SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2016

Transkriptio

1 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10642

2 i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU , korjattu Satu Ojala, FM limnologi Niina Lappalainen, FT biologi Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO VESISTÖALUE HYDROLOGISET OLOSUHTEET KUORMITUS TARKKAILUN TOTEUTUS INTENSIIVINEN TARKKAILU ALUEELLINEN TARKKAILU NÄYTTEENOTON AJOITTUMINEN TARKKAILUN TULOKSET LAMUJOKI ULJUAN TEKOALLAS SIIKAJOKI OHTUANOJA JA LUOHUANJOKI POHJOLAN PERUNA OY:N PURKUVESISTÖN TARKKAILU SIIKALATVAN KESKUSPUHDISTAMON VAIKUTUSTARKKAILU VIITTEET LIITTEET Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Vuoden 2016 vuosittaisen intensiivitarkkailun tulokset, Uljua Liite 3. Vuoden 2016 vuosittaisen vaikutustarkkailun tulokset, Siikalatvan keskuspuhdistamo Liite 4. Vuoden 2016 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Uljuan syvänne Liite 5. Vuoden 2016 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Ohtuanoja Liite 6. Muut raportissa käsiteltävät Siikajoen vesistön vedenlaatutulokset vuodelta 2016 Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 02/2015

3 1 YHTEENVETO Vuosi 2016 oli Siikajoella ohjelman mukaisesti ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vedenlaatua tarkkailtiin vuosittaisen tarkkailun näytepisteillä. Vedenlaadun tarkkailu sisälsi ns. intensiivisen tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavilla, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun, Uljuan erillistarkkailun syvännepisteellä ja Ohtuanojan tarkkailun. Lisäksi raportoinnissa hyödynnettiin muutamien muiden, tähän yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden analyysituloksia. Vuosi 2016 oli sääoloiltaan ja edelleen jokien virtaamaoloiltaan osin poikkeuksellinen. Heinä- ja elokuu olivat sateisempia verrattuna pitkän aikaväli ( ) keskimääräiseen sadantaan. Loppuvuodesta erityisesti lokakuun sadanta oli vähäistä, marraskuussa satoi jonkin verran pitkän aikaväli keskimääräistä sadantaa enemmän, kun taas joulukuu oli jälleen vähäsateisempi. Tammikuu ja joulukuu olivat keskimääräistä lauhempia. Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 o C yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella jonkin verran keskimääräistä aikaisempia ja suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. Heinä-, elo- ja marraskuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia. Myös huhtikuussa satoi jonkin verran keskimääräistä enemmän, kun taas toukokuu oli vähäsateisempi. Sateisuus näkyikin kevättulvan keskimääräistä aikaisempana ajoittumisena sekä keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinäkuussa, elokuussa syyskuun alussa, sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa. Siikajoen valuma-alue on hyvin suoperäistä ja voimakkaasti ojitettua, jonka vuoksi alueen vesistöt ovat hyvin humuspitoisia. Jokivedet olivat vuonna 2016 totuttuun tapaan pääosin hyvin tummia, sekä humuksisia ja runsaasti rautaa ja ravinteita sisältäviä. Lamujoella ei toteutettu seurantaa vuonna Uljuan syvännepisteellä veden happitilanne oli talvikerrostuneisuuskauden lopulla maalis- ja huhtikuussa heikentynyt. Heikoin tilanne oli huhtikuussa, jolloin pitoisuudet viittaavat happiongelmaan. Happitilanteen heikentyminen tuona ajankohtana on tekoaltaalle tyypillistä. Huhtikuussa happipitoisuus oli heikoimmillaan myös Uljuan alakanavan näytteenottopisteellä, mutta varsinaista happikatoa ei kuitenkaan muodostunut. Muilta osin Uljuan kanavien ja syvännepisteen vesi oli totutun humuksista ja ravinteikasta. Uljuan allas näyttäisi edelleen vähentävän Siikajoen veden kesäaikaista humuksisuutta. Siikajoen pääuoman osalta vuonna 2016 kerätty vedenlaatuaineisto oli varsinkin alueellisesti aiempaa rajallisempaa. Vedenlaatu vaihteli tyypilliseen tapaansa jonkin verran virtaamatilanteiden mukaan. Siikajoen pääuomalla vuoden 2016 aikana määritetyt veden väriarvot ilmensivät pääosin runsashumuksista vedenlaatua ja myös rautapitoisuudet olivat korkeita. Siikalatvan keskuspuhdistamon alapuolisella pisteellä (Si71) havaittiin happamoitumista maaliskuussa (ph 3,93). ph-tason 5,5 alapuolella särjen ja lohikalojen lisääntyminen häiriintyy. Muilla pisteillä tai muina näytteenottoajankohtina ei esiintynyt huomattavaa happamoitumista, ph-arvojen ollessa matalimmillaan tasolla 6,1 tammikuussa 8-tien näytepisteellä (11600). Siikajoen pääuomalta määritetyt ravinnepitoisuudet kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua, ja kokonaisfosforiarvojen perusteella huhtikuun alussa ja marraskuussa jopa erittäin rehevää. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli muiden tarkkailun osa-alueiden tapaan runsaasti vapaana ja suurella osalla vesistöaluetta perustuotantoa rajoittaneekin lähinnä veden väri ja virtaus. Suhteellisen vähäisen aineiston perusteella ei voitu luotettavasti arvioida mahdollisia vedenlaatueroja joen ylä- ja alaosien välillä.

