KALLIOPERAKARTOITUS - JUUASSA 1981 Marja-Liisa Raisanen, Tuula Saastamoinen, Sari Gronholm

Transkriptio

1 Q 0 K MALMINETSINTX Marja-Liisa Raisanen/LAH / /MLR, TSS. SSGl1981 l(9) C I * '.. * KALLIOPERAKARTOITUS - JUUASSA 1981 Marja-Liisa Raisanen, Tuula Saastamoinen, Sari Gronholm I. YLEISTA Kartoitettava alue ulottuu Valkealammen etelapuolelta pchjoisluoteeseen Mieronkorven alueelle. Pohjoisrajasta alkaa S Gronholmin (SSG) kartoitusalue. Etelarajana on Esa Sandbergin (EAS-1977) kartoittaman alueen pohjoisraja. - WLtal&deL~& 43%1-12-& 43244BB je431-f We. Mttz- - kaava on 1: pp L Kivilajivyohykkeet ovat paapiirteissa idast2i lanteen pain siirryttaessa seuraavat: prekarjalainen pohja, kvartsiitit, kiilleliuskeet, karret, kiilleliuskeet ja lantiset kvartsiitit. Mieronkorven alueella ei ole merkkeja kiilleliuskehorisontista karsijakson ja liintisen KVT:n valilla. 2. KIVILAJIT 2.1. Karsikivet Karsikivet on jae t tu kolmeen paaryhmagn. Ne ovat vihreat TRE-karret, tummat karret ja DI-karret. Erotusperusteena orr ~ltakroskoopptnen~uioasu~j a mlneraloginen koostumus. Karttalehden D alueella olevat karsikivet esiintyv2it edella luetellussa jarjestyksessa lannesta itaan pain siirryttaessa. Kokonaisuutena karret muodostavat melko yhtenaisen jakson. Ne ovat kerroksellisia kivia. Valikerrosten koostumus vaihtelee jonkun verran. Paaasiassa valikerroksina on KL ja DO. Kivien raekoko vaihtelee hienorakeisesta.erittain karkearakeisiin.

2 Q 0 K MALMINETSINTX Vihreat TREKA:t Tahan ryhmaan kuuluvat vaaleanvihreata tremoliittia si~altavat karret, BTTREKA ja TREKA (ks. hav.nro 1, 14, 63, 69, 143). Molernrnat tyypit esiintyvat rinnan omina kerroksina. Kerrospaksuudet vaihtelevat keskimaarin 1-20 cm. Valikerroksena on tavallisimrnin KL ja KADO/DO. Paikoin esiintyy valikerroksena hienorakeista, kiillek6yhga KAL (nayte 3-2) seka TRE-pit. KVMSL (nayte 14-3). BTREKA on kahdenlaistaj Yleisin on hienosuomuinen liusktttunut BT-pit. TREKA (nayte 1B-1): Lounaisosissa esiintyy BT-porfyroblastista, liuskeista TREKA (nayte 14-2). Ensin mainitussa on paaasiassa KL-valikerroksia. Jalkinmainen esiintyy paaasiassa TREKA:n valikerroksena. TREKA on karkearakeisernpi ja TRE-rikkaampi kuin BTTREKA. Kiilletta siina ei esiinny juuri lainkaan. Paikoin siina on TRE-aurinkoja (hav. nro 143). Satunnaisesti esiint~:.' isohkoja DI-kiteita. Nayte 63-2 edustaa KRB-rikkaampaa TREKA. Variltaan se on harmaanvihrea. Se on rakooltaan homogeenisernpi kuin ensin mainittu Tummat karre t Tummat karret sisaltavat tummanvihreata TRE seka vaihtelevat maarat SV. Ne on jaettu GRF-pit. karsiin ja SVTRE- KA:iin. Jalkimrnaisessa tyypissa esiintyy satunnaisesti GRF:a. Ne esiintyvat rinnan omina kerroksina. Lisaksi valikerroksina on KADO, vahan KL:tta seka happamia (KV runsaasti) valikerroksia (26D-1).

3 Q 0 K MALMINETSINTW GRF-pit. karret Ryhmaan kuuluvat GRF-pit. TREKA seka TREML. Kivet edustanevat alkuperaltaan hiilipit. kerroksia, jotka ovat my+ hemmin karsiutuneet. Karttalehdella D GRFTREKA (ks. hav. nro 49) esiin- tyy melko yhtenaisena horisonttina. Siina on TREML-valikerroksia seka paikoin SV-pit. kerroksia (=SVTREKA). TREML-horisontit (ks. hav. nro 45) esiintyy kapeana kerroksena edellisen lansipuolella. Vyohyke eroaa GRFTREKA-jaksosta korkeamman GRF-pltoisuuden ja voimakkaamman liuskeisuuden perusteella. Kivessa on vahan GRFTREKA- ja SVTREKAvalikerroksia. TREML on hienorak., tiivista ja useimmiten melko KV-rikas. Kivet ovat kohtalaisesti hiertyneita. SVTREKA:t ovat heterogeenisia ja voimakkaasti uudelleen kiteytyneita karsikivia. Ulkoasu on massamainen tai paikoin amfiboliittinen. SV:n maaran perusteella kivet voitaisiin jakaa SV-pitoisiin ja SV-koyhiin TREKA:iin. KA- DO:n lisaksi kivissa on valikerroksina TREML ja TREGRFKL (26D-3). Seuraavassa esitellaan nelja eri tyyppia: nayte 26A-1; Homogeeninen,. keskirakeinen SVTREKA, SVpit. on n.5 10 %. Kivessa on hieman I1ofiittista1' rakennetta. PL:n maara nahtavasti vaihtelee. Nayte 26D-4, edustaa heikosti epidoottiutunutta TREKA jossa ei nayta olevan SV. TI-pit. on kohtalainen. P!, on serisiittiytynyt voimakkaasti (ks. hie). Nayte 52-1 edustaa tummaa TREKA, joka vaihettuu paikoin TRE-kiveksi tai TRE-liuskeiksi. SV esiintyy satunnaisesti. Satunnaisesti esiintyy pyrooppi-tyyppista granaattia. Paikoin on GRF-pitoisia luirakkeita. PL:n maara vaihtelee.

