PUOLAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 PUOLAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnitteluosasto 2011 Elina Lappalainen

2 Puolan eläkejärjestelmä Päivitetty: elokuu 2011 Lisätietoja: Elina Lappalainen puh kv-tiimi: Antti Mielonen, Hannu Ramberg, Mika Vidlund Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Tel , Fax

3 Puolan eläkejärjestelmä Puolan eläkejärjestelmän reformi toteutettiin 1990-luvun lopulla. Puola oli yksi ensimmäisistä Keski- ja Itä-Euroopan maista, joka toteutti kattavan eläkereformin, jonka myötä otettiin käyttöön pakollinen rahastoeläke, etuudet sidottiin tiukasti maksettuihin vakuutusmaksuihin ja vanhoista säännöistä alettiin asteittain luopua. Tämänhetkinen eläketurva perustuu vuodelta 1997 olevaan lakiin eläkerahastoista ja vuodelta 1998 oleviin lakeihin sosiaalivakuutusjärjestelmästä ja sosiaalivakuutusrahastosta maksettavista eläkkeistä. Lisäksi järjestelmää määrittävät vähimmäiseläkkeestä säädetty laki vuodelta 2003 sekä yksilöllisistä eläkerahastoista säädetty laki ja työnantajan eläkejärjestelmistä säädetty laki (molemmat vuodelta 2004). Vuonna 2012 tulee lisäksi voimaan yksilölliset verovähennyksiin oikeutetut eläkevakuutustilit mahdollistava laki. Puolan vanhuuseläketurva koostuu lakisääteisestä eläkejärjestelmästä ja vapaaehtoisesta lisäeläkevakuuttamisesta. Lakisääteinen eläkejärjestelmä jakautuu vanhaan (ennen vuotta 1999 voimassa olleeseen) eläkejärjestelmään, uuteen jakojärjestelmäperiaatteella toimivaan laskennallisiin tileihin perustuvaan (notional defined contribution, NDC) eläketurvaan ja nuorimmille ikäluokille pakolliseen rahastoeläkkeeseen. Vapaaehtoinen eläkevakuuttaminen on mahdollista työnantajakohtaisissa PPE-eläkejärjestelmissä (Pracownicze Programy Emerytalne) ja yksilöllisillä IKE-eläketileillä (Indywidualne Konto Emerytalne). Puolassa on useita vakuutusjärjestelmiä. Pääasialliset järjestelmät ovat yleinen järjestelmä palkansaajille ja yrittäjille sekä oma järjestelmänsä maatalousyrittäjille. Virkamiehillä on erillinen verorahoitteinen eläkejärjestelmä (Security Provision System) joka kattaa muun muassa puolustusvoimien ja poliisin työntekijät sekä tuomarit. Yleinen eläkejärjestelmä on järjestelmistä kattavin. Siitä maksettiin vuonna 2007 etuuksia noin 78 prosentille eläkkeensaajista. Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmästä maksettiin eläkettä 18,5 prosentille eläkeläisistä. Loput eläkkeensaajat saavat etuuksia edellä mainituista tiettyjen ammattikuntien järjestelmistä. Jokaisessa järjestelmässä on erilliset säännökset vakuutusmaksujen ja etuuksien määräytymisestä. Etuuksien indeksointisäännöt ovat kuitenkin samat. Yleisestä järjestelmästä maksettava työeläke jakautuu jakojärjestelmäperiaatteella rahoitettavaan laskennallisiin tileihin perustuvaan eläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Vuonna 1999 tehty reformi koski kokonaisuudessaan vain vanhuuseläkkeitä. Työkyvyttömyys- ja perheeläkkeet määräytyvät vain jakojärjestelmän mukaan ja rahastoeläke maksetaan vasta vanhuuseläkkeen yhteydessä. Eläkejärjestelmä sisältää myös verorahoitteiset vähimmäiseläkkeet. Lakisääteisen eläketurvan osalta järjestelmässä kohdellaan eri tavoin ennen vuotta 1949 syntyneitä, vuosina syntyneitä ja vuodesta 1969 alkaen syntyneitä vakuutettuja. Uuden järjestelmän tullessa voimaan vuoden 1999 alussa alle 30-vuotiaat liitettiin pakollisesti rahastoeläkejärjestelmään, vuotiaat saivat valita liittyvätkö rahastoeläkkeeseen ja yli 50- vuotiaat kuuluvat vanhaan järjestelmään. Tämä koskee kaikkia yleisessä palkansaajien eläkejärjestelmässä vakuutettuja henkilöitä. Yrittäjille ja tiettyjen alojen työntekijöille on omat säännöksensä, jotka saattavat erota tästä. ELÄKETURVAKESKUS 3

