JUURUSVEDEN, PÖLJÄNJOEN, SULKAVANJÄRVEN, PIENI- SULKAVAN SEKÄ SIILINJÄRVEN VEDEN LAADUN TARKKAILURAPORTTI 2016

Transkriptio

1 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY A 3876 YARA SUOMI OY SIILINJÄRVEN KUNTA JUURUSVEDEN, PÖLJÄNJOEN, SULKAVANJÄRVEN, PIENI- SULKAVAN SEKÄ SIILINJÄRVEN VEDEN LAADUN TARKKAILURAPORTTI 2016 MINNA I KUKKONEN JOENSUU

2 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2

3 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 3 YHTEENVETO Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy toteutti Juurusveden ym. yhteistarkkailun vuonna 2016 ohjelman sekä vuonna 2015 hyväksyttyjen muutoksien mukaisesti (PO- SELY/456/07.00/2010, päätös ). Vuosi 2016 oli laajan tarkkailun vuosi, jolloin mukana olivat pohjaeläin-, kasviplankton- ja vesikasvillisuusselvitys. Vuonna 2016 otettiin ylimääräisiä näytteitä Sulkavanjärveltä ja Pieni-Sulkavalta fosfaattifosforivuodon seurauksena. Ylimääräisten näytteiden raportti on vuosiyhteenvedon liitteenä. Pitkänlammesta, Syrjänlammesta, Kolmisopesta ja Koivusenjoesta on tässä raportissa mukana tiivistelmät. Muutoin tulokset on esitelty edellisvuoden tavoin Latvavesiraportissa. Jatkossa myös Sulkavanjärvi ja Pöljänjoki siirtyvät Latvavesiraporttiin. Pieni- Sulkava raportoidaan molemmissa raporteissa. Pitkälle jatkunut syksy ja avovesikausi paransivat paikoittain alusveden happitilannetta talvella. Kesällä satoi välillä melko paljon tuoden hajakuormitusta vesistöihin. Välillä oli lämpimiä jaksoja, jolloin vedet lämpenivät ja olosuhteet tulivat otollisiksi levien kasvulle. Kuormitus Vuonna 2016 kaivos- ja tehdasalueelta Kuuslahteen kohdistuva fosforikuormitus täytti lupaehdon. Sulkavanjärveen kohdistui keväällä fosfaattifosforivuoto, joka nosti ensimmäisen vuosipuoliskon fosforikuormituksen keskiarvon yli lupaehtojen. Kuuslahden ammoniumtyppikuorma pieneni edellisvuosista, mutta ensimmäisen vuosipuoliskon keskiarvo oli kuitenkin hieman yli luvan tavoiterajan. Kuuslahden ja Sulkavanjärven kokonaistyppikuorma laski edellisvuodesta. Sulfaatin, fluoridin ja kiintoaineen kuormitus olivat Kuuslahdessa edellisvuosien tasolla, mutta Sulkavanjärvessä edellisvuotta pienempiä. Kuuslahden sinkki- ja rautakuormitus laskivat selvästi aiempiin vuosiin verrattuna. Sikopuroon johdettavan jäteveden määrä sekä kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen kuorma täyttivät lupaehdot vuonna Kiintoaineen kuorma ylitti lupaehdot vähäisesti helmikuussa. Siilinjärven Jynkänniemen jätevedenpuhdistamon ympäristölupavaatimukset täyttyivät lukuun ottamatta ammoniumtypen pitoisuuden vuosikeskiarvoa, joka hieman ylitti lupaehdot. Kaikki valtioneuvoston asetuksen VNa 888/2006 vaatimukset täyttyivät. Vuositasolla biologisen hapenkulutuksen sekä kokonaistypen kuormitus hieman laski ja kokonaisfosforin sekä ammoniumtypen kuormitus nousi edellisvuodesta. Pitkänlampi, Syrjänlampi, Kolmisoppi ja Koivusenjoki Rikastushiekka-alueiden suotovesien vaikutus oli nähtävissä Pitkänlammen ja Kolmisopen vuoden 2016 vedenlaatutuloksissa kuten aiemminkin; sähkönjohtavuus sekä sulfaatti-, kokonaistyppi- ja fluoridipitoisuudet ovat luonnonvesiä korkeampia. Pitkänlammessa (asema 039) vuoden 2016 tulokset olivat edellisvuosien kaltaisia, huomattavaa olivat typen korkeat pitoisuudet, jotka ovat kasvaneet tasaisesti. Nitraattitypen osuus kokonaistypestä oli korkea. Edellisvuosien tapaan suotovesien vaikutus näkyi myös voimakkaana sulfaatin- ja fluoridin pitoisuuksissa sekä korkeana pharvona ja sähkönjohtavuutena. Lammen päällysveden sulfaattipitoisuudet olivat Syr-

4 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 4 jänlampeen verrattuna yli kolminkertaiset ja Kolmisoppeen 1,3-kertaiset. Fluoridipitoisuuksissa oli lievää laskua. Korkeat pitoisuudet johtuvat Pitkänlampeen muualta tulevien valumavesien vähyydestä. Alusveden happi oli vähissä kesällä, mutta sisäistä kuormitusta ei siitä kuitenkaan seurannut. Päällysveden kokonaisfosfori viittasi reheviin olosuhteisiin. Levätuotanto oli edellisvuosia suurempi. Kasviplanktonlajisto oli poikkeava muista tutkituista lammista sisältäen paljon picoplanktonia ja viittasi reheviin olosuhteisiin. Vesikasvillisuus näyttäisi muuttuneen vuodesta 2010, mihin syynä näyttäisi olevan veden samentuminen. Syrjänlammen vedenlaatu on parantunut viime vuosina: sähkönjohtavuus sekä ainepitoisuudet ovat laskeneet. Myös ph on laskenut, mikä kertoo osaltaan kuormitusvesien vähenemisestä. Syrjänlammen kohdalta on patoa korjattu vuosina , minkä jälkeen veden laatu on parantunut. Syrjänlammen alusveden happipitoisuus oli vuonna 2016 heikko talvella ja keväällä, mutta vain keväällä se näkyi kohonneena alusveden kokonaisfosforipitoisuutena. Syrjänlammen kesän 2016 kokonaisfosfori ja levätuotanto viittasivat keskimäärin lievästi reheviin olosuhteisiin. Kasviplanktonselvityksen mukaan lajisto viittasi reheviin olosuhteisiin, mutta biomassat olivat hyvin matalia. Syrjänlammen vesikasvillisuus on lisääntynyt vuodesta 2007, peittäen nyt noin 52 % lammen pinta-alasta. Lajiston osalta mm. keskirehevän veden ahvenvidan oli korvannut rehevämpää ympäristöä suosiva tylppälehtivita, pikkulimaskaa tavattiin uutena lajina. Syrjänlammen vedenlaatuun ja varsinkin kokonaisfosforitasoon sekä rehevyyteen vaikuttaa paljon valuma-alueen hajakuormitus. Syrjänpurosta tulevan veden kokonaisfosforipitoisuus on Syrjänlampea korkeampi ja alapuolisen Syrjänjoen pitoisuus hieman lampea korkeampi. Suotovesien kokonaisfosforipitoisuus on Syrjänlampea matalampi. Kolmisopessa Syrjänlahden, ja Savolanlahden alusveden happitilanne pysyi riittävänä vuonna 2016, mutta Perjonlahden alusveden happipitoisuus oli kesän lopussa huono ja aiheutti lievää fosforikuormitusta. Perjonlahden ilmastuslaitteessa oli heinäkuussa ongelmia. Rötikönlahdessa alusveden ravinnepitoisuus kasvaa koko ajan. Rötikönlahden vesi on kerrostunutta ja alusvesi hapetonta käytännössä koko ajan, jolloin sinne ei pidäty fosforia, vaan pitoisuus nousee koko ajan. Alusveden sulfaattipitoisuus oli vuonna 2016 matala, mutta fluoridi- ja typpipitoisuus koholla verrattuna päällysveteen. Kolmisopen päällysveden sulfaatin pitoisuudet ovat hieman laskeneet. Myös kokonaisfosforipitoisuus laski edellisestä vuodesta. Kokonaisfosforin ja levätuotannon perusteella Kolmisoppi on rehevä erittäin rehevä. Rötikönlahti ei erotu päällysveden kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella muusta Kolmisopesta, mutta a- klorofyllituotanto oli selvästi vähäisempää. Kolmisopen mineraaliravinnesuhde viittasi typen niukkuuteen, mikä suosii sinileviä. Kasviplanktonlajisto ilmensi reheviä olosuhteita. Lajistossa oli paljon korkeaa ravinteisuutta ilmentäviä silmäleviä. Vesikasvilajistossa on merkkejä muutoksesta, lähinnä veden laadun kohenemisesta. Kolmisopen päällysveden sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet ovat tasoittuneet ja osin laskeneet. Koholla ollut kokonaistyppi on jatkanut laskemista ja oli loppukesästä 2016 päällysvedessä selvästi alle 1000 µg/l. Sulfaatti vaikuttaa välillisesti Kolmisopen rehevyyteen: hapettomissa alusveden olosuhteissa sulfidi syrjäyttää fosforin raudasta ja

5 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 5 näin kiihdyttää rehevöitymistä. Kolmisopesta poisvirtaavan Kolmisopenjoen talvisissa sulfaattipitoisuuksissa on myös laskua. Kolmisopen kunnostustyöt jatkuivat talvella 2016 Rötikönlahden eteläisen suualueen ruoppauksella. Kesällä 2016 Rötikönlahden eteläiseltä suualueelta sekä Uittosalmen sillan läheltä poistettiin ulpukan juurakoita haraamalla. Lisäksi järvellä hoitokalastettiin rysällä. Koivusenjoen keskimääräinen fosforipitoisuustaso oli aiempien vuosien tavoin järviasemien pitoisuuksia korkeampi vuonna Hajakuormitus ja muuttuvat hydrologiset olosuhteet vaikuttavat ensisijaisesti kokonaisfosforipitoisuuksiin. Kokonaistypen pitoisuudet olivat edellisvuotta matalampia. Sulfaatin ja fluoridin pitoisuuksissa on laskua. Ne olivat yhä Syrjänpuroa korkeammat, mutta keskimäärin Kolmisopenjokea matalammat. Sulfaatin ja typen talviset pitoisuudet ovat muita vuodenaikoja korkeammat. Pöljänjoki Pöljänjoen vedenlaatu ei juuri ole muuttunut kymmenen vuoden aikana. Ravinteiden osalta fosforin pitoisuus on keskimäärin samalla tasolla sekä kesällä että talvella ja ilmentää lievästi reheviä olosuhteita. Kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella kesää hieman korkeammat. Kaivostoiminnan vaikutuksia ilmentävien sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet ovat kuormittamattoman alueen taustatasoa. Sulkavanjärvi ja Pieni-Sulkava Sulkavanjärveen kohdistui tarkkailuvuonna huhti-toukokuussa ylimäärinen fosfaattifosforikuormitus, mikä näkyi laskuojan alapuolisella asemalla (Sulkavanjärvi 15) kohonneena kokonaisfosforin pitoisuutena toukokuussa sekä kohonneena levätuotantona touko-kesäkuussa. Myös alusveden kokonaisfosforipitoisuus oli korkea verrattuna aiempiin mittauksiin. Osa kuormasta pidättyi sedimenttiin, mistä se voi vapautua heikossa alusveden happitilanteessa. Yhteenveto kuormitusvaikutuksista on liitteessä 1. Rikastehiekka-altaiden vaikutukset olivat nähtävissä Sulkavanjärvessä ja Pieni- Sulkavassa sähkönjohtavuuden sekä sulfaatti-, fluoridi- että typpipitoisuuksien kohoamisena verrattuna Pöljänjoen arvoihin. Talvella Sulkavanjärven asemalla 14 alusveden happitilanne oli heikentynyt, mistä aiheutui ainepitoisuuksien kasvamista alusvedessä, aiempien vuosien kaltaisesti. Sulfaattipitoisuus oli hieman edellisvuotta korkeampi. Päällysvedessä pitoisuudet olivat lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Matalalla asemalla 15 alusveden happitilanne oli edellisvuoden tavoin kohtuullisen hyvä, eivätkä ainepitoisuudet nousseet alusvedessä. Loppukesästä alusveden happipitoisuus oli matala aseman 14 alusvedessä ja kokonaisravinteiden pitoisuudet kohonneet, joskin kokonaisfosfori tavanomaista vähemmän. Asemalla 15 vesipatsas oli sekoittunut ja happitilanne hyvä. Aseman 14 kokonaistyppi oli alle keskimääräisen. Fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat Sulkavanjärven päällysvedessä lähinnä keskimääräisiä tai hieman matalampia aiempiin vuosiin verrattuna. Myös Sulkavanjärven sulfaatti- ja fluoridikuormitus oli edellisvuotta pienempi. Alusveden sulfaattipitoisuudet olivat hieman koholla. Sulkavanjärven kokonaisfosforin ja typen pitoisuudet viittasivat kesällä lähinnä tyydyttävään ekologiseen luokkaan, osin lähelle hyvän rajaa. Kokonaistypen pitoisuudet

6 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 6 olivat matalia verrattuna edellisvuosiin, mihin voi vaikuttaa vähentynyt typpikuorma. Viime vuosina laskeneen elokuun ja nyt heinäkuussa koholla olleen a-klorofyllin keskimääräinen pitoisuus viittasi välttävään ekologiseen luokkaan edellisvuosien tapaan. Yleisesti Sulkavan vesi oli rehevää ja ravinnesuhteiden perusteella fosfori oli minimitekijä. Kasviplanktonlajisto viittasi biomassan ja TPI-indeksin osalta lähinnä tyydyttävään ekologiseen luokkaan ja sinilevien osuus hyvään luokkaan. Pohjaeläimistö viittasi vuoden 2013 tapaan välttävään luokkaan. Pieni-Sulkavan asemalla 20 veden laatu oli pääpiirteissään samankaltainen kuin Sulkavanjärven päällysveden laatu. Kokonaisravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin perusteella vesi oli rehevää. Ravinnesuhteet viittasivat typen niukkuuteen. Pieni-Sulkava ei kuulu ekologisen luokittelun piiriin. Kasviplanktonlajisto ilmensi reheviä olosuhteita. Haitallisten sinilevien osuus jäi keskimäärin matalaksi. Pohjaeläimistö ilmensi rehevää pohjaa. Siilinjärvi Talvella 2016 Siilinjärven päällysveden laatu muistutti pääpiirteiltään Sulkavanjärven ja Pieni-Sulkavan veden laatua osoittaen lievää tehdas- ja kaivosalueen vaikutusta sulfaatin ja fluoridin osalta. Alusveden happi oli talvella aseman 21 syvänteessä tavanomaista parempi ja sisäinen kuormitus lievää. Pitkään jatkunut syksy ja avovesikausi paransivat osin happitilannetta. Alusveden sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet olivat hyvin lievästi tausta-arvoja korkeammat. Kesällä alusveden happitilanne oli heikentynyt, mikä näkyi kohonneena alusveden typpipitoisuutena verrattuna päällysveteen. Fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus sen sijaan olivat samaa suuruusluokkaa molemmissa vesikerroksissa, osoittaen lievää tehtaan- ja kaivoksen vaikutusta. Siilinjärven rehevyystaso oli hieman matalampi kuin Sulkavanjärven ja Pieni-Sulkavan. Kokonaisfosforipitoisuus viittasi tyydyttävään luokkaan lähelle hyvän rajaa. Kokonaistyppipitoisuus oli edellisvuotta matalampi ja viittasi hyvään luokkaan. Heinä- ja elokuun keskimääräinen a- klorofyllipitoisuus viittasi tyydyttävään luokkaan ollen heinäkuussa edellisvuotta huomattavasti matalampi. Siilinjärven mineraaliravinnesuhde osoitti loppukesästä typen niukkuutta, mikä suosii sinileviä. Siilinjärven mineraaliravinteita suositellaan tarkkailtavan tästä lähtien joka kesä. Kasviplanktonlajisto ilmensi reheviä olosuhteita ja huonoa-välttävää ekologista luokkaa. Sinilevien osuus heinäkuussa viittasi tyydyttävään ja elokuussa hyvään luokkaan. Pohjaeläimistö viittasi vuoden 2013 tapaan huonoon luokkaan. Siilinjärven tila on tulosten mukaan heikoin tarkkailujärvistä: alusvesi kärsii hapettomuudesta aiheuttaen sisäistä kuormitusta. Sekä vesi että järven pohja ovat hyvin reheviä. Olosuhteet ovat sinilevien esiintymiselle suotuisat ja niitä esiintyy paljon. Siilinjärven tilaan, alusveden hapettomuuteen ja järven rehevyyteen, vaikuttaa osaltaan myös lähivaluma-alueen voimakas maankäyttö ja siltä tuleva kuormitus. Juurusvesi Sulfaatin ja fluoridin kuormitus Kuuslahdelle oli edellisvuoden tasoista. Tehdas- ja kaivosalueen vaikutus on nähtävissä sähkönjohtavuuden sekä sulfaatin, fluoridin ja typen pitoisuuksien nousuna ensisijaisesti Kuuslahden asemilla 1, 2, 2A ja 3 sekä lievemmin Juurusveden alapuolisilla asemilla. Päällysveden sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet ovat hitaasti nousseet viime vuosina, talviset pitoisuudet ovat keskimäärin vielä hieman Sulkavanjärveä ja Siilinjärven matalampia, mutta kesäiset sulfaatin pitoi-

7 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 7 suudet varsinkin Kuuslahdella ovat kohonneet ja ovat korkeammat kuin Sulkavanjärvellä ja Siilinjärvellä. Juurusveden asemien alusveden happitilanne oli talvella 2016 hyvä kaikilla asemilla, mihin osaltaan vaikutti pitkään jatkunut syksy ja avovesikausi. Kesän mittauskerralla hapen niukkuutta oli lähinnä Juurusveden asemilla 2 ja 2A. Selvää sisäistä fosforikuormitusta ei asemilla juuri ollut. Juurusveden asemien 2, 2A ja 3 sekä osin asemalla 4 talviset alusveden sulfaatti- ja typpipitoisuudet ovat osin varsin korkeita. Erityisesti Kuuslahden alapuolisilla asemilla on talven vakaissa kerrostumisolosuhteissa tyypillistä typen, sulfaatin ja fluoridin kohonnut pitoisuus pintaa (1 m) alemmissa vesikerroksissa. Usein myös typen pitoisuudet ovat korkeampia alusveden (p-1 m) yläpuolisissa kerroksissa, ilmentäen, että typpi kulkeutuu hieman alusvettä korkeammissa vesikerroksissa. Se on tavanomainen ilmiö myös muissa suurissa ja syvissä järvissä. Sinkin kuormitus laski vuonna Sinkkiä tiivistyy alimpaan mitattuun vesikerrokseen, talvikerrostuneisuuden vakaissa olosuhteissa asemalla Juurusvesi 2; talvella 2016 määrä oli edellisvuotta matalampi. Juurusveden kesän päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet viittaavat lähinnä hyvään ekologiseen luokkaan. Pitoisuus oli korkein pohjoisimmalla asemalla, missä on paljon peltoalueita. Kokonaistypen pitoisuus viittasi lähinnä tyydyttävään ekologiseen luokkaan pohjoisosissa ja hyvään eteläisissä osissa. Elokuun pitoisuuksissa oli laskua edellisvuoteen. Kuuslahden typpikuormitus varsinkin ammoniumtypen osalta laski vuonna Typen mineraaliravinteiden, erityisesti nitraattitypen, pitoisuudet olivat verrattain korkeita päällysvedessä kesällä ja mineraaliravinnesuhde osoitti fosforin olevan minimiravinnetekijä. Juurusveden asemien a-klorofyllipitoisuuksien mukaan vesi oli rehevää ja viittasi keskimäärin tyydyttävävään, osin hyvään ekologiseen luokkaan. Kokonaisravinteet ja levätuotanto laskivat vesistössä alaspäin. Kasviplanktonin biomassa ja TPI-indeksi viittasivat pohjoisosassa hyvään osin tyydyttävään ekologiseen luokkaan ja keskiosissa sekä eteläosissa hyvään jopa välttävään luokkaan. Sinilevien osalta luokka oli lähinnä hyvä. Juurusveden pohjaeläinlajistossa suurin muutos on sulkasääsken toukan lisääntyminen 2000-luvulla. Muilta osin pohjaeläimistö on pysynyt stabiilina seurannan ajan koostuen pääasiassa hyvin rehevän, rehevän tai lievästi rehevän pohjan lajeista. Tutkimusalueen pohjien tila ja ekologinen luokka paranee Juurusveden keskiosilta alkaen etelää kohden. Siilinjärven jätevedenpuhdistamon purkuvesien vaikutus tarkkailuasemien veden laadussa näkyi lähinnä talvella välivedessä kohonneena typen pitoisuutena. Keväällä, ja kesällä ei selvää puhdistamovaikutusta ollut vedenlaadussa huomattavissa. Syksyllä alusveden happipitoisuus oli hieman matala, mikä voi viitata puhdistamovaikutukseen tai vielä keskeneräiseen veden kiertoon. Hygieeninen laatu oli hyvä kaikilla havaintokerroilla.