4 Q 0 K MALMINETSINTX - Naytteet 87B-3 ja 91-1: SVTREKA on yleisvariltaan tummanharmaa ja hyvin he terogeeninen. Se on KV-rikas ja PL ei esiinny juuri lainkaan. BT esiintyy porfyroblasteina (mahdollisesti nuorin metamorfinen vaihe?). SV:n ja THE:n raekoko vaihtelee. SV esiintyy useinqiten amfiboliittisina moykkyina, luirakkeina isojen DI-kiteiden ymparilla seka hiertymaraoissa. GRF ja DI esiintyvat satunnaisesti. Mineraalit ovat kiteyty-.neet useammassa vaiheessa, mikg aiheuttaa kiven erikoisen rakenteen kalliossa. Seuraava kuva havainnollistaa SV:n ja TRE:n suhtautumista toisiinsa: DIKA u 2.2. KADO, DO DIKA sisaltaa erittain karkearakeista, kiteista diopsidia. DI-kiteet saattavat olla jopa 0.5 m pitkia. Valimassa on KV-rikasta. Lisaksi siina on TRE, 'SV, -GRF. + TRE esiintyy myos aurinkoina (TREDIKA ks. hav. nro 79~). SV esiintyy satunnaisesti amfiboliittirnaisina moykkyina tai luiromaisesti ymparoiden DI-kiteits. Kartoitusalueella esiintyvat dolomiitit ovat epapuhtaita. Karsiaineksen maara vaihtelee. Dolomiiteissa on TREKAluirakkeita, TRE-aurinkoja tai -1aikkuja. GRF esiintyy paikoin hienorakeisena, linssimaisina juonina. Runsaammin karsiainesta sisaltavat kivet on nimetty KADO. Kivet esiintyvat kapeina valikerroksina karsikivissa tai katkenneina kerroksen patkina (boudinointi?).. Paksuimmat kerrokset lienevat n cm.

5 9 0 K MALMINETSINTW Seuraavassa eri tyyppiesimerkkeja: Nayte 23A-1; tijvis, hienorakeinen DO, vahan KA-ainesta Hav. nro 1B-2; vaalea, keskikarkea DO Nayte 26C-1; TRE-tikkuja tai -aurinkoja sisaltava KXDO Nayte 61-1; keskikarkea KADO, jossa karbonaattirakeet (=kalsiitti) ovat paikoin kiteina Nayte 85-1; liuskeinen KADO, hienorakeinen, voimakksasti rapautunut kivi sisaltaen TREKA-luiroja Kiilleliuskeet Yhtenaisempi kiilleliuskealue on karttalehdella : itaosassa. Merkkeja uusista yhtenaisemmista KL:sta on karttalehdella A Ketravaaran itapuolella lantiser. KVT:n reunassa seka Mieronkorven karsijakson itapuolell;. Viimeksi mainittu GRA-pit. KL on SSG:n alueella esiintyvan GRAKL:n jatkeita. Lisaksi KL esiintyy valikerroksera karsivyohykkee'lla. KL:t ovat heterogeenisia. Yleensa ne ovat hienorakeisie ja heikosti raitaisia. Ruhjevyohykkeiden yhteydessa ne ovat keskikarkearakeisia ja voimakkaasti liuskettunutta tai poimuttunutta (isokliininen tai disharmooninen poim~tustyypit). Melko yleisesti niissa on karsiainesta jokc kapeina kerrosten patkina tai linsseina. Amfibolii ttista. ainesta esiintyy edellisen tapaan tai omina kerroksina (lev. n. 1-1,5 m). Kyseessa on ilmeisesti kuitenkin turma SV-pitoinen karsi. Itaisessa KL:ssa SV esiintyy omissa kerroksissa (max. lev. 30 em) tikkumaisina porfyroblasteina (hav. nro 55). GRA:ien esiintyminen on melko ylelsta, tavall isesti karsien laheisyydessa. Granaatti esiir.- tyy kiteina (hav. nro 143), ttpallosinatt (hav. nro 8) tal massamaisina moykkyina (hav. nro 40, 33). GRF esiintyy satunnaisesti, varsinkin itaosan KL-vyohykkeessa (hav. nro 8).

6 Q 0 K MALMINETSINT~ 2.4. Kvartsiitit Oman erikoisen tyyppinsa muodostaa BT-porfyroblasteja sisaltava voimakkaasti liuskeinen kivi. Se on nimetty BY- L:ksi. Se esiintyy DO/KADO-kerrosten laheisyydessa (nhyte nro 24-2). Karttalehdella D lantinen KVT on suurimmaksi ostik- si melko massamainen sisal taen vahan maasalpaa., KVT-10shoksen kohdalla on voimakkaasti liuskeinen KVT (=KVTL), jossa on edelliseen verrattuna korkeampi MS-pitoisuus. Massamaisen KVT:n lansipuolella on arkosiittinen kerros (nayte nro 12B-1). Sen lansipuolella tulee massamainen ("lasimainen") heterogeeninen KVT-kerros. Kivessa on piikoin KV-pallosia ja kookkaampia MS-rakeita (nayte nro 1C- 1). Turmaliinia esiintyy yleisesti KVT:ien liuskepinnoll-, la paikoin runsaasti. Karttalehden A lansiosan KVTlt ovat osittain samantyyppisia. Molempien kartta1ek.- tien alueella KVT:ssa on SERL-kerroksia (hav. nrot 12, 152). Ne indikoivat useimmiten hiertovyohykkeita. Itaiset KVT:t (karttalehdet D ja C) ovat voimakkaasti tektonisoituneita. Kerrokset ovat rikkoutuneet ja boudinoituneet. KVT:ssa on arkosiittisia (tai KVMSL) kerroksia seka ohuita karsiraitoja. Edellisen tyyppinen KVT on lahinna pohjaa (hav. nrot 124, 133). i j j I Karttalehdella D on karsihorisontissa nakyvissa KVT-kerrosten jaanteita. Kerrokset ovat voimakkaasti tektonisoituneet. KVT on linsseina karsiaineksessa (hav. nrot 28 ja 30).

