IRLANNIN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 IRLANNIN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnittelu- ja laskentaosasto 2005 Juha Knuuti

2 Irlannin eläkejärjestelmä Päivitetty: huhtikuu 2005 Lisätietoja: Juha Knuuti puh kv-tiimi: Suvi Anttila, Juha Knuuti, Mika Vidlund Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Tel , Fax

3 SISÄLTÖ 1 Yleistä Hallinto Rahoitus Vakuutusmaksut Työeläkejärjestelmän puskurirahasto Työeläkejärjestelmän etuudet Vanhuuseläke Oikeus vanhuuseläkkeeseen Vanhuuseläkkeen määrä Työkyvyttömyyseläke Perhe-eläke Leskeneläke Lapseneläke Hautausavustus Vähimmäiseläketurva Vanhuuseläke Työkyvyttömyysavustus Perhe-eläke Indeksiturva Verotus Työmarkkinoilla sovittu ja yksilöllinen lisäeläketurva Lisäeläketurvan kattavuus Yleistä Yleiset verosäännökset Etuusperusteisten järjestelmien erikoispiirteet Maksuperusteisten järjestelmien erikoispiirteet Henkilökohtainen säästötili (PRSA) Sosiaaliturvasopimus Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Lähteitä ja linkkejä ELÄKETURVAKESKUS 3

4 Irlannin eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Kattavuus Eläkeikä Rahoitus Työeläke: tasaeläkejärjestelmä Vähimmäiseläke tarveharkintainen Työeläke: palkansaajat ja yrittäjät Lisäeläketurva: n. 50 %. Työkyvyttömyyseläke ei kata yrittäjiä. Työeläke: Yleinen eläkeikä 65 v. ja 66 v. Ei varhennusmahdollisuutta, pitkäaikaistyöttömälle eläke voidaan myöntää 55 vuoden iästä. Vähimmäiseläke: 66 v. Työeläke: Työntekijä 6 % palkasta Työnantaja 10,75 % palkasta Yrittäjä 5 % nettotuloista Vähimmäiseläke: rahoitetaan valtion verovaroin Vakuutusmaksurajat Suurin osa palkansaajista kuuluu maksuluokkaan A, jossa sosiaalivakuutusmaksuosa on 4 prosenttia 287 ylittävästä viikkopalkasta euron vuosituloon asti. Terveydenhoitomaksu on 2 % koko palkasta, jos viikkoansiot ylittävät 400. Eläkkeen määräytyminen Hallinto Työeläke: Vanhuuseläke: enintään 717,20 /kk, (179,30 /vko) Työkyvyttömyyseläke: enintään 717,20 /kk Leskeneläke: enintään 717,20 /kk Vähimmäiseläke: 664 /kk (166 /vko) enimmäismäärä (ilman tarveharkintaisia lisiä) Sosiaali- ja perheasiainministeriö (The Department of Social and Family Affairs), Eläkelautakunta (The Pension Board), 4 ELÄKETURVAKESKUS

5 1 Yleistä Väkiluku (2004, miljoonaa) 4,04 Odotettavissa oleva elinikä (2002) Miehet 75.1 Naiset 80.3 Huoltosuhde (65+/15 64v.) (2003) 16,4 % Työttömyysaste (15 64-v.) (2003) 4,75 % Työllisyysaste (15 64-v.) (2003) 65,4 % Työvoimaosuus (15 64-v.) (2003) 68,0 % BKT/asukas, (2003) BKT:n reaalikasvu (2003) 3.7 % Inflaatio (2003) 4.1 % Lakisääteisten eläkkeiden osuus BKT:sta (2002) 4,5 % keskimääräinen palkkatulo (2003) Lähteet: Department of Finance Ireland, Eurostat, OECD, Central Statistics Office Ireland Irlannissa on kattava työntekoon perustuva sosiaalivakuutusjärjestelmä, jota kutsutaan PRSI-järjestelmäksi (Pay-Related Social Insurance System). Lähes kaikki työntekijät (yli 16-vuotiaat), työnantajat sekä itsenäiset yrittäjät kuuluvat PRSI-järjestelmään ja maksavat pakollisia sosiaalivakuutusmaksuja. Vakuutuksen kattavuus vaihtelee jonkin verran eri ammattiryhmien välillä, esim. joillakin valtion virkamiehillä on oma ansiosidonnainen eläkejärjestelmä, joka korvaa PRSI -järjestelmän eläkkeet. Huhtikuun 1995 jälkeen kaikki palvelukseen tulleet uudet virkamiehet saavat kuitenkin peruseläketurvan PRSI -järjestelmästä. Irlannissa on käytössä tasaeläkejärjestelmä. Vakuutusmaksuihin perustuvat etuudet myönnetään suoritettujen ansiosidonnaisten sosiaalivakuutusmaksujen perusteella. Lakisääteinen eläketurva muodostaakin kiinteän osan sosiaaliturvan kokonaisuudesta. PRSI-järjestelmästä myönnetään kahta eri vanhuuseläkettä: 65 vuotta täyttäneelle henkilölle myönnettävä Retirement Pension ja 66 vuotta täyttäneelle myönnettävä Old Age Contributory Pension. Ne ovat sidottuja vakuutusaikojen pituuteen, mutta eivät ole ansioihin suhteutettuja. Vanhuuseläketurva muodostuu pääosin työeläkeperusteisesta osasta, mutta niille henkilöille joilla ei ole oikeutta työeläkkeeseen, voidaan tarvittaessa maksaa 66 vuoden iästä myönnettävää tarveharkintaan perustuvaa (Old Age Non-Contributory Pension) vanhuuseläkettä. Työnantajakohtaiset ja muut yksityiset lisäeläkejärjestelmät muodostavat tärkeän osan vanhuuseläketurvasta, sillä lakisääteisten eläkkeiden enimmäismäärät ovat verrattain matalia. Maksuperusteiset eläkejärjestelmät ovat kasvattaneet nopeasti suosiotaan ja samanaikaisesti etuusperusteisten järjestelmien kattavuus on vähentynyt. ELÄKETURVAKESKUS 5

6 Hallituksen tavoitteena on nostaa näiden lisäeläkejärjestelmien kattavuutta siten, että 70 prosentilla työssä käyvistä 30 vuotta täyttäneistä henkilöistä on vuoteen 2006 mennessä yksityinen rahastoitu eläke. Osuuden nostoa varten lanseerattiin vuonna 2002 käyttöön uusi vapaaehtoinen yksilöllinen PRSA-säästötili (Personal Retirement Savings Account). Hallitus on laskenut paljon sen varaan, ja sitä onkin markkinoitu tehokkaasti julkisuudessa. Työnantajilla on lakisääteinen velvoite tarjota mahdollisuus PRSA-tiliin työntekijöilleen. 2 Hallinto Eläketurva kuuluu sosiaali- ja perheasiainministeriön (The Department of Social and Family Affairs) alaisuuteen. Sosiaali- ja perheasiainministeriö on vastuussa sosiaaliturvan hallinnosta, johdosta ja kehityksestä. Vanhuus- ja perhe-eläkeasioita hoitaa eläkepalvelutoimisto, Pension Services Office. Työkyvyttömyyseläkeasioista vastaa ministeriön erillinen osasto (Invalidity Pension Section). Eläkelautakunta (Pensions Board) tarkkailee ja valvoo eläkelain toimeenpanoa ja myös eläkejärjestelmän yleistä kehitystä. Lisäksi se valvoo PRSA:n ja muiden vapaaehtoisten eläkejärjestelmien toimintaa. Eläkelautakunta perustettiin vuonna 1990, ja sen päärooli on lain valvonnassa ja ohjauksessa. Kaikkien työnantajakohtaisten eläkejärjestelmien täytyy rekisteröityä lautakunnalle. Eläkelautakunnalla on oikeus tutkia eläkejärjestelmien toimintaa ja oikeus asettaa ne syytteeseen sopimusrikkomuksesta ja viedä oikeuteen eläkejärjestelyistä vastaava johtokunta. Samalla kun laki PRSA:sta tuli voimaan perustettiin muista laitoksista riippumaton eläkeoikeusasiamiesvirasto (The Pensions Ombudsman). Eläkeoikeusasiamiesvirastolla on oikeus tutkia ja ratkaista valituksia PSRA:sta ja muista työnantajakohtaisista lisäeläkejärjestelmistä. Irlannin kansallinen sosiaalivakuutusrahasto kerää työntekijöiden ja työnantajien maksamat sosiaalivakuutusmaksut. Sitä hallinnoi puolestaan sosiaali- ja perheasiain ministeriö (Minister for Social and Family Affairs) sekä valtiovarainministeriö (Minister for Finance). 6 ELÄKETURVAKESKUS

