JAPANIN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 JAPANIN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnittelu- ja laskentaosasto 2006 Jarna Bach-Othman

2 Japanin eläkejärjestelmä Päivitetty: elokuu 2006 Lisätietoja: Jarna Bach-Othman puh kv-tiimi: Jarna Bach-Othman, Juha Knuuti, Suvi Ritola, Mika Vidlund Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Tel , Fax

3 SISÄLTÖ 1 Yleistä Hallinto Rahoitus Kansaneläkejärjestelmä Vanhuuseläke Työkyvyttömyyseläke Perhe-eläke Työeläketurva Vanhuuseläke Työkyvyttömyyseläke Perhe-eläke Yrittäjien eläketurva Indeksiturva Verotus Lisäeläketurva Ulkomaalainen työntekijä Japanissa Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Lähteet ELÄKETURVAKESKUS 3

4 Japanin eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Kattavuus Eläkeikä Rahoitus Eläkkeen määräytyminen Hallinto Kansaneläke: Japanissa asuvat vuotiaat henkilöt (myös ulkomaalaiset). Yksityisen sektorin työeläke: palkansaajat. Kansaneläke: 65 vuotta Työeläkkeen perusosa: miehet 62 ja naiset 61 vuotta vuonna Miesten eläkeikä nousee asteittain 65:een vuoteen 2013 mennessä ja naisten vuoteen 2018 mennessä. Työeläkkeen ansiosidonnainen osa: 60 vuotta. Eläkeikä nousee 65:een vuodesta 2013 lähtien. Järjestelmä on osittain rahastoiva. Valtio maksaa hallintokulut ja 1/3 kansaneläke-etuuksista. Kansaneläkemaksu jeniä/kk, n. 95. Työeläkevakuutusmaksu % ansioista v Maksu jakautuu puoliksi työnantajan ja -tekijän kesken. Työeläke koostuu tasasuuruisesta perusosasta ja ansiosidonnaisesta lisäosasta. Perusosan suuruus määräytyy ikäluokittain. Ansiosidonnainen osa lasketaan kaavalla vakuutusvuodet x keskimääräiset ansiot x karttumisprosentti. Eläkkeeseen voidaan maksaa huoltajalisää. Lakisääteisiä eläkejärjestelmiä hallinnoi sosiaali-, työ- ja terveysministeriö (Ministry of Health, Labour and Welfare) Ministeriön alainen eläkevirasto (Pension Bureau) vastaa eläkelainsäädännöstä. Sosiaalivakuutuslaitos (Social Insurance Agency) vastaa eläkkeiden hallinnosta, ja sen alaisuudessa toimivat sosiaalivakuutusvirastot paikallistoimistoineen vakuutusmaksujen keräämisestä ja eläkkeiden maksamisesta. 4 ELÄKETURVAKESKUS

5 1 Yleistä Väkiluku (2005) 127,8 milj. Odotettavissa oleva elinikä (2005) Miehet 78,1 Naiset 85,2 Vanhushuoltosuhde 65+/15 64 (2005) 30,0 % Työttömyysaste (2005) 4,4 % Työllisyysaste v. (2005) 69,3 % Työvoimaosuus v. (2000) 72,5 % Keskimääräinen työstä poistumisikä (2001) Miehet Naiset 69,1 66,0 BKT/asukas, ostovoimakorjattu (PPP) (2004) BKT:n reaalikasvu (2004) 2,7 % Inflaatio (2004) 0,0 % Lähteet: OECD, Population Statistics of Japan 2006., Retirement Pension: A Statistical Analysis. Observatoire des Retraites 2005., Tilastokeskus. Eläketurva koostuu Japanissa kansaneläkejärjestelmästä ja lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä. Yksityisellä ja julkisella sektorilla on omat työeläkejärjestelmänsä, lisäksi yksityiskoulujen opettajilla on oma työeläkejärjestelmänsä. Suuret työnantajat voivat irrottautua lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä (engl. contract out ) järjestämällä työntekijöiden eläketurvan palkansaajien eläkekassassa. Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmään kuuluminen on pakollista kaikille palkansaajille, jotka työskentelevät yli 5 henkeä työllistävässä yrityksessä. Vuonna 2003 yksityisen sektorin järjestelmään kuului noin 32 miljoonaa työntekijää ja julkisen sektorin järjestelmiin noin 4,6 miljoonaa työntekijää. Yrittäjät kuuluvat pakollisesti ainoastaan kansaneläkejärjestelmään. Kaikki Japanissa asuvat henkilöt jaetaan sosiaalivakuutuksessa kolmeen eri luokkaan. Luokkaan kaksi kuuluvat kokoaikatyössä olevat yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajat. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat kaikki ne vuotiaat henkilöt, mm. yrittäjät, kalastajat, maanviljelijät, opiskelijat ja osa-aikatyötä tekevät, jotka eivät kuulu luokkiin kaksi tai kolme. Luokka kolme koostuu luokkiin yksi ja kaksi kuuluvien vakuutettujen elättämistä aviopuolisoista. Kansaneläkejärjestelmä on ainoa lakisääteinen eläketurvan muoto luokkiin yksi ja kolme kuuluville henkilöille. Lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä maksetaan ansiosidonnaisia etuuksia luokkaan kaksi kuuluville. Heille myönnetään etuuksia myös kansaneläkejärjestelmästä. ELÄKETURVAKESKUS 5