7 Q 0 K MALMINETSINTK 2.5. Prekarjalainen pohja Prekarjalaisia kivia on karttalehdilla D, A ja C. Pohjan kivi on pilsteista punertavaa tai harrnaan varista GRGN (hav. nro 127A). Paikoin kivessa on kiillepitoisia soyreja. Nayte 156 edustaa voirn. liuskeista GRGN. Pohjan reunaosan arnfiboliitit (AFB, BTAFB) ovat paikoin voirnakkaasti rnuuttuneita (BT runsaasti). AFB:n joukossa on gabrornaisia "rnoykkyja", joiden koko vaihtelee ( jopa kymrnenia metreja) (ks. hav. nrot 127B, 129, 130). Pohjan sisalla olevat arnfiboliitit ovat terveempia, rnutta liuskeisia. Kivien alkuperaa on vaikea sanoa. Niissa on seka diabaasimaisia etta gabrornaisia piirteita. Pohjan ja KVT:n valilla on hienorakeieta, heikosti raitaista KL. Etelaosassa siina on satunnaisesti pienia granaatteja (hav. nro 123). Kiilteen maara on paikoin vahainen. Kivi saattaa kuulua pohjaan nk. rnikrotonaliitteihin (?) (TJK). 3. MINERALISOITUMISEN MERKKEJA Kiisut Kartoitetulla alueella on vahaisia rnerkkeja kuparista kal-, liossa. Kuparikiisu esiintyy pirotteena yhdessa rnagneettikiisun ja rikkikiisun kanssa. Mieronkorvessa (hav. nro 143) on vihreassa TREKA:ssa n. 1-1,5 rn:n levyinen ruosteinen kerros, jossa on vahan CUK:a ja kohtalaisesti FEK + SK. Saastunut vyohyke on KL:n ja karren kontaktissa. Kuparikiisua on tavattu vahaisessa rnaarin rnyos tumrnissa karsissa (SVTREKA), joissa kuitenkin FEK on yleisernpi esiintyen pirotteena.

8 Q 0 K MALMINETSINTK 3.2. Oksidit Paljastumalla nro 87B on pieni magnetiittimineralisoituna 2 (n. 1 x 2 m 1. Se ei nay 1 : mittakaavaisella magneettisella kartalla kuin vaatimattomana kayrana. Nagnetiitti esiintyy hieman raitaisena, kuitenkin pienina raekasaumina (erittain hienorakeista). 4. TEKTONIIKASTA JA METAMORFOOSIVAIHEISTA Kerrosten kulku on yleensa luode-kaakko-suuntainen. Kaade on lanteen vaihdellen melko vaalasta pystyyn, keskimaarin 50-60' valilla. Mieronkorvessa on myos itaan kaatuvia kerroksia. Vallitseva liuskeisuus yhtyy kerrosten kulkuun useimmi ten. Tata nuorempi 1 iuskeisuus nakyy karsivalikerroksissa (KL:ssa) viirukkeissa. Sen suunta vaihtelee (ks. hva. nro 143 ja 102). Useimmat voimakkaat hiertosuunnat ovat tata nuorempia. TRE-aurinkojen, BT-porfyroblastien tai SV-tikkujen (ks. karret ja KL:t) kasvu lienevat kaikkein nuorimpia metamorfoosivaiheita. Voimakas karsiutuminen ja siihen liittyvat mineraalien useampivaiheiset uudelleen kiteytymiset antavat kartoitusalueella monivivahteisen kivilajimil joon. Lantisten KVT:ien ylityontyminen nakyy mm..isokliinisena poimutuksena (hav. nro 102, 41) ja voimakkaina siirrosruhjevyohykkeina (hav. nro 23 ja 33). Ylityont6 ja tata vanhemmat deformaatiovaihee t "sotkevat ja katkovat" kerroksellisia kivia. LOHKAREKARTOITUS Lohkare-etsintaa tehtiin varsinaisen kallioperakartoituksen yhteydessa kukin omalla alueella. Varsinaista lohkarekartoitusta tehtiin (MLR + SSG) sellaisilla alueilla, missa

9 9 0 K MALMINETSINTX paljastumia ei loydetty tai niita on vahan. Lohkarekartoituksen 'tuloksia on pyri tty kayttamaan avuksi kivilajikarttaa piirrettaessa. Tutkimusalueen lohkarekartoitus ej antanut kovinkaan paljon lisatietoja kivilajikarttaan. Maasto on paikoin vahalohkareista. Alueella on soita. Mieronkorven ymparistossa on huuhtoutunutta moreenia ja hiekkamaastoa. Kvartsiittien. laheisyydessa ja pohjoisessa maan pintakerroksesssz on paaasiassa KVT- seka GRGN-lohkareikkoa nain esim. Pyykkikankaan luoteispuolella. Kokonkallion pellon reunoilta loytyi ruosteisia kivia. Joissakin kivissa on GRF:a kohtalaisesti (KV-pit. ML) seka SK. Verraten happamissa tummissa SVTREKA:ssa on vahan pirotteena FEK + SK. Lisaksi on joitakin melko kookkaita KADO/DO-lohkareita. Karsidolomiitit liittynevat Suuri- Riutan halki menevaan KADO-vyohykkeeseen. Vyohykkeella ei ole tavattu pal jastumia. Ruokolanvaara (karttalehti ~) Lohkare-etsintaa ja samalla paljastumien etsintaa tehtiin Ruokolanvaara - Aisusniemi valisella alueella. Tyon tarkoituksena oli saada lisatieto ja mahdollisen karsi jakson esiintymisesta. Paljastumia aikaisempien kartoitettujen paikkojen lisaksi ei loydetty. Valilla Tervauuronmaki Kiviuuronmaki on pienilohkareista moreenia. Talla alueella paikalliset lohkareet ovat peittyneet mainitun moreenin alle. Tietyon yhteydessa on noussut esille joitakin KA- DO/DO- ja TREKA (vihrea karsi)-lohkareita. Niita laytyy Toivalan talon ja Rantasarkan laheisista penkereista. Nama viittaisivat KA-DO-jakson esiintymiseen luoteessa olevan KVT:n laitaan.