7 3 Rahoitus Lakisääteisten eläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Työnantajilta ja työntekijöiltä peritään PRSI -maksua, joka alkaen on muodostunut sosiaalivakuutusmaksusta ja työntekijöiltä perittävästä terveydenhoitomaksusta. Sosiaalivakuutusmaksulla rahoitetaan eläkkeiden lisäksi myös muut sosiaalivakuutusetuudet. Osa lakisääteisistä eläkemenoista rahoitetaan valtionosuuksin. Rahoituksesta vastaavat sosiaalivakuutusrahasto ja valtiokonttori (Social Insurance Fund Pay Related Social Insurance). Sosiaalivakuutusmaksuihin perustuvat etuudet rahoitetaan sosiaalivakuutusrahaston kautta 1. Valtiokonttori rahoittaa kokonaisuudessaan vähimmäistoimentuloon perustuvat ns. sosiaaliapujärjestelmät 2 (Social Assistance schemes). Avustukset ovat tarveharkintaisia. 3.1 Vakuutusmaksut PRSI-sosiaalivakuutusmaksujen osuudet on jaettu eri kategorioihin työn ja tulojen mukaan. Sekä työnantaja että työntekijä suorittavat osan sosiaalivakuutusmaksusta, mutta tietyt pienipalkkaiset työntekijät ovat siitä kokonaan tai osittain vapautettuja. Vakuutusmaksuluokka määräytyy ammatin mukaan. Suurin osa Irlannin kansalaisista kuuluu ns. täyteen (full rate) A - PRSI-luokkaan. Ainoastaan A-luokan maksu on riittävä kaikkiin vakuutusperusteisiin etuisuuksiin. Muissa luokissa vakuutusmaksu on pienempi, mutta silloin vakuutettu ei ole oikeutettu kaikkiin sosiaalivakuutusperusteisiin etuisuuksiin. Työntekijämaksua peritään 16 vuotta täyttäneiltä palkansaajilta, joiden viikkoansiot ovat vähintään 38, ja yrittäjiltä, joiden vuosiansiot ovat vähintään Sosiaalivakuutusmaksun suuruus vaihtelee eri työntekijäryhmillä. Jos viikkopalkka on enemmän kuin 287, A-maksuluokassa sosiaalivakuutusmaksuosa on 4 prosenttia 127 ylittävästä viikkopalkasta euron vuosituloon asti. Tämän ylittä- 1 Old Age Contributory pension, Retirement Pension, Widow s/widower s Contributory Pension, Orphan s Contributory Allowance, Deserted Wife s Benefit, Invalidity Pension, Disability Benefit, Unemployment benefit, Pay-Related Benefit, Maternity Allowance, Treatment Benefit, Death Grants. 2 Old Age Non Contributory Pension, Widow s/widower s Non Contributory Pension, Orphan s Non-Contributory Allowance, Deserted Wife s Allowance, Prisoner s Wife s Allowance, Lone Parent s Allowance, Unemployment Assistance, Pre-Retirement Allowance, Supplementary Welfare Allowance, Family Income Supplement, Carer s Allowance, Rent ELÄKETURVAKESKUS 7

8 vistä tuloista ei tarvitse maksaa sosiaalivakuutusmaksua. Terveydenhoitomaksu on 2 % koko palkasta, jos viikkoansiot ylittävät 400. Jos viikkoansiot ovat pienemmät, ei terveydenhoitomaksua peritä. Työnantajan koko PRSI-maksu on 8,5 prosenttia, jos työntekijän viikkopalkka on enintään 287 euroa. Jos viikkopalkka on korkeampi, on työnantajamaksu koko palkasta 10,75 prosenttia. Aiemmin käytössä ollut työnantajan maksukatto poistui Työntekijöiden täytyy maksaa myös terveydenhoitomaksua (Health Contribution), joka on pääsääntöisesti 2 prosenttia kaikista tuloista. Tällä maksulla rahoitetaan terveyspalveluita. Maksu kerätään suoraan palkoista ja suoritetaan terveys- ja lapsiasiainvirastolle (Department of Health and Children). Työntekijän ei tarvitse maksaa terveydenhoitomaksua, jos hänellä on sairausvakuutuskortti ja oikeus käyttää ilmaisia terveydenhuoltopalveluita tai hän on täyttänyt 70 vuotta. Lisäksi leskeneläkettä, yksinhuoltajalle myönnettävää etuutta (One Parent Family Payment, OPFP) tai aviomiehen jättämälle vaimolle myönnettävää etuutta tai avustusta saavan henkilön ei tarvitse maksaa terveydenhoitomaksua. Terveydenhoitomaksua ei myöskään tarvitse maksaa sellaisen henkilön, joka saa leskeneläkettä Euroopan talousalueeseen kuuluvasta maasta tai maasta, jonka kanssa Irlanti on tehnyt kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen. Yrittäjien vakuutusmaksu on 5 prosenttia koko palkasta. Maksu sisältää 2 prosentin terveydenhoitomaksun. Jos yrittäjän vuositulo jää euroon (400 /vko) tai alle, ei 2 %:n terveysmaksua tarvitse maksaa. Yrittäjän PRSI-vähimmäismaksu on vähintään 253 euroa vuodessa tai kolme prosenttia kaikista tuloista. Jos todetaan, ettei yrittäjällä ole verovelvollisuutta, ei myöskään sosiaalivakuutusmaksua tarvitse maksaa. Sosiaalivakuutusmaksuja voi saada myös ns. hyvityksinä. Hyvitykset ovat PRSI-maksuihin rinnastettavia erikoisosuuksia, joita sosiaali- ja perheasiainministeriö voi myöntää erityissyistä. Nämä hyvitykset auttavat turvaamaan oikeuden etuisuuksiin ja eläkkeeseen. Hyvityksiä myönnetään tavallisesti henkilöille, jotka saavat sosiaalivakuutusetuuksia työttömyyden, sairauden tai eläkkeellä olon perusteella, ja henkilöille, jotka osallistuvat kansallisen koulutusviranomaisen järjestämään koulutukseen. Ensimmäisen työpaikkansa vastaanottaneita henkilöitä sekä opiskelijoita voidaan myös kannustaa hyvityksillä. 8 ELÄKETURVAKESKUS

9 3.2 Työeläkejärjestelmän puskurirahasto Eläkelautakunnan esittämien toimenpidesuositusten mukaisesti Irlannissa on perustettu vuonna 2002 kansallinen eläkerahasto (National Pensions Reserve Fund) lakisääteisten eläkkeiden lisärahoitustarpeen kattamiseksi vuodesta 2025 eteenpäin. Sen tarkoitus on toimia demografisen tasapainon rahastona, joka auttaa korjaamaan ikääntyvästä väestöstä aiheutuvan mahdollisen alirahastoinnin. Vaikkakin Irlannin väestö on nykyisin muuhun Eurooppaan verrattuna nuorta, tulee huoltosuhde myös Irlannissa heikkenemään lähivuosikymmeninä. Vuoden 2002 kansallisen eläkestrategiaraportin mukaan eläkemenot kasvavat nykyisestä noin 4,5 %:sta bruttokansatuotteesta 8 %:iin vuoteen 2026 ja 9 %:iin vuoteen 2056 mennessä. Rahastointi on kuitenkin aloitettu jo tätä ennen, sillä vuoden 1999 lopusta lähtien varoja on siirretty väliaikaiseen rahastoon. Väliaikaiseen rahastoon siirrettiin myös osa valtion omistaman tietoliikenneyhtiön Telecom Éireannin myynnistä saaduista tuloista. Hallitus siirtää puskurirahastoon 1 %:n bruttokansantuotteesta vuosittain. Rahastoa kontrolloi erillinen komissio (National Pensions Reserve Fund Commision, NPRF). National Treasury Management Agency johtaa kuitenkin rahaston toimintaa vuoteen 2011 saakka. Rahaston sijoitustuotto oli noin 9,2 % vuonna 2004 ja rahaston arvo 11,7 miljardia euroa, joka vastaa noin 9,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Rahaston purku voi tapahtua aikaisintaan vuodesta 2025 alkaen. Rahastoa on tavoitteena kasvattaa 25 miljardiin euroon. Vuonna 2004 rahaston varannoista 76 % oli osakkeissa, 12,7 % joukkovelkakirjoissa, 0,1 % erilaisena omaisuutena ja 11,2 % käteisenä (sisältää muut nettovarannot) 3. 3 NPRF:n tavoitteena on, että vuoteen 2009 mennessä rahastosta yhteensä 18% on allokoitu omaisuuteen: (8%) (kiinteistöt ym.), yksityiseen varallisuuteen (8%) ja hyödykkeisiin (2%). Sijoitusstrategian muutosta kuvataan merkittäväksi uudistukseksi. ELÄKETURVAKESKUS 9