6 Erilaiset lisäeläkejärjestelmät ovat yleisiä. Vuonna 2003 lähes 60 prosentilla palkansaajista oli työnantajan järjestämää lisäeläketurvaa. Lisäeläkejärjestelmien lisäksi kertakorvauksen maksaminen eläkkeelle siirryttäessä on Japanissa yleinen käytäntö. 2 Hallinto Lakisääteinen eläketurva kuuluu sosiaali-, työ- ja terveysministeriön (Ministry for Health, Labour and Welfare) hallinnonalaan. Ministeriöön kuuluva eläkevirasto (Pension Bureau) vastaa eläketurvalainsäädännön uudistamisesta ja kehittämisestä ja järjestelmän valvonnasta. Sosiaalivakuutuslaitos (Social Insurance Agency) vastaa eläkkeiden hallinnosta. Sosiaalivakuutuslaitoksella on 47 alueellista sosiaalivakuutusvirastoa, joiden alaisuudessa toimii 265 sosiaalivakuutustoimistoa ja 71 eläkeneuvontakeskusta, jotka huolehtivat asiakaspalvelusta, eläkkeiden maksusta ja vakuutusmaksujen keräämisestä. 3 Rahoitus Alla olevassa taulukossa on esitetty palkansaajien ja työnantajien sosiaaliturvamaksut. Taulukko 1. Sosiaaliturvamaksut, % palkasta Työnantaja Työntekijä Eläkevakuutus (2006) 7,321 7,321 Sairausvakuutus (2006) 4,1 tai 4, ,1 tai 4,715 1 Työttömyysvakuutus (2004) 1,05 0,7 Perhe-etuudet (2004) n. 0, Työtapaturma (2004) 0,55-13,5 3 - Yhteensä 13,111-26,676 12,121-12, vuotiaiden maksu. 2 Maksetaan alle kolmivuotiaista lapsista. Lisäksi jeniä/kk (n. 34 ) kahdesta ensimmäisestä lapsesta ja jeniä/kk (n. 137 ) seuraavista lapsista. 3 Maksu riippuu työtapaturmien määrästä. Lakisääteinen eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Eläkkeet rahoitetaan vakuutusmaksuilla, valtion varoin ja rahaston tuotoilla. Valtio maksaa koko lakisääteisen järjestelmän hallintokulut sekä 1/3 kansaneläkejärjestelmän etuuksista. Valtion maksama osuus kansaneläkkeistä nousee 50 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä. Kansaneläkkeiden rahoittamiseksi vakuutetuilta peritään tasasuuruista maksua. Vuonna 2006 maksu on jeniä/kk, noin 95 e. Maksu tulee nousemaan 280 jeniä /vuosi vuoteen 2017 asti, jolloin maksu on jeniä kuukaudessa. Palkansaajien elättämien avio- 6 ELÄKETURVAKESKUS

7 puolisoiden ei tarvitse maksaa kansaneläkevakuutusmaksua, vaan heidän vakuutusmaksunsa sisältyy puolison maksamiin maksuihin. Työeläkkeiden rahoittamiseen osallistuvat sekä työnantajat että työntekijät, jotka maksavat vakuutusmaksun puoliksi. Työeläkevakuutusmaksuun sisältyy kansaneläkevakuutusmaksu. Vuonna 2006 maksu on 14,642 % noin euron ja euron välisistä vuosituloista. Tuloihin lasketaan myös työntekijöille maksettavat vuotuiset bonukset 1,5 miljoonaan jeniin (noin euroa) asti. Kuukausitulot, josta työntekijän vakuutusmaksu peritään, perustuvat keskimääräisiin ansioihin kolmen kuukauden ajalta (tavallisesti huhti-, touko- ja kesäkuu). Palkat on jaettu 30 luokkaan ansiotason mukaan, ja kullekin luokalle on määrätty vakuutusmaksun pohjana oleva kuukausipalkka. Esimerkiksi jos työntekijän keskimääräiset kuukausitulot asettuvat välille jeniä (noin ) on vakuutusmaksun perusteena oleva keskimääräinen kuukausipalkka jeniä. Työeläkevakuutusmaksu nousee 0,354 prosenttiyksikköä vuodessa vuoteen 2017 asti, jolloin maksu tulee olemaan 18,3 % ansioista. Jos työnantaja irrottautuu lakisääteisestä järjestelmästä ja järjestää työntekijöiden eläketurvan eläkekassassa, ovat maksut 3,5 prosenttiyksikköä matalammat kuin lakisääteiset eläkevakuutusmaksut. 4 Kansaneläkejärjestelmä Kansaneläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna Järjestelmä perustettiin ensisijaisesti yrittäjien eläketurvan takaamiseksi. Vuoden 1985 eläkeuudistuksen jälkeen kaikki Japanissa asuvat ovat kuuluneet kansaneläkejärjestelmän piiriin. Järjestelmään kuuluminen on pakollista kaikille Japanissa asuville vuotiaille, myös ulkomaalaisille. Vapaaehtoisesti järjestelmään voivat kuulua seuraavat ryhmät: 1. Ulkomailla asuvat vuotiaat Japanin kansalaiset vuotiaat yrittäjät, jotka haluavat täydentää eläkkeen tai täyden eläkkeen myöntämiseksi vaadittavaa vakuutusaikaa 3. Alle 60-vuotiaat työeläkkeen saajat 4. Ennen syntyneet, vuotiaat henkilöt, jotka haluavat täydentää eläkkeen myöntämiseksi vaadittavaa vakuutusaikaa Järjestelmästä maksetaan tasasuuruisia vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. ELÄKETURVAKESKUS 7