4 2 1 JOHDANTO Siikajoen edellinen tarkkailukausi toteutui vuosille laaditun tarkkailuohjelman (Kippola ym. 2007) pohjalta ja tässä ohjelmassa oli jo huomioitu mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon valmistuminen ja käyttöönotto (2007), sekä turvetuottajien siirtyminen omaan, Siikajoen yhteistarkkailusta erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 2007). Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet (Anttila ym. 2012). Vuosi 2016 oli Siikajoen yhteistarkkailussa ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vesistötarkkailuun kuului vain vuosittain toistuva tarkkailu. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu, sekä Uljuan ja Ohtuanojan (Profood Oy) tarkkailut. Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa tietoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehittymistä ja ainevirtaamia. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman aineiston avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun ja ainevirtaamiin. Uudistetun tarkkailuohjelman mukaiset laajan tarkkailun vuodet ovat 2014 ja 2017, jolloin toteutetaan vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös ns. alueellista tarkkailua. Tässä raportissa esitetään vuoden 2016 vesistötarkkailun tulokset. Tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun välivuosina eli ns. suppean tarkkailun vuosina tarkkailusta laaditaan vain lyhyt työraportti, jossa kuvataan aineistot ja menetelmät, poikkeamat ohjelman noudattamisessa, tarkkailuvuoden hydrologiset olosuhteet sekä lyhyesti mahdolliset merkittävät poikkeamat vedenlaadussa. Tulokset esitetään enimmäkseen vain taulukkomuodossa. Lisäksi Siikajoen vesistöalueen kuormittajien käyttö- ja kuormitustarkkailusta laaditaan erillinen raportti, joskin tässä raportissa referoidaan lyhyesti sen keskeisimmät asiat. 2 VESISTÖALUE Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Siikalatvan ja Siikajoen kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on km 2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km 2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993). Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan Uljuaan (A = 28 km 2 ) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km 2 ) sijaitsee Lamujoen keskiosalla. Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja Uljuan osalta myös edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja vedenlaatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski).

5 3 Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden ph-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopintaalaa Siikajoen valuma-alueella on yhteensä noin ha (Pöyry Finland Oy 2012). Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt osa-alueeseen. Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitoalueen toiselle vesienhoitokaudelle päivitettyjen tilaluokitusten mukaan Siikajoen alaosan ja Lamujoen, sekä Uljuan, Kortteisen, Luohuanjoen ja Neittävänjoen ekologinen tila luokitellaan tyydyttäviksi. Siikajoen keski- ja yläosan, sekä Mulkuanjoen, Kärsämänjoen ja Vuolunojan vastaava tilaluokitus on välttävä. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on nimetty keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Tästä syystä niiden tilaluokitukset tarkoittavat tilaa suhteessa parhaisiin saavutettavissa oleviin tiloihin. Iso-Lamujärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Vuosina Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 2009 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 2010 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 2011 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 2012, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle Vuonna 2013 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. Myös Iso-Lamujärven säännöstelyä on tarkoitus kehittää kehityshankkeen avulla. Kortteisella vastaava kehityshanke on jo käynnissä, joskin se on edennyt jonkin verran suunniteltua hitaammin. 3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 2016 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Ruukin ja Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (5402) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2.

6 4 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila ja sadanta Ruukin havaintoasemalla vuosina sekä Revonlahden havaintoasemalla vertailujaksolla (Lähde: Ilmatieteenlaitos). Tammikuu oli Siikajoella vähäsateinen verrattuna pitkän aikaväli ( ) keskimääräiseen sadantaan, kun taas helmi-huhtikuun sademäärä noudatti pitkälti pitkän aikavälin keskimääräisiä sadantoja. Tammikuu oli keskimääräistä lauhempi, ja myös helmi-toukokuussa lämpötilat olivat jonkin verran korkeampia kuin pitkän aikavälin keskimääräiset lämpötilat. Toukokuu oli vähäsateinen verrattuna pitkän aikaväli ( ) keskimääräiseen sadantaan. Kesäkuulta ei ollut käytettävissä sadantatietoja. Heinä-elokuu oli pitkän aikavälin keskimääräistä sadantaa runsassateisempi ajanjakso, minkä jälkeen syyskuu oli vähäsateisempi. Loppuvuodesta erityisesti lokakuun sadanta oli vähäistä, marraskuussa satoi jonkin verran pitkän aikaväli keskimääräistä sadantaa enemmän, kun taas joulukuu oli jälleen vähäsateisempi. Touko-marraskuun lämpötilat noudattivat pitkälti pitkän aikavälin keskimääräisiä lämpötiloja, mutta joulukuu oli tavanomaista lämpimämpi.

7 5 Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina sekä vuosien virtaamien päivittäiset keskiarvot.