10 4 Työeläkejärjestelmän etuudet 4.1 Vanhuuseläke Irlannissa on kaksi eri vanhuuseläkettä, jotka ovat tasoltaan samansuuruisia mutta eroavat toisistaan ikärajojen suhteen. Retirement Pension eläkettä voivat saada pääasiassa vain työntekijät, ja yksityisyrittäjät voivat päästä ainoastaan Old Age Contributory Pension eläkkeelle. Retirement Pensionin eläkeikä on 65 vuotta ja ns. Old Age Contributory Pensionin eläkeikä on 66 vuotta. Koska eläkkeet ovat samansuuruisia, ei 65-vuotiaana täydelle eläkkeelle siirtyneen tarvitse hakea uutta eläkettä. 65-vuotiaana eläkkeelle siirtynyt voi kuitenkin saada eläkkeellä oloajan hyvityksenä 66 vuoden iästä maksettavan eläkkeen vakuutusmaksuaikaan, ja jos jälkimmäinen eläke esimerkiksi tästä syystä tulisi suuremmaksi, hän voi anoa tätä eläkettä 65 vuoden iästä maksettavan eläkkeen sijaan Oikeus vanhuuseläkkeeseen Retirement Pension 65 vuoden iästä maksettavan Retirement Pension -eläkkeen saaminen edellyttää, että vakuutus on alkanut ennen kuin työntekijä on täyttänyt 55 vuotta. Vakuutusmaksuja on täytynyt maksaa vähintään 260 viikkoa (5 vuotta). Tätä aikaa ei voida korvata hyvityksillä. Vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa pidennettiin , jota ennen vaadittava vakuutusaika oli 156 viikkoa (3 vuotta). Vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa pidennetään edelleen 520 viikkoon (10 vuoteen) niille, jotka saavuttavat vanhuuseläkeiän tai sen jälkeen. Tällöin voidaan ottaa huomioon vapaaehtoisia vakuutusmaksuja enintään puolet (260 viikkoa) vaadittavasta vakuutusajasta. Lisäksi koko vakuutusajalta (vakuutuksen alkamisesta 65 vuoden ikään asti) vakuutusmaksuja täytyy olla maksettu tai hyvitetty keskimäärin vähintään 24 viikolta vuodessa. Täyden eläkkeen saamiseksi vakuutusmaksuja tai hyvityksiä tulee olla koko vakuutusajalta keskimäärin 48 viikolta vuodessa. 10 ELÄKETURVAKESKUS

11 Old Age Contributory Pension 66 vuoden iästä maksettavan Old Age Contributory Pension -eläkkeen saamiseksi vakuutuksen on täytynyt alkaa ennen kuin vakuutettu on täyttänyt 56 vuotta. Myös tämän eläkkeen saamiseksi vaadittavaa vakuutusmaksuaikaa pidennettiin ja todellisia vakuutusmaksuja tulee olla vähintään 260 viikon ajalta. Vaadittava vähimmäisaika pitenee myös jatkossa samoin kuin edellä. Maksuja tai niiden hyvityksiä tulee lisäksi olla koko vakuutusajalta (siitä lähtien, kun vakuutus on alkanut siihen asti, kun on täyttänyt 66 vuotta) keskimäärin vähintään 10 viikolta vuodessa. Täyden eläkkeen saaminen edellyttää, että vakuutusmaksuja on koko vakuutusajalta keskimäärin 48 viikolta vuodessa. 66 vuoden iästä maksettavaa eläkettä määrättäessä alle 12-vuotiaan lapsen, vanhuksen tai sairaan omaisen kotona hoitamiseen käytettyä aikaa voidaan vähentää vakuutusmaksuttomasta ajasta enintään 20 vuotta (Homemaker s Scheme). Kotihoitoaika ei siten alenna keskimääräistä vuotuista vakuutusmaksuaikaa ja sitä kautta eläkkeen määrää. Yksityisyrittäjät voivat päästä ainoastaan Old Age Contributory Pension eläkkeelle Vanhuuseläkkeen määrä Vanhuuseläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 tasaeläke, molemmissa eläkkeissä samat maksimitasot eläkkeen täysi perusmäärä lisä 80-vuotta täyttäneelle henkilölle 179,30 euroa viikossa 6,40 euroa viikossa Huollettavasta puolisosta voidaan maksaa puolison omiin tuloihin nähden tuloharkintaista puolisolisää: alle 66-vuotiaasta enintään 66-vuotta täyttäneestä enintään 119,50 euroa viikossa 138,50 euroa viikossa Huollettavasta lapsesta maksettava täysimääräinen lisä (alle 18-vuotias tai alle 22-vuotias, jos opiskelee) 19,30 euroa viikossa Eläke pienenee vakuutusajan keskimääräisestä vuotuisesta määrästä riippuen portaittain, jos täyden eläkkeen saamiseksi vaadittavaa vakuutusaikaa ei ole. Yksinasuvalle 66 vuotta täyt- ELÄKETURVAKESKUS 11

12 täneelle eläkkeensaajalle voidaan myöntää 7,70 euron viikoittainen lisä. Saaristossa elävät voivat myös saada 12,70 euron viikoittaisen lisän. Lisäksi 66 vuotta täyttäneelle voidaan määrätyin edellytyksin maksaa avustusta sähkön, television ja puhelimen käytöstä sekä lämmityksestä ja terveydenhoidosta aiheutuneisiin kuluihin. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtyminen Vanhuuseläkettä ei voi varhentaa, mutta pitkäaikaistyöttömälle 55 vuotta täyttäneelle työntekijälle voidaan maksaa varhaiseläkettä (Pre-Retirement Allowance), jos henkilö on saanut työttömyysavustusta tai työttömyyspäivärahaa 13 kuukautta (390 päivää). Muita mahdollisuuksia siirtyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle ei lakisääteisessä sosiaaliturvassa ole. Eläke on työttömyyspäivärahan suuruinen ja tarveharkintainen. Varhaiseläkettä maksetaan 66- vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen eläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, kunhan oikeus eläkkeeseen täyttyy. Varhaiseläkkeellä (Pre-Retirement Allowance) ollessa ei voi saada mitään muuta avustusta kuin lapsilisää (Child Benefit) ja työkyvyttömyysavustusta (Disablement Benefit). Varhaiseläkkeen täysi määrä on 148,80 viikossa vuonna Huollettavasta aikuisesta maksettava lisä on 98,70 viikossa. Jokaisesta huollettavasta lapsesta maksetaan 16,80 euron lisä. 4.2 Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyden varalta vakuutettuja ovat 16 vuotta täyttäneet palkansaajat. Vakuutus ei kata itsenäisiä yrittäjiä. Yleisesti ottaen työkyvyttömyyseläkettä saavan henkilön ei ole luvallista tehdä ollenkaan työtä. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen Työkyvyttömyyseläke (Invalidity Pension) voidaan myöntää pysyvästi työkyvyttömälle työntekijälle, kun sairausajan päivärahaa (Disability Benefit) on maksettu 12 kuukauden ajan. Eläkettä maksetaan niin kauan kuin työkyvyttömyys jatkuu. Työkyvyttömyyseläkkeen saaminen edellyttää lisäksi, että PRSI-maksut ovat maksettu täytenä. Lisäksi hakijan täytyy olla alle 66-vuotias. Työntekijän täytyy olla maksanut vakuutusmaksuja vähintään 260 viikon (5 vuoden) ajalta vuoden 1953 jälkeen. Lisäksi maksettuja tai hyvitettyjä PRSImaksuja täytyy olla vähintään 48 viikolta työkyvyttömyyttä edeltäneen verovuoden aikana. Ainoastaan PRSI-maksut luokissa A, E ja H hyväksytään. 12 ELÄKETURVAKESKUS

