SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2015

Transkriptio

1 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2015 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10642

2 i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU Satu Ojala, FM limnologi Niina Lappalainen, FT biologi Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO VESISTÖALUE HYDROLOGISET OLOSUHTEET KUORMITUS TARKKAILUN TOTEUTUS INTENSIIVINEN TARKKAILU ALUEELLINEN TARKKAILU NÄYTTEENOTON AJOITTUMINEN TARKKAILUN TULOKSET LAMUJOKI ULJUAN TEKOALLAS SIIKAJOKI OHTUANOJA JA LUOHUANJOKI POHJOLAN PERUNA OY:N PURKUVESISTÖN TARKKAILU SIIKALATVAN KESKUSPUHDISTAMON VAIKUTUSTARKKAILU ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT POHJAELÄINTARKKAILU (UUSINTANÄYTTEENOTTO) Aineisto ja menetelmät Tulokset ja tulosten tarkastelu Yhteenveto VIITTEET LIITTEET Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Vuoden 2015 vuosittaisen intensiivitarkkailun tulokset, Uljua Liite 3. Vuoden 2015 vuosittaisen vaikutustarkkailun tulokset, Siikalatvan keskuspuhdistamo Liite 4. Vuoden 2015 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Uljuan syvänne Liite 5. Vuoden 2015 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Ohtuanoja Liite 6. Muut käsitellyt vedenlaatutulokset vuodelta 2015 Liite 7. Vuonna 2015 toteutettu pohjaeläintarkkailu (vuoden 2014 pohjaeläintarkkailun uusinta); Näytteenottoalueet, habitaattitiedot ja havaitut pohjaeläintaksonit

3 ii Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 02/2015

4 1 YHTEENVETO Vuosi 2015 oli Siikajoella ohjelman mukaisesti ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vedenlaatua tarkkailtiin vuosittaisen tarkkailun näytepisteillä. Vedenlaadun tarkkailu sisälsi ns. intensiivisen tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavilla, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun, Uljuan erillistarkkailun syvännepisteellä ja Ohtuanojan tarkkailun. Lisäksi raportoinnissa hyödynnettiin muutamien muiden, tähän yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden analyysituloksia. Vuosi 2015 oli sääoloiltaan ja edelleen jokien virtaamaoloiltaan osin poikkeuksellinen. Tammikuu oli Siikajoella runsassateinen, kun taas helmi- ja huhtikuu olivat vähäsateisia verrattuna pitkän aikaväli ( ) keskimääräiseen sadantaan. Helmi maaliskuu olivat erittäin lauhoja. Jo maaliskuulla esiintyneet tavanomaisesta poikkeavat korkeammat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin kuukauden keskilämpötila läheni nollaa ja päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 o C yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella jonkin verran keskimääräistä suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. Touko- ja kesäkuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia, kuten myös syyskuu. Kesäkuun lopun runsaat sateet saivat aikaan vuoden toisen virtaamahuipun heinäkuun alussa. Elokuusta lähtien loppuvuosi oli tavallista lämpimämpi ja etenkin marras-joulukuu olivat hyvin lämpimiä keskilämpötilojen jäädessä 0 C:n tietämille. Marras-joulukuussa myös satoi keskimääräistä enemmän. Loppuvuoden sateisuus näkyikin keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinä-elokuun lisäksi myös syys-lokakuun vaihteessa sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa. Siikajoen valuma-alue on hyvin suoperäistä ja voimakkaasti ojitettua, jonka vuoksi alueen vesistöt ovat hyvin humuspitoisia. Jokivedet olivat vuonna 2015 totuttuun tapaan pääosin hyvin tummia, sekä humuksisia ja runsaasti rautaa ja ravinteita sisältäviä. Lamujoella ei toteutettu seurantaa vuonna Uljuan syvännepisteellä veden happitilanne oli talvikerrostuneisuuskauden lopulla huhtikuussa heikentynyt välttäväksi, mikä on tekoaltaalle tyypillistä. Muilta osin Uljuan kanavien ja syvännepisteen vesi oli totutun humuksista ja ravinteikasta. Uljuan allas näyttäisi edelleen vähentävän Siikajoen veden kesäaikaista humuksisuutta. Siikajoen pääuoman osalta vuonna 2015 kerätty vedenlaatuaineisto oli varsinkin alueellisesti aiempaa rajallisempaa. Vedenlaatu vaihteli tyypilliseen tapaansa jonkin verran virtaamatilanteiden mukaan. Siikajoen pääuomalla kaikki vuoden 2015 aikana määritetyt veden väriarvot ilmensivät runsashumuksista vedenlaatua ja myös rautapitoisuudet olivat korkeita. Vuonna 2015 ei esiintynyt missään vaiheessa vuotta huomattavaa happamoitumista, ph-arvojen ollessa matalimmillaan 5,9:n tasolla huhtikuun loppupuolella 8-tien näytepisteellä (11600). Siikajoen pääuomalta määritetyt ravinnepitoisuudet kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua, ja kokonaistyppiarvojen perusteella maaliskuussa ja huhtikuun alussa 8-tien näytepisteellä (11600) jopa erittäin rehevää. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli muiden tarkkailun osa-alueiden tapaan runsaasti vapaana ja suurella osalla vesistöaluetta perustuotantoa rajoittaneekin lähinnä veden väri ja virtaus. Suhteellisen vähäisen aineiston perusteella ei voitu luotettavasti arvioida mahdollisia vedenlaatueroja joen ylä- ja alaosien välillä. Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun puitteissa otettiin vuonna 2014 pohjaeläinnäytteitä kaikkiaan 12 virtavesikohteelta ja lisäksi Iso-Lamujärven litoraalialueelta. Iso Lamujärven pohjaeläinten näytteenotto tapahtui joulukuun alussa, jolloin myöhään tapahtunut näytteenotto on todennäköisesti vaikuttanut havaittuihin tuloksiin. Lisäksi näytteenottopaikalta ei löydetty kunnollisia rantakivikoita ja tämän vuoksi tulosten vertailukelpoisuus ympäristöhallinnon vuonna 2012 ottamiin näytteisiin oli huono.