8 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 8 SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO JOHDANTO SÄÄOLOT Säätila Virtaamat ja vesivarat KUORMITUS Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan kuormitus Jätevesien purkupaikat Lupaehdot Kuormitus vuonna Kuormitus vuosina Siilinjärven Jynkänniemen jätevedenpuhdistamon kuormitus FLUORIEMISIO ILMAAN SEKÄ SULKAVANJÄRVEEN JA KUUSLAHTEEN VEDEN LAATU VUONNA Talvi Kevät Kesä Syksy VEDENLAADUN YHTEENVETO Pöljänjoki Tarkkailtavat järvet Sähkönjohtavuus Alusveden happi- ja kokonaisravinnepitoisuudet Päällys- ja alusveden sulfaatti- sekä fluoridipitoisuus Sinkkipitoisuudet Päällysveden ravinteet, a-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonselvitys POHJAELÄINTUTKIMUS TARKKAILUOHJELMAN MUUTOKSET Liitteet: Sulkavanjärven fosfaattifosforivuodon selvitys Kasviplanktonanalyysi Pohjaeläintulokset Analyysitulokset

9 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 9 YARA OY A 3876 SIILINJÄRVEN KUNTA 1. JOHDANTO Tämä raportti sisältää Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan (myöhemmin Yara) ja Siilinjärven kunnan jätevedenpuhdistamon jätevesien purkuvesistöjen vedenlaatutulosten tarkastelun. Juurusveden ym. yhteistarkkailu perustuu useampaan lupaan. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipisteen vesistötarkkailu perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston antamaan lupaan (Nro 79/06/2). Päätöksestä valitettiin ja se vahvistettiin muutoksin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä (Nro 07/0387/1). Uusi lupa haettiin mennessä (Dnro ISAVI/1194/2015, päätös , 32/2016/1). Vesistötarkkailua koskevia lupia on useampi: ympäristölupapäätös Mustin rikastushiekka-alueen vesialtaan laajennuksen vaikutusta Kolmisopen ja Syrjänlammen tilaan koskevasta selvityksestä (Dnro ISAVI/113/04.08/2011). Vaasan hallintooikeuden päätös ( , päätös nro 14/0090/2) lupapäätöksen muutoksesta. Päätös ympäristöluvan muutoksesta, joka koskee kaivoksen Ansanmäen ja Itäläjityksen sivukivialueiden laajentamista, Sikopuron siirtämistä ja toiminnan aloittamislupaa muutoksen hausta huolimatta (päätös , ISAVI/2576/2014). Valituksen jälkeen Vaasan hallinto-oikeuden päätös (16/0149/2). Siilinjärven kunnan osalta tarkkailu perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston antamaan lupaan (Nro 78/03/2), joka vahvistettiin Vaasan hallintooikeuden päätöksellä (Nro 04/0359/2). Lupa tarkastettiin vuonna ja uusi myönnettiin (Nro 54/2014/1, Dnro ISAVI/53/04.08/2013, Vaasan hallinto-oikeus ). Viimeisin yhteistarkkailuohjelma on tehty vuonna 2009 vastaamaan aiempia voimassa olevia lupapäätöksiä ja tarkkailutarpeita. Pohjois-Savon ympäristökeskus hyväksyi yhteistarkkailuohjelman (Dnro PSA-2009-Y ) ja muutokset (POSELY/456/07.00/2010). Yhteistarkkailuohjelma yhdessä Latvavesiohjelman kanssa on lausunnoilla ja hyväksynnässä tällä hetkellä. Näytteenottopaikat on esitetty kartassa 1 ja vedenlaatutulokset liitteessä 1. Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueilla on 2000-luvun lopulla tapahtunut merkittävä muutos, kun Mustin rikastehiekka-alueen laajennus otettiin käyttöön vuonna Altaan käyttöönottoon on liittynyt intensiivisiä tutkimuksia Syrjänlammessa, Kolmisopessa ja Koivusenjoessa, jotka on raportoitu erikseen (mm. Saarijärvi ym. 2008). Vuodesta 2015 lähtien vuosiyhteenveto rikastehiekka-alueen länsipuolelta, Syrjänlammelta Koivusenjokeen on raportoitu ns. Latvavesiraportissa. Em. raportissa on mukana myös rikastehiekka-alueen Saarisen louhoksen alapuolinen tarkkailu.

10 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 10 Kartta 1. Vesistötarkkailuasemien sijainti. Mustat kolmiot ovat kuormituspisteitä.

11 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy SÄÄOLOT 2.1 Säätila Loppuvuoden 2015 sekä tarkkailuvuoden 2016 sääoloja Pohjois-Savossa on arvioitu Kuopiossa havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella (kuvat 1 ja 2). Vuo-si oli pääosin keskiarvoja sateisempi, mutta maalis-, touko-, elo-lokakuussa sekä joulukuussa sademäärä jäi alle keskiarvon. Tiedot ovat Pohjois-Savon ELYkeskuksen sekä Suomen Ympäristökeskuksen vesikatsauksista ja Ilmatieteenlaitoksen ilmasto-katsauksista. Kuva 1. Kuopion kuukausittainen keskilämpötila verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Kuva 2. Kuopion kuukausittainen sademäärä verrattuna pitkän ajan keskiarvoon.

12 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 12 Tammikuussa lämpötila vaihteli nopeasti, paukkupakkasista aina loppukuun nollakeleihin. Helmikuun keskilämpötila oli pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna hieman korkeampi. Toisella viikolla saatiin laajalti myös vesisateita. Maaliskuussa päivät olivat lämpimiä, mutta öisin lämpötila laski kuitenkin vielä pakkasen puolelle. Lumipeite alkoi hiljalleen sulaa loppukuuta kohti. Huhtikuussa keskilämpötila oli Pohjois-Savossa pitkän ajan keskiarvoa hieman korkeampi. Viimeisetkin lumet sulivat huhtikuun aikana ja sateita tuli hieman keskimääräistä enemmän. Lumen esiintyminen tammi-huhtikuussa 2016 on esitetty kuvassa 3. Toukokuussa lämpötila oli myös hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeampi ja sateita tuli hieman keskiarvoa vähemmän. Kuva 3. Lumen esiintyminen lokakuusta toukokuuhun Kesäkuun ensimmäisinä päivinä lämpötila hipoi hellelukemia. Sää kuitenkin viileni parin hellepäivän jälkeen ja kuun ensimmäisellä puolikkaalla lämpötila vaihteli 4 ja 16 asteen välillä. Sateita tuli alkukuussa muutamana päivänä. Lämpimiä päiviä kirjattiin kesäkuulle 15. Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Sää kuitenkin viileni jo ensimmäisellä viikolla ja sateita saatiin runsaasti useana päivänä. Kuun ensimmäisellä puolikkaalla lämpötila vaihteli 11 ja 25 asteen ja toisella asteen välillä. Lämpimiä päiviä kirjattiin heinäkuulle 23. Elokuu alkoi ensimmäisien päivien osalta noin 20 asteen lämpötilassa, mutta hieman epävakaisena ja sateitakin esiintyi. Sateita tuli hieman keskiarvoa vähemmän. Sää viileni syyskuuta kohden. Syyskuun alkupäivinä päästiin vielä lähes 20 asteen päivälämpötiloihin. Alkupäivien jälkeen sää jatkui suhteellisen

13 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 13 poutaisena ja päivälämpötilat kohosivat päivittäin lähes poikkeuksetta yli 15 asteen. Yölämpötilat pysyttelivät lähes poikkeuksetta 10 asteen tuntumassa, mutta muutamina öinä lämpötila laski jo 5 asteen tuntumaan. Sateita tuli hieman pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Lokakuussa päivälämpötila nousi vielä 10 asteen tuntumaan ja sateitakin esiintyi. Alkupäivien jälkeen päivälämpötilat laskivat ja pysyttelivät noin 8 asteen tuntumassa. Lokakuun ensimmäisellä viikolla yölämpötila laski ensimmäistä kertaa nollan alapuolelle ja yöpakkasia esiintyi ympäri maata. Lokakuun toisella viikolla sää kylmeni ja päivälämpötilat pyörivät 2-8 asteen välillä. Sademäärä oli noin puolet keskimääräisestä. Marraskuun toisella viikolla , lunta satoi keskimäärin 5-20 cm. Kolmannella viikolla sää taas lauhtui ja lämpötila kipusi paikoitellen muutamia asteita plussan puolelle. Viimeisellä viikolla sää vaihteli muutaman pakkasasteen ja nollakelin välillä, mutta yölämpötilat pysyttelivät reilusti pakkasen puolella. Joulukuu alkoi noin viiden pakkasasteen päivälämpötiloissa. Öisin pakkanen kuitenkin laski ympäri Suomen kauttaaltaan yli kymmenen astetta pakkasen puolelle. Ensimmäisen viikon aikana saatiin myös paikoittain sakeitakin lumisateita. Toisella viikolla sää lauhtui hieman ja viikon päivälämpötilat pyörivät nollan molemmin puolin. Kuun loppupuolisko oli lauhaa ja päivälämpötilat olivat muutamia asteita plussan puolella. Viimeisellä viikolla päivä- ja yölämpötilat putosivat hieman pakkasen puolelle. Lumen esiintyminen marras-joulukuussa vuonna 2016 on esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Lumen esiintyminen marras-joulukuussa Virtaamat ja vesivarat Joulukuu oli sateinen, joten tammikuussa useimpien suurten järvien vedenpinnat olivat ajankohtaan nähden hieman korkeammalla. Helmikuun lumisateet kaksinkertaistivat lumen vesiarvon. Alkuvuoden aikana pinnat monin paikoin hieman nousivat ja tulvahuiput saavutettiin toukokuun puolen välin jälkeen. Alkukesän aikana pinnat olivat pääosin sateiden myötä nousussa, mutta loppukesä oli keskimääräistä kuivempaa. Marraskuussa sateet hieman nostivat vedenpintoja. Lumimäärä kasvoi vielä tammi-helmikuussa, mutta maaliskuun aikana lumipeite alkoi jo pienentyä. Lumet sulivat suurimmilta osin huhtikuussa. Loppuvuodesta lunta saatiin

14 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 14 muutamaan otteeseen loka-marraskuussa, mutta pysyvät lumet tulivat Pohjois- Savoon joulukuun paikkeilla. Kallaveden vedenpinta oli tammi-maaliskuussa cm pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla, joten pinnankorkeuksien säätelemiseksi vettä juoksutettiin Naapuskosken säännöstelypadosta. Tammikuussa kovat pakkaset pysäyttivät pinnan nousun. Huhtikuussa vedenpinta kääntyi hieman laskuun, mutta lisäjuoksutuksia jatkettiin. Tulvahuiput saavutettiin Pohjois-Savossa keskimääräistä aikaisemmin. Toukokuussa saavutettu tulvahuippu tasolla NN+ 82,06 m. Kesäkuussa pinnanlaskua tulvahuipusta 20 cm ja lisäjuoksutukset lopetettiin. Heinäkuussa ei Pohjois-Savossa saatu suuria sateita ja pinnat alenivat pienennetyistä virtaamista huolimatta. Kallaveden vedenpinta NN+ 81,63 m, mikä on 16 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa alempi lukema. Syys-lokakuun alussa Kallaveden vedenpinta NN+ 81,50 m. Pitkäaikaiskeskiarvon minimi on yleensä syys-lokakuun vaihteessa. Säännöstely on muuttunut pohjapatojen valmistuttua keväällä ja pinnan aleneminen on selvästi hidastunut. Lokakuun lopussa vedenpinta NN+ 81,38 m, mikä on 9 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa matalampi lukema. Pohjapatojen käyttöönotosta huolimatta pinta aleni vähäsateisessa lokakuussa 12 cm, mutta kehittyi täsmälleen samalla tavalla kuin edellisenä vuonna. Marraskuussa pinnat kääntyivät jälleen nousuun ja lisäjuoksutukset aloitettiin joulukuussa. Vuoden vaihteessa Kallaveden vedenpinta on Itkonniemen asteikolla NN+ 81,59 m, mikä on 3 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa alhaisempi lukema. Pohjavesien pinnat olivat alkuvuodesta kääntyneet odotetusti laskeviksi tammikuun pakkasissa. Vesitilanne oli kuitenkin hyvä eli tasot pysyttelivät vielä korkealla. Maaliskuussa Pohjois-Savon reaaliaikaisesti seurattujen pohjavesiasemien tasot olivat laskevia, eli maaperän routakerros esti vielä veden imeytymisen maahan. Toukokuuhun mennessä pohjavesivarastot olivat lähes täynnä, mutta laskivat kesä-heinäkuussa hieman keskimääräisiä arvoja alhaisemmiksi. Syys-lokakuussa pinnat olivat jo laskusuunnassa, mutta pysyttelivät kuitenkin hieman tavanomaista korkeammalla. Marraskuussa tasot kääntyivät jälleen selvään nousuun ja vesivarastot täyttyivät aina joulukuun loppuun saakka, kunnes maa alkoi routaantua. Alkuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa, mutta suurimmat selät vasta joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Pohjois-Savon järvien jäät olivat alkuvuoden normaaleissa paksuuksissa. Jäät sulivat monin paikoin huhtikuun loppupuolella. Loppuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa. 3. KUORMITUS 3.1. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan kuormitus Jätevesien purkupaikat Kuuslahti:

15 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 15 Yaran alueelta puhdistettuja jätevesiä lasketaan Kuuslahteen kahdesta kohtaa: tehtaiden kemialliselta jäteveden puhdistamolta ja Sikopuron puhdistamolta. Kemialliselle puhdistamolla käsitellään kemian tehtaiden piha-alueiden sade- ja hulevedet sekä fosforihappotehtaan neutraloinnin ylitevedet. Sikopuron puhdistamolla käsitellään rikasta-mon vesikierrosta poistettavat vedet. Myös kemian tehtaiden jäähdytysvedet lasketaan Kuuslahteen. Lisäksi pasut-teen läjitysalueen ympäristön puhtaammat vedet johdetaan Kuuslahteen. Sulkavanjärvi Sulkavanjärveen ei ohjata varsinaisia jätevesiä. Särkilahti Tehdasalueen ja kipsin läjitysalueen ympäristön pintavedet ohjataan Sulkavanjärven Särkilahteen johtavaan ojaan. Ojan aiheuttama kuormitus sisältyy Sulkavanjärven kuormitukseen. Kipsin läjitysalue sijaitsee vedenjakajan länsipuolella. Pirttilahti Rikastusalueen ympäristön puhtaammat valumavedet johdetaan öljynerotuskaivojen ja laskeutusaltaiden kautta Sulkavanjärven Pirttilahteen. Pirttilahteen laskevan ojan aiheuttama kuormitus sisältyy Sulkavanjärven kuormitukseen. Sulkavansalmi Kuormitus Oulunlammesta Sulkavanjärven Sulkavansalmeen sisältyy Sulkavanjärven kuormitukseen. Kolmisoppi Mustin rikastushiekka-alueen patorakenteen läpi suotautuva vesi päätyy Kolmisoppeen Syrjänlammen, Syrjäjoen, Rötikönpuron ja Perkkiönpuron kautta. Suotovedet aiheuttavat mm. huomattavaa sulfaatti- ja fluoridikuormitusta alapuoliseen vesistöön Lupaehdot Kuuslahteen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo on 3 kg/d ja ammoniumtypen tavoitearvo 30 kg/d. Sulkavanjärveen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo on 2 kg/d. Raja-arvot ovat puolivuosikeskiarvoja. Sulkavanjärveen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo on 2 kg/d. Raja-arvo on puolivuosikeskiarvo. Sikopuroon johdettavan jäteveden enimmäismäärä on m 3 /d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Johdettavan jäteveden fosforin pitoisuuden raja-arvo on 0,1 mg/l,

16 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 16 kiintoainepäästöraja-arvo 15 mg/l ja CODMn-päästöraja-arvo 15 mg/l. Raja-arvot lasketaan kuukausikeskiarvoina. Sikopuroon johdettava jätevesi ei saa olla vesikirpuille myrkyllistä. Sikopuroon johdettavan jäteveden enimmäismäärä on m3/d puolivuosikeskiarvona laskettuna Kuormitus vuonna 2016 Kuuslahteen kohdistuva fosforikuormitus täytti lupaehdon (3 kg/d, puolivuotiskeskiarvo, kuva 5) vuonna Sulkavanjärveen kohdistuva kokonaisfosforikuormitus (2 kg/d, puolivuosikeskiarvo) ylitti luparajan ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Huhtitoukokuussa oli fosfaattifosforivuoto, joka nosti kuormaa. Toisella vuosipuoliskolla lupaehto täyttyi. Sikopuroon johdettavan jäteveden määrä täytti lupaehdon ( m3/d, puolivuotiskeskiarvo) molemmilla vuosipuoliskoilla. Myös kokonaisfosfori- ja kemiallinen hapenkulutus täyttivät lupaehdot. Kiintoainekuormitus (16,9 mg/l) ylitti luparajan vähäisesti helmikuussa (kok. P 0,1 mg/l, kiintoaine 15 mg/l ja CODMN 15 mg/l O2). Arvot lasketaan kuukausikeskiarvoina. Ammoniumtyppikuormitus Kuuslahteen oli menneenä vuonna matala verrattuna aiempiin vuosiin (kuva 5). Ammoniumtyppikuormitus on ylittänyt tavoitearvon vuosina Vuonna 2016 Ensimmäisellä vuosipuoliskolla luparaja ylittyi vähäisesti, mutta toisella vuosipuoliskolla keskiarvo jäi hienoisesti luparajan alapuolelle Kuormitus vuosina Ammoniumtypen ja kokonaistypen kuormitus Kuuslahteen on kasvanut vuodesta 2012 lähtien, mutta oli vuonna 2016 edellisvuosia matalampi (kuvat 5-7). Vuosina ammoniakkipitoisia vesiä kulkeutui Sulkavanjärveen laskevaan ojaan lisäten huomattavasti Sulkavanjärven ammoniumtyppikuormitusta (Heitto 2009a). Kuuslahden Sulfaatti- ja fluoridikuormitus ovat nousseet vuosittain, mutta hieman tasaantunut viime vuosina. Sulkavanjärvellä sulfaatti- ja fluoridikuorma laskivat edellisvuodesta. Sulkavanjärveen päätyvä kiintoaine laski yhä edellisvuodesta ja on vähentynyt vuosista (kuva 7). Kuuslahteen päätyvä kuorma oli edellisvuoden tasolla. Kuuslahden sinkki- ja rautakuorma laski edellisvuosiin verrattuna.

17 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 17 Fosforikuormitus Kuuslahteen luparaja 3 kg P /d, puolivuotiskeskiarvona 3,5 3,0 Sikopuro Jäähdytysvesi Kem.puhd. Luparaja kok-p kg/d 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0, ka 1-6 ka kok-p kg/d ,0 8,5 8,0 7,5 7,0 6,5 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Oja Oulunlammesta Sulkavanoja Fosforikuormitus Sulkavanjärveen luparaja 2 kg P /d, puolivuotiskeskiarvo Oja Pirttilahteen Luparaja NH4-N-kuormitus Kuuslahteen luvan tavoite 30 kg NH4-N /d, puolivuotiskeskiarvona 160 Sikopuro Kem.puhd ka 1-6 ka ka 1-6 ka NH 4 -N kg/d Jäähdytysvesi Tavoiteraja Kuva 5. Vuoden fosforin ja ammoniumtypen kuormituksia.

18 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 18 Kuva 6. Kokonaistypen, sulfaatin ja fluoridin vuosikuormitukset Kuuslahteen ja Sulkavanjärveen Huom. eri asteikot järvillä. Musta pylväs kuvaa Sulkavanjärven korkeinta vuosikuormaa suhteessa Kuuslahteen päätyvään kuormitukseen.