4 Taulukko 1. Lakisääteinen ja vapaaehtoinen vanhuuseläke Lakisääteinen eläketurva saakka Lakisääteinen eläketurva alkaen Vapaaehtoinen eläketurva 1999 alkaen Vapaaehtoinen eläketurva 9/2004 alkaen 4 ELÄKETURVAKESKUS Ennen syntyneet Vanhan lainsäädännön mukainen eläketurva syntyneet Laskennallisen vakuutusmaksukertymän siirtäminen NDC-tilille NDC Laskennallisen vakuutusmaksukertymän siirtäminen NDC-tilille NDC ja rahastoeläke (DC) alkaen syntyneet Laskennallisen vakuutusmaksukertymän siirtäminen NDCtilille NDC ja rahastoeläke (DC) Työnantajakohtaiset PPE-rahastot (Pracownicze Programy Emerytalne) Työnantajakohtaiset PPE-rahastot (Pracownicze Programy Emerytalne) ja yksilölliset IKE-tilit (Indywidualne Konto Emerytalne). Kaikki Puolassa vakuutetut jälkeen syntyneet henkilöt kuuluvat pakollisesti vuodesta 1999 voimassa olleeseen rahastoeläkejärjestelmään (OFE, Otwarty Fundusz Emerytalny) alkaen syntyneet kuuluvat uuteen eläkejärjestelmään, joka jakaantuu näennäisesti maksuperusteiseen työeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Aikavälillä syntyneet saivat valita liittyivätkö rahastoeläkejärjestelmään vai jäivätkö vain reformoidun näennäisesti maksuperusteisen työeläkejärjestelmän jäseniksi. Liittymisen jälkeen heidän ei kuitenkaan ollut mahdollista erota järjestelmästä. Vapaaehtoinen liittyminen rahastoeläkkeeseen oli mahdollista vuoden 1999 loppuun saakka. Tämän jälkeen vain vuonna 1999 työttömänä olleet saivat liittyä järjestelmään vapaaehtoisesti. Järjestelmään kuuluvien osalta osa lakisääteisestä eläkemaksusta sijoitetaan vakuutetun valitsemaan yksityiseen eläkerahastoon. Työntekijät, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1949, eivät kuulu vuonna 1999 reformoituun järjestelmään. Heidän eläketurvansa määräytyy kokonaisuudessaan aikaisemman etuusperusteisen järjestelmän mukaan. Kuten sanottu, yrittäjät kuuluvat palkansaajien tavoin yleiseen sosiaalivakuutusjärjestelmään. Toisin kuin palkansaajat, yrittäjät eivät saaneet valita liittyvätkö uuteen eläkejärjestelmään. Liittyminen oli pakollista kaikille yrittäjille (myös ennen vuotta 1949 syntyneille). He voivat kuitenkin halutessaan maksaa matalampia vakuutusmaksuja. Vuoden 1999 lopussa rahastoeläkejärjestelmään kuuluneiden määrä oli 9,7 miljoonaa. Vuonna 2000 määrä kasvoi 10,4 miljoonaan ja tämän jälkeen se on lisääntynyt uusien työmarkkinoille tulijoiden verran. Vuonna 2010 rahastojen jäseniä oli 14,9 miljoonaa. Maatalousyrittäjien ja virkamiesten eläkejärjestelmä Maanviljelijät ja heidän perheensä ovat olleet pakollisen sosiaalivakuutuksen piirissä vuodesta Sosiaaliturvasta huolehtii erillinen maatalouden sosiaalivakuutusrahasto Kasa Rolniczego Ubezpieczenia Społecznego (KRUS). Sekä valtio että vakuutetut osallistuvat etuuksien rahoitukseen.