5 2 Tulosten perusteella esitettiin uusintanäytteiden ottoa, joka toteutettiin syyskuussa Uusintanäytteenoton tulosten perusteella vuoden 2012 ja 2015 väliset muutokset pohjanryhmien sekä taksoni- ja yksilömäärien osalta olivat suhteellisen pieniä. Vuoden 2015 näytteissä vallitsivat yksilömääräisesti harvasukasmadot (ka. 24,6 %), vesiperhoset (16,6 %), kaksisiipiset (15,4 %), päivänkorennot (ka. 15,0 %) ja vesisiirat (13,8 %). Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä määriä vesipunkkeja, kovakuoriaisia, koskikorentoja, sukkulamatoja sekä eläinplanktoniinkin luettavia vesikirppuja. Pohjaeläimistön ekologista tilaa ilmentävät luokitukset olivat vuonna 2015 tyyppiominaisten taksonien osalta luokassa hyvä ja pohjaeläimistön koostumusta ja lajirunsautta kuvaavan suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomainen. Iso Lamujärven rantojen pohjaeläinten ekologinen tila ei ollut muuttunut vuodesta 2012.

6 3 1 JOHDANTO Siikajoen edellinen tarkkailukausi toteutui vuosille laaditun tarkkailuohjelman (Kippola ym. 2007) pohjalta ja tässä ohjelmassa oli jo huomioitu mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon valmistuminen ja käyttöönotto (2007), sekä turvetuottajien siirtyminen omaan, Siikajoen yhteistarkkailusta erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 2007). Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet (Anttila ym. 2012). Vuosi 2015 oli Siikajoen yhteistarkkailussa ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vesistötarkkailuun kuului vain vuosittain toistuva tarkkailu. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu, sekä Uljuan ja Ohtuanojan (Profood Oy) tarkkailut. Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa tietoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehittymistä ja ainevirtaamia. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman aineiston avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun ja ainevirtaamiin. Uudistetun tarkkailuohjelman mukaiset laajan tarkkailun vuodet ovat 2014 ja 2017, jolloin toteutetaan vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös ns. alueellista tarkkailua. Tässä raportissa esitetään vuoden 2015 vesistötarkkailun tulokset. Tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun välivuosina eli ns. suppean tarkkailun vuosina tarkkailusta laaditaan vain lyhyt työraportti, jossa kuvataan aineistot ja menetelmät, poikkeamat ohjelman noudattamisessa, tarkkailuvuoden hydrologiset olosuhteet sekä lyhyesti mahdolliset merkittävät poikkeamat vedenlaadussa. Tulokset esitetään enimmäkseen vain taulukkomuodossa. Lisäksi Siikajoen vesistöalueen kuormittajien käyttö- ja kuormitustarkkailusta laaditaan erillinen raportti, joskin tässä raportissa referoidaan lyhyesti sen keskeisimmät asiat. Lisäksi vuonna 2014 toteutettua pohjaeläintarkkailua täydennettiin vuonna 2015 toteuttamalla uudelleen Iso Lamujärven pohjaeläinten näytteenotto. Uusintanäytteenoton tulokset on esitetty tässä raportissa sekä raportin liitteenä 7. Vuoden 2015 vedenlaadun tulkinta perustui vuonna 2015 ympäristöhallinnon määrittämiin vedenlaatuluokituksen raja-arvoihin, minkä vuoksi vedenlaatua on voitu kuvata tässä raportissa jossain määrin edellisvuodesta poikkeavasti, vaikka pitoisuudet olisivatkin olleet hyvin samaa tasoa. 2 VESISTÖALUE Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Siikalatvan ja Siikajoen kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on km 2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km 2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993). Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan Uljuaan (A = 28 km 2 ) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km 2 ) sijaitsee Lamujoen keskiosalla.

7 4 Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja Uljuan osalta myös edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja vedenlaatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski). Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden ph-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopintaalaa Siikajoen valuma-alueella on yhteensä noin ha (Pöyry Finland Oy 2012). Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt osa-alueeseen. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitoalueen toiselle vesienhoitokaudelle päivitettyjen tilaluokitusten mukaan Siikajoen alaosan ja Lamujoen, sekä Uljuan, Kortteisen, Luohuanjoen ja Neittävänjoen ekologinen tila luokitellaan tyydyttäviksi. Siikajoen keski- ja yläosan, sekä Mulkuanjoen, Kärsämänjoen ja Vuolunojan vastaava tilaluokitus on välttävä. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on nimetty keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Tästä syystä niiden tilaluokitukset tarkoittavat tilaa suhteessa parhaisiin saavutettavissa oleviin tiloihin. Iso-Lamujärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Vuosina Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 2009 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 2010 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 2011 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 2012, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle Vuonna 2013 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. Myös Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään kuluvan vuoden aikana alkavassa hankkeessa. Kortteisella vastaava kehityshanke on jo käynnissä, joskin se on edennyt jonkin verran suunniteltua hitaammin.

8 5 3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 2015 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (5402) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan, sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2. Tammikuu oli Siikajoella runsassateinen, kun taas helmi- ja huhtikuu olivat vähäsateisia verrattuna pitkän aikaväli ( ) keskimääräiseen sadantaan. Helmi maaliskuu olivat erittäin lauhoja. Jo maaliskuulla esiintyneet tavanomaisesta poikkeavat korkeammat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin kuukauden keskilämpötila läheni nollaa ja päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 o C yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella kohtalaisia ja jonkin verran keskimääräistä suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. (Kuvat 1 ja 2.)