8 6 Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 o C yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella kohtalaisia ja jonkin verran keskimääräistä suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. Kevättulvan virtaamahuipun lisäksi heinäkuulle sekä elokuulle sijoittui keskimääräisestä jonkin verran suuremmat virtaamahuiput, johtuen tavanomaista sateisemmasta heinä-elokuusta. (Kuvat 1 ja 2) Vuoden 2016 alkukesä, kesä ja alkusyksy olivat pääasiassa keskimääräistä hieman lämpimämpiä, minkä lisäksi myös loppuvuosi oli keskimääräistä lämpimämpi. Heinä-, elo- ja marraskuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia. Myös huhtikuussa satoi jonkin verran keskimääräistä enemmän, kun taas toukokuu oli vähäsateisempi. Sateisuus näkyikin kevättulvan keskimääräistä aikaisempana ajoittumisena sekä keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinäkuussa, elokuussa syyskuun alussa, sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa. (Kuvat 1 ja 2) 4 KUORMITUS Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 2017 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Lahti ym. 2017). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Pohjolan Peruna Oy:n (ent. Profood Oy) Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään bruttokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2016 (Lahti ym. 2017). Kuormitus, kg/d BOD 7 Kok.P Kok.N Kuormittaja Ruukki jvp 3,6 0,2 23 Siikajoki jvp 0,5 0,04 6,6 Siikalatvan keskusp. 4,8 0,2 20 jvp yhteensä 8,9 0,44 49,6 Pohjolan Peruna Oy, jvp 7,9 1,00 2,9 Pohjolan Peruna Oy, lietekenttä 10,8 0,183 1,4 turvetuotanto - 0,6 20 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen eteläiset vesistöt osa-alueella, johon Siikajokikin kuuluu, on noin 68 % vesistöihin kohdistuvasta kokonaisfosforihuuhtoumasta ihmisperäistä ja loput noin 32 % luonnonhuuhtoumaa ja laskeumaa. Kokonaistypen osalta vastaavat osuudet ovat noin 49 % ja 51 %. Siikajoen vesistön kokonaisfosforikuormitukseksi arvioidaan noin 27,9 t/v, kokonaistyppikuormitukseksi noin 810,9 t/v ja kiintoainekuormitukseksi noin t/v.

9 7 Pääosa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta. Myös typen osalta maatalous on merkittävin kuormittaja, mutta myös pistekuormituksen ja metsätalouden osuudet ovat merkittäviä. Useiden muiden Pohjanlahden rannikon jokien tapaan myös Siikajoen vesistöllä maatalouden kuormitus korostuu verrattuna pohjoisempiin ja toisaalta itäisempiin vesistöihin. Pistekuormituksen keskimääräiset osuudet kokonaiskuormituksista ovat vähäisiä, mutta paikallisia vaikutuksia niilläkin voi kuitenkin olla. (Kuva 3, Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille ) Kuva 3. Arviot Siikajoen vesistöalueen keskimääräisten kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainekuormitusten jakautumisesta eri kuormituslähteisiin (%) (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille ). 5 TARKKAILUN TOTEUTUS Vuoden 2016 tarkkailu toteutettiin Siikajoella tarkkailuohjelman mukaisesti vuosittaisen ns. suppeamman tarkkailun muodossa, mikä sisältää intensiivisen tarkkailun. Vuonna 2014 toteutettiin laaja tarkkailu (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2015). Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Uljuan syvännepisteen tarkkailu, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu, sekä Ohtuanojan tarkkailu. Tulosten tarkastelussa hyödynnetään lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen keräämää vedenlaatuaineistoa muutamilta havaintopaikoilta. 5.1 Intensiivinen tarkkailu Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa aineistoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehitystä. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman tiedon avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön veden laatuun ja laajan tarkkailun vuosina myös Lamujoen ja Siikajoen ainevirtaamia ja Uljuan vaikutuksia niihin. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3. Vuonna 2016 tarkkailu toteutui ohjelman mukaisesti.

10 8 Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit vesistö- kunta (ETRS-TM35FIN) alue Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1, Siikalatva Uljuan alakanava Ua0 0, Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2, Siikalatva Siikajoki Hautala Si Siikalatva Levänoja Alapää Lev Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6, Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu (Pohjolan Peruna Oy) Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 0, Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12 0, Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2, Siikajoki Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy Uljuan alakanava Ua Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si Siikajoki Hautala Si Levänoja Alapää Lev Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh Ohtuanoja Kurikka Oh Vuolunoja 812 -tien silta Oh Ohtuanoja laskee etelästä Siikajokeen Ruukin ja Revonlahden välillä. Sen vedenlaatua tarkkaillaan vuosittain kolmelta havaintopaikalta liittyen sen yläosilla sijaitsevan Pohjolan Peruna Oy:n tehtaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän tarkkailuun. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailua toteutetaan nykyisin kolmella havaintopaikalla. Levänojan näytepiste sijaitsee puhdistamon vesienjohtamisreitillä ja loput kaksi Siikajoen pääuomassa. Toinen Siikajoen näytepisteistä (Si73) sijaitsee virtaussuunnassa Levänojan yläpuolella ja toinen (Si71) alapuolella. 5.2 Alueellinen tarkkailu Yhteistarkkailuraportissa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen viranomaisseurannan tuloksia. Vuosittaisessa seurannassa on Siikajoen alajuoksulla sijaitseva näytteenottopaikka 11600, joka kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin.