13 Työkyvyttömyyseläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 täysi perusmäärä alle 65-vuotiaalle täysi perusmäärä 65-vuotta täyttäneelle lisä 80-vuotta täyttäneelle henkilölle 154,30 euroa viikossa 179,30 euroa viikossa 6,40 euroa viikossa Huollettavasta puolisosta voidaan maksaa puolison omiin tuloihin nähden tuloharkintaista puolisolisää enintään: alle 66-vuotiaasta 66-vuotta täyttäneestä 110,10 euroa viikossa 138,50 euroa viikossa Lisäksi eläkkeeseen voi saada samat lisät kuin vanhuuseläkkeeseen. Jos eläkkeensaajalla on oikeus vanhuuseläkkeeseen, muutetaan työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi, kun eläkkeensaaja täyttää 66 vuotta. Jos oikeutta vanhuuseläkkeeseen ei ole, voidaan työkyvyttömyyseläkkeen maksamista jatkaa myös vanhuuseläkeiän täyttäneelle. 4.3 Perhe-eläke Perhe-eläkkeinä maksetaan nais- tai miesleskelle leskeneläkettä (Widow s or Widower s Contributory Pension) ja täysorvolle lapseneläkettä (Orphan s Contributory Allowance). Leskeneläkettä voidaan maksaa myös entiselle puolisolle, jos tämä ei ole avioitunut uudelleen eikä asu avoliitossa Leskeneläke Leskeneläke maksetaan iästä riippumatta, jos joko edunjättäjän tai lesken vakuutustiedot täyttävät PRSI-vakuutusmaksuja koskevat ehdot. Näitä ei kuitenkaan voi yhdistää eläkkeen saamiseksi. PRSI-vakuutusmaksuja täytyy olla maksettuna vähintään 156 viikolta (3 vuodelta). Lisäksi edellytetään, että 1) todellista tai hyvitettyä vakuutusmaksuaikaa on viimeisten kolmen tai viiden vuoden aikana ennen kuolemaa tai vanhuuseläkkeelle siirtymistä ollut keskimäärin 39 viikkoa vuodessa tai 2) todellista tai hyvitettyä vakuutusmaksuaikaa on vakuutuksen alkamisesta lukien ollut keskimäärin vähintään 24 viikkoa vuodessa. Lesken iällä tai avioliiton kestolla ei ole vaikutusta eläkkeen myöntämiseen. Eläkettä maksetaan niin kauan, kuin edunsaaja on leski tai ei asu uuden avopuolison kanssa ja siihen ELÄKETURVAKESKUS 13

14 saakka, kunnes edunsaaja saa samansuuruista tai alennettua vakuutusmaksuihin perustuvaa tai muuta eläkettä. Leskeneläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 täysi perusmäärä alle 66-vuotiaalle täysi perusmäärä 66-vuotta täyttäneelle Lisä 80-vuotta täyttäneelle henkilölle 154,30 euroa viikossa 179,30 euroa viikossa 6,40 euroa viikossa Jokaisesta huollettavasta lapsesta maksetaan 21,60 euron lisä. Eläke pienenee vakuutusajan keskimääräisestä vuotuisesta määrästä riippuen portaittain, jos täyden eläkkeen saamiseksi vaadittavaa vakuutusaikaa ei ole täytetty. Lisäksi eläkkeeseen voi saada samat lisät kuin aikaisemmin on esitetty (ks ) Lapseneläke Vuonna 2005 lapseneläke on 121,00 lasta kohden viikossa. Lapseneläkkeen saamiseksi täytyy molempien vanhempien olla kuolleita, lapsensa hylänneitä tai muuten huoltajaksi kykenemättömiä. Lapseneläkkeen saajan täytyy olla pääsääntöisesti alle 18-vuotias. Alle 22-vuotias täysipäiväisesti opiskeleva nuori voi saada myös lapseneläkettä. Toisen vanhemmista tai isä- tai äitipuolen edellytetään maksaneen PRSI-maksuja vähintään 26 viikolta vuodessa Hautausavustus Aikuisen henkilön kuoltua voidaan maksaa hautausavustus, joka perustuu edunjättäjän tai edunjättäjän puolison maksamiin PRSI-maksuihin. Lapsen kuoltua maksetaan hautausavustus, jos huoltaja täyttää PRSI-maksujen suorittamista koskevat säännökset. Hakemus on jätettävä kahdentoista kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. 14 ELÄKETURVAKESKUS

15 5 Vähimmäiseläketurva Tarveharkintaisia vähimmäiseläkkeitä voidaan maksaa niille Irlannissa asuville, joilla ei ole oikeutta PRSI -järjestelmän eläkkeisiin. Eläkkeensaajalle voidaan myös maksaa avustusta lämmitys- ja sähkökuluihin sekä televisiosta, puhelimesta, terveydenhoidosta ja päivittäisistä matkoista aiheutuviin menoihin samoin kuin vanhuuseläkkeen saajalle. Myös ylimääräistä toimeentulotukea voidaan maksaa avustuksen lisäksi. Yksinasuvalle 66 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle voidaan myöntää 7,70 euron suuruinen viikoittainen lisä. 5.1 Vanhuuseläke Irlannissa asuvalle 66 vuotta täyttäneelle, jolla ei ole oikeutta vakuutusmaksuperusteiseen eläkkeeseen, voidaan maksaa tarveharkintaista vanhuuseläkettä (Old Age Non-Contributory Pension). Eläkkeen määrä riippuu eläkkeensaajan tuloista ja omaisuudesta sekä huollettavien perheenjäsenten määrästä. Vanhuuseläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 eläkkeen täysi perusmäärä Lisä 80-vuotta täyttäneelle henkilölle 166,00 euroa viikossa 6,40 euroa viikossa Huollettavasta puolisosta voidaan maksaa puolison omiin tuloihin nähden tuloharkintaista puolisolisää: 109,70 euroa viikossa Huollettavasta lapsesta maksettava täysimääräinen lisä (alle 18-vuotias tai alle 22-vuotias, jos opiskelee) 16,80 euroa viikossa Hallituksen tavoitteena on saada nostettua matalinta peruseläketasoa vuoteen 2007 mennessä 200 euroon viikossa. Samassa yhteydessä olisi tarkoitus nostaa korvaus huollettavana olevasta puolisosta samalle tasolle peruseläkkeen kanssa. 5.2 Työkyvyttömyysavustus Irlannissa asuvalle työkyvyttömälle, jolla ei ole oikeutta vakuutusmaksuihin perustuvaan työkyvyttömyyseläkkeeseen, voidaan maksaa tarveharkintaista työkyvyttömyysavustusta (Disability Allowance, aikaisemmin Disabled Person s Maintenance Allowance). Avustusta voidaan maksaa vuotiaalle, joka ei sairauden tai vamman vuoksi voi ansaita toi- ELÄKETURVAKESKUS 15