19 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 19 Kuva 7. Kiintoaineen (t/a) sekä sinkin ja raudan (kg/a) vuosikuormitukset

20 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Siilinjärven Jynkänniemen jätevedenpuhdistamon kuormitus Siilinjärven kunnan jätevedenpuhdistamolla käsitellään Siilinjärven kirkonkylän, Toivala-Vuorela -alueen ja useiden vesiosuuskuntien sekä Kuopion Maaningan alueen asumis- ja teollisuusjätevedet sekä kiinteistöjen sako- ja umpikaivolietettä. Laitos on nitrifioiva ja typpeä poistava. Luvan tarkastus tehtiin 2013 ja uusi lupa annettiin heinäkuussa 2014 Dnro ISAVI/53/04.08/2013, päätös nro 54/2014/1. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antanut puhdistamolle ympäristölupapäätöksen Lupaehtojen numeeriset puhdistusvaatimukset ovat vuoden 2005 alusta ja myös uusimman luvan (2014) mukaan seuraavat: BOD 7-ATU < 10 mgo 2 /l JA >92% COD Cr < 125 mg/l JA >75% kiintoaine < 35 mg/l TAI >90% kok. P < 0,4 mg/l JA >96% NH 4-N < 4,0 mg/l JA >90% Valtioneuvoston asetus N:o 888/2006 määrää lisäksi seuraavat vähimmäisvaatimukset biologisen sekä kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen puhdistukseen jätevesistä: BOD 7-ATU 30 mg/l TAI 70% COD Cr 125 mg/l TAI 75% Kok.P 2 mg/l TAI 80% Kok.N 15 mg/l TAI 70% Kiintoaine 35 mg/l TAI 90% Puhdistamon kuormitus vuosina on ollut seuraava: Vuosi Virtaama BOD7 Kok.P Kok.N NH4-N m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

21 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 21 Vuonna 2016 ympäristölupavaatimukset täyttyivät BOD 7ATU:n, COD Cr:n, kiintoaineen ja kokonaisfosforipitoisuuden osalta (kuva 8). Myös nitrifikaatioasteen vuosikeskiarvo täyttyi, mutta ammoniumtypen pitoisuuden vuosikeskiarvo (4,5 mg/l) jäi hieman (< 4mg/l) lupaehdoista. Nitrifikaatioaste oli vuositasolla 95 %. Kaikki valtioneuvoston asetuksen VNa 888/2006 vaatimukset täyttyivät (Hyvönen 2016). Biologisen hapenkulutuksen kuormitus hieman laski ja kokonaisfosforin kuorma nousi edellisvuodesta. Kokonaistyppikuormitus laski hieman ja ammoniumtyppikuormitus nousi edellisvuoden tasossa. kg/d 30 BOD7-ATU, lähtevä vesi Vuosi, kg/d Jakso 1, mg/l Jakso 2, mg/l Jakso 3, mg/l Jakso 4, mg/l Lupaehto, mg/l mg/l 15 kg/d 2 KOKONAISFOSFORI, lähtevä vesi Vuosi, kg/d Jakso 1, mg/l Jakso 2, mg/l mg/l Jakso 3, mg/l Jakso 4, mg/l Lupaehto, mg/l ,5 0, , ,5 0, kg/d 210 KOKONAISTYPPI, lähtevä vesi Vuosi, kg/d Jakso 1, mg/l Jakso 2, mg/l Jakso 3, mg/l Jakso 4, mg/l mg/l kg/d NH4-TYPPI, lähtevä vesi Vuosi, kg/d Jakso 1, mg/l Jakso 2, mg/l Jakso 3, mg/l Jakso 4, mg/l Lupaehto mg/l mg/l Kuva 8. Jynkänniemen puhdistamon kuormitus ja lupaehdot vuosina

22 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy FLUORIEMISIO ILMAAN SEKÄ SULKAVANJÄRVEEN JA KUUSLAH- TEEN Fluoriemissio ilmaan koostuu neljästä lähteestä. Lannoitetehtaan sekä fosforihappotehtaan piipuista se mitataan. Fosforihappotehtaan kipsin läjitysalueelta sekä kiertovesiallasalueelta ilmaan haihtuva fluoripäästö taas lasketaan. Mittaukset ja laskenta tehdään vuosittain. Fluoriemissio ilmaan on vuosina ollut seuraava: Vuosi t/a , , , , , ,5 Vuosien fluoridikuormitus (t/a) pintavesiin oli seuraava: Vuosi Kuuslahti Sulkavanjärvi yhteensä , , , , , , , , , , ,28 23 Vuoden 2003 perusteellisessa yhteenvedossa on tarkasteltu fluorin riskejä eliöstölle ja todettu mm. seuraavaa: Kemira Chemicals Oy:n ympäristössä tehdyissä seurannoissa havaituilla liukoisen fluoridin pitoisuusalueella (0,2-2,0 mg/l) ei voitu todeta eläinplanktonyksilöiden elinkykyä alentavia vaikutuksia, pitkäaikaisessa altistuksessa subletaaleita yksilötason elinkiertovasteita tai populaatiotason vasteita, eikä pitkäaikaisessa altistuksessa havaittavia yksilötason subletaalia altistusta ilmaisevia vasteita. Tarkkailuvuonna 2016 korkeimmat liukoisen fluoridin pitoisuudet, 1,2 mg/l 1,4 mg/l, tavattiin Kolmisopen alusvedessä talvella ja kesällä. Näin ollen fluoridipitoisuudet olivat vielä edellisten vuosien tavoin eliöstölle haitattomalla tasolla. Pitkänlammen ja Syrjänlammen pitoisuudet olivat edellisvuotta matalampia.

23 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy VEDEN LAATU VUONNA Talvi Vuoden 2016 tarkkailutulokset on toimitettu lausuttuina kunkin tarkkailukerran jälkeen asianosaisille. Vedenlaatutulokset ja määritysmenetelmät ovat liitteessä 1. Pitkänlampi, Syrjänlampi, Kolmisoppi ja Koivusenjoki on raportoitu Latvavesien vuosiyhteenvedon yhteydessä, joten ne jätetään tästä raportoinnista pois. Loppuvuosi 2015 oli leuto ja syystäyskierto jatkui pitkälle vuoden loppuun. Tammikuu 2016 oli kylmä. Päällysveden ja osin väliveden lämpötila oli asemilla yleisesti keskimääräistä hieman kylmempi. Alusveden happipitoisuus oli monin paikoin tavanomaista parempi. Sulfaatin- ja fluoridin pitoisuudet olivat osin Juurusveden puolella koholla, kun taas länsipuolella tavanomaisia tavanomaista matalampia. Vertailuvesistönä toimivassa Pöljänjoessa (17) happitilanne oli välttävä, vesi oli lievästi humusleimaista, neutraalia ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella tavanomaista rehevämpää. Fluoridipitoisuus oli 90 µg/l ja sulfaattipitoisuus 7,0 mg/l, jotka ovat keskimääräisiä taustapitoisuuksia Syrjänlammen-Kolmisopen-Sulkavanjärven alueella. Sulkavanjärven asemalla 14 päällysveden happitilanne oli hyvä. Vesipatsas oli kerrostunut ja pohjan lähellä happea oli jäljellä vain 0,96 mg/l. Lopputalvinen happitilanne on aseman 14 alusvedessä ollut hyvin samanlainen koko tutkimusjakson Hapen pitoisuus välivedessä on kuitenkin jo välttävä. Alusveden heikko happitilanne näkyi lähinnä typen korkeina pitoisuuksina. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keskimääräisellä sekä päällysveden tasolla. Väliveden fosforipitoisuudet olivat alus- ja päällysvettä matalampi. Päällysvedessä sähkönjohtavuus sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet olivat tavanomaista matalammat. Alusveden fluoridi- ja sulfaattipitoisuus olivat keskimäärisellä matalalla tasolla. Fluoridi- ja sulfaattipitoisuuksissa näkyi yhä suotovesien vaikutus, päällysvedessä lievästi ja alusvedessä selvemmin. Sulkavanjärven matalalla asemalla 15 vesi oli kerrostunutta ja happitilanne molemmissa vesikerroksissa hyvä. Alusveden kokonaistyppi ja sulfaattipitoisuus olivat jonkin verran kohonneet päällysveteen verrattuna, mutta olivat tavanomaista matalampia varsinkin sulfaatin osalta. Kokonaisfosforipitoisuus oli sekä alus- että päällysvedessä tavanomainen ja samaa tasoa. Sähkönjohtavuus oli pitkänajan keskiarvoa matalampi. Pieni-Sulkavan asemalla 20 happitilanne oli tyydyttävä, tavanomaista parempi. Veden laatu oli lähellä Sulkavanjärven päällysveden laatua. Sulfaatin pitoisuus oli matala ja fluoridin edellisvuosien tasoa. Siilinjärven asemalla 1A vesipatsas oli kerrostunut ja happitilanne koko vesipatsaassa tyydyttävä, tavanomaista parempi. Päällysvesi oli ravinteikkaampaa kuin alusvesi. Kokonaisravinteiden ja fluoridin sekä sulfaatin pitoisuudet olivat lähellä

24 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 24 Pieni-Sulkavan tasoa. Sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet olivat hieman viime vuosia matalampia päällysvedessä ja keskimääräistä tasoa alusvedessä. Siilinjärven asemalla 21 vesipatsas oli kerrostunut lämpötilan mukaan. Pohjanläheisessä vesikerroksessa happitilanne oli hieman tavanomaista parempi. Alusveden fosforikuormitus ja ammoniumtyppipitoisuus olivat tavanomaista matalampia. Ammoniumtypen osuus oli noin 50 % kokonaistypestä. Päällysveden ravinnepitoisuudet sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuus olivat lähellä aseman 1A tasoa. Vesipatsaan sähkönjohtavuus oli hieman matalampi verrattuna viime vuosiin. Sulfaatin sekä fluoridin pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat vähän Pöljänjoen taustatasoa korkeammat osoittaen lievää kaivosalueen vaikutusta. Juurusveden asemilla vesi oli kerrostunutta, mutta happitilanne syvänteissä oli melko hyvä, tavanomaista parempi lähes kaikilla asemilla. Alusveteen oli kerrostunut vain lievästi fosforipitoisempaa vettä. Erityisesti syvällä asemalla 4 tilanne oli hyvä verrattuna edellisvuosiin. Kuuslahdessa asemilla 1, 2, 2A ja 3 sekä asemalla Juurusvesi 4 kokonaistypen ja sulfaatin pitoisuudet olivat alusvedessä ja välivedessä tavanomaista korkeampia metrin näytesyvyyksissä typenpitoisuudet olivat alusvettä korkeammat. Samoilla asemilla sähkönjohtavuus oli kohonnut 10 m näytesyvyydestä alaspäin. Myös asemalla 1 sähkönjohtavuus oli kohonnut pohjan lähellä, mutta vähemmän kuin asemilla 2, 2A ja 3. Veden fluoridi- ja sulfaattipitoisuuksien perusteella kaivosalueen vaikutus oli selvästi todettavissa asemalle 3 asti kohonneina pitoisuuksina 10 m näytesyvyydeltä alaspäin ja vielä asemalla 4 sulfaatti-, typpi- ja fluoridipitoisuudet olivat kohonneet ja olivat edellisvuosia korkeampia. Tilanne oli edellisvuoden kaltainen. Asemilla 6, 15, 13A ja 8 alusveden fluoridi-, sulfaatti- ja typpipitoisuudet olivat yläpuolisia asemia lievemmin koholla. Asemilta on mitattu kohonneita sinkkipitoisuuksia, erityisesti asemalta 2. Talvella 2016 pitoisuus (260 µg/l) oli edellisvuotta (730 µg/l) matalampi, lähinnä aiempien vuosien tasolla. Asemilla 1, 2A, 3, 4 ja 8 alusveden sinkkipitoisuus oli lievästi kohonnut verrattuna päällysveteen. Asemilla 3, 4 ja 8 pitoisuudet jäivät alle 10 µg/l. Verrattaessa päällysveden kokonaisravinnetuloksia tarkkailujaksoon lopputalvella olivat pitoisuudet päällysvedessä pääosin keskimääräistä hieman matalammalla tai tavanomaisella tasolla. Kuuslahden asemilla 2-3 sekä Juurusveden asemilla noin metristä alapäin ovat sähkönjohtavuus, kokonaistypen sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet verrattain tasaisesti päällysvettä korkeammat. Asemalla 13A Siilinjärven kunnan jätevedet näkyivät kohonneina kokonaistypen pitoisuuksina 20 m näytesyvyydestä alaspäin. Asemalla 15 ja asemalla 8 typpipitoisuudet olivat matalammat kuin asemilla 13A ja 6. Päällysveden hygieeninen laatu oli erinomainen. Lievä kaivosvaikutus asemilla 6, 13 A ja 8 oli nähtävissä fluoridin ja sulfaatin pitoisuuksissa. Sulfaatin pitoisuudet ovat nousseet hieman vuotta 2012 edeltäneestä tasosta. Fluoridin pitoisuudet olivat laskeneet edellisvuosista. 5.2 Kevät Toukokuu oli keskimääräistä lämpimämpi. Havaintokerralla vesissä oli selvää kerroksellisuutta ja näytteet otettiin useammasta vesikerroksesta.

25 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 25 Vertailuvesistönä toimivassa Pöljänjoessa (17) vesi oli humusleimaista ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna rehevää. Kokonaistyppipitoisuus oli muiden asemien pitoisuutta ja tavanomaista matalampi. Veden laatu oli parempi kuin Koivusenjoessa. Pöljänjoen kokonaisfosforipitoisuus oli keskimääräisellä ja fluoridin aiempien vuosien tasolla. Sulfaatin pitoisuus oli tavanomaista matalampi. Sulfaatti oli noin kolmannes ja fluoridi kaksi kolmannesta Koivusenjoen pitoisuuksista. Muiden vedenlaatutekijöiden osalta tilanne oli tavanomainen loppukeväälle. Lämpötila oli tavanomaista korkeampi, kuten monen muunkin aseman päällysvedessä. Sulkavanjärveen kohdistui fosfaattifosforipäästö toukokuun alkupuolella, minkä takia sieltä tehtiin joitakin ylimääräisiä analyysejä keväällä. Sulkavanjärven asemalla 14 vesipatsas oli lämpötilakerrostunut ja koko vesipatsaaseen riitti happea. Pohjan lähellä (16 m) ja seuraavassa mittauskerroksessa (10 m) happitilanne oli aiempia vuosia heikompi. Alusveteen oli kertynyt väkevämpää vettä: fluoridin, sulfaatin ja typen pitoisuudet olivat päällysvettä korkeampia, mikä näkyi myös alusveden korkeana sähkönjohtavuutena. Sulfaatin pitoisuus oli tavanomaista korkeampi. Kokonaisfosforin pitoisuus oli tasainen vesipatsaassa ja alusvedessä tavanomaista matalampi. Päällysvedessä sähkönjohtavuus sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet olivat Pöljänjoen tasoa korkeammat. Sulfaatin, fluoridin ja kokonaistypen pitoisuudet olivat tavanomaista matalampia kuten yläpuolisillakin asemilla. Sulkavanjärven päällysveden fosforipitoisuus oli tavanomaisella, rehevällä tasolla. Pitoisuus oli Koivusenjokea ja Pöljänjokea matalampi. Fosfaattifosforin pitoisuus oli alle mittaustarkkuuden tai matala eri kerroksissa. a-klorofylli oli hieman korkealla verrattuna aiempiin, kesäkuussa tehtyihin mittauksiin, mutta kulunut toukokuu oli lämmin ja olosuhteiltaan kasviplanktonin kasvua suosiva. Samanlainen, lämmin toukokuu (ja kesäkuu) oli edellisen kerran vuonna Aseman 14 tuloksissa ei ilmennyt mitään selvästi tavallisuudesta poikkeavaa, minkä voisi suoraan yhdistää fosfaattipäästöön. Päällysvesi oli ylikyllästynyttä hapesta ja ph oli alempia kerroksia korkeampi, mikä osaltaan kertoo runsaasta levätuotannosta, mutta myös yläpuolisilla asemilla ja aiepien vuosien arvot ovat samaa tasoa. Sulkavanjärven matalalla asemalla 15 vesi oli heikosti lämpötilakerrostunutta ja päällysveden sekä alusveden happitilanne oli hyvä. Sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet olivat edellisvuosia matalammat, mutta yhä Pöljänjokea korkeammat. Pitoisuudet ovat laskeneet viime vuosina. Toukokuun fosfaattifosforipäästö kohdistui ensisijaisesti asemalle 15. Siihen viittasi korkea kokonaisfosforipitoisuus molemmissa vesikerroksissa. Alusveden kokonaisfosforipitoisuus oli korkea, vaikka happea riitti alusvedessä hyvin (86 %). Fosfaattifosforipitoisuus oli matala. Runsas fosfori oli todennäköisesti myös lisännyt kasviplanktonin tuotantoa, sillä a-klorofyllipitoisuus oli koholla, joskin levätuotantoa edesauttoi myös lämmin sää. Asema 15 on myös asemaa 14 suojaisampi. Runsas kasviplanktonin tuotanto lisäsi todennäköisesti myös veden happikyllästeisyyttä (120 %), sillä se oli tavanomaista korkeampi. Pieni-Sulkavan asemalla 20 happitilanne oli erinomainen. Veden laatu oli samankaltainen kuin Sulkavanjärven päällysveden laatu lukuun ottamatta kokonaisfosforia. Kokonaisfosfori (45 µg/l) oli aseman 14 pitoisuutta (33 µg/l) korkeampi, mutta aseman 15 (53 mg/l) pitoisuutta matalampi. Fosfaattifosforipitoisuus oli alle mittaustarkkuuden. Kokonaistyppi oli yläpuolisten asemien tavoin tavanomaista matalampi.

26 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 26 Fosfaattifosforivuotoon viittasi Pieni-Sulkavassa koholla ollut kokonaisfosforipitoisuus sekä mahdollisesti hieman koholla ollut klorofylli-a-pitoisuus. Vedestä on mitattu ohjelmasta poiketen myös sameutta. Se oli hieman koholla, lämpimän toukokuun 2013 tasolla. Runsas kasviplanktontuotanto saattaa samentaa vettä. Näytteenottoa (23.5.) edelsi myös sateinen päivä (21.5.), jolloin sadetta tuli 11 mm. Silläkin on mahdollisesti ollut oma vaikutuksensa veden laatuun. Siilinjärven vesinäytteet otettiin (19.5.) aiemmin kuin Sulkavanjärven (23.5.). Siilinjärven asemalla 1A vesipatsas oli lämpötilakerrostunut, happitilanne oli vesipatsaassa hyvä. Alusveteen oli kerrostunut typpipitoisempaa vettä, mutta typen pitoisuudet olivat tavanomaista matalampia. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli alusvettä korkeampi, mutta muutoin vesi oli verrattain tasalaatuista. Päällysveden sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet olivat tavanomaista matalampia. Selvää viittausta fosfaattipäästöön ei ollut. Kokonaisfosforipitoisuus oli aiempien vuosien pitoisuuksien tasolla. Siilinjärven asemalla 21 vesipatsas oli myös lämpötilakerrostunut, mutta happea riitti syvemmissä kerroksissa kohtalaisesti. Alusveteen oli tiivistynyt typpipitoisempaa vettä. Kokonaisfosforin pitoisuus oli päällysvedessä alusvettä korkeampi. Muutoin ei veden laadussa ollut pinnan ja pohjan välillä suuria eroja. Ainepitoisuudet ja sähkönjohtavuus olivat aseman 1A tasoisia. Selvää viittausta fosfaattipäästöön ei ollut. Juurusveden pohjoisosan asemilla (1, 2, 2A ja 3) vesipatsas oli lämpötilakerrostunut ja näytteet otettiin useasta vesikerroksesta. Alusvesi oli kevätkierron jälkeen hapekasta kaikilla asemilla, mutta alusveteen oli tiivistynyt päällysvettä enemmän fluoridia, typpeä ja osin sulfaattia sekä asemilla 2, 2A ja 3 sinkkiä. Aineiden tiivistyminen näkyi myös alusveden korkeampana sähkönjohtavuutena. Veden sulfaattipitoisuus oli asemilla 1, 2, 2A ja 3 tavanomaista korkeampi. Sulfaattipitoisuudet ovat kohonneet viime vuosina, mutta nyt kohoaminen oli taittunut. Päällysveden fluoridipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosina, mutta niissä näkyy yhä kaivos- ja tehdasalueen vaikutus. Myös typen pitoisuudet ovat laskeneet parista viime vuodesta. Päällysveden kokonaisfosforiarvot olivat osin koholla ja ilmensivät lievästi rehevää rehevää vettä. Sinkkipitoisuudet olivat asemilla 1, 2, 2A ja 3 tausta-arvoa (as. 8) korkeampia. Kuuslahden asemien tapaan vesi oli lämpötilakerrostunutta ja asemien 4, 6, 8, 13 A ja 15 alusvesi oli hapekasta. Veden typpi-, sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet olivat pohjoisia asemia matalampia, lähinnä keskimääräisellä tasolla ja lähellä Pöljänjoen arvoja. Samalla sähkönjohtavuus laski. Alusveteen oli paikoin kertynyt hieman väkevämpää vettä, lähinnä fluoridin ja typen pitoisuudet olivat alusvedessä korkeampia. Vesi oli asemilla lähes neutraalia, lievästi rehevää ja tavanomaista humuksikkaampaa. Puhdistamon ympäristön veden hygieeninen laatu oli hyvä eikä selviä puhdistamovaikutuksia ollut havaittavissa. 5.3 Kesä Juurusveden ym. vesien yhteistarkkailuohjelmassa on vuonna 2016 laajan tarkkailun vuosi. Siihen kuului kesällä heinä- ja elokuussa a-klorofylli- ja kasviplanktonnäytteenotto sekä vesikasvikartoitus ja ilmakuvaus. a-klorofyllitulokset raportoidaan elokuun tulosten yhteydessä. Kasviplanktonanalyysien tulokset sekä vesikasvillisuus-