11 9 Myös muita ympäristöhallinnon ja muiden ympäristöalan konsulttiyritysten ottamien näytteiden tuloksia käytetään tässä raportissa soveltuvin osin hyväksi. Vuonna 2016 ei näytteenottopisteen Siikajoen 8-tien s lisäksi ollut toteutettu näytteenottoa kuin Luohuanjoen Mikkolan s pisteellä sekä Siikajoen Saarikoskella. (Taulukot 4 ja 5) Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden sijainnit. havaintopaikka koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta tarkkailuperuste Lamujoki Kortteisen yp Pyhäntä Kortteinen Lamujoki Kortteisen ap Siikalatva Kortteinen Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km Siikalatva turvetuotanto Siikajoki Saarikoski Siikajoki turvetuotanto Siikajoki 86-tien silta Siikajoki turvetuotanto Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki sivujoet, turvetuotanto, happamat sulfaattimaat Siikajoki 8-tien s Siikajoki HELCOM Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat. havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lamujoki Kortteisen yp 0 Lamujoki Kortteisen ap 0 Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 0 Siikajoki Saarikoski Siikajoki 86-tien silta 0 Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki 8-tien s Osa Ahma ympäristö Oy:n määrittämistä ravinnepitoisuuksista on määritetty ns. sisäisillä menetelmillä, mutta tulosten on osoitettu menetelmävalidoinnissa olevan vertailukelpoisia sekä keskenään, että ympäristöhallinnon käyttämien menetelmien antamien tulosten kanssa. Käytetyt sisäiset menetelmät ovat akkreditoituja. Kiintoainepitoisuuksien määrityksissä on yhteistarkkailunäytteiden osalta käytetty GF/C suodatinta (erotuskyky 1,2 µm), joten tulokset eivät ole tältä osin vertailukelpoisia ympäristöhallinnon tulosten kanssa (käytössä pääosin 0,4 µm:n kalvosuodatin). Turvetuotannon tarkkailutulosten (Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km, Siikajoki Saarikoski, Siikajoki 86-tien silta) kanssa yhteistarkkailutulokset kuitenkin ovat vertailukelpoisia. Suurempi suodattimen huokoskoko johtaa pienempiin kiintoainepitoisuuksiin. 5.3 Näytteenoton ajoittuminen Siikajoen Länkelässä näytteenotot ajoittuivat melko hyvin huhti-toukokuun virtaamahuippuihin. Alku- ja loppuvuoden aikana näytteitä ei saatu virtaamahuippujen aikana.

12 10 Kuva 4. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 2016 Siikajoen Länkelässä. 6 TARKKAILUN TULOKSET Vuosi 2016 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. suppean tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tuloksia käsitellään pääsääntöisesti vain taulukko- ja kuvaajamuodossa. Tässä raportissa tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä Lamujoki Lamujoen vedenlaatua ei enää uuden tarkkailuohjelman myötä seurata vuosittaisen tarkkailun puitteissa, mutta joelta saadaan kuitenkin vedenlaatutietoja määrävuosin toteutettavan alueellisen tarkkailun myötä (Kortteisen yläpuoli (Lam57), Kortteinen (Kort), Piippolan kk (Lam45), Jylhänranta (Lam6)). Alueellista tarkkailua toteutetaan vain vuosina 2014 ja Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia pisteeltä Kortteisen yläpuoli (Lam57) ja Pulkkilan kuntakeskuksen yläpuoliselta pisteeltä, sekä yksittäisen näytekierroksen osalta myös Kortteisen alapuoliselta pisteeltä. Vuonna 2015 näillä ympäristöhallinnon tarkkailupisteillä ei ole toteutettu seurantaa. 6.2 Uljuan tekoallas Uljuan tekoaltaan vedenlaadun tarkastelussa käytetään hyväksi järven ylä- ja alakanavan (Uy1 ja Ua0), sekä allasalueen syvännepisteen (U3) tarkkailutuloksia. Kaikki em. näytepisteet kuuluvat vuosittain toistuvan tarkkailun piiriin. Aiemmassa tarkkailussa mukana olleet allasalueen näytepisteet U4 ja U5 poistettiin tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Uljualla näytteenoton ajoitus tarkkailuohjelman mukaiseksi on usein ollut jäätilanteesta johtuen haastavaa. Vuonna 2016 näytteenottokierrokset pystyttiin toteuttamaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Analyysitulokset on koottu taulukoihin 6 ja 7.

13 11 Uljuan syvännepisteeltä määritetään tammikuun ja huhtikuun näytekierroksilla vain lämpötilat ja happipitoisuus sekä hapen kyllästysaste. Uljuan syvännepisteellä veden lämpötilakerrostuneisuus oli heikkoa tammi- ja heinäkuussa. Maaliskuussa veden kokonaissyvyys oli 1,5 m ja huhtikuussa 2,6 m, mistä syystä näiltä kuukausilta on vain yksi näyte. Uljuan näytepisteillä on melko säännöllisesti havaittu kevättalvisin happiongelmia. Vuonna 2016 syvännepisteen happitilanne oli tammikuussa pintaveden osalta erinomainen ja alusveden osalta tyydyttävä. Maaliskuussa veden happipitoisuus 1 m syvyydellä (kokonaissyvyys 1,5 m) oli heikentynyt (27 %, happea 3,9 mg O 2 /l). Huhtikuussa veden happipitoisuus 1 m syvyydellä (kokonaissyvyys 2,6 m) oli edelleen heikentynyt (14 %, happea 1,9 mg O 2 /l). Heinäkuussa pintaveden hapen kyllästysaste oli hyvä, väliveden tyydyttävä ja alusveden välttävä. Elokuussa pinta-, väli- ja pohjaveden laatu oli hyvä erinomainen. Yleisesti arvioidaan, että sisäinen kuormitus käynnistyy alusveden happipitoisuuden laskiessa alle kahteen milligrammaan litrassa. (Taulukko 6, kuva 5) Kuva 5. Uljuan syvännepisteen happitilanne vuonna Uljuan alakanavan veden happitilanne oli allasalueen syvännepisteen tavoin heikentynyt heikoksi (36 %) kerrostuneisuuskauden loppupuolella maaliskuun näytekierroksen. Kyseisellä pisteellä hapen kyllästysaste oli heikentynyt huhtikuun alussa (14 %), välttävä toukokuun alussa (59 %) ja välttävän ylärajalla heinäkuun puolivälissä (69 %). Muilla näytteenottokierroksilla Uljuan alakanavan näytteenottopisteellä hapen kyllästysaste oli hyvä ja erinomainen. Yläkanavan näytteenottopisteen osalta kaikilla näytteenottokierroksilla hapen kyllästysaste oli tyydyttävä, hyvä ja jopa erinomainen. Vuonna 2016 Uljuan ala- ja yläkanavan näytteenottopisteillä ei havaittu yhtä näytteenottoajankohtaa lukuun ottamatta happiongelmia missään vaiheessa vuotta. Huhtikuun alussa happipitoisuudessa oli selvää vajetta Uljuan alakanavan näytteenottopisteellä, mutta varsinaista happikatoa ei kuitenkaan muodostu. Syvännepisteeltä heinä-elokuussa määritetyt veden sameusarvot olivat normaalin rajoissa (lievästi samea, heinäkuussa pohjavesi kuitenkin silminnähden sameaa), kun taas maaliskuussa sameusarvo viittasi silminnähden sameaan veteen. Veden väriarvot viittasivat kaikilla näytepisteillä erittäin humuspitoiseen veteen (> 100 mg/l).