16 meentuloaan, ja jolla ei muuten ole riittäviä tuloja tai omaisuutta. Työkyvyttömyyden tulee kestää arviolta vähintään vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 eläkkeen täysi perusmäärä 148,80 euroa viikossa Huollettavasta puolisosta voidaan maksaa puolison omiin tuloihin nähden tuloharkintaista puolisolisää: 98,70 euroa viikossa Lisäksi eläkkeeseen voi saada samat lisät kuin aikaisemmin (ks. 5.1) 5.3 Perhe-eläke Vakuutusmaksuista riippumatonta leskeneläkettä (Widow s or Widower s Non- Contributory Pension) voidaan maksaa Irlannissa asuvalle nais- tai miesleskelle, jolla ei ole oikeutta PRSI -järjestelmästä maksettavaan leskeneläkkeeseen. Eläkettä voidaan maksaa myös eronneelle puolisolle. Eläke on tarveharkintainen. Jos leskellä on huollettavia lapsia, maksetaan eläkkeen sijasta yksinhuoltajalle maksettavaa etuutta (One-Parent Family Payment). Molemmat etuudet lakkautetaan, jos leski muuttaa avoliittoon tai avioituu uudelleen. Perhe-eläkkeen täysi perusmäärä vuonna 2005 täysi perusmäärä alle 66-vuotiaalle täysi perusmäärä 66-vuotta täyttäneelle lisä 80-vuotta täyttäneelle henkilölle 148,80 euroa viikossa 166,00 euroa viikossa 6,40 euroa viikossa Yksinhuoltajalle maksettavaa etuutta voidaan maksaa tarveharkinnan perusteella miehelle tai naiselle, joka puolison kuoleman, avioeron tai muun syyn vuoksi huoltaa yksin alaikäistä lasta eikä elä avo- tai avioliitossa. Etuus on yhtä suuri kuin vakuutusmaksuista riippumaton leskeneläke, ja siihen voidaan maksaa erilaisia kulukorvauksia samoin kuin leskeneläkkeeseen. Irlannissa asuvalle täysorvolle lapselle tai lapselle, jonka toinen vanhempi on kuollut, ja toinen ei muusta syystä ole lapsen huoltaja, voidaan maksaa vakuutusmaksuista riippumatonta orvoneläkettä (Orphan s Non-Contributory Pension). Eläke on tarveharkintainen. Sitä ei voida maksaa lapsen elossa olevan vanhemman uudelle puolisolle. Etuus on enintään 121 viikossa. 16 ELÄKETURVAKESKUS

17 6 Indeksiturva Irlannissa ei ole olemassa muodollista järjestelmää eläkkeiden indeksointiin. Eläkkeitä tarkistetaan tavallisesti kerran vuodessa erillisellä päätöksellä. Maksutaso asetetaan aina kyseessä olevan periodin tavoitteen mukaiseksi. Maksutasolla pyritään löytämään tasapaino riittävän suuren vähimmäistoimentulon takaamiseksi eläkeläisille ja ettei työssä olevaa väestönosaa veroteta liikaa. Etuisuuksia nostetaan vuonna 2005 noin 8,8 %, joka on yli kolme kertaa ennustettua inflaatiota korkeampi. Laissa ei ole määräyksiä korotusten tasosta, mutta yleensä ne ovat seuranneet hintatason muutoksia. Lisäeläkejärjestelmistä noin kolmannes takaa tasonousun, kolmannes tarjoaa vapaaehtoisia tasokorotuksia ja loput eivät tarjoa korotusta. Jos järjestely ei takaa korotuksia, on järjestelmillä velvoite kuitenkin vähimmäistasoindeksointiin. Järjestelyiden tarkoituksena on rohkaista myöntämään korotuksia ja samalla pyrkiä välttämään kertakaikkista pakkoa. Pakottamisella voi olla kohtuuttoman korkeita kustannusseuraamuksia joillekin työnantajille. Pensions (Amendment) Act 2002 parantaa indeksiturvaa, jolloin korotuksen määrän on etuusperusteisissa eläkejärjestelmissä oltava vähintään 4 % tai kuluttajahintaindeksin verran, jos vähemmän. Maksuperusteisissa järjestelmissä ei tällaisia tarkistuksia tarvitse tehdä. 7 Verotus Työntekijä ei voi vähentää lakisääteisen sosiaaliturvan vakuutusmaksuja verotuksessa, työnantajalle ne sen sijaan ovat verovähennyskelpoisia kustannuksia. Eläkkeet ovat verotettavaa tuloa. Tarveharkintaiset eläkkeet jäävät kuitenkin verovähennysten johdosta käytännössä verottomaksi tuloksi. Pelkästään vanhuuseläkettä saavan ei tarvitse maksaa veroja ollenkaan, koska heidän tulotasonsa on sen verran matala. Työnantajan vakuutusmaksut lisäeläkejärjestelmiin ovat verovähennyskelpoisia kuluja edellyttäen, että vakuutukset täyttävät verosäännösten mukaiset ehdot. Näitä maksuja ei myöskään lasketa työntekijän tuloksi. Jos eläkejärjestelmä ei ole veroviranomaisen hyväksymä, katsotaan työnantajamaksut työntekijän tuloksi. Työntekijän maksut lisäeläkejärjestelmissä ovat verovähennyskelpoisia ja vähennys on iän mukaan määräytyvä prosenttiosuus vuosipalkasta: ELÄKETURVAKESKUS 17

18 Verovähennysoikeus on Irlannissa ikäriippuvainen, Ikä verovähennysoikeus alle % % % 50 ja yli 30 % Urheilijat ja tietyt asiantuntijat, jotka jäävät yleensä normaalia eläkeikää aikaisemmin eläkkeelle, voivat saada 30 prosentin verohelpotuksen ns. relevanteista nettoansioistaan. Veroetua voidaan antaa enintään euron vuosituloihin saakka vuosittain. Tämän ylittävälle osalle voi hakea verohelpotusta tuleville vuosille. Jos maksetut vakuutusmaksut palautetaan työntekijälle, jolle ei ole syntynyt vapaakirjaoikeutta, eläkejärjestelmältä peritään maksettavasta summasta 20 prosentin vero. Vero vähennetään tavallisesti työntekijän saamasta hyvityksestä. Lisäeläkkeitä verotetaan kuten normaalia ansiotuloa. Kertasuorituksena maksettavat korvaukset ovat verovapaita siltä osin, kun ne eivät ylitä edunsaajan puolitoistakertaista loppupalkkaa. Lesken etuuksina maksettavat kertakorvaukset ovat verovapaita. Vuoden 2002 alusta työntekijän maksut hyväksyttyyn työnantajakohtaiseen eläkejärjestelyyn on yhtäläistetty PRSA:n ja muiden eläketuotteiden rajojen kanssa. Työntekijän suorittamat eläkemaksut rajattiin 15 prosentin kattoon verotettavasta bruttotyötulosta. Työntekijän PRSA maksut ovat ennakkoveron alaisia. Vähimmäisraja verovähennysoikeudelle vuonna 2003 oli euroa. 18 ELÄKETURVAKESKUS

19 8 Työmarkkinoilla sovittu ja yksilöllinen lisäeläketurva Työnantajakohtaiset maksuperusteiset eläkejärjestelmät ovat kasvattaneet nopeasti suosiotaan ja samanaikaisesti etuusperusteisten järjestelmien kattavuus on vähentynyt. Periaatteessa työnantajakohtaiset eläkejärjestelyt voivat olla sellaisia, jossa sekä työnantaja ja työntekijä suorittavat maksuja järjestelmään (Contributory Schemes), tai jossa ainoastaan työnantaja suorittaa maksuja (Non- Contributory Schemes). Jokaisella eläkejärjestelyllä on käytännössä omat sääntönsä, joka tekee työnantajakohtaisista eläkejärjestelyistä melko vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Työnantaja voi järjestää eläkejärjestelyitä yhdelle tai useammalle työntekijällensä. Työnantajilla ei ole lakisääteistä velvoitetta järjestää työnantajakohtaista eläkejärjestelyä työntekijöilleen. Yksilöllinen eläkejärjestely (Personal Pension Scheme tai Retirement Annuity Contract) on itsenäisen yrittäjän tai työntekijän tekemä järjestely, joka tarjoaa eläketurvaa itselle tai lisäturvaa huolettaville kuolemantapauksessa. Yleensä tähän järjestelyyn kuuluvilla henkilöillä ei ole työnantajakohtaista lisäeläketurvaa (occupational pension scheme). On kuitenkin mahdollista kuulua molempiin järjestelmiin yhtä aikaa, mutta silloin ei välttämättä saa hyödyntää veroetua molemmista järjestelmästä. Hallituksen eräänä tärkeänä tavoitteena on, että erilaiset työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelmät yleistyisivät nopeasti työntekijöiden keskuudessa. Eräänä keinona näiden lisäämiseksi työnantajan on täytynyt vuodesta 2003 alkaen lain mukaan tarjota työntekijöilleen mahdollisuutta hankkia yksityinen säästötili (PRSA) työnantajan välityksellä. Lisäeläketurvan yleisyys vaihtelee toimialoittain. Julkisella sektorilla on kattavat lisäeläkejärjestelmät, jotka aikaisemmin ovat osalla työntekijöistä korvanneet lakisääteisen työeläketurvan. Yksityisellä sektorilla lisäeläketurvaa järjestävät yleisimmin monikansalliset yritykset ja suuret kotimaiset yritykset, pienyritykset sen sijaan harvemmin. Työntekijäjärjestöt ovat usein olleet neuvottelemassa järjestelmän perustamisesta ja sen tarjoamista etuuksista sekä maksuista, mutta järjestelmän toteuttamistapa ja hallinto on yleensä jätetty työnantajalle. Lisäeläketurva on siten tavallisimmin yksittäisen työnantajan järjestämää ja kattaa joko kaikki työntekijät tai vain osan heistä. Nykyisin työmarkkinoilla työntekijät solmivat entistä useammin vain yhden hengen käsittäviä eläkejärjestelyitä. Rakennusalalla on kuitenkin laaja työmarkkinasopimukseen perustuva pakollinen lisäeläkejärjestelmä. ELÄKETURVAKESKUS 19

20 Julkisen sektorin järjestelmät ovat yleensä työntekijälle pakollisia. Myös yksityisen sektorin työnantajat voivat asettaa järjestelmään liittymisen työsuhteen ehdoksi ja tämä onkin yleinen käytäntö. 8.1 Lisäeläketurvan kattavuus Etuusperusteisia järjestelmiä oli vuoden 2003 lopussa Eläkelautakunnan mukaan 1693 kappaletta ja niiden määrä laski noin 11 %:lla vuoden aikana. Jäsenien määrä sen sijaan kasvoi 2 %:lla, vuoden 2003 lopussa etuusperusteisiin eläkejärjestelmiin kuului henkeä. Vuoden aikana perustettiin 62 uutta järjestelmää ja lopetettiin tai vaihdettiin maksuperusteiseksi 270 kappaletta. Maksuperusteisten eläkejärjestelmiä oli vuoden 2003 lopussa kappaletta, niiden määrä kasvoi noin 5 %:lla. Jäseniä maksuperusteisissa eläkejärjestelmissä oli henkeä ja määrä kasvoi noin 2 %:lla. Suuntaus yhden jäsenen (single member defined contribution type arrangements) muodostamiin eläkejärjestelyihin jatkui koko vuoden vahvana. Vuoden aikana perustettiin uutta järjestelmää ja lopetettiin kappaletta. TAULUKKO 1: Lisäeläkejärjestelmien laajuus vuosina 2002 ja 2003 etuusperusteiset eläkejärjestelmät maksuperusteiset eläkejärjestelmät järjestelmien määrä jäsenten määrä (1,8 %) (98,2 %) yhteensä (100 %) lähde: The Pension Board (1,5 %) (98,5 %) (100 %) (66,5 %) (33,5 %) (100 %) (66,7 %) (33,3 %) (100 %) Vuoden 2003 lopussa 67 prosenttia järjestelmän piiriin kuuluvista henkilöistä kuului etuusperusteisiin (DB) järjestelmiin, ja 33 prosenttia maksuperusteisiin (DC) järjestelmiin. Vuoteen 2004 loppuun mennessä etuusperusteisten eläkejärjestelmien määrä väheni ja maksuperusteisten eläkejärjestelmien kohosi: 49 prosenttia vakuutetuista kuului etuusperusteisiin ja 51 prosenttia maksuperusteisiin eläkejärjestelmiin, kun vain rahastointistandardin täyttävät järjestelmät otettiin huomioon. 20 ELÄKETURVAKESKUS

21 Vuonna 2003 työnantajakohtaisten eläkerahastojen tuotto oli keskimäärin 12,5 %, jota voi pitää hyvänä tuloksena. Kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana niiden tuotto on laskenut noin 4.7 % vuosittain, kaikkien rahastojen ollessa negatiivisia. TAULUKKO 2: Työssä käyvien vuotiaiden henkilöiden osuus, joilla työmarkkinaperusteinen tai henkilökohtaisen lisäeläke (%) kokonaiskattavuus 51,2 52,4 ainoastaan työmarkkinaperusteinen lisäeläke 35,4 31,0 henkilökohtainen lisäeläke 12,9 13,0 molemmat 2,9 6,3 ei lisäeläkettä 48,8 47,6 Lähde: Central Statistics Office Yrittäjillä johonkin lisäeläkejärjestelmään kuuluminen väheni vuodesta 2002 noin yhden prosenttiyksikön verran 43,1 prosenttiin. Työntekijöillä kattavuus sitä vastoin kohosi 52,8 %:sta 54,4 %:iin. Ainoastaan henkilökohtaisen lisäeläkejärjestelmään kuuluvien työntekijöiden osuus kasvoi 5,5 prosentista 6,3 prosenttiin ja ainoastaan työmarkkinaperusteiseen lisäeläkejärjestelmään kuuluvien työntekijöiden osuus laski 43,7 prosentista 40,4 prosenttiin. Kuitenkin kumpaankin (henkilökohtaisen ja työmarkkinaperusteisen) eläkejärjestelmään kuuluvien työntekijöiden osuus yli kaksinkertaistui 3,6 prosentista 7,7 prosenttiin. Irlannissa on tavoitteena, että 70 prosentilla työssä käyvistä 30 vuotta täyttäneistä henkilöistä on vuoteen 2006 mennessä yksityinen rahastoitu eläke (vuonna 2002 hieman yli 50 %:lla) Suurempi osa miehistä (56,3%) kuuluu lisäeläketurvan piiriin kuin naisista (46,8%). Lisäksi naimisissa (61,5%) olevilla työntekijöillä eläketurva on selvästi yksineläviä (41,2%), eronneita (47,4%) tai leskeksi jääneitä (47,1%) kattavampi. ELÄKETURVAKESKUS 21

22 Kuva 1: Lisäeläkejärjestelmien rahastojen arvo Irlannissa, mrd. euroa ,5 52,5 50,6 44, ,5 34, ,0 24, Lähde: EFRP, European Federation for Retirement Provision Lisäeläkejärjestelmät muodostavat merkittävän osan maan eläkevarallisuudesta. Vuonna 2002 rahastojen arvo vastasi noin 35 %:n osuutta Irlannin bruttokansantuotteesta 4. Kuvasta nähdään vuoteen 2000 saakka jatkunut rahastojen nousu, jonka jälkeen niiden arvo alkoi laskea. Vuonna 2002 rahastojen arvo vastasi enää 85 %:ia vuoden 2000 tasosta. 8.2 Yleistä Yksityisen sektorin lisäeläketurvaa koskevia määräyksiä on vuoden 1972 rahoituslaissa (The Finance Act 1972) sekä vuoden 1990, 1996 ja 2002 eläkelaeissa (The Pensions Act 1990; Pensions (Amendment) Act 1996; Pensions (Amendment) Act 2002). Vuoden 2002 lakilisäyksen voimaantulon yhteydessä perustettiin myös eläkeoikeusasiamiesvirasto (The Pensions Ombudsman). Se tutkii ja antaa ratkaisut lisäeläkejärjestelmien kiistakysymyksissä. Rahoituslaki antaa veroviranomaiselle oikeuden hyväksyä lisäeläkejärjestelmiä. Saadakseen verotukselliset edut järjestelmän tulee täyttää veroviranomaisen asettamat ehdot. The 4 Vuonna 2002 bruttokansantuote oli noin 128 miljardia euroa ja vuonna 2003 vajaat 135 miljardia euroa. 22 ELÄKETURVAKESKUS

