ARKKITEHTUURIN, KAUPUNKIARKKITEHTUURIN JA KAUPUNKIYMPÄRISTÖN SANASTOA

Transkriptio

1 ARKKITEHTUURIN, KAUPUNKIARKKITEHTUURIN JA KAUPUNKIYMPÄRISTÖN SANASTOA Tämä sanasto liittyy Kuopion Arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Sen tarkoituksena on ohjelmaan syventymisen ja käytön helpottaminen. Sanaston on koonnut yliarkkitehti Leo Kosonen. Kuopion arkkitehtuuripoliittinen ohjelma Kuopion arkkitehtuuripoliittinen ohjelma käsittelee kaupunkiympäristön moninaisuutta, mutta keskittyy arkkitehtuuriin. Ohjelmassa käsitellään sekä rakennusten että kaupunkiympäristöjen arkkitehtuuria, ja tämä on edellyttänyt tavanomaista monipuolisemman sanaston käyttöä. Sanat eivät ole sinänsä uusia, mutta niiden käyttötapa ja yhdistelty on osittain uutta. Edellisessä ohjelmassa vuonna 2007 otettiin käyttöön termi kaupunkirakennustaide. Nyt käyttöön on poimittu myös sana kaupunkiarkkitehtuuri. Tekstiä on monipuolistanut erityisesti Kuopion mallia soveltava arkkitehtuurin ja kaupunkiympäristöjen tarkastelu. Kaupunkikudos, jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki ovat Kuopion mallin tuottamia sanoja, joita käytetään sekä kaupunkiympäristön että kaupunkiarkkitehtuurin jäsentämisessä. Niillä päästään sekä tavanomaista selkeämpään analyysiin ja kehittämismahdollisuuksien tunnistamiseen että tarkempaan tavoitteiden kohdentamiseen. Arkkitehtuuri Arkkitehtuuri tunnistetaan Kuopion ohjelmassa kohteina, joilla on arkkitehtonisia ominaisuuksia. Eniten arkkitehtuurikohteissa kiehtoo yleensä niiden kauneus ja viihtyisyys. Muita ominaisuuksia ovat käyttökelpoisuus sekä rakenteellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Taiteena arkkitehtuurikohteen pitää olla sekä kuvataidetta että käyttötaidetta. Arkkitehtuurin tuottamisena käsitellään arkkitehtonista suunnittelua sekä kohteiden hyvää toteuttamista ja ylläpitoa. Ohjelma kirjaa ja kehittää ajattelutapoja, joilla arkkitehtuuriin Kuopiossa suhtaudutaan. Sanaa arkkitehtuuri käytetään sekä laajana yleisterminä että sanana, joka tarkoittaa yksittäisten rakennusten arkkitehtuuria. Kun kyse on rakennusryhmää laajemman alueen arkkitehtuurista, käytetään sanaa kaupunkiarkkitehtuuri. Vastaavan sisältöisiä sanoja ovat rakennustaide ja kaupunkirakennustaide (kuva 1) Sanalla arkkitehtuuri tarkoitetaan yleensä kohdetta, jolla on kaikki arkkitehtoniset perusominaisuudet ja se on siten hyvää arkkitehtuuria, vaikka tätä ei erikseen mainittaisi. Toisaalta puhutaan myös hyvästä arkkitehtuurista. Tällä tehdään eroa niihin kohteisiin, jotka ovat arkkitehtonisen ominaisuuksiensa osalta puutteellisia. Kun puutteita on toimivuudessa tai lujuudessa voidaan ne tunnistaa ja usein myös korjata. Puutteet kauneudessa ja viihtyisyydessä ovat enemmän tulkinnanvaraisia, erityisesti silloin kun ne liittyvät tyylisuuntiin. Jos kohteella ei ole arkkitehtonisia ominaisuuksia, ei se luokitu arkkitehtuuriksi.