14 12 Toukokuun näytekierroksesta elokuun näytekierrokseen saakka yläkanavan veden väriarvot olivat alakanavan vastaavia suurempia ja samansuuntaiset erot olivat havaittavissa myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa. Uljuan allas näyttäisi siten avovesikaudella vähentäneen veden humuksisuutta jonkin verran, mikä on havaittu myös aiemmin tarkkailun kuluessa. (Taulukko 6 ja kuva 6) Taulukko 6. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta näyte- pvm syvyys O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph COD Mn kiinto- Fe piste luku joht. aine m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Uy , ,6 6, , Ua , ,6 6, , U , U3a , U3b , Uy , ,7 6, , Ua ,5 5, ,2 6, , U ,0 3,9 27 6, ,5 6, , Uy , ,0 6, Ua ,0 1, ,4 6, , U ,0 1, Uy , ,5 6, , Ua ,3 7, ,1 6, , Uy ,0 9, ,3 6, , Ua ,0 9, ,7 6, , Uy ,2 8, ,7 6, , Ua ,5 9, ,9 6, , Uy ,0 7, ,1 6, Ua ,6 6, ,2 6, , U ,0 7,5 83 4, ,0 6, , U3a ,5 7,2 76 4, ,1 6,48 24 <2, U3b ,0 4,3 44 5, ,3 6, , Uy ,35 8, ,5 6, Ua ,0 9, ,3 6, , U ,0 8,2 84 4, ,2 6, , U3a ,25 8,3 85 4, ,3 6, , U3b ,5 8,0 82 4, ,2 6, , Uy , ,1 6, Ua , ,2 6, , Uljuan kanavien ja syvännepisteen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 2016 sisävesille tyypillisen pieniä (5 10 ms/m) tai alhaisia (< 5 ms/m). Suurin sähkönjohtavuus (5,7 ms/m) havaittiin maaliskuun näytteenottokierroksella yläkanavan näytepisteellä. Veden ph-arvot olivat yli kuuden. Alle kuuden ph-arvoja, mitkä voivat aikaansaada vaikutuksia vesieliöstölle, ei havaittu. Arvoihin on voinut vaikuttaa mm. selkeästi keskimääräistä sateisempi keskikesä. Keväällä pharvoihin vaikuttavat happamat sulamis- ja valumavedet. Kohonneita kiintoainepitoisuuksia oli havaittavissa keskimääräistä korkeampien virtaamien aikaan erityisesti huhtikuun ja heinäkuun näytteenottokierroksilla yläkanavan näytepisteellä sulamisvesien ja sateiden huuhdottua kiintoainetta maa-alueilta vesistöön.

15 13 Myös heinä-, elo- ja lokakuussa esiintyi osin kohonneita kiintoainepitoisuuksia. Kiintoainepitoisuudet eivät ylittäneet kalastolle haitallisen pitoisuutta. Uljuan alueen näytepisteiden veden rautapitoisuudet ( µg/l) olivat humusvesille tyypillisen korkeita läpi vuoden. (Taulukko 6) Kaikilla pisteillä vesi oli siis humuksista, rautapitoista ja lievästi hapanta. (Taulukko 6, kuvat 6 ja 7) Uljuan ylä- ja alakanava sekä Uljuan syvännepiste voitiin ravinnepitoisuuksien perusteella luokitella edelleen vuonna 2016 reheväksi. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Kevättulvan vaikutus ei tällä kertaa juurikaan näkynyt pitoisuuksissa, mutta yläkanavan ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan heinäkuun virtaamapiikin aikaan. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vapaana varsin runsaasti jokaisella näytekierroksella ja perustuotantoa rajoittaakin alueella ilmeisesti lähinnä veden väri ja virtaus. Elokuussa syvännepisteellä sekä elokuussa alakanavan näytepisteellä epäorgaanisten typpiyhdisteiden suhde oli painottunut ammoniumtypen suuntaan, vaikka veden happitilanne oli elokuussa hyvä erinomainen. Heinä- ja elokuun näytekierroksilla Uljuan syvännepisteen pintavedestä määritetyt klorofyllipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9) Sekä typen että fosforin osalta yläkanavan vesi oli pääosin alakanavan vettä rehevämpää. Uljuan altaan on arvioitu kesäaikana lisäävän Siikajoen veden typpipitoisuutta ja talvisaikaan laskevan fosforipitoisuutta. Vuoden 2016 havainnot tukevat osin tätä näkemystä. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9) Kuva 6. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2016.

16 14 Kuva 7. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden ph -arvot vuonna Taulukko 7. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- pvm syvyys kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Uy , Ua , U , U3a , U3b , Uy , Ua , U , Uy , Ua , U , Uy , Ua , Uy , <5, Ua , Uy , Ua , Uy , Ua , U , U3a , U3b , Uy , Ua , U , U3a , U3b , Uy , Ua , ,

17 15 Kuva 8. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna Kuva 9. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2016.

