Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA KENTTARAPORTTI. Kannus, Antinoja , 03, 05 ja 06. E Inkinen, A Isokoski, J Pitkajarvi/PHM 1.9.

Transkriptio

1 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA E Inkinen, A Isokoski, J Pitkajarvi/PHM KENTTARAPORTTI Kannus, Antinoja , 03, 05 ja 06

2 JOHDANTO T Porko lahetti kansannäytteena kesällä -81 Eskolasta, Antinojan metsäautotien varrelta löytamans~ Cu-As-Au-lohkareen. Syksyllä -81 ja kesalla -82 suoritti J Hosio alueella lohkere-etsintää. Läheltä kansannäytelohkaretta on löytynyt useita hyviä Cu-As-Au-lohkareita. Geologisen kokonaiskuvan saamiseksi kartoitettiin lohkareiden iahiympäristö. Kartoitusta on tehty 1: mittakaavassa seuraaviila karttalehdillä: D (ZkI!, 2342 OSB(EK1, JAI, JTP), A (JAI, JTP) ja A (EKI, JAI, JTP). Kartoitusalue sijaitsee Sievin-Raution liuskevyöhykkeella Raution batoliitin kaakkois-reunalla. Liuskevyöhykkeen kivet kartoitusalueella ovat etupiiässä erityyppisiä 1VULK:ja. Batoliitti on tällä kohtaa etupaassä GRDR:a seka osin DR:a. Alue on epätasaisesti paljastunutta, paljastumat ovat usein rykelmina. KIVILAJIT Liuskeet: Liuskejakson kivilajeina ovat erityyppiset porfyyrit. Näiden nimityksissä on kaytetty kriteerinä hajarakeiden määrää siten, että runsain hajarae on lähinnä pääsanaa, esim. PLSVPF, SV > PL. PF-nimitystä on kaytetty siinä tapauksessa, että kiven alkuperästä ei ole selvää kasitysta. Jos on löydetty vahaisiakin.merkkeja kiven primäärirakenteista, on kaytetty geneettista nimeä (ILA, ITU. PLSVPF Yleisin tyyppi porfyyreista on PLSVPF. Kivi on asultaan keskirakeinen, homogeeninen ja paikoitellen heikosti liuskeinen. Hajarakeina ovat SV ja PL. SV-hajarakeita on tavallisesti huomattavasti enemmän, ne ovat osittain omamuotoisia ja kooltaan 3-5 mm. PL-hajarakeet ovat omamuotoisia ja kooltaan pienempiä. Perusmassa on keskirakeista,.< 1 mm, ja PL-valtainen. Tyypillisenä piirteenä tälle kivilajille ovat pienet (@ 1-3 cm), hienorakeiset liuskesulkeumat seka kapeat SV-taytteiset raot. Genesikseltaan nämä edustanevat subvulkaanista juonityyppia. Muutamilla paljastumilla PLSVPF leikkaa ITUF:a, esim. 4A-EIZI ja 4B-EKI. Tyyppipaljastuma: 32-JAI: PLPF PL-porfyyreja on havaittu vain muutamilla paljastumilla. Kivi on raekooltaan hieno-keskirakeinen, homogeeninen ja lähes aina suuntautumaton. Hajarakeina on PL:n lisäksi hyvin vähän SV:ta. PL-hajarakeet ovat kooltaan keskimäärin 1-4 mm, max. 8 mm ja melko omamuotoisia. Perusmassa on hienorakeinen ja.pl-valtainen. PLPF:t ovat selvemmin juonimaisia kuin PLSVPF:t, jopa leikkaavat näitä (esim. 17-JAI). PLPF:t kuuluvat samaan juonifaasiin kuin PLSVPF:t. Tyyppipaljastumat: 1-EKI ja 24-EKI.