23 Taxes Consolidation Act 1997 määrittelee verotuskäytännön täydentäville työnantajakohtaisille eläkejärjestelyille. Yksi näistä ehdoista on, että yrityksen eläkejärjestelmällä tulee olla erillinen säätiön tyyppinen omaisuudenhoitohallinto (trust). Sen varojen (trust fund) tulee olla täysin erillään työnantajan varoista. Eläkejärjestelmiin sovelletaan näin ollen myös säätiöitä koskevaa lainsäädäntöä (trust law). Vaikka järjestelmien englanninkielinen nimi on trust, ne eivät vastaa suomalaisia eläkesäätiöitä, eikä sanalla siksi ole täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta. 'Trust' on luottamushenkilöjäsenten (trustees) muodostama hallintoelin, joka kantaa aina vastuun eläkejärjestelmästä riippumatta siitä, hoitaako se itse järjestelmän rahaston, antaako se sen ulkopuoliselle rahaston hoitajalle, vai järjestetäänkö eläketurva vakuutuksena vakuutusyhtiössä. Suurin osa työntekijöistä kuuluu järjestelmiin, jotka hoitavat itse rahaston tai ovat antaneet sen ulkopuoliselle rahastonhoitajalle. Vakuutusjärjestelyihin kuuluu selvästi pienempi osa työntekijöistä. Trust:in lakisääteisiin velvoitteisiin kuuluu valvoa, että; maksut suoritetaan ajallaan; varat sijoitetaan asianmukaisesti; etuisuudet maksetaan niiden erääntyessä; pidetään yllä asianmukaista tilastoa jäsenistä ja taloudellisesta tilasta; järjestää jäsenille eläkeoikeuksien turvaaminen, jos järjestelmä on vaarassa. Järjestelmien yleinen valvonta ja ohjaus kuuluu Eläkelautakunnalle (The Pensions Board). Jos Eläkelautakunta toteaa trust:ien epäonnistuneen velvoitteissaan, se voi pyytää korkeinta oikeutta poistamaan trustin. 8.3 Yleiset verosäännökset Työnantajakohtaiset eläkejärjestelyt (Occupational pension plans) voidaan kategorisoida ns. hyväksyttyihin järjestelyihin (Approved plans) sekä hiukan paremmat veroetuudet omaaviin järjestelyihin (Exempt approved plans). Työnantajan maksut ovat pakollisia, ja työnantajan täytyy maksaa vähintään 1/6 kokonaismaksuista. Veroetujen saaminen edellyttää, että työnantaja osallistuu lisäeläketurvan kustantamiseen. Säännökset koskevat yhtäläisesti sekä etuus- että maksuperusteisia järjestelmiä. Jäljempänä on eritelty etuus- että maksuperusteiset järjestelmät erikseen siltä osin kuin ne poikkeavat yleisistä säännöistä. ELÄKETURVAKESKUS 23

24 Vaadittavan työsuhteen pituus vaihtelee vuodesta viiteen vuoteen. Useasti järjestelmään pääsemiseksi pitää olla alle 55-vuotias ja vähintään 18 tai 21-vuotias. Työnantajan lisäeläkejärjestelmään kuuluvat tavallisesti kaikki kokopäiväisesti palkatut työntekijät. Alaikäraja voi olla korkeampikin, mutta ei yleensä yli 25 vuotta. Eläkelaki edellyttää, että miehillä ja naisilla on yhtäläinen oikeus kuulua järjestelmään. Työnantajan ja työntekijän suorittamille maksuille tulee saada vapaakirjaoikeus kahden vuoden jäsenyyden jälkeen. Kahden vuoden periodi täytyy suorittaa vain kerran. Jos työntekijä irtisanoutuvat ennen kahden vuoden periodin täyttymistä, ovat he oikeutettuja saamaan palautuksen omista maksusuorituksistaan korkojen kera. Etuuksina myönnetään tavallisimmin ansioihin suhteutettuja vanhuus- ja perhe-eläkkeitä. Työkyvyttömyysturva on usein järjestetty erillisenä vakuutuksena. Vanhuuseläkeikä on tavallisesti 65 vuotta sekä miehille että naisille. Mahdollisuus ottaa eläke varhennettuna ja vähennettynä on hyvin yleinen, koska lakisääteisessä eläketurvassa ei työttömyyseläkettä lukuun ottamatta ole varhaiseläkettä. Aikaisin eläkkeellesiirtymisikä on 50 vuotta. Eläkettä pienennetään tavallisesti 4-6 % varhennusvuotta kohden. Eläkkeelle jäädessä voi osan vanhuuseläkkeestä ottaa ulos ns. könttäsummana. Monissa järjestelmissä eläke on mahdollista muuttaa osittain kertakorvaukseksi. Kertakorvauksen enimmäismäärä on 20 työvuoden jälkeen 150 % loppupalkasta Etuusperusteisten järjestelmien erikoispiirteet Etuusperusteisessa järjestelmässä tuleva eläketaso määritellään etukäteen esim. palkan, työssäoloajan tai määrätyn summan suhteen. Maksutaso vaihtelee järjestelyn mukaan. Etuusperusteisissa järjestelmissä voi olla mahdollisuus valita varhennettu eläkeikä aikaisintaan 50-vuotiaana työnantajan suostumuksella, jolloin eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys. Sairauden takia varhennetulle eläkkeelle siirtyminen ei ole ikäsidonnainen. Eläkkeen lykkääminen on normaalisti mahdollista, jolloin henkilö saa korotettua eläkettä myöhemmin. Vuoden 1990 eläkelaki edellyttää tiettyä vähimmäisrahastointia etuusperusteisilta eläkejärjestelmiltä. Laissa on myös varojen sijoittamista koskevia rajoituksia. Vanhuuseläkkeen tavoitetaso on yleensä 40/60 suhde 1-3 viimeisen vuoden keskipalkasta 40 vakuutusvuoden jälkeen. Yhteensovittaminen lakisääteisen eläketurvan kanssa on yleistä 24 ELÄKETURVAKESKUS

25 ja toteutetaan tavallisesti siten, että eläkkeen perusteena olevasta palkasta vähennetään lakisääteisen eläkkeen kattama palkan osa. Perhe-etuuksina maksetaan yleisimmin 3-4 vuosipalkan suuruinen kertakorvaus. Leskeneläke on tavallisesti puolet siitä vanhuuseläkkeestä, joka edunjättäjälle olisi maksettu normaalissa eläkeiässä. Orvoneläkkeenä maksetaan usein 12,5 % (täysorvolle 25 %) leskeneläkkeen perusteena olevasta eläkkeestä. Erillisestä työkyvyttömyysvakuutuksesta maksetaan korvausta lyhytaikaisesta ja pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Lyhytaikaista korvausta maksetaan tavallisesti enintään 6 kuukautta. Etuuden tavoitetaso on yleensä kaksi kolmasosaa työkyvyttömyyttä edeltäneestä palkasta. Etuudesta vähennetään lakisääteinen sairauspäiväraha. Pitkäaikaista työkyvyttömyysetuutta maksetaan, jos työkyvyttömyys jatkuu yli 26 viikkoa. Etuuden määrä on yleensä % palkasta lakisääteisen etuuden määrällä vähennettynä. Etuutta maksetaan niin kauan kuin työkyvyttömyys jatkuu tai vanhuuseläkeiän saavuttamiseen asti Maksuperusteisten järjestelmien erikoispiirteet Maksutaso on kiinnitetty, mutta tulevien etuuksien arvo määräytyy tuoton mukaan, eikä sitä ole etukäteen kiinnitetty. Tavallisesti työnantaja ja työntekijä maksavat vakuutusmaksut puoliksi. Kokonaismaksu on yleensä 5-10 prosenttia palkasta. Kokonaismaksut kuitenkin vaihtelevat eri järjestelmissä. Järjestelmiä ei ole varsinaisesti integroitu lakisääteisen lakiturvan kanssa, mutta useimmat järjestelmät ottavat huomioon kertyvän lakisääteisen eläkkeen osuuden määrittäessään maksuosuutta. Ryhmäeläkkeiden määrä on vähentynyt ja suuntana on ollut yhtä henkilöä koskevien järjestelyjen lisääntyminen (single member defined contribution type arrangements). Maksuperusteiset järjestelmät ovat tyypillisesti olleet pienten työnantajien järjestelmiä ja yhteen järjestelmään kuuluu yleensä vain muutama työntekijä. ELÄKETURVAKESKUS 25