27 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 27 selvitys raportoidaan vuosiyhteenvedon yhteydessä. Sulkavanjärvellä tapahtui toukokuussa fosfaattifosforivuoto, minkä takia tehtiin ylimääräisiä analyysejä toukokuussa ja heinäkuussa sekä ylimääräinen näytteenotto Sulkavanjärvestä, Pieni- Sulkavasta ja Siilinjärvestä kesäkuussa. Pöljänjoen ja Koivusenjoen näytteenotto elokuussa jäi näytteenottajalta, joten näytteet haettiin vasta Yleisesti länsipuolen tuloksissa typen pitoisuudet olivat laskeneet. Koivusenjoessa (24) kokonaistypen, -fosforin sekä fluoridin pitoisuus oli tavanomaista matalampi. Sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat tavanomaisia. Pitoisuudet ilmensivät rikastehiekka-altaan suotovesien vaikutusta. Veden happipitoisuus oli välttävä ja ph arvo emäksinen. Vertailuasemana toimivassa Pöljänjoessa (17) vesi oli lievästi humusleimaista ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevää. Kokonaistyppipitoisuus oli keskimääräinen. Sulfaatin pitoisuus oli matala, noin neljännes Koivusenjoesta. Fluoridia oli noin kolmannes Koivusenjoen pitoisuudesta. Pöljänjoen happipitoisuus oli tyydyttävä. Happamuudeltaan vesi oli emäksistä. Sulkavanjärven asema 14 oli lievästi lämpötilakerrostunut. Happi oli vähissä pohjasta aina 10 m syvyyteen asti. Hapen niukkuus aiheutti sisäistä kuormaa ja ainepitoisuudet olivat alusvedessä päällysvettä korkeammat. Kokonaistypen pitoisuudet olivat kuitenkin keskimääräistä matalammat koko vesipatsaassa ( µg/l). Päällysvedessä sähkönjohtavuus sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet olivat Pöljänjoen tasoa korkeammat. Kokonaisrikki oli Rötikänlahtea matalampi. Sulkavanjärven päällysveden kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuus olivat tavanomaisella tasolla ilmentäen reheviä oloja. Sulkavanjärven matalalla asemalla 15 vesi oli sekoittunut ja koko vesipatsaan happitilanne hyvä. Vesipatsas oli lähes tasalaatuinen. Toukokuun fosfaattifosforipäästöstä ei ollut merkkejä. Typpipitoisuus oli Sulkavanjärven syvänneaseman (14) tavoin keskimääräistä matalampi. Fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet olivat samaa tasoa aseman 14 päällysveden kanssa. Levätuotanto oli keskimääräistä. Pieni-Sulkavan asemalla happitilanne oli erinomainen loppukesän näytteenotossa. Veden laatu oli lähellä Sulkavanjärven päällysvettä, joskin ravinteisuus ja levätuotanto olivat runsaampia kuin Sulkavanjärvessä asemalla 14. Siilinjärven asemalla 1A vesipatsas oli lämpötilakerrostunut ja alusveden happitilanne heikentynyt, päällysvedessä se oli erinomainen. Alusveden fosforipitoisuus oli matala, mutta typpeä oli päällysvettä enemmän, keskimääräisellä tasolla verrattuna aiempiin vuosiin. Sähkönjohtavuus oli alus- ja päällysvedessä samaa luokkaa. Päällysveden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla viitaten rehevään veteen. Klorofylli-a-pitoisuus oli lievästi koholla. Päällysveden fluoridi- ja sulfaattipitoisuus olivat tavanomaisia. Siilinjärven asemalla 21 vesipatsas oli kerrostunut lämpötilan mukaan ja harppauskerros oli noin 10 m syvyydessä. Happitilanne oli huono aina 10 metriin saakka, mikä näkyi korkeina typen pitoisuuksina kymmenen metrin syvyyteen asti. Fosfo-

28 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 28 ri-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat suunnilleen saman tasoisia päällys- ja alusvedessä. Päällysveden ainepitoisuudet olivat samaa tasoa kuin asemalla 1A paitsi kokonaisfosfori, joka oli koholla. Myös a-klorofyllipitoisuus oli koholla aiempiin vuosiin verrattuna. Päällysvedessä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat Pöljänjoen taustatasoa korkeammat osoittaen lievää kaivosalueen vaikutusta. Juurusveden pohjoisosan asemilla (1, 2, 2A ja 3) asemilla (1, 2, 2A ja 3) vesi oli lämpötilakerrostunutta, selvimmin asemalla 2 ja muilla heikommin. Happitilanne oli heikentynyt jonkin verran kaikilla asemilla eniten asemalla 2A, mutta silläkin asemalla happitilanne oli tavanomaista parempi. Asemien alusveteen oli tiivistynyt ainepitoisempaa vettä. Asemilla 1 ja 2A kokonaisfosforin pitoisuudet alusvedessä olivat tavanomaista matalampia ja asemalla 3 korkeampi. Alusveden sinkkipitoisuus oli tavanomaista matalampi asemilla 1 ja 2A. Muilla se oli tavanomainen, asemalla 2 korkein. Päällysveden kokonaistyppipitoisuudet olivat laskeneet viimevuosien korkeista pitoisuuksista. Yleisesti asemien päällysvesi oli lievästi rehevää asemilla 1, 2A ja 3 sekä humuksista ja neutraalia. Asemalla 2 kokonaisfosfori oli koholla. Levätuotantoa mittaavat a-klorofyllipitoisuudet olivat lähinnä tavanomaisia luokittaen veden reheväksi. Päällysveden fluoridipitoisuudet olivat koholla ja sulfaattipitoisuudet ovat yhä lievästi nousseet. Asemien välillä päällysveden fluoridi- ja sulfaattipitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Juurusveden eteläosan asemien 4, 6, 8, 13A ja 15 vesipatsaat olivat lämpötilakerrostuneita. Alusveden happipitoisuus syvänteissä oli välttävä asemaa 15 lukuun ottamatta, missä vesi oli melko sekoittunutta ja happitilanne hyvä. Alusvedessä oli paikoin lievää ainesten lähinnä typen ja fluoridin kertymistä alusveteen. Asemien alusveden sähkönjohtavuus oli lähellä päällysveden tasoa. Sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet olivat lievästi koholla asemilla 4 ja 6. Päällysvesi oli asemien kesken melko samankaltaista: lievästi humuspitoista ja kokonaisfosforipitoisuudeltaan lievästi rehevää. Vain asemalla 4 kokonaisfosforipitoisuus oli koholla. Kokonaistyppipitoisuus laski vesireittiä alaspäin. Fosfaattifosforin pitoisuus oli matala. Levätuotantoa mittaava klorofylli-a-pitoisuus viittasi rehevään veteen. Veden hygieeninen laatu oli hyvä, bakteereita ei havaittu. Asemalla 13A typpipitoisuus nousi lievästi päällysvedestä alusveteen, mutta ammoniumtyppipitoisuudet olivat alusvedessä matalia. Selviä merkkejä puhdistamovaikutuksesta ei ollut. Kokonaisravinteet ja a-klorofylli Ohjelman mukainen Kesäaikainen ravinne- ja a-klorofyllipitoisuustarkkailu supistui vuonna 2015 heinä- ja elokuun näytteenottoihin. Kohdejärvien kasviplanktontuotannosta kertova a-klorofyllipitoisuus, kokonaisravinne ja ph näytteet haettiin Ohjelman mukaan järvi- ja lampiasemilta 19. ja sekä 15. ja Sen lisäksi otettiin Sulkavanjärvestä ja Pieni-Sulkavasta a-klorofyllinäytteet toukokuussa ja em. sekä Siilinjärvestä kesäkuussa fosfaattivuodosta johtuen. Kesän aikaisten ravinteiden ja a- klorofyllin kuvat ovat vedenlaadun yhteenvedossa.

29 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Syksy Syystäyskierto oli pääosin tapahtunut asemilla ja vesi oli lämpötilojen ja happipitoisuuksien mukaan hyvin tasalaatuista. Lähinnä Siilinjärvellä sekä Juurusveden asemilla 4 ja 13A täyskierto ei näyttänyt vielä sekoittaneen alusvettä ja happitilanne oli heikko. Vedenlaatunäytteet otettiin noin vesipatsaan puolivälistä Rötikönlahtea lukuun ottamatta. Puolenvälin näytetulokset eivät ole täysin verrattavissa aiemmin kokoomanäytteinä otettuihin näytteisiin kaikilla asemilla, koska ajoittain joillakin asemilla kerrostuminen on vahvaa, jolloin alusveden pitoisuudet ovat olleet korkeita. Ainepitoisuudet olivat monella asemalla lokakuussa 2016 yleisesti hieman matalampia verrattuna viime vuosiin. Vertailuvetenä toimivassa Pöljänjoessa (17) vesi oli humusleimaista ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna rehevää. Veden laatu oli parempi kuin Koivusenjoessa. Sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet olivat matalia verrattuna edellisvuosiin. Pöljänjoen happipitoisuus oli hyvä ja ph neutraali. Sulkavanjärven asemalla 14 vesi oli sekoittunutta ja happitilanne oli hyvä alusvedessä. Muut näytteet otettiin puolivälistä. Sulfidi-, fluoridi- ja ravinnepitoisuudet olivat Pöljänjoen pitoisuuksia korkeammat, mutta Koivusenjokea matalammat. Typpi- ja sulfaattipitoisuudet olivat keskimääräisellä tasolla, fluoridi selvästi matala. Happamuudeltaan vesi oli lievästi emäksistä. Sulkavanjärven matalalla asemalla 15, Sulkavanojan alapuolella vesi oli sekoittunutta ja happitilanne hyvä. Vesinäytteet otettiin alus- ja päällysvedestä keväällä tapahtuneen fosfaattivuodon takia. Vesi oli aseman 14 kaltaista. Alusveden pitoisuudet olivat aiempiin mittauksiin nähden matalia eikä mikään viitannut fosfaattipäästöön. Aiemmat mittaukset ovat lähinnä kokoomanäytteinä otettuja. Pieni-Sulkavan asemalla happitilanne oli hyvä. Veden laatu oli samaa tasoa kuin Sulkavanjärvessä. Sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja sulfaattipitoisuus olivat viime vuosien tasoa. Fluoridipitoisuus on laskenut. Siilinjärven asemalla 1A vesi ei ollut vielä selvästi kiertänyt ja alusveden happipitoisuus oli heikentynyt. Veden muut laatutekijät otettiin vesipatsaan puolesta välistä. Sulfaatti- ja fluoridipitoisuus olivat keskimääräistä matalampia, mutta muutoin veden laatu oli edellisvuoden tasoa. Siilinjärven asemalla 21 oli aseman 1A kaltaisesti kierto vielä kesken ja alusveden happipitoisuus huono. Alus- ja päällysveden lämpötilaero oli kuitenkin alle 2 astetta ja vedenlaatunäyte otettiin puolivälistä vesipatsasta. Ainepitoisuudet olivat hieman tavanomaisia matalampia. Fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet sekä sähkönjohtavuus olivat Pöljänjoen taustatasoa korkeammat osoittaen lähinnä lievää kaivosalueen vaikutusta. Juurusveden pohjoisosan asemilla (1, 2, 2A ja 3) vesi oli sekoittunutta kaikilla asemilla ja happitilanne oli erinomainen. Välivesinäytteiden typpi-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuudet olivat viime vuosia matalampia ja veden laatu parempi. Kaivosvesien vaikutus oli lievä ja lieveni alavirtaan päin. Raudan ja sinkin pitoisuudet olivat tavanomaisia, melko matalia. Fosforipitoisuudeltaan vesi oli lievästi rehevän ja karun rajamailla. Pöljänjokeen verrattaessa Juurusveden Kuuslahden alueen sulfaattipitoisuudet olivat noin kolmin - nelinkertaiset.

30 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 30 Juurusveden eteläosan asemien (4, 6, 8, 13 A ja 15) vesi oli sekoittunutta ja happitilanne oli hyvä lukuun ottamatta asemia 4 ja 13A: asemalla 4 happitilanne oli heikko ja asemalla 13A happitilanne oli välttävä. Kokonaistyppipitoisuuden olivat edellisvuosia ja Kuuslahden asemia matalampia. Myös asemien sulfaatti- ja fluoridipitoisuudet olivat laskeneet viime vuosista. Juurusveden alapuolisten asemien sulfaattipitoisuus oli noin kaksinkertainen verrattuna Pöljänjokeen ja Kuuslahden pitoisuuksia matalampi. Fluoridipitoisuudet olivat keskimäärin Pöljänjoen tasolla. Asemalla Juurusvesi 15, jonne laskevat Siilinjärven vedet, fluoridipitoisuus oli Siilijärveä matalampi. Vesi oli muutoin asemilla samankaltaista: sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet laskivat pohjoisosan näytteisiin verrattuna. Sinkki- ja rautapitoisuudet olivat matalia. Puhdistamovaikutukseen voi viitata aseman 13A heikko happitilanne, joka osaltaan liittyi keskeneräiseen syystäyskiertoon. Aseman 13A väliveden kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat yläpuolisten asemien tasolla. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen, eikä bakteeripesäkkeitä esiintynyt. 6. VEDENLAADUN YHTEENVETO 6.1 Pöljänjoki Vedenlaadun muutoksia alus- ja päällysvedessä tarkastellaan vuosilta 2000/ lähinnä talven ja kesän kerrostuneisuudelta. Asemakohtaisesti saattaa yksittäisiä tuloksia joltakin vuodelta puuttua ja analyysivalikoima vaihdella. Yhteenvedossa käsitellään myös kesän päällysveden kokonaisravinteet ja a-klorofyllitulokset. Pöljänjoki (as. 17) toimii vertailuasemana kuormituksen alaisille asemille. Virtavesissä veden laatu vaihtelee luontaisesti järvivesiä enemmän ja järvissä on omat prosessit (kuten alusveden hapettomuus), jotka vaikuttavat erityisesti alusveden mutta myös päällysveden laatuun. Ravinteisuuden osalta virtavesien pitoisuudet saattavat myös olla usein korkeampia kuin järvien päällysvedessä varsinkin, jos lähivaluma-alue on maatalousvaltaista. Pöljänjoki on tyypiltään pieni savimaiden joki. Pöljänjoen vedenlaadussa ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia (kuva 13). Pitoisuudet ovat vaihdelleet mittauskertojen välillä jonkin verran, mutta selviä muutossuuntia ei ole havaittavissa. Ravinteiden osalta fosforin pitoisuus on keskimäärin samalla tasolla sekä kesällä että talvella (ka 28 mg/l) ja ilmentää lievästi reheviä reheviä olosuhteita. Kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella (ka 1067 µg/l) kesää korkeammat (ka 675 µg/l). Kaivostoiminnan vaikutuksia ilmentävien sulfaatin ja fluoridin pitoisuudet ovat taustatasoa. Talviset fluoridin pitoisuudet (ka 85 µg/l) ovat hieman kesäisiä (ka 78 µg/l) korkeammat. Samoin sulfaatin talviset pitoisuudet (ka 8,6 mg/l) ovat kesän pitoisuuksia (ka 7,1 mg/l) korkeammat. Vuoden 2016 tulokset olivat edellisvuosien tasoa.

31 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 31 Kuva 13. Pöljänjoen veden kokonaistyppi- ja fosfori- sekä sulfaatti- ja fluoridipitoisuus vuosina talvella ja kesällä. 6.2 Tarkkailtavat järvet Tarkkailualueen järvien vesi on yleisesti lievästi humuksista. ph-arvo on vaihdellut Sulkavanjärvella ja Siilinjärvellä talvella noin 6,6-7,2 ja kesällä 7,1-8,5 välillä sekä Juurusvedellä talvella 6,2-7,2 ja kesällä 6,9-7,7. Sulkavanjärven ja Siilinjärven arvot ovat olleet Juurusveden arvoja korkeampia ja yleisesti asemien kesäiset arvot talvea korkeammat. Juurusveden pohjoisosan arvot ovat olleet eteläisiä asemia lievästi (0,1-0,3 yksikköä) korkeampia. Selvää muutossuuntaa tuloksissa ei ole. Bakteerien määrä oli vähäinen mittauskerroilla Juurusveden eteläosissa Sähkönjohtavuus Kemiantehtaiden ja kaivostoiminnan vaikutukset alapuolisissa vesistöissä näkyvät mm. sähkönjohtokyvyn nousuna (kuva 14). Päällysveden sähkönjohtavuus on Sulkavanjärvessä ja siitä alaspäin korkeampi kuin Pöljänjoessa ja Juurusvedellä. Arvot ovat vaihdelleet viime vuosina, mutta selviä muutossuuntia tai suuria eroja talven ja kesän välillä ei juuri ole. Juurusvedellä aseman Juurusvesi 1 ja alapuolisten asemien välillä ei ole suurta eroa. Arvot laskevat selvemmin asemasta 6 lähtien alaspäin. Sähkönjohtavuuden taso on Juurusvedellä kesällä hieman korkeampi, mutta yleisesti arvot ovat luonnonvesien tasolla. Lievää nousua on viime vuosina havaittavissa pohjoisimmilla asemilla. Eteläisen osan asemien (asema 6 ja alaspäin) sähkönjohtavuus on viime

32 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 32 vuosina laskenut, mihin saattaa vaikuttaa myös Kainuusta, Talvivaaran suunnasta tulevien vesien paraneminen. Alusveden korkeimmat sähkönjohtavuudet ovat olleet lähinnä talvella Sulkavanjärvellä (noin ms/m) ja Juurusveden asemalla 2 (noin ms/m), 2A (noin 7-22 ms/m) ja 3 (noin 6-21 ms/m). Arvoja nostaa mm. aineiden tiivistyminen kerrostuneisuuden aikana talvella sekä välillisesti alusveden hapen niukkuus. Kuva 14. Pöljänjoen ja tarkkailujärvien päällysveden sähkönjohtavuus talvella ja kesällä vuosina Kuvateknisistä syistä vuosiluvuista näkyy vain osa Alusveden happi- ja kokonaisravinnepitoisuudet Alusveden happi- ja kokonaisfosforipitoisuutta on tarkasteltu vuosilta kuvissa 15 ja 16. Kuvissa on vertailun vuoksi myös kokonaisfosforin päällysveden pitoisuus. Järvien havaintoasemien syvänteiden kokonaissyvyydet ovat seuraavat: Sulkavanjärvi 14 17,5 m, Sulkavanjärvi 15 4,2 m, Pieni-Sulkava 20 1,5 m (vain pintavesitarkkailu), Siilinjärvi 1A 14,5 m, Siilinjärvi 21 26,9 m, Juurusvesi 1 12 m, Juurusvesi 2 22 m, Juurusvesi 2A 19 m, Juurusvesi 3 24,8 m, Juuruvesi 4 42,3 m, Juurusvesi 6 56,9 m, Juurusvesi 15 12,6 m, Juurusvesi 13A 48 m ja Juurusvesi 8 52,7 m. Alusveden happipitoisuus on ollut selvästi matala asemilla Sulkavanjärvi 14 ja Siilinjärvi 21 sekä ajoitan matala talvella asemilla Juurusvesi 1, 4 ja 13A. Kesällä happi on ollut matala Sulkavanjärven ja Siilinjärven lisäksi ajoittain asemilla Juurusvesi 1, 2 ja 2A. Siilinjärven puhdistamon ympäristössä syvällä (48 m) asemalla 13A on talvisin hapen määrä matala, kun taas matalammalla asemalla 15 se on kesällä matala, mikä todennäköisesti johtuu asemalla 13A talven voimakkaasta kerrostumisesta, jolloin happea kuluttavaa ammoniumtyppeä olisi alusvedessä runsaammin. Asemalla 15

33 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 33 taas veden lämpötila saattaa heikentää hapen liukenemista kesällä. Matala hapen pitoisuus on nähtävissä kaikilla havaintoasemilla talvella Vuonna 2010 syksyllä järvet jäätyivät tavanomaista aiemmin myös suurten järvien osalta. Syystäyskierto jäi siten vähäiseksi tai vajaaksi, mikä heikensi syvänteiden happitilannetta talvella. Loppuvuodesta 2012 järvien jäätyessä alusveden lämpötila oli koholla, mikä heikensi talven happitilannetta. Vuonna 2016 talviset happipitoisuudet olivat pitkään jatkuneen syksyn johdosta kohtalaiset kaikilla asemilla. Heikoin tilanne oli asemalla Sulkavanjärvi 14. Loppukesällä pitoisuudet olivat edellisvuosien kaltaisia; asemilla Sulkavanjärvi 14 ja Juurusvesi 1 happi oli vähissä. Asemalla Juurusvesi 1 tilanne oli tavanomaista parempi. Kuva 15. Alusveden (p-1 m) happi- ja kokonaisfosforipitoisuus sekä päällysveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus asemilla talvella vuosina (kaikki vuodet eivät ole näkyvissä). Alusveden fosforipitoisuuden nousua joko sisäisestä kuormituksesta tai konsentroitumisesta johtuen on ollut talvella selkeimmin asemilla Sulkavanjärvi 14, Siilinjärvi 21, Juurusvesi 4 ja 13A sekä kesällä asemilla Sulkavanjärvi 14, Juurusvesi 1 ja 2. Vuonna 2016 oli sisäinen kuormitus tavanomaista vähäisempää. Kesällä asemalla Juurusvesi 3 oli alusveteen tiivistynyt tavanomaista enemmän fosforia. Kuva 16. Alusveden (p-1 m) happi- ja kokonaisfosforipitoisuus sekä päällysveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus asemilla kesällä vuosina Asteikot eroavat edelliskuvasta.