5 Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmän vähimmäiseläkkeiden rahoitus eroaa palkansaajien ja yrittäjien yleisestä järjestelmästä. Maatalousyrittäjien järjestelmässä vähimmäiseläkkeet rahoitetaan eläkejärjestelmän varoin, kun yleisessä järjestelmässä vähimmäiseläkkeet ovat verorahoitteisia Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen saamiseksi edellytetään vanhuuseläkeiän saavuttamista (naisilla 60 ja miehillä 65 vuotta) ja 25 vuoden vähimmäisvakuutusaikaa. Vanhuuseläke määräytyy suhteessa vanhuuseläkkeen vähimmäismäärään ja koostuu eläkemaksuista riippuvasta osasta (1 % vähimmäismäärästä vakuutusvuotta kohden) ja lisäosasta (85 95 % vähimmäismäärästä, vähenee vakuutusajan lisääntyessä). Lisäosa maksetaan yritystoiminnasta luopumisen jälkeen. Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmästä maksettavat etuudet ovat hyvin samansuuruisia. Virkamiesten eläkejärjestelmä (Security Provision System) kattaa etuudet poliiseille, puolustusvoimille, palomiehille, vanginvartijoille, rajavartijoille, tuomareille, syyttäjille ja joillekin muille virkamiehille. Etuudet rahoitetaan kokonaan valtion varoin. Virkamiesten järjestelmästä voi jäädä eläkkeelle 15 vuoden työskentelyn jälkeen. Etuudet määräytyvät viimeisen palkan perusteella. Vuonna ,6 % vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeensaajista saivat virkamiesten eläkejärjestelmän etuutta ja järjestelmän kulut muodostivat noin 7 % kaikista eläkejärjestelmän kuluista. Tässä selvityksessä käsitellään Puolan eläketurvaa pääasiassa palkansaajien ja yrittäjien yleisen eläkejärjestelmän kautta. Hallinto Puolan eläkejärjestelmä kuuluu työ- ja sosiaaliministeriön (Ministerstwo Pracy i Polityki Społecznej) hallinnonalaan. Yleistä sosiaaliturvajärjestelmää hallinnoi sosiaaliturvalaitos Zakład Ubezpieczeń Społecznych (ZUS), joka on jaettu paikallisiin toimipisteisiin. Paikallistoimistot vastaavat muun muassa eläke-etuuksista, sairausvakuutusetuuksista ja työtapaturmaetuuksista. ZUS kerää kaikki sosiaalivakuutusmaksut ja siirtää ne eri laitoksille. Tämä koskee myös rahastoeläkemaksua, joka kerätään yhdessä muiden sosiaalivakuutusmaksujen kanssa. ZUS vastaa rahastoeläkemaksujen siirtämisestä eläkerahastoihin. Vuoden 2009 lopussa OFErahastoja oli 14 ja niitä hoiti 14 eläkerahastoyhtiötä Rahastoeläkemaksu sijoitetaan vakuutetun valitsemaan yksityiseen eläkerahastoon (Otwarty Fundusz Emerytalny, OFE). Näitä yksilöllisiä eläketilejä hallinnoivat eläkerahastojen hallintaan erikoistuneet yhtiöt. Ne ovat yksityisiä osakeyhtiöitä, joita kutsutaan yleisiksi eläkeyhtiöiksi (Powszechne Towarzystwo Emerytalne, PTE). Eläkeyhtiö voi hallinnoida vain yhtä rahastoa. Tästä poikkeuksena ovat rahastojen yhdistymiset, jolloin eläkeyhtiö voi väliaikaisesti hallinnoida useampaa rahastoa. Rahastoeläkejärjestelmän valvonnasta vastaa valvontaviranomainen Komisja Nadzoru Finansowego, KNF. Eläkerahastojen perustamiseen tarvitaan valvontaviranomaisen lupa. Eläkerahastolla tulee perustamishetkellä olla 5 miljoonan euron pääoma ja toimiessaan vähintään puolet tästä summasta. Eläkeyhtiöt toimivat irrallaan hallinnoimistaan varoista. Varat ovat OPF-eläkerahastojen jäsenten omaisuutta. ELÄKETURVAKESKUS 5