26 8.4 Henkilökohtainen säästötili (PRSA) Pension Retirement Savings Account (PRSA) on pitkän aikavälin säästötili, jonka tarkoituksena on avustaa ihmisiä säästämään eläkkeellä oloaan varten. Vuonna 2002 tehtiin Irlannissa lisäys eläkelakiin (Pensions (Amendment) Act) yksilöllisestä eläkesäästötilistä jossa määriteltiin sen puitteet, keskeiset sopimukset, säännöt ja verohelpotukset. Lain voimaantulon myötä Irlannin eläkejärjestelmä muokkautui lähemmäksi Britannian. Seuraava lisäys eläkelakiin tehtiin , mistä lähtien työnantajien on ollut pakko tarjota työntekijöilleen mahdollisuutta saada PRSA työpaikan kautta. Työnantajilla on ainoastaan välitysvelvollisuus PRSA-tilin hankkimiseksi, heidän ei tarvitse hankkia tiliä työntekijöillensä. Työnantaja voi vapaaehtoisuuteen perustuen hankkia työntekijälleen PRSA-tilin ja maksaa eläkemaksuja, joista se voi saada verohelpotuksia. Työntekijän ei ole pakko käyttää työnantajansa välittämää PRSA:ta, vaan hän voi valita myös jonkin toisen PRSA:n tarjoajan. Tällöin työnantajalla ei ole velvoitetta vähentää työntekijän maksua heidän palkastaan ja maksaa sitä PRSA:n tarjoajalle. Työntekijät maksavat tällaisessa tapauksessa maksut suoraan valitsemalleen PRSA:n tarjoajalle. PRSA-tili perustuu henkilökohtaiseen sopimukseen yksilön ja valtuutetun PRSA:n tarjoajan välillä. Valtuutettuja PRSA:n tarjoajia oli vuoden 2004 lopussa 10 kappaletta. PRSA kuuluu ns. maksuperusteisiin eläkejärjestelmiin, ja sen tarkoituksena on tarjota joustavaa henkilökohtaista lisäeläketurvaa, joka ei ole riippuvainen työmarkkina-asemasta. Työpaikkaa vaihdettaessa PRSA on vapaasti siirrettävissä ilman sanktiota. Maksuosuutta voi kasvattaa, madaltaa tai lopettaa kokonaan ilman lisärangaistusta. PRSA:n välittäjän vaihtaminen on myös ilmaista. Henkilö voi maksaa PRSA-tilille maksusuorituksia eläkkeellä ollessaankin 75-vuoden ikään saakka. Eläketilit eivät ole valtion takaamia, vaan niiden kehitys määräytyy valittujen sijoitusrahastojen tuoton mukaan, teoriassa kaikki säästöt voivat jopa hävitä. PRSA-tilillä olevat varat saa siirtää toiselle PRSA-tilille ilman veroseuraamuksia, kunhan siirrot tehdään oman nimen alla. Muista työnantajakohtaisista eläkejärjestelyistä tai lakisääteisistä järjestelmistä voi siirtää varat PRSA:lle ilman veroseuraamuksia, jos henkilö on ollut järjestelmässä jäsenenä enintään 15 vuotta tai järjestelmä on lakkautettu tai henkilö on vaihtamassa työpaikkaa. PRSA-tilillä olevat varat voi siirtää työnantajakohtaiseen eläkejärjestelyyn tai lakisääteiseen järjestelmään järjestelmän sääntöjen mukaisesti. PRSA-tililtä voi alkaa nostaa eläkettä normaalisti vuoden iässä. Joissain tapauksissa on myös mahdollista alkaa nostaa sitä jo aikaisemminkin, esim. jos henkilö jää työstä eläkkeelle 50-vuotiaana tai vanhempana tai työelämä ei enää jatku vakavan sairauden tai 26 ELÄKETURVAKESKUS

27 työkyvyttömyyden vuoksi. Sopimuksessa on säännöt, joilla estetään hyötymästä epäsuorasti PRSA-varoista saatavista eduista ennen aikaisinta mahdollista nostopäivää. Eläkkeelle jäädessään henkilö voi verovapaasti nostaa 25 prosenttia rahastojen arvosta könttäsummana. Muut nostot rahastosta ovat normaalin tuloveromenettelyn (PAYE) mukaisia. Kuolemantapauksessa ennen eläkkeen nostamista PRSA:n omistavan henkilön tilille kertynyt rahasto siirtyy suoraan henkilön omaisuuteen. Tässä tapauksessa tuloveroa ei peritä, mutta perintövero kylläkin normaalisti. On olemassa kahta erityyppistä PRSA-sijoitustiliä: standardisoitu PRSA (standard PRSA) ja ei-standardisoitu (non-standard PRSA). Standardisoidussa PRSA:ssa hallinnoimiseen menevä osuus ei voi ylittää 1 prosenttia tilin varoista ja/tai 5 prosenttia maksuista. Eistandardisoidussa PRSA:ssa tarjoavat yhtiöt voivat määritellä perittävän kulukorvauksen vapaasti, jossa korvaus vaihtelee 0-15 prosentin välillä maksusta. Maksuista perittävä osuus on yleensä sitä pienempi, mitä suurempi on sijoitus. Standardisoidussa PRSA:ssa voidaan sijoittaa ainoastaan ennalta määrättyihin rahastoihin ja väliaikaisiin käteisvaroihin. Eistandardisoidussa PRSA:ssa sijoitusmahdollisuudet ovat laajemmat. Vuoden 2004 loppuun mennessä oli solmittu PRSA-sopimusta, joista kappaletta eli 79 prosenttia oli standardisoitua PRSA:ta ja kappaletta eli noin 21 prosenttia ei-standardisoitua PRSA:ta. Niiden yhteisarvo oli yli 178,5 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi, vuoden 2003 lopussa oli noin PRSA:ta ja niiden yhteisarvo oli 41 miljoonaa euroa. PRSA:n kehitys on siis ollut nopeaa, vuoden aikana niiden määrä on lähes 2,5 kertaistunut ja arvo lähes 4,5 kertaistunut. On odotettavissa kehityksen myös jatkuvan tulevaisuudessa, koska työnantajien velvoitetta PRSA:n tarjoamiseen tullaan seuraamaan yhä tarkemmin. Vuoden 2004 loppuun mennessä oli työnantajaa allekirjoittanut PRSA:n tarjoajan kanssa uuden lain mukaisen pakollisen sopimuksen. Työntekijöistä henkilöä oli solminut PRSA-sopimuksen työnantajansa kautta. ELÄKETURVAKESKUS 27

28 9 Sosiaaliturvasopimus Lakisääteiseen vakuutukseen kuulumisesta, vakuutusaikojen hyväksi lukemisesta, eläkkeiden määräytymisestä ja eläkkeiden maksamisesta toiseen maahan ovat Suomen ja Irlannin välillä voimassa EU-asetuksen 1408/71 ja sen toimeenpanoasetuksen 574/72 määräykset. EU-asetus on ylikansallista lainsäädäntöä ja sitä sovelletaan silloinkin, kun kansalliset säädökset poikkeavat sen määräyksistä. EU-asetukset koskevat vakuutusmaksuihin perustuvia etuuksia (PRSI-järjestelmän eläkkeitä), mutta eivät tarveharkintaisia etuuksia, joista on kerrottu luvussa 5. Kahdenvälistä sosiaaliturvasopimusta ei Suomen ja Irlannin välillä ole. Tällä hetkellä Irlannilla on kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset (Bilateral Social Security Agreements) Itävallan, Kanadan, Australian, USA:n, Uuden Seelannin ja Quebec:in kanssa. Irlannin kahdenkeskinen sosiaaliturvasopimus Sveitsin kanssa on pääosin korvattu EU:n säännöksillä. Irlannin kansallisen lainsäädännön mukaan muuhun kuin ETA-maahan tai sosiaaliturvasopimusmaahan tilapäisesti lähetetty työntekijä pysyy Irlannin sosiaalivakuutuksessa 12 kuukauden ajan ja on velvollinen maksamaan tältä ajalta PRSI -maksua. Vastaavasti ulkomaisen (muun kuin ETA-maan tai sosiaaliturvasopimusmaan) työnantajan Irlantiin tilapäisesti lähettämä työntekijä, joka ei asu Irlannissa, voidaan vapauttaa vakuutusmaksujen maksamisesta ensimmäisten 12 kuukauden ajaksi. Ulkomailla työskentelevät Irlannin kansalaiset voivat määrätyin edellytyksin pitää lakisääteisen sosiaalivakuutuksen voimassa maksamalla vapaaehtoisia vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksuihin perustuvat PRSI -järjestelmän eläkkeet maksetaan ulkomaille myös ilman sosiaaliturvasopimusta. 28 ELÄKETURVAKESKUS