0 Granii tit: KARTOITETUT ALUEET ALUEEN KIVILAJIT

Transkriptio

1

2 Kenttätyöt Laukaan alueella suoritettiin ajalla Työ oli,pä3asiassa kallioperskartoitusta. Lisäksi teimme hiukan lohkare-etsintää sekä mittasime kartoitettuja alueita skinti~lometrillä työskentelime Vyöniemen alueelle kaivetuilla tutkimusmontuilla. KARTOITETUT ALUEET C ALUEEN KIVILAJIT 0 Granii tit: Vyövuoren akue karttalehden koillisnurkassa, 0henmäen-Evilahden alue karttalehden lounaisnurkassa, Niinivaaran-Kuparinkallion alue sekä samalla korkeudella oleva Kupeaselän länsiranta karttalehden luoteisnurkassa. Lisaksi on yksittaksia havaintoja karttalehdiltä , 05, 06 sekä Harmaa porfyyrinen suuntautunut, keskirakeinen SV-BTgraniitti. Tassa tyypissa vaaleita maasalpaporfyyrejä, jotka normaalisti melko suuria, $3 2-3 cm ja ovat tyypillisesti kulmikkaita. Usein myös SV-rakeet ovat melko pitkiä (3-9 mm) Normaalisti tassa tyypissa on myös hieman biotiittia, joskus varsin runsaastikin. MS-porfyyrien määrä on erittain vaihteleva, määrän vaihdellessa joskus voimakkaasti paljastumankin puitteissa. Tassa tyypissa on yleisesti KGN-sulkeumia ja niidenkin runsaudessa ja koossa on suurta vaihtelua. Sulkeumat ovat tavallisesti voimakkaasti venyneita LK:n suunnassa. Alueen vanhin GR-tyyppi. Tummien mineraalien määrä %. Tyyppinäyte: HKN/ ) Keskirakeinen suuntautunut punertavan BT-SV graniitti, joka yleensa tasarakeinen, mutta melko yleisesti myös POR piirteinen. Tassa tyypissä mahdollisten MS-porfyyrien vari on yleensa punertava eikä niiden muoto ole yhtä kulmikas kuin harmaassa SV-BT GR:ssa. Porfyyrien halkaisia keskimäärin mm. BT esiintyy yleensa pieninä liistakkeina ja on lähes aina sarvivalkkeeseen nähden selvässä valta-asemassa. KGN-sulkeumat ovat jokseenkin harvinaisia. Tämä tyyppi on erittain monimuotoinen, vari voi olla toisin paikoin harmaa, raekoko'sekä tiheys vaihtelee, sarvivälke voi olla hallitseva tumma mineraali jne. Tähän ryhmään kuuluu useita eri-ikäisiä graniitteja. Tyyppinaytteet: 15-1-JB/ , HKN/ , HKN/ Hienorakeinen, punertava tai vaalean harmaa BT graniitti. Biotiittia ja kvartsia yleensa erittain vähän ja suuntaus useinmiten heikko.kgn-sulkeumia ei tassa tyypissa esiinny lainkaan. Nämä graniitit esiintyvät usein juonimaisesti. Kahdella paljastumalla on tavattu hieman kiisuuntumista (40-JB, 298-HKN) ja molemmissa tapauksissa GR oli väriltään harmaata. Alueen nuorin graniittityyppi ja on myös varsin monimuotoinen. Tyyppinaytteet: 40-1-JB/ , HKN/

3 4 Ruskehtavan punertava, heikosti suuntautunut pyrokseenigraniitt,i. Maasalpa on ruskehtavaa tai vihertävän harmaata. Pyrokseeni esiintyy ~1 mm pitkinä kiteina. Paikoitellen pyrokseeni on muuttunut BT:ksi. Kvartsi on erittain tummaa, ollen lähes savukvartsia. Kivessä on mebko runsaasti apliittisia graniittijuonia seka isoja, jopa 4 x 5 cm savukvartsisilmäkkeitä. Pyrokseenigraniitista erotellaan kolme eri pulssia: 1. pulssi on vanhin ja kivi on melko karkea. Tyyppinayte: HKN/ Muut - Kiillegneissi: 2. pulssissa on MS muuttunut hienorakeisemrnaksi ja osa pyrokseenista on muuttunut BT:ksi. Tyyppinayte: 286B-1-HKN/ pulssi on apliittinen graniitti. Kiillegneissia on pari, rakeisuudeltaan ja tekstuuriltaan poikkeavaa tyyppiä. Toinen on tasaisen harma-a, erittain hienorakeinen (305-1-HKN/ ). Toisessa tyypissa on selvää juovaisuutta, vaaleat PLG ja tummat BT raidat vuorottelevat (101-JB/ ). Paikoin KV ja PLG muodostavat vaaleita silmakkeita. Havaittuja malmimineraaleja ovat kuparikiisu, rikkikiisu ja magneettikiisu. Paikoin molemmissa tyypeissa esiintyy granaatteja. Väri vaihtelee melko vaaleasta tumrnaan,riippuen vaaleiden mineraalien runsaudesta. Normaalisti hienorakeinen. Paikoin selvästi raitainen(vaa1eat KV-MS raidat sekä tummat SV-raidat). Havaitut malmimineraalit rikkikiisu, kuparikiisu ja sinkkivalke. Tyyppinayte: 25-1-JB/ Ural iittipo rfyriitti Erittäin tumma, hienorakeinen, tiivis kivi, jossa uraliittiporfyyrit erottuvat melko heikosti. Malmimineraaleina tavattu kuparikiisu, rikkikiisu ja magneettikiisu. TEKTONIIKKA JA YLEINEN GEOLOGIA SKINTILLOMETRI MITTAUS Geologia: PTH:n raportti Kartoitetulla alueella suoritetun skintillometrimittauksen perusteella havaittiin yksi anomaalinen paikka (236-HKN). Talla paikalla antoi skintillometri kallion pinnasta 330d/sek. Normaali tausta alueella on c/sek.

4 MINERALISAATIOITUNEET ALUEET Alueelta on löytynyt muutama heikosti mineralisoitunut paljastuma, näistä lähemmin PTH:n raportissa. VYOVUOREN ALUEELLA TEHTY MONTUTUS KARTOITUSALUEEN MAAPERASTA Montuista, piirrettiin profiilit, otettiin moreeninaytteet, mitattiin mahdolliset uurresuunnat ja moreenista tehtiin suuntauslaskut, milloin se ei moreenin vähäisen kivisyyden vuoksi ollut liian hankalaa. Montuista otettiin myös soijanäytteet ja muutama suunnattu nayte (PS, SAL). Kaivetuilla montuilla moreeni on valtaosaltaan tiivistä, harmaata silttimoreers+,jossa kohtalaisesti lohkareita ja pienempiä kiviä vaihtelevissa määrin. Paikoin se on alaosa1 taan voimakkaasti ruosteinen ja siinä on runsaasti rapautuneita, hyvin paikallisia malmilohkareita. Paikoin sen ptiällä on ruskea kohtalaisen löyhä sekä kohtalaisen lohkareinen ja kivinen hiekkamoreeni. Moreeninäytteet (n:ot ) pyrittiin ottamaan metrin, parin välein aivan kalliopinnan yläpuolelta (n. 10 cm), sekä lisäksi, milloin oli tarkoituksenmukaista 1/2-1 m ylempää toinen nayte. Suuntausdiagrammit ovat liitteenä ja niihin on myös merkitty havaitut uurresuunnat. Uurteista käy ilmi, että alueella on kaksi eri kuljetussuuntaa (välinen kulma pieni), eivätkä suuntauslaskut antaneet selvitystä siitä kumpi suunnista on hallitsevampi. Ristiriitaisten leikkaussuhteiden vuoksi on myös mahdoton sanoa varmuudella uurteiden ikäjärjestysta. Alueen gal jastumilta mitatut uurresuunnat ovat olleet yleensä-340. Alueen topografiset erot ovat suuret,kallioperä on muodostunut melko korkeista graniittidoomesta ja näiden välisistä laaksoista. Lisäksi alueella kulkee joitakin ruhjevyöhykkei ta. Korkeiden maastokohtien (vuorten, pienempien mäkien ja rinteiden) moreenipeite on olematon tai ohut ja topografisesti matalammilla alueilla moreenipeite on huomattavasti paksumpi. Kartoitusalueen maaperällä ei ole omia morfologisia muotoja, vaan maapeite seurailee kallioperää. Korkeiden ja jyrkkäseinaisten graniittimuodostumien seurauksena esiintyy alueella myös keskimääräistä runsaammin r akkaa. Koska topografian erot ovat suuret ja nopeaeti vaihtelevat, on ilmeistä, että moreeniaineksen kulkema matka on keskimääräistä lyhyempi. Samasta syystä moreenin kulku ei välttämättä ole kovinkaan suoraviivaista, vaan kulkeutumisessa voi olla paikallista "mutkittelua" laaksoja pitkin seka vuorten rinneosissa.

5 Moreenistratigrafiasta eivät kaivetut montut vielä kovin paljoa kerro. Niissä ei näy kuin yksi moreenipatja, joka on muodostunut edellä kuvatusta harmaasta silttimoreenista (pohjamoreeni). Montuissa ja olevat ruosteiset osueet ovat seurausta paikallisesta mineralisaatiosta. Harmaa SiMr on ohuen ruskean ablaatiomoreenin peittäma ja paikoin tavattu paksumpi ruskea hiekkamoreeni (M 341) on ilmeisesti ablaatiomoreenia tai veden huuhtomaa SiMr. (vrt. Lustasaven es. M 342). Alueella on muutama syvempi oja ja hiekka (= moreeni) ku~ppa ja myöskin näissä on e.0, silttimoreeni ainoa poh jamoreeni. Laukaa, Juha Berger ja Heikki Nurmi