6 Rahoitus Mikäli vakuutettu ei valitse rahastoa, valinta suoritetaan arpomalla niiden rahastojen kesken, jotka täyttävät vaatimukset. Arvontaan osallistuvalla rahastolla on oltava alle 10 prosentin markkinaosuus ja sen tuoton edellisten 36 kuukauden ajalta on oltava keskimääräistä korkeampi. Vakuutettu voi halutessaan vaihtaa eläkerahastoa, mutta henkilön on mahdollista olla kerrallaan vain yhden eläkerahaston jäsen. Puolan lakisääteinen eläkejärjestelmä rahoitetaan työnantaja- ja työntekijämaksuilla. Valtio rahoittaa alijäämän jakojärjestelmäperiaatteella rahoitettavan eläkkeen osalta ja vastaa vähimmäiseläkejärjestelmän kustannuksista. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2010, % Työnantaja Työntekijä Yhteensä Vanhuuseläke 9,76 9,76 19,52 - josta rahastoeläke 7,3* 7,3* Tk- ja perhe-eläke (hautausavustus) 4,5 1,5 6 Sairausvakuutus - 2,45 2,45 Työtapaturmavakuutus 0,67 3,33-0,67 3,33 Työttömyysturva 2,45-2,45 Terveydenhoito Yhteensä 17,38 20,04 22,71 40,09 42,75 * Vuoden 2010 joulukuussa pakollisen rahastoeläkkeen yksityisiin rahastoihin (OFE) ohjattavan maksun määrä ehdotettiin laskettavaksi viidellä prosenttiyksiköllä. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa Lakisääteisessä eläkejärjestelmässä vanhuuseläkerahasto on erillään työkyvyttömyys- ja perhe-eläkerahastosta. Lakisääteinen vanhuuseläkemaksu on 19,52 % ansioista ja maksu jakautuu puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Maksusta 12,22 % (työnantajamaksu (9,76 %) ja työntekijämaksusta 2,46 %) siirretään jakojärjestelmään ja se kartuttaa vakuutetun laskennallista eläketiliä. Loput maksusta eli työntekijän maksama 7,3 % on vuosina siirretty yksityiselle eläketilille. Vuonna 2009 keskimääräinen OFE-rahastoon siirretyn vakuutusmaksun määrä oli 122,65 zlotya (28 ). Vuoden 2011 huhtikuussa hyväksyttiin lainmuutos, jonka mukaan pakollisen rahastoeläkkeen yksityisiin rahastoihin (OFE) ohjattavan maksun määrää lasketaan viidellä prosenttiyksiköllä 2,3 prosenttiyksikköön. Tämä viiden prosenttiyksikön maksu siirretään sosiaalivakuutuslaitoksen (ZUS) alaisuuteen perustettaviin rahastoihin. Perustettavissa rahastoissa pääoman tuotto on sidottu bruttokansantuotteen kasvuun ja inflaatioon. Yksityisiin eläkerahastoihin ohjattavat maksu on tarkoitus nostaa 2,3 prosenttiyksiköstä 3,5 prosenttiyksikköön vuosina Muutokset rahastoeläkemaksuun tulivat voimaan vuoden 2011 toukokuun alussa. Työkyvyttömyyseläkemaksun määrää on laskettu viime vuosina. Vuonna 1999 maksun määrä oli 13 % bruttopalkasta ja se maksettiin puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Heinäkuussa 2007 maksu laskettiin 10 prosenttiin (työnantajan osuus 6,5 % ja työntekijän osuus 3,5 %). Vuoden 2008 alusta alkaen maksu on 6 %, josta työnantaja maksaa 4,5 % ja työntekijä 1,5 %. Valtio osallistuu eläketurvan rahoitukseen kattamalla vähimmäiseläkkeen kustannukset ja maksamalla vakuutusmaksuja palkattomilta ajoilta (mm. lastenhoitoaika ja työttömyysetuuksi- 6 ELÄKETURVAKESKUS

