SIEVIN JAKOSTENKALLION TUULIVOIMAPUISTO

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA INFINENERGIES FINLAND OY SIEVIN JAKOSTENKALLION TUULIVOIMAPUISTO FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21901

2 2 (11) Jakostenkallion tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKKEEN JA HANKEALUEEN KUVAUS AINEISTO JA MENETELMÄT Epävarmuustekijät TULOKSET Uhanalainen ja arvokas lajisto YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 5/2013 Kuvat

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Jakostenkallion tuulivoimapuisto 3 (11) 1 JOHDANTO Infinenergies Finland Oy valmistelee 9 tuulivoimalan rakentamista Sievin kunnan Jakostenkallion alueelle. Hankkeessa on laadittu aiemmin laajempi ympäristöselvitys ( 2013), jossa linnustoa on käsitelty esiselvityksenä olemassa olevaan tietoon perustuen. Tämä työ on Jakostenkallion tuulivoimahanketta palveleva pesimälinnustoselvitys, joka on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten (MRL 39, 1999/132) mukaisella tarkkuudella, ja tuulivoimahankkeen tarpeisiin sovellettuna. Laaditun pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli paikantaa tuulivoimapuiston hankealueelle ja sen läheisyyteen sijoittuvat linnustolle arvokkaat alueet sekä luoda yleiskuva alueen pesimälinnustoon kiinnittäen erityistä huomiota suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen. Tämän pesimälinnustoselvityksen laadinnasta on vastannut FM biologi Ville Suorsa :n Oulun toimistolta. Kuva 1. Jakostenkallion hankealueen sijainti.

4 4 (11) Jakostenkallion tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 HANKKEEN JA HANKEALUEEN KUVAUS Hankealue sijaitsee Sievin kunnassa Jakostenkallion alueella, noin 9,5 kilometriä Sievin keskustaajamasta itään ja 9,5 kilometriä Nivalan keskustaajamasta länteen (kuva 1 ja kuva 2). Jakostenkallion tuulivoimapuiston hankealue on pääasiassa rakentamatonta metsätalousaluetta. Alueen metsiä on käsitelty voimakkaasti, ja kaikki turvemaat on ojitettu. Alueen ympäristöön sijoittuu muutamia pieniä peltolohkoja. Alueelle sijoittuu metsäautotieverkostoa, ja siellä sijaitsee myös vanhoja sekä toiminnassa olevia maa-aineisten ottopaikkoja. Hankealueelle suunnitellaan yhdeksän tuulivoimalan rakentamista, ja hanke käsittää tuulivoimaloiden lisäksi niitä yhdistävät huoltotiet, tuulivoimapuiston sisäisen sähkönsiirron maakaapeliyhteydet sekä alueelle rakennettavan sähköaseman. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 3 MW ja kokonaiskorkeudeltaan noin 200 metriä. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapelein. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään alustavan suunnitelman mukaan hankealueen pohjoisosassa kulkevan Fingrid Oyj:n Sievi Uusnivala 110 kv:n voimajohdon varrelle rakennettavalle sähköasemalle. Tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa, ja Infinergies Finland Oy on tehnyt vuokrasopimukset yksityisten maanomistajien kanssa. Kuva 2. Hankealue sijoittuu Sievin ja Nivalan keskustaajamien väliin.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Jakostenkallion tuulivoimapuisto 5 (11) 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Jakostenkallion suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueen pesimälinnustoa selvitettiin kaavaluonnosvaiheessa esitettyjen voimalapaikkojen alueella toteutettujen pistelaskentojen avulla sekä kiertelemällä kartoituslaskentana kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella ennalta valittuja kohteita, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Jokaisella voimalapaikalla toteutetut pistelaskennat toistettiin kolmeen kertaan pesimäkauden aikana, minkä lisäksi hankealue pyrittiin kiertämään mahdollisimman kattavasti läpi kartoituslaskennan ohessa. Pesimälinnuston pistelaskennat toteutettiin välisenä aikana. Linnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien kuten Suomen Punaisen kirjan uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi ym. 2010), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksella ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädettyjen lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen pesäpaikkoihin sekä muihin linnustollisesti arvokkaisiin kohteisiin. Laskennat suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Laskentojen aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Kaikille havaituille lintulajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011). Havaintojen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Tässä selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot (lintujen elinympäristöt) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille (ympäristön suojelualueet) BirdLife Suomen ja SYKE:n paikkatietoaineistot (ympäristön IBA- ja FINIBA- kohteet) Metsähallituksen petolinturekisteri (ympäristön erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (ympäristön sääksen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (ympäristön suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustiedot, aineistopyyntö) Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) Keski-Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueen lintupaikkojen yleistietoja) Jakostenkallion tuulivoimahankkeen ympäristöselvitys ja linnustollinen esiarviointi (yleistä tietoa hankealueen elinympäristöistä ja linnustosta) Pesimälinnustoselvityksen maastotöistä on vastannut linnustoasiantuntija Kalle Hiekkanen :stä.

6 6 (11) Jakostenkallion tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3.2 Epävarmuustekijät Pesimälinnustoselvityksen tavoitteena ei ollut selvittää kaikkien alueella yleisenä ja runsaslukuisena tavattavien lintulajien reviirien sijainteja ja parimääriä, jolloin laskentakertojen määrää voitiin vähentää ohjeen (Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesta. Kolmella oikein ajoitetulla piste- ja kartoituslaskentakerralla saatiin riittävän hyvä kuva alueen pesimälinnuston lajistosta, suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä ja reviirien sijoittumisesta sekä alueen linnustollisesti arvokkaimmista kohteista. Hankkeen kaavaluonnosvaiheen jälkeen tuulivoimaloiden sijoituspaikat ovat muuttuneet, eivätkä kaikki pistelaskentojen laskentapisteet sijoitu enää hankkeen myöhempien vaiheiden tuulivoimaloiden rakennuspaikoille. Pistelaskentojen perusteella on kuitenkin pystytty muodostamaan hyvä yleiskuva alueen pesimälinnustosta, jota on täydennetty koko hankealueen kattavalla sovelletulla kartoituslaskennalla. Näin ollen myös muuttuneiden voimalapaikkojen linnustosta on olemassa riittävästi tietoa. Virhelähteen vaikutus pesimälinnustoselvityksen tuloksiin arvioidaan kokonaisuuden kannalta vähäiseksi. Pesimälinnustoselvityksen merkittävin epävarmuustekijä on pesimälinnuston lajistossa, parimäärissä ja pesäpaikoissa vuosittain tapahtuva vaihtelu. Hankealueen sijainti ja elinympäristörakenne huomioiden pesimälinnustoselvityksen laajuus ja toteutus arvioidaan riittäväksi sekä tarkoitukseen sopivaksi. 4 TULOKSET 4.1 Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä km suuruisilla atlasruuduilla vuosina (Valkama ym. 2011). Jakostenkallion hankealue jakaantuu Nivalan Konttipuolen (708:339, selvitysaste erinomainen), Sievin Myllyojan (708:338, selvitysaste hyvä), Sievin Järvikylän (709:338, selvitysaste erinomainen) ja Nivalan länsipään (709:339, selvitysaste erinomainen) atlasruutuihin. Hankealueelle ulottuvien atlasruutujen alueella havaittiin atlaksen aikana yhteensä 137 lintulajia, joista 119 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Kesän 2013 pesimälinnustoselvityksen yhteydessä Jakostenkallion hankealueella havaittiin yhteensä 49 lintulajia (taulukko 2), joista 37 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät ja runsaslukuisimmat lajit olivat metsien yleislajeiksi luokiteltavat pajulintu ja peippo (taulukko 1). Muita yleisiä ja runsaita lajeja olivat mm. metsäkirvinen, laulurastas, käpytikka, lehtokerttu, käki, keltasirkku, tiltaltti ja talitiainen. Hankealueen pesimälajisto on voimakkaasti käsitellyille talousmetsäalueille tyypillisen niukkaa, käsittäen enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltaisten metsätalousalueiden peruslajeja (taulukko 2). Huomattava osa hankealueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuualuetta ja ojitettua turvemaata. Hankealueella ei ole luonnontilaisia metsäalueita, eikä alueelta tunnistettu linnustollisesti arvokkaita kohteita. Hankealueelle ulottuu myös muutamia pienialaisia peltolohkoja. Alueen etelä- ja kaakkoisosaan sijoittuu vanhoja sekä edelleen toiminnassa olevia maaainestenottopaikkoja sekä niihin muodostuneita lampareita.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Jakostenkallion tuulivoimapuisto 7 (11) Taulukko 1. Pistelaskentojen perusteella hankealueen kymmenen runsainta pesimälajia. Dominanssi = lajin yksilöiden osuus koko hankealueella pesivästä lintuyhteisöstä Laji Dominanssi Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 24 % Peippo (Fringilla coelebs) 23 % Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 8 % Laulurastas (Turdus philomelos) 6 % Käpytikka (Dendrocopos major) 3 % Lehtokerttu (Sylvia borin) 3 % Käki (Cuculus canorus) 3 % Keltasirkku (Emberiza citrinella) 3 % Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 3 % Talitiainen (Parus major) 3 % Luonnontieteellisen keskusmuseon alaisen Rengastustoimiston tiedonannon ja Sääksirekisterin (Juhani Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia petolintujen pesäpaikkoja. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikkoja. Edellä mainittujen tietolähteiden osalta on kuitenkin huomattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimakkaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta. Pesimälinnustoselvityksen yhteydessä hankealueella ei kuitenkaan havaittu alueella pesiväksi tulkittuja petolintuja. Hankealueen eteläosassa havaittiin hakkuulla saalistellut tuulihaukka, joka todennäköisesti pesii alueen ulkopuolella. Hankealueen eteläosaan sijoittuvien pienten lampareiden alueella varmistettiin tavin pesintä, ja havaittiin telkkä. Kahlaajalajisto on metsävaltaisella alueella varsin niukkaa, käsittäen soistuneilla metsäalueilla pesivän metsäviklon sekä maa-ainestenottoalueilla viihtyvän rantasipin. Taivaanvuohen pesintä varmistettiin myös maa-ainestenottoalueella. Hankealueen lounaispuoleisella peltolohkolla havaittiin kurkipari, jonka pesintää alueella ei pystytty varmistamaan. Hankealueen keskiosassa, Pienennevanpellon koillispuolella, tuulivoimaloiden välisellä alueella havaittiin eri kartoituskierroksilla sekä metsokukko että koppelo vastakuoriutuneen poikueen kanssa. Alueella onkin lajille soveliasta elinympäristöä: kuivahkoa ja osin kallioista mäntymetsää sekä sen reunalle sijoittuvia rämeitä. Jakostenkallion pohjoisosassa metsäautotien varrella havaittiin teeri, ja Kankelan koillispuolella pyypoikue. Muista maininnan arvoisista pesimälajeista hankealueella havaittiin vanhan metsän lajeiksi luettavasta lajistosta palokärki ja kulorastas, jotka kuitenkin tulevat toimeen hyvin monenlaisilla metsäalueilla. Alueen pensoittuvilla hakkuuaukeilla sekä peltolohkojen reunamilla havaittiin pensaikkojen ja puoliavoimen maan lajiksi luokiteltu pensaskerttu sekä lehtimetsälajiksi luokiteltuja lehtokerttuja. Pienennevanhautakankaalle sijoittuvalla toiminnassa olevalla soranottoalueella pesii pieni törmäpääskykolonia. Pienennevanpellon koillispuoleisella valoisalla mäntykankaalla havaittiin alkukesästä laulava sirittäjä. Jakostenkallion kaakkoispuolelle sijoittuvalla hakkuulla havaittiin varoitteleva isolepinkäinen, ja Pieninevan koillispuolella havaittiin pikkulepinkäinen. Muutoin hankealueen pesimälajisto on melko vaatimatonta, ja alueellisesti hyvin tavanomaista.

8 8 (11) Jakostenkallion tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 1. Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaitut lintulajit. Lihavoidut lajit tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Laji Laji Tavi (Anas crecca) Telkkä (Bucephala clangula) Pyy (Tetrastes bonasia) Teeri (Tetrao tetri) Metso (Tetrao urogallus) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Kurki (Grus grus) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Kuovi (Numenius arquata) Rantasipi (Actitis hypoleucos) Metsäviklo (Tringa ochropus) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Palokärki (Dryocopus martius) Käpytikka (Dendrocopos major) Törmäpääsky (Riparia riparia) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Västäräkki (Motacilla alba) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Pensastasku (Saicola rubetra) Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (Turdus pilaris) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Pensaskerttu (Sylvia communis) Lehtokerttu (Sylvia borin) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatri) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Hippiäinen (Regulus regulus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Hömötiainen (Parus montanus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Talitiainen (Parus major) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Isolepinkäinen (Lanius ecubitor) Närhi (Garrulus glandarius) Harakka (Pica pica) Varis (Corvus corone) Korppi (Corvus cora) Peippo (Fringilla coelebs) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Käpylintulaji (Loia sp.) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Pohjansirkku (Emberiza rustica) Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Uhanalainen ja arvokas lajisto Kesän 2013 pesimälinnustoselvityksen aikana Jakostenkallion tuulivoimapuiston hankealueella havaittiin 14 suojelullisesti arvokasta lintulajia (taulukko 3), joista suuri osa on kuitenkin vielä alueellisesti melko tavanomaisia lajeja. Hankealueen valtakunnallisesti uhanalaisia pesimälajeja ovat vaarantuneeksi (VU) luokitellut (Rassi ym. 2010) törmäpääsky ja pohjansirkku, jotka on luokiteltu uhanalaiseksi myös Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja -asetuksen ( /160) nojalla. Hankealueen pesimälajistoon kuuluvat myös silmälläpidettäväksi (NT) luokitellut teeri, metso ja rantasipi. Myös sirittäjä on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi. Lisäksi metso on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) (Rajasärkkä ym. 2013).

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Jakostenkallion tuulivoimapuisto 9 (11) Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaituista lajeista kuusi lajia on luettu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajistoon (79/409/ETY), ja seitsemän lajia on listattu Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi (Leivo 1996). Jakostenkallion hankealueen pesimälinnustoselvityksessä havaittu suojelullisesti arvokas lintulajisto on esitetty taulukossa 3, ja hankealueella pesivien uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien havaintopaikat on esitetty kuvassa 3. Taulukko 2. Hankealueella havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit. Parimäärä = uhanalaisten ja silmälläpidettävien pesimälajien arvioitu parimäärä hankealueella, Uhanalaisuus = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisesti uhanalainen (Rajasärkkä ym. 2013)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja asetuksen ( /160) nojalla uhanalainen (U) laji, EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji (Leivo 1996), EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji (79/409/ETY). Lihavoidut lajit tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Laji Parimäärä Uhanalaisuus Lsl. EVA EU Tavi (Anas crecca) Telkkä (Bucephala clangula) Pyy (Tetrastes bonasia) Teeri (Tetrao tetri) >1 NT Metso (Tetrao urogallus) >1 NT, RT Kurki (Grus grus) Kuovi (Numenius arquata) Rantasipi (Actitis hypoleucos) 2 NT Palokärki (Dryocopus martius) Törmäpääsky (Riparia riparia) 5 VU U Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatri) NT Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pohjansirkku (Emberiza rustica) 1 VU U

10 10 (11) Jakostenkallion tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 3. Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaittujen uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havaintopaikat. 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Jakostenkallion hankealueen pesimälinnusto koostuu maastoselvitysten perusteella pääosin varsin tavanomaisesta suomalaisen talousmetsäalueen pesimälajistosta. Hankealueella havaittiin kaikkiaan 49 lintulajia, joista 37 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella Suomen kymmenen runsainta pesimälajia käsittää 64 % koko hankealueella pesivästä lintuyhteisöstä. Pesimälinnustoselvityksen aikana hankealueella havaittiin 14 suojelullisesti arvokasta lintulajia, joista vain törmäpääsky ja pohjansirkku on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse erityisesti suojeltujen lintulajien tai suurten ja keskisuurten petolintujen tiedossa olevia pesäpaikkoja. Hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu linnustollisesti arvokkaita kohteita. Nyt toteutetun Jakostenkallion tuulivoimahankkeen pesimälinnustoselvityksen perusteella hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole merkittäviä linnustollisia arvoja. Hankkeen jatkosuunnittelulle ja eteenpäin viemiselle ei näin ollen ole esteitä pesimälinnuston osalta.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Jakostenkallion tuulivoimapuisto 11 (11) LÄHTEET 2013: Sievin Jakostenkalliot tuulivoimahanke. Ympäristöselvitys. Infinenergies Finland Oy. 47 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY). Rajasärkkä, A., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2013: Lintujen alueellinen uhanalaisuus Suomessa. Linnut-vuosikirja 2012: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: (viitattu ).