8 4.1 Vanhuuseläke Oikeus vanhuuseläkkeeseen on niillä 65 vuotta täyttäneillä, jotka ovat kuuluneet kansaneläkejärjestelmän piiriin vähintään 25 vuotta. Työeläkejärjestelmään kuuluminen otetaan huomioon aikaa laskettaessa. Täyden kansaneläkkeen saaminen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista 40 vuoden ajalta. Jos vakuutusmaksuvuosia on vähemmän kuin 40, pienennetään eläkettä 1/40 jokaista puuttuvaa vuotta kohti. Vuonna 2006 täysi kansaneläke on jeniä kuukaudessa, noin 453. Eläke voidaan myöntää varhennettuna 60-64vuotiaalle, jolloin eläkettä pienennetään 0,5 %/varhennuskuukausi. Eläkkeen ottamista voi myös lykätä 70-vuotiaaksi asti. Tällöin eläkettä korotetaan 0,7 %/lykkäyskuukausi. 4.2 Työkyvyttömyyseläke Oikeus eläkkeeseen Työkyvyttömyyseläkkeeseen on oikeus vakuutetulla, joka on pysyvästi ja täysin työkyvytön. Eläkkeen myöntäminen edellyttää, että vakuutettu on maksanut vakuutusmaksuja vähintään 2/3 ajasta ikävuoden 20 ja työkyvyttömäksi tulon välillä. Eläkkeen määräytyminen Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan tasasuuruisena eläkkeenä. Sen suuruus riippuu työkyvyttömyyden asteesta. Ensimmäisen asteen työkyvyttömäksi määritellään henkilö, joka vaatii ympärivuorokautista hoivaa. Toisen asteen työkyvyttömän kyky huolehtia itsestään on alentunut huomattavassa määrin. Eläkkeeseen maksetaan lisää huollettavista lapsista. Lapsesta maksettava lisä lakkautetaan viimeinen päivä maaliskuuta sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta (tai 20 vuotta, jos lapsi on työkyvytön). Alla olevassa taulukossa on esitetty eläkkeen määrät vuonna Taulukko 2. Työkyvyttömyyseläkkeen määrät vuonna 2005 Eläkkeen määrä I asteen työkyvyttömyys II asteen työkyvyttömyys Eläke /kk 566 ( jeniä) 453 ( jeniä) Eläkelisä /kk/lapsi, 1. ja 130 (19 050jeniä) 130 ( jeniä) 2. lapsi Eläkelisä /kk/lapsi, seuraavat lapset 43 (6 350 jeniä) 43 (6 350 jeniä) 8 ELÄKETURVAKESKUS

9 4.3 Perhe-eläke Oikeus eläkkeeseen Kansaneläkejärjestelmän perhe-eläke voidaan myöntää edunjättäjän lapsille sekä naisleskelle, jolla on huollettavanaan edunjättäjän lapsia. Eläkkeen myöntäminen edellyttää, että edunjättäjä oli maksanut vakuutusmaksuja vähintään 2/3 ajasta ikävuoden 20 ja kuoleman välillä tai että hänelle oli myönnetty vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke. Eläkkeen määräytyminen Täysi leskeneläke ja siihen huollettavista lapsista maksettavat lisät ovat samansuuruisia kuin II asteen työkyvyttömyyseläke lapsista maksettavine lisineen (ks. taulukko 2). Myös yhdelle lapselle maksettava lapseneläke on II asteen työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen. Usealle lapselle maksettava lapseneläke jaetaan tasan kaikkien lasten kesken. Alla olevassa taulukossa on esitetty lapseneläkkeen määräytyminen vuonna Taulukko 3. Lapseneläkkeen määrät vuonna 2005 Eläke, /kk Yksi lapsi Kaksi lasta Kolme lasta Seuraavat lapset /lapsi ( jeniä + ( jeniä) ( jeniä) ( jeniä) jeniä/lapsi) 5 Työeläketurva Palkansaajien eläkevakuutusjärjestelmä Yksityisen sektorin palkansaajien lakisääteinen työeläke koostuu kolmesta osasta; tasasuuruisesta peruseläkkeestä, ansiosidonnaisesta työeläkkeestä sekä huoltajalisästä. Järjestelmästä maksetaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä perhe-eläkkeitä. Suuret työnantajat voivat halutessaan irrottautua palkansaajien eläkejärjestelmästä järjestämällä vanhuuseläkkeen ansiosidonnaisen osan palkansaajien eläkekassajärjestelmän kautta. Eläkekassa voi olla työnantajakohtainen tai usean samalla teollisuuden alalla toimivan yrityksen yhteinen. Maksettavien eläkkeiden täytyy tällöin olla vähintään 10 prosenttia (aik. 30 prosenttia) korkeampia kuin lakisääteisessä järjestelmässä. ELÄKETURVAKESKUS 9

10 5.1 Vanhuuseläke Oikeus eläkkeeseen Eläkkeen perusosan myöntäminen edellyttää, että vakuutusaikaa on vähintään 25 vuotta. Perusosaa voidaan vuonna 2006 maksaa 62-vuotiaille miehille ja 61-vuotiaille naisille. Perusosan myöntämisikä nousee 65 vuoteen miehillä vuoteen 2013 mennessä ja naisilla vuoteen 2018 mennessä. Miehet, jotka ovat syntyneet ja naiset, jotka ovat syntyneet voivat halutessaan saada joko osan perusosasta tai koko perusosan jo 60-vuotiaana. Eläkkeen ansiosidonnainen osa voidaan maksaa 60 vuotta täyttäneille. Ansiosidonnaisen osan myöntämisikä nousee asteittain 65 vuoteen vuodesta 2013 lähtien. Jos eläkkeensaajalla on tietyn rajan ylittäviä työtuloja, eläkettä pienennetään asteittain tai sen maksaminen lakkautetaan. Huoltajalisään on oikeutettu eläkeläinen, joka on ollut vakuutettuna vähintään 20 vuotta ja jolla on elätettävänään alle 65-vuotias puoliso ja/tai alaikäisiä (alle 18 vuotta tai 20 vuotta, jos lapsi on työkyvytön) lapsia. Eläkkeen määräytyminen Vanhuuseläkkeen perusosa määräytyy seuraavasti: Perusmäärä x Vakuutusvuodet Perusmäärä määräytyy iän mukaan ja on suuruudeltaan jeniä/kk (noin 11,5-21,5 ) vuonna Ansiosidonnainen osa lasketaan kaavalla Keskimääräiset kuukausiansiot x Vakuutusvuodet x 0, Laskennassa käytettävillä kuukausiansioilla on tietty ala- ja yläraja. Keskimääräiset vuosiansiot määräytyvät kolmen kuukauden jakson perusteella (ks. tarkemmin luku 3). Eläkepalkan laskennassa käytetään koko työuran keskimääräisiä ansioita. Ansioihin lasketaan mukaan työntekijälle maksettavat bonukset. 10 ELÄKETURVAKESKUS

11 Huoltajalisää maksetaan tasasuuruisena määränä sekä puolisosta että ensimmäisestä ja toisesta lapsesta kummastakin jeniä (n. 130 ) kuukaudessa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta jeniä (n. 43 ) kuukaudessa. Eläkkeen karttuminen lastenhoitoajalta Eläkkeen karttumista lastenhoitoajalta parannettiin vuoden 2004 eläkeuudistuksen yhteydessä. Äitiysvapaan ajalta lapsen 1-vuotispäivään asti vakuutetulta ei peritä vakuutusmaksuja, mutta eläkettä karttuu äitiysvapaata edeltävän palkan mukaan. Vakuutusmaksuja ei tällöin peritä myöskään työnantajalta. Kun lapsi on 1-3 -vuotias, vanhemmalla on oikeus lyhentää työaikaansa. Vakuutusmaksut peritään tällöin maksettavan palkan mukaan, mutta eläkettä karttuu kokoaikatyöstä maksettavan palkan mukaan. Eläketurva avioeron yhteydessä Avioliiton aikana karttuneet eläkeoikeudet on mahdollista jakaa puolisoiden kesken avioerossa. Jakaminen koskee ainoastaan työeläkkeen ansiosidonnaista osaa. Puolisolla, joka ei ole ollut ansiotyössä, on oikeus vaatia eläkeoikeuden jakamista ja saada tällöin 50 % työssäkäyneen puolison eläkeoikeudesta. Puolisot voivat keskenään sopia myös pienemmästä osuudesta. Eläkeoikeus voidaan jakaa myös silloin, kun molemmat ovat olleet ansiotyössä. Puolisot voivat tällöin itse päättää, miten eläkeoikeus jaetaan. Jos puolisot eivät pysty itse päättämään jaosta, heillä on mahdollisuus hakea asialle oikeuden päätöstä. 5.2 Työkyvyttömyyseläke Oikeus eläkkeeseen Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteet ovat muuten samat kuin kansaneläkejärjestelmästä myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteet (ks ), paitsi että työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös lievemmän asteisen työkyvyttömyyden perusteella. ELÄKETURVAKESKUS 11

12 Eläkkeen määräytyminen Työkyvyttömyyseläke määräytyy vanhuuseläkkeen määräytymisperusteiden mukaan kuitenkin niin, että vakuutusajaksi lasketaan aina vähintään 25 vuotta. Maksettavat etuudet vaihtelevat työkyvyttömyysasteen mukaan. Ensimmäisen asteen työkyvyttömyydestä (henkilö on täysin kykenemätön suoriutumaan päivittäisestä elämästä omin avuin) maksettava eläke on 125 prosenttia ansiosidonnaisesta eläkkeestä ja mahdollinen huoltajalisä. Toisen asteen työkyvyttömyyseläke (kyky suoriutua jokapäiväisestä elämästä on erittäin rajoittunut) koostuu täydestä ansiosidonnaisesta eläkkeestä ja mahdollisesta huoltajalisästä. Työkyvyttömyyseläkkeen huoltajalisät ovat samansuuruisia kuin vanhuuseläkkeen huoltajalisät (ks ). Kolmannen asteen työkyvyttömyydestä (työkyky alentunut enintään 70 %) myönnettävä eläke koostuu ainoastaan eläkkeen ansiosidonnaisesta osasta. Eläkkeen suuruus on kuitenkin vähintään jeniä vuodessa, noin 339 kuukaudessa. Jos kyseessä on lievemmän asteinen työkyvyttömyys kuin edellä mainitut, eikä muita etuuksia makseta, voidaan työkyvyttömälle maksaa kertakorvaus. Maksettava korvaus on 200 prosenttia ansiosidonnaisesta eläkkeestä, kuitenkin vähintään jeniä eli noin Perhe-eläke Oikeus eläkkeeseen Työeläkkeen perhe-eläkettä maksetaan laajemmalle joukolle kuin kansaneläkkeen perheeläkettä. Perhe-eläkettä voidaan maksaa ensisijaisuusjärjestyksessä nais- ja miesleskelle, edunjättäjän lapsille, vanhemmille, lastenlapsille tai isovanhemmille, jotka olivat edunjättäjästä taloudellisesti riippuvaisia. Etuuden saamiseksi lasten ja lastenlasten tulee olla alle 18- vuotiaita (ikäraja 20 vuotta, mikäli lapsi on työkyvytön) ja mieslesken, vanhempien ja isovanhempien vähintään 55-vuotiaita. Eläkkeen myöntämiseksi edellytetään, että edunjättäjä kuului kuollessaan vakuutuksen piiriin tai että hän oli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Eläkkeen määräytyminen Vakuutusajaksi lasketaan aina vähintään 25 vuotta. Naisleski, jolla on huollettavanaan edunjättäjän lapsi tai lapsia, on oikeutettu saamaan 75 prosenttia edunjättäjän ansiosidonnaisesta vanhuuseläkkeestä sekä kansaneläkejärjestelmän perhe-eläkkeen. 12 ELÄKETURVAKESKUS

13 Muiden edunsaajien eläke on 75 prosenttia edunjättäjän ansiosidonnaisesta eläkkeestä. 5.4 Yrittäjien eläketurva Kansaneläkejärjestelmästä myönnettävät etuudet ovat yrittäjien ainoa lakisääteisen eläketurvan muoto. Yrittäjät voivat parantaa kansaneläkejärjestelmästä heille myönnettäviä eläkkeitä maksamalla lisäeläkemaksua kansallisiin eläkekassoihin, jotka voivat olla joko alueellisia tai alakohtaisia. Vuonna 2004 kansallisia eläkekassoja oli vähän yli 70 ja niihin kuului noin yrittäjää. Kassaan liittyminen ei ole yrittäjien keskuudessa yleistä, vaikka maksut ovat verovähennyskelpoisia sekä yrittäjän että puolison osalta. Kassojen eläkejärjestelmät ovat etuusperusteisia. Vuodesta 2001 lähtien yrittäjät ovat lisäksi voineet parantaa eläketurvaansa liittymällä pankkien ja vakuutusyhtiöiden tarjoamiin uusin maksuperusteisiin lisäeläkejärjestelmiin. Jos yrittäjä, joka kuuluu kansaneläkejärjestelmän piiriin, kuolee ennen kuin hän täyttää 65 vuotta maksetaan sekä nais- että miesleskelle 75 prosenttia yrittäjän eläkkeestä. Edunsaajan täytyy kuitenkin olla vuotias, hänen on täytynyt olla edunjättäjästä taloudellisesti riippuvainen ja naimisissa tämän kanssa vähintään 10 vuotta. Leskeneläkettä maksetaan siihen asti, kunnes edunsaaja täyttää 65 vuotta. Yrittäjän leskeneläke voidaan maksaa leskelle eläkkeen sijasta kertakorvauksena, jonka suuruus riippuu vakuutusvuosien määrästä. Kertakorvaus edellyttää, että yrittäjä oli maksanut vakuutusmaksuja vähintään kolmen vuoden ajan, ja että hänellä ei ollut alaikäisiä huollettavia, joilla olisi oikeus perhe-eläkkeeseen. 6 Indeksiturva Maksussa olevien eläkkeiden tarkistusta muutettiin vuoden 2004 eläkeuudistuksen yhteydessä. Aikaisemmin yli 65-vuotiaiden eläkkeitä tarkistettiin kuluttajahintaindeksillä. Vuonna 2004 käyttöön otettu ns. demografiaindeksi sisältää tasapainottavan mekanismin, joka sopeuttaa etuustason työvoiman määrässä ja elinajanodotteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tarkoituksena on turvata järjestelmän rahoituksellinen tasapaino väestön ikääntyessä ja vähetessä sekä eliniän yhä kasvaessa. Uusi indeksi tulee laskemaan eläkkeiden korvaavuustasoa, kunnes rahoituksellinen tasapaino on saavutettu. ELÄKETURVAKESKUS 13

14 Indeksi lasketaan seuraavasti: Kuluttajahintaindeksin kasvu (%) (vakuutettujen lkm pieneneminen (%) + 65-vuotiaiden vuosittainen elinajanodotteen kasvu (%)) Elinajan kasvuksi 65-vuoden iässä on määritelty kiinteä 0,3 %/vuosi ajalle Arvio perustuu väestöennusteiden keskimääräiseen vuosittaiseen elinajan kasvuun. Vakuutettujen määrän on laskettu vähenevän keskimäärin 0,6 %/vuosi vuosina Eläkkeitä tarkistetaan pelkästään kuluttajahintaindeksin nousua vastaavasti, mikäli automaattinen mekanismi on hintaindeksiä suurempi. Demografiaindeksiä ei käytetä myöskään silloin, jos kuluttajahintaindeksin kasvu on negatiivista. Eläkepalkka tarkistetaan myöntämisvuoden tasoon palkkojen keskimääräistä nousua seuraavalla indeksillä. 7 Verotus Sekä kansan- että työeläkevakuutusmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Kaikki lakisääteiset eläkkeet ovat veronalaista tuloa. 8 Lisäeläketurva Yleistä Lisäeläkejärjestelyt ovat Japanissa yleisiä ja ne voidaan pääsääntöisesti jakaa työnantajakohtaisiin lisäeläkejärjestelmiin ja palkansaajien eläkekassajärjestelmään. Myös työsuhteen päättyessä maksettava eroraha on Japanissa perinteinen ja erittäin yleinen käytäntö. Vuodesta 2001 lähtien maksuperusteiset lisäeläkejärjestelmät ovat olleet sallittuja etuusperusteisten järjestelmien lisäksi. Rahastoivat järjestelmät ovat yleisiä suurissa yrityksissä kun taas lähes puolet henkeä työllistävien yritysten lisäeläkkeistä on kirjanpidollisia varauksia. Usein yrityksellä on kuitenkin sekä rahastoiva järjestelmä että kirjanpidollisiin varauksiin perustuva järjestelmä, josta maksetaan kertakorvauksia. 14 ELÄKETURVAKESKUS

15 Palkansaajien eläkekassajärjestelmä Palkansaajien eläkekassajärjestelmä on suunniteltu mahdollistamaan lakisääteisen eläketurvan piiristä eroaminen. Vuodesta 1966 lähtien vähintään 500 ihmistä työllistävä yritys ja saman alan yritysten muodostama ryhmä, joka työllistää vähintään 500 ihmistä, ovat voineet erota lakisääteisen eläketurvan piiristä (engl. contracting out ) järjestämällä osan työeläkkeen ansiosidonnaisesta osasta palkansaajien eläkekassassa. Eroamisen edellytyksenä on, että yksityinen kassa tarjoaa vähintään 10 prosenttia korkeammat edut kuin lakisääteinen järjestelmä. Järjestelmän tulee kattaa kaikki ne yrityksen tai useamman yrityksen työntekijät, jotka kuuluvat lakisääteisen työeläketurvan piiriin. Palkansaajien eläkekassajärjestelmään kuuluu useita eri kassoja, jotka voivat itsenäisesti päättää rahoituksen suunnittelusta. Vuonna 2004 Japanissa oli 838 työntekijöiden eläkekassaa, joihin kuului noin 6 miljoonaa työntekijää. Kassojen määrä on viime vuosina vähentynyt huomattavasti. Monet kassat ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvulla ja kun lainsäädäntöä muutettiin 2000-luvun alussa siten, että kassojen oli mahdollista palauttaa lakisääteisen eläkkeen ansiosidonnaista eläkkeenosaa korvaava osa takaisin työeläkejärjestelmään ja siirtää ylimenevä osa joko uuteen etuus- tai maksuperusteiseen eläkejärjestelmään (ks. kohta Uudet maksu- ja etuusperusteiset lisäeläkkeet), monet kassat toimivat näin ja lakkauttivat toimintansa. Lakisääteisen eläkkeen korvaava osa maksetaan jatkuvana eläkkeenä. Lakisääteisen eläkkeen ylittävä osuus voidaan maksaa joko jatkuvana eläkkeenä tai kertakorvauksena. Eläkettä voidaan maksaa 60 ikävuodesta lähtien. Perhe-eläkettä ja työkyvyttömyyseläkettä ei voi liittää palkansaajien eläkekassajärjestelmästä maksettaviin etuuksiin. Nämä etuudet maksetaan lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä. Pääsääntöisesti palkansaajien eläkekassajärjestelmän rahoittaa työnantaja, mutta työnantaja ja työntekijä voivat myös yhdessä vastata järjestelmän rahoituksesta. Korvaavaan järjestelmään kuuluvat työnantajat ja työntekijät maksavat alennettuja lakisääteisiä vakuutusmaksuja. Maksut ovat 3,5 prosenttiyksikköä matalammat. Työnantaja voi vähentää maksamansa vakuutusmaksut verotuksessa kokonaan ja työntekijä osittain. Jatkuvana eläkkeenä maksettava etuus on veronalaista tuloa. Työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelmät (TQPP) Työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelmät ovat olleet Japanissa erittäin suosittuja. Vuonna 1962 työnantajille tuli mahdolliseksi perustaa verotuksellisesti edullinen lisäeläkejärjestel- ELÄKETURVAKESKUS 15

16 mä (engl. Tax-Qualified Pension Plan, TQPP), mikäli yrityksessä oli vähintään 15 työntekijää. Järjestelmän täytyi olla rahastoiva ja etuudet voitiin maksaa joko jatkuvana eläkkeenä tai kertakorvauksena. Kertakorvauksena maksettavasta etuudesta huomattava osa oli verovapaata tuloa kun taas jatkuvana maksettava eläke oli vain osittain verovapaa. Työnantajakohtaisen lisäeläkejärjestelmän rahoitti pääsääntöisesti työnantaja. Työnantajan vakuutusmaksut olivat verovähennyskelpoisia, työntekijän ei. Vuonna 1996 tällaisia lisäeläkejärjestelmiä oli Japanissa noin ja niihin kuului yli kymmenen miljoonaa työntekijää. Tällä hetkellä uusia TQPP -järjestelmiä ei saa enää perustaa ja olemassa olevat järjestelmät täytyy lakkauttaa vuoteen 2012 mennessä. Vuonna 2004 järjestelmiä oli jäljellä noin ja niihin kuului noin 6 miljoonaa työntekijää. Uudet maksu- ja etuusperusteiset lisäeläkkeet Lisäeläkejärjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuosina 2001 ja Tällöin tuli mahdolliseksi perustaa myös maksuperusteisia lisäeläkejärjestelmiä etuusperusteisten järjestelmien rinnalle. Myös etuusperusteisia järjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä uusittiin. Uuden lainsäädännön myötä monet palkansaajien eläkekassoista ja TQPP -järjestelmistä on lakkautettu tai muutettu uuden lain mukaisiksi etuus- tai maksuperusteisiksi järjestelmiksi. Yrityksen maksuperusteisen lisäeläkejärjestelmän rahoittaa työnantaja. Vakuutusmaksu on osittain verovähennyskelpoinen. Eläke voidaan maksaa jatkuvana eläkkeenä tai kertakorvauksena 60 vuoden iästä lähtien. Etuusperusteisia järjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä tiukennettiin siten, että rahastointiastevaatimuksia nostettiin ja järjestelmien valvontaa ja raportointivaatimuksia tiukennettiin. Eläkettä voidaan maksaa 60 vuoden iästä lähtien. Eläke voidaan maksaa kertakorvauksena vähintään kolme vuotta työskennelleille tai jatkuvana eläkkeenä vähintään 20 vuotta työskennelleille. Työnantajan maksamat vakuutusmaksut ovat verovähennyskelpoisia, työntekijän maksut eivät ole. Eroraha Eroraha korvaa usein varsinaisen lisäeläketurvan tai täydentää sitä. Eroraha maksetaan kertakorvauksena erilaisissa työsuhteen päättymistilanteissa. Etuus perustuu ansioihin, työvuosien määrään ja siihen, oliko työstä lähteminen vapaaehtoista (työntekijä irtisanoutuu) vai ei (esim. eläkkeelle siirtyminen, erottaminen, kuolema, työkyvyttömyys). Jos työntekijä irtisanoutuu, etuuden maksaminen edellyttää yleensä, että työntekijä oli työnantajan palve- 16 ELÄKETURVAKESKUS

17 luksessa vähintään kolme vuotta ennen irtisanoutumistaan. Jos työpaikasta lähteminen ei ole vapaaehtoista, edellyttää etuuden maksaminen yleensä että työntekijä oli ollut työnantajan palveluksessa 1-2 vuotta. Väestön ikääntymisen myötä nämä kertakorvauksena maksettavat etuudet ovat käyneet kalliiksi, ja työnantajat ovat yhä enenevässä määrin alkaneet korvata tai täydentää erorahajärjestelmiä rahastointiin perustuvilla lisäeläkejärjestelmillä. 9 Ulkomaalainen työntekijä Japanissa Suomen ja Japanin välillä ei ole kahdenvälistä sosiaaliturvasopimusta. Japanissa asuvien ja työskentelevien ulkomaalaisten on liityttävä lakisääteiseen eläkejärjestelmään. Lähetetystä työntekijästä joudutaan siis pääsääntöisesti maksamaan vakuutusmaksut myös Japanin eläkejärjestelmään. Japanin kansallisen lainsäädännön mukaan myönnetty eläke voidaan maksaa ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta. Japanissa työskennelleellä ulkomaalaisella työntekijällä on oikeus saada osa lakisääteiseen eläkejärjestelmään maksamistaan vakuutusmaksuista takaisin kertakorvauksena Japanista lähtiessään. Maksuja voidaan palauttaa enintään kolmen vuoden ajalta. Vakuutusmaksut voidaan maksaa takaisin, mikäli eläkettä ei vielä ole myönnetty ja vakuutusmaksuja on maksettu vähintään 6 kuukauden ajalta. Vakuutusmaksujen palauttamista täytyy anoa kahden vuoden kuluessa maasta poistumisesta. Japanilla on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus Saksan, USA:n, Iso-Britannian ja Etelä- Korean kanssa. Sopimukset Belgian, Kanadan ja Ranskan kanssa ovat tulossa voimaan. Sosiaaliturvasopimusneuvotteluja käydään Australian ja Hollannin kanssa. Suomella ja Japanilla on päällekkäistä verotusta estävä sopimus. ELÄKETURVAKESKUS 17

18 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Japanissa on tapahtumassa merkittävä väestön ikärakenteen muutos samoin kuin Euroopassa. Japanin väestö ikääntyy kuitenkin huomattavasti nopeammin kuin muiden teollisuusmaiden väestö. Väestön nopea vanheneminen luo Japanissa eläkejärjestelmiin kohdistuvia suuria taloudellisia ja sosiaalisia paineita. Väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä tulee Japanissa olemaan noin 28 prosenttia vuonna 2020, kun sen esimerkiksi USA:ssa arvioidaan olevan noin 16 % ja Saksassa ja Suomessa noin 22 %. Lisäksi odotettavissa oleva elinikä on Japanissa erittäin korkea ja syntyvyys matala. Alla olevassa taulukossa on esitetty Japanin väestön odotettavissa oleva elinikä ja syntyvyys vuonna 2004 sekä vanhushuoltosuhteen kehitys seuraavina vuosikymmeninä muutamiin muihin teollisuusmaihin verrattuna. Taulukko 4. Syntyvyys, elinajanodote ja vanhushuoltosuhde joissakin teollisuusmaissa Maa Iso-Britannia Elinajanodote Syntyvyys syntymähetkellä, m/n, osuus väestöstä, % 2010 Vanhushuoltosuhde (65+/15-64) % 2015 Vanhushuoltosuhde (65+/15-64) % 2025 Vanhushuoltosuhde (65+/15-64) % , ,2/80,7 2 16, ,8/82,5 Italia 1,33 21, (2003) 1,38 77,6/ 84,3 Japani 22, (2003) (2003) Ranska 1,90 76,7/83,8 2 16, Ruotsi 1,75 78,4/82,7 18, Saksa 1, ,7/81,4 2 20, Suomi 1,80 75,3/82,3 17, U.S.A 2,07 (2003) 74,4/80,0 (2003) 12, Viro 1, ,0/76,92 16, (2003) Lähteet: Eurostat, United Nations Population Division. 1 Kokonaishedelmällisyysluku 2 Arvio Luvuista on nähtävissä Japanin väestön nopea ikääntyminen. Jo vuonna 2010 yli 65- vuotiaiden osuus väestöstä on Japanissa selvästi yli viidesosa. Kehitys on samansuuntaista myös Italiassa ja Saksassa, joita yhdessä Japanin kanssa voidaan kuvailla termillä superaged society. Korkean ja yhä kasvavan odotettavissa olevan eliniän vuoksi myös yli 80- vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa Japanissa nopeasti. Vuonna 2005 yli 80-vuotiaiden osuus koko väestöstä oli 4,8 %. Vuonna 2025 yli 80-vuotiaita ennustetaan olevan jo 10,6 %. Taulukon maista Japanin vanhushuoltosuhde kehittyy seuraavien vuosikymmenten aikana kaikista epäedullisimmaksi yhdessä Italian kanssa. Vanhushuoltosuhde huononee Japanissa 18 ELÄKETURVAKESKUS

19 vielä taulukossa viimeisenä esitetyn vuoden 2040 jälkeenkin. Väestörakenteen ongelmia lisää se, että syntyvyyden oletetaan pysyvän matalalla tasolla vielä pitkään, vaikka syntyvyyttä on yritetty saada nousemaan mm. työn ja perheen yhteensovittamista tukevilla toimenpiteillä kuten lastenhoitopalvelujen kehittämisellä. Myös lapsiperheille suunnattuja sosiaalietuuksia on parannettu. Vuonna 2004 toteutettu eläkeuudistus johtui paljolti juuri väestömuutoksen aiheuttamista paineista lakisääteiseen eläkejärjestelmään. Uudistuksessa toteutettiin valtaosa niistä suunnitelmista, mm. eläkeiän nosto ja maksuperusteisten lisäeläkejärjestelmien salliminen, joita kaavailtiin vuonna 1999 julkaistussa kansallisen eläkeneuvoston julkaisemassa raportissa (ks. Laitinen-Kuikka & Bach, 1999). Lisäksi eläkkeiden tarkistuksessa otettiin käyttöön muokattu indeksi (ks. kohta 6), joka sopeuttaa eläkkeiden tason väestönkehitykseen. Myös vakuutusmaksua korotettiin ja sille asetettiin katto, jonka yli sen ei haluta nousevan. Edellä mainitut muutokset ovat olleet välttämättömiä eläkkeiden rahoituksesta selviämiseksi, mutta muutosten myötä eläkkeiden korvaavuustason 1 on laskettu alenevan nykyisestä 59 prosentista noin 50 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Väestörakenteen muutoksen lisäksi myös perinteinen perherakenne on Japanissa muuttunut. Naisten työssäkäynti on lisääntynyt, syntyvyys on alentunut, avioerojen määrä on kasvanut nopeasti ja niiden talouksien määrä, joissa monta sukupolvea elää yhdessä, on vähentynyt. Eläkejärjestelmä on reagoinut tähän mm. parantamalla eläkkeen karttumista lastenhoitoajalta sekä tekemällä mahdolliseksi eläkeoikeuden jakamisen avioeron yhteydessä. Japanissa naisten tekemästä työstä noin 40 % on osa-aikatyötä. Eläketurvan kannalta ongelmallista on, että osa-aikatyöstä ei kartu työeläkettä. Osa-aikatyötä tekevät kuuluvat pakollisesti ainoastaan kansaneläkejärjestelmään. Myös eläkkeellä olevien naisten toimeentulo on perherakenteen muutoksen myötä tullut epävarmemmaksi, sillä monen sukupolven yhteistaloudessa elävien naisten köyhyys ei ole tullut esiin yhtä selvästi kuin jos nämä eläkkeensaajat olisivat asuneet yksin omassa taloudessaan. Japanilaisen yhteiskunnan yksi ominaispiirre on työskentelyn jatkaminen eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Työnteon ja eläkkeellä olon yhdistäminen on Japanissa ollut ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Vuonna 2003 yli 65-vuotiaiden työllisyysaste oli 19,7 prosenttia. Yli 65-vuotiaiden työllisyystilanne on kuitenkin muuttumassa huonompaan suuntaan työttömyyden kasvun ja elinkeinorakenteen muuttumisen myötä. 1 Laskettu keskituloiselle miehelle, jolla on elätettävänä hänestä taloudellisesti riippuvainen vaimo, jolla ei ole oikeutta omaan työeläkkeeseen. ELÄKETURVAKESKUS 19

20 Lakisääteisen eläkejärjestelmän seuraava tarkistus tehdään vuonna Tällöin on tarkoitus käydä läpi järjestelmän taloudellinen tilanne ja mm. käsitellä vuoden 2004 eläkeuudistuksessa vielä avoimeksi jäänyttä kysymystä osa-aikatyötä tekevien eläketurvasta. Lähteet Brief Overview of 2004 Pension Plan Revision. General Affairs Division. Pension Bureau. June Casey, B.H. (2004): Reforming the Japanese Retirement Income System: A Special Case? Issue in Brief. Center for Retirement Research, Boston College. Employees Pension Insurance. Social Insurance Agency. Eurostat. a=portal Gump, R. & Morimoto, N. (2001): Japan: Corporate Pension Reform Opens the Door to New Retirement Plans. Benefits & Compensation International. International Social Security Association, ISSA. Social Security Worldwide Database. Japan Kari, M. & Markwort, J. (2005): Sosiaaliturvajärjestelmät eri maissa. Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, Helsinki. Laitinen-Kuikka, S. & Bach, J.(1999): Eläketurva muissa maissa. Eläketurvakeskus. Ministry of Health, Labour and Welfare. National Pension. Social Insurance Agency. OECD t01.xls Outline of 2004 actuarial valuation on Employees Pension Insurance and National Pension in Japan. March Actuarial Affairs Division, Pension Bureau. Ministry of Health, Labour and Welfare. Pension Review 2005 Winter. Pension Data in Japan. Nikko Financial Intelligence, Inc. Population Statistics of Japan National Institute of Population and Social Security Research. Tokyo, Japan ELÄKETURVAKESKUS

21 Retirement Pension: A Statistical Analysis. Retirement Systems in Europe, North America and Japan. Observatoire des Retraites: Special Edition January 2005-No 4. Sakamoto, J. (2005): Japan s Pension Reform. Statistics Bureau, Director-General for Policy Planning & Statistical Research and Training Institute. Takayma, N.: Reforming Social Security in Japan: Is NDC the Answer? Tilastokeskus. United Nations Population Division. World Population Prospects: The 2004 Revision Population Database. ELÄKETURVAKESKUS 21