7 en saamisen aika). Valtio myös vastaa lakisääteisen eläkejärjestelmän rahoitusvajeesta jakojärjestelmäperiaatteella toimivan osuuden osalta (vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläke). Eläkevakuutusmaksuihin sovelletaan vuosittaista ansiokattoa, joka on 30-kertainen maan keskimääräinen kuukausipalkka (kuukauden ansiokatto on 2,5-kertainen maan keskipalkka). OFE-rahastot voivat kerätä kahdenlaisia maksuja hallintomenojen kattamiseksi. Liittymismaksu määräytyy prosenttiosuutena maksetuista vakuutusmaksuista. Maksun enimmäismäärä on 7 % ja se laskee 3,5 prosenttiin vuoteen 2014 mennessä. Hoitokulut kattavat rahaston hallinnosta syntyviä kuluja. Maksuun kuuluu kiinteä ja muuttuva osa. Kiinteä osa ei saa ylittää 0,045 prosenttia kuukausittaisista maksuista (vuosittainen katto 0,54 %). Kiinteä osa lasketaan prosenttiosuuksina rahaston varoista. Muuttuva osa vaihtelee rahaston sijoitustuottojen perusteella eikä se saa ylittää kuukaudessa 0,005 % nettovarallisuudesta. Hoitokulut määräytyvät sijoitustuottojen perusteella: eläkerahastohallintayhtiö, jolla on korkeimmat sijoitustuotot, voi kerätä täyden muuttuvan osan hoitokulua ja yhtiö, jonka sijoitustuotot ovat matalimmat, ei voi kerätä lainkaan hoitokulun muuttuvaa osaa. Siirtokuluja on voinut laskuttaa vuosina , mikäli vakuutettu vaihtoi rahastoa 24 kuukauden kuluessa liittymisestä. Maksu vaihteli välillä PLN (n ) riippuen jäsenyysajasta. Siirtymiskuluja ei ole voinut laskuttaa vuoden 2011 toukokuusta alkaen. Eläkevarat Valtaosa eläkejärjestelmän varoista on pakollisen rahastoeläkkeen yksilöllisillä OFEeläketileillä. Väestön ikääntymiseen on varauduttu perustamalla vuonna 2002 sosiaalivakuutusrahaston yhteyteen puskurirahasto (Demographic Reserve Fund, DRF), jonka käytön ajankohdasta ei ole päätetty. Jakojärjestelmäperiaatteella toimivan eläketurvan puskurirahastoon talletetaan 40 % valtionomaisuuden yksityistämisestä saaduista varoista. Lisäksi rahastoon on siirretty osa lakisääteisestä eläkemaksusta ja OFE-rahastojen maksama maksu, jonka määrä riippuu rahaston varoista. OFE-yhtiöiden on saatava sijoituksilleen vähimmäistuotto. Tuottovaatimus määräytyy rahastojen keskimääräisen sijoitustuoton mukaan. Eläkerahastot ovat merkittäviä sijoittajia maan osakemarkkinoilla. Vuoden 2010 lopussa 36 % niiden varoista (554 mrd ) oli sijoitettuna osakkeisiin. Osakesijoitusten osuutta on rajoitettu. Eläkerahastot ovat voineet sijoittaa enintään 40 % varoista osakemarkkinoille. Vuoden 2011 lainmuutosten myötä osakesijoitusten enimmäismäärää nostetaan 42,5 prosenttiin vuonna 2011 ja 62 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. OFE-rahastot saavat sijoittaa enintään 5 % varoistaan ulkomaisiin sijoitusinstrumentteihin. Tämä rajoitus säilytettiin myös vuonna 2011 tehtyjen lainmuutosten yhteydessä. OFE-eläketilien varat olivat 179 miljardia PLN (43 mrd ) vuoden 2009 lopussa. OFErahastojen markkinat ovat melko keskittyneet: kahdessa suurimmassa rahastossa oli lähes puolet ja kolmessa suurimmassa yli 60 % järjestelmän varoista vuoden 2009 lopussa. Vuonna 2008 eläkerahastojen varat vastasivat 11,1 % maan bruttokansantuotteesta. Pääosa varoista oli OFE-rahastojen varoja, koska muut eläkerahastot ovat pieniä. Etuudet Puolan lakisääteisestä eläkejärjestelmästä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perheeläkkeitä. Vuodesta 1999 alkaen karttuneet vanhuuseläke-etuudet ovat joko laskennallisesti maksuperusteisia tai jakaantuvat laskennallisesti maksuperusteiseen eläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Uuden eläkejärjestelmän mukaisia eläkkeitä on maksettu vuodesta 2009 alkaen. ELÄKETURVAKESKUS 7

