsittiin liito-oravan jätöksiä myös toisen, toukokuussa tehdyn lintulaskentakierroksen aikana. 2.2 PESIMÄLINNUSTO Lemlahden suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988) soveltaen. Alue jaettiin laskentoja varten länsi- ja itäpuoliskoon (rajana pohjoisesta tuleva metsäautotie), joiden kummankin inventoimiseen käytettiin yksi aamu. Yhteen, koko alueen kattavaan laskentakertaan tarvittiin siten kaksi laskentaa. Kartoituslaskenta toistettiin kolme kertaa. Laskentojen ajankohdat olivat , ja Ensimmäisestä ja toisesta laskentakierroksesta vastasi Esa Lammi. Kesäkuisen laskennan tekivät Esa Lammi ja Pekka Routasuo. Sää oli laskenta-aamuina suotuista, eikä tuuli tai sade häirinnyt lintujen havainnointia. Pesimälinnustoselvitys kohdistettiin huomionarvoisiin lintulajeihin, joita ovat luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltaviksi ja uhanalaisiksi säädetyt lajit, muut uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) vaarantuneeksi (VU) tai silmälläpidettäväksi (NT) arvioidut lajit sekä alueellisesti uhanalaiset lajit (luettelot verkko-osoitteessa Lisäksi kiinnitettiin huomiota EY:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin, Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (ks. Rassi ym. 2001), petolintuihin sekä tiettyjä arvokkaita elinympäristöjä (esim. lehdot, vanhat metsät) ilmentäviin tai suosiviin lajeihin (vrt. Väisänen ym. 1998). Yleisten metsälintulajien reviirejä ei kartoitettu, mutta jokaisella laskentakerralla kirjattiin muistiin kaikki mahdollisilla pesimäreviireillään havaitut lintulajit. Koska kartoituslaskentojen tavoitteena ei ollut selvittää kaikkien lintulajien tarkkoja pari- tai reviirimääriä ja reviirien sijainteja, voitiin laskentakertojen määrää vähentää ohjeen (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesta. Kolmella oikein ajoitetulla laskentakerralla saadaan tuulivoimahankkeen arviointia varten riittävä kuva suunnittelualueen pesivästä lintulajistosta, huomionarvoisten 3

5 lajien esiintymisestä, linnustollisesti arvokkaista kohteista ja mahdollisista lisäselvitystarpeista. Kartoituslaskennoissa laskenta-alueet kierrettiin jalkaisin ennalta suunniteltua reittiä pitkin niin, että mikään maastonkohta ei jäänyt metriä kauemmaksi kuljetusta reitistä. Suunnistusapuna käytettiin karttanäytöllä varustettua GPS-laitetta. Lintuja havainnoitiin (kuuntelu, kiikarointi ja muu katselu) auringonnousun aikaan alkaneiden ja aamupäivään saakka jatkuneiden laskentojen aikana aktiivisesti. Laskennoissa pyrittiin tekemään saman lajin yksilöistä samanaikaisia havaintoja, jotka ovat keskeisiä tulosten tulkinnan kannalta. Havainnot merkittiin maastokartalle (mittakaava 1:5000) ja havainnon tyyppi (esim. laulava tai varoitteleva yksilö) kirjattiin ylös. Lintujen reviirit tulkittiin kartalle merkityistä havaintopaikoista muodostuvien havaintokeskittymien perusteella. Laskentatulosten tulkinta tehtiin laskentakertojen vähäisen määrän vuoksi pääasiassa ns. maksimiperiaatteen mukaisesti. Tällöin reviirin tulkintaan riitti yksi pesintään viittaava havainto (esim. laulu tai varoittelu; vrt. Koskimies & Väisänen 1988), jos se tehtiin ko. lintulajille hyvin sopivassa pesimäympäristössä (ks. esim. Väisänen ym. 1998). Tulkinnassa otettiin huomioon eräiden lajien myöhäinen kevätmuutto, eikä kaikkia yksittäishavaintoja tulkittu reviireiksi. 3 TULOKSET 3.1 LIITO ORAVA Lemlahden tuulipuistoalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Huomattava osa alueesta on nuorta, liito-oravalle huonosti sopivaa metsää. Liito-oravalle paremmin sopivaa metsää on alueen länsireunalla ja luoteisosassa, mutta sielläkin on liito-oravan suosimia kookkaita haapoja ja kolopuita varsin niukasti. 3.2 PESIMÄLINNUSTO Lemlahden tuulipuistoalueen lintulaskennoissa tavattiin 38 lintulajia pesintään viittaavissa oloissa (taulukko 1). Pääosa alueen linnuista on Suomessa yleisiä ja runsaita metsälintuja, jotka tulevat toimeen monenlaisissa metsissä. Alueella tavattiin seitsemän huomionarvoisen lajin reviiri, joiden sijainti ilmenee kuvasta 2. Lisäksi tavattiin kolme huomionarvoista lintulajia, jotka tulkittiin selvitysalueen ulkopuolella pesiviksi. Seuraavassa tarkastellaan huomionarvoisia lajeja yksityiskohtaisemmin. Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) suosii pesimäympäristöinään vanhoja kuusikoita ja kuusivaltaisia sekametsiä. Laji esiintyy meillä melko harvinaisena lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa. Idänuunilinnun keskikannaksi Suomessa on arvioitu 4000 paria (Väisänen ym. 1998). Kesäkuun laskennassa selvitysalueen varttuvissa kuusisekametsissä havaittiin kolme laulavaa idänuunilintua. Idänuunilintu on myöhäisimpiä muuttolintujamme, mutta kesäkuun puolivälin jälkeen laulavat koiraat voidaan tulkita reviirilinnuiksi. 4

6 Taulukko 1. Lemlahden suunnittelualueen pesimälinnustolaskennoissa havaitut lajit. Status-sarakkeen selitykset: NT = silmälläpidettäväksi luokiteltu (Rassi ym. 2010) laji, dir = EY:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I laji ja v = Suomen kansainvälinen vastuulaji (Rassi ym. 2001). Laji Tieteellinen nimi Status Huomautukset idänuunilintu Phylloscopus trochiloides harmaasieppo Muscicapa striata hernekerttu Sylviacurruca hippiäinen Regulusregulus hömötiainen Parusmontanus kirjosieppo Ficedula hypoleuca käki Cuculus canorus NT ääntä vain alueen ulkopuolelta käpytikka Dendrocopos major laulurastas Turdusphilomelos lehtokerttu Sylvia borin metso Tetrao urogallus NT,dir,v metsäkirvinen Anthustrivialis metsäviklo Tringa ochropus 2paria mustapääkerttu Sylvia atricapilla 4 koirasta mustarastas Turdusmerula närhi Garrulusglandarius pajulintu Phylloscopustrochilus palokärki Dryocopus martius dir pesi ilm. alueen ulkopuolella peippo Fringillacoelebs peukaloinen Troglodytes troglodytes pikkukäpylintu Loxia curvirostra punakylkirastas Turdusiliacus pikkusieppo Ficedulaparva punarinta Erithacus rubecula punatulkku Pyrrhulapyrrhula puukiipijä Certiafamiliaris 1 koiras pyy Bonasa bonasia dir rautiainen Prunellamodularis räkättirastas Turduspilaris sepelkyyhky Columbapalumbus sinitiainen Paruscaeruleus sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT talitiainen Parusmajor teeri Tetrao tetrix NT,dir,v tiltaltti Phylloscopuscollybita töyhtötiainen Parus cristatus 2 reviiriä viherpeippo Carduelis chloris vihervarpunen Carduelis spinus 5

7 Kuva 2. Huomionarvoisten lintulajien tulkittujen reviirien sijainti Lemlahden tuulipuistoalueella. Metsosta (MET) ja palokärjestä (PAL) on merkitty kaikki havainnot. Muut lajit: IDÄ = idänuunilintu, PEU = peukaloinen, PIK = pikkusieppo (todennäköisesti muuttomatkalainen), PYY = pyy, SIR = sirittäjä, TIL = tiltaltti. Käki (Cuculus canorus) on pesäloinen, joka käyttää isäntälajeinaan monia metsien, avomaiden ja rantojen varpuslintuja. Käen keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Lajin reviirien tulkinta on vaikeaa, sillä koiraat ovat hyvin liikkuvia ja niiden kukunta kuuluu kauas. Käen kukuntaa kuului lintulaskennoissa vain alueen eteläpuolelta. Laji luokiteltiin aiemmin (Rassi ym. 2001) silmälläpidettäväksi, mutta sittemmin sen kanta on arvioitu elinvoimaiseksi (Rassi ym. 2010). Metso (Tetrao urogallus) elää paikkalintuna laajoilla yhtenäisillä metsäalueilla, joihin kuuluu monesti myös soita. Lajin keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Kanta on Etelä-Suomessa monin paikoin heikko. Metso suosii puustoltaan vanhoja tai keski-ikäisiä, mahdollisimman luonnontilaisia havumetsiä ja puustoisia soita (Väisänen ym. 1998). Metsätalouden muuttamilla alueilla metson elinpiiri on usein kokonaan talousmetsää ja siihen saattaa sisältyä myös puustoltaan nuoria metsiköitä. Metso on maassamme silmälläpidettävä (NT) laji, EY:n lintudirektiivin liitteen I laji sekä Suomen kansainvälinen vastuulaji. Metso on Lounais-Suomessa ja Satakunnassa alueellisesti uhanalainen. Lemlahden alueella metsokoiraita havaittiin kaikilla laskentakerroilla, mutta naaras vain kerran. Soitimella olevia metsoja tavattiin 21.5., jolloin alueen ete- 6