18 Siikajoki Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun kaksi näytepistettä (puhdistamon vesien laskuojan yläpuolinen piste Si73 ja alapuolinen piste Si71) ja ympäristöhallinnon seurantapiste 8-tien sillan kohdalla (11600). (Liitteet 1, 3 ja 6, taulukot 2 ja 4) Tarkastelussa on huomioitu myös Saarikosken seurantapiste (Skoski) (tulokset esitetty taulukossa 8 ja liitteessä 6). Tarkkailussa on ollut mukana myös turvetuottajien tarkkailun piste Paavolassa (86- tien s), mutta raportintekoajankohtaan Hertta-tietopalveluun ei ollut kirjattu vuoden 2016 osalta näytteenottotietoja kyseiselle näytepisteelle. Taulukko 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta näytepiste pvm O 2 O 2 sameus väriluku sähk. joht. ph alkaliniteetti COD Mn kiintoaine mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l ,0 82 6, ,9 6,1 0, ,9 75 8, ,4 6,4 0, Si , , Si , ,6 6, , , ,3 6,4 0, , ,1 6,2 0, , ,0 6,3 0, , ,1 6,3 0, , ,5 6,3 0, , ,4 6,5 0, , ,5 6,5 0, Si , ,5 6, Si , ,5 6, ,8 76 7, ,5 6,6 0, Si , ,9 6, Si , ,9 6, , Skoski ,8 6,55 0, , ,0 7, Skoski ,7 6,5 0, , ,5 6,6 0, , ,6 6,5 0, Fe Siikalatvan keskuspuhdistamon vesistötarkkailunäytteet otettiin ohjelman mukaisesti vain kolmeen kertaan (maalis-, heinä- ja elokuu), mutta kolmannelta tarkastelussa mukana olevalta pisteeltä näytteitä otettiin tiheämmin (11600, 13 krt). Saarikosken pisteellä oli toteutettu näytteenottoa kaksi kertaa (syys- ja lokakuu). Veden happipitoisuudet ja hapen kyllästysasteet, sekä sameusarvot määritettiin kaikilla näytepisteillä ja näytteenottokerroilla paitsi Saarikosken näytepisteellä. Happitilanne oli näiden määritysten mukaan sekä puhdistamon tarkkailupisteillä (Si73, Si71) että Revonlahdella (11600) varsin hyvä läpi näytteenottokauden. Hapen kyllästysaste oli hyvä tai erinomainen Revonlahden pisteellä tammikuussa, huhtikuun loppupuoliskolla, toukokuussa sekä loka joulukuussa, ja tyydyttävä helmikuusta huhtikuun alkupuoliskolla sekä elokuun alussa. Veden happipitoisuus oli matalimmillaan puhdistamon tarkkailupisteillä heinäkuun lopussa (6,7-6,8 mg 0 2 /l) sekä elokuun alussa Revonlahden pisteellä (6,8 mg 0 2 /l), mutta hapen kyllästysaste oli edelleen tyydyttävä. Hapen kyllästysaste oli matalimmillaan maaliskuussa Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan alapuolisella pisteellä (Si71), ollen luokassa välttävä (51 %, happea 7,4 mg 0 2 /l).

19 17 Maaliskuussa myös laskuojan yläpuolisella pisteellä hapen kyllästysaste oli luokassa välttävä (62 %, happea 9,0 mg 0 2 /l). Heinä elokuussa molemmilla laskuojan pisteillä hapen kyllästysaste oli tyydyttävällä tasolla. Sameusarvojen perusteella vesi oli Revonlahden tarkkailupisteellä silminnähden sameaa. Vuonna 2016 puhdistamon näytepisteiltä ei ollut käytettävissä sameusarvoja. Veden sameusarvot olivat 8- tien sillan näytepisteellä kevättulvan aikaan tyypilliseen tapaan jonkin verran koholla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan sulamis- ja valumavesien seurauksena. Heinäkuun ja elokuun virtaamahuippujen aikaan Siikalatvan keskuspuhdistamon ylä- ja alapuolisella näytepisteellä ei ollut havaittavissa kohonneita kiintoainepitoisuuksia verrattuna maaliskuun kiintoainepitoisuuksiin. Näytteenotot eivät heinäkuussa ajoittuneet erityisen hyvin virtaamahuippuihin. Korkein kiintoainepitoisuus havaittiin huhtikuun puolivälin virtaamapiikin aikaan 8-tien näytepisteellä toisella huhtikuun neljästä näytteenottokierroksesta (29 mg/l). Lähes yhtä korkea kiintoainepitoisuus havaittiin samalla pisteellä joulukuun puolivälin virtaamapiikin aikana joulukuun näytteenottokierroksella (28 mg/l). Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikilla näytepisteillä veden sähkönjohtavuuden arvot pysyttelivät läpi vuoden alle 10 ms/m:ssä, eli sisävesille tyypillisellä tasolla. Maaliskuussa sähkönjohtavuus oli kohonnut Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan alapuolisella pisteellä (Si71, 35 ms/m). (Taulukko 8) Siikajoen vesi oli vuoden 2016 näytteiden perusteella totutun runsashumuksista ja humusvesille tyypillisen hapanta ja rautapitoista (suovaltaiset valuma-alueet). Veden humuksisuus vaihteli jonkin verran valumien ja virtaamatilanteen mukaan, korkeimmat kemiallisen hapenkulutuksen arvot (43 mg O 2 /l) määritettiin Siikalatvan keskuspuhdistamon ylä- ja alapuoliselta tarkkailupisteeltä elokuun virtaamahuipun aikana. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot ilmensivät runsashumuksista vesistöä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikilla näytteenottokierroksilla ja näytepisteillä. Vain maaliskuun näytteenottokierroksella Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan alapuolisella pisteellä (Si71) vesi oli kemiallisen hapenkulutuksen ja värin perusteella keski- tai vähähumuksista. ph-arvo vaihtelivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta välillä ph 6,1-7,0. Poikkeuksen muodosti maaliskuun näytteenottokierroksella Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan alapuolisella pisteellä (Si71) havaittu ph 3,93. ph-tason 5,5 alapuolella särjen ja lohikalojen lisääntyminen häiriintyy. Happamat valumavedet laskivat veden ph-arvoja alle kuuteen tyypilliseen tapaansa kevättulvan aikana. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvällä tasolla (> 0,2 mmol/l) huhtikuun alun sekä marras-joulukuun näytteenottokierroksilla, ollen muuten tyydyttävällä tasolla (0,14-0,2 mmol/l). (Kuva 9, taulukko 8) Siikajoen vedenlaatu oli ravinnepitoisuuksien tarkastelun perusteella vuonna 2016 edelleen rehevää ja kokonaisfosforiarvojen perusteella huhtikuun alussa ja marraskuussa jopa erittäin rehevää. Pitoisuudet olivat tyypilliseen tapaan korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja minkä lisäksi pitoisuudet olivat korkeampia myös loppuvuoden virtaamapiikkien aikoihin. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli perustuotannon käytettävissä läpi tarkkailukauden, eikä jokea voitu tämän perusteella edelleenkään luokitella selvästi typpi- tai fosforirajoitteiseksi. Tuotantoa rajoittanee lähinnä veden tumma väri ja virtaus. Vuoden 2016 aineiston perusteella ei käytännössä voida arvioida vedenlaadun eroja Siikajoen pääuoman eri osien välillä. (Taulukko 9, kuvat 10 ja 11)

