Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa

Transkriptio

1 Volume 15 Issue ISSN: Translated with permission of the Joanna Briggs Institute Joanna Briggs Instituutin julkaisema tutkimusnäyttöön perustuva hoitosuositus (JBI-suositus). Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Suositukset Hoitajien valmiuksia potilaan psyykkisen tilan arviointiin sekä läheisempää työskentelyä potilaiden kanssa on tarvetta parantaa uusiutuvan syövän takia sairaalaan tulevien potilaiden hoidossa. (Luokka B) Hoitajat voivat käyttää tiedon jakamista turvallisena lähestymistapana yhteyden saamisessa potilaaseen sekä yhteisymmärryksen rakentamisessa potilaan kanssa. Hoitajien tulee myös rohkaista potilasta kysymysten esittämiseen ja hoitoonsa osallistumiseen. Kun yhteisymmärrys on saavutettu, potilaat todennäköisemmin ilmaisevat huolensa avoimesti ja etsivät hoitajilta henkistä tukea. (Luokka B) Hoitajien tulee tiedostaa potilaiden henkinen valmius viestintään sekä kunnioittaa potilaiden valintaa siitä, kenen kanssa he haluavat jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan. Hoitajat voivat myös osallistaa potilaan läheisiä henkisen tuen tarjoamiseen potilaalle. (Luokka B) Sairaaloiden tulee suunnitella osastojen rakenteet (toimintakulttuuri ja hoitajien työkuormitus) niin, että ne tukevat ja kannustavat hoitajia ihmiskeskeisyyteen sekä ottamaan vastuuta potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta. (Luokka B) Koulutusohjelmia tulee ottaa käyttöön tavoitteena 1) antaa hoitajille tietoa mahdollisista haasteista henkisen tuen tarjoamisessa syöpäpotilaille ja 2) auttaa hoitajia kehittämään menetelmiä viestinnän esteiden ylittämiseen. (Luokka B) Hoitajille suunnatut kurssit saattavat olla hyödyllisiä potilaiden antamien vihjeiden huomioinnin ja niihin reagoimisen parantamisessa sekä tehokkaiden viestintätaitojen ja -menetelmien käytössä tunnevaltaisessa syöpäosastoympäristössä. (Luokka B) Ennen hoitajan ja potilaan välistä viestintää parantavien menetelmien käyttöönottoa yksittäisillä osastoilla on tarpeen selvittää tehokkaaseen viestintään liittyvät tunneperäiset tekijät. (Luokka B) Suositusten luokat Suosituksessa käytetyt luokat perustuvat Joanna Briggs Instituutin vuonna 2006 kehittämään vaikuttavuuden arviointimenetelmään Grades of effectiveness 1. Luokka A Vahva tuki soveltamiselle. Luokka B Kohtalainen tuki soveltamiselle, jonka vuoksi soveltamista kannattaa harkita Luokka C Ei tukea Tietolähde JBI-suositus perustuu vuonna 2010 julkaistuun järjestelmälliseen katsaukseen. Katsaus on saatavissa Joanna Briggs Instituutin järjestelmällisten katsausten kirjastosta Tausta Sairaanhoitajat toimivat säännöllisesti potilaiden kanssa vuorovaikutuksessa, jossa toinen toisensa huomioiden määritetään hoidon tavoitteet sekä menetelmät niiden saavuttamiseksi. Syöpähoitoyksiköissä potilaan henkeä uhkaava sairaus vaikeuttaa viestintää. Syöpädiagnoosi aiheuttaa väistämättä psyykkistä ahdistusta ja huomattavaa tiedon ja henkisen tuen tarvetta. Monissa tapauksissa tunteet estävät tehokkaan viestinnän. JBI Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Best Practice 15(1)

2 Tehokas viestintä on potilas-hoitajasuhteen kulmakivi. Se velvoittaa tiedon jakamiseen, mutta myös henkisen tuen tarjontaan. Nykykäytäntö painottaa hoitotyön laatua, mikä edellyttää hoitajilta potilaan tarpeiden ja mieltymysten arviointia ja näihin tarpeisiin vastaamista tehokkaan viestinnän avulla. Tehokas viestintä rohkaisee potilasta ilmaisemaan pelkoaan; vastaavasti potilas saa helpotusta ahdistukseensa. Kannustavalla viestinnällä on merkittävä rooli syöpäpotilaiden tiedollisiin ja affektiivisiin tarpeisiin vastattaessa sekä hoidon laatua kehitettäessä. Tavoite Tämän JBI-suosituksen tarkoituksena on esittää paras saatavilla oleva näyttö sairaanhoitajien ja aikuisten syöpäpotilaiden väliseen tehokkaaseen viestintään vaikuttavista tekijöistä sairaalassa. Mielenkiinnon kohde Järjestelmälliseen katsaukseen hyväksyttiin tutkimukset, jotka tarkastelivat sairaanhoitajien ja aikuisten syöpäpotilaiden välistä tehokasta viestintää estäviä ja edistäviä tekijöitä sairaalaympäristössä. Tutkimusten laatu Yhteensä kolme tutkimusta otettiin mukaan järjestelmällisen katsauksen määrälliseen osioon. Näistä yhden tutkimuksen laatu arvioitiin keskivertoa heikommaksi, kun taas kahden muun tutkimuksen laatu arvioitiin keskivertoa paremmaksi. Järjestelmällisen katsauksen laadulliseen osioon hyväksyttiin viisi tutkimusta. Näistä kolme arvioitiin laadultaan keskinkertaiseksi, yksi korkealaatuiseksi ja yksi heikoksi. Tulokset Määrällinen näyttö Englantilaisessa tutkimuksessa tutkittiin sairaanhoitajien ja syöpäpotilaiden väliseen viestintään vaikuttavia tekijöitä. Tutkija tarkasteli erityisesti hoitajien ja syöpäpotilaiden välistä viestintää edistävää ja estävää käyttäytymistä sekä mahdollista yhteyttä hoitajien käyttäytymisen ja heidän mielentilansa, ahdistustaipumuksen, kuolemaan asennoitumisen, koetun sosiaalisen tuen tason ja työympäristön välillä. Tutkimuksessa todettiin, että muita parempia viestinnän edistäjiä olivat ne hoitajat, jotka työskentelivät osastolla, jossa osastonhoitaja toimi roolimallina, jotka kokivat stressin olevan seurausta huonosta hoidosta, ja jotka olivat suorittaneet syövän hoitotyön jatkokoulutuksen. Ne hoitajat, jotka saivat tyydyttävää tukea hoitotyön johtajilta ja jotka halusivat puhua totuudenmukaisesti ja avoimesti potilaiden kanssa, mutta eivät olleet varmoja omista valmiuksistaan, olivat sen sijaan heikoimpia viestinnän edistäjiä. Torjuvampaa käytöstä viestinnässä potilaiden kanssa ilmaisivat puolestaan ne hoitajat, jotka olivat ateisteja (eivät uskoneet minkään uskonnon jumaliin), joiden käyttäytyminen oli tietoisesti torjuvaa, jotka eniten pelkäsivät kuolemaa, joilla oli matalampi ahdistuneisuuden taso johtuen vaikeammasta menneisyydestä hoitotyössä, jotka käyttivät paljon aikaansa ulkopuolisiin kiinnostuksen kohteisiin, ja joilla oli ristiriitoja työkavereidensa kanssa. Lisäksi hoitajien käyttäytymisessä todettiin esiintyvän enemmän torjuvia piirteitä silloin, kun kyseessä oli sairaalaan uudelleen tuleva potilas uusiin ja palliatiivista hoitoa saaviin potilaisiin verrattuna. Toisessa, suuressa teksasilaisessa (USA) syöpäkeskuksessa toteutetussa kyselytutkimuksessa tarkoituksena oli ymmärtää paremmin sairaanhoitajien kohtaamia haasteita jokapäiväisessä viestinnässä ja hoidossa syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kanssa. Vastauksissa ilmeni yleinen malli, jonka mukaan kliiniset asiantuntijahoitajat (alkuperäinen teksti APN) raportoivat vähemmän vaikeuksia ja kokivat olevansa paremmin harjaantuneita käsittelemään joitakin kliinisiä tilanteita verrattuna muihin sairaanhoitajiin (osastolla työskentelevät hoitajat, tutkimushoitajat, hoitotyön johtajat). Mitä tulee kliinisten asiantuntijahoitajien ja muiden hoitajien välillä havaittuihin vaikeusasteen eroihin, seuraavat tilanteet olivat merkitsevästi helpompia kliinisille asiantuntijahoitajille: eutanasiavaatimuksen käsittely, potilaan seksuaalisten huolien käsittely, ylisuojelevien perheiden hallinta, puuttuminen sairauden kieltävien potilaiden tilanteeseen, rajojen asettaminen perheiden epärealistisille odotuksille hoidon suhteen, elvyttämättä jättämisestä keskustelu (DNR) ja puuttuminen masentuneiden perheenjäsenten tilanteeseen. Kliiniset asiantuntijahoitajat kokivat myös, että heillä oli paremmat valmiudet hoitaa seuraavia tilanteita: potilaan seksuaalisten huolien käsittely, eutanasiavaatimuksen käsittely, sairauden kieltävien perheenjäsenten tilanteeseen puuttuminen, eettisiä ongelmia sisältävät kliiniset tilanteet, puuttuminen sairautensa kieltävien potilaiden tilanteeseen sekä potilaiden peloista keskustelu. Tutkimuksen toisessa osassa todettiin, että sairaanhoitajat tunsivat yleensä varmuutta hoitaessaan potilaiden fyysisiä tarpeita, kun taas tunneperäiset huolet koettiin vaikeammiksi ja valmiudet niiden kohtaamiseen heikommiksi. Erityisen haastavina tutkimukseen osallistuneet hoitajat kokivat potilaan eutanasiavaatimuksen tai avustetun itsemurhapyynnön käsittelyn. Muut osallistujien haastaviksi raportoimat aihealueet olivat: useiden kuolevien potilaiden samanaikainen hoitaminen, eettisiä ongelmia JBI Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Best Practice 15(1)

3 sisältävien kliinisten tilanteiden hallinta, hoitopäätösten osalta ristiriitatilanteessa olevien perheiden kohtaaminen, rajojen asettaminen liian paljon aikaa vaativille potilaille, ylisuojelevien perheiden hallinta, vihaisten potilaiden/perheenjäsenten käsittely, puuttuminen sairauden kieltävien potilaiden/perheenjäsenten tilanteeseen, rajojen asettaminen perheiden epärealistisille odotuksille hoidon suhteen, potilaalle ja hänen perheelleen syövän aiheuttamien taloudellisten seuraamusten käsittely. Kolmannessa, Alankomaissa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin sairaanhoitajien potilaiden antamiin epäsuoriin viesteihin tai vihjeisiin vastaamisen ja potilastyytyväisyyden välistä yhteyttä. Tulosten mukaan potilaat ilmaisivat huolensa epäsuorasti ja hoitajien reagointi potilaiden antamiin vihjeisiin oli heikkoa. Potilaiden kokeman (sairaanhoitajien) toiminnan, hoitajien vihjeisiin reagoimisen ja potilaiden ilmaisemien vihjeiden määrän välillä oli positiivinen korrelaatio. Potilaat olivat tyytyväisempiä, kun hoitajat reagoivat heidän antamiinsa vihjeisiin; todennäköisyys oli sitä korkeampi, mitä enemmän potilas käytti viestinnässään epäsuoria vihjeitä. Palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat olivat tyytyväisempiä hoitajien viestintään kuin ne potilaat, joita hoidettiin aktiivisesti. Myös vanhemmat potilaat olivat nuoria potilaita tyytyväisempiä hoitajien viestintään. Sekä potilaan epäsuoriin viesteihin ja vihjeisiin vastaamisella että palliatiivisella hoidolla oli muista tekijöistä riippumaton, myönteinen vaikutus siihen, millaiseksi potilaat kokivat hoitajan toiminnan. Laadullinen näyttö Laadullisten alkuperäistutkimusten 25 löydöstä koottiin kahdeksaan luokkaan, jotka ryhmiteltiin edelleen neljään tiivistettyyn löydökseen (synteesi 1-4). Synteesi 1 sairaanhoitajiin liittyvät edistävät tekijät Näytön mukaan hyvä viestintä edistää potilaiden avautumista. Potilaat halusivat sairaanhoitajien välittävän hienotunteisella tavalla rehellistä ja oikeaa tietoa. Jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja saattaa reagoida annettuun tietoon eri tavalla. Hoitajat, joiden lähestymistapa oli huomioiva, empaattinen ja joustava, pystyivät paremmin helpottamaan potilaan avautumista. Viestintää vahvisti myös hoitajien osoittama aito välittäminen sekä huoli potilaista. Tähän sisältyi hyvä katsekontakti, empatia, vuoropuhelu, asianmukainen äänensävy ja kosketus. Myös asioista perillä olevat ja pätevät hoitajat lisäsivät potilaiden varmuutta ja luottamusta heihin. Tulokset viittaavat siihen, että hoitajilla tulee olla hyvät vuorovaikutus-/ihmissuhdetaidot sekä positiivinen asenne, jotta viestintä potilaiden kanssa olisi toimivaa. Synteesi 2 potilaisiin liittyvät edistävät tekijät Tutkimusnäytön perusteella ne potilaat, jotka ottivat aktiivisen roolin omassa hoidossaan, myös viestivät enemmän hoitajien kanssa tiedon jakamiseen ja päätöksentekoon liittyen. Viestintä parani, kun hoitajat rohkaisivat potilaita esittämään kysymyksiä ja osallistumaan hoitoonsa. Hoitajia pidettiin helposti lähestyttävinä ammatillisen tiedon lähteinä. Hoitajien tarjoaman tiedon uskottiin myös olevan ymmärrettävämpää kuin lääkäreiden antama tieto. Synteesi 3 sairaanhoitajiin liittyvät estävät tekijät Näytön mukaan hoitajien ja potilaiden välinen viestintä keskittyy potilaita koskevan tiedon keräämiseen sekä sairauteen, hoitovaihtoehtoihin ja testituloksiin liittyvän tiedon jakamiseen. Lisäksi hoitajilla oli usein tapana antaa potilaille tietoa pyytämättä, jotta keskustelu pysyisi poissa alueilta, jotka hoitajat kokivat epämukavina. Hoitajat, jotka jättivät potilaiden antamat vihjeet ja huolenaiheet huomiotta, estivät myös potilaiden avautumisen. Myös hoitajat, joilta puuttui kunnioitus, huoli tai empaattisuus potilaita kohtaan, saattoivat estää avoimen viestinnän. Kun huomio kohdentui tehtävien suorittamiseen, hoitajat laiminlöivät hoidon inhimillisen puolen. Viestintää hankaloitti myös hoitajien usein välinpitämätön ja rutiininomainen tapa keskittyä tehtävien suorittamiseen. Kuten edellä todettiin, on selvää, että hoitajien tulee siirtyä pois tehtäväorientoituneesta työtavasta kohti tehokasta viestintää, ja heidän tulee kyetä vastaamaan potilaiden hienovaraisiin vihjeisiin, jotta he voisivat tarjota potilaille parempaa psykososiaalista tukea. Synteesi 4 potilaisiin liittyvät estävät tekijät Näytön mukaan potilaat eivät välttämättä halua puhua sairaudestaan. He puhuivat mieluummin tavallisista asioista ja normaalista elämästä, mikä auttoi heitä pysymään myönteisinä. Myös potilaiden mieliala saattoi vaikuttaa heidän halukkuuteensa keskustella hoitajien kanssa. Vaikutti siltä, että potilaat pitävät ongelmansa mieluummin omana tietonaan kuin kuormittavat kuuntelijaansa. Potilaiden tuen tarve ja haluttomuus puhua sairaudestaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa oli estävä tekijä. Tukea saadakseen potilaat kääntyivät mieluummin lähiomaisten, ystävien, kollegoiden tai muiden potilaiden puoleen kuin keskustelivat terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Näyttö huomioiden hoitajien tulisi huomioida potilaiden halukkuus ja valmius puhumiseen. Hoitajien tulee myös varmistaa, että potilailla on tukenaan sosiaalinen verkosto ja riittävät voimavarat suhteessa tunne-elämän tarpeisiin. JBI Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Best Practice 15(1)

4 Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Kiitokset Joanna Briggs Instituutti on tehnyt tämän JBI-suosituksen. Lisäksi tämän JBI-suosituksen sisällön ovat arvioineet kansainvälisten JBI -yhteistyökeskusten edustajat. Suosituksen soveltuvuus Suomessa Suositus soveltuu sellaisenaan käytettäväksi suomalaisessa terveydenhuollossa. Suomenkielisessä käännöksessä communication-käsite on käännetty viestinnäksi, mikä viittaa sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään hoitajan ja potilaan sekä hänen läheistensä välillä. Alkuperäisessä suosituksessa käytetty Advanced Practice Nurses (APNs) -termi on käännetty kliiniseksi asiantuntijahoitajaksi. Käännöksestä vastaavat ja suosituksen soveltuvuuden arvioineet asiantuntijat Virpi Jylhä, fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotyön tutkimussäätiö Arja Holopainen, sh, TtT, Hoitotyön tutkimussäätiö Suositus on käännetty yhteistyössä Suomen JBI yhteistyökeskuksen kanssa. Lähteet 1. The Joanna Briggs Institute. Levels of evidence and Grades of Recommendations Tay LH, Hegney DG, Ang E. A systematic review on the factors affecting effective communication between registered nurses and oncology adult patients in an inpatient setting. JBI Library of Systematic Reviews 2010;8(22): Pearson A, Wiechula R, Court A, Lockwood C. The JBI model of evidence-based healthcare. Int J of Evid Based Healthc 2005; 3(8): JBI Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Best Practice 15(1)

5 The Joanna Briggs Institute, Faculty of Health Sciences, The University of Adelaide, South Australia, 5005, Australia p: f e: jbi@adelaide.edu.au published by Wiley-Blackwell Publishing The procedures described in Best Practice must only be used by people who have appropriate expertise in the field to which the procedure relates. The applicability of any information must be established before relying on it. While care has been taken to ensure that this edition of Best Practice summarises available research and expert consensus, any loss, damage, cost, expense or liability suffered or incurred as a result of reliance on these procedures (whether arising in contract, negligence or otherwise) is, to the extent permitted by law, excluded. JBI Sairaanhoitajien ja syöpää sairastavien aikuispotilaiden tehokas viestintä sairaalassa Best Practice 15(1)