8 Ennen vuotta 1999 voimassa olleen eläkejärjestelmän mukaiset eläkkeet määräytyvät etuusperusteisesti ja niiden rahoitus toimii jakojärjestelmäperiaatteella. Niitä maksetaan ennen vuotta 1949 syntyneille. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläke-etuudet määräytyvät reformoidussakin eläkejärjestelmässä etuusperusteisesti samoin periaattein kuin vanhan järjestelmän mukainen vanhuuseläke. Uuden järjestelmän mukainen vanhuuseläke Uuden järjestelmän mukainen vanhuuseläke myönnetään miehelle 65 vuoden iässä, mikäli hänellä on 25 vuotta vakuutusaikaa. Naisten vanhuuseläkeikä on 60 vuotta ja heiltä vaaditaan 20 vuotta vakuutusaikaa. Ennen reformia miesten eläkeikä oli 59 vuotta ja naisten 56 vuotta. Uudessa järjestelmässä ei ole mahdollisuutta jäädä varhennetulle eläkkeelle. Varhaiseläkeväylät poistuvat uuden järjestelmän tullessa voimaan täysimääräisesti. Työeläke toimii jakojärjestelmäperiaatteella, mutta etuudet ovat laskennallisesti maksuperusteisia (notional defined contribution, NDC). Ennen vuotta 1999 tehdyn työn osuus eläkkeestä muodostaa laskennallisen alkupääoman. Uuteen eläkejärjestelmään siirtyneille ( alkaen syntyneet) määriteltiin siirtymähetkellä alkupääoma vakuutushistorian perusteella. Pääoma laskettiin ennen vuotta 1999 voimassa olleen eläkejärjestelmän sääntöjen mukaan. Se rekisteröitiin valtion sosiaalivakuutuslaitoksen (Zakład Ubezpieczeń Społecznych, ZUS) ylläpitämälle henkilökohtaiselle laskennalliselle eläketilille. Vuodesta 1999 alkaen maksetut vakuutusmaksut ovat kartuttaneet henkilökohtaista laskennallista eläkepääomaa. Pääoma indeksoidaan kuluttajahintaindeksin mukaan. Kuukausieläkettä määriteltäessä laskennallinen eläkepääoma jaetaan keskimääräisellä eliniänodotteella (miesten ja naisten yhteinen luku). Etuuksien perusteena oleviin ansioihin sovelletaan kattoa. Eläkepalkan enimmäismäärä on 2,5-kertainen keskipalkka. Vanhuuseläke-etuuksilla ei ole enimmäismäärää koska eläkkeet ovat maksuperusteisia. Rahastoeläke-etuuksia on maksettu vuodesta 2009 alkaen. Rahastoeläkkeeseen karttunutta pääomaa maksetaan kuukausittaisina suorituksina eläkerahastosta, mikäli henkilö jää eläkkeelle ennen 65 vuoden ikää. Tämä koskee vain naisia, joiden eläkeikä on ollut 60 vuotta. Miehille rahastoeläkejärjestelmän etuuksia aletaan maksaa vuodesta 2014 alkaen. Rahastoeläkejärjestelmän etuudet määräytyvät rahastoitujen varojen ja niille kertyneen sijoitustuoton perusteella. Eläkeiässä pääomalla ostetaan elinikäinen annuiteetti. Niiden vakuutettujen osalta, jotka siirtyivät uuteen järjestelmään, mutta eivät liittyneet rahastoeläkkeeseen, kuukausieläke määräytyy vuodesta 2013 alkaen 20-prosenttisesti vanhan järjestelmän mukaan ja 80-prosenttisesti uuden järjestelmän mukaan. Tätä ennen on siirtymäaika, jolloin vanhan järjestelmän painoarvo pienenee. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläke sekä vanhan järjestelmän mukainen vanhuuseläke Vanhan järjestelmän mukaisen vanhuuseläkkeen eläkeikä on 65 miehille ja 60 naisille. Palkattomat ajat eivät voi ylittää kolmannesta todellisesta vakuutusajasta. Eläkeikä on matalampi joissakin vaarallisissa ammateissa toimiville. Eläkeikää vähennetään viidellä vuodella naisille, joilla on vähintään 30 vuoden vakuutusaika, sotaveteraaneille ja työkyvyttömäksi määritellyille. Osaeläkettä maksetaan vakuutetuille, joiden vakuutusaikavaatimus ei täyty. Hoitolisää maksetaan yli 75-vuotiaille ja täysin työkyvyttömille, jotka ovat riippuvaisia muiden avusta. 8 ELÄKETURVAKESKUS