9 6 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila ja sadanta Revonlahden havaintoasemalla vuosina sekä vertailujaksolla (Lähde: Ilmatieteenlaitos).

10 7 Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina sekä vuosien virtaamien päivittäiset keskiarvot.

11 8 Vuoden 2015 alkukesä oli keskimääräistä hieman viileämpi, kun taas loppukesä, syksy ja erityisesti alkutalvi olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Touko- ja kesäkuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia, kuten myös syyskuu. Myös marras-joulukuussa satoi keskimääräistä enemmän. Sateisuus näkyikin keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinäelokuussa, syys-lokakuun vaihteessa sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa. (Kuvat 1 ja 2) 4 KUORMITUS Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 2015 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2016). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Pohjolan Peruna Oy:n (ent. Profood Oy) Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään bruttokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2015 (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2016). Kuormitus, kg/d BOD 7 Kok.P Kok.N Kuormittaja Ruukki jvp 3,0 0,2 22 Siikajoki jvp 0,5 0,04 5,9 Siikalatvan keskusp. 3,1 0,1 19 jvp yhteensä 6,6 0,34 46,9 Pohjolan Peruna Oy, jvp 9,7 1,34 6,1 Pohjolan Peruna Oy, lietekenttä 3,5 0,06 0,5 turvetuotanto - 1,9 68 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen eteläiset vesistöt osa-alueella, johon Siikajokikin kuuluu, on noin 68 % vesistöihin kohdistuvasta kokonaisfosforihuuhtoumasta ihmisperäistä ja loput noin 32 % luonnonhuuhtoumaa ja laskeumaa. Kokonaistypen osalta vastaavat osuudet ovat noin 49 % ja 51 %. Siikajoen vesistön kokonaisfosforikuormitukseksi arvioidaan noin 27,9 t/v, kokonaistyppikuormitukseksi noin 810,9 t/v ja kiintoainekuormitukseksi noin t/v. Pääosa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta. Myös typen osalta maatalous on merkittävin kuormittaja, mutta myös pistekuormituksen ja metsätalouden osuudet ovat merkittäviä. Useiden muiden Pohjanlahden rannikon jokien tapaan myös Siikajoen vesistöllä maatalouden kuormitus korostuu verrattuna pohjoisempiin ja toisaalta itäisempiin vesistöihin.

12 9 Pistekuormituksen keskimääräiset osuudet kokonaiskuormituksista ovat vähäisiä, mutta paikallisia vaikutuksia niilläkin voi kuitenkin olla. (Kuva 3, Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille ) Kuva 3. Arviot Siikajoen vesistöalueen keskimääräisten kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainekuormitusten jakautumisesta eri kuormituslähteisiin (%) (Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille ). 5 TARKKAILUN TOTEUTUS Vuoden 2015 tarkkailu toteutettiin Siikajoella tarkkailuohjelman mukaisesti vuosittaisen ns. suppeamman tarkkailun muodossa, mikä sisältää intensiivisen tarkkailun. Vuonna 2014 toteutettiin laaja tarkkailu (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2015). Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Uljuan syvännepisteen tarkkailu, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu, sekä Ohtuanojan tarkkailu. Tulosten tarkastelussa hyödynnetään lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen keräämää vedenlaatuaineistoa muutamilta havaintopaikoilta. 5.1 Intensiivinen tarkkailu Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa aineistoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehitystä. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman tiedon avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön veden laatuun ja laajan tarkkailun vuosina myös Lamujoen ja Siikajoen ainevirtaamia ja Uljuan vaikutuksia niihin. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3. Vuonna 2015 tarkkailu toteutui pääasiassa ohjelman mukaisesti, seuraavin poikkeuksin. Uljuan syvännepisteen huhtikuun näytekierros päästiin jäätilanteesta johtuen toteuttamaan vasta toukokuun puolivälissä. Uljuan yläkanavan ja alakanavan näytepisteillä toukokuussa toteutettiin inhimillisestä erehdyksestä johtuen vain yksi näytteenottokierros, ja toukokuun toisen näytteenottokierroksen korvaava näytteenottokierros toteutettiin kesäkuun alkupuolella. Lisäksi kesäkuussa toteutettiin myös ylimääräinen näytteenottokierros. Kokonaisuudessaan Uljuan ylä- ja alakanavan näytepisteillä toteutettiin yksi ylimääräinen näytteenottokierros vuonna 2015.

13 10 Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit vesistö- kunta (ETRS-TM35FIN) alue Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1, Siikalatva Uljuan alakanava Ua0 0, Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2, Siikalatva Siikajoki Hautala Si Siikalatva Levänoja Alapää Lev Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6, Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu (Pohjolan Peruna Oy) Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 0, Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12 0, Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2, Siikajoki Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy Uljuan alakanava Ua Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si Siikajoki Hautala Si Levänoja Alapää Lev Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh Ohtuanoja Kurikka Oh Vuolunoja 812 -tien silta Oh Ohtuanoja laskee etelästä Siikajokeen Ruukin ja Revonlahden välillä. Sen vedenlaatua tarkkaillaan vuosittain kolmelta havaintopaikalta liittyen sen yläosilla sijaitsevan Pohjolan Peruna Oy:n tehtaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän tarkkailuun. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailua toteutetaan nykyisin kolmella havaintopaikalla. Levänojan näytepiste sijaitsee puhdistamon vesienjohtamisreitillä ja loput kaksi Siikajoen pääuomassa. Toinen Siikajoen näytepisteistä (Si73) sijaitsee virtaussuunnassa Levänojan yläpuolella ja toinen (Si71) alapuolella. 5.2 Alueellinen tarkkailu Yhteistarkkailuraportissa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen viranomaisseurannan tuloksia. Vuosittaisessa seurannassa on Siikajoen alajuoksulla sijaitseva näytteenottopaikka 11600, joka kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin.

14 11 Myös muita ympäristöhallinnon ja muiden ympäristöalan konsulttiyritysten ottamien näytteiden tuloksia käytetään tässä raportissa soveltuvin osin hyväksi. Vuonna 2015 ei näytteenottopisteen Siikajoen 8-tien s lisäksi ollut toteutettu näytteenottoa kuin Luohuanjoen Mikkolan s pisteellä. (Taulukot 4 ja 5) Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden sijainnit. havaintopaikka koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta tarkkailuperuste Lamujoki Kortteisen yp Pyhäntä Kortteinen Lamujoki Kortteisen ap Siikalatv Kortteinen a Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km Siikalatv turvetuotanto a Siikajoki Saarikoski Siikajoki turvetuotanto Siikajoki 86-tien silta Siikajoki turvetuotanto Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki sivujoet, turvetuotanto, happamat sulfaattimaat Siikajoki 8-tien s Siikajoki HELCOM Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat. havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lamujoki Kortteisen yp 0 Lamujoki Kortteisen ap 0 Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 0 Siikajoki Saarikoski 0 Siikajoki 86-tien silta 0 Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki 8-tien s Osa Ahma ympäristö Oy:n määrittämistä ravinnepitoisuuksista on määritetty ns. sisäisillä menetelmillä, mutta tulosten on osoitettu menetelmävalidoinnissa olevan vertailukelpoisia sekä keskenään, että ympäristöhallinnon käyttämien menetelmien antamien tulosten kanssa. Käytetyt sisäiset menetelmät ovat akkreditoituja. Kiintoainepitoisuuksien määrityksissä on yhteistarkkailunäytteiden osalta käytetty GF/C suodatinta (erotuskyky 1,2 µm), joten tulokset eivät ole tältä osin vertailukelpoisia ympäristöhallinnon tulosten kanssa (käytössä pääosin 0,4 µm:n kalvosuodatin). Turvetuotannon tarkkailutulosten (Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km, Siikajoki Saarikoski, Siikajoki 86-tien silta) kanssa yhteistarkkailutulokset kuitenkin ovat vertailukelpoisia. Suurempi suodattimen huokoskoko johtaa pienempiin kiintoainepitoisuuksiin. 5.3 Näytteenoton ajoittuminen Siikajoen Länkelässä näytteenotot ajoittuivat melko hyvin maalis-huhtikuun virtaamahuippuihin. Loppuvuoden aikana näytteitä ei saatu virtaamahuippujen aikana.

15 12 Virtaama (m 3 /s) 250 Uljua+Siikajoki Länkelä näytteenotto näytteenotto Kuva 4. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 2015 Siikajoen Länkelässä. 6 TARKKAILUN TULOKSET Vuosi 2015 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. suppean tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tuloksia käsitellään pääsääntöisesti vain taulukko- ja kuvaajamuodossa. Tässä raportissa tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä Lamujoki Lamujoen vedenlaatua ei enää uuden tarkkailuohjelman myötä seurata vuosittaisen tarkkailun puitteissa, mutta joelta saadaan kuitenkin vedenlaatutietoja määrävuosin toteutettavan alueellisen tarkkailun myötä (Kortteisen yläpuoli (Lam57), Kortteinen (Kort), Piippolan kk (Lam45), Jylhänranta (Lam6)). Alueellista tarkkailua toteutetaan vain vuosina 2014 ja Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia pisteeltä Lam57 ja Pulkkilan kuntakeskuksen yläpuoliselta pisteeltä, sekä yksittäisen näytekierroksen osalta myös Kortteisen alapuoliselta pisteeltä. Vuonna 2015 näillä ympäristöhallinnon tarkkailupisteillä ei ole toteutettu seurantaa. 6.2 Uljuan tekoallas Uljuan tekoaltaan vedenlaadun tarkastelussa käytetään hyväksi järven ylä- ja alakanavan (Uy1 ja Ua0), sekä allasalueen syvännepisteen (U3) tarkkailutuloksia. Kaikki em. näytepisteet kuuluvat vuosittain toistuvan tarkkailun piiriin. Aiemmassa tarkkailussa mukana olleet allasalueen näytepisteet U4 ja U5 poistettiin tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Uljualla näytteenoton ajoitus tarkkailuohjelman mukaiseksi on usein ollut jäätilanteesta johtuen haastavaa, mistä syystä myös vuonna 2015 Uljuan syvänteen huhtikuun näytekierros päästiin toteuttamaan vasta toukokuussa.

16 13 Uljuan yläkanavan ja alakanavan näytepisteillä toukokuussa toteutettiin yksi näytteenottokierros, ja toukokuun toisen näytteenottokierroksen korvaava kierros toteutettiin kesäkuun alkupuolella (ks. luku 5.1). Lisäksi kesäkuussa toteutettiin myös ylimääräinen näytteenottokierros. Uljuan syvännepisteeltä määritetään tammikuun ja huhtikuun (vuonna 2015 jäätilanteesta johtuen huhtikuun näytekierros vasta toukokuulla) näytekierroksilla vain lämpötilat ja happipitoisuus sekä hapen kyllästysaste. Analyysitulokset on koottu taulukoihin 6 ja 7. Uljuan syvännepisteellä veden lämpötilakerrostuneisuus oli heikkoa tammi- ja maaliskuussa sekä heinäkuussa. Uljuan näytepisteillä on melko säännöllisesti havaittu kevättalvisin happiongelmia. Vuonna 2015 syvännepisteen happitilanne oli tammikuussa pintaveden osalta hyvä ja alusveden osalta juuri välttävän puolella (69 %). Maaliskuussa myös pintaveden happipitoisuus oli heikentynyt ja sekä pinta- että alusvesi luokiteltiin välttäväksi. Tuolloin alusveden hapen kyllästysaste oli heikoimmillaan (46 %, happea 5,9 mg O 2 /l). Toukokuussa sekä pinta-, väli- että alusveden hapen kyllästysaste oli erinomainen, kun taas heinäkuussa pintaveden hapen kyllästysaste oli erinomainen, väliveden tyydyttävä ja alusveden juuri välttävän puolella. Yleisesti arvioidaan, että sisäinen kuormitus käynnistyy alusveden happipitoisuuden laskiessa alle kahteen milligrammaan litrassa. Vuonna 2015 Uljuan syvänteellä ei havaittu happiongelmia missään vaiheessa vuotta. (Taulukko 6, kuva 5.) 0 happipitoisuudet, U3 mgo 2 /l syvyys (m) Kuva 5. Uljuan syvännepisteen happitilanne vuonna Uljuan alakanavan veden happitilanne oli allasalueen syvännepisteen tavoin heikentynyt välttäväksi (46 %) kerrostuneisuuskauden loppupuolella maaliskuun näytekierroksen. Kyseisellä pisteellä hapen kyllästysaste oli välttävän ylärajoilla tammikuun ja huhtikuun lopulla (69 % ja 66 %). Muilla näytteenottokierroksilla Uljuan alakanavan näytteenottopisteellä sekä yläkanavan näytteenottopisteen osalta kaikilla näytteenottokierroksilla hapen kyllästysaste oli tyydyttävä ja jopa erinomainen. Vuonna 2015 Uljuan ala- ja yläkanavan näytteenottopisteillä ei havaittu happiongelmia missään vaiheessa vuotta. Syvännepisteeltä heinä-elokuussa määritetyt veden sameusarvot olivat normaalin rajoissa (lievästi samea), kun taas maaliskuussa sameusarvo viittasi silminnähden sameaan veteen. Veden väriarvot viittasivat kaikilla näytepisteillä erittäin humuspitoiseen veteen (> 100 mg/l).

17 14 Toukokuun näytekierroksesta elokuun näytekierrokseen saakka yläkanavan veden väriarvot olivat alakanavan vastaavia suurempia ja samansuuntaiset erot olivat havaittavissa myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa huhtikuun näytteenotosta lähtien (poikkeuksena toukokuun näytteenotto). Uljuan allas näyttäisi siten avovesikaudella vähentäneen veden humuksisuutta jonkin verran, mikä on havaittu myös aiemmin tarkkailun kuluessa. (Taulukko 6 ja kuva 6) Taulukko 6. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta näyte- pvm syvyys O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph COD Mn kiinto- Fe piste luku joht. aine m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l U ,0 83, U3b ,6 69, Uy ,1 11,0 76, ,1 6,19 21,0 4, Ua ,3 9,8 69, ,9 5,82 30,0 2, Uy ,4 9,7 71, ,6 6,29 19, Ua ,5 6,1 46, ,3 5,70 25,0 4, U ,4 55,0 5, ,4 5,80 22,0 4, U3b ,9 46,0 5, ,4 5,75 25,0 5, Uy ,2 12,0 88, ,4 5,74 28,0 13, Ua ,2 9,1 66, ,6 6,01 26, Uy ,4 11,0 92, ,5 6,07 20,0 5, Ua ,5 11,0 88, ,6 6,11 25, U ,0 11,0 90, U3a ,5 10,0 87, U3b ,0 10,0 87, Uy ,7 9,0 84, ,8 6,75 22,0 12, Ua ,3 9,7 90, ,6 6,36 20, Uy ,3 9,0 84, ,6 6,69 26,0 11, Ua ,3 9,6 91, ,7 6,47 23, Uy ,4 7,9 78, ,3 6,21 33, Ua ,6 9,3 94, ,7 6,51 21, Uy ,5 7,7 76, ,6 6,42 34, Ua ,2 7,6 78, ,9 6,51 27,0 4, U ,3 87,0 3, ,8 6,59 27,0 3, U3a ,8 69,0 3, ,0 6,47 27,0 5, U3b ,4 76,0 3, ,9 6,51 26, U ,3 76,0 3, ,1 6,34 26,0 7, U3a ,2 74,0 2, ,2 6,32 26,0 5, U3b ,2 75,0 3, ,2 6,32 27,0 7, Uy ,5 7,6 74, ,9 6,14 41, Ua ,3 7,2 74, ,1 6,32 26, Uy ,3 12,0 87, ,9 6,46 26,0 8, Ua ,4 11,0 87, ,6 6,39 30,0 8, Uljuan kanavien ja syvännepisteen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 2013 sisävesille tyypillisen pieniä (5 10 ms/m) tai alhaisia (< 5 ms/m). Suurimmat sähkönjohtavuudet (5,1 ja 5,6 ms/m) havaittiin tammi- ja maaliskuun näytteenottokierroksilla yläkanavan näytepisteellä. Veden ph-arvot olivat pääsääntöisesti yli kuuden. Alle kuuden ph-arvo, mikä voi aikaansaada vaikutuksia vesieliöstölle, määritettiin alakanavan näytepisteellä tammi- ja maaliskuussa, Uljuan syvännepisteellä maaliskuussa, ja yläkanavan näytepisteellä huhtikuussa.

18 15 Arvoihin on voinut vaikuttaa selkeästi keskimääräistä leudompi ja sateisempi syksy ja talvi. Keväällä ph-arvoihin vaikuttavat happamat sulamis- ja valumavedet. Kohonneita kiintoainepitoisuuksia oli havaittavissa keskimääräistä korkeampien virtaamien aikaan erityisesti huhtikuun näytteenottokierroksella alakanavan näytepisteellä sekä kesäkuun lopun, heinäkuun ja elokuun alun näytteenottokierroksilla yläkanavan näytepisteellä sulamisvesien ja sateiden huuhdottua kiintoainetta maa-alueilta vesistöön. Heinäkuun näytteenottokierroksella kiintoainepitoisuus ylitti kalastolle haitallisen pitoisuuden yläkanavan näytepisteellä (27 mg/l). Uljuan alueen näytepisteiden veden rautapitoisuudet ( µg/l) olivat humusvesille tyypillisen korkeita läpi vuoden. (Taulukko 6) Kaikilla pisteillä vesi oli siis humuksista, rautapitoista ja lievästi hapanta. (Taulukko 6, kuvat 6 ja 7) Väriluku Uy1 U3 Ua joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras mgpt/l Kuva 6. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2015.

19 16 ph-arvot ph U3 Uy1 Ua Kuva 7. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden ph -arvot vuonna Uljuan ylä- ja alakanava, sekä Uljuan syvännepiste voitiin ravinnepitoisuuksien perusteella luokitella edelleen vuonna 2015 reheväksi. Kokonaisfosforipitoisuus ylitti erittäin rehevän luokkarajan yläkanavan näytepisteellä heinä lokakuussa. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Yläkanavan pisteellä lokakuussa havaittu kokonaisfosforipitoisuus 3300 µg/l oli hyvin korkea, vaikka kiintopainepitoisuus ei poikennut alakanavan pitoisuudesta. Syytä pitoisuusnousuun ei selvinnyt. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Kevättulvan vaikutus ei tällä kertaa juurikaan näkynyt pitoisuuksissa, mutta yläkanavan ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan heinäkuun virtaamapiikin aikaan sekä loppuvuoden korkeiden virtaamien aikaan. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vapaana varsin runsaasti jokaisella näytekierroksella ja perustuotantoa rajoittaakin alueella ilmeisesti lähinnä veden väri ja virtaus. Touko- ja elokuussa syvännepisteellä yhden näytteen osalta epäorgaanisten typpiyhdisteiden suhde oli painottunut ammoniumtypen suuntaan, vaikka veden happitilanne oli toukokuussa hyvä erinomainen, kun taas elokuussa happitilanne oli tyydyttävä. Heinä- ja elokuun näytekierroksilla Uljuan syvännepisteen pintavedestä määritetyt klorofyllipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9) Typen osalta alakanavan vesi oli pääosin yläkanavan vettä rehevämpää, kun taas fosforin osalta yläkanavan vesi oli alakanavan vettä rehevämpää. Uljuan altaan on arvioitu kesäaikana lisäävän Siikajoen veden typpipitoisuutta ja talvisaikaan laskevan fosforipitoisuutta. Vuoden 2015 havainnot tukevat osin tätä näkemystä. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9)

20 17 Taulukko 7. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- pvm syvyys kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l U U3b Uy , ,0 27,0 52,0 41,0 - Ua , ,0 16,0 50,0 27,0 - Uy , ,0 11,0 63,0 49,0 - Ua , ,0 24,0 47,0 26,0 - U ,0 16,0 43,0 24,0 - U3b , ,0 36,0 - Uy , ,0 58,0 40,0 17,0 - Ua , ,0 27,0 71,0 32,0 - Uy , , ,0 15,0 - Ua , ,0 48,0 41,0 15,0 - U ,0-130,0 320,0 - - U3a ,5-110,0 55,0 - - U3b ,0-110,0 64,0 - - Uy , ,0 51,0 56,0 33,0 - Ua , ,0 56,0 35,0 10,0 - Uy , ,0 42,0 60,0 25,0 - Ua , , ,0 7,9 - Uy , ,0 110,0 67,0 29,0 - Ua , ,0 34,0 12,0 - Uy , ,0 110,0 48,0 - Ua , ,0 16,0 53,0 13,0 - U , ,0 14,0 33,0 U3a ,0 58,0 50,0 14,0 - U3b ,0 27,0 44,0 13,0 - U , ,0 18,0 27,0 U3a ,0 48,0 46,0 21,0 - U3b ,0 320,0 54,0 19,0 - Uy , ,0 55,0 110,0 56,0 - Ua , ,0 64,0 55,0 20,0 - Uy , ,0 51,0 3300,0 3000,0 - Ua , ,0 56,0 84,0 45,0 -

21 Kokonaistyppi Uy1 U3 Ua joulu tammi helmi maalis µg/l huhti touko kesä heinä elo syys loka marras Kuva 8. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna Kokonaisfosfori Uy1 U3 Ua µg/l µg/l joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras Kuva 9. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Siikajoki Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun kaksi näytepistettä (puhdistamon vesien laskuojan yläpuolinen piste Si73 ja alapuolinen piste Si71) ja ympäristöhallinnon seurantapiste 8-tien sillan kohdalla (11600). (Liite 1, taulukot 2 ja 4.)

22 19 Tarkkailussa on ollut mukana myös turvetuottajien tarkkailun piste Paavolassa (86-tien s), mutta raportintekoajankohtaan Hertta-tietopalveluun ei ollut kirjattu vuoden 2015 osalta näytteenottotietoja kyseiselle näytepisteelle. Siikalatvan keskuspuhdistamon vesistötarkkailunäytteet otettiin ohjelman mukaisesti vain kolmeen kertaan (maalis-, heinä- ja elokuu), mutta kolmannelta tarkastelussa mukana olevalta pisteeltä näytteitä otettiin tiheämmin (11600, 13 krt). Veden happipitoisuudet ja hapen kyllästysasteet, sekä sameusarvot määritettiin kaikilla näytepisteillä ja näytteenottokerroilla. Happitilanne oli näiden määritysten mukaan sekä puhdistamon tarkkailupisteillä (Si73, Si71) että Revonlahdella (11600) varsin hyvä läpi näytteenottokauden. Hapen kyllästysaste oli hyvä tai erinomainen Revonlahden pisteellä huhtikuun loppupuolella, toukokuussa sekä elo joulukuussa, ja tyydyttävä tammikuusta huhtikuun alkupuolen näytteenottokierrokselle saakka. Veden happipitoisuus oli matalimmillaan puhdistamon tarkkailupisteillä elokuussa (7,4 mg 0 2 /l) mutta hapen kyllästysaste oli edelleen tyydyttävä. Hapen kyllästysaste oli matalimmillaan maaliskuussa Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan yläpuolisella pisteellä (Si73), ollen luokassa välttävä (65 %, happea 8,8 mg 0 2 /l). Maaliskuussa laskuojan alapuolisella pisteellä sekä heinä elokuussa molemmilla laskuojan pisteillä hapen kyllästysaste oli tyydyttävällä tasolla. Taulukko 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta näytepiste pvm O 2 O 2 sameus väriluku sähk. joht. ph alkaliniteetti COD Mn kiintoaine mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l , ,8 6,3 0, , ,1 70 7, ,2 0, , Si ,8 65 4, ,7 6, , Si ,0 80 5, ,2 6, , , ,2 6,2 0, , ,4 6 0, , ,1 5,9 0, , ,3 0, , ,3 6,2 0, , ,5 6,2 0, Si , ,4 6, Si , ,3 6, Si , ,7 6, Si , ,7 6, ,7 81 7, ,4 6,7 0, ,1 86 9, ,3 6,8 0, , ,2 6,5 0, , ,6 0, , ,1 6,3 0, Fe Sameusarvojen perusteella vesi oli tarkkailupisteillä silminnähden sameaa. Tästä poikkesi maaliskuun näytteenottokierros, jolloin puhdistamon alapuolisessa pisteellä vesi oli lievästi sameaa. Veden sameusarvot olivat 8-tien sillan näytepisteellä kevättulvan aikaan tyypilliseen tapaan jonkin verran koholla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan sulamis- ja valumavesien seurauksena. Heinäkuun alun toisen virtaamahuipun aikaan Siikalatvan keskuspuhdistamon ylä- ja alapuolisella näytepisteellä olivat sekä sameusarvot että kiintoainepitoisuudet jonkin verran koholla.

23 20 Korkein kiintoainepitoisuus havaittiin syys-lokakuun vaihteen virtaamapiikin aikaan 8-tien näytepisteellä lokakuun näytteenottokierroksella (20 mg/l). Kaikilla näytepisteillä veden sähkönjohtavuuden arvot pysyttelivät läpi vuoden alle 10 ms/m:ssä, eli sisävesille tyypillisellä tasolla. (Taulukko 8) 350 väriluku Si73 Si71 86-tien s joulu tammi helmi maalis huhti mgpt/l touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden väriluvut vuonna ph ph Si73 Si71 86-tien s ,2 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 5,6 5,4 5,2 joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden ph -arvot vuonna 2015.

24 21 Siikajoen vesi oli vuoden 2015 näytteiden perusteella totutun runsashumuksista ja humusvesille tyypillisen hapanta ja rautapitoista (suovaltaiset valuma-alueet). Veden humuksisuus vaihteli jonkin verran valumien ja virtaamatilanteen mukaan, korkeimmat kemiallisen hapenkulutuksen arvot (38 mg O 2 /l) määritettiin Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailupisteeltä heinä elokuun virtaamahuipun aikaan. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot ilmensivät runsashumuksista vesistöä kaikilla näytteenottokierroksilla ja näytepisteillä. ph-arvot olivat matalimmillaan 5,9:n tasolla huhtikuun loppupuolella 8-tien näytepisteellä. Happamat valumavedet laskivat veden ph-arvoja alle kuuteen tyypilliseen tapaansa kevättulvan aikana. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvällä tasolla (> 0,2 mmol/l) helmi-, elo- ja syyskuun näytteenottokierroksilla, välttävällä tasolla huhtikuun lopun näytteenottokierroksella (0,086 mmol/l), ollen muuten tyydyttävällä tasolla (0,1-0,2 mmol/l). (Kuva 9, taulukko 8) Siikajoen vedenlaatu oli ravinnepitoisuuksien tarkastelun perusteella vuonna 2015 edelleen rehevää ja kokonaistyppiarvojen perusteella maaliskuussa ja huhtikuun alussa jopa erittäin rehevää. Pitoisuudet olivat tyypilliseen tapaan korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja jossain määrin korkeampia myös loppuvuoden virtaamapiikkien aikoihin. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli perustuotannon käytettävissä läpi tarkkailukauden, eikä jokea voitu tämän perusteella edelleenkään luokitella selvästi typpi- tai fosforirajoitteiseksi. Tuotantoa rajoittanee lähinnä veden tumma väri ja virtaus. Vuoden 2015 aineiston perusteella ei käytännössä voida arvioida vedenlaadun eroja Siikajoen pääuoman eri osien välillä. (Taulukko 9, kuvat 10 ja 11) Taulukko 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- pvm kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Si Si Si Si Si Si

25 Kokonaistyppi Si73 Si µg/l joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 10. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna Kokonaisfosfori 125 Si73 Si µg/l joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 11. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Siikalatvan keskuspuhdistamon (ks. luku 6.1.5) vaikutustarkkailuun kuului Siikajoen pääuoman kahden tarkkailupisteen (Si73 ja Si71) lisäksi Levänojan (Kärähtämänoja) näytepiste Lev0 tien sillan kohdalla noin 250 metriä ennen ojan laskua Siikajokeen. Ojan näytepisteellä veden ph-arvot ja sähkönjohtavuuden arvot, sekä kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat ojan yläpuolisen Siikajoen näytepisteen Si73 vastaavia suurempia, mutta vaikutukset Siikajoen vedenlaatuun olivat kuitenkin ojan alapuolisen pisteen Si71 tulosten perusteella suhteellisen vähäisiä.

26 23 Heinä- ja elokuussa enterokokkimäärät olivat koholla kaikilla puhdistamon vaikutustarkkailupisteillä Si73, Si71 ja Lev0. (Taulukot 10 ja 11) Taulukko 10. Levänojan havaintopisteen analyysituloksia vuodelta näyte- pvm syvyys O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph COD Mn kiinto- Fe piste luku joht. aine m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Lev ,4 9,4 68, ,0 6,27 21, Lev ,2 7,9 76, ,9 6,76 42, Lev ,5 7,4 72, ,9 6,55 46, Taulukko 11. Levänojan havaintopisteen ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- pvm syvyys kok.n NO 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Lev , Lev , Lev , Ohtuanoja ja Luohuanjoki Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu Ohtuanojan vedenlaatua tarkkaillaan pääosin Pohjolan Peruna Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksiin perustuen. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla kuormituksen alapuolella (Oh 28, Rukkisenperä), joen keskivaiheilla (Oh 12, Kurikka) ja alaosilla Vuolunojaan yhtymisen jälkeen ennen laskua Siikajokeen (Oh 2, 812-tien silta). Tarkkailua toteutettiin vuonna 2015 kolmeen kertaan (Taulukko 12). Ohtuanojan näytepisteiden veden happitilanne oli vuoden 2015 näytekerroksilla maaliskuussa välttävä, heinäkuussa hyvä tai tyydyttävä ja elokuussa tyydyttävä. Niin pitoisuuksissa kuin kyllästysasteissakin oli pientä vaihtelua näytepisteiden välillä. Veden väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot kuvastivat pääosin erittäin humuspitoista vedenlaatua. Ylimmällä näytepisteellä maaliskuun näytekierroksen aikainen veden väriarvo oli selvästi pienempi, mutta tuolloinkin kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat humusvesille tyypilliset. Kemiallisen hapenkulutuksen arvoihin saattoivat tuolloin vaikuttaa humusyhdisteiden lisäksi myös muut orgaaniset aineet, mihin viittaa myös kiintoainepitoisuuksien riippumattomuus veden väristä. Maaliskuussa kiintoainepitoisuudet olivat ylimmällä näytepisteellä kohonneet (29 mg/l). Veden sähkönjohtavuuden arvot olivat suurimmillaan Ohtuanojan ylimmällä näytepisteellä (16 ms/m) maaliskuun näytekierroksen aikaan, mutta arvo ei poikennut muilla näytepisteillä havaituista arvoista. (Taulukko 12) Veden ph-arvot olivat kaikilla näytekierroksilla ja kaikilla näytepisteillä normaalilla, noin 6,56 7,18 tasolla. Heinä- ja elokuussa ylimmillä pisteillä yli seitsemään kohonnut arvo voi johtua mm. perustuotantokauden levätuotannosta. Ohtuanojan näytepisteiden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2015 edelleen pääasiassa erittäin rehevällä tasolla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat maaliskuun näytekierrosta lukuun ottamatta korkeimpia keskimmäisellä näytepisteellä Oh12 kuin muilla näytepisteillä, joskin epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli kahdella jälkimmäisellä kierroksella vapaana eniten ylimmällä pisteellä.

27 24 Maaliskuussa ylimmällä näytepisteellä epäorgaanisen typen pitoisuudet painottuivat ammoniumtypen suuntaan. Fosforipitoisuudet olivat heinäkuuta lukuun ottamatta suurimpia ylimmällä Ohtuanojan näytepisteellä. Pääosa fosforista oli pääsääntöisesti kaikilla näytepisteillä lähes jokaisella näytekierroksella fosfaattifosforin muodossa. Perustuotantoa rajoittanee myös Ohtuanojalla lähinnä veden väri ja virtaus. Pohjolan Peruna Oy:n kuormitus on näkynyt Ohtuanojan vedenlaadussa ajoittain selvästikin, mutta vuoden 2015 tarkkailutulosten mukaan ylimmän pisteen vedenlaatu ei ollut säännönmukaisesti heikointa. Tiettyjen kuormitteiden osalta vaikutus oli kuitenkin ajoittain havaittavissa. Pistekuormitus näkyy vedenlaadussa yleensä selvimmin pienissä vesistöissä ja alivirtaamakausilla. Vesistötarkkailun tuloksista ei ole voitu vetää suoria johtopäätöksiä Pohjolan Peruna Oy:n kuormituksesta. (Taulukko 12.) Taulukko 12. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta näyte - piste Oh Oh Oh Oh Oh Oh Oh Oh Oh pvm O 2 O 2 väriluku sähk. joht. ph mg/ l % mgpt/ l ms/ m 8, , , , , , , , , , , ,9 6, , , , , , ,4 6,9 1 7 COD M n kiinto - aine kok. N NO 3+ 2 NH 4 kok. P PO mgo 2 / l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/ l 16 29, , , Luohuanjoella ei muutamilla määrityskerroilla havaittu happiongelmia. Vesi oli aiempien vuosien tapaan hyvin humuksista, suurimmat väriarvot määritettiin toukokuussa ja syys-lokakuun virtaamanousujen aikaan. Myös jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain melko korkeita ja suurimmillaan lokakuussa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat toukokuun lopulla ja syyskuussa hieman sisävesille tyypillisiä sähkönjohtavuuksia korkeampia. Luohuanjoella on ajoittain havaittu happamista sulfaattimaista johtuvia ph-arvojen laskuja ja jopa kalakuolemia, mutta vuoden 2015 määritystulosten mukaan ph-arvot olivat alimmillaan 6,1. Määritettyjen ravinnepitoisuuksien mukaan Luohuanjoen vesi oli aiempien vuosien tapaan rehevää tai huhtikuussa kokonaistypen osalta jopa erittäin rehevää, ja myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli runsaasti perustuotannon käytettävissä. (Taulukko 13.)