KITTILÄN POKAN ASBESTIAIHE (~tä/26) 2. Sijainti ja karttatilanne s Arvio asbestiaiheen taioudellisesta merkityksestä s. 6

Transkriptio

1 KITTILÄN POKAN ASBESTIAIHE (~tä/26) Sisältö : 1. Löytö- ja tutkimusvaiheet s Sijainti ja karttatilanne s Alueen geologiset yleispiirteet s Asbestiaihe s Arvio asbestiaiheen taioudellisesta merkityksestä s Kirjallisuutta S. 7 Liitteet : 1. Indeksikartta 1 : Paljastumakartta 1 : Detalikartta 1 : Valokuvat (vain 1. kappaleessa) 5. Kivinäytteet 6. Aeromagneettinen kartta 1:20 000

2 UUL~~L&PU uj Rovaniemi Kittilän Pokan asbestiaihe (Kta/26) 1. Löytö-,ja tutkimusvaiheet saatiin Outokumpu Oy:n Rovaniemen toimistoon asbestipitoinen serpentiniittinäyte (kn 1055/71), jonka lähettä ja oli Eino Kourula Kittilän Pokasta. Asiantuntijalausunnon mukaan (prof. E. Aurola) näyte sisälsi yli 10 % hyvälaatuista krysotiiliasbestia geotekn. L. Nousiainen kävi E. Kourulan kanssa tutustumassa naytteen löytöpaikkaan, ja FT P. Rouhunkoski ja L. Nousiainen suorittivat tarkistuskäynnin alueelle. Molemmilla kaynneillä lumi haittasi tarkempia i~itkimuksia. Näyte todettiin kuitenkin olevan kiintokalliosta ja paikalta löydettiin myös asbestipitoisia lohkareita. Eino Kourula sai syksyllä -71 ko. naytteen johdosta Outokumpu Oy:ltä 750 mk:n palkinnon ja Lapin Maakuntaliiton kilpailusta 1000 mk:n palkinnon. Eino Kourulan asbestiaihe otettiin kesän -72 tutkimusohjelmaan välisenä aikana suorittivat LuK J. Lahtinen ja J. Högman alueella tutkimuksia. Ympäristön paljastumat kartoitettiin 1: mittakaavaan ja asbestipitoisesta paljastumasta tehtiin detalikartta.

3 prof. E. Aurola tutustui allekirjoittaneen opastuksella esiintymään ja antoi monia hyödyllisiä neuvoja koskien tämänkaltaisia esiintymiä Si,jainti,ja karttatilanne Asbestiaihe sijaitsee Kittilän kunnassa, Pokan kyliin luoteispuolella, Matala Aittalompolon NW-reunalla. Könkäälta Inariin menevälta tieltä Pokan kylän kohdalta päästään metsäautotietä Matala Aittalompolon NE-päähän (16,2 km), josta on kohteelle polkutaivalta n. 1,S km. Karttalehtijaossa sijoittuu aihe karttalehden kaakkoisnurkkaan (ks. liitteet 1, 2 ja 3). Yleisinä maastokarttoina on alueelta käytettävissä taloudellinen kartta 1: , lehti Pokka (n:o ) vuodelta 1944 sekä uudet topografiset kartat 1: Erikoiskartoista mainittakoon ilmakuvat 1: sekä kivilajikartta 1: , Sodankylä, lehti C7. Tutkimuslaitoksen aeromagneettiset kartat alueelta ovat valmistumassa, mutta tutkimusvaiheessa ei niitä vielä ollut käytössä, (liite 6). 3. Alueen aeolopiset yleispiirteet Outokumpu Oy:n toimesta ei alueella ole aikaisemmin suoritettu tutkimuksia, joten laajemmat tiedot ympäristön geologiasta perustuvat E. Mikkolan kivila jikarttaan ja karttalehtiselostukseen (1 941 ). Runsaimmin paljastumia tavattiin alueellisten ruhjevyöhykkeiden tuntumasta (ks. liite 2, linjat Latvajärvi-Aittalompolot ja Saarisuvanto-~aatsijärvi). Muu o.sa alueesta koostuu pääasiassa tasaisista