34 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 34 Kuvassa 17 on alusveden kokonaistyppipitoisuuksia vuosilta Sulkavanjärven, Siilinjärven ja Juurusveden syvänteiltä. Talvella mitataan myös ammoniumtyppipitoisuutta, jonka osuus kokonaistypestä on esitetty. Siilinjärven alusveden kokonaistyppitaso on Siilinjärven ja Juurusveden tasoa korkeampi. Juurusveden arvot eivät ole erityisen korkeita, mutta typen pitoisuudet ovat kasvaneet viime vuosina vahvan kerrostuneisuuden aikaan talvella. Puhdistamon alapuolisen aseman 13A pitoisuustaso on lievästi asemaa 15 korkeampi. Ammoniumtypen määrä on Sulkavanjärvellä sekä Siilinjärvellä ollut korkea ja liittyy lähinnä heikentyneeseen happitilanteeseen. Kesän typpipitoisuuksissa on Juurusvedellä osin lievää laskua. Kuva 17. Havaintoasemien alusveden kokonaistyppipitoisuus talvella ja kesällä vuosina Talven kuvissa on merkittynä ammoniumtypen osuus kokonaistypestä. Sulkavanjärven asteikon ylittävät kokonaistypen pitoisuudet talvella: 7600, 11000, ja 4200 µg/l sekä kesällä: 4600 ja 4200 µg/l Päällys- ja alusveden sulfaatti- sekä fluoridipitoisuus Kaivoksen ja kemiantehtaiden kuormitusvaikutuksesta kertoo sähkönjohtavuuden lisäksi vesien sulfaatti- ja fluoridipitoisuus. Fluoridi ei erityisesti vaikuta vesistöissä kuin erittäin suurina pitoisuuksina, mutta alusveden hapettomissa olosuhteissa sulfaatti muuttuu sulfidiksi, joka saattaa syrjäyttää fosforin raudasta ja kiihdyttää sisäistä kuormitusta. Kuvissa on esitetty järvien sulfaatti- ja fluoridipitoisuus päällys- ja alusvedessä talvella ja kesällä. Sulkavanjärven ja Siilinjärven päällysveden talviset sulfaattipitoisuudet ovat Pöljänjokea korkeammat. Juurusveden asemien arvot ovat nousseet viime vuosina. Vuonna 2016 nousu tasoittui.

35 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 35 Alusveden arvot Sulkavanjärvellä ja Juurusveden asemilla 2, 2A, 3 ja 4 ovat nousseet (kuva 18). Siilinjärven pitoisuudet eivät keskimäärin ole nousseet, mutta Juurusvedellä alusveden pitoisuudet ovat kohonneet. Kuva 18. Alusveden (p-1 m) ja päällysveden (1 m) sulfaattipitoisuus Sulkavanjärven, Siilinjärven ja Juurusveden asemilla talvella vuosina sekä Pöljänjoen mittaustulokset vertailuna. Asemilta Juurusvesi 15 ja 13A ei mitata sulfaattia. Kesällä sulfaatin pitoisuudet ovat usealla asemalla talvea matalammat molemmissa vesikerroksissa (kuva 19). Kesällä 2016 Sulkavanjärven aseman 14 päällysveden pitoisuus oli edellisvuoden tasoa, mutta alusvesi oli korkea viime vuosiin verrattuna. Siilinjärvellä pitoisuuksissa oli laskua. Juurusveden sulfaattitaso sekä alus- että päällysvedessä on kasvanut, mikä jatkui tarkkailuvuonna asemia 6 ja 8 lukuun ottamatta. Juurusveden yläosan asemien päällysveden sulfaattipitoisuudet ovat Sulkavanjärven ja Siilinjärven arvoja korkeampia. Kuva 19. Alusveden (p-1 m) ja päällysveden (1 m) sulfaattipitoisuus Sulkavanjärven, Siilinjärven ja Juurusveden asemilla kesällä vuosina Pöljänjoen mittaustulokset vertailuna. Asteikko eroaa edellisen kuvan asteikosta. Fluoridin talviset pitoisuudet päällysvedessä ovat vaihdelleet mittauskertojen välillä Sulkavanjärvellä ja Siilinjärvellä sekä kesällä Juurusvedellä. Sulkavanjärvellä ja Siilinjärvellä pitoisuuksissa on lievää nousua, kun taas Juurusvedellä ne ovat olleet lähes tasaisia Pöljänjokea matalammat. Talven alusveden pitoisuudet ovat korkeita osalla asemista.

36 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 36 Kuva 20. Alusveden (p-1 m) ja päällysveden (1 m) fluoridipitoisuus Sulkavanjärven, Siilinjärven ja Juurusveden asemilla talvella vuosina Pöljänjoen mittaustulokset vertailuna. Asemilta Juurusvesi 15 ja 13A on aineistoa vasta vuodesta Fluoridin kesäiset pitoisuudet ovat viime vuosina laskeneet Sulkavanjärvellä ja Siilinjärvellä, kuten myös vertailuna toimivassa Pöljänjoessa. Juurusveden asemien pitoisuudet ovat nousseet sekä päällysvedessä että alusvedessä, mutta myös osin laskeneet viime vuosina. Juurusveden sulfaatti- ja fluoriditaso laskee virtaussuunnassa alaspäin Sinkkipitoisuudet Kuva 21. Alusveden (p-1 m) ja päällysveden (1 m) fluoridipitoisuus Sulkavanjärven, Siilinjärven ja Juurusveden asemilla kesällä vuosina Pöljänjoen mittaustulokset vertailuna. Asemilta Juurusvesi 15 ja 13A on aineistoa vasta vuodesta Asteikko eroaa edellisen kuvan asteikosta. Kuuslahden asemien 2, 2A ja 3 sinkkipitoisuudet vesipatsaan eri kerroksissa havaintokertoina ovat kuvassa 22. Asemalla 2 on nähtävissä sinkin kerääntymistä alusveteen (noin 20 m syvyys), joskin pitoisuudet ovat myös vaihdelleet paljon ja pitoisuus seuraavassa syvyydessä (15 m) on jo ollut selvästi matalampi. Korkeimmat pitoisuudet ovat olleet vahvan kerrostuneisuuden aikaan talvella, kuten oli myös vuonna Asemien Juurusvesi 1 ja 8 pitoisuudet (ei kuvassa) ovat olleet lähinnä taustata-

37 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 37 soa. Sinkille ei ole varsinaista ympäristölaatunormia tai raja-arvoja vesienhoidon EU:n tai kansallisten haitta-aineiden luokittelussa. Siilinjärven sinkkipitoisuus on ollut matala tai alle mittaustarkkuuden havaintokerroilla. Kuva 22. Sinkkipitoisuus asemilla Juurusvesi 2, 2A ja 3 eri vesisyvyyksissä ja vuodenaikoina vuosina Aseman 2 korkein pitoisuus 730 µg/l on asteikon ulkopuolella Päällysveden ravinteet, a-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonselvitys Päällysveden ravinteiden ja mikroskooppista, kelluvaa leväkasvustoa mittaavan klorofylli-a-pitoisuuden osalta raporttia on yhä tiivistetty ja vain osa asemista on mukana. Sulkavanjärvi, Siilinjärvi, Kuuslahti ja Juurusvesi ovat kaikki tummavetisiä, humuspitoisia järviä ja tyypitelty kokonsa mukaan pieneksi, keskikokoiseksi tai suureksi humusjärveksi (taulukko 1, Pilke 2012). Juurusvesi on rajattu kahdeksi eri vesimuodostumaksi. Pieni-Sulkavaa ei ole rajattu vesimuodostumaksi eikä tyypitelty. Päällysveden ravinteisuutta ja a-klorofyllin tuotantoa kasvukaudella käsitellään kuvissa Taulukko 1. Järvityypit. Juurusvesi on rajattu kahteen eri alueeseen. Järvi ja asemat Sulkavanjärvi 14 ja 15 Siilinjärvi 1A ja 21 Juurusvesi 1, 2, 2A, 3, 4 Juurusvesi 6, 15, 13A, 8 Tyyppi Pieni humusjärvi Pieni humusjärvi Keskikokoinen humusjärvi Suuri humusjärvi Päällysveden ravinnepitoisuuksista on otettu mukaan kesän arvot, joita käytetään järvien ekologisessa luokittelussa. Järvien veden kokonaistyppi-, -fosfori- ja a- klorofyllipitoisuuteen perustuvat ekologisen luokittelun raja-arvot (Aroviita ym. 2012) ovat taulukossa 2.

38 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 38 Taulukko 2. Luokittelun raja-arvot. e = erinomainen, h = hyvä, t = tyydyttävä, v = välttävä ja hu = huono. Tyyppi / luokittelumuuttuja a-klorofylli µg/l e/h h/t t/v v/hu hu alaraja Pieni ja keskikokoinen humusjärvi Suuri humusjärvi Kokonaisfosfori µg/l Pieni ja keskikokoinen humusjärvi Suuri humusjärvi Kokonaistyppi µg/l Pieni humusjärvi Keskikokoinen humusjärvi Suuri humusjärvi Sulkavanjärven päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut Siilinjärven tasoa korkeampi (kuva 23). Sulkavanjärven fosforipitoisuus ilmentää rehevää vettä ja vuonna 2016 pitoisuudet (asema 14) viittasivat ekologisen luokittelun mukaan keskimäärin tyydyttävälle tasolle, lähelle hyvän rajaa. Selvää muutossuuntaa ei pitoisuuksista ole havaittavissa pitkällä aikavälillä. Siilinjärven fosforipitoisuudet viittaavat rehevään veteen. Ekologisen luokittelun perusteella arvot ovat keskimäärin hyviä, ajoittain tyydyttäviä kuten myös kesällä Selviä muutossuuntia tuloksissa ei ole havaittavissa. Kuva 23. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus Sulkavanjärvessä, Pieni-Sulkavassa, Siilinjärvessä ja Juurusveden pohjoisilla asemilla vuosina Mukana myös ekologisen luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä ja V = välttävä. Juurusveden pohjoisosa on tyypitelty keskikokoiseksi humusjärveksi. Sen päällysveden ravinteikkuus on Sulkavanjärveä ja Siilinjärveä matalampi, lievästi rehevä. Valuma-alueen vaikutus ravinteikkuuteen tulee esille asemalla 1, jonka kokonaisfosforitaso on alapuolisia asemia korkeampi, kesällä 2016 hieman koholla. Taso laskee alapuolisilla asemilla, mutta oli niilläkin hieman koholla verrattuna aiempiin vuosiin. Ekologisen luokittelun mukaan arvot viittaavat keskimäärin luokkaan hyvä, ml. vuosi Juurusveden eteläisen osan asemien kokonaisfosforitaso on hieman pohjoisosaa matalampi (kuva 23). Vuoden 2016 tulokset ovat koholla yläpuolisten tavoin.

39 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 39 Yleisesti taso ilmentää lievästi reheviä olosuhteita. Pitoisuudet viittaavat keskimäärin hyvään ekologiseen tilaan. Asemalla 15 vaikuttaa Siilinjärvestä tulevat vedet, asemalle 6 laskee vesiä itäpuolelta ja asema 13A sijoittuu Siilinjärven puhdistamon alapuolelle. Sulkavanjärven typpipitoisuudet ovat kohonneet vuonna 2009 liittyen typpipäästöön, minkä jälkeen ne ovat laskeneet. Vuoden 2016 kesä- heinäkuun pitoisuudet laskivat yhä edellisvuosista. Ekologisen luokittelun mukaan arvot viittaavat keskimäärin tyydyttävään luokkaan lähestyen hyvän rajaa. Siilinjärven taso on Sulkavanjärveä matalampi. Siilinjärven keskimääräiset kesäiset pitoisuudet viittaavat lähinnä tyydyttävään tasoon, mutta 2016 hyvään tasoon. Juurusveden pohjoisosan kokonaistyppipitoisuudet ovat nousseet viime vuosina. Vuoden 2016 pitoisuudet olivat heinäkuussa koholla ja elokuussa edellisvuotta matalammat. Asemien tulokset viittaavat tyydyttävään ekologiseen tilaan. Juurusveden eteläosan typpipitoisuudet ovat nousseet viime vuosina, mutta osin laskeneet. Tulokset viittaavat lähelle hyvän ekologisen tilan rajaa, viime vuosina tyydyttävään ja nyt taas hyvään. Keskimäärin pitoisuustaso laskee lievästi yhä pohjoisesta etelään. Puhdistamon alapuolinen asema 13A ei erotu muista asemista. Kuva 24. Päällysveden kokonaistyppipitoisuus Sulkavanjärvessä, Pieni-Sulkavassa, Siilinjärvessä ja Juurusveden asemilla 1, 2 ja 3 vuosina Mukana myös ekologisen luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono. Asteikon ylittävä arvo Sulkavanjärvi 14 kesäkuu µg/l. Luokittelurajat ovat eri pienissä- ja keskisuurissa järvissä. Sulkavanjärven a-klorofyllituotanto on ollut Siilinjärven tuotantoa suurempi (kuva 25) samoin kuin fosforipitoisuus oli. Vuoden 2015 heinäkuun tulokset olivat huomattavan korkeita molemmissa järvissä johtuen mahdollisesti sateisen heinäkuun tuomista ravinteista. Pitoisuudet viittaavat keskimäärin välttävään ekologisen tilaan, ilmentäen reheviä olosuhteita. Siilinjärven kasviplanktontuotanto on Sulkavanjärveä matalampi. Juurusveden pohjoisosan asemien kasviplanktontuotanto ilmentää reheviä olosuhteita, mutta on edellisiä järviä vähäisempää. Tulokset viittaavat lähinnä tyydyttävään ekologien tilaan, osin lähelle hyvän rajaa. Kesällä 2015 heinäkuun pitoisuudet olivat koholla. Ravinnesuhteiden mukaan fosfori on koko kesän minimitekijä kasviplanktonin kasvussa.

40 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 40 Juurusveden eteläisen osan a-klorofyllipitoisuudet ovat vaihdelleet vuosien välillä. Vuoden 2016 tulokset olivat edellisvuotta hieman matalammat usealla asemalla ja viittaavat keskimäärin tyydyttävään luokkaan osin hyvään luokkaan. Bakteerien määrä on havaintokerroilla ollut alhainen, joten veden hygieeninen laatu on säilynyt hyvänä. Kuva 25. Päällysveden a-klorofyllipitoisuus Sulkavanjärvessä, Pieni-Sulkavassa, Siilinjärvessä ja Juurusveden asemilla 1, 2 ja 3 vuosina Mukana myös ekologisen luokittelun rajat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono. a-klorofylli- ja kasviplanktonnäytteiden lisäksi laskettiin päällysvedestä mineraaliravinnesuhde (kuva 26) eli typen ravinteiden suhde fosfaattifosforiin (NO 23 + NH 4 / PO 4). Mineraaliravinnesuhde on Juurusveden asemilla (1-8) hyvin korkea viitaten fosforin niukkuuteen. Ravinnesuhde jopa nousi loppukesää kohden. Keskimmäisessä kuvassa näkyvät ravinnesuhderajat. Pieni-Sulkavan mineraaliravinnesuhde viittaa typen niukkuuteen ja Sulkavanjärvellä fosforin niukkuuteen. Siilijärvellä suhde laski kesän mittaan typen niukkuuteen. Fosforin niukkuus vaikuttaa yleisesti levän määrään/rehevyyteen ja typen niukkuus suosii sinileviä. Fosfaattifosforin pitoisuus oli asemilla hyvin matala kaikilla mittauskerroilla, alle 5 µg/l. Nitraatti-nitriittitypen osuus oli Juurusvedellä korkea. Typen pitoisuus laski loppukesää kohden, mutta niin laski myös fosfaattifosforin. Fosfaattifosforista on ravinnesuhdetta laskettaessa käytetty arvoa 1 µg/l, kun tulos on ollut alle mittaustarkkuuden (< 2 µg/l).

41 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 41 Kuva 26. Päällysveden mineraaliravinnesuhde kahdella eri asteikolla sekä typen fraktiot mittauskerroilla Juurusveden (1-8), Syrjänlammen (49), Kolmisopen (46-4B, Sulkavanjärven (14-15), Pieni-Sulkavan (20) ja Siilinjärven (21) asemilla heinäkuussa ja elokuussa Mukana myös niukkuutta aiheuttavan ravinteen rajat: fosfori (P), fosfori tai typpi P/N), (typpi N). Kasviplanktonselvitys Kasviplanktonselvityksen teki Rauno-Lars Albert Eco-monitorista. Kasviplanktonselvitys tehtiin ensimmäistä kertaa. Alla ovat tulokset referoituna lyhyesti. Raportti kokonaisuudessaan on liitteessä 2. Kasviplanktontulokset ovat kuvassa 27. Biomassatulokset viittaavat välttävään hyvään ekologiseen tilaan. Haitallisten sinilevien osuus viittaa pääsääntöisesti hyvään ekologiseen tilaan. Rehevyysindeksin (TPI) tulokset viittaavat (huonoon) välttävään

42 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 42 hyvään tilaan. Siilinjärven ekologinen tila näyttäisi tulosten mukaan heikoimmalta. Pieni-Sulkavalle ei ole olemassa raja-arvoja em. muuttujien osalta raja-arvoja, mutta muiden järvityyppien mukaan sinilevien osuus pysyi lähinnä hyvänä ja rehevyysindeksi oli korkea viitaten tyydyttävään - välttävään. Kuva 27. Kasviplankton tulokset kesän 2016 selvityksestä. Mukana ekologisen luokittelun rajat, jotka vaihtelevat järvityypeittäin.

43 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy POHJAELÄINTUTKIMUS Pohjaeläinselvityksen teki Jussi Iso-Tuisku Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksestä. Alla on yhteenveto. Raportti kokonaisuudessaan on liitteessä 3. Juurusveden ympäristön pohjaeläinlajistossa suurin muutos on sulkasääsken toukan lisääntyminen 2000-luvulla. Muilta osin pohjaeläimistö on pysynyt stabiilina seurannan ajan koostuen pääasiassa hyvin rehevän, rehevän tai lievästi rehevän pohjan lajeista. Tutkimusalueen pohjien tila ja ekologinen luokka paranee Juurusveden keskiosilta alkaen etelää kohden. Juurusvedessä paikoin esiintyvät hernesimpukat (Pisidium sp.) indikoivat syvänteiden kohtalaista happitilannetta. Karua pohjaa indikoivista lajeista 2016 havaittiin Spirosperma ferox harvasukasmatoja (asema 8) ja okakatkoja (Pallasea quadrispinosa) (asema 6), Näyteasema 6 oli ekologiselta luokaltaan erinomainen, ja siellä esiintyi okakatkojen lisäksi myös karun pohjan surviaissääsken toukka Heterotrissocladius grimshawi. Muita hyvälaatuista tai keskimääräistä pohjaa ilmentäviä lajeja (Sergentia coracina & Stictochironomus rosenschoeldi) esiintyi erityisesti Juurusveden keskiosista etelään sijaitsevilla näyteasemilla. Lajistojen tiheydet ja biomassat ovat pysyneet seurannassa samalla tasolla, pois lukien sulkasääsken toukkien lisääntyminen, mikä on paikoittain näkynyt tiheyksissä ja biomassoissa. Taksoniluvut ovat pysyneet kohtalaisina ja tasaisina eri vuosina lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin mitattiin seurannan suurimmat lukemat. Chironomidi-indeksi (CI) on pysynyt tasaisena koko seurannan ajan osoittaen enimmäkseen lievästi rehevää tai rehevää pohjaa. Vesistön ekologista tilaa kuvaava PICM-indeksi vaihteli huonon ja erinomaisen välillä. Huono luokka mitattiin vuoden 2013 tapaan Siilinjärvellä ja välttävä luokka Sulkavanjärven näyteasemilta. Juurusvedellä ekologinen luokka vaihteli tyydyttävän (asemat 1-3) ja erinomaisen (asema 6) välillä. 8. TARKKAILUOHJELMAN MUUTOKSET Ohjelman jako Latvavesiraporttiin ja Siilinjärven Juurusveden yhteistarkkailuun sekä ohjelmamuutokset ovat parhaillaan hyväksyttävinä. Kirjallisuus Aroviita J., Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S. M., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T., Vuori K.-M. 2012: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Heitto, L. 2009a. Selvitys vuosien aikana tapahtuneen ammoniumtyppikuormituksen nousun aiheuttamista vesistövaikutuksista. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy. Tutkimusraportti s. Heitto, L. 2009b. YARA Suomi Oy:n (Siilinjärven tehtaat) ja Siilinjärven kunnan jätevesien purkuvesistön yhteistarkkailuohjelma. 14 s. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy.

44 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 44 Hyvönen, S Siilinjärven kunnan Jynkänniemen jätevedenpuhdistamon toiminnan tarkkailun vuosiyhteenveto Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy. Raportti, 16 s. Kukkonen, M.I., Kauppinen, E. ja Saarijärvi E Latvavesiraportti 2015: Mustion ja Raasion rikastehiekka-altaiden, Mustion lisävesialtaan sekä Saarisen louhosalueen vaikutukset Koivujoen ja Ventojoen valuma-alueiden vesistöihin. Pilke, A. (toim.) Ohje pintaveden tyypin määrittämiseksi Saarijärvi, E., Kauppinen, E., Hartikainen, J., Heitto, L. & Kuikka, K Kolmisopen ja Syrjänlammen toimenpidesuunnitelma. Vesieko Oy Water Eco. Tutkimusraportti. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Minna I Kukkonen, tutkija FL LIITTEET 1 Sulkavanjärven ylimääräisen fosfaattifosforikuormituksen vaikutusselvitys toukokuu lokakuu Kasviplanktonselvitys 3 Pohjaeläinselvitys 4 Tarkkailutulokset 2016

45 1/5 Yara Suomi Oy LAUSUNTO Siilinjärven tehtaat Leena Huttunen Sulkavanjärveen kohdistui toukokuussa 2016 ylimääräistä fosfaattifosforikuormitusta ( kg/d ja sen jälkeen 2-3 kg/d; lupaehdon raja 2 kg/d). Fosfaattifosfori on kasviravinne ja se lisää rehevyyttä, ensimmäiseksi kasviplanktonin määrää. Runsas fosfaattifosfori saattaa myös muuttaa ravinnesuhdetta sinilevien kasvulle suotuisaksi. Fosfaattifosforikuormitukseen liittyen Sulkavanjärven sekä alapuolisisten Pieni-Sulkavan ja Siilinjärven tarkkailua lisättiin kesän aikana: kesäkuussa haettiin ylimääräiset näytteet ja heinäkuussa lisättiin näytesyvyyksiä sekä analyysejä normaaliohjelman mukaiseen näytteenottoon. Ylimääräisistä näytteenottokerroista ja analyyseistä sovittiin Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa. Myös syyskuulle oli alustavasti suunniteltu näytteenotto, mutta koska kesän tulokset viittasivat siihen, että sille ei ole tarvetta, niin Pohjois- Savon ELY-keskuksen hyväksynnällä se jätettiin pois. Kesä oli myös laajan tarkkailun vuosi, joten tarkkailu oli tavanomaista kesää kattavampi. Näytteenottoajat ja kesän päivittäiset sademäärät ovat kuvassa 1. Sademäärät ovat Yara Suomi Oy:n Siilinjärven tehtaiden sademittauksia. Kesä oli säiltään vaihteleva: reipasta sadetta, hellettä ja välillä viileää. Toukokuun näytteenotot sijoittuvat runsaan sateen molemmin puolin. Kesä-, heinä- ja elokuussa näytteenottoja edelsivät sateet. Lokakuu oli kuiva. Sateiden vaikutus veden laatuun on kaksijakoinen; toisaalta ne tuovat hajakuormitusta, toisaalta ne voivat laimentaa vesiä.