8 lärajalta löytyi soidinääntelyn perusteella kolme ukkometsoa. Soidinpaikka on noin 40 vuoden ikäistä mäntykangasta, jota tuulipuistoalueen puolella reunustaa taimikko ja hakkuuaukko. Aiemmilla laskentakerroilla soidin saattoi jäädä huomaamatta sen vuoksi, että laskija oli alueen etelärajalla vasta klo 8 aikoihin, jolloin koiraat olivat jo vaienneet. Toinen metson soidinpaikka saattoi olla lännempänä alueen lounaisosassa. Paikalla havaittiin kaksi koirasta ja naaras ja koiras. Soidinta ei kuultu suotuisasta säästä ja varhaisesta vuorokaudenajasta huolimatta. Kuvaan 2 merkittyjen havaintopaikkojen lisäksi metson jätöksiä löydettiin kahdesta paikasta Kolinummen alueelta. Alueen metsokannasta ei voida esittää tarkkaa arviota, mutta havaittujen yksilöiden perusteella kanta voisi olla 5 7 koiraan luokkaa. Naaraita on todennäköisesti suunnilleen sama määrä. Palokärki (Dryocopus martius) on EY:n lintudirektiivin liitteen I laji, joka suosii vanhoja havu- ja sekametsiä. Lajin keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Palokärjestä tehtiin yksi havainto toisella laskentakierroksella selvitysalueen itäosassa. Lajin tulkittiin pesivän selvitysalueen ulkopuolella. Pikkusieppo (Fidedula parva) on lintudirektiivin liitteen 1 laji. Pikkusieppo suosii puustoltaan vanhoja, usein kosteapohjaisia kuusi- tai lehtipuuvaltaisia metsiä, joissa on lahopuustoa. Laji pesii melko harvinaisena Etelä- ja Keski- Suomessa. Pesivän kannan suuruus on keskimäärin 1500 paria (Väisänen ym. 1998). Laulava pikkusieppo tavattiin tuulipuistoalueen keskiosasta. Havaintopaikkana oli tiheäpuustoinen kuusisekametsä ojitetun korpipainanteen laidalla. Kesäkuisessa laskennassa pikkusieppoa ei enää tavattu, joten jäi epäselväksi, lauloiko koiras reviirillään, vai oliko se muuttomatkalla pysähtynyt. Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) esiintyy varttuneissa kuusi- ja sekametsissä, toisinaan myös puhtaissa lehtimetsissä. Peukaloinen on mieltynyt hakkuiden laidemetsiin ja muihin paikkoihin, joissa on kaatuneita puita. Laji on suurimmassa osassa Etelä- ja Keski-Suomea melko yleinen. Peukaloisen keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Lemlahden selvitysalueella todettiin kolme peukaloisreviiriä. Kaikki olivat hiljattain harvennetussa kasvatusmetsässä, jossa oli runsaasti maahan kaadettuja puunrankoja. Pyy (Bonasa bonasia) esiintyy eri-ikäisissä metsissä, joissa kasvaa tavallisesti ainakin sekapuuna leppiä ja koivuja. Suosittuja paikkoja ovat näreikköiset metsäojien varret, korpipainanteet ja muut kosteapohjaiset metsät. Pyy on runsain metsäkanalintumme, jonka keskikannaksi on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Lemlahden alueella on vahva pyykanta, sillä lintulaskennoissa pyitä tavattiin kaikkiaan kahdeksalta reviiriltä. Pyy on EY:n lintudirektiivin liitteen I laji. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) suosii elinympäristöinään reheviä seka- ja lehtimetsiä. Laji on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen, ja sen keskikannaksi maassamme arvioitiin 1990-luvulla paria (Väisänen ym. 1998). Laji on sittemmin taantunut ja viety silmälläpidettävien lajien joukkoon (Rassi ym. 2010). Sirittäjän reviirejä todettiin kaksi alueen itäosassa. 7

9 Teeri (Tetrao tetrix) pesii erilaisissa metsissä ja soilla lähes koko maassa. Soitimella teeriä näkee yleisesti erilaisilla avoimilla paikoilla, mm. pelloilla. Lajin keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Teeri on maassamme silmälläpidettävä (NT) laji, EY:n lintudirektiivin liitteen I laji sekä Suomen kansainvälinen vastuulaji (Rassi ym. 2010). Kolinummella nähtiin kaksi teerikukkoa, mutta kauas kantavaa teeren soidinääntä kuului ainoastaan alueen eteläpuolelta Kupparirätsen suunnasta. Soidinpaikkana on luultavasti hakkuuaukea. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) pesii eri-ikäisissä havu- ja sekametsissä. Tiltaltti luokiteltiin ennen (Rassi ym. 2001) vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta kannan elvyttyä aallonpohjasta tiltatti on poistettu uhanlaisten ja silälläpidettävien lajien joukosta (Rassi ym. 2010). Tiltaltin keskikannaksi Suomessa on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Lajin on nykyisin maan etelä- ja keskiosissa melko yleinen. Lemlahden selvitysalueella alueelta paljastui yhdeksän tiltalttireviiriä, joista useimmat sijaitsivat ojitettujen korpinotkelmien liepeillä. 4 TULOSTENTARKASTELU 4.1.LIITO ORAVA Laajat alueet Lemlahden suunnittelualueesta ovat liito-oravalle huonosti sopivaa nuorta metsää ja mäntyvaltaista taimikkoa. Varttuneemmat metsäkuviot (Takamaa ja Kolinummi) ovat mäntykangasta, jollaisesta liito-oravia ei yleensä tavata. Liito-oravalle erityisen hyvin sopivaa metsää (varttunutta kuusivaltaista sekametsää, jossa on kookkaita haapoja) ei ole ollenkaan. Liito-oravat voivat liikkua suunnittelualueella ja saattavat käyttää länsi- ja pohjoisreunan metsiä ruokailupaikkoinaan, vaikka tästä ei ole näyttöä. Laajempaa merkitystä suunnittelualueella ei ole liito-oravien kannalta. 4.2.PESIMÄLINNUSTO Lemlahden tuulipuistoalueen pesimälinnustolaskennoissa havaitusta lintulajeista 35 tulkittiin alueella pesiviksi. Lajisto koostui Etelä-Suomessa runsaista metsien peruslinnustosta ja muutamista vanhoja metsiä ja reheviä lehtimetsiä suosivista lajeista. Lähes kaikki alueen linnut olivat joko varpuslintuja (28 lajia) tai kanalintuja (3 lajia). Näiden lisäksi tavattiin ainoastaan metsäviklo (2 reviiriä lounaisosan ojikoissa), käpytikka (yksi reviiri) sekä todennäköisesti alueen ulkopuolella pesivä palokärki ja käki. Huomionarvoista on myös petolintujen puuttuminen alueelta: lintulaskennoissa havaittiin vain kaksi petolintua ylilentävä sääksi ja hiirihaukka. Useimmat alueelta tavatut huomionarvoiset lintulajit (ks. määrittely alaluvussa 2.2) ovat seudun havumetsille tyypillisiä ja melko yleisiä lintuja. Huomionarvoisista lajeista tehdyt havainnot painoittuivat kosteapohjaisile, ojitetuille alueille (vrt. kuva 2), joiden kasvillisuus on ympäröivää kangasmaastoa rehevämpää ja puusto ja pensaskerros tiheämpää. Huomionarvoisten lajien esiintyminen kuvastaa lähinnä alueen pinta-alasta johtuvaa metsien monipuolisuutta, ei niin- 8

10 kään erityisen edustavien metsäkuvioiden esiintymistä. Esimerkiksi vanhan metsän tyyppilinnuista (Väisänen ym. 1998) tavattiin ainoastaan puukiipijä (1 reviiri), idänuunilintu (3 reviiriä) ja metso (useita) sekä palokärki (pesinee muualla). Huomionarvoisten lajien joukossa ei ole luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltavaksi tai uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Reviirillä tavatuissa huomionarvoisissa lajeissa ei myöskään ole sellaisia lintulajeja, joille tuulivoimaloiden käytön tiedettäisiin tai arvioitaisiin olevan huomattava riski (mm. eräät petolinnut). Alueen merkittävimpänä lintulajina voidaan pitää metsoa, jonka kanta on vahva. Tähän on luultavimpana syynä selvitysalueen sijainti laajahkon metsämantereen keskellä syrjässä asutuksesta ja maanteistä. Lemlahden tuulipuistohankkeen toteuttaminen ei ennalta arvioiden aiheuta sellaista metsien pirstoutumista, jonka seurauksena alue muuttuisi siellä nykyisin esiintyville lintulajeille sopimattomaksi. Alue säilynee metsolle kelvollisena, jos metson soidinpaikat ja niiden lähiympäristö jäävät rakentamisen ulkopuolelle.tuulipuiston rakentamisvaihe aiheuttaa metsolle ja muullekin pesimälinnustolle häiriötä, jonka merkittävyyttä on vaikea arvioida. Häiriö luultavasti jää vähäiseksi, sillä ympäröivät metsät tarjoavat rakentamisaikana rauhallisen oleskelupaikan rakennustöistä häiriintyville linnuille. 5 KIRJALLISUUS Koskimies, P. & Väisänen, R.A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Lammi, E. 2011: Luvian Lemlahden suunniteltu tuulipuistoalue. Luonnonolojen esiarviointi. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. 9