10 Q 0 K MALMlNETSlNTLi Tuul a Saastamoi nen/lah l(9) YLEISTA Kartoituksen alue on karttalehden D itapuoli. ALue kuuluu prekarjalaisen pohjan ja karjalaisten kivien konraktialueeseen. Merkittavana piirteena alueella on poimutturninen ja ylity6ntovyohyke. Poirnuakselin suunta on likimain etelaan. Lisaksi on suoritettu pienien hairioalueiden kartoitustz ja tarkistusta karttalehdilla , ja ALUEEN GEOLOGIASTA Karttalehden koillisosassa on prekarjalaista poh jaa. TLna rnuodostaa kielekernaisen antikliinin ja paalle tulevat k~rjalaiset kvartsiitit. Prekarjalainen pohja on etenkin SW-kontaktissa voimakkaasti tektonisoitunut. Kvartsiitin pohjaosissa on karkeaa SER-MS-kvartsiittia, jossa esiintyy paikoin runsaasti KV- tai KVT-pallosia. SER-MS-kvartsiitti vaihettuu kvartsiitiksi, jossa hieman aina MS-pitoisia 1 kerroksia. Kvartsiitin paalle tulee kaakosta jatkuva kiilleliuske, joka kaantyy pohjoiseen. Kiilleliuskeessa on paikoin granaatteja ja joskus stauroliitteja. Kiilleliuskeen E-puolella liuskeen ja kvartsiitin valiin tulee kva-tsiittien joukkoon karsiutunutta kvartsiittia ja parissa paljastumassa karsi-valikerroksia. Muualla alueella ei ole tavattu karsia. Lohkarehavaintojen, karsikvartsiittien ja karsikerrosten perusteella karttaan on hahmoteltu kapea dolorniittikarsikerros. Paljastumia ei ole. Kiilleliuskepoimun hr-puolelle tulee S-osassa ortokvartsiitti, joka on poimurnaisena rakenteena. N-osassa kiilleliuskeen kontaktiin tulee prekarjalaista pohjaa, joka on migmatiittista ja koostuu hienorakeisesta mikrotonaliitista ja gneissiytyneesta graniitista. Kartoitetun alueen pohjoisosassa ei ole paljastumia ja kartta on silta osin jatetty avoimeksi.

11 Q 0 K MALMINETSINTX Itaisen kvartsiitin kaikkia paljastumia ei ole keskios2.zsa kartoitettu. Alue on kuitenkin I'kaveltyt1. Jokunen amfiboliitti tai metadiabaasi voi puuttua karttakuvastb. ALUEEN KIVILAJ IT Prekarjalainen pohja Prekarjalainen pohja alueella on hyvin moni-ilmeista. Koilliskulmassa on "tavallista" keskirakeista, pilsteissa tai suuntautunutta pohjagneissia, jossa on hieman granilttisia jaanteita. Gneissin sisalla on vaihtelevan kokoisia MDB- ja AFB-osueita. Kontaktin laheisyydessa W-reunallz pohja muuttuu ensin vaaleaksi suuntautuneeksi gneissiks:, jossa biotiittia on melko vahan ja se esiintyy raekasaurina, paljastumat 130- ja 133-TSS. Taman jalkeen aivan kcntaktissa pohja muuttuu hienorakeiseksi ja voimakkaasti liuskeiseksi. Graniittisia jaanteita esiintyy linsseing. Tasta tyypista esimerkkina paljastumat 132- ja 135-TSS. Naiden jalkeen tulee kvartsiitti. Edellisesta tyypista hieman pohjoisemmaksi pohjan kivi on kontaktissa voimakkaasti hiertynytta ja deformoitunutta. Esim. paljastumassa 162-TSS gneissimaisessa pohja-zineksessa on punaisia graniittisia, epamaaraisen muotoisla venyneita osueita (kts. nayte). Nama osueet ovat myos liuskettuneet samansuuntaisesti pohjan kanssa ja ovat pchjan nuorempia graniitteja. Em. tyypin ja pohjan valiin tulee voimakkaasti liuskeinen kivi, jossa on pienia silcskkeita, jotka koostuvat joko maasalvasta tai maasalvasta + kvartsista. Pohjan kivista "yllattavan~~ nakoista on migmatiittinen pohja, joka koostuu mikrotonaliitista ja gneissiytyneesta graniitista. Tata tyyppia esiintyy lantisen kvartsiitir W- ja N-puolella. Mikrotonaliitti on yleensa hyvin hiemrakeista, paikoin myos karkeampaa, raitaista ja voimakk~2sti liuskeista muistuttaen ulkonaoltaan kiilleliusketta.

12 Q 0 K MALMINETSINT~ Kvartsii'tit Kivi on ollut alkuperaiselta koostumukseltaan ehka kvartsidioriittista. Tyonimena talle kivelle onkin kartoituksen yhteydessa kaytetty gneissikvartsidioriittia. Mikrotonzliittia migmatisoi pohjan graniittinen aines, joka myoz on jo melko deformoitunutta. Tasta on kaytetty nimea gneissigraniitti. Gneissigraniitti on variltaan vaaleaa ja sisaltaa kiilletta vahaisessa maarin tai ei juuri 01-,enkaan. Gneissigraniitti on yleensa suuntautunutta. Paikoin gneissigraniitin joukossa on punaista, selvasti kalimaasalpaa sisaltavaa gneissigraniittia. Tama tuntuu nuorernmal ta kuin vaalea gneissigranii tti, jossa ka1imaa~al;~an osuus on vahaista. Paikoin gneissigraniitti vaikuttaa trondhjemiittiselta. Gneissigraniitti on yleensa keskikarkearakeista. Gneissigraniitin joukossa esiintyy myos pegmatiittisia osia, jotka ovat kammenen kokoisia tai ssurempia. Pegmatiittinen aines esiintyy ikaankuin usulauruneenatl, ilman teravia kontakte ja. Alueeseen kuuluu kaksi laajempaa kvartsiittialuetta. Klilleliuskeen W-puolella on poimuttunut ortokvartsiitti ja E-puolella heterogeenisempi kvartsiittialue, johon liittyy heikkoa karsiutumista. Ortokvartsiitit ovat melko puhtaita. Paikoin on kerrok-. sia, joissa esiintyy hieman maasalpaa. Hiertyneissa vychykkeissa on myos serisiittipitoisuutta. Kvartsiitti OK paikoin melko massamaista ja paikoin taas voimakkaasti liuskeista. Kvartsiittiin tulee myos pienialaisesti hienorakeista SER-liusketta. Itaisempi kvartsiitti on siis heterogeenisempaa. Pohjar, ja kvartsiitin kontaktissa kvartsiitin alaosassa esiintyy