46 2/5 Kuva 1. Havaintoajankohdat ja kesän päivittäinen sademäärä alueella. Punainen ympyrä = näytteet haettu Sulkavanjärvestä ja Pieni-Sulkavasta, sininen vinoneliö = näytteet haettu Siilinjärveltä. Fosfaattifosforivuoto näkyi toukokuun tuloksissa korkeana kokonaisfosforin pitoisuutena sekä alus- että päällysvedessä asemalla Sulkavanjärvi 15 (kuva 2, toukokuun näytteet merkitty punaisella). Fosfaattikuorma ei näyttänyt levinneen yläpuoliselle syvänneasemalla Sulkavanjärvi 14. Aseman 15 toukokuun korkeiden lukemien jälkeen pitoisuudet laskivat kesän edetessä tavanomaiselle tasolle. Pieni-Sulkavassa ja Siilinjärvessä pitoisuustaso oli tavanomainen verrattuna viime vuosiin. Siilinjärven syvänteellä elokuussa pitoisuudet sekä alus- että päällysvedessä olivat hieman koholla verrattuna viimevuosiin, mutta se voi olla myös vuosittaista vaihtelua. Fosfaattifosforit pysyivät matalina havaintokerroilla. Kuva 2. Kokonaisfosforipitoisuus touko-elokuussa vuosina 2008/ Toukokuun 2016 tulokset on merkitty punaisella.

47 3/5 Fosfaattifosfori lisää erityisesti levätuotantoa, mikä näkyy a-klorofyllipitoisuudessa. Sulkavanjärven syvänneasemalla 14 a-klorofyllitulokset eivät selvästi poikenneet aiemmista vuosista (kuva 3). Kesä-heinäkuun sateiden tuoma hajakuormitus saattoi myös lisätä ravinteita. Sulkavanjärven asemalla 15, minne fosfaattikuormitus erityisesti kohdistui, oli toukokuun pitoisuus muita asemia korkeampi ja kesäkuun pitoisuus koholla, mikä viitannee päästöön. Loppukesää kohden pitoisuudet laskivat, ja heinä- sekä elokuun tulokset olivat matalia. Alapuolisessa Pieni-Sulkavassa pitoisuudet olivat kesä-heinäkuussa koholla, mutta eivät ylittäneet aiemmin mitattuja arvoja. Leväkasvua saattoi lisätä fosfaattipäästö, mutta sitä on vaikea erottaa säiden aiheuttamasta vaikutuksesta. Siilinjärvessä pitoisuustaso oli aiempien vuosien kaltainen. Kuva 3. a-klorofyllitulokset kesältä vuosina 2008/ Mineraaliravinteita (ammoniumtyppi, nitraatti-nitriittityppi, fosfaattifosfori) mitataan tarkkailujärvien päällysvedestä kolmen vuoden välein. Niiden välinen suhde (typen ravinteet / fosfaattifosfori) kertoo levätuotantoa ja -lajistoa säätelevästä minimiravinteesta. Yleensä fosfori on minimiravinne vesistöissä, mutta toisinaan typen ravinteiden pitoisuus laskee matalaksi, jolloin sinilevien osuus voi kasvaa. Sulkavanjärven ja Siilinjärven fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet mittauskerroilla matalia, lähinnä alle mittaustarkkuuden. Myös typen ravinteiden pitoisuudet ovat ajoittain laskeneet mataliksi. Vuonna 2016 asemalla Sulkavanjärvi 14 mineraaliravinnesuhde laski loppukesää kohden (kuva 4). Asemalla Sulkavanjärvi 15 mineraaliravinnesuhde oli matala kesä- sekä heinäkuussa ja nousi elokuulle. Se voi viitata fosfaattifosforivuodon vaikutuksiin, koska yleensä suhde laskee loppukesää kohden. Nyt ylimääräinen

48 4/5 fosfaattifosfori olisi lisännyt leväkasvua ja vähentänyt typen mineraaliravinteiden määrää jo alkukesästä. Kesä- heinäkuussa aseman mineraaliravinnesuhde oli tasolla, jossa typen niukkuus saattaa lisätä sinilevien kasvua. Elokuussa fosfori oli minimiravinne. Siilinjärven aseman 21 mineraaliravinteiden suhde oli matala, kuten oli myös vuonna Sulkavanjärvessä kuten muissakin järvissä ovat typen pitoisuudet olleet korkeita aiempina vuosina ja laskivat yleisesti vuonna 2016, mikä osin vaikeuttaa mineraaliravinnetulosten vertailua vuosien välillä. Kuva 4. Mineraaliravinnesuhde vuosina Mukana minimiravinnerajat P = fosfori on minimiravinne, N/P = typpi tai fosfori voi olla minimiravinne, N = typpi on minimiravinne. Osa tuloksista on asteikon ulkopuolella. Niissä ravinnesuhde on fosforirajoitteinen. Yhteenvetona voidaan todeta, että toukokuun fosfaattifosforivuoto näkyi touko-kesäkuussa lähinnä asemalla Sulkavanjärvi 15 kohonneena kokonaisfosforipitoisuutena ja kasvaneena levätuotantona, mikä laski mineraaliravinnesuhdetta tasolle, joka saattoi lisätä sinilevien kasvua. Kasviplanktonin tuotantoa mittaavan a-klorofyllin pitoisuudet eivät kuitenkaan nousseet aiempien vuosien mittauksia suuremmiksi. Myös aseman mineraaliravinnesuhde vaihtui typpirajoitteisesta fosforirajoitteiseksi kesän edetessä. Fosforipitoisuus aseman Sulkavanjärvi 15 alusvedessä toukokuussa oli korkea verrattuna aiempiin mittauksiin. Osa fosforikuormasta sedimentoitui mahdollisesti alueelle. Tulevina vuosina sitä saattaa vapautua sedimentistä mm. kerrostuneisuuden aikana, varsinkin jos alusveden happipitoisuus on

49 5/5 huono. Viime talvina happipitoisuus on talvisin ollut keskimäärin välttävä ja kesäisin hyvä, jolloin vapautumista ei niinkään tapahdu. Muilla kuin asemalla Sulkavanjärvi 15 ei ollut havaittavissa selviä merkkejä fosfaattifosforin kuormasta. Pieni-Sulkavassa a-klorofyllipitoisuus oli hieman koholla, mihin saattoi vaikuttaa fosfaattifosforivuoto, mutta myös sateiden tuomat hajakuormituksen ravinteet. Päästövaikutuksen erottaminen vedenlaadun tuloksista yleensä vaikeutuu kun mennään kauemmaksi päästölähteestä; silloin kasvaa muiden tekijöiden kuten sään ja hajakuormituksen osuus veden laatuun. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Minna I Kukkonen tutkija FL

50 Raportti Raino-Lars Albert Juurusveden yhteistarkkailun kasviplanktontulokset 2016 Ecomonitor Oy Länsikatu JOENSUU puh Tekijä: Raino-Lars Albert Joensuu, Raportti sivu 2 / 16

51 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 3 TIIVISTELMÄ... 4 TAVOITTEET... 4 MENETELMÄT... 4 TULOKSET... 6 Juurusvesi 1, näytteet ja Juurusvesi 13A, näytteet ja Juurusvesi 3, näytteet ja Juurusvesi 4, näytteet ja Juurusvesi 6, näytteet ja Juurusvesi 8, näytteet ja Kolmisoppi 46, näytteet ja Pieni-Sulkava 20, näytteet ja Pitkänlampi 039, näytteet ja Siilinjärvi 21, näytteet ja Sulkavanjärvi 14, näytteet ja Syrjänlampi 49, näytteet ja KIRJALLISUUS MÄÄRITYSKIRJALLISUUS Liite 1: Kasviplanktonanalyysin tulokset Excel-taulukkoina Raportti sivu 3 / 16

52 TIIVISTELMÄ Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy otti vuonna 2016 Juurusveden yhteistarkkailua varten 24 kasviplanktonnäytettä, jotka lähetettiin Ecomonitor Oy:lle analysoitavaksi laajalla kvantitatiivisella kasviplanktonmenetelmällä. Näytteistä määritettiin lajisto ja biomassa. Tulokset on tallennettu ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin ja esitetty tässä raportissa. TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kasviplanktonin koostumus 24 näytteestä. Näytteistä tuli selvittää laajalla kvantitatiivisella kasviplanktonmenetelmällä lajisto, runsaussuhteet ja biomassa Järvisen ym. (2011) mukaisesti. Tutkimuksen menetelmät ja keskeiset tulokset raportoidaan tässä raportissa. Lajilistaukset esitetään erillisessä Excel-liitteessä. EnvPhyto-ohjelmalla tuotetut määritykset on myös lähetetty SYKEn kasviplanktonrekisterin ja ovat tarkasteltavissa sieltä. MENETELMÄT Vuonna 2016 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy otti kasviplanktonnäytteitä kahdessatoista pisteessä Juurusveden yhteistarkkailun alueelta kahtena ajankohtana avovesikauden aikana. Ecomonitor Oy perusti näytteenotot/näytteet kasviplanktonrekisteriin, jossa niille saatiin yksilölliset näytenumerot. Näytteenottojen rekisteritiedot näkyvät taulukossa 1. Järvityyppi on ilmoitettu ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmän mukaan. Joillekin paikoille järvityyppiä ei ole ilmoitettu järjestelmässä, mikä vaikeuttaa ekologisen luokituksen tekoa. Näytteet on otettu pääsääntöisesti syvyydeltä 0-2 m, säilötty Lugolin liuoksella ja säilytetty viileässä analyysiin asti. Raportti sivu 4 / 16

53 Taulukko 1. Näytteiden ja näytteenottojen tärkeimmät tiedot. Kasviplanktonnäytteet määritti FM Raino-Lars Albert. Määritysmenetelmänä käytettiin SYKE:n kasviplanktonmääritysten omia ohjeistuksia (Järvinen ym. 2011). Analyysi tehtiin faasikontrastilla varustetulla käänteismikroskoopilla Leica DMIL 100-, 200- ja 400-kertaisilla suurennuksilla käyttäen nk. Utermöhl-tekniikkaa (EN 15204:2006), jossa näyte laskeutetaan Utermöhl-kammioon. Näyte sekoitettiin hellästi mutta huolellisesti ja 10 ml osanäyte laitettiin laskeutuskammioon vähintään 8 tunniksi laskeutumaan. Näytteistä selvitettiin laajalla kvantitatiivisella kasviplanktonmenetelmällä lajisto, runsaussuhteet ja biomassat EU-standardin (EN 15204:2006) ja Järvinen ym. (2011) mukaisesti. Käytetty määrityskirjallisuus on listattu tämän raportin lopussa. Näytteen tasainen jakautuminen tarkistettiin alussa. Eri taksonit laskettiin laskentayksikkönä joko soluna, rihmana tai yhdyskuntana. Samalle taksonille voi olla erimuotoisia laskentayksikköjä eli yksittäisiä soluja tai kolonioita (esim. Synura sp.). Näytteistä laskettiin vähintään 400 laskentayksikköä 400-kertaisella suurennoksella. 100-kertaisella suurennoksella tarkistettiin puolet Raportti sivu 5 / 16

54 kyvetin pinta-alasta (vastaa n. 80 näkökenttää) ja 200- ja 400-kertaisella suurennoksella vähintään 50 näkökenttää. Näytteen tiheydestä riippuen voitiin tietyille taksoneille tehdä osalaskentoja eri pinta-aloilla tai jäädyttää laskenta tietyn näkökenttämäärän jälkeen ja 200-kertaisessa suurennoksessa valittiin näkökentät sattumalta koko kyvetin alueelta, mukaan lukien reuna-alueita, tai seurattiin kyvetin halkaisijaa. Runsaimmin esiintyviä taksoneja pyrittiin laskemaan vähintään 50 laskentayksikköä. Biotilavuuksien arviointi tapahtuu automaattisesti EnvPhyto-ohjelmassa, joka pohjautuu SYKEn kasviplanktonrekisterin tietoihin. Biotilavuudet muunnetaan biomassoiksi oletuksella, että kasviplanktonorganismien tiheys on 1 g/cm3. Määritykset laskettiin EnvPhyto-laskentaohjelmassa ja tallennettiin sitä kautta suoraan SYKEn kasviplanktonrekisteriin. TULOKSET Tuloksina on ilmoitettu kokonaisbiomassa (µg/l ja mg/l), haitallisten sinilevien osuus ja TPI-arvo (taulukko 2). TPI on järvien kasviplanktonin trofiaindeksi skaalalla (ultraoligotrofisesta hypereutrofiseen, Willén 2007). Kun TPI-arvo on pieni, kasviplanktonyhteisö edustaa oligotrofisimpia olosuhteita. Vastaavasti kasviplanktonyhteisö edustaa eutrofisimpia olosuhteita, kun TPI-arvo kasvaa. Biomassat valikoiduille leväryhmille löytyvät Excel-liitteestä tai suoraan kasviplanktonrekisteristä. Taulukkoon 2 on koottu keskeiset tulokset, joita käytetään järven tilan arvioinnissa (Aroviita ym. 2012). Raportti sivu 6 / 16

55 Taulukko 2. Keskeiset tulokset kasviplanktonnäytteille sisältäen kokonaisbiomassan (µg/l ja mg/l), taksonimäärän, sinil tutkimusjärvillä. Järvien kasviplanktonin muuttujien luokittelussa (Aroviita ym. 2012) on käytetty värejä sininen (erino (tyydyttävä), oranssi (välttävä) ja punainen (huono). Raportti sivu 7 / 16

56 Tältä paikalta on otettu kaksi näytettä, 19.7 ja Ensimmäisestä näytteestä löytyy runsaasti piileviä (n. 53 %, Diatomophyceae), nieluleviä (n. 29 %, Cryptophyceae) sekä sinileviä (n. 8 %, Nostocophyceae). Piilevien osuus biomassasta putoaa elokuussa näytteessä 30 prosenttiin. Nielulevien ja sinilevien osuudet pysyvät samoissa lukemissa myös elokuussa. Kultaleviä (luokka Synurophyceae) esiintyy elokuun näytteessä n. 11 prosentin verran, kun Mallomonas- ja Synura lajeja löytyy. Sinilevien osuus näytteissä ei koostu yksittäisestä valtalajista, vaan monia eri sukuja esiintyy pienissä määrissä. Kokonaisbiomassat liikkuvat 1,38-1,65 mg/l rajoissa ja luokittelevat näin näytteet hyviksi. Elokuun näyte tosin on jo lähellä tyydyttävän luokan raja-arvoa. Haitallisten sinilevien osuus pysyy hyvän laatuluokan rajojen sisällä. Trofiaindeksi TPI ilmentää myös hyvää veden ekologista laatua. Kaksi näytettä otettiin ja Heinäkuun näytteessä runsaimmat leväryhmä ovat piilevät (51 %, josta noin puolet kuuluu yleiselle lajille Tabellaria fenestrata) ja Cryptophyceaenielulevät (16 %). Piilevien osuus pienenee elokuussa 15 prosenttiin, mutta nielulevien osuus suurenee Cryptomonas-lajien takia 28 %:iin. Sinilevät pysyvät n. 7-8 prosenttiosuuden tuntumassa molemmissa näytteissä, yksittäistä valtalajia ei näistäkään näytteistä löydy. Kultaleviä on elokuun näytteissä n. 20 %. Eniten löytyy tästä ryhmästä Mallomonas-soluja sekä Synura-kolonioita. Panssarisiimalevä Ceratium hirundinella:n osuus on elokuun näytteessä n. 6 %, mikä nostaa panssarisiimalevien osuuden tässä yhteensä 13 prosenttiin. Tämä laji esiintyy yleisenä erityyppisissä vesissä, mutta eutrofisissa ympäristöissä sen biomassat voivat kasvaa merkittävästi. Kokonaisbiomassa on molemmissa näytteessä tyydyttävän laatuluokan tasolla. Sinileviä on verrattain vähän, ja sinileväindikaattori kertoo hyvästä ekologisesta laadusta. Sinilevien lajisto, mm. Anabaena -rihmat, vaikuttavat huonontavasti TPI-arvoon, joka on heinäkuussa niukasti välttävällä, mutta elokuussa tyydyttävällä tasolla. Tämän paikan näytteet otettiin ja Runsain leväryhmä ovat piilevät, heinäkuussa 66 % ja elokuussa 38 % biomassasta. Heinäkuussa Tabellaria fenestrata (39 % kokonaisbiomassasta) on merkittävin yksittäinen piilevälaji. Elokuussa merkille pantavia ovat piilevissä Acanthoceras zachariasii (13 %) ja Fragilaria crotonensis (8 %), josta ainakin jälkimmäinen kertoo kohonneesta rehevyydestä. Toiseksi runsain ryhmä ovat nielulevät (heinäkuussa 12 % ja elokuussa 18 %) ja kolmanneksi runsain sinilevät (8 % ja 18 %). Elokuun näytteessä sinilevät, mm. Microcystis- ja Anabaena-lajit, vaikuttavat vahvasti heikentyneeseen TPI-arvoon. Kokonaisbiomassan indikaattoriarvo ilmentää heinäkuussa tyydyttävää ja elokuussa hyvää ekologista tilaa. Haitallisten sinilevien prosenttiosuus pysyy molemmissa näytteissä hyvän Raportti sivu 8 / 16

57 laatuluokan rajojen sisällä. TPI-arvo pysyy molemmissa näytteissä tyydyttävällä tasolla, mutta on elokuussa hieman heinäkuusta heikentynyt. Kaksi näytettä otettiin ja Heinäkuun näytteessä runsain leväryhmä ovat piilevät (60 %). Yksinään 33 % biomassasta tulee yleisestä lajista Tabellaria fenestrata. Cryptophyceaenielulevät ovat toiseksi tärkein ryhmä heinäkuun näytteessä (11 %). Piilevien osuus pienenee elokuussa 21 prosenttiin, mutta nielulevien osuus vastaavasti suurenee Cryptomonas-lajien yleistymisen takia 37 %:iin. Sinilevät pysyvät n prosenttiosuuden tuntumassa molemmissa näytteissä. Kultaleviä on elokuun näytteissä n. 16 %, lähinnä Mallomonas-soluja sekä Synurakolonioita. Kaiken kaikkiaan tämän paikan leväyhteisöt muistuttavat Juurusvesi 13A:n näytteiden yhteisöjä. Kokonaisbiomassa on heinäkuussa hyvässä laatuluokassa, mutta elokuussa vain tyydyttävässä luokassa ylittyään niukasti tyydyttävän luokan raja-arvon 1,7 mg/l. Sinileväindikaattori kertoo molemmissa näytteissä hyvästä ekologisesta tilasta. TPI-arvo on heinäkuussa vain tyydyttävällä tasolla, mutta muuttuu elokuussa hyväksi. Kolme tärkeintä leväryhmää ovat heinäkuun näytteessä piilevät (35 %), nielulevät (31 %) ja sinilevät (9 %). Tabellaria fenestrata -piilevä on myös tässä paikassa runsain yksittäinen laji (15 % biomassasta). Elokuun näytteessä runsaimmat ryhmät ovat piilevät (25 %), nielulevät (23 %), panssarisiimalevät (15 %), kultalevät (10 %) ja sinilevät (10 %). Puolet panssarisiimalevien biomassasta koostuu Ceratium hirundinella -lajista (n. 7 %), jonka biomassat voivat kasvaa rehevyystason noustessa. Biomassaindikaattori sijoittaa molemmat näytteet tyydyttävään luokkaan, sinileväindikaattori sen sijaan hyvään. TPI-arvoltaan heinäkuun näyte on vain välttävällä tasolla, mutta muuttuu elokuussa tyydyttäväksi. Kuten muissakin Juurusveden näytteenottopaikoissa näytteet otettiin ja Ensimmäisessä näytteessä piileviä löytyy erittäin runsaasti (65 %). Nieluleviä on 10 % ja kultaleviä 9 % biomassasta. Tabellaria fenestrata -piilevän osuus koko näytteestä on jopa n. 34 %. Elokuun näytteessä sen esiintyvyys putoaa lähes olemattomiin ja piilevien osuus näytteestä on enää 15 %. Keskikokoisten Cryptomonas-solujen runsastuminen kasvattaa nielulevien biomassaosuuden elokuussa 32 prosenttiin. Kultalevät runsastuvat hieman 15 prosenttiin. Kokonaisbiomassan arvot kertovat veden tyydyttävästä ekologisesta laadusta, mutta haitallisten sinilevien prosenttiosuuden mukaan laatu on heinäkuussa erinomainen ja elokuussa vielä hyvä. TPI- Raportti sivu 9 / 16