3 VUBR Paljastumat 8-10-EKI ja 20-EKI.cvat VUBR:a. Breksioivana materiaalina on PLSVPF. Murskaleet ovat enimmäkseen pieniä (0 1-3 cm) ja sarmikkäitä. Ne ovat hienorakeisia ja koostumukseltaan enimmäkseen happamia. 1TUF:a on jokunen murskale. VUBR:t ovat melko epahomogeenisia; murskaleita on kivessä epätasaisesti. VUBR näkyy magneettisella kartalla heikosti anonaalisena. - 1 LA 11,A:ksi kutsuttu kivilaji kuuluu porfyyrisiin kivilajeihin, mutta laavaksl se on oletettu rakennepiirteittensa perusteella. Naita piirteitä ovat mm. voimakas rikkonaisuus seka heterogeenisuus muihin porfyyreihin verrattuna. Tyyppipaljastumia ovat mm. 1- ja 12-JAI. - ITU Porfyyrisista kivista selvemmin kidetuffisia tyyppejä on tavattu vain paljastumissa 71- ja 80-JAI. Molemmissa tapauksissa ko. kivi on heterogeenisempaa kuin porfyyrit yleensä. 80-JA1:ssa on havaittavissa jonkinlaista kerroksellisuutta tai jopa kerrallisuuttakin. 71-JA1:n 1TU:lle tyyppillistä on myös kivilajifragmenttien runsaus. IAGL-vyöhykkeen lansipuolelle kivilajikarttaan on piirretty lisäksi ITU-vyöhyke. Täällä kivi on hienorakeista ja kidetuffimaista (18-EKI ja 19-EKI). Vähäisiä merkkejä kerroksellisuudesta on nakyvissa. Tämä ITU-jakso saattaa kuulua IAGL-vyöhykkeeseen. -- ITUF 1TUF:ja on kartoitusalueella aika vähän paljastuneena, mutta magneettisen kartan ja lohkareiden runsauden perusteella kivilajikartalle on piirretty runsaasti 1TUF:ja. 1TUF:t ovat kerroksellisia, joskus jopa laminaarisia. Niissä on hienorakeisia voimakkaasti liuskeisia kerroksia seka karkeampirakeisia kerroksia. Useimmilla paljastumilla esiintyy heikkoa ristikerroksellisuutta ja kerrallisuutta. Paljastuma 93-JA1 on MUD-FLOW-tyyppisiä kerroksia. 1TUF:ssa esiintyy porfyroblasteina stauroliittia (85-JAI) ja andalusiittia (4B-EKI). 1TUF:n ja 1AGL:n kontakti on nakyvissa paljastumalla 91-JAI. Tyyppipaljastuma: 50-EKI. PLPFT IAGL PLPFT-jgonia on tavattu muutamia; ne leikkaavat 1TUF:ja ja PF:jä. Leveydeltään ne ovat muutamia metrejä, max 10 m. PLPFT-juonten suunta on lähes poikkeuksetta NW-SE (1 batoliitin kontakti?). Kartoitus rajoittuu idässä IAGL-vyöhykkeeseen. IAGL-vyöhykettä ei ole kartoitettu tarkemmin. Raution batoliitti Raution GRDR-batoliitin kaakkoisreuna sijaitsee kartoitusalueella. Batoliitin ja liuskeiden kontakti ei ole paljastuneena, mutta Partner-naytteenotolla kontakti on D-lehden koilliskulmassa rajattu n. 700 m:n mat-

4 kalle. 02 D-lehdellä batoliitti on GRDR:a. 06-A-lehdellä paljastumassa 7-JTP on DR:sen ja GRDR:sen differentiaattien kontakti. DR:nen differentiaatti on piirretty ko. paljastuman ja magneettisen korkealentokartan mukaan. Batoliitin logiikan perusteella on edelleen oletettu, että tämä DR on batoliitin reunalla. KVMONDR SUBVULKAANISET KIVET Raution batoliitin kaakkoisreunaan ja liuskejakson W-reunaan rajautuu D-lehdellä hieman alkalisvivahteinen syvakivikompleksi. Kartoitetulla alueella tämä syvakivi on enimmäkseen koostumukseltaan KVM0NDR:a. Paikoin kuitenkin KV:n määrä on niin vähäinen, että koostumus on M0NDR:nen. Nämä osat keskittyvät osittain syvakivialueen E-reunalle. KVMONDRon keski-karkearakeista ja useimmiten selvästi suuntautunutta. Mahdollisesti suuntaus on primaaria magman virtaussuuntausta (37-JAI). Luonteenomaista KVM0NDR:lle on myös runsas sulkeumien maara, etenkin alueen koillisosassa. Tyypillisimmät sulkeumat ovat osittain pyöristyneet IVULK-sulkeumat. Niiden koko vaihtelee muutamasta cm:sta n. 1 m:iin ja maara muutamasta %:sta n. 70 %:iin kiven tilavuudesta. Paikoin KVM0NDR:- ssa esiintyy runsaasti myös kulmikkaita HBL-GBinurskaleita tai jopa laajempiakin osueita (48-, 49- ja 55-JAI). Mahdollisesti nämä edustavat syvakivikompleksin aikaisempia differentiaatteja. - DR KVM0NDR:n ja liuskeiden välissä on kapeahko DR:nen kivilajihorisontti. DR on keskirakeista ja heikosti suuntautunutta. Tyypillisenä piirteena siinä ovat SV-rikkaat "roippeet" liuskeisuuden suunnassa. Genesikseltaan tamä edustaa mahdollisesti subvulkaanista kivea tai syväkivikompleksin varhaisempaa differentiaattia, sillä ainakin KVMONDR breksioi sitä (49-JAI). Tyyppipaljastuma: 36-JAI. KVDR Em. DR:n ja liuskeiden valissa tavataan kahdessa paljastumassa (14-JA1 25-JA11 koostumukseltaan KVDR:sta kivea. Se on keski- ja tasarakeista seka heikosti suuntautunutta. Ilmeisesti tämä edustaa samanlaista subvulkaanista kivea kuin DR:kin. TEKTONIIKKA JA STRATIGRAFIA 1TUF:sta on mitattu kerroksellisuus seka samansuuntainen LI-liuskeisuus. Kartoitusalueen N-osassa K on NE-SWsuuntainen kääntyen S-osassa NW-SE-suuntaiseksi. 1TUF:ssz näkyy usein myös L2-liuskeisuus, joka on mahdollisesti sama kuin PF:sta mitattu liuskeisuus. L2-liuskeisuuden suunta vaihtelee 150/ /-. Kerrallisista ja risti-

5 kerroksellisista rakenteista 1TUF:ssa on mitattu pohjan suunta, joka on poikkeuksetta länteen. Edellämainittujen tektonisten havaintojen lisäksi paljastumista on mitattu hiertovyöhykkeitä, joita on erisuuntaisia, mutta selvästi yleisin suunta on 330 / /-. Tämän suuntaiset hiertovyöhykkeet kontrolloivat myös mineralisoitumista. Pohjan suuntahavaintojen ja leikkaussuhteiden perusteella alueen stratigrafia on pääpiirteittäin seuraava: MALMIUTUMISEN MERKIT IAGL PLPFT PLPF PLSVPF, ILA, ITU 1 ITUF Malmimineraaleja on paljastumissa tavattu aika vähän. Lähes poikkeuksetta nämä vähäiset havainnot liittyvät hierto- tai ruhjevyöhykkeisiin, joiden leveydet vaihtelevat muutamasta cm:stä 4 m:iin. Malmimineraaleina ovat Fek, Sk sekä vähäisemmässä määrin Ask ja Cuk. (Esim. 39-JAI, 61-JAI, 1.-JTP, 6-JTP, 3-EKI ja 5-EKI). Joihinkin hiertovyöhykkeisiin liittyy myös granaatteja (4B-EKI). IAGL-vyöhykkeen lansipuolella oleva ITU-horisontti on lähes kauttaaltaan heikosti kiisuuntunut sisältäen Fek- ja Sk-pirotetta. Voimakkainta kiisuuntuminen on paljastumalla 73-JAI. Geokemian perusteella kriittisimmillä alueilla suoritettiin montutusta: Havainnot M401-M424-EKI. Montuissa ei havaittu merkittävämpiä Cu-pitoisuuksia. Eeva Inkinen, Antero Isokoski, Jukka Pirttijärvi

6 suoritimme puromuta-anomalioiden tarkastusta. Tästä on tehty erilliset aihekohtaiset raportit: Kivineva, Jänesjärvi, Ojuva, Krekila, Kannus kaatopaikka ja Kurikkala. Eeva Inkinen Antero Isokoski

7 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Kannus, Antinoja Johdanto Antinojan Au-aiheeseen liittyen jatkettiin 1982 aloitettua kallioperakartoitusta (kenttaraportti /2342/ EKI,JAI,JTP/82) Kartoitusta laajennettiin aiheesta kaakkoon ja etelään. Lännessä ja etelässä se rajattiin vastaantuleviin syvakivialueisiin. - Kartoitus on tehty 1: mittakaavassa karttalehdilla C (JAI), 05 B (EKI), 0 5A (EKI, JAI), 05 C (EKI) - seka 1: mittakaavassa karttalehdilla (JAI) ja 04 (JAI). Kivilajit: Liuskeet: Alueen paäkivilajit; intermediaariset tuffiitit ja erityyppiset intermediaariset porfyyrit on kuvattu tarkemmin em. kenttäraportissa (1982). IPLPF ja IPLSVPF 1PLPF:a ja 1PLSVPF:a esiintyy vain karttalehdellä A. Etelään ja itään päin niiden maara vähenee ja ne esiintyvät vain kapeina kerrosmyötaisina juonina. 1PLPF:ä ja 1PLSVPF:a ei ole erotettu eri tyypeiksi. Porfyyreissa on pääasiassa PL-hajarakeita. SV-hajarakeiden maara vaihtelee. Paikoitellen porfyyrit ovat selvästi liuskettuneita (esim. 64-EKI). ITUF Intermediäarisia tuffiitteja esiintyy runsaimmin kartoitusalueen etelä- ja itäosissa. Ne ovat kerroksellisia, paikoin heikosti virtakerroksellisia (esim JAI). 1TUF:ssa esiintyy myös emaksisia valikerroksia ( JAI)., happamia valikerroksia (136-JA11 seka lapillituffivalikerroksia (138 ja 142-JAI). Graniitin laheisyydessä 1TUF:ssa ilmenee vahittaisia graniittiutumisen merkkejä, joita voi paljastumien puitteissa ja lohkareistossa seurata "terveestä" tuffiitista aina graniittibreksiaan (esim. 104 ja 141-JAI). IVULK D ja 04 B karttalehdilla esiintyy liuskejakson eteläreunalla GR:a ja GB:a vasten muutamassa paljastumassa (143, JA11 puolipinnallista kiveä. Se on keskirakeista, porfyyrista ja koostumukseltaan kvartsidioriittista.

8 Svvakivet KVMONDR Liuskejakson länsipuolen syvakivi on kartoitusalueella koostumukseltaan hieman vaihtelevaa: DR-KVDR-KVMONDR. Tyypillistä sille on breksiamaisuus (esim. 106, JAI). Paikoin breksiamurskaleita on jopa %. Murskaleina esiintyy monia liuskejakson kiviä (ITUF, PLSVPF...) sekä emäksisempia syvakivia (GB), jotka edustanevat aikaisempia differenttiaatteja. Kartoitusalue rapautuu kaakkois- ja etelaosissa koostumukseltaan granodioriittiseen-graniittis2en syvakiveen. Graniitin ja liuskeiden kontakti on näkyvissä mm. paljastumilla 128-JA1 ja 117-EKI. Paljastumalla 118-JA1 kontakti on terävä, paljastum2lla 117-EKI se on breksiarakenteinen. Paikoin graniitin kontaktin läheisyyttä ilmentää intermediäaristen tuffiittien graniittiutuminen (esim. 104-JAI). Breksiarakenteisten ja graniittiutuneiden tuffiittilohkareiden esiintymisen psrusteella on graniitin ja liuskeidcn kontakti pystytty mzarittam5än paljastumattomalla alueella melko tarkasti. Koostumukseltaan syväkivi on graniittista (esim JAI) tai granodioriittista (esim EKI). Se on keski- ja tasarakeista ja paikoin suuntautunutta (85-EKI), GR:a leikkaavat intermediaariset juonet (152 ja 156-JAI). GB B-karttalehdellä esiintyy liuskeiden ja GR:n välissä pieni GB-linssi. GB on massamaista ja keskikarkearakeista. Paljastumalla 159-JA1 GR breksioi GB:a. Tektoniikka ja stratigrafia Malmiutumisen merkit Kartoitusalueen etelaosan graniitti jakaa liuskejakson kahteen osaan; toinen haara suuntautuu lounaaseen ja toinen itään. Stratigrafian osalta ks. kenttäraportti Paljastumissa on havaittu vain vähäisiä merkkejä kiisuista, eikä esim. Kokkoharjun Pb-Zn-lohkareille, Jamsänkylän Ws-lohkareelle ja Pahalammin Ag-lohkareelle ole löydetty selitystä. Takkukankaan porfyyripaljastumilla on paikoitellen heikkoa Fek- ja Sk-pirotetta (esim EKI ja 76-EKI). 1TUF:ssa esiintyy satunnaisesti hieman runsaammin rautakiisuja (esim. 113 ja 139-JAI). GB:ssa on heikko3 Fekpirotetta (144, 146 ja 156-JAI). GR:ssa tavataan satunnaisesti hiukan Ws:a (151-JAI).