13 kahdessa paikassa, pal jastumat 95 ja 105 "konglomeraattf - maista" kivea, jossa on kvartsi- tai kvartsiittipallosiz. Pallojen muoto on paikoin pyoreahko, paikoin litistynyt. ttiskosaines" on serisiittia, jota paikoin hyvin runsaas-i, ja maasalpaa. Kysymyksessa voi olla tektonisoitunut ja rikkoutunut kvartsiittikerros. Mahdollisesti voi olla myos kvartsikonglomeraatti. L. J. Pekkarinen on kuvannat vastaavia (?) kivia vaitoskirjassaan ja han on pitanyt niita konglomeraatteina. Pallosien on esitetty olevan kvartsia, juonikvartsia ja prekarjalaista kvartsiittia. Pekkarisen mukaan konglomeraatti esiintyisi valikerrokslna. Tiettya kerrosmaisuutta on myos kyseisissa paljastumissa: kvartsiittisemmat ja palloiset kerrokset tuntuva: vuorottelevan. Kauemmaksi kontaktista mentaessa esiintyy viela pallosia, mutta pienempig ja harvemmassa. Paikoin on havaittavissa kerrosmaisuutta ja paikoin palloset tuntuvat olevan sekz?- A. ralloset liittyvgt kuitenkin miltei aina kvartsiitteihin, joissa selvasti ~erisiitti~itoisuutta. Puhtaarnr~issa ortokvartsiiteissa harvoin pallosia. Pallosia esiintyy n. 200 m etaisyydella kontaktista. "Palloisen" kvartsiitin jalkeen tulee kvartsiittia, jossa MS-pitoisia valikerroksia. Kvartsiitti on usein voimakkaasti liuskeista. Lahestyttaessa karsihorisonttia myos kvartsiittiin alkaz tulla karsimaisia piirteita. Kvartsiitissa on tremoliittimaasalpapitoisia valikerroksia, joissa myos hieman karbcnaattia satunnaisesti. Paikoin tulee myos kapeita karsivalikerroksia. Kivilajikarttaan nama on merkitty karsiutuneiksi kvartsiiteiksi. Sanan varsinaisessa merkityksessa nama eivat mielestani kuitenkaan ole viela karsikvartsiitte ja.

14 Q 0 K MALMINETSINTX Kiilleliuske Kiilleliuske jatkuu kaakosta. Kiilleliuske on rnonin pzikoin raitaista. Raidat koostuvat ohuista vaaleista KV- MS-raidoista tai KV-raidoista seka "kuluneernrnista" kiilleraidoista. Kiilleliuske vaikuttaa hieman gneissimaiselta. Liuskeessa on rnonin paikoin pienoispoirnutusta, "rypytystall. Kiilleliuskeessa on usein granaatteja, paikoin run- saastikin. Kivessa on havaittu rny6s granaatin yhteydessa paikoin pienia stauroliittikiteita. Naita on kuitenkin havaittu vahaisessa maarin. Kiilleliuskeessa esiintyy vaihtuvassa maarin sekundaarisia KV-linsseja ja juonten patkia. Hienorakeista kiilleliusketta esiintyy rnyos valikerrokslna karsiutuneessa kvartsiitissa. Karret ja karsidolomii tit Varsinaisten karsien esiintyrninen on vahaista. Pal jast~missa on havaittu karsia lahinna Suuri-Riutan SE-puolella olevissa paljastumissa, jotka liittyvat kiilleliuskeen ja kvartsiitin kontaktiin, paljastumat 38A-TSS, 38B-TSS ja 41A-TSS. Karret ovat valikerroksina. Karsiaines on tremoliitti-diopsidikartta. Karsiutuneen kvartsiitin yhteydessa on paikoin karsirnaisernpia valikerroksia, jotka koostuvat trernoliitista, kvartsis- + + ta, rnaasalvasta - karbonaatista ja - sarvivalkkeesta. Pieni-Riutan S-puolelle, Tuonolan talon pelloille on plirretty sahkoisten hairioiden ja lohkareiden perusteella karsijakso, joka koostuu karresta, rnustaliuskevalikerroksista ja mahdollisesti dolomiitti- ja kiilleliuskevalikerroksista. Alueella ei ole paljasturnia. Karsijakson

15 9 0 K MALMINETSINTX esiintymista puoltaa myos ymparilla olevissa kvartsiiteissa tapahtunut heikohko karsiutuminen. Suuri-Riutan NW- ja SE-puolelle on piirretty kapea karsldolomiittijakso. Tama on piirretty lohkarehavaintojen ja maaston perusteella. Karttalehden alaosassa ei ole paljastumia. Tahankin voisi sahkoisten hairi6iden perusteella piirtaa karsi jakson, johon liittyy ML-, KL- ja DO-valikerroksia. J. Aarnisalo on tulkinnassaan piirtanyt tahan karsijakson. Amfibolii tit ja metadiabaasit Kivilajeissa on kaytetty nimitysta siten, etta selvasti suuntautuneet kivet on nimetty amfiboliiteiksi ja massanaiset metadiabaaseiksi. Massamaiset voivat olla myos metsgabro ja. Metadiabaasinimitysta on kayte tty silla perusteella, etta kivissa on havaittavissa heikkoa ofiittista rakennetta. Kvartsiitissa esiintyvat pienehkot valikerrokset ovat selvasti suuntautuneita amfiboliitteja ja edustanevat vanhcja emaksisten juonten patkia. Suuremmat yhtenaiset muodostumat ovat massamaisempia. Arnfiboliitit- ovat keskirakeisia paikoin raitaisia. Maasalvan maara vaihtelee. Kivissa. on monin paikoin lievaa hiertymista. Amfiboliittisia muunnoksia esiintyy myos massamaisempien metadiabaasien reunoilla. Metadiabaasit ovat keskirakeisia, massamaisia. Kivissa on siis heikkoa ofiittisuutta. Hiertymista johtuen kivissa on vaaleita ohuita hiertorakoja ja paikoin epidoottiutumista. Metadiabaasit esiintyvat pohjan keskella tai

16 9 0 K MALMINETSINTX pohjan ja kvartsiitin kontaktissa,ja satunnaisesti kvartsiitin sisalla. Naissakin esiintyy paikoin heikkoa suuntausta. Amfiboliiteissa ja metadiabaaseissa on hieman magnetiittia ja monin paikoin heikkoa CUK- ja SK-pitoisuutta pirotteena. TEKTONIIKASTA Alueen tektoniikka on hyvin komplisoitua. Siihen vaikuttavina tekijoina ovat olleet ylityonnot ja poimuttumiset. Poimuttumista on paljastumissa havaittavissa. Sen sijaan yhtaan hyvaa ja edustavaa paljastumaa ylityontojen selvittamiseksi ei alueella havaittu. Lantinen ortokvartsiitti on loivasti poimuttunut W-reunalta, kaateet vaihtelevat vaal asta - 63O. E-puolella kaateet ovat jo selvasti jyrkempia, noin 70'. Pienoispoimuakselin suunta on keskimaarin 160~-180~ ja kaade alle lo0. Transverssi 1 iuskeisuus on noin 240'. Kiilleliuske muodostaa kapean kiilan kvartsiittien keskel- 1. Liuskejakson S-osassa liuskeisuuden suunta on 240'- 260 j a kaade keskimaarin 70-80'. Kiillel iuske kaantyy pohjoisemmaksi mentaessa likimain N-S-suuntaiseksi. Kaateet ovat 70'-90'. Kaateiden suunta vaihtelee rnolempiin suuntiin. Kiilleliuskeessa vallitseva transverssiliuskeisuus on keskimgarin '. Pienoispoimuakselien suunta on kutakuinkin etelaan. Itapuolen kvartsiiteissa liuskeisuuden paasuunta on noin 240'-260' jg kaade yleensa melko pysty, 70'-90'. Kvartsiitissa on melko runsaasti pienoispoirnutusta. Poimutus on joko melko tiukkaa tai avoimempaa. Poimutuksessa on havaittavissa monin paikoin hiertojen vaikutusta. Pienois- 0 poimuakselien paasuunta on noin 190, kaade melko loiva,

17 Q 0 K MALMINETSINTX yleensg alle 40'. samansuuntaisla. Viivaukset ja venymiit ovat likimain Pohjan puolella ei ole havaittavissa erityisempia tektoznisia paapiirteita. Alueen kivilajit ovat lapikayneet voimakkaita tektoonis~a liikuntoja. Jonkinasteista hiertymista on havaittavissi hyvin usein. Hiertyminen paikoin voimakasta, jopa myloniittiutumista esiintyy., w MINERALISAATIOT Malmien kannalta alue osoittautui hyvin koyhaksi. Arnfito- liiteissa ja metadiabaaseissa on monin paikoin hieman kcparikiisua ja rikkikiisua. Kvartsiiteissa on muutamissa paikoissa hieman magneettikiisua ja rikkikiisua. TARKISTUSKOHTEET J Aarnisalon kohde 4, karttalehdella Hairioalue sattuu Juuan keskustan liepeille. Maapeitteet alueella ovat paksut. Paljastumia ei loytynyt. Joen rannalla olevien lohkareiden paaasiallinen kivi on pohjz? graniittigneissi. Hairion voi katsoa aiheutuvan "kulttcil-. rista". Alueella on mm. sahkolinjoja melko pal Jon. I J Aarnisalon kohde 7, karttalehdella A Hairioalueen ulkopuolelle (NW-puolelle) tulee pohjan gneissigraniitti.. Hairioalueeseen tulee metamorfoitunut meta- diabaasi (metagabro), joka on paikoin massamaista ja reunoilta voimakkaasti liuskeista. Metadiabaasissa on hiecan

18 Q 0 OUTOKUMPU K MALMINETSINTX magnetiittia ja arnfiboliittisessa muodossa lisaksi hieman FEK:a ja CUK:a. SW-reunaan tulee voimakkaasti metamorfoitunut graniittiluokan kivi, jossa FEK-pirotetta. KRD-ATF-gneissi, karttalehdella B Kivi on melko voimakkaasti liuskeista. N-puolella on ransaasti ATF:a ja se esiintyy hyvin karkeina salokimppuina, lyhteina. ATF on osittain muuttunut' kloriitiksi. KRD: a esiintyy ATF:iin nahden vahemman. NE-puolelle mentaessk raekoko pienenee ja mukaan tulee my6s pienia granaatteja ja KRD:n maara tuntuu vahenevan. KRD-ATF-gneissin E-puolelle tulee paljastuma, jossa ATF-gneissia ja tama vaihettuu ilmeisesti pohjan gneissiksi, mukaan tulee myos amflboliittia. ATF-gneissin raoissa ilmeisesti sillimaniittia. Gneissin ymparistoa ei tutkittu tarkemrnin. KRD-ATF- GRA-gneissi voisi mahdollisesti olla voimakkaasti muuttunut, vanha pohjan vulkaniitti (??).