58 arvot ovat heinäkuussa tyydyttävällä ja elokuussa hyvällä luokkatasolla. Heinäkuussa esiintyvät piilevätlajit Aulacoseira ambigua, A. granulata var. granulata ja A. subarctica yhdessä Fragilaria crotonensis -lajin kanssa vaikuttavat heikentävästi TPI-arvoon, koska ne ovat kohonneen rehevyyden indikaattoreita. Kolmisopen näytteet on otettu ja Lajidiversiteetti on koko yhteistarkkailun toiseksi suurin. Runsaimmat leväryhmät heinäkuussa ovat piilevät (36 %), panssarisiimalevät (23 %) ja sinilevät (10 %). Myös Euglenophyceae-silmälevien esiintyminen (2,5 %) voidaan panna merkille, koska niissä on paljon eutrofian indikaattoreita. Myös Peridinium umbonatum var. goslaviense panssarisiimalevä on kohonneen rehevyyden indikaattori, jolla on TPI-pistearvo +1. Aphanizomenon-sinilevää on yksinään yli 7 % biomassasta ja sillä on TPI-pistearvo +3, joten sekin ilmentää runsasta veden rehevyystasoa. Elokuun näytteessä on piileviä vieläkin 35 % ja sinileviä 10 %. Panssarisiimalevät ovat melkein hävinneet (2 %) ja vastaavasti on tullut enemmän nieluleviä niiden tilalle (11 %). Silmäleviä on nyt melkein 12 %, mikä on merkittävää, koska ne ilmentävät eutrofiaa. Tälle järvelle ei ole tyyppiä esitetty, mutta Aroviidan ym. (2012) taulukkoa liitteessä kolme silmäilemällä voidaan arvioida, että kokonaisbiomassaltaan molemmat näytteet sijoittuisivat todennäköisesti tyydyttävälle tai välttävälle luokkatasolle. Sinileväindikaattorin mukaan näytteet sijoittuisivat 9-10 prosentilla hyvään laatuluokkaan, mutta TPI-arvot kertovat taas huonommasta sijoituksesta trofiaindeksin mukaan. Se olisi todennäköisesti tyydyttävä, välttävä tai jopa huono. Lajisto itsessään kertoo jo paljon. Silmälevien esiintyminen (Euglena-, Phacus-, Lepocinclis-, ja Trachelomonas-sukujen edustajia) on merkki suhteellisen korkeasta rehevyystasosta. Näytteet on otettu ja Näissä näytteissä on koko tarkkailualueen suurin lajidiversiteetti. Suurin leväryhmä heinäkuun näytteesä ovat kultalevät (68 %, Chrysophyceae ja Synurophyceae). Toiseksi runsain ovat piilevät (16 %) ja kolmanneksi runsain silmälevät (3 %). Kultalevien massaesiintymä koostuu lähes yksinomaan Synura sp.:n kolonioista. Elokuun näytteessä yhteisö muuttuu monipuolisemmaksi. Piileviä on 28 %, kultaleviä 23 %, nieluleviä 11 %, sinileviä 9 % ja silmäleviä 5 %. Ilman järvityyppiä voidaan tehdä vain suuntaa antava arvio ekologisesta laadusta. Järvi on kuitenkin erittäin matala. Muiden matalien järvityypien luokkaraja-arvoihin peilaten voidaan todeta, että kokonaisbiomassa olisi korkeintaan tyydyttävän luokan sisällä, todennäköisemmin jopa välttävän luokan sisällä (riippuen veden humuspitoisuudesta). Sinileväindeksi olisi heinäkuun osalta erinomaisella tasolla ja elokuussa hyvän laatuluokan rajojen sisällä. TPI-arvot näissä näytteissä viittaavat tyydyttävään tai välttävään ekologisen laatuun, jos oletetaan, että järvi kuuluisi MVh-, Mh- tai MRh-järvityyppiin. Raportti sivu 10 / 16

59 Näytteenotot suoritettiin Pitkänlammella ja Lajidiversiteetti on yhteistarkkailun pienimpiä. Heinäkuun näytteessä esiintyi valtavasti picoplanktonia, jota laskettin Chroococcaleskolonioina (72 % biomassasta). Tarkempi lajinmääritys oli mahdoton. Samaa picoplanktonia esiintyi myös elokuun näytteessä, mutta sitä ei enää erikseen laskettu, koska valtalajina esiintyi silloin Carteria spp. -soluja (95 % biomassasta). Suurin osa niistä oli kystimuodossa, mutta n. 10 % soluista oli siimallisia muotoja. Useimmat Carteria-lajit viihtyvät runsasravinteisissa vesissä. Ilman järvityyppiä voidaan luokituksesta vain esittää arvioita. Heinäkuun näyte sijoittuisi biomassaltaan todennäköisesti tyydyttävään tai välttävään luokkaan. Elokuun näytteen biomassa on yli 10 mg litrallaan välttävän tai huonon laatuluokan rajojen sisällä. Haitallisten sinilevien indikaattoriarvo on heinäkuussa hyvällä tasolla, elokuussa pienestä lajidiversiteetistä johtuen jopa erinomaisella tasolla. Yhden valtalajin nojalla tätä luokitusta voi pitää kuitenkin kyseenalaisena. TPI-arvot sijoittuisivat todennäköisesti tyydyttävälle tai välttävälle tasolle, jos kyse ei olisi MVh, Mh tai Rk-järvityypistä. Kaiken kaikkiaan molemmat näytteet olivat niin erityisiä, että tarkkailunäytteitä olisi analysoitava lisää tulevina vuosina kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Näytteenotto on suoritettu ja Tärkeimmät leväryhmät heinäkuun näytteessä ovat piilevät (32 %), sinilevät (22 %), nielulevät (18 %) ja kultalevät (10 %). Runsaimmat piilevälajit ovat Acanthoceras zachariasii, Rhizosolenia longiseta ja Asterionella formosa. Sinilevissä on eniten Aphanizomenon-sukuun kuuluvaa rihmamaista levää, joka on rehevyyden indikaattori. Elokuussa piilevien osuus kasvaa vielä hieman (41 %) ja sinilevät pysyvät samalla tasolla (19 %). Nieluleviä löytyy enää 7 % ja kultalevien osuus pysyy melkein samana (9 %). Jälkimmäisessä näytteessä esiintyy myös rehevyyttä indikoivia silmäleviä (4 %), lähinnä Trachelomonas-suvun edustajia. Piilevien ryhmässä valtalajina on Acanthoceras zachariasii (25 % kokonaisbiomassasta). Lajiston kertoma rehevyyden olemassaolo näkyy myös biomassaindikaattoriarvioissa, jotka sijoittavat molemmat näytteet tyydyttävään laatuluokkaan. Haitallisia sinileviä on heinäkuussa niin paljon, että näyte sijoittuu tyydyttävään luokkaan, mutta elokuussa taso muuttuu hyväksi. TPI-arvot ovat kuitenkin niin korkeita, että ne ilmentävät huonoa ja välttävää ekologista luokkaa. Näytteet on otettu ja Heinäkuun näytteessä runsain leväryhmä löytyy kultalevistä (56 %). Synura-kolonioiden runsaus selittää tämä löydön. Nielulevien biomassa on 12 %, piilevien 10 % ja sinilevien 7 % kokonaisbiomassasta. Näissä ryhmissä ei löydy yksittäisiä valtalajeja. Elokuun näytteessä kultaleviä on enää 10 %, kun Synura-koloniat katoavat. Nieluleviä on nyt 24 %, piileviä 20 % ja sinileviä 17 % kokonaisbiomassasta. Rehevyyden indikaattori Aphanizomenon selittää sinilevien kasvun. Piilevien ryhmässä on useita Synedra acus -taksoneita. Raportti sivu 11 / 16

60 Synuran massaesiintymä nostaa heinäkuussa biomassan niin ylös, että indikaattoriarvo on vain välttävällä tasolla. Elokuussa näyte kuuluu tältä osin tyydyttävään laatuluokkaan. Sinileväindikaattori pysyy kuitenkin hyvällä tasolla molempien näytteiden osalta. TPI-arvot taas ovat sen verran korkeita, että tämä indikaattori sijoittaa näytteet välttävään luokkaan. Syrjänlammen näytteet otettiin ja Lajidiversiteetti on tämän yhteistarkkailualueen pienimpiä. Molemmissa näytteissä runsain leväryhmä ovat nielulevät (heinäkuussa 48 % ja elokuussa 33 %). Heinäkuun näytteestä löytyy n. 9 % viherleviä ja 5 % panssarisiimaleviä. Elokuun näytteestä sen sijaan viherlevien biomassa on 17 % ja panssarisiimalevien 20 %, joka koostuu melkein yksinomaan isokokoisesta Ceratium hirundinella -lajista. Sen biomassat kasvavat yleensä kohonneessa rehevyystasossa. Nielulevissä löytyy heinäkuussa runsaasti Cryptomonas sp. -soluja, myös erittäin isokokoisia, jotka indikoivat samaten jonkin verran rehevyyttä. Kokonaisbiomassat ovat näytteissä erittäin alhaisia. Vaikka järvityyppiä ei ole Syrjänlammelle ilmoitettu, voi hyvin sanoa, että biomassaindikaattorin mukaan näytteet kertovat erinomaisesta ekologisesta laadusta. Myös haitallisia sinileviä on niin vähän, että näytteet sijoittuvat erinomaiseen laatuluokkaan. TPI-indikaattori sijoittaisi näytteet huonoimmillaan tyydyttävään luokkaan, mutta ne voivat kertoa myös paremmasta sijoituksesta, riippuen järvityypistä. Raportti sivu 12 / 16

61 KIRJALLISUUS Aroviita, J. ym Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille Ympäristöhallinnon ohje 7/2012. Suomen ympäristökeskus (SYKE). 144s. EN Water quality- Guidance standard on the enumeration of phytoplankton abundance and composition using inverted microscopy (Utermöhl technique). Järvinen, M. ym Kasviplanktonin laskentamenetelmät. Internet-osoite: > Tutkimus > Ympäristön seuranta > Vesien tilan seuranta > Menetelmäohjeet ja maastolomakkeet > Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Willén, E Växtplankton i sjöar, bedömningsgrunder. SLU - Institutionen för Miljöanalys, Rapport 2007:5. 33 s. MÄÄRITYSKIRJALLISUUS Coesel, P.F.M. & Meesters K.(J.) Desmids of the Lowlands: Mesotaeniaceae and Desmidiaceae of the European Lowlands. KNNV Publishing, Zeist, the Netherlands. 352 s. Diatom Research. Society for Diatom Ettl, H., Gerlof, J., Heynig, H., Mollenhauer, D. ed. Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 1/1, 2/1, 2/2, 2/3, 2/4, 3, 4, 6, 9, 10, 14, 16, 19/1, 19/2, 20 VEB Gustav FischerVerlag, Jena. Hindák, F The cyanophycean genus Lemmermanniella Geitler Hydrobiologie. Supplementband 71,3: Hindák, F. (2008): Colour atlas of cyanophytes. VEDA, Bratislava, 253 S. Archiv für Houk, V. & Klee, R Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 2. Melosiraceae and Aulacoseiraceae (Supplement to Part I). Fottea 7: s. Huber-Pestalozzi, G. ed. Die Binnengewässer, Band XVI. Das Phytoplankton des Süsswassers Teil 1 8. E. Schweizer-bart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. Håkansson, H A compilation and evaluation of species in the genera Stephanodiscus, Cyclostephanos & Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaceae. Diatom Research 17(1): Joosten, A.M.T Flora of the blue-green algae of the Netherlands. I The non-filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht, The Netherlands.239 s. Komárek, J Coccoid and colonial Cyanobacteria. Amsterdam, Academic Press. s In Wehr, J.D. & Sheath, R.G. (eds.). Komárek, J. & Hindák, F Taxonomic review of natural populations of the cyanophytes from the Gomphosphaeria - complex. Arch. Hydrobiol./Algolog. Stud : Komárek, J. & J. Komárková Diversity of Aphanizomenon-like cyanobacteria. Czech Phycology, Olomouc, 6:1-32. Komárek, J. & J. Komárková-Legnerová Variability of someplanktic gomphosphaerioid cyanoprocaryotes in northern lakes. Nord. J. Bot. 12: Raportti sivu 13 / 16

62 Komárek, J. & Marvan, P Morphological differences in natural populations of the genus Botryococcus (Chlorophyceae). Arch. Protistenk. 141: Komárek, J. & Zapomelova, E Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena =subg. Dolichospermum 1. part:coiled types. Fottea, Journal of the Czech Phycological Society, 7(1): 1 31, Komárek, J. & Zapomelova, E Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena =subg. Dolichospermum 2. part:straight types. Fottea, Journal of the Czech Phycological Society, 8(1): 1 14, Komárek, J. Komárková, J. & Kling, H Filamentous Cyanobacteria. R.G. (eds.). Amsterdam, Academic Press. s In Wehr, J.D. & Sheath, Komárková, J. & Cronberg, G Lemmermanniella pallida (Lemm.) Geitl. from South Swedish lakes. Archiv für Hydrobiologie. Supplementband 71,3: Komárková-Legnerová, J. & Cronberg, G New and recombined filamentous Cyanophytes from lakes in South Scania, Sweden. Arch Hydrobiol./Algol. Studies 67: Krammer, K Die cymbelloiden Diatomeen. Eine Monographie der weltweit bekannten Taxa. Teil 1. Allgemeines und Encyonema part. Bibliotheca Diatomologica Band 36. J. Cramer, Stuttgart. 382 s. Krammer, K Die cymbelloiden Diatomeen. Eine Monographie der weltweit bekannten Taxa. Teil 2. Encyonema part., Encyonopsis und Cymbellopsis. Bibliotheca Diatomologica Band 37. J. Cramer, Stuttgart. 469 s. Krammer, K Diatoms of Europe. Diatoms of the European Inland Waters and Comparable Habitats. Vol. 1. The genus Pinnularia. A.R.G. Gantner Verlag K.G, Ruggell. 703 s. Krammer, K Diatoms of Europe. Diatoms of the European Inland Waters and Comparable Habitats. Vol. 3. Cymbella. A.R.G. Gantner Verlag K.G, Ruggell. 584 s. Krammer, K Diatoms of Europe. Diatoms of the European Inland Waters and Comparable Habitats. Vol. 4. Cymbopleura, Delicata, Navicymbula, Gomphocymbellopsis, Afrocymbella. A.R.G. Gantner Verlag K.G, Ruggell. 530 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 1. Teil: Naviculaceae. Süsswasserflora von Mitteleuropa. Band 2/1. Durchgesehener Nachdruck der 1.Auflage 1997, Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg Berlin. 876 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 2. Teil: Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Süsswasserflora von Mitteleuropa. Band 2/2. Ergänzter Nachdruck der 1. Aufl. 1997, Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg Berlin. 611 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 3. Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Süsswasserflora von Mitteleuropa. Band 2/3. 2. Aufl Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg Berlin. 599 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 4. Teil: Achnanthaceae, Kritische Ergänzungen zu Achnanthes s.l., Navicula s.str., Gomphonema, Gesamtliteraturverzeichnis Teil 1-4. Süsswasserflora von Mitteleuropa. Band 2/4. Ergänzter Nachdruck Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg Berlin. 468 s. Lange-Bertalot, H. (ed.) Iconographia Diatomologica. Annotated Diatom Micrographs Vol. 2. Indicators of Oligotrophy, by Lange-Bertalot, H. & Metzeltin, D. Koeltz Scientific Books. 390 s. Lange-Bertalot, H. (ed.) Iconographia Diatomologica. Annotated Diatom Micrographs Vol. 6. Diatoms from Siberia I. Islands in the Arctic Ocean, by Lange-Bertalot, H. & Genkal, S.I. Koeltz Scientific Books. 304 s. Raportti sivu 14 / 16

63 Lange-Bertalot, H Diatoms of Europe. Diatoms of the European Inland Waters and Comparable Habitats. Vol. 2. Navicula sensu stricto. 10 Genera Separated from Navicula sensu lato. Frustulia. A.R.G. Gantner Verlag K.G, Ruggell. 526 s. Lange-Bertalot, H. (ed.)2009. Diatoms of Europe. Diatoms of the European Inland Waters and Comparable Habitats. Vol. 5. Amphora sensu lato, by Levkov, Z. A.R.G. Gantner Verlag K.G, Ruggell. 916 s. Lange-Bertalot, H. & Krammer, K Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Neue und wenig bekannte Taxa, neue Kombinationen und Synonyme sowie Bemerkungen und Ergänzungen zu den Naviculaceae. Bibliotheca Diatomologica 15. J. Cramer, Stuttgart. 289 s. Lange-Bertalot, H. & Krammer, K Achnanthes, eine Monographie der Gattung, mit Definition der Gattung Cocconeis und Nachträgen zu den Naviculaceae. Bibliotheca Diatomologica 18. J. Cramer, Stuttgart. 393 s. Lange-Bertalot, H. & Moser, G Brachysira : Monographie der Gattungen. Bibliotheca Diatomologica 29. J. Cramer, Stuttgart. 212 s. Lund, J.W.G Phytoplankton from some lakes in Northern. Saskatchewan and from Great Slave Lake. Can. J. Bot. 40: Rajaniemi, P., Rantala, A., Mugnai, M. A., Turicchia, S., Ventura, S., Komarkova, J., Lepistö, L. & Sivonen, K Correspondence between phylogeny and morphology of Snowella spp. and Woronichinia naegeliana, cyanobacteria commonly occurring in lakes. Journal of Phycology. 42 (1): Round, F.E, Crawford, R.M. & Mann, D.G The Diatoms, biology & morphology of the genera. Cambridge, University Press. 747 s. Skuja, H., Taxonomie des Phytoplanktons einiger Seen in Uppland, Schweden. Upsal. IX : s. Symb. Bot. Skuja, H Taxonomische und biologische Studien über das Phytoplankton schwedischer Binnengewässer. Nova Acta Reg. Soc. Sci Upsal. Ser.IV, Vol.16, No s. Skuja, H Grundzüge der Algenflora und Algenvegetation der Fjeldgegenden um Abisko in Schwedisch-Lappland. Nova Acta Reg. Soc. Sci. Upsal. Ser.IV, Vol.18, No s. Sant'Anna, C.L., de P. Azevedo, M.T., Senna, P.A.C.; Komárek, J.; & Komárková, J Planktic Cyanobacteria from São Paulo State, Brazil: Chroococcales. Revista Brasil. Bot. Vol. 27:2, s Teiling, E The desmid genus Staurodesmus. A taxonomic study. Arkiv för Botanik, Serie 2, Band 6 nr 11: Tikkanen, T Kasviplanktonopas (Växtplanktonflora). Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Helsinki. 278 s. van den Hoek, C., Jahns, H.M. & Mann, D.G Algen. 3. Auflage. Georg Thieme Verlag, Stuttgart. Watanabe, M Studies on the planktonic blue-green algae 3. Some Aphanizomenon Species in Hokkaido, northern Japan. Bull. Natn. Sci. Mus., Tokyo, Ser. B 17(4): Wujek, D.E. & Thompson, R.H The genera Uroglena, Uroglenopsis, and Eusphaerella (Chrysophyceae). Phycologia: May 2002, Vol. 41(3): Raportti sivu 15 / 16

64

65

66 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET YHTEENVETO... 8 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Lajilistat (tiheys & biomassa) Liite 2 Indeksit ja parametrit Liite 3. Havaintopaikkakartta

67

68 Kalaosasto/JI-T Kirjenumero 235/17 Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy Yrittäjäntie Kuopio SULKAVANJÄRVEN, PIENI-SULKAVAN, SIILINJÄR- VEN JA JUURUSVEDEN POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA JOHDANTO Tarkkailualueen pohjaeläimistöä on tutkittu vuodesta 1980 alkaen pääsääntöisesti kolmen vuoden välein. Vuoden 2010 pohjaeläinseuranta muuttui edellisistä vuosista niin, että tutkimusalueen näyteasemilta otettiin kuusi rinnakkaista näytettä vaihtelevista syvyyksistä (Taulukko 1. & Liite 1.). Edellinen pohjaeläinraportti käsitteli vuotta Tässä raportissa esitetään vuoden 2016 pohjaeläinnäytteenoton tulokset. Taulukko 1. Juurusveden ympäristön pohjaeläinseurannan näyteasemat, syvyydet, koordinaatit ja pohjan laatu vuonna Vesistö Näyteasema Näytteenottosyvyys Koordinaatit Pohjan laatu Seuloksen laatu Nykyinen/POHJE ETRS-TM35FIN Sulkavanjärvi Sulkavanjärvi 14 / L m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Pieni-Sulkava Pienisulkava / L 11A 4,5-5,5 m : lieju, savi hieno ja karkea kasvikarike Siilinjärvi Siilinjärvi 21 / L 12 21,5-27 m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi Juurusvesi 1 / L m : savi, lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi 2 / L 3 17,5-22 m : savi, lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi 3 / L 4 19,5-25 m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi L 5 / L m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi 4 / L m : lieju hieno kasvikarike Juurusvesi 6 / L m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi 13A / L m : lieju hieno ja karkea kasvikarike Juurusvesi 8 / L : lieju hieno ja karkea kasvikarike etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03) PL 265, Tampere