9 Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä (työkyvytön mihin tahansa työhön) ja osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Etuuden saamiseksi vaaditaan vähintään viisi vuotta vakuutusaikaa (1-4 vuotta jos vakuutettu on alle 30-vuotias) eläketapahtumaa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Palkattomat ajat eivät saa muodostaa yli kolmannesta todellisesta vakuutusajasta. Eläketapahtuman tulee olla 18 kuukauden sisällä vakuutusmaksujen maksamisesta. Työkyvyttömyyseläkkeensaajalle voidaan maksaa hoitolisää ja ammatillisessa koulutuksessa olevalle maksetaan koulutuseläkettä. Perhe-eläkettä maksetaan, mikäli edunjättäjälle maksettiin eläkettä kuolinhetkellä tai hän olisi ollut oikeutettu työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeeseen. Edunsaajia voivat olla vähintään 50- vuotias, työkyvytön, alle 16-vuotiasta tai alle 16-vuotiaana työkyvyttömäksi tullutta lasta (alle 18-vuotiasta opiskelevaa lasta tai alle 25-vuotiaana työkyvyttömäksi tullutta opiskelevaa lasta) elättävä leski. Entinen aviopuoliso on oikeutettu eläkkeeseen, mikäli hän sai elatusapua ja täyttää samat vaatimukset kuin leski. Lapseneläkkeeseen on oikeutettu alle 16-vuotias tai alle 16-vuotiaana työkyvyttömäksi tullut lapsi (alle 18-vuotias opiskeleva lapsi tai alle 25-vuotiaana työkyvyttömäksi tullut opiskeleva lapsi). Edunjättäjän vanhemmat ovat oikeutettuja perheeläkkeeseen, mikäli he olivat taloudellisesti riippuvaisia edunjättäjästä ja täyttävät samat vaatimukset kuin leski. Hautausavustus maksetaan eläkkeensaajan tai hänen perheenjäsenensä hautajaiskulujen kattamiseksi. Kuolemantapauksessa rahastoeläkejärjestelmään karttuneet varat on mahdollista siirtää edunsaajien henkilökohtaisille tileille. Vanhan järjestelmän mukaan maksettava vanhuuseläke ja uuden tai vanhan järjestelmän mukainen työkyvyttömyyseläke koostuu kolmesta osasta: tasasuuruisesta osasta, jonka määrä vastaa 24 % perusmäärästä (keskipalkka) tuloista riippuvasta osasta, joka karttuu 1,3 % eläkepalkasta jokaista vakuutusmaksujen maksuvuotta kohden lisästä, jota maksetaan 0,7 % eläkepalkasta jokaista vakuutusajaksi luettavaa vuotta kohden (lastenkasvatus, yliopisto-opinnot). Näiden vuosien osuus ei voi muodostaa yli kolmannesta vakuutusajasta. Työkyvyttömyyseläkkeeseen maksetaan lisäksi 0,7 prosenttia keskimääräisistä ansioista jokaista vuotta kohden, joka on jäljellä eläketapahtumasta 60 vuoden ikään. Työkyvyttömyyseläke-etuus määräytyy enintään 25 vuoden vakuutusajan perusteella. Todellisen vakuutusajan on muodostettava 2/3 vakuutusajasta. Perhe-eläke uuden tai vanhan järjestelmän mukaan määräytyy prosenttiosuutena edunjättäjän vanhuuseläkkeestä. Yhdelle edunsaajalle maksettava etuus on 85 %, kahdelle edunsaajalle maksettava etuus on 90 % ja kolmelle tai useammalle edunsaajalle maksettava etuus 90 % edunjättäjän eläkkeestä. Mikäli edunjättäjä ei ollut oikeutettu vanhuuseläkkeeseen, perheeläke lasketaan työkyvyttömyyseläkeoikeuden perusteella. Eläkettä vähennetään, mikäli edunsaajan tulot ylittävät 70 % keskipalkasta eikä eläkettä makseta, mikäli ansiot ylittävät 130 % keskipalkasta. Vanhan, ennen vuotta 1949 syntyneitä koskevan, järjestelmän mukaisilla vanhuuseläkkeillä on enimmäismäärä. Se on määritelty 100 prosenttiin eläkepalkasta, joka voi olla enintään 2,5- kertainen perusmäärä (perusmäärän arvo alkaen 2 716,71 PLN). Vanhan järjestelmän mukaan maksettavien vanhuuseläkkeiden sekä työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden perusteena oleva eläkepalkka määritellään 20 edellisen vuoden joukosta valittujen kymmenen peräkkäisen vuoden keskiansioiden perusteella. Ansiot on indeksoitu palkkojen nousun perusteella. Ajanjakso pidennettiin 3 vuodesta 10 vuoteen vuosina ELÄKETURVAKESKUS 9

10 Lopuksi Vähimmäiseläke Uusi eläkejärjestelmä pyrkii maksuperusteisuuteen ja vähimmäistoimeentulo taataan verorahoitteisella vähimmäiseläkkeellä. Mikäli NDC-eläkkeen ja rahastoeläkkeen yhteenlaskettu määrä jää alle määritellyn tason, eläkkeeseen maksetaan valtion budjetista rahoitettava lisä. Etuuden saamiseen vaaditaan miehillä 25 vuoden ja naisilla 20 vuoden vakuutusaikaa. Vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeen vähimmäismäärä ajanjaksolla oli 706,29 PLN (172 ) kuukaudessa. Se oli n. 44,2 % keskimääräisestä kuukausieläkkeestä ja 53,6 % vähimmäispalkasta. Verotus ja indeksointi Eläkkeisiin sovelletaan EET-verotusta. Tämä tarkoittaa, että eläkemaksut ja sijoitustuotot ovat verovapaita, mutta etuudet ovat veronalaisia. Eläkkeistä maksetaan 9 prosentin terveydenhoitomaksua, josta 7,75 % on verovähenteistä. OFE-järjestelmien vakuutusmaksut ovat verovähenteisiä, sijoitustuotot verovapaita ja etuudet veronalaista tuloa. Yksilölliselle OFE-eläketilille karttuneet varat tarkistetaan indeksillä, joka määräytyy kuluttajahintaindeksin ja sijoitusten tuoton perusteella. Indeksin on vastattava vähintään kuluttajahintaindeksiä. Maksussa olevat eläkkeet indeksoidaan indeksillä, joka huomioi edellisen vuoden kuluttajahintaindeksin kasvun lisäksi keskipalkkojen nousun vähintään 20-prosenttisesti. Puolan eläkejärjestelmä reformoitiin täysin 1990-luvun lopussa ja uudistukset ovat jatkuneet 2000-luvulla. Esimerkiksi tietyille ammattiryhmille tarkoitetut varhaiseläkejärjestelmät lakkautettiin lopullisesti vasta vuonna Myös siirtymäaika maksuperusteiseen eläkejärjestelmään on pitkä, koska kaikilla ennen vuotta 1999 vakuutettuna olleilla on oikeus aikaisemman järjestelmän mukaiseen etuusperusteiseen eläkkeeseen. Vuonna 2011 hyväksytty lainmuutos osittaisesta rahastoeläkemaksun ohjaamisesta valtion sosiaalivakuutusrahaston ylläpitämään rahastoon muuttaa merkittävästi 1990-luvulla reformoitua eläkejärjestelmää. Lisäeläkevakuuttaminen ei ole Puolassa kovin yleistä, mutta tilanne saattaa muuttua merkittävästi vuodesta 2012 alkaen, kun verotuettu IKZE-järjestelmä astuu voimaan. Puolan eläkemenot ovat tähän asti olleet poikkeuksellisen korkeat. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna arvioidun eläkemenojen laskun vuosina on ennustettu EU:n laskelmissa (AWG) olevan jäsenmaiden suurin. Vuonna 2004 eläkemenot olivat 13,9 % maan bruttokansantuotteesta, mikä on merkittävästi enemmän kuin muissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Puolan eläkemenot kuitenkin laskevat jyrkästi ja tasoittuvat vuoden 2014 jälkeen 9,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Eläkejärjestelmän ennustetaan muuttuvan ylijäämäiseksi vuodesta 2037 alkaen. 10 ELÄKETURVAKESKUS