20 joulu tammi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi µmgpt/l joulu tammi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi mgpt/l Väriluku Si73 Si Kuva 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden väriluvut vuonna ph Si73 Si ,5 6 5,5 5 4,5 4 3,5 Kuva 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden (pl. Saarikoski) veden ph -arvot vuonna 2016.

21 joulu tammi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi µg/l 19 Taulukko 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näytepiste pvm kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Si Si , Si Si Si Si Kokonaistyppi Si73 Si Si71: µg/l Kuva 10. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2016.

22 joulu tammi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi µg/l Kokonaisfosfori Si73 Si Kuva 11. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Siikalatvan keskuspuhdistamon (ks. luku 6.5) vaikutustarkkailuun kuului Siikajoen pääuoman kahden tarkkailupisteen (Si73 ja Si71) lisäksi Levänojan (Kärähtämänoja) näytepiste Lev0 tien sillan kohdalla noin 250 metriä ennen ojan laskua Siikajokeen. Ojan näytepisteellä, maaliskuuta lukuun ottamatta, veden ph-arvot ja sähkönjohtavuuden arvot, sekä kiintoaine-, typpi-, fosfori- ja rautapitoisuudet olivat ojan yläpuolisen Siikajoen näytepisteen Si73 vastaavia suurempia, mutta vaikutukset Siikajoen vedenlaatuun olivat kuitenkin ojan alapuolisen pisteen Si71 tulosten perusteella suhteellisen vähäisiä. Heinä- ja elokuussa enterokokkimäärät olivat koholla kaikilla puhdistamon vaikutustarkkailupisteillä Si73, Si71 ja Lev0. (Taulukot 10 ja 11) Taulukko 10. Levänojan havaintopisteen analyysituloksia vuodelta näyte- pvm syvyys O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph COD Mn kiinto- Fe piste luku joht. aine m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Lev ,2 7, , , Lev ,5 7, , Lev ,5 9, ,3 6, Taulukko 11. Levänojan havaintopisteen ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- pvm syvyys kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Lev , <2 Lev , Lev ,