2 Kuva 1 Arkkitehtuuri on yleistermi, joka kattaa rakennustaiteen eli rakennusten arkkitehtuurin sekä kaupunkirakennustaiteen eli kaupunkiarkkitehtuurin. On myös tavallista, että sanalla tarkoitetaan rakennusten arkkitehtuuria. Kun halutaan viestiä, että kyse on rakennusryhmää laajemmasta alueesta, kutsutaan sitä kaupunkirakennustaiteeksi tai kaupunkiarkkitehtuuriksi. Kuopion ohjelmassa käytetään myös astetta tarkempia termejä jalankulku-, joukkoliikenne- tai autokaupungin arkkitehtuuri. Vastaavasti rakennusten käsittelyssä käytetään termejä julkisten rakennusten arkkitehtuuri, asuntoarkkitehtuuri, toimistoarkkitehtuuri jne. Kaupunkirakennustaide Rakennustaide tarkoittaa sama kun arkkitehtuuri ja vastaavasti kaupunkirakennustaide on rakennusryhmää suuremman kokonaisuuden arkkitehtuuria. Sana arkkitehtuuri pitää jo määritelmiensä mukaan sisällään vain hyviä ominaisuuksia, joten otsikolla Arkkitehtuuri ja kaupunkirakennustaide tavoitellaan sekä hyvää rakennusten arkkitehtuuria että hyvää kaupunkiarkkitehtuuria. On kuitenkin havaittavissa, että sanoilla rakennustaide ja kaupunkirakennustaide viestitään usein jotain hieman arvokkaampaa tai historiallisempaa kuin sanalla arkkitehtuuri. Myös Kuopion ohjelmassa tämä on aistittu, ja niinpä kaupunkirakennustaide -sanan rinnalle otettiin käyttöön vähemmän juhlallinen sana kaupunkiarkkitehtuuri. Sitä on käytetty kohteissa, joiden arkkitehtoninen hyvyys on kyllä nähtävissä, mutta se ei vielä ehtinyt kunnolla testautua. Kaupunkiarkkitehtuuri Kaupunkiarkkitehtuuri on yksittäistä rakennusryhmää laajemman kaupunkiympäristön arkkitehtuuria. Vuosikymmenien mittaan kaupunkiarkkitehtuurin kokonaisuus on muuttunut hyvin moni-ilmeiseksi. Samalla sen tunnistaminen on hajaantunut ja käsittely pirstaloitunut. Edes sanaa arkkitehtuuri ei juuri ole käytetty, vaan on puhuttu ympäristöstä, kaupunkikuvasta, miljööstä jne. Kuopion kokemukset osoittavat, että kokonaisuuden käsittely helpottuu ja tarkentuu, kun kaupunkikudosten tunnistamiseen tukeutuen tunnistetaan kolme kaupunkiarkkitehtuurin perustyyppiä, joista kaupunkiarkkitehtuurin kokonaisuus muodostuu. Kaupunkikudokset selostetaan jäljempänä.

3 Jalankulkukaupungin arkkitehtuuria on keskustassa ja sitä ympäröivissä kaupunginosissa, joiden rakennettu ympäristö saa perushahmonsa jalankulkukaupungin kudoksesta. Nämä ympäristöt ovat käyttötapojen osalta monipuolisia. Vanha kudos on suurelta osin kaupunkirakennustaidetta. Myös uutta hyvää jalankulkukaupungin arkkitehtuuria on syntynyt rännikatuverkon uudistuksen, kävelykeskustan sekä uusien asuntokorttelien ja puistojen myötä. Vanhoista lähiöistä löytyy joukkoliikennekaupungin arkkitehtuuria, ja sitä on määrätietoisesti rakennettu myös moniin viime vuosikymmeninä rakennettuihin kaupunginosiin sekä niihin liittyviin katu- ja puistoympäristöihin. Autokaupungin kudos on levittäytynyt jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin ympäristöihin sekä tuottanut niiden lomaan ja ympärille laajoja autokaupungin alueita. Autokaupungin rakentuminen on monelta osin ollut enemmän markkinavetoista kun suunnitelmallista, joten monipuolisia kaupunkiarkkitehtuuriksi luokittuvia alueita ei ole juuri syntynyt. Kuopion ohjelmassa on kuitenkin parhaat alueet luokiteltu autokaupungin arkkitehtuuriksi, vaikka ne eivät arkkitehtonisilta ominaisuuksiltaan olisi yhtä monipuolisia kuin muut kaupunkiarkkitehtuurin kohteet. Kuopion malli Kuopion malli (kuva 2) kehitettiin luvun alussa. Sillä haettiin uutta ajattelu- ja toimintatapaa tilanteessa, jossa hyvänä pidetty kaupunkisuunnittelu oli jäänyt autokaupungin kasvun jalkoihin. Malli onkin tuottanut onnistuneita jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin hankkeita, kuten Särkilahden ja Pihlajalaakson kaupunginosat, Saaristokadun ja Lehtoniemen kaupunginosat sekä kävelykeskustan ja lukuisat siihen liittyvät hankkeet. Tämä rakentaminen on hillinnyt autokaupungin kudoksen paisumista. Kuopion malli Kolme kaupunkikudosta Kuva2 Kuopion malli tunnistaa kolme toisiinsa liittyvää ja monelta osin päällekkäistä kaupunkikudosta. Yhdessä nämä kudokset muodostavat kaupungin. Kaupunkikudokset ovat tuottaneet erityyppisiä kaupunkeja. Kuopio on joukkoliikennekaupunki, koska sen runkona on joukkoliikennekaupungin kudos. Muita joukkoliikennekaupunkeja ovat Jyväskylä ja Lahti sekä näitä suuremmat kaupungit. Muut Suomen kaupungit ovat autokaupunkeja, koska niiden kaupunkirakennetta hallitsee autokaupungin kudos.

4 Kuopion malliin tukeutunut suunnan muutos teki Kuopiosta edelläkävijän jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin kudosten uudistamisessa. Tämä näkyy nyt, kun myös muut kaupungit suuntautuvat jalankulku- ja joukkoliikennekaupunkiensa kehittämiseen. Kuopion mallilla, selvityksillä ja tutkimuksilla on ollut keskeinen merkitys jatkotutkimuksissa, joilla on kehitetty yleinen Kolmen kaupunkikudoksen malli (Kosonen 2012 ja Ristimäki et al 2017) sekä kansainvälinen kaupunkiteoria, Theory of Urban Fabrics (Newman, Kosonen and Kenworthy 2016). Kaupunkikudos Termillä kaupunkikudos (urban fabric) kuvataan kokonaisuutta, johon sisältyy rakennuksia, kortteliryhmiä ja kaupunkitiloja, sekä tähän rakenteeseen liittyviä toimintoja, elintapoja, taloutta jne. Kuopion mallissa ja Kaupunkikudosten teoriassa, tunnistetaan kolme toisistaan poikkeava kaupunkikudosta ja kaupungit näiden yhdistelminä. Kolme kaupunkikudosta Kaupunkien monimutkaiseksi muuttuneen ja vaikeaselkoiseksi koetun rakenteen ymmärtäminen helpottuu, kun tunnistetaan, että kunkin kaupunki koostuu jalankulku- joukkoliikenne- ja autokaupungin kudoksista. Joka kaupungissa näillä kudoksilla on oma kehityshistoriansa, ja tämä näkyy kunkin kaupungin tyypissä, kaupunkirakenteessa, kaupunkiympäristössä, toiminta- ja elintavoissa jne. Jalankulkukaupungin kudosta on keskustassa ja alakeskuksissa. Joukkoliikennekaupunkia on joukkoliikenteeseen tukeutuvissa kaupunginosissa sekä alakeskuksissa ja keskustassa. Autokaupunkia on koko kaupunkialueella. Sitä on muiden kaupunkikudosten päällä ja lomassa sekä niitä ympäröivillä autokaupungin alueilla. Kukin kaupunkikudos on tuottanut sille tyypillistä kaupunkiympäristöä ja kaupunkiarkkitehtuuria. Alueilla, joilla kaupunkikudokset sekoittuvat toisiinsa, on tämä nähtävissä myös kaupunkiympäristön piirteissä ja kaupunkiarkkitehtuurissa. Kaupunkikudokset on Kuopion mallissa aiemmin tunnistettu termeillä kolme kaupunkirakennetta tai kolme kaupunkijärjestelmää, mutta ne korvattiin termillä kolme kaupunkikudosta, kun Urban Fabrics teoria julkaistiin. Kaupunkiympäristö Kaupunkiympäristö on pääasiassa rakennettua ympäristöä, mutta siihen sisältyy myös luonnonympäristöä. Maaseutu puolestaan on pääasiassa luonnonympäristöä. Molemmat ovat elinympäristöä. Kaupungeissa on monia kaupunkiympäristön tyyppejä, joita nimetään ja luokitellaan eri tavoin. Kuopion arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa käytetään kaupunkikudosten tunnistamiseen tukeutuvaa kaupunkiympäristöjen luokittelua, joka antaa hyvät puitteet niitä vastaavien kaupunkiarkkitehtuurin perustyyppien käsittelyyn. Keskittyessään arkkitehtuuriin ohjelma ei pyri kattamaan kaikkia kaupunkiympäristöön tai kaupunkikudoksiin kuuluvia asioita, vaan lähinnä ne, joihin arkkitehtuuri kytkeytyy (Kuva 3).

5 Kuva 3 Arkkitehtuuri kytkeytyy sekä kaupunkiympäristöihin että kaupunkikudoksiin, ja kaupunkiarkkitehtuurin perustyypit saavat puitteensa näistä molemmista. Kaupunkikudokset tuottavat kaupunkiympäristöjä ja muokkaavat niitä. Lisäksi on myös sellaisia ympäristöä ylläpitäviä ja muokkaavia osatekijöitä, jotka eivät kuulu kaupunkikudoksiin. Kaupunkikudoksissa puolestaan on rakenteita toimintoja ja elintapoja, jotka eivät kuulu kaupunkiympäristöön, vaikka siihen merkittävästi vaikuttavat. Kaupunkiympäristön tyyppejä Keskustassa ja sen reunavyöhykkeellä sekä alakeskuksissa on ympäristöpiirteitä jalankulkukaupungista, joukkoliikennekaupungista ja autokaupungista. Erityisesti vanhojen kaupunkien keskustat ja niitä ympäröivät kaupunginosat ovat ensisijaisesti jalankulkukaupungin kaupunkiympäristöä, vaikka niitä on pyritty muokkaamaan autokaupungin tarpeisiin. Viime vuosikymmeninä suunta on kääntynyt ja monissa kaupungeissa, kuten Kuopiossa, näitä alueita kehitetään taas ensisijaisesti jalankulkukaupungin kaupunkiympäristöinä. Jalankulkukaupungin reunavyöhykkeellä jalankulkukaupungin ympäristöpiirteet ovat heikompia kuin keskustassa, ja kaupunkiympäristö voi kaupungin koosta ja tyypistä riippuen olla ensisijaisesti joko joukkoliikennekaupungin tai autokaupungin kaupunkiympäristöä. Kuopion kerrostalolähiöissä on ympäristöpiirteitä sekä joukkoliikennekaupungista että autokaupungista, samoin alueilla, joilla on paljon työpaikkoja.

6 Muut alueet ovat autokaupungin ympäristöjä. Ne erottuvat muista kaupunkiympäristöistä, eikä niillä ei ole jalankulkukaupungin tai joukkoliikennekaupungin ympäristöpiirteitä. Kaupunkirakenne Sanalla kaupunkirakenne on monia merkityksiä riippuen siitä, mitä painotetaan ja mitä luokituksia käytetään. Kaupunkikudokset ovat kaupunkirakenteen keskeisintä sisältöä, mutta lisäksi siihen voidaan sisällyttää muita kokonaisuuksia kuten koko kaupunkialueen kattavat tekniset verkostot tai tavaraliikenteen kuljetusjärjestelmät sekä muuta laaja-alaista toimintaa palvelevat rakenteet. Kaupunkirakenteen analyysit kannattaa useimmilta osiltaan tehdä kaupunkikudoksittain, koska muuten ne joko jäävät liian yleispiirteiseksi tai tuottavat niin runsaan ja vaikeasti tulkittavan aineiston, että se ei palvele käytännön suunnittelutyötä. Kaupunkirakennetta kuvataan maankäyttöä, verkostoja ja palvelurakenteita kuvaavilla piirroksilla sekä niihin liittyvällä numeroaineistolla. Kaupunkityypit Kaupunkeja voidaan nimetä ja luokitella lukuisilla tavoilla. Niinpä esimerkiksi Kuopio on sijaintinsa perusteella järvikaupunki, keskuskaupunki ja maaseutukaupunki. Toimintatavoiltaan se on terve kaupunki, kestävä kaupunki, koulukaupunki, hallintokaupunki jne, Kokonaisvaltaisin kansainvälinen kaupunkiluokitus tunnistaa kolme kaupunkien perustyyppiä: jalankulkukaupungit, joukkoliikennekaupungit ja autokaupungit Näiden kaupunkityyppien synty selittyy kaupunkikudosten kehitysvaiheilla ja painotuksilla, joita eri kaupungit ovat kehityksessään valinneet tai kohdanneet. Tällä luokituksella pääkaupunkiseutu on monipuolinen suuri joukkoliikennekaupunki. Tampere ja Turku ovat keskisuuria joukkoliikennekaupunkeja ja joukkoliikennekaupungeiksi voidaan luokitella vielä Oulu, Jyväskylä Kuopio ja Lahti. Muut keskisuuret ja pienet kaupungit ovat autokaupunkeja. Lähteitä: Kosonen L Kuopio 2015: Jalankulku- joukkoliikenne- ja autokaupunki. Suomen ympäristö 36/2007, Rakennettu ympäristö. Ympäristöministeriö, Helsinki. Newman P., Kosonen, L. & Kenworthy, J Theory of urban fabrics; planning the walking, transit/public transport and automobile/motor car cities for reduced car dependency. Town Planning Review 87 (4), Ristimäki M., Tiitu M., Helminen V., Nieminen H., Rosengren K., Vihanninjoki V., Rehunen A., Strandell A., Kotilainen A., Kosonen L., Kalenoja H., Nieminen J., Niskanen S., Söderström P Yhdyskuntarakenteen tulevaisuus kaupunkiseuduilla. Kaupunkikudokset ja vyöhykkeet. Suomen ympäristökeskus.