69 2 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Näytteenotossa ja -käsittelyssä seurattiin ympäristökeskuksen laatimaa ohjetta sekä näytteenottostandardia SFS Näytteet otettiin Ekman-noutimella (Wildco), jonka näytepinta-ala on 232 cm². Kultakin näyteasemalta nostettiin kuusi näytettä, jotka käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin 0,50 mm:n seulalla ja seulos säilöttiin 70 % etanoliin. Pohjaeläimet poimittiin seuloksesta myöhemmin laboratoriossa valkealta alustalta suurennuslamppua apuna käyttäen. Biomassa mitattiin ryhmittäin säilöttynä märkämassana SFS-standardin 5076 mukaan. Nilviäiset (Mollusca) punnittiin kuorineen. Määritys pyrittiin tärkeimpien ryhmien osalta ulottamaan lajitasoon tai vähintään valtion ympäristöhallinnon (SYKE) asettamaan vähimmäistasoon asti. Aineistosta laskettiin pohjaeläimistön tiheyden ja biomassan lisäksi pohjaeläinyhteisöjen rakennetta kuvaava taksoniluku sekä tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI) ja ekologista luokkaa kuvaava syvännepohjaeläinindeksi (PICM). Juurusveden ympäristön tutkimusalueen näyteasemille laskettiin myös pohjaeläinyhteisön perusteella biologista monimuotoisuutta kuvaava Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi (H') (Liite 2.). Näyteasemakohtaiset lajitiedot, tiheydet (yks/m²) ja biomassat (gww/m²) taulukoitiin (Liite 1.). Lisäksi pohjan ravinteisuutta arvioitiin lasketun biomassan avulla Paasivirran esittämän luokituksen mukaan (Taulukko 2.). Taulukko 2. Profundaalin ravinteisuus biomassan mukaan (Paasivirta 1989). Pohjan ravinteisuus WW, tuorepaino g/m 2 Niukkaravinteinen 0,1-0,5 Jokseenkin niukkaravinteinen 0,5-1,6 Lievästi ravinteikas 1,6-6,0 Ravinteikas 6,0-17,0 Erittäin ravinteikas yli 17,0 Myrkyllinen alle 0,1 Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy: tutkimusmestarit suorittivat näytteenoton ja poiminnan. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksessä pohjaeläinmääritykset, punnituksen, aineistoanalyysit ja raportoinnin suoritti hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku. 3. TULOKSET Pohjaeläimistön lajit, yksilömäärät nostoittain ja tiheys neliömetriä kohti on esitetty raportin liitteessä 1. Pohjaeläimistön tiheys vaihteli tutkimusalueen syvänteissä välillä yks/m². Sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans) dominoivat Sulkavanjärven ja Pieni Sulkavan näyteasemilla sekä neljällä Juurusveden näyteasemalla (L2, L3, L4 ja L5) (Kuvat 1ja2.). Ilman sulkasääsken toukkia mitattuna suurimmat pohjaeläintiheydet havaittiin Juurusveden alueella (L11A, L2 ja L3). (Kuvat 1. ja 2). Suurin tiheys mitattiin Juurusvedellä linjan L4 syvänteessä ja biomassa linja L3 syvänteessä. Pienin tiheys ja biomassa mitattiin Siilinjärvellä linjan L12 syvänteessä (Kuvat 1. ja 2.). Pitkän ajan seurannassa näyteasemakohtaiset ilman sulkasääskiä mitatut pohjaeläinbiomassat eivät ole merkittävästi

70 3 muuttuneet, vaan ne ovat pysyneet lievästi ravinteikkaalle tai ravinteikkaalle vesistölle tyypillisenä. (Kuva 3.). Vuoden 2006 jälkeen sulkasääsken toukat ovat runsastuneet selvästi koko tutkimusalueella. Vuosina 2013 ja 2016 laji on dominoinut kuudella näyteasemalla, erityisesti Juurusveden pohjoisja keskiosissa (Kuvat 2 ja 3.). Kokonaisbiomassa vaihteli syvänteissä välillä 1,48 15,88 g/m² (Kuva 4.). Biomassoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000-luvulla (Kuva 5.). yks/m² 4000 Tutkimusalueen pohjaeläintiheydet vuonna muut äyriäiset simpukat värysmadot sulkasääsket surviaissääsket polttiaiset harvasukasmadot m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L 19 Kuva 1. Pohjaeläinten tiheys (yks/m²) eliöryhmittäin tarkkailualueen syvänteissä vuonna yks/m² Tutkimusalueen syvänteiden kokonais- ja sulkasääskitiheys vuonna kokonaistiheys ilman sulkasääskiä yks/m² sulkasääsket yks/m² m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L 19 Kuva 2. Tarkkailualueen syvänteiden näyteasemakohtainen kokonais- ja sulkasääskitiheys (yks/m 2 ) vuonna 2016.

71 4 yks/m² 3500 Tutkimusalueen sulkasääskitiheys vuosina 2013 & m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L 19 Kuva 3. Tarkkailualueen syvänteiden näyteasemakohtainen sulkasääskitiheys (yks/m 2 ) vuosina 2013 ja Juurusveden ympäristö, pohjaeläinbiomassat , ,02 7,92 14,94 11,87 5,41 3,93 0,46 3,95 0,21 4,03 3,50 3,00 3,09 0,47 0,32 0,62 0,74 0,00 0,44 0,20 1,33 1,29 0,40 1,18 0,41 0,75 0,75 0,95 0,26 0,23 0,09 0,28 0,04 0,16 0,11 0, m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L 19 äyriäiset simpukat sulkasääsket surviaissääsket polttiaiset harvasukasmadot värysmadot Kuva 4. Pohjaeläinten biomassa (g/m 2 ) eliöryhmittäin tarkkailualueen syvänteissä vuonna 2016.

72 syvänteiden pohjaeläinbiomassat (harvasukasmadot, surviaissääsket ja polttiaiset) m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L9 L11A L12 L2 L3 L4 L5 L6 L8 L21 L keskiarvo Kuva 5. Harvasukasmatojen, surviaissääsken ja polttiaisten toukkien yhteinen biomassa (g/m²) syvänteissä vuosina Tarkkailualueen taksoniluvut (3 13) vakaantuivat seurannan keskitasolle vuodesta 2010, jolloin mitattiin seurannan suurimmat taksoniluvut. Korkein taksoniluku mitattiin Juurusveden näyteasemalla L19. Alhaisimmat taksoniluvut mitattiin Sulkavajärven näyteasemalla L12. Juurusveden ylä- ja keskiosien (L2 L8) taksoniluvut ovat olleet samaa tasoa7-11 koko 2000-luvun ajan. Eteläosissa taksoniluku on korkeampi (Kuva 6.). Lajia m 4,5-5,5 m 21,5-27 m Tutkimusalueen taksoniluvut vuosina , syvänteet 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L Keskiarvo Kuva 6. Näyteasemakohtaiset taksoniluvut tarkkailualueen syvänteissä vuosina

73 6 Chironomidi-indeksi (CI) vaihteli tutkimusalueen syvänteissä välillä 1,33 2,77 osoittaen pohjan ravinteisuuden olevat rehevällä tai lievästi rehevällä tasolla. Korkeimmat arvot Chironomidi-indeksille mitattiin Juurusveden syvänteistä L6 (2,77) & L19 (2,60) ja alhaisimmat Juurusveden asemalta L2 (1,50) & Sulkavanjärven ja Pieni Sulkavan asemilta L9 (1,33) & L2 (1,68). Näyteasemalta L12 ei chironomidi-indeksiä saatu laskettua indeksilajien puuttumisen vuoksi (Kuva 7.). Korkein diversiteettiindeksi (H') havaittiin Juurusveden eteläpään näyteasemilla (L6, L8, L21 ja L19) ja alhaisin Sulkavanjärven asemalta L5 (Kuva 6.) Pitkällä aikavälillä tutkimusalueen pohja-alueissa ei ole tapahtunut muutoksia, vaan syvänteet ovat pysyneet Chironomidi-indeksin perusteella lievästi rehevinä tai rehevinä, ja diversiteetti-indeksi (H ) on ollut samankaltainen koko mittausajan (Kuvat 7. ja 8.). 5,00 Chironomidi-indeksi (CI) ja diversiteetti-indeksi (H') vuonna 2016, syvänteet 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0, m 4,5-5,5 m 21,5-27 m 9-12 m 17,5-22 m 19,5-25 m m m m m m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L 19 CI H' Kuva 7. Chironomidi- (CI) ja diversiteetti-indeksi (H ) tarkkailualueen näyteasemilla vuonna Indeksi voi saada arvoja välillä 1 5 (hyvin rehevä hyvin karu).

74 7 CI 5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 13,5-17,5 m Chironomidi-indeksi , syvänteet 4,8-6 m 21,5-27 m 10-12,5 m 17,5-22 m 20,5-25 m 18-23,5 m 35-42,5 m m 38-46,5 m 43-53,5 m L 9 L 11A L 12 L 2 L 3 L 4 L 5 L 6 L 8 L21 L keskiarvo Kuva 8. Tarkkailualueen näyteasemakohtaiset Chironomidi-indeksit (CI) vuosina Indeksi voi saada arvoja välillä 1 5 (hyvin rehevä hyvin karu). Syvännealueen ekologista luokkaa kuvaava PICM indeksi vaihteli tutkimusalueella huonon ja erinomaisen välillä. Parhaimmassa ekologisessa tilassa oli Juurusveden aseman L5 syvänne, joka luokiteltiin erinomaiseen luokkaan (Taulukko 3 & 4.). Muutoin ekologinen luokka vaihteli huonosta (Siilinjärvi L12) hyvään (L21 ja L19) (Taulukko 3. & 4.). Taulukko 3. Sulkavan, Siilinjärven ja Juurusveden yläosan näytepisteiden ekologiset laatuluokat PICM-indeksin perusteella vuonna Indeksi voi saada arvoja 0-5 välillä (huono-erinomainen). Arvoja verrataan johdettuihin järvikohtaisiin PICM-luokkarajoihin. Vesimuodostuman tyyppi: Ph Ph Kh Kh Kh Havainnon nimi: Sulkavanjärvi, Linja 9. 18m Siilinjärvi, Linja m Juurusvesi, Linja 2. 12m Juurusvesi, Linja 3. 22m Juurusvesi, Linja 4. 24m Syvyys (m) PICM, havaittu arvo: 0,429 0,000 0,766 1,210 0,858 PICM:n vertailuarvo (Malli 1): 1,533 2,249 1,705 2,065 2,064 PICM, luokkarajat: E/Hy 1,226 1,799 1,364 1,652 1,651 Hy/T 0,920 1,349 1,023 1,239 1,238 T/V 0,613 0,900 0,682 0,826 0,825 V/Hu 0,307 0,450 0,341 0,413 0,413 PMA, havaittu arvo: 0,364 0,084 0,371 0,501 0,460 PMA, luokkarajat: E/Hy 0,349 0,349 0,334 0,334 0,334 Hy/T 0,262 0,262 0,250 0,250 0,250 T/V 0,175 0,175 0,167 0,167 0,167 V/Hu 0,087 0,087 0,083 0,083 0,083 Luokka PICM välttävä huono tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä PMA erinomainen huono erinomainen erinomainen erinomainen Taulukko 4. Juurusveden alaosan näytepisteiden ekologiset laatuluokat PICM-indeksin perusteella vuonna Indeksi voi saada arvoja 0-5 välillä (huono-erinomainen). Arvoja verrataan johdettuihin järvikohtaisiin PICMluokkarajoihin.

75 8 Vesimuodostuman tyyppi: Kh Kh Sh Sh Sh Havainnon nimi: Juurusvesi, Linja 5. 21m Juurusvesi, Linja 6. 43m Juurusvesi, Linja 8. 56m Juurusvesi, Räiskänniemi, Linja m Juurusvesi, Linja m Syvyys (m) PICM, havaittu arvo: 1,264 1,732 2,396 1,723 2,110 PICM:n vertailuarvo (Malli 1): 2,033 2,610 2,880 2,697 2,821 PICM, luokkarajat: E/Hy 1,626 2,088 2,304 2,157 2,257 Hy/T 1,220 1,566 1,728 1,618 1,692 T/V 0,813 1,044 1,152 1,079 1,128 V/Hu 0,407 0,522 0,576 0,539 0,564 PMA, havaittu arvo: 0,333 0,505 0,489 0,542 0,545 PMA, luokkarajat: E/Hy 0,334 0,334 0,287 0,287 0,287 Hy/T 0,250 0,250 0,215 0,215 0,215 T/V 0,167 0,167 0,143 0,143 0,143 V/Hu 0,083 0,083 0,071 0,071 0,071 Luokka PICM hyvä hyvä erinomainen hyvä hyvä PMA hyvä erinomainen erinomainen erinomainen erinomainen Taulukko5. Juurusveden tutkimusalueen näytepisteiden ekologiset laatuluokat PICM-indeksin perusteella vuosina 2013 ja Indeksi voi saada arvoja 0-5 välillä (huono-erinomainen). Arvoja verrataan johdettuihin järvikohtaisiin PICM-luokkarajoihin. Ekologinen luokka PICM: näyteasema Sulkavanjärvi, Linja 9. 18m välttävä välttävä Siilinjärvi, Linja m huono huono Juurusvesi, Linja 2. 12m välttävä tyydyttävä Juurusvesi, Linja 3. 22m tyydyttävä tyydyttävä Juurusvesi, Linja 4. 24m tyydyttävä tyydyttävä Juurusvesi, Linja 5. 21m erinomainen hyvä Juurusvesi, Linja 6. 43m tyydyttävä hyvä Juurusvesi, Linja 8. 56m tyydyttävä erinomainen Juurusvesi, Räiskänniemi, Linja m hyvä hyvä Juurusvesi, Linja m hyvä hyvä 4. YHTEENVETO Juurusveden ympäristön pohjaelämistössä suurin muutos on, että sulkasääsken toukka on lisääntynyt 2000-luvulla. Vuonna 2016 laji dominoi edelleen kuudella tutkimusalueen näyteasemalla. Muilta osin pohjaeläimistö on pysynyt stabiilina seurannan ajan koostuen pääasiassa hyvin rehevän, rehevän tai lievästi rehevän pohjan lajeista. Juurusvedessä paikoin esiintyvät hernesimpukat (Pisidium sp.) indikoivat syvänteiden kohtalaista happitilannetta. Tutkimusalueen pohjien tila ja ekologinen luokka paranee Juurusveden keskiosilta alkaen etelää kohden. Karua pohjaa indikoivista lajeista 2016 havaittiin Spirosperma ferox harvasukasmatoja (L19) ja okakatkoja (Pallasea quadrispinosa) (L8) Näyteasema L8 oli ekologiselta luokaltaan erinomainen, ja siellä esiintyi okakatkojen lisäksi myös karun pohjan surviaissääsken toukka Heterotrissocladius grimshawi. Muita hyvälaatuista tai keskimääräistä pohjaa ilmentäviä lajeja (Sergentia coracina & Stictochironomus rosenschoeldi) esiintyi erityisesti Juurusveden keskiosista etelään sijaitsevilla näyteasemilla. Tiheydet ja biomassat ovat pysyneet seurannassa samalla tasolla, pois lukien sulkasääsken toukkien lisääntyminen, mikä on paikoittain näkynyt tiheyksissä ja biomassoissa. Taksoniluvut ovat pysyneet kohtalaisina ja tasaisina lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin mitattiin seurannan suurimmat lukemat. Chironomidi-indeksi (CI) on pysynyt tasaisena koko seurannan ajan soittaen enimmäkseen lievästi rehevää tai rehevää pohjaa. Vesistön ekologista tilaa kuvaava PICMindeksi vaihteli huonon ja erinomaisen välillä. Huono luokka mitattiin vuoden 2013 tapaan Siilinjär-

76 9 ven (L12) ja välttävä luokka Sulkavanjärven (L9) näyteasemilta. Pieni Sulkavan näyteasemalta indeksiä ei laskettu, sillä se ei sovellu alle 10 metrin syvyyksille. Juurusvedellä ekologinen luokka vaihteli tyydyttävän (L2 4) ja erinomaisen (L8) välillä. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Tampereella Laatinut: FM hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku Hyväksynyt: Osastonjohtaja Olli Piiroinen

77 10 VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 2012: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Ass. Sci. Publ. 22: Res. Board Can. 193: monisteita 3/1993, Oulun yliopisto. ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. versio Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Chernovsky, A. A. 1949: Identification of larvae of the midge family Tendipedidae (Engl. transl. by E. Entomologica Scandinavica, Suppl. no: 19. (Diptera: Chironomidae). - Ent. Scand. Suppl. 10: Lund, Sweden. Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp Hubendick, B. 1949: Våra snäckor. - Bonniers, Stockholm. 100 s. Hutri, K. & Mattila, T. 1991: Kotilo- ja simpukkaharrastajan opas. - LuontoLiiton harrasteoppaat. Iso-Tuisku, J. 2010: Sulkavanjärven, Pieni-Sulkavan, Siilinjärven ja Juurusveden pohjaeläintarkkailu vuonna 2010, kirjenumero 379. Iso-Tuisku, J. 2014: Sulkavanjärven, Pieni-Sulkavan, Siilinjärven ja Juurusveden pohjaeläintarkkailu vuonna 2013, kirjenumero 364. Krebs, C.J Ecology: The experimental analysis of distribution and abundances. 3. painos. Kuusela, K. 1993: Suomen surviaistoukkien (Ephemeroptera) lajinmääritys. - Eläintieteen laitoksen Lees 1961). -Publ. Zool. Inst. Acad. Sci. USSR 31: Enckell, P. H. 1980: Kräftdjur. Fältfauna. - Bokförlaget signum i Lund. 685 s. Lindeberg, B. & Wiederholm, T. 1979: Notes on the taxonomy of European species of Chironomus Me-ded s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. ja Vuori, K-M. 2012: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. - Moniste, versio Moller Pillot, H. K. M : De larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera). - Nederl. Faun. Nilsson, A. N. (ed.) 1996: Aquatic insects of Northern Europe: A Taxonomic handbook. Volume I. Nilsson, A. N. (ed.) 1997: Aquatic insects of Northern Europe: A Taxonomic handbook. Volume II. Paasivirta, L. 1989: Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. - VYH:n monistesarja nro 164, 69 s. Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp

78 11 Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp Panelius, S. 1973: Finlands kräftdjur. - Helsingfors Universitet. Moniste, 31 s. Rassi, P., Hyvärinen E., Justlen, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Saether, O. 1975: Nearctic and Palearctic Heterotrissocladius (Diptera, Chironomidae). - Bull. Fish. SFS 1989: SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 1989: SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 5077, 1989: Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. Suomen standardisoimisliitto SFS r.y., 6 s. SFS-EN 28265, 1994: Veden laatu. Pohjaeläinten kvantitatiivinen näytteenotto matalilta kivikkopohjilta. Suomen standardisoimisliitto SFS r.y., 1 s. Svensson, B. S. 1986: Sveriges dagsländor (Ephemeroptera), bestämning av larver. - Ent. Tidskr Tarmo, T. 1999: Eesti röngusside (Annelida) määraja, A Guide to the Estonian Annelida. Naturalist s Society. Wiederholm T. 1983: Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnoses. Part 1 - Larvae. Wiederholm, T. 1980: Use of benthos in lake monitoring. J.Water. Pollut. Cont. Fed. 52:

79 12 LIITE 1. Liitetaulukot: Juurusveden ja sen ympäristön tutkimusalueen näyteasemakohtainen pohjaeläinlajisto ja tiheys (yks/m²) vuonna 2016.

80 13

81 14 Liitetaulukot: Juurusveden ja sen ympäristön tutkimusalueen näyteasemakohtaiset pohjaeläinbiomassat (gww/m²) vuonna 2016.

82 15

83 16 LIITE 2.. Liitetaulukko 1. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä - hyvin karu) (Paasivirta ). n i * k i n i = lajin i yksilömäärä CI = k i N = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen kerroin k Pohjan ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus 2 Rehevä Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila 3 Keskimääräinen Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis 4 Karu Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maari Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritula (syn. obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu Liitetaulukko 2. Profundaalin ravinteisuus biomassan mukaan (Paasivirta ). Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen WW, tuorepaino g/m 2 0,1-0,5 Jokseenkin niukkaravinteinen 0,5-1,6 Lievästi ravinteikas 1,6-6,0 Ravinteikas 6,0-17,0 Erittäin ravinteikas yli 17,0 Myrkyllinen alle 0,1 1 Paasivirta, L. 2000: Propsilocerus species in Finland with a new bioindex for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20th Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp Paasivirta, L. 1989: Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. - VYH:n monistesarja nro 164.

84 17 Järvisyvänteille kehitetty syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric), joka perustuu 46 pohjaeläintaksonin esiintymiseen ja näille lajeille annettuihin indikaattoripistearvoihin (Aroviita ym. 2012).

85 18 LIITE 3. Liitekuva: Juurusveden ympäristön pohjaeläinseurannan näyteasemien sijainti ja tunnukset vuonna MML, 2015.