19 9 0 K MALMINETSINTE Kartoitetun alueen lounaispuolella on rajana pidetty kvzrtsiittia ja koillispuolella ja pohjoisessa rajana on prekarjalainen graniittigneissi. Kvartsiitit on kartoitettu profiililuontoisesti ja pohjaa on kartoitettu kontaktiv::ohykkeella niin, etta pohjan ja nuoremman muodostuman raja on saatu selville.. Kaakossa rajana on MLR:n kartoittami alue. Luoteisrajana on pidetty karttalehden B rajaa. 2. ALUEEN GEOLOGIASTA Ki ihtelysvaaran turbid. muod. KL-muodostuma KALEVAINEN GRA- STA- KL Karbonaattimustaliuskemuod. Ylempi KVT VULK Alempi KVT JATULI Karbonaatti- DO-muod. Ylempi KVT A1 emp i KVT Karret ja dolomiitit esim. pal jastumat 50' ja 61 KA-valikerroksiset kvartsiitit esim. pal jastuma 41 Karttal. 10B kvartsiitit, joissa.ei 01 KA-VLK.. Arkoosimuodostuma PREJATULI Arkoosimuod.? KVKGL: esim. 83 KVMSGN: esim. 95 Prekarjalainen poh ja L. J. Pekkarinen Vastaavat muodostumat alueella

20 Q 0 K MALMINETSINTW Stratigrafian selvittamisessa on kaytetty apuna L. J. Fekkarisen vaitoskirjaa (1979): The Karelian formations and their depositional basement in the Kiihtelysvaara - Vartsila area, East Finland. 3. ALUEEN KIVILAJIT L, 3.1 Graniittigneissi Graniittigneissi on paaasiallissti koostumukseltaan grznodioriittista. Siina on usein graniittipegmatiitijuoni&, jotka ovat yleisesti pohjan suuntautuneisuutta leikkaavia. Raekoostumus vaihtelee hienosta karkearakeiseen. Paikcin se on selvasti suuntautunutta, jopa liuskeista, useimmiten kuitenkin pilsteista. Siina on usein magnetiittia rakctaytteina Amfiboliitit Prekarjalaisessa GRGN-pohjassa olevat amfiboliitit ovat yleensa selvemmin suuntautuneita kuin Jatulimuodostuman kvartsiiteissa seka pohjan ja kvartsiittien valisena kontaktivyohykkeessa olevat amfiboliitit. Nain ollen viirneksi mainitut ovat todennakoisesti nuorempia kuin pohjassa olevat amfiboliitit. Amfiboliitit eivat juurikaan eroa koostumukseltaan toisistaan. Yleensa ne koostuvat paaasiassa.sv:sta ja PL:sta. Ofiittista rakennetta esiintyy harvoin. Hyvin heikkoa kuparikiisupirotetta esiintyy joskus. Yleensa amfiboliitit ovat homogeenisia kvartsiittien keskella ja kontaktivyohykkeessa, sen sijaan pohjan keskella olevissa amfiboliiteissa on joskus leikkaavia happamia juonia. Amfiboliittien kiillepitoisuus vaihtelee kiillek6yhasta kohtalaisen kiillepitoiseen, ollen yleensa kiillekoyha.

21 Q 0 K MALMINETSINTX 3.3. Sarvivalkekiilleliuskeet Mataran Huttulanrinteella seka Valilan ja Kantolan tilcjen valisella alueella on pohjan ja arkoosimuodostuman val~ssa biotiittiamfiboliitteja (TJK). Niiden koostumus valhtelee amfiboliittimaisesta amfiboliittikoyhaan ja kiillerikkaaseen. Amfiboliittimainen paljasturna on esim. nro 5 ja kiillerikas, amfibolikoyha on esim. nro 29. Yleisesti amfibolin maara vahenee siirryttaessa luoteesta kaakkocn ja kiilteen maara (lahinna BT) vastaavasti lisaantyy. Biotiittiamfiboliitin keskelta saattaa loytaa pohjaa, ;oten alkuperaltaan BTAFB:t ovat todennakoisesti muuttun~ita metadiabaaseja tai vastaavia. Kiisuja on tavattu v~in satunnaisesti, useimmiten ei ollenkaan. Osa BTAFB:sta on mahdollisesti mikrotonaliittia, esim. nro 5, jossa leikkaavana pohjan graniittista ainesta (TJK) Pohja-arkoosit ja pohja-arkoosikonglomeraatit Karttalehden B pohja-arkoosimuodostuma Kartoitetun alueen pohjois- ja itaosissa on todennakoi~2sti prekarjalaisen pohjan rapautumissedimenteista muodostuneita serisiittipitoisia kvartsimaasalpagneisseja, jotks ovat kerrostuneet pohjan paalle. Naiden paalla ovat kvsrtsipalloiset "konglomeraatitl'. Kvartsipallo jen koko on yleensa pienempi kuin 10 cm. Iskoksena on maasalpa + s~risiittipitoinen aines. Maasalpa- tai pohjan palloja ei ole tavattu naista kvartsikonglomeraateista. Ensin mainittuja kvartsimaasalpagneissejti ei ole tavattu joka paikasta, vaan nayttaisi silta, etta kvartsikonglomeraatit tulevat suor.aan pohjan paalle. KVMSGN:ssa on satunnaisssti tremoliittia. Huttulanrinteella paljastumassa nro 9

22 Q 0 K MALMINETSINTX on KVMSGN, jossa on maasalpa- ja kvartsipalloja ja siten se on oletettu konglomeraatiksi Karttalehden A pohja-arkoosimuodostuma Sarvivalkekiilleliuskeen paalle ovat kerrostuneet kvartsija maasalpa- seka mahdollisesti pohjan palloja sisaltava KV + MSKGL. Esim. paljastuma 39. Pallojen koko on keskimaarinc3 cm. Sama tyyppi esiintyy paljastumissa 35A ja 35B. Kivilajikartassa pohja-arkoosimuodostuma on varitetty kvartsiitin varilla ja erotettu katkoviivalla omaksi hcrisontikseen Kvartsiitit Karttalehden B kvartsiitit Kvartsiittityypit: 1. Maasalparikas kvartsiitti, joka on kerrostunut pohjaarkoosimuodostuman paalle. Maasalparikkaat ja maasalpakoyhemmat valikerrokset vaihtelevat. Kerrallista rakennetta ei ole havaittavissa. 2. Maasalparikkaat kvartsii ti t vaihettuvat karsirai taisiksi kvartsiiteiksi. Karsiraidoissa on KRB, TRE, seka mahdollisesti DI. Paikoin pelkkia TRE-raitoja. 3. Ortokvartsiitit ovat alueen itareunassa. Ne ovat maitomaisia, massiivisia ja rikkoutuneita. Siella taalla esiintyy venyneita kvartsipalloja, joiden koko on yleensa alle 2 cm ja ttiskoksenatt on puhdas kvartsiitti. Ortokvartsiitit ovat paikoin ruostuneita (vahan, esim. 71), joka johtunee vahaisesta SK-pirotteesta. Paljastumassa 70 kvartsiitti on breksiamainen, jolloin sarmikkaiden vaaleiden kvartsiittipalasten valissa on kapea KRB + SER + TRE

23 Q 0 K MALMlNETSlNTX uiskos". Kvartsiittipalaset saattavat sisaltaa my5s tc.7- maa kvartsia Karttalehden A kvartsiitit 1. TRE-kvartsiitit, jotka ovat pohja-arkoosikonglomer~~ttien paallii. TRE-saloja on satunnaisesti. 2. Karsiraitaiset kvartsiitit, joissa KA-valikerroster: koko on 2-10 cm. Karsiraidoissa on TRE-saloja.seka DI-kiteitl. ~erroksellista rakennetta leikkaavat vialeat pezrnatiittijuonet ovat tyypillisia. Juonien koko vaihtelee muutamasta sentista muutamaan metriin. 3. Ortokvartsiitit ja MS-rikkaat kvartsiiti t Valokinrinteella. Kvartsiitti on jyrkanteen huipulla puhdasta ortokvartsiittia. Siirryttaessa alemmaksi muuttuu kivi maasalparikkaammaksi. Talloin hyvinkin MS-rikkaat valikerrokset vaihtelevat kiill e- (SER + BT)-rikkaiden ja kvartsirikkaiden valikerrosten kanssa. Paikoin esiintyy magnetiittia kiillerikkaissa valikerroksissa. MS-KVT on hyvin yleisesti hematiittipigmentin punaiseksi varjaamaa Karret Karsipal jastumia on tavattu karttalehden 10B alueella vain muutama. Esim. paljastuma 69. Suurin piirtein samaa t:byppia on karttalehden 10A paljastuma 50. Karret ovat raiiaisia, dolomiittivalikerroksisia ja sisaltavat jonkin verran ohuita GRF-raitoja. Paamineraaleina ovat TRE ja DI. Paljastumassa 50 on TRE-aurinkoja. Karsien diopsidi on vaaleata. Kiisuja ei niissa juurikaan esiinny. Karttalehden 10B DO-pal jastuman ymparille piirretty karsi on piirretty lahinna karsiutuneiden kvartsiittien perusteella. 10A-lehden karret on piirretty lohkarehavaintojen ja sahkaisten

24 9 0 K MALMINETSINTX hairioiden perusteella. Ainolan ymparistosta on loydetty TRE-SV-KA-lohkare, joka kuuluu ns. tummiin KA-kiviin (vrt. MLR : n tummat karre t ) 3.7. Dolomiitit Ainoa DO-paljastuma on Ainolan kaivos, jossa dolomiitti on raitaista. Se sisaltaa TREKA- ja KL-valikerroksia soka kapeita HVULK-kerroksia (vahan)'. Siina on myijs GRF-raitoja ja AFB-pitoisia kiilleliuskevalikerroksia. Karttalehden B dolomiitti on piirretty sielta loydettyjen kahden epavarman dolomiittipaljastuman perusteella GRA-KL ja GRA-STA-KL seka AFB-raitainen KL Kiilleliuskejakson pohjoisreunalla ja keskiosissa on kiilleliuskeessa yleisesti granaatteja, joiden lapimitta on yleensa < 1 cm. Jakson etelareunalla granaattien lisaksi esiintyy STA-porfyroblasteja (lapirnitta yleensall,5 cmj seka jonkin verran amfibolia (lahinna TRE-pitoisia valikerroksia paljastumassa 46). TRE-KA valikerroksissa kiilleliuskeessa on vahan pirotteena magneetti- ja kuparikii- sua. 4. TEKTONIIKKA Vallitsevan liuskeisuuden suunta on karttalehden B alueella mil tei poikkeuksetta poh joisosissa ja etelaosissa '. Kaateiden magra vaihtelee pohjoisosissa asteen valilla ja etelaosissa asteen valilla ollen yleensa astetta. Karttalehden A alueella liuskeisuuden suunta on yleensa asteen valilla, yleensa Kaateiden maara vaihtelee asteen valilla ollen yleensa astetta.

25 9 0 K MALMlNETSlNTX Kerroksellisuuden suunta noudattelee vallitsevan liuskeisuuden suuntaa, tosin paikoitellen se ei ole sama. Pohjan liuskeisuus noudattelee vallitsevan liuskeisuuden suuntaa. Kiilleliuskeissa ja 10B-lehden pohjoisosissa olevissa kvartsiiteissa on havalttavissa vanhempaa, vallitsevaa liuskeisuutta nuorernpj transverssiliuskeisuus, jonka suunta poikkeaa vallitsevasta keskirnaarin astetta. Tama liuskeisuus on kiilleliuskeissa tavattavan pienoispoimutuksen akselitasoliuskeisuus., Venyrnat noudattelevat pienoispoimuakseleiden suuntaa, joka on pasasiallisesti joko etelaan tai lounaaseen. Venymien kaateiden maara on yleensa astetta (voi olla myos loivempi). Karttalehden 10A Valokinrinteen kvartsiitin tyontyessa kohti koillista syntyi siirros, joka ilrnenee mrn. sarvivalkekiilleliuskeissa vasenkztisena poirnutuksena seka kerrosten katkeillessa pohja-arkoosivyohykkeessa.

26

27

28

29

30