4 moreenikankaista Ja soista, mutta jokivarsissa tavataan my8s hiekkamuodostumia. Moreenin laatu osoittaa, että Jaän kuljetus alueella on ollut hyvin vähäistä Ja myös in situ rapautumia tavataan. Paljastumahavaintojen perusteella ovat alueen tyyppikivilajeja erilaiset gneissit, amfiboliitit ja serpentiniitit sekä niiden yhteydessä tavatut pienialaiset graniittilinssit Gneisseistä yleisin tyyppi on verraten homogeeninen, keskirakeinen, harmaa, selvästi suuntautunut kiillegneissi (liite 5, näyte 1 ). Toisinaan ovat gneissit migmatiutuneita ja paikoitellen on biotiitin määrä niin vähäinen, että niistä on käytetty nimitystä graniittigneissi (liite 5, näyte 2). Amfiboliitit ovat Aittalompoloiden alueilla keski- tai hienorakeisia ja suuntautuneita (liite 5, näyte 3 ). Kartoitusalueen S-puolelta tavattiin kuitenkin hienorakeisia, vahvasti liuskeisia amfiboliitteja, joihin liittyy yleisesti hienorakeinen magneettikiisupirote, mistä puolestaan johtuu niiden ruosteinen rapautumispinta. Kartoitusalueen N-puolisille amfiboleille taas on erikoispiirteenä korundi-safiriini- ja kornerubiinipitoisuus (Haapala ym. 1971). Ser~entiniitteJä on tavattu lähinnä Matalan Aittalompolon ymparistöstä ja niitä, samoin kuin graniittejakin, selostetaan tarkemmin asbestiaiheen kuvauksen yhteydessä. Paljastumien niukkuudesta johtuen on alueen rakenteesta vaikea saada selvää kuvaa. Silmiinpistävimpiinä rakennepiirteenä tulee esille em. Latvajärven-Aittalompoloiden ruhjevyöhyke, joka on likimain vallitsevan liuskeisuuden suuntainen. Vastakkaisia ruhjeita ovat Kitisen uoma = Saarisuvanto-Taatsijärvilinja sekä Takahaaran uoma. Liuskeisuuden kaateet ovat alueella yleensä verraten loivia. Valmistuvat aeromagneettiset kartat auttanevat asiaa otettaessa kantaa kivilajien esiintymisalueisiin ja yleisrakenteisiin, (ks. liite 6).

5 4. Asbestiaihe Kuten liitekartasta 2 käy ilmi on serpentiniitteja tavattu Matalan Aittalompolon ppäristösta neljästa erillisesta paljastumasta (23-, 32- ja 45/5L-72). Hyvälaatuista krysotiiliasbestia on löydetty vain pal jastumasta 32-5~/72 (ks. detalikartta, liite 3 ). Heikko ja merkke ja asbestista tavattiin myös pal jastumasta 23/5~/72. Kasvillisuus serpentiniittialueilla on erikoinen. Erityisiä indikaattorilajeja näyttävät olevan Asplenum viride (serpentiiniraunioinen, kuva 1 ), Viscaria alpina (pikkutervakko, kuva 2) ja Gerastium- (härkki-) lajit (kuva 3 ). Makroskooppisesti voidaan erottaa seuraavanlaisia serpentiniittityyppe ja: 1. Harmaa ser~entiniitti on yleisin tyyppi. Kenttänimi on annettu rapautumispinnan värin mukaan, Joka on harmaa tai vihertävänharmaa (ks. liite 4, kuva 5). Terveeltä pinnaltaan vaihtelee tämän serpentiniittityypin väri vihreästä lähes mustaan (ks. liite 5, näyte 4). Tyyppiin liittyy paikoitellen ohuita magneettirikkaita raitoja ja runsasta rakoilua Ruskea sereentiniitti on rapautumispinnaltaan ruskea, heikosti rakoileva tyyppi, johon liittyy usein amfibolipseudomorfooseja ja paikoitellen asbestikuituja ja pseudoasbestia. Tällöin rapautumispinta on verkkomainen (ks, liite 4, kuva 6 ja liite 4, nayte 5) Sereentiiniasbesti-nimitystä on käytetty rapautumispinnaltaan ruskehtavasta, voimakkaasti rakoilevasta serpentiniitistä, jossa esiintyy poikkikuituista krysoliittiasbestia. Serpentiniittiasbestivyöhykkeet ovat yleensä verraten kapeita, 5-50 cm ja krysotiilikuidut lyhyitä, 2-10 mm, (ks, liite 4, kuva 7 ja liite 5, näytteet 6 ja 7). Paikoitellen liittyy serpentiniittiasbestiin myös pitempää liukukuituista krysotiilia ja jaloserpentiniittiä (liite 5, nayte 8),

6 4. - on tiivistg, mustaa, raskas- Sarvivalke~itoinen sereentiniitti ta kiveä, joka esiintyy kapeahkoina (L2 m) juonina paljastuman 32-~L/72 keskiosissa (liite 5, nayte 9). Detalikartoitusalueella on päästy tutustumaan myös serpentiniitin kontakteihin kiillegneissin ja graniitin kanssa. Selvä siirroslinja (liite 4, kuva 4) erottaa serpentiniitin SE-puolen kiillegneissistä. Siirroslinjan tuntumassa esiintyy tiivis, lasimainen kontaktimuunnos (liite 5, nayte IO), joka vähitellen vaihettuu kiillegneissiksi (liite 5, nayte 11). Serpentiniittipaljastumaa itäpuolelta reunustava graniitti on punertavaa hieno- tai keskirakeista, rakenteen ollessa pilsteinen tai gneissimäinen. Oikea nimitys kivelle olisi ehkä gneissigraniitti (ks. liite 5, nayte 12) eikä se paljolti eroa alueen graniittigneisseistä (liite 5, nayte 2). Mainittakoon tässä yhteydessa, että mm. Mikkola rinnastaa koko kyseisen alueen lähinnä Hetan graniittiin, johtuen mahdollisesti juuri tämäntyyppisistä havainnoista. Serpentiniittipaljastuman sisällä olevat "graniitit" muistuttavat lähinna kontaktimuunnosta (liite 5, nayte 10). Varsin mielenkiintoista on havaita, että serpentiiniasbesti lähes poikkeuksetta on graniitin tai graniittisen kontaktimuunnoksen vieressä ja nimenomaan niiden alapuolella. Sarvivälkepitoinen serpentiniitti noudattaa melko tarkasti siirroksen suuntaa, kun taas sisäiset graniitit ja niiden yhteydessa olevat serpentiniittiasbestijuotit ovat likimain kohtisuorassa siirrokseen nähden. Paljastumasta käy myös varsin selvästi ilmi, että itäisintä graniittia kiertää yhtenäinen asbestipitoinen vyöhyke, joka on konformi graniitista mitattuun liuskeisuuden kulkuun nähden, kaateen vaihdellessa 45-75'. Muodostumaa tarkastellessa saa sen kasityksen, että serpentiniitit ovat ympäristön muita kivilajeja nuorempia ja että niiden intrusio on tapahtunut pitkin alueellisia suur-ruhjeita. Krysotiiliasbestin muodostus taas liittyy myöhempään rakoiluun ja edullisimpia paikkoja näyttävät olevan graniittien kontaktivyöhykkeet.

7 5, Arvio asbestiaiheen taloudellisesta merkityksestki Alueelta tavattuun serpentiniittiasbestiin liittyy paikoitellen hyvinkin runsaasti hyvälaatuista, poikkikuituista krysotiilia, mutta kuidut ovat verraten lyhyitä. Piternmistä kuiduista taas on laatu yleensä huonompaa. Tunnetulla kohteella eivät asbestipitoiset osueet myöskään näytä muodostavan suurempaa yhtenäistä kokonaisuutta, vaan esiintyvät hajanaisina, pienialaisina osueina. Prof. Aurola vertasi esiintymää lähinnä muihin Suomen tunnettuihin krysotiiliasbestiesiintymiin, nimittäin Kittilän Tarpomapään ja Sodankylän Nuttion-Sattasvaaran esiintymiin. Huolimatta esiintymän vähäisyydestä piti hän mielekkäänä suorittaa aiheella jatkotutkimuksia. Ensimmäiseksi olisi ratkaistava, mikä on asbestin saanti ja käyttöarvo tunnetulla osalla aluetta. Tämä kävisi parhaiten päinsä louhimalla kohteesta riittävä määrä kiveä rikastuskokeita varten (murskaus ja seulonta). Asbestitutkimukset ovat Outokumpu Oy:lle vieras ala, eikä kyseinen kohde mielestäni ole tarpeeksi houkutteleva lähteä harjoittelemaan tätä taitoa. Suosittelenkin, että aihe pyrittäisiin vaihtamaan esim. Paraisten Kalkin kanssa johonkin kiisuaiheeseen. Rovaniemellä Osmo Inkinen

8 Kirjallisuutta Aurola, E ja Vesasalo, A (1954): Suomen asbestiesiintymista ja niiden teknillisestä käytöstä. Geotekn. julk. 54. Haapala, 1, Siivola, J, 0 janpera P ja Yletyinen V (1 971 ) : Red corundum, sapphirine and kornerupine from Kittil3, Finnish Lapland. Bull. Geol. Soc. Finland n:o 43, part II SS Hess, H. H (1933): The Problen of Serpentinization and the Origin of Gertain Chrysotile Asbestos, Talk and Soapstone Deposits. Econ. Geol. vol. XXVIII. Mikkola, E (1941): Suomen geologinen yleiskartta ja kivilajikartan selitys, lehdet B7-C7-D7, Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki, Helsinki.

9

10

11

12

13