23 Ohtuanoja ja Luohuanjoki Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu Ohtuanojan vedenlaatua tarkkaillaan pääosin Pohjolan Peruna Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksiin perustuen. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla kuormituksen alapuolella (Oh 28, Rukkisenperä), joen keskivaiheilla (Oh 12, Kurikka) ja alaosilla Vuolunojaan yhtymisen jälkeen ennen laskua Siikajokeen (Oh 2, 812-tien silta). Tarkkailua toteutettiin vuonna 2016 kolmeen kertaan (Taulukko 12). Ohtuanojan näytepisteiden veden happitilanne oli vuoden 2016 näytekerroksilla maaliskuussa välttävä ja heinä-elokuussa tyydyttävä. Niin pitoisuuksissa kuin kyllästysasteissakin oli pientä vaihtelua näytepisteiden välillä. Veden väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot kuvastivat pääosin erittäin humuspitoista vedenlaatua. Ylimmällä näytepisteellä maaliskuun ja heinäkuun näytekierrosten aikaiset veden väriarvot olivat pienempiä, mutta tuolloinkin kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat humusvesille tyypilliset. Kemiallisen hapenkulutuksen arvoihin saattoivat tuolloin vaikuttaa humusyhdisteiden lisäksi myös muut orgaaniset aineet, mihin viittaa myös kiintoainepitoisuuksien riippumattomuus veden väristä. Kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmat (21 mg/l) elokuussa keskimmäisellä näytepisteellä. Veden sähkönjohtavuuden arvot olivat suurimmillaan Ohtuanojan ylimmällä näytepisteellä (22 ms/m) maaliskuun näytekierroksen aikaan, ja sähkönjohtavuus pieneni alavirtaa kohden. (Taulukko 12) Veden ph-arvot olivat kaikilla näytekierroksilla ja kaikilla näytepisteillä normaalilla, noin 6,61 7,24 tasolla. Heinä- ja elokuussa ylimmillä pisteillä yli seitsemään kohonnut arvo voi johtua mm. perustuotantokauden levätuotannosta. Ohtuanojan näytepisteiden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 edelleen pääasiassa erittäin rehevällä tasolla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat korkeampia ylimmällä näytepisteellä kuin muilla näytepisteillä, myös epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli vapaana eniten ylimmällä pisteellä. Maalis-, heinä- ja elokuussa ylimmällä näytepisteellä epäorgaanisen typen pitoisuudet painottuivat ammoniumtypen suuntaan. Fosforipitoisuudet olivat suurimpia ylimmällä Ohtuanojan näytepisteellä. Pääosa fosforista oli pääsääntöisesti kaikilla näytepisteillä lähes jokaisella näytekierroksella fosfaattifosforin muodossa. Ylin näytepiste muodosti tästä poikkeuksen maalis- ja heinäkuussa. Perustuotantoa rajoittanee myös Ohtuanojalla lähinnä veden väri ja virtaus. Taulukko 12. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta näyte- pvm O 2 O 2 väri- sähk. ph COD Mn kiinto- kok.n NO 3+2 NH 4 kok.p PO 4 piste luku joht. aine mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Oh , , Oh , , Oh , , , Oh , ,4 7, Oh , , Oh , ,3 6, Oh , , Oh , ,6 6, Oh , ,9 6, Pohjolan Peruna Oy:n kuormitus on näkynyt Ohtuanojan vedenlaadussa ajoittain selvästikin, mutta vuoden 2016 tarkkailutulosten mukaan ylimmän pisteen vedenlaatu ei ollut säännönmukaisesti heikointa. Tiettyjen kuormitteiden osalta vaikutus oli kuitenkin ajoittain havaittavissa.

24 22 Pistekuormitus näkyy vedenlaadussa yleensä selvimmin pienissä vesistöissä ja alivirtaamakausilla. Vesistötarkkailun tuloksista ei ole voitu vetää suoria johtopäätöksiä Pohjolan Peruna Oy:n kuormituksesta. (Taulukko 12) Luohuanjoelta ei ollut käytettävissä happipitoisuutta ja hapen kyllästysastetta. Vesi oli aiempien vuosien tapaan hyvin humuksista, suurimmat väriarvot määritettiin heinäkuun virtaamanousujen aikaan ja syyskuun lopussa. Myös jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain melko korkeita ja suurimmillaan touko- ja heinäkuussa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat syyskuun lopulla ja lokakuun lopulla hieman sisävesille tyypillisiä sähkönjohtavuuksia korkeampia. Luohuanjoella on ajoittain havaittu happamista sulfaattimaista johtuvia ph-arvojen laskuja ja jopa kalakuolemia, mutta vuoden 2016 määritystulosten mukaan ph-arvot olivat alimmillaan 6,1. Määritettyjen ravinnepitoisuuksien mukaan Luohuanjoen vesi oli aiempien vuosien tapaan rehevää tai huhti- ja syyskuussa kokonaisfosforin osalta jopa erittäin rehevää. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli melko runsaasti perustuotannon käytettävissä. (Taulukko 13) Taulukko 13. Luohuanojan Mikkolan s havaintopisteen analyysitulokset vuodelta näyte- pvm O 2 O 2 väri- sähk. ph kiinto- kok.n NO 3+2 NH 4 kok.p PO 4 piste luku joht. aine mg/l % mgpt/l ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Luo ,3 6, Luo ,5 6, Luo ,4 6, Luo , Luo , ,8 6.5 Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun näytepisteet sijaitsevat Siikajoen pääuomassa puhdistamon puhdistettujen jätevesien purkukohdan ylä- ja alapuolella, sekä purkureitillä Levänojassa ennen ojan laskua Siikajokeen. Levänojan yläpuolinen Siikajoen piste Si73 toimii siten vertailupisteenä ja alapuolinen piste Si71 jätevedenpuhdistamolta tulevien ja pisteen Lev0 kautta johdettavien vesien vaikutuspisteenä. Pääuoman pisteiden vedenlaatua on käsitelty jo aiemmin kappaleessa 6.3.

25 23 VIITTEET Anttila, E-L., Hilli, T. & Leskelä, A Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa I: käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy. Oulu. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s. Eloranta, P., Karjalainen, S-M. & Vuori, K-M Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu. Forsberg, C., Ryding, S. -O., Claesson, A. & Forsberg, Å Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Internat. Verain. Limnol. 21: Kippola, P., Eskola, M., Hilli, T. & Taskila, E Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v Osa I: käyttö- päästö- ja vesistötarkkailuohjelma, Osa II: kalataloustarkkailu-ohjelma, Osa III: pohjaeläintarkkailuohjelma. Pöyry Environment Oy. Oulu. Lahti, T., Vaaramaa-Hiltunen, M. & Ojala. S Osa I: Käyttö- ja päästötarkkailu. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 53 s + liitteet. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja Helsinki. 107 s. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille Yhteistyöllä vesien hyvään tilaan. Osa I Toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. 151 s. Pietiläinen O. P., Räike, A Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 64 s. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset Oulujoen Iijoen vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen s. Pöyry Finland Oy Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa I: Käyttö-, päästöja vesistötarkkailu. 18 s + liitteet. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina