RAUMAN KAUPUNKI RAUMAN SUSIVUOREN LIITO-ORAVA- JA LINNUSTOSELVITYS 2011 AHLMAN

Transkriptio

1 RAUMAN KAUPUNKI RAUMAN SUSIVUOREN LIITO-ORAVA- JA LINNUSTOSELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 SISÄLLYSLUETTELO Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 4 Liito-orava lainsäädännössä... 4 Tulokset ja päätelmät... 4 Linnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Susivuoren linnustosta... 5 Lajiluettelo... 5 Päätelmät... 7 Kirjallisuus... 11

3 Susivuoren kaava-alueeksi nimetty Luostarinkylä sijaitsee Rauman keskustan koillispuolella ja Uotilan pohjoispuolella aivan valtatie 8:n laidalla. Alueen koillispuolella on Impivaara ja itä- ja kaakkoispuolella on Koillinen teollisuusalue. Selvitysalue käsittää rajauksen, jossa on muun muassa mänty- ja kuusivaltaisia kankaita, peltoa ja joutomaata. Tämä raportti esittelee Rauman kaupungin tilaaman Susivuoren liito-orava- ja linnustoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Alueelta laadittiin kesällä 2010 kasvillisuusselvitys (Ahlman 2010), jota tämä selvitys täydentää. Maastotöistä ja raportoinnista vastaa lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue (kuva 1) on 20 hehtaarin kokonaisuus, joka kattaa tuoreita kuusikankaita, kuivia ja kuivahkoja mäntykankaita, joutomaita, viljelysalueita, soistumia ja muita elinympäristöjä. Alue koostuu kahdesta erillisestä rajauksesta, jotka sijaitsevat Luostarinkylän koillis- ja lounaispuolella valtatie 8:n (Porintie), Pohjoiskehän ja Isometsäntien välissä. Koillisosan alue on pinta-alaltaan 16 hehtaaria ja lounaispuolen neljä hehtaaria. Kuva 1. Susivuoren selvitysalueen rajaus (20 ha). 3

4 LIITO-ORAVASELVITYS Tutkimusmenetelmät Susivuoren selvitysalue kierrettiin huolella läpi 30.3., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat jo monin paikoin sulaneet. Osa selvitysalueesta oli kuitenkin luminen maaliskuun lopulla, joten papanoita etsittiin täydentävästi linnustoselvityksen yhteydessä Näin ollen mahdollisten jätösten jotka ovat ikään kuin keltaisia riisinjyviä löytämiseen oli hyvät edellytykset. Alueelta tutkittiin lähes kaikkien lehtipuiden ja kuusten tyvet. Myös useiden mäntyjen tyvet tutkittiin, vaikka liitoorava ei tyypillisesti suosi mäntyjä. Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niinsanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liito-oravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Liito-orava on tuoreessa uhanalaisuusluokituksessa merkitty vaarantuneeksi (VU). Tulokset ja päätelmät Susivuoren alueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, vaikka etenkin koilliskulmassa on lajille kelvollista elinympäristöä. Sovelias alue lienee kuitenkin liian pieni, eikä kunnollisia ekologisia käytäviä ole. Pääosa alueesta ei sovellu lainkaan liito-oravan elinympäristöksi. Näin ollen lajia ei tarvitse huomioida lainkaan kaavoituksessa. 4

5 LINNUSTOSELVITYS Tutkimusmenetelmät Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin ja 3.6. Lisäksi liito-oravaselvitysten yhteydessä kirjattiin varhain soidintavien lintujen reviirejä. Kartoitukset tehtiin hyvin varhain aamuyöstä alkaen useiden tuntien ajan, kunnes linnut lopettivat aktiivisen laulamisen. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja kolmen inventointikerran selvitystä voidaan pitää varsin tarkkana. Susivuoren linnustosta Selvitysalueen luontotyypit ovat pienestä pinta-alasta huolimatta melko monipuolisia, minkä vuoksi alueella pesi monenlaisia lintuja. Peruslajistoa luonnehtivat pajulintu, peippo, talitiainen, punarinta, laulurastas ja keltasirkku. Valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa punavarpunen on silmälläpidettävä (NT, Near Threatened), mutta muut lajit eivät kuulu kyseiseen luokitukseen, Suomen erityisvastuulajeihin tai lintudirektiivin I-liitteen lajeihin. Rajauksella pesii 18 eri lajia ja yhteensä 42 paria (taulukko 1). Lintutiheys on vastaavasti 210 paria sataa hehtaaria kohden, eli tiheys on varsin tavanomainen vastaaviin elinympäristöihin nähden. Alla olevassa lajiluettelossa esitellään kunkin lajin tiedot. Lajiluettelo Punarinta (Erithacus rubecula) Kolmesta parista kahden reviirit sijoittuivat eteläosaan (kartta 1). Laji on Susivuoren neljänneksi runsain lintu yhdessä laulurastaan ja keltasirkun kanssa. Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Laulurastas (Turdus philomelos) Alueelta löydettiin kolme paria (kartta 1). Laulurastas on Susivuoren neljänneksi runsain lintu yhdessä punarinnan ja keltasirkun kanssa. Se on hyvin yleinen laji, joka on erityisesti mieltynyt kuusikoihin. Punakylkirastas (Turdus iliacus) Ainoa elinpiiri sijaitsi koillisnurkassa (kartta 1). Punakylkirastas on monenlaisten tiheikköjen, pihapiirien ja lehtimetsien yleinen laji. 5

6 Hernekerttu (Sylvia curruca) Yksi pesivä pari löydettiin alueen pohjoisosasta pellon laiteilta (kartta 31. Hernekerttu on varsin selkeä pensaikkolaji, jonka tapaa myös nuorista kuusikoista ja muista puoliavoimista paikoista. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Tutkimusalueella oli yksi reviiri pohjoisosassa (kartta 1). Tiltaltti on tyypillinen kuusikkolaji, joka asustaa mieluiten iäkkäissä kuusimetsissä. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Seitsemän parin reviirit jakautuivat melko tasaisesti alueelle (kartta 1). Pajulintu on Susivuoren runsaslukuisin pesimälaji yhdessä peipon kanssa. Se suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. Hippiäinen (Regulus regulus) Rajauksen kuusikoihin asettui kaksi hippiäisparia (kartta 2). Kuusivaltaiset metsät ovat hippiäisen tyypillisiä elinympäristöjä. Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Yllättäen vain yksi pari pesi aivan pohjoiskuviolla (kartta 2). Kirjosieppo asuu mielellään myös hyvin karuissa paikoissa, kunhan tarjolla on riittävästi pesäkoloja. Hömötiainen (Parus montanus) Ainoa soidintava lintu havaittiin pohjoisosassa pellon vieressä olevassa kuusikossa (kartta 2) Hömötiainen on yleensä melko iäkkäiden havumetsien laji. Kuusitiainen (Parus ater) Yhden parin reviiri oli melko lähellä asutusaluetta (kartta 2). Kuusitiainen on nimensä mukaisesti tyypillinen kuusikkopesijä. Sinitiainen (Parus caeruleus) Yksi pari pesi molemman rajauksen itälaidalla (kartta 2). Sinitiainen on usein kulttuurisidonnainen laji, mutta se viihtyy myös kauempana asutuksista rehevillä metsämailla, joissa on pesäkoloja tarjolla. Talitiainen (Parus major) Neljän parin turvin laji oli alueen kolmanneksi runsain pesijä (kartta 2). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan pesäkolojen kaivertamiseen on mahdollisuus tai tarjolla on valmiita koloja. Närhi (Garrulus glandarius) Yhden parin reviiri sijoittui pohjoisosan länsilaidalle (kartta 3). Närhi on erilaisten havumetsien pesimälaji. Peippo (Fringilla coelebs) Rajauksilta löydettiin yhteensä seitsemän peipporeviiriä (kartta 3). Peippo on Susivuoren runsain pesimälaji yhdessä pajulinnun kanssa. Sen tapaa kaikenlaisista metsistä. 6

7 Viherpeippo (Carduelis chloris) Ainoa esiintymispaikka oli pohjoisosan pellon reunavyöhykkeellä (kartta 3). Viherpeippo on pihapiirien ja kuusivaltaisten metsien peruslaji, joka ei esiinny käytännössä lainkaan pelkällä mäntykankaalla. Vihervarpunen (Carduelis spinus) Molemmat löydetyt reviirit olivat pohjoisosassa (kartta 3). Vihervarpunen on kuusikoiden laji, jonka pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti kuusten siemensatojen mukaan. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Koiras soidinsi eteläosan pohjoisreunalla pensaikossa (kartta 3). Punavarpunen on erilaisten metsälaiteiden ja pensaikkomaiden laji. Sen tapaa monesti myös pihapiiristä. Laji on tuoreessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Keltasirkku (Emberiza citrinella) Kolmen reviirin voimin laji oli alueen neljänneksi runsain pesijä punarinnan ja laulurastaan ohella (kartta 3). Keltasirkku on runsaimmillaan maalaismaisemissa viljelysten laiteilla sekä toisaalta myös hakkuuaukoissa. Päätelmät Susivuoren linnusto on hyvin tavanomaista ja paritiheydet tyypilliset rajausten luontotyyppeihin nähden. Ainoa huomionarvoinen laji on punavarpunen, joka kuuluu tuoreessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviin (NT). Se pesii kuitenkin joutomaaksi tulvittavalla pensasmaalla, eikä sen esiintyminen vaikuta alueen maankäyttöön lainkaan. Kokonaisuutena Susivuoren alueella ei esiinny sellaisia lintulajeja, joiden pesiminen alueella vaatisi erityistä huomioimista. Taulukko 1. Susivuoren pesimälinnusto parimäärineen. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Punarinta 3 Kuusitiainen 1 Laulurastas 3 Sinitiainen 2 Punakylkirastas 1 Talitiainen 4 Hernekerttu 1 Närhi 1 Tiltaltti 1 Peippo 7 Pajulintu 7 Viherpeippo 1 Hippiäinen 2 Vihervarpunen 2 Kirjosieppo 1 Punavarpunen 1 Hömötiainen 1 Keltasirkku 3 Yhteensä 42 7

8 Kartta 1. Punarinnan (3 paria), laulurastaan (3 pr), punakylkirastaan (1 pr), hernekertun (1 pr), tiltaltin (1 pr) ja pajulinnun (7 pr) reviirit. Punarinta Laulurastas Punakylkirastas Hernekerttu Tiltaltti Pajulintu 8

9 Kartta 2. Hippiäisen (2 paria), kirjosiepon (1 pr), hömötiaisen (1 pr), kuusitiaisen (1 pr), sinitiaisen (2 pr) ja talitiaisen (4 pr) reviirit. Hippiäinen Kirjosieppo Hömötiainen Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen 9

10 Kartta 3. Närhen (1 pari), peipon (7 pr), viherpeipon (1 pr), vihervarpusen (2 pr), punavarpusen (1 pr) ja keltasirkun (3 pr) reviirit. Närhi Peippo Viherpeippo Vihervarpunen Punavarpunen Keltasirkku 10

11 KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2010: Rauman Susivuoren kasvillisuusselvitys s. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 11

12 Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö c) alueellisesti uhanalaiset